Koirapulina 2

[Koiruuksia]

Se oli kyllä kiva kokemus

[dinah]

Huomasin tuossa lähiprismassa, että Fiskars on tuonut markkinoille kokonaisen sarjan lemmikkien trimmaamiseen tarvittavia välineitä.
https://www.prisma.fi/tuotemerkit/fiska ... 7/lemmikit

[Umac]

^Joo niin on. Törmäsin samaan kun seuraan sijoittaja Merja Mähkää, hän niitä oli käynyt katsomassa asti Fiskarsin esittelyssä.

[Tiibetinhelmi]

^^No wau! Onpa jännä juttu. Ei ole sattunut mun silmään mitään mainoksia tai ilmoituksia.

[aunet]

Huomenta suomessa Alonen voittaja eräukko, ihan mukavaa kuunneltavaa ja siksi koirapulinassa, koska myös samojedinsa esiintyi siinä. Oli muuten julmettu turkki koiralla!

[Koiruuksia]

Taisin sattumalta nähdä sen kun hänelle tultiin kertomaan että on voittanut, ja koirakin tuli moikkaamaan isäntäänsä.
Kyseistä sarjaa en ole seurannut.

[Koiruuksia]

Taisin jossain mainita, että Lakulla on nyt vähän vaikeaa.
On kuulemma ihan normaalia aikuisilla basenjiuroksilla. (miksei tästä kerrottu? Kukaan ei ostaisi basenjiurosta jos tietäisi miten rasittavaa tämä on. )
Ovat alkukantaisia, ja nartuilla on kiima vain kerran vuodessa. Pennut syntyvät aina (yleensä, joskus saattaa jollain nartulla olla toinen kiima kesällä mutta se on harvinaista) joulu-tammikuussa.
Ja basenjiuroksilla on "mieskiima."
Voi jumalauta, etten sano. Onneksi Lakulla ei ole kuin aika lievää (mitä muiden juttuja luin), on vähän marhaamista, vininää ja korvat ovat joskus ihan koristeena kun ei nyt kerkee kun pitää päivystää juoksunarttua.
Ja sitten se hellyydenkaipuu. Pitäisi ihan koko ajan olla "rupsuttelemassa" kaulasta, niskasta ja päästä. Kun lopettaa niin vaatii lisää. Jos ei rupsuta, alkaa vininä ja äninä.
Äityy jotenkin varvinkin iltaisin. Onneksi kuitenkin nukkuu ihan hiljaa koko yön paikallaan peiton alla.

Meillä ei ole ollut narttujen juoksuista häiriintyviä uroksia ikinä.
Basenji-ihmiset sanovat että basenjeilla on tämä vain kerran vuodessa, muilla roduilla urokset "piippaavat" koko ajan kun aina on jossain jollain juoksu.
No, tuosta minä en tiedä mitään mutta kaipa se jotenkin lohduttaa jos luvittelee että muilla roduilla niin on.

Mähän en oikein tykkää vinkuvista ja inisevistä koirista, se on rasittavaa. Eikä sellaisia ole näiden kaikkien koiravuosien aikana montaa ollut. Mutta on kuitenkin ollut että tiedän miten paljon en tykkää siitä.
Laku on onneksi suurimman osan vuorokaudesta hiljaa kun sillä on muuta puuhaa. Onneksi. On kuulemma sellaisiakin basenjiuroksia jotka marhaavat ja ramppaavat ihan koko ajan, jopa ulvovat. Ja yölläkään eivät nuku. Mietin tässä etä miten paljon asiaan vaikuttaa esim. se että miten aktiivista elämää koira viettää, ja minkälainen koulutustaso sillä on? Monesti tuntuu että basenjeilla ei sellaista ole.

Kuulemma jouluun saakka kestää tämä riemu. Pitä laittaa jonnekin ylös, että muistan kun olen seuraavaa koiraa hankkimassa. Että se ei ole basenji.
Ellei tämä nyt tästä lievene. Ensi syksynähän se nähdään. Enpä olisi ihan heti uskonut että tällaista on.
Ja meillä kun ei taatusti ole tässä lähimaillakaan yhtään juoksunarttua.

