Koulutussuunnitelma (koira)

[aunet]

JMTNT kirjoitti:
"Koiruuksia, jos olisit kisannut pk-kokeissa yhtä korkealle kuin minä, niin silloin sulla voisi olla jotain annettavaakin."

Hohhoijaa. Näen usein pk-kokeissa pärjänneitä koiria, jotka ovat täysin hallitsemattomia arjessa, elämä niiden kanssa on vähintään rasittavaa. Sillä, että koira pärjää kisoissa, ei ole mitään arvoa siihen verrattuna, miten se muu elämä sujuu. Sitähän se suurin aika on, yhteiseloa suht mukavasti kuten Umac myös totesi. JMTNT, sinun itsekehusi kyllä on huomattu, mutta jos jollain täällä on annettavaa koulutuksellisesti, on se Koiruuksia, et sinä. Kannattaa päivittää tietojaan ja siinä samalla taitojaan uudemman ja tehokkaamman tiedon valossa, eikä jumittua sinne 70-luvulle. Olen itse aloittanut tuona aikana koulutuskentillä, ja se meno oli aivan hirveää, silkkaa väkivaltaa ja alistamista. Ohjaajat opettivat ensimmäisenä, miten otetaan koiralta "luulot pois" ja sen jälkeen koira oli mukamas valmis ja halukas oppimaan, iloisesti häntä heiluen.

Ja vielä kehut Koiruuksille, joka on menestyksellisesti opettanut ajokoiran olemaan ajamatta sisätiloissa. Tiedän, miten vaikeaa se on. Eli päivittäinen elämä on helpottunut huomattavasti.

[aunet]

Otsikon mukaisesti, tässä meidän kunnianhimoinen koulutussuunnitelma nelikuiselle pennulle:

Sisällä ei riehuta. Ruokaa odotetaan kauniisti istuen, jos se kestää liian kauan, saa pötköttää. Kynnet leikataan, vaikka yksi kerrallaan, mutta asiasta ei taistella. Hampaat vaihtumisesta johtuen katsellaan päivittäin yhteistuumin. Ulko-ovesta tai portista ei rynnitä, hiljennytään hetkeksi odota-sanalla. Valjaat puetaan rauhassa koiran itse avustaessa. Myös pantaan opetellaan. Autoon tai sieltä pois ei loikita miten sattuu. Kun nimi mainitaan, katsotaan hetki silmiin. Kävellään omalla pihalla ilman hihnaa hetki rinnalla ja hetken pysähdys, kun pyydetään odottamaan. Lelu irroitetaan kiitos-sanalla, jonka jälkeen taas retuutetaan yhdessä. Ja mikä tärkeintä, tutustutaan polkupyörään. Eilen edettiin hienosti 30 metriä rinnalla. Huomattakoon, että pyörä on kolmipyörä, joka tulee olemaan pennun lenkitysväline jatkossa, siksi tärkeä. Ja sitten vaan kisoihin, tai elämässä eteenpäin!

[JMTNT]

Umac. "Miksi noin nyrjähtää arvosteluista videota kohtaan jos itse kuitenkin halusit videon esille ja mielipiteitä siitä, JMTNTN?? Emme me arvostele poikaasi tai pojan koiraa vaan koulutuksellisesta näkökulmasta niitä asioita joita videolla näkyy. Ja nimenomaan nykytiedon valossa, ei sen 60-70-luvun tiedon valossa."

No laitoin videon kuvaamaan koiran ääni herkkyyttä, ei mitään tottelevaisuus koulutusta. Tutkimuksissa koira kuulee 15 kertaa paremmin kuin ihminen ja videolla näkyy kuinka koira kuuntelee ÄÄNENSÄVYJÄ. En osannut ajatella että video olisi joidenkin mielestä joku koulutuksen opetus.

[Koiruuksia]

aunet: Kullostaa suunnitelmalta

[Tiibetinhelmi]

Aunetin koulutussuunnitelma kuulostaa omaan korvaani oikein hyvältä!

[Umac]

No laitoin videon kuvaamaan koiran ääni herkkyyttä, ei mitään tottelevaisuus koulutusta. Tutkimuksissa koira kuulee 15 kertaa paremmin kuin ihminen ja videolla näkyy kuinka koira kuuntelee ÄÄNENSÄVYJÄ. En osannut ajatella että video olisi joidenkin mielestä joku koulutuksen opetus.

Ok, kiitos vastauksesta! Asiat kyllä selviävät kun pallotellaan puheenvuoroja.

[Fran]

Eihän se video edes ole tässä ketjussa, eli JMTNT:n kuppi meni jostain muusta syystä nurin. Vai onko se poistettu?

