Koirapulina 2

[Umac]

Meille käynyt myös tuo, kulmasinkilöt irronneet. No mitään ei tapahtunut vaikka nuori U meni terrieriuroksen luo. Niitä kulmia ja aitoja käydään läpi per vuosi. Silti.

[Koiruuksia]

Mies laittoi nyt vahvat nippusiteet siihen. Ei lähde enää verkko irti tolpasta.

[tuhti]

Huh mikä tilanne Koiruuksilla ollut Onneksi ei tosiaan sattunut mitään. Meillä on ollut tänään ulkoilupäivä: oltiin kaverin ja koiransa kanssa sienessä ja suppilovahveroita oli niin paljon, että kaikkia ei viitsinyt edes poimia. Nelisen litraa otin itselleni ja koirat mennä viuhtoivat pitkin mättäitä. Nyt on melko väsynyttä porukkaa kotona

[Koiruuksia]

No on varmaan ollut kiva päivä jonka jälkeen uni maistuu.

Tuli taas huomattua että en ole kännykkäsukupolvea.
Seisoin talon portailla puhelin kädessä kun Reino ja Aino tulivat portin ulkopuolella ja mies käveli porttia kohti.
Avasi portin ja otti portin takana innokkaasti ryysivät Reinon ja Lakun portista pihan puolelle.
Olisin saanut tuosta hienosti kuvattua kaiken. Ei vaan tullut edes mieleen.

[Tiibetinhelmi]

No nyt riittää Koiruuksilla nämä draamat! Rytmihäiriö päivässä piristää juu! Aivan varmasti.

Just tuon takia minä en aitaa koirilleni tätä koko tonttia. En pysty mitenkään tsekkaamaan että joka nurkka pitää. Eivätkä nämä pienet onneksi tarvitse hehtaaritolkulla aidattua aluetta. Jonkin verran aion kyllä suurentaa koiratarhaa, aloitan tolpituksen ehkä jo tänä vuonna.

[Koiruuksia]

Meillä on hyvin pysyneet koirat tontilla yleensä. Ja liikkuvat kyllä niin paljon ja käyttävät koko aluetta että olen iloinen että on voitu aidata niille hehtaari.

[Avokaado]

Koiruuksilla on todella ollut ihmetapahtumia viime aikoina. Sais jo riittää moiset.

[Koiruuksia]

Olen aivan samaa mieltä.
Toivotaan että nyt saataisiin taas elää tasaista ja tylsää elämäämme.

[Tiibetinhelmi]

Tasainen ja tylsä elämä rules!

[Koiruuksia]

Kyllä! Onneksi se on jatkunut.

[JMTNT]

Umac pohdit aiemmin, miten suhtautua pieneen lapseen ja koiraa. Tässä yksi vastaus. Ja jo aiemmin vastasin, ettei vauva saa itkeä yhteisen tutustumisen aikana. Sofia Haapanen toteaa samoin. Hän ei kuitenkaan kerro miksi vauvan itku saattaa laukaista koiran agression. No mielestäni siksi, että koira kokee itkun yhdistyvän pentuvaiheen ulinaan, eli silloin koira pyytää hoivaa, jota ei saa. Läheiselleni syntyi vauva ja kun vauva oli 4kk niin heille tuli rottweilerpentu. Ja molemmat kasvoivat ystäviksi, jossa 6v lapsi lähtee ulos ja koira nuolaisee häntä eteisessä.

Eläintenkouluttaja ja tietokirjailija Sofia Haapanen kertoo, ettei mikään koira ole syntyjään aggressiivinen. Taustalla aggressiivisessa käytöksessä on aina ympäristö­tekijöitä, jotka jostain syystä laukaisevat koirassa kielteisiä tunteita.

Yksi tällaisista tekijöistä on koiran kokema pitkäaikainen kuormitus. Sitä voi syntyä esimerkiksi koiran terveyteen liittyvistä vaivoista, uniongelmista tai stressaavasta ympäristöstä.

Jos kuormittuneen koiran elämään tulee yllättävä muutos, kuten perheeseen syntyvä lapsi, saattaa koiralla ”läikähtää kuppi nurin” pieneltäkin vaikuttavasta syystä. Koira voi kokea pelottavaksi esimerkiksi äkillisen liikkeen tai äkillisen äännähdyksen.