Tämä ei tarkoita sitä ettemmekö edelleen tykkaisi Lakusta. Se on ihan yhtä mainio kuin aiemminkin. Ja "nämä sen draamailut" saavat välillä aika koomisiakin piirteitä kun se heittäytyy oikein.
Puhun kuitenkin aina suoraan koiristani, ja niistä ominaisuuksista mitä olen niissä huomannut ja totean ihan suoraan jos en jostain jonkun koiran ominaisuudesta tykkää.
Ja tuollainen rauhattomuus mitä se välillä ilmentää nyt ja vininä sekä korvattomuus, eivät kuulu suosikkeihini koiran ominaisuuksissa. Toivottavasti kyseessä on tosiaan ohi menevä juttu.

Koira on meille aina rakas ihan sellaisena kuin on. Mutta ei mun tarvitse tykätä kaikista koiran ominaisuuksista.
Pitihän tämäkin päivä tulla Muutenhan tämä olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta

[Umac]

Argh, ymmärrän sanasta sanaan. Ääntely on raivostuttavaa. Staffit kätvää, se on hengitysrytmin muutos ja/tai yhdistetty ääntelyyn. "Njäh, njäh, njäh...." Ukko tekee sitä todella harvoin mutta jopa isäntä hermostuu siitä kun koira "painostaa".

Ja tasan muulla aktiivisuudella on merkitystä, toki. Häiriökäytös lisääntyy samassa suhteessa kun liikunta ja puuhastelu vähenee, sama käänteisenä.

[Tiibetinhelmi]

Pakko sanoa, että munkaan hermot eivät kyllä kestä piippaavaa ja inisevää koiraa. Sellaista mulla ei ole ollut ja toivon, ettei koskaan tulekaan. Tykkään, että maassa on rauha.

Aikanaanhan meillä oli iloisesti sekalauma, sekä uros- että narttumastiffeja. Kerran vuodessahan noillakin on vain juoksu, mutta se saattoikin sitten kestää 4 viikkoa. Urokset eivät sinänsä inisseet tms., mutta jotenkin levotonta ja vähän jännitteistäkin aikaa se oli. Pojat olivat ulkona, tytöt sisällä, ja sitten aina vaihdettiin päinvastoin. Aikansa tuota kesti, ja sitten aloimme sterkkauttamaan/kastroimaan. Jopa helpotti olo. Pojat pitivät tyttöjen juoksujen aikaan paastoakin viikkotolkulla. Ei kiva.

Onhan mulla sekalauma nytkin. Yksi leikattu uros ja 9 narttua!

Koiruuksille jaksamista, jos tuo jouluun saakka kestää niin eihän tässä ole enää kuin reilu kuukausi!

[Koiruuksia]

Tänään Laku on tähän mennessä ollut ihan hiljaa. Se on yleensäkin hiljainen koira, (tälläkin hetkellä päivisin) jotkut basenjithan saattavat olla ilmeisesti aika äänekkäitä. Ilmaisevat iyseään mitä mielenkiintoisimmilla äänillä. En tiedä miten omistaja/aktiviteeti vaikuttavat tähänkin.
Olen nähnuyt videoita missä basenjut sinkoilevat sisällä suunnilleen seinistä vauhtia ottaen ja hyppivät sohvien ja muiden huonekalujen päällä.
Ei ole Laku ikinä osoitanut mitään mielenkiintoa moiseen.

Tultiin hetki sitten sisälle ja nyt kaikki nukuvat.
Tuo väninä alkaa illalla yleensä, samoin kuin se ympäriinsä ravaaminen. Muuttuu siis aivan kuin toiseksi koiraksi.
Laku on tosi rauhallinen perusluonteeltaan. Ja tyytyväinen. Ei inise eikä vänise eika ravaa ympäriinsä. Tuntuu tosiaan siltä kuin tänne tulisi iltaisin ihan joku toinen koira.
Sitten yleensä klo 21 aikoihin rauhoittuu nukkumaan ja kun me menemme nukkumaan, tulee mukana sänkyyn peiton alle ja nukkuu hievahtamatta aamuun saakka. Ihan niin pitkään kuin mekin nukumme. Arkiaamuina mies käyttää koirat pihalla ja ruokkii ne. Kun hän on lähtenyt töihin, minä ja koirat jatkamme unia ja nukumme joskun yli 10 saakka.