[Umac]

Video on edelleen koirakuvia-ketjussa, siirsin vain loppulöpinät tähän ketjuun, jo eilen aamusta. Siis viitaten tuohon edelliselle sivulle:

Sopiihan kaikille, että jatketaan tässä ketjussa kun otsikkokin on erinomainen tähän?

[JMTNT]

Umac "Itselleni arki on tärkeintä eikä tittelit paina grammaakaan jos arki ei suju."

Tuossa videossa minkä oletin olevan kaikille iloksi näkyy hyvin arjen sujuminen. Esim. Koira tuo suoraan rakkaan lelunsa omistajalleen, eikä kiertele sinne tänne omien elämyksiensä mukaan, vaan noudattaa käskyä HAE, joten se tottelevaisuus näkyy arjessakin jos koiran ja omistajan suhde toimii.
















2

[JMTNT]

Umac "Itselleni arki on tärkeintä eikä tittelit paina grammaakaan jos arki ei suju."

Kannatat siis pentutehtailua jos kasvattajan saavutukset eivät merkitse mitään. Se joka ostaa pennun harrastukseen valitsee tarkkaan kasvattajan saavutukset ja tutustuu rotuyhdistyksen kautta kasvattajan saavutuksiin. Eli ei osta keltä vaan pentutehtailijalta.

[tuhti]

Se että hankkii kasvattajalta, jonka kasvatit eivät loista titteleillään tai meriiteillään, ei kerro pennun hankinnan kriteereistä kovinkaan paljoa. Yhtälailla tittelinkipeät kasvattajat saattavat tehtailla pentuja ruusukkeet silmissä kiiluen vähät välittäen vaikkapa terveystutkimuksista jos rotu ei kuulu pevisaan. Jos taas kasvattaja miettii koko rodun jalostamista pidemmälle kuin pari sukupolvea tai kisaa pidemmälle, terveys- ja luonnekriteerit taitavat olla ensisijaisia ja ne eivät välttämättä ole kytköksissä kisamenestyksiin.

[JMTNT]

tuhti "Jos taas kasvattaja miettii koko rodun jalostamista pidemmälle kuin pari sukupolvea tai kisaa pidemmälle, terveys- ja luonnekriteerit taitavat olla ensisijaisia ja ne eivät välttämättä ole kytköksissä kisamenestyksiin."

No kisamenestyshän on se kaikkein tärkein. Siksi Kennelliiton jalostustietokanta on julkisesti nähtävillä. Joka haluaa ostaa harrastuskoiran kannattaa tutkia parituskummaneiden taustat jalostustietokannansta ja siinä näkyy molempien kisamenestys..

[tuhti]

Millä perusteella kisamenestys on koiran jalostuksessa tärkeintä? Päinvastoin: kun kisamenestystä on jalostusvalinnoissa painotettu, se näkyy nykyisten koirien luonteissa. Liian paljon näkee ylireaktiivisia koiria, joiden kisaaminen kyllä sujuu mutta pää ei kestä normaalielämää, kun hermorakenne on kuraa. Se että kasvattaja painottaa muuta kuin titteleitä, ei todellakaan tee kasvattajaa pentutehtailijaksi. Käyttökoirille toisaalta on nykyisin kysyntää vähemmän kuin menneisyydessä ja koirien ostajilla on harrastuksiin myös eri kriteerit puhumattakaan niistä roduista, joiden käyttö vaatii jotain ihan muuta kuin näyttäviä suorituksia kisakentillä. Edelleenkin: jos arki on jatkuvia erikoisjärjestelyjä koiran kanssa, on se monelle ehdoton no-no ja siinä eivät kisamenestykset paljoa auta.

[Koiruuksia]

Kisamenestys kertoo siitä että kyseisen koiran omistaja on osannut kouluttaa sen kyseisen koiran.
On tässä näiden lähes 50 koirallisen vuoden aikana tullut nähtyä yhtä ja toista. Tiedän, että taitava kouluttaja saa vähän viiripäisemmänkin koiran koulutettua ja hankittua tuloksia, jopa sitä koemenestystä.

Se, että palveluskoirarodussa on paljon PK-kokeisiin osallistuvia koiria kertoo siitä että harrastajat pitävät rodun ominaisuuksia sellaisina että haluavat rodun yksilön harrasttuskaverikseen.
Joissain aiempina vuosina, vielä 1980-luvullakin koekentillä nähdyissä roduissa ei nykyisin ole enää juurikaan kokeissa käyviä koiria. Ne rodut ovat seurakoiramaistuneet.