Haapanen kertoo, että hänen kokemuksensa perusteella koira tekee eron aikuisen ja lapsen välillä. Tämä johtuu siitä, että lapsi on aikuista merkittävästi pienempi, ja ääntelee ja liikkuu eri tavalla kuin aikuinen.

Erityisesti taaperoiden käyttäytyminen voi Haapasen mukaan olla koiran näkökulmasta todella ennakoimatonta. Se voi aiheuttaa epävarmuuden tai pelon tunteita.

Keskustelussa koirahyökkäyksistä nousee usein esiin tietyt rodut, joita pidetään toisia vaarallisempina. Haapasen mukaan koiran perimä ja jalostus vaikuttavat sen käytökseen, mutta myös koiran oppimishistorialla on väliä.

Jos koira on oppinut, että aggressiivisuuden purkaus on kätevä tapa päästä pois pelottavasta tilanteesta esimerkiksi pakenemisen sijaan, on tällainen käyttäytyminen todennäköisempää.

Sofia Haapasen mukaan koirat tekevät eron aikuisen ja lapsen välillä.

[Koiruuksia]

Ukko ei taida olla kovin kuormittunut?

Miten vauvan itkua voi kontrolloida niin ettei se vaan itke ensitapaamisella?
Meillä ovat kaikki koirat (yhtä rottweilerurosta lukuunottamatta joka piti pientä vauvaa jostain ihmeen syystä alukso kuin jonain tärppipäiväisenä juoksunarttuna tai hyvin kiihottavana leluna jonka se haluaa) suhtautuneet kaikkiin kapsenlapsiin (7 lasta) aivan rauhallisesti, varovasti ja ystävällisesti.

Ja tuokin mainitsemani uros suhtautui tätä yhtä lasta lukuunottamatta hyvin rauhallisesti kahteen ennen häntä syntyneeseen ja hänen jälkeensä syntyneisiin vauvoihin. Vaikka olisivat ensi tapaamisella jossain vaiheessa itkeneet kurkku suorana.
Tämän kyseisen pojankin kanssa olivat hyviä ystäviä koko koiran elinajan.

[Umac]

Ukolla ei ole mitään muuta kokemusta lapsista kuin nähdä heitä kaduilla, turuilla ja toreilla sekä muutamat silitykset mitä pentuja lapsilta sai. On kyllä aikuisenakin ollut silitettävänä ja on lähinnä ei voisi kiinnostaa- tasoa. Ja naapurin lapsenlapset nähnyt ja kuullut jo vuosia, aidan takaa.

Lähinnä uskon sen olevan yliutelias ja hyvin fyysinen, päämäärää tavoitteleva. Eli jos vaikka istuisi sohvalla vauvan kanssa niin äkkiäkös se leiskauttaa itsensä siihen kylkeen eikä se ole niin nuukaa mistä hyppylinjat kulkevat ja sopiiko naamaa nuolla, haistella tai onko ok reagoida miten ja missä esim. vauvan itkuun. Ei se vaan tiedä mitään tuommoisesta, ei ole ollut tilanteessa koskaan. Sen elinaikana tässä kodissa tai pihalla ei ole käynyt yhtäkään lasta eikä se ole koskaan ollut kylässä esim. lapsiperheen luona. Ei meillä ole sellaisia kontakteja.

No tosiaan, aika näyttää. Tällä tiedolla ja koiran kokemusmaailmalla en usko sen käyttäytyvän aggresti vaan uteliaasti, hössöttäen ja koska tytär sille supertärkeä niin yli-innokas siksikin. Jos sille tulee nyt jälkitoimituksena jokin viisaus ja vakaus, automaattiosaaminen ja herkkyys pienen vauvan kanssa niin lupaan kyllä heti toitottaa siitä!

muoks: lisään vielä, että taaperoajat ovat jo kokonaan toinen juttu. Sen ajan olen itsekin rottweilerin kanssa elänyt kun piti olla portti ja koiralle oma paikka. Tai silmät selässä 24/7 ja siihen mahdottomuuteen ei kykene ketään. Taapero liikkuu vauhdilla ja vailla järkeä välillä, koira voi olla väsynyt ja haluaa vain rauhaa.

[Koiruuksia]

Tutun mittelikasvattajan käyttämää urosta Jopas On Valoista Kirkkain on pyydetty mukaan ranskanbulldoggien risteytysohjelmaan.

Tuossa olisi mittelipentue josta voisin pennun ottaa.
Ja siellä on vielä mustavalkoisia
Mutta nyt ei ole pennun aika.