[aunet]

Narttutaloudessa ihan normaalia kiimakäytöstä, yksilöstä riippuen. Pari kertaa vuodessa muutaman viikon kerrallaan useimmiten. Sen jälkeen valeraskauskausi, eri asteisena kullakin, ihan normisettiä. Joillakin juoksujen aikaan saattaa olla kipujakin, ja niihin useimmiten auttaa liikunnan lisäys, ihan käveleminen riittää. Valeraskaus voi olla koiralle tosi stressaava ja jos ihan maitoa erittyy, kannattaa jo leikkaustakin harkita. Eli nartuilla puolet elämästä on "outoa" aikaa! Se kannattaa myös pitää mielessä harrastus- tai kilpailukoiraa havittelevan. Itsellä ei ole piippaavia eikä härvellöiviä koiria normaalioloissa kuten Lakukaan ei ole, niin silloin se oikein korostuu. On vaan maltettava oma mielensä, ei koira sitä tahallaan tee, kertoo vaan toimivasta fysiikasta.

[Koiruuksia]

Meillähän on kaikki nartut leikattuja. On ollut myös sekalaumoja niin että uros on ollut rottweiler. Kaikki niistä ovat olleet ihan lunkeja, paitsi tärppipäivinä.
Silloin piti olla erillään. Tokihan muutekin olivat erillään ellemme olleet kotona, tietenkin.

Monet basenjiurosten omistajat kuulemma leikkauttavat koiransa kun eivät kestä tuota härväämistä.
Minulta on ihan pyydetty etten veisi Lakua kastroitavaksi (Lakun kasvattaja ja yksi toinen kasvattaja) mutta ei sellainen ole käynyt edes mielessä.
Laku on tosi kiva koira, ja juoksee myös vieheen perässä, sen ulkonäössäkään ei ole mitään vikaa ja jos luusto on terve niin saa sitä sopivalle nartulle käyttää.
Vien sen keväällä MH-luonnekuvaukseen ja sitten ajallaan myös luonnetestiin.
Harvoja basenjeja turkitaan näin kattavasti.

[TaMar]

Jep, ei todellakaan hermot kestä iniseviä ja härvääviä koiria. Se, että jos se on kerran vuodessa, ei auta yhtään

Mun aiemmista uroksista ainoastaan ensimmäinen oikeasti kitisi naapurin narttujen perään, muut ei ole kuin korkeintaan ihan vähän pari kertaa jotain pientä kiinnostusta osoittaneet, lähinnä ulkona. Ei siis ainakana ihan absoluuttisesti ole niin, että kaikkien urokset vinkuu pitkin vuotta. Ja se on aivan varma, että jos nykyisestä pennusta kasvaa narttujen perään kitisevä, se kastroidaan saman tien.

[aunet]

Mun berniuros aikoinaan ei kitissyt eikä härvännyt, hän istui eteisessä kirsu kiinni ovenpielessä, nukkuikin istualtaan. Syönti loppui täysin seinään, joskin oli niukkaruokainen muutenkin, siksi kai elikin 12 vuotiaaksi. Ja ne nartut oli sattuneet vaan kulkemaan ohi, omakotialue. Oli pakko mennä mökille että poika sai nukuttua ja syötyä! Näyttelyissä ei välittänyt tuon taivaallista, meni vissiin överiksi kun joka puolella juoksunarttuja. Eikä lenkeillä pakkomielteisesti vonkunut tyttöjen perään, irti vaan ei passannut päästää, kun kuulonsa ja älynsä menetti muuten. Borzoiuros käyttäytyi toisin, johtui luultavasti siitäkin, että oli vuosikkaaksi kasvattajalla ja elänyt sekalaumassa siihen saakka. Sekalauman useimmat urokset käyttäytyy eri tavoin kuin pelkän uroslauman tai yksittäinen uros.

[Koiruuksia]

Me katsotaan alkaako tämä sama show ensi syksynä. Toivotaan että ei.
Jos alkaa niin katsotaan sitten miten hermo kestää Vai pitääkö alkaa miettimään muita ratkaisuja. Sitä ennen ei missään tapauksessa tehdä mitään päätöksiä mahdollisen kastraation suhteen.
Eihän tuo nyt kuitenkaan mitenkään niin paha ole kun suurimman osan päivästä on ihan rauhallinen ja yöt nukkuu. Syö hyvin kun saa raakaa.
Olen vaan tottunut koiriin jotka eivät vingu eivätkö vinise eivätkä marhaa, kuten ei Lakukaan yleensä joten siksi tämä nyt välillä vähän rassaa. Välillä aivan helvetisti Olen yrittänyt ajatella että Lakulla se vasta vaikeaa onkin.
Se härvääminen alkaa oikeastaan siitä kun mies tulee kotiin. Sanoinkin hänelle että voisiko muuttaa jonnekin muualla jouluun saakka

[Tiibetinhelmi]

^

Kyllä te tuon kestätte. Voihan se olla, ettei vuoden kuluttua ole enää niin paha.