Kun puhutaan palveluskoiraroduista (kuten nyt teen) niin kasvattajalle on (tai ainakin pitäisi olla) tärkeää että kasvatteja viedään paikkoihin joissa niiden luonneominaisuuksia tarkkaillaan ja arvioidaan erilaisissa tilanteissa. PK-kokeet tietenkin yksi ovat yksi sellainen paikka, näyttelyt myös osaltaan sekä ihan kaikki kokeet toko, Rallytoko jne.
Koira ilmentää päänsä sisällä olevia ominaisuuksia tietenkin kaikissa paikoissa missä se on. Paineen alla enemmän ollessaan se voi käyttäytyä eri tavalla kuin kotioloissa. Luonnetesti on yksi paikka jossa koiralle annetaan painetta ja myös uhkaa vieraalta ihmiseltä sitten katsotaan miten se suoriutuu eri osa-alueista.
MH-luonnekuvaus mittaa koiran luonnetta omilla keinoillaan. Painetta sielläkin on ja pelottavia asioita ja katsotaan miten koira reagoi.Suoranaista uhkaa ihmiseltä ei siinä ole.

Treenikentilläkin ja halleissa tulee koiran luonteesta kaikenlaista esille. Kuka pystyy odottamaan vuoroaan huutamatta, vinkumatta, ääntelemättä.
Kuka kykenee keskitymään asiaan, kuka ei, vaan kiinnostaa kaikki muu jne.
Tässäkin treenikentillä ja halleissa paljon aikaansa viettäneenä sieltä kyllä näkyy koirien korvienvälien suuret erilaisuudet.

Omalla kohdalla kisamenetys/koemenestys ei ole se kaikkein tärkein asia kun mietin että minkälaisista vanhemmista pentuni haluan.
Tietenkään titteleistä ei ole mitään haittaakaan jos koira muutenkin miellyttää. Mutta tittelit eivät periydy, se kannattaa aina muistaa.
Suurin osa ajasta kuitenkin ollaan koiran kanssa siellä kotona. Siksi itselleni on äärimmäisen tärkeää nähdä narttu (josta olen pentua ottamassa) ihan siellä kotioloissa mielellään ennen kjuin se edes on kantavana. Siihen pyrin. Aina ei onnistu.

Nyt mennään palveluskoirien ulkopuolelle, mutta esimerkiksi agility on mnónelle koiralle usein niin kivaa ja kiihdyttävää että koira kuumuu siellä ja voi näyttää treeneissä ja kokeissa hyvinkin reippaalta mutta sitten kotioloissa onkin lähinnä arka. Tähän olen törmännyt esim. shelttien kanssa. Siinä jos pitäisi koemenestystä hyvänä mittarina jalostukseen käytettäville koirille niin mitäpä kävisikään?

Jollekin toiselle on toiset asiat tärkeitä ja sehän on jokaisen itsensä määriteltävissä mitä asioita haluaa tulevan pentunsa vanhemmissa painottaa.

Minulla ei ole mitään aikomusta alkaa tästä asiasta kinaamaan tai väittelemään yhtään kenenkään kanssa. Enkä aio niin tehdä.
Lepo vaan.

[Koiruuksia]

Jotta pysyisin aiheessa niin mulla on suunnitelmana mennä Reinon kanssa kesäällä/kesällä suorittamaan BH-koe.
Talvella pitää varmaan vähän treeneilla kotona ja hallissakin.

[Umac]

Umac "Itselleni arki on tärkeintä eikä tittelit paina grammaakaan jos arki ei suju."

Kannatat siis pentutehtailua jos kasvattajan saavutukset eivät merkitse mitään. Se joka ostaa pennun harrastukseen valitsee tarkkaan kasvattajan saavutukset ja tutustuu rotuyhdistyksen kautta kasvattajan saavutuksiin. Eli ei osta keltä vaan pentutehtailijalta.

Pentutehtaan määritelmä:Pentutehtailulla tarkoitetaan toimintaa, jossa lemmikkien pennuttamisen tarkoituksena on maksimoida taloudellinen hyöty ja minimoida kulut sekä vaivannäkö. Samalla eläinten hyvinvointi kärsii.

https://elaintenystava.fi/2025/06/26/na ... ihmiselle/
Näin toimii suomalainen pentutehdas – tuomiot kahdeksalle ihmiselle

Yksikään koirani ei ole ostettu tuollaisista oloista. Roturyhmistä FCI 1-3 minulla ollut koiria eri vuosikymmenillä.