Nugadogin Octava Martha Olivia "Martta"
FI MVA Jopas On Valoista Kirkkain "Tuisku"

Molemmilla
Silmät: ok
Sydänkuuntelu: ok
Polvet: 0/0
Lonkat: B/B
Kyynärät: 0/0
Selkä: VA0, SP0, LTV0
Molemmat luonnetestattuja ihan ok tuloksilla. Uroksella hermorakenne +2.

[JMTNT]

Ajatelkaas sitä aikaa, kun ei mitään koirahäkkejä ollut olemassa ja koirat sopeutuivat ilman agressiota. Muistan kun meille tuli kasvattini rottweilernarttu synnyttämään. Ja syntyi yksi pentu. Emo hoisi pentuaan sille vieraassa kodissa. Ja eräänä päivänä ihmettelin, missä mun 4v lapsi on. Menin pentuhuoneeseen ja siellä pentulaatikossa nukkuivat yhdessä emo, pentu ja mun lapsi.

[Umac]

^Tai eivät sopeutuneet vaan purivat. Lasten tapaturmat olivat huikeissa luvuissa ns. aiemmilla vuosikymmenillä ja myös lasten kasvatukseen kuului mitäs teit noin - asenne. Siitäs sait.
Kaikki turvavälineet ovat hyvä lisä onnistuneeseen arkeen.

[Koiruuksia]

Ajatelkaas sitä aikaa, kun ei mitään koirahäkkejä ollut olemassa ja koirat sopeutuivat ilman agressiota. Muistan kun meille tuli kasvattini rottweilernarttu synnyttämään. Ja syntyi yksi pentu. Emo hoisi pentuaan sille vieraassa kodissa. Ja eräänä päivänä ihmettelin, missä mun 4v lapsi on. Menin pentuhuoneeseen ja siellä pentulaatikossa nukkuivat yhdessä emo, pentu ja mun lapsi.

Eivät ne kaikki todellakaan sopeutuneet ilman aggressiota. Asioita tapahtuu vaikka ei itselleen olisikaan koskaan omien koiriensa ja lasten kanssa mitään tapahtunut.
On ihan hyvä että koiran saa turvallisesti niin ettei se ja lapsi pääse toistensa seuraan jos tarve niin vaatii.

Meillä on tosiaan 7 lastenlasta eikä ikinä ole ollut mitään ongelmia rottweilereiden tai muiden koiriemme suhtautumisessa taaperoihin tai minkä tahansa ikäisiin lapsiin. Tällä hetkellä nuorin täyttää tammikuussa vuiden ja vanhin täyttää joulukuun alussa 12 vuotta.
Eikä ole ollut häkkejä tai muitakaan vastaavia. Useimmiten ei edes portteja koska inhoan niitä ja ne ovat käytössä vain koiranpentuarjessa. Ja nyt Lakun kissa-asioiden vuoksi. Mutta ne eivät ole meillä normaalisti ikinä käytössä

[JMTNT]

No nuoruudestani asti olen rottweilerin saatuani liittynyt osaavaan koirayhdistykseen kuten Suomen Rottweileryhdistys ja Etelä Suomen Palveluskoirayhdistys. En siis mihinkään koirakerhoon. Ja se kokemus, minkä sieltä sain on todella ihan eri kuin mitä koirakerkot pystyy tarjoamaan. Muistan aina hetken kun lentokentällä näen koneen nousevan ja siinä koneessa mun suurella rakkaudella kasvanut pentu lentää Kaliforniaan johon vielä 2 välilaskua. Ja jonkin aika sitten tämän pennun omistaja kyseli onko meille vielä tulossa pentuja, kun tämä oli niin suurenmoinen, mutta kuoli 10v. Joten paljon riippuu kasvattajasta, miten koira aikuisena kokee ympäristön ja perheeseen liittymisen. Mikään koirahäkki ym. ei sitä ainakaan edstä.

[Koiruuksia]

Kasvattaja voi tehdä ennen luovutusikää hyvin paljon asioita pentujen ja niiden tulevan elämän eteen niin että pennulla ja sen uusilla ihmisillä on helpompi alku ja koko elämä.
Kasvattajan toimet voivat vaikuttaa ihan koiran aikusluonteeseenkin.

Näitä asioita on myös paljon tutkittu ja tutkitaan onneksi koko ajan enemmän.
Kasvattajalla on kyllä aikamoinen vastuu niiden pentujen elämän ensiaskelista jos haluaa tehdä parhaansa sen eteen että pennulla olisi kaikki parhaat mahdollisuudet luonteensa puolesta hyvään elämään.

Ja sitten toisaalta, kasvattaja voi olla tekemättä niin paljon tai tehdä vahingollisia asioita.

[Tiibetinhelmi]

^Näinhän se kyllä on. Jaksan uskoa ja toivoa, että jokainen kasvattaja parhaansa tekisi pentueen eteen. Se aika ennen luovutusta menee aina niin hemmetin äkkiä!

[Nappis]

Se juuri oli kasvattajana kivaa, kun sai hoitaa pennut juuri niin kuin itse tärkeäksi koki, ja kun jätti itselle pennun, niin tiesi tasan tarkkaan mitä sen kanssa on syntymästä asti tehty. Muualta pennun ottaessani olen aina joutunut tekemään kompromisseja. Yleensä olen esim. joutunut ottamaan pennun, joka on syönyt pelkästään tai lähes pelkästään kuivamuonaa, kun itse en halua pelkkää teollista käyttää.

Lähtökohdat vaikuttavat paljon, mutta niin perimäkin, ja saman pentueen pennut voivat olla hyvinkin erilaisia. Yksi aika iso riski on jos pentu joutuu kasvamaan ilman sisaruksia, mutta ainoastakin pennusta voi tulla tervepäinen hyvän emon ja kasvattajan hoivissa. Ihanteellista olisi jos sille saataisiin kasvukumppaneiksi sijaisemoa tarvitsevia pentuja. Yksi kaveri antoi ainoana syntyneen pennun kasvamaan toiseen pentueeseen. Yhdellä toisella kaverilla taas oli hyvin ikävä kokemus, kun otti itselleen pentueen ainoana kasvaneen pennun. Se jouduttiin lopettamaan nuorena käytöshäiriön takia ja syy juonsi nimenomaan ainoana kasvamiseen.

Mun oma nykyinen koira taas on vähän päinvastainen esimerkki. Sen lähtökohdissa on useampi riskitekijä, mutta uskalsin sen itselleni ottaa, koska se oli avoin ja reipas pentu. Se oli jo yli nelikuinen minulle tullessaan. Se oli kasvanut isossa pentueessa sijoitusemän kanssa. Emä lähti takaisin omaan kotiin paljon aiemmin kuin nykyään on luvallista. Se oli pentueen pienin pentu ja jäi kasvattajalle käsiin muiden pentujen muuttaessa omiin koteihinsa. Siinä vaiheessa se muutti asumaan yksin omaan tarhaan, jossa se oli myös yöt. Kyllä se pääsi välillä tarhasta poiskin ja tapasi ihmisiä ja eläimiä, mutta eihän tuo ihanteellinen lähtökohta ole. Se eli hyvin syrjäisessä paikassa. Se ei käynyt missään ja suuri osa elämän ilmiöistä oli sille vieraita. Sen paras sosiaalistumisikä kului näin. Silti se on aina ollut rohkea ja sosiaalinen koira, joka ei juuri mistään hätkähdä. Se on myös itsenäinen ja aika itseriittoinen, ja luulen, että nämä piirteet ovat korostuneet sen taustan takia. Jos se olisi tullut minulle heti luovutusiässä ja olisimme päässeet heti touhuamaan yhdessä, niin nämä piirteet olisivat ehkä vähän laimeampia mutta varmaan jollain lailla olemassa silti.

[Umac]

Monilla yksin kasvaneilla on ongelmia luonteen kanssa ja monttuun niitä mennyt myös.

[Koiruuksia]

Laku ei vaan tajua (tai sitten ei välitä),
Jos Peppi tai MIlli irvistää sille kun se on rasittava niin mitä tekee Laku?
Menee haistelemaan niiden hampaita. Kun nyt sattuvat olemaan siinä sopivasti esillä.

[Tiibetinhelmi]

^ Voi Laku!

[aunet]

Samoin tekee Kettu Sissille! Olen koittanut Sissiä rohkaista torumaan kovaotteista pentua, mutta eipä hellämielisyyttään sitä tee. Sen harvan kerran kun on hampaittaan vilauttanut, menee Kettu pesemään ne yksi kerrallaan. Siinä vaiheessa en voi muuta kuin hymyillä itsekin!

[Koiruuksia]

Joo, onhan se aika koomista

[Nappis]

Uteliaisuudesta päätin käyttää koiran Smartdog-testissä. Halusin nähdä, tuleeko testissä esiin jotain uutta ja miten ominaisuudet muuten siellä näkyvät. Ihan koiran näköinen testi. V-aidassa koira teki nopean suorituksen ja mallioppiminen sujui hyvin. Eleiden lukeminen ei koiran vahvuuksiin kuulunut, eikä muistaminen tai looginen päättelykään. Tokon harrastamisen lopetin sen kanssa aikoinaan, ja testissäkin näkyi syitä siihen miksi toko oli sen kanssa vähän haastavaa, kuten se että koiralla on taipumus keskittyä vääriin asioihin. Tokon kaltainen pikkutarkka näpertely ei ollut sen juttu. Pk-puolella olisimme voineet olla jopa tavoitteellisia, mutta selkävika esti pk-kokeet. B-tottis tuli meille liian myöhään.

Hauska kokemus ja koira oli ihan intopinkeänä ja oma sosiaalinen ja leppoisa itsensä. Kuten testaaja sanoi, niin se on sellainen happy-go-lucky tyyppi. Mikä voi toisaalta myös olla haaste harrastuksissa, mutta on ihana elämänasenne. Katsotaan onnistunko linkittämään tähän videon testin jälkeisistä tunnelmista.

https://www.facebook.com/share/r/17fc6ueuet/

ja suora linkki Smartdog-sivulle: https://www.facebook.com/smartdogky

[Darre]

Mua on jo pitkään kiinnostanut viedä koira/koirat SmartDog-testiin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Täytyisi oikeasti ottaa asiakseen.

[Koiruuksia]

Uteliaisuudesta päätin käyttää koiran Smartdog-testissä. Halusin nähdä, tuleeko testissä esiin jotain uutta ja miten ominaisuudet muuten siellä näkyvät. Ihan koiran näköinen testi. V-aidassa koira teki nopean suorituksen ja mallioppiminen sujui hyvin. Eleiden lukeminen ei koiran vahvuuksiin kuulunut, eikä muistaminen tai looginen päättelykään. Tokon harrastamisen lopetin sen kanssa aikoinaan, ja testissäkin näkyi syitä siihen miksi toko oli sen kanssa vähän haastavaa, kuten se että koiralla on taipumus keskittyä vääriin asioihin. Tokon kaltainen pikkutarkka näpertely ei ollut sen juttu. Pk-puolella olisimme voineet olla jopa tavoitteellisia, mutta selkävika esti pk-kokeet. B-tottis tuli meille liian myöhään.

Hauska kokemus ja koira oli ihan intopinkeänä ja oma sosiaalinen ja leppoisa itsensä. Kuten testaaja sanoi, niin se on sellainen happy-go-lucky tyyppi. Mikä voi toisaalta myös olla haaste harrastuksissa, mutta on ihana elämänasenne. Katsotaan onnistunko linkittämään tähän videon testin jälkeisistä tunnelmista.

https://www.facebook.com/share/r/17fc6ueuet/

ja suora linkki Smartdog-sivulle: https://www.facebook.com/smartdogky

Ihana Kipi

Meiltä vain Reino on käynyt pentuna. Oli tarkoitus viedä kaikki mutta nyt työttömänä ei ole tuollaisiin varaa.

[Nappis]

Kipi on mainio

Olisin halunnut viedä myös kaksi edellistä koiraa testiin, testi oli jo niiden aikana olemassa. Jäi juurikin hinnan takia tekemättä. Toinen niistä oli hyvin tunnollinen ja se olisi pahastunut, jos olisi huomannut tehneensä virheen testissä, eli päinvastainen tapaus kuin Kipi Toinen taas ei olisi sellaisia miettinyt ja olettaisin sen olleen hyvinkin nokkela läpi testin, se oli hyvin päättelykykyinen ja fiksu.

Jokaista yksityiskohtaa ei voi testissä ennakoida vaikka tunteekin koiran jo hyvin. Niinpä mielenkiinto pysyi hyvin yllä itsellänikin läpi testin ja olin sellaisessa kuplassa, että aika meni siivillä. Kun testi oli ohi niin ihmettelin, että joko se loppui. Oltaisiin koiran kanssa molemmat jatkettu vielä vaikka oltiin oltu siellä jo kaksi tuntia