[Koiruuksia]

Kyllä kestetään

Toivotaan että ensi syksynä ei ole enää tuollainen.

[aunet]

Kävin Ketun kanssa tänään torilla, kun siellä kerrankin oli tyyppejä, siis immeisiä. Kuollut kylähän tämä on kaiken kaikkiaan. Hetki hiippailtiin ja eikös pitbulli torottanu siellä. Pitkät tovit juteltiin omistajan kanssa ja Kettulady tutustui urostappajaan. Erittäin ystävällinen koira ja omistaja harmitteli, kun kukaan ennen meitä ei ollut uskaltanut tulla juttelemaan. Mukava kohtaaminen!

[TaMar]

Heh, tuohan on hyvä ratkaisu että mies muuttaisi vähäks aikaa muualle Mutta onhan se tosiaan mahdollista, että ensimmäinen kerta on pahin ja kannattaa katsella muuttuuko toiminta. En tosiaan itsekään nyt ihan ensimmäisestä mahdollisesta juoksuajan vikinästä nyt sentään vielä päätöksiä tee, mutta jos se tuntuu jatkuvan, niin se ei käy.

[Tiibetinhelmi]

Me käytiin tänään tibbetyttöjen kanssa Loviisassa. Olivat aivan intopinkeinä. Maalaiskoirat kaupungissa. Lenkkeiltiin pitkän kaavan mukaan ja käytiin myös joulutori tsekkaamassa. Siellä olikin tosi paljon koiria! Ihana päivä, aivan ihana aurinkoinen sää.

[Koiruuksia]

Heh, tuohan on hyvä ratkaisu että mies muuttaisi vähäks aikaa muualle Mutta onhan se tosiaan mahdollista, että ensimmäinen kerta on pahin ja kannattaa katsella muuttuuko toiminta. En tosiaan itsekään nyt ihan ensimmäisestä mahdollisesta juoksuajan vikinästä nyt sentään vielä päätöksiä tee, mutta jos se tuntuu jatkuvan, niin se ei käy.

Olen nyt lisännyt kaikenlaisten ns. turhien temppujen opettamista Lakulle. Se tepsii, silloin sillä ei ole aikaa muuhun ja sitten taas toisaalta, kun saa vielä enemmän aivojumppaa niin on toivottavasti väsynyt. Eikä tule kaikenmaailman narttujutut mieleen niin helposti.
Laku on todella älykäs koira. En ihmettelisi vaikka alkaisi puhumaan. Tulee mieleen eka koirani Joonas. Se oli myös todella älykäs. Osasi todistettavasti yli 250 sanaa, tiesi värit ja kaikki lelunsa nimeltä. Yhdisteli sanoja ihmisten puheista todella hyvin.
Kyllä meillä kaikki koirat osaavat yhdistellä joitain sanoja ja tietävät/tunnistavat monia sanoja, leluja jne. mutta tuo Lakun (ja Joonaksen) touhu on ihan jotain muuta.

[Tiibetinhelmi]

Minkä rotuinen oli Joonas? Ihan mielenkiinnosta.

Eiväthän nämä tyhmiä ole. Hyvin paljon ymmärtävät sanoja. Välillä oikein huvittaa, ja pistää miettimään että mitä suustansa päästää.

[Koiruuksia]

Joonas oli sekarotuinen. Myyjän mukaan sen emä oli karhukoiran ja karkeakarvaisen kettuterrierin risteytys ja isä labbis.
Kovin pieni se kuitenkin oli että en sitten tiedä. Säkä oli n. 40 cm ja painoa oli 11 kg. Aika lailla basenjin kokoinen siis.
Hyppäsi kuitenkin helposti metrisen PK.esteen yli.

Joonas oli musta. Muut pennut olivat mustavalkoisia. Joonaksella oli nypittävä turki mutta tuttu riisenikasvattaja ajeli sen turkin säännöllisin väliajoin.

[Tiibetinhelmi]

^Ok.

Meillä erottavat tosi hyvin MAMMA ANTAA (jolloin on namihetki tulossa, kaikki ryntäävät iloisina katsomaan) ja MAMMA KATSOO (katsotaan onko takku/haava/tikku varpaassa jne jne jolloin juostaan häntä koipien välissä kaukaisimpaan nurkkaan).

[Koiruuksia]

Kyllähän ne oppivat jos jonkinlaisia sanoja ymmärtämään. Meillä kun annan kaikille makupaloja niin kun sanon "Kaikki sai" niin tietävät ettei enempää tipu.

Mies sanoo aina kun lähtee koirien kanssa lenkille että "Pissihommiin" ja kaikki ryntäävät innoissaan eteiseen.

"Kynnet" tiedetään myös, silloin tulee kaikille kiire sohvalle.
Paljon on sanoja jotka kaikki ymmärtävät. Laku oppii kuitenkin ihan huippunopeasti. Se oppi esimerkiksi kaikki sormet suunnilleen yhdellä kertaa. Siis tökkää kuonolla sormea minkä nimeän. Olen pitänyt väliä parikin viikkoa etten ole ottanut sormijuttuja ja aina vaan se aikalailla virheettömästi tökkää kuonollaan sitä sormea jonka nimeän. Vaikea uskoa vaikka itse näkee.
Sen koirien "paina nappia niin saat namin" pelin se oppi myös ihan heti. Rottweilereilla kestä hetken ymmärtää mistä on kyse. Borrierit eivät vaan tajua sitä.
Vaikka luulisi niiden olevan älykkäitä kun ovat bordercollien ja russelin sekoituksia.

Ulkona Laku osaa "etsiä" kaikki muut koirat jos niitä ei näy ja kysyn vaikka että "missä Reino? " Se katsoo heti siihen suuntaan missä Reino on ja vie minut sinne lähelle. Sama muiden kanssa.
Milliltä jos kysyy että "missä Reino" niin se hakee pallon

Reino ja Ainokin kyllä tajuavat muiden nimet ja jos kysyy jotain koiraa jota ei näy että missä se on niin alkavat kyllä katsella ympärilleen ihan kuin etsien katseella että näkyykö jossain.

Tietävät myös kaikki kuka on "isi." Ja tietenkin tietävät minut, eli mamman.

"Joni" on myös tuttu, tietävät että nimi tarkoittaa yhtä niiden suosikki-ihmistä maailmassa eli poikaani.

Lisäksi Laku on oppinut tuon värinäpannan kanssa. että kun (roikkuu aina kaulassani) otan sen kaukosäätimen käteeni niin se juoksee luokseni. Tietää mitä siitä seuraa, eli kohta panta värisee. (ja tulee makupala)
Olen joskus kokeillut niin että jos se tuijottaa kissaa niin sanon se nimen ja otan kaukosäätimen käteeni niin Lakun ilme on "Helevetti, sillä on se mötikkä kädessään nyt pitää kuunnella."
Lakun katseesta näkee usein että siellä korvien välissä pohditaan nyt jotain tarkasti. Se katselee myös tosi tarkasti mitä teemme ja tuntuu että se samalla painaa asioita mieleensä. Vaikea selittää, mutta tulee tosiaan Joonas mieleeni. Se on tähän asti ehdottomasti älykkäin koira jonka olen koskaan tavannut. Laku on nyt mielestäni aivan samalla tasolla. Jos se olisi ainoa koirani ja olisi energiaa opettaa sitä samalla innolla kuin Joonasta silloin nuorena (olin 15v kun sain Joonaksen) niin mitä kaikkea tuo oppisikaan. Tuollainen koiran älykkyys on toisaalta jopa vähän karmivaa
Ja pitää miettiä ettei tule koiran höynäyttämäksi.

Aikoinaan isäöllni ja Joonaksella oli sama lempinojatuoli. Isäni ei tajunnut joutuvansa koiran huijaamaksi kun Joonas oli menossa tuoliin ja näki että isäni oli ehtinyt siihen ennen sitä. Näin asian kun se tapahtui ekaa kertaa (ja sen jälkeen ihan toistuvasti) ja Joonasta selvästi veetutti kun sen tuoli oli varattu.
Sitten se keksi, se meni ovelle ja alkoi haukkumaan. Isäni luuli että joku on siellä ja meni ovelle katsomaan. Sillä aikaa Joonas juoksi äkkiä siihen tuoliin.

Äitini imuroi, ja Joonas oli siinä matolla edessä. Äitini sanoi sille "korjaa luus" tarkoittaen että siirry. Joonas nousi ja kävi hakemassa luunsa ja meni toiseen huoneeseen.
Vastaavia esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon kun vaan muistaisi.

[JMTNT]

Mulle tuli mieleen koiran puheen ymmärtämisestä se, kun sanoin rottweilerkoiralleni "leikataanko Sipolta kynsi" niin se ryömi heti sängyn alle. Ei tykännyt. Sitten vankilassa työkoirana pidetty vanginvartija tuttuni kertoi, kuinka hän vapaa aikanaan opetti koiralleen (rottweiler) laskemaan käsimerkein. Yksi sormi pystyssä, niin yksi haukku. 8 sormea pystyssä, niin 8 haukkua. Ja itse totesin tuon, että koira tosiaan seurasi sille opetettuja asioita.

[Koiruuksia]

Joonas osasi myös "laskea." Sillä saatiin aina ihmetelyä aikaan
Se haukkui käskystä: "Sano."
Ja lopetti kun sanoin "Hyvä."
Eli ei se sen kummempaa ollut kuin että: "Joonas, sano mitä on 5+3? "
Ja sitten kun oli haukkunut 8 kertaa niin sanoin sille "Hyvä."

Ja ihmiset ihmettelivät laskevaa koiraa

Joonas oli muutekin hyvin tarkka puheestani. Jos se istui odottaen "hyppy" -sanaa hypätäkseen esteen yli niin ei mikään muu sana kelvannut.
Eli nyppy, nyppylä, typpy, hoppu jne. Se piti olla se "hyppy."
Samoin oli muidenkin käskyjen kanssa, esim. koiran vapautussanan "Vapaa" kanssa. OngenVAPA ei kelvannu. Eikä tapaa, habaa, sapaa tai mikään muukaan.
Samoin kaikessa. "Tuo" piti noudossa olla täsmälleen. Suo, nuo, vuo tai mitkään muutkaan yritetyt sanat eivät kelvanneet. Eikä sitä sille mitenkään opetettu. Se oli vain tarkka poika. Asioiden piti mennä kunnolla.
Muistan kerran kun rivipaikallaolossa treeneissä kerran yksi koira nousi ja meni haistelemaan Joonasta. Yritti härkkiä sitä, Joonas nousi ja rähähti koiralle jolloin se poistu. Sitten Joonas meni takaisin omalle paikalleen makaamaan. Oli tuohtuneen näköinen ja paheksui syvästi tuollaista tottelemattomuutta ja häiriötä.
Joonas oli pentuna hyvin arka. Se oli myös dominoiva ja olin sen kanssa vaikeuksissa kun kerran lenkillä satuin kävelemään treenikentän ohi kun siellä oli treenit.
Olin ihan VAU. Halusin mukaan, halusin että mekin Joonaksen kanssa voisimme tehdä sellaisia asioita.
Joonas oppi että minun vieressäni on turva, mitään pahaa ei voi tapahtua. Vähitellen se rohkaistui ja pääsi arkuudestaa eroon. Joonas oli hyvin erikoinen, erilainen, ihmeellinen koira. Lakussa aistin paljon samaa vaikka se onkin perusluonteeltaan eivan erilainen.
Ja Joonashan oli välillä ihan helevatan rasittava ja olisin halunnut nirhata sen. Siitä huolimatta se on ollut tähän saakka Elämäni Koira.


Vertauksena meillä aikoinaan ollut berweiler Vellu meni maahan ja istui kun sille sanoi: "Meillä oli MAAtiaiskani nimeltä ISmo."

Joutopoika Joonas

[Tiibetinhelmi]

Kiitos kun postasit kuvan!

[Koiruuksia]

Tässä Joonas hyppää silloisen metrin korkean PK-esteen yli.


Parempi kuva Joonaksesta.

[Tiibetinhelmi]

Osaatko sanoa mitä rotuja Joonaksessa mahdollisesti oli? Tai jos mainitsit jo aiemmin, on mennyt multa ohi.