Voisin vetää tähän tittelit, Vuolasvirrat ja muut meriitit vastaan koirien olot mutta ketju harhautuu sitten ties minne.
Nimimerkki tuhti ja Koiruuksia ovat jo vastanneet kattavasti, voidaan siis palata aiheeseen!

[*kiranas*]

No kisamenestyshän on se kaikkein tärkein. Siksi Kennelliiton jalostustietokanta on julkisesti nähtävillä. Joka haluaa ostaa harrastuskoiran kannattaa tutkia parituskummaneiden taustat jalostustietokannansta ja siinä näkyy molempien kisamenestys..

loistava kisakoira ei välttämättä ole loistava koira arjessa. toki hc-kisaajat katsovatkin erilaisia ominaisuuksia kuin kotikoiran hankkijat.
kisatulokset kertovat, että koira on osattu kouluttaa, mutta se ei tarkoita, että koiralla olisi hyviä ominaisuuksia välttämättä. hyvä kouluttaja saa tulokset huonommallekin koiralle ja joskus huonokaan kouluttaja ei saa tuloksia hyvälle koiralle, jonka ominaisuudet osuu kohdilleen. itse en arvosta kaikkia tuloksia, esim. jälki, tuomari katsoo metsään lähdön ja kukaan ei tiedä löytääkö se koira kepit siellä vai ihminen. koira voidaan saada kouluttamalla olemaan reagoimatta tottiksen ampumiseen, tiedän kun olen nähnyt tapauksen ja ohjaaja halusi koiran joka ei reagoi. joten ei - en arvosta kaikkia titteleitä, vaikka tiedän, että kaikkien eteen on edes jotain työtä tehty.

en myöskään pätkääkään arvosta kisaajia jotka koiran kustannuksella treenaavat/kisaavat. milloin koira ontuu, ripuloi, närästää jne.., niin silti treenataan koska kisat on tulossa eikä haluaisi kisoja perua. ihmisiä on moneen junaan. se, että kisatulos on revitty koiran hyvinvoinnin seurauksella, niin joo en arvosta.

[aunet]

JMTNT kirjoitti:
"No kisamenestyshän on se kaikkein tärkein."

Järjetön ajatuksenjuoksu, en tiedä mitä lausujan päässä pyörii. Kaikkein tärkeintä on koiran luonne ja terveys, tuossa järjestyksessä, ja kun nämä asiat ovat kunnossa, voidaan ryhtyä elämään koiran kanssa sujuvaa arkea. Kaikenlainen kilpailu on täysin sivuseikka, mutta jos on resursseja sekä koiralla että omistajalla, siitä vaan. Mukavaahan se pääsääntöisesti on, nähnyt kyllä valitettavasti koiran kannalta huonoja vaihtoehtoja, kuten jo muutamat muut kirjoittajat jo totesivat.

[JMTNT]

No jos näin ajattelee niin älkää harrastako mitään koiranne kanssa. Jos kaikki on turhaa, niin miksi ihmeessä kasvattajat uhraavat rahansa ja voimansa saavutuksiin esim. Kaksoisvalio ym. tittelit.

[RJS]

Kun olen hakemassa käyttökoiraa harrastuskaveriksi ja perheenjäseneksi tärkeintä on luonne, terveys ja sukulinjat. Haluan nähdä pentueen emän livenä ennen astutusta, jos en tiedä/tunne sitä entuudestaan. Käyttötulokset vanhemmilla, isovanhemmilla jne sukulaisilla on plussaa.
Näin olen löytänyt erinomaisia käyttökoiriakoiria, jotka ovat olleet myös terveitä luustoltaan ja muutenkin ja päänupit ovat olleet kunnossa.
Ensimmäisestä käyttökoirastani elämäni koirasta tuli FI KVA FI AVA FI AVA-H HK3 BH TK1 TK2 RTK1 RTK2, toisesta, joka oli voimaeläimeni tuli FI KVA FI AVA FI AVA-H FI RTVA HK3 BH TK1 RTK1 RTK2 RTK3 RTK4 ja juniorilla on vasta BH TK1 . Vaikka näillä on ollut/on harrastuksiin vaadittavat ominaisuudet erinomaisessa kunnossa ovat ne olleet myös kaikista helpoimmat koirat kotioloissa, joka on paljon titteleitä tärkeämpää. En pidä itseäni mitenkään erinomaisena kouluttajana, nämä koirat ovat vaan olleet niin erinomaisia, että niiden kanssa on ollut mahdotonta epäonnistua missään harrastuksessa

[Tiibetinhelmi]

^Sun eka lause, 100 % komps. Ja koskee mielestäni mitä tahansa koiraa, ei käyttökoiraa pelkästään. Näyttelