Leela täyttää huomenna 10 kk ja sillä alkoi jokin aika sitten ekat juoksut. Tiputtelu ei ole ollut kovin runsasta, mutta käytöksestä sen on parhaiten huomannut. Leela on takamuksensa kanssa välillä aivan hämillään, ja sillä on aivan älytön läheisyydenkaipuu. Kissaakin tuossa päivänä eräänä kovasti koitti liehitellä. Elsa ei lämmennyt moiselle pöljälle lettukorvalle.

Ollaan myös totuteltu pukemisasiaan. Mantteleita käytettiin kyllä jo pentuaikana, kun täällä oli vielä aika lumista kun Leela meille keväällä tuli, mutta tossuihin ollaan alettu tutustua vasta tänä syksynä. Leela ei lyhyestä karvastaan huolimatta vaikuta kovin kylmänaralta, mutta onpahan opeteltu tossujen pukemiseen ja niiden käyttämiseen jo valmiiksi, ennen kuin niitä ihan hirveän kylmiä pakkaspäiviä tulee. Sisällä se kävelee tossut jalassa kuin sähköiskun saanut hämähäkki, mutta ulkona tossut unohtuvat ja se puksuttaa menemään kuin vanha tekijä.


Noska on ollut aivan onnensa kukkuloilla kun on ollut lunta ja pakkasta. Sisälläkin se hakeutuu nukkumaan ulko-ovien eteen tai ikkunoiden alle, kun sieltä vissiin käy pieni veto.

Noska varmaan tykkäisi eniten olla ulkona tarhassa, mutta koska Leela ei tällä hetkellä pärjää yksinoloja ilman Noskaa (kokonainen vuodesohva jotenkin jännästi räjähti), on Noskakin joutunut nyt olemaan enemmän sisällä.

Toivon, että tämä on vaan vähän vastaava "teinikriisivaihe" mikä Noskallakin oli saman ikäisenä, ja että Leelan yksinolot alkaisivat taas jonkun ajan päästä sujua entiseen malliin. Yksinoloharjoituksiin on kuitenkin paljon panostettu ja aiemmin ne on menneet tosi hyvin, eikä tässä ole mikään muu muuttunut kuin se, että Leelalla tosiaan alkoi ne ekat juoksut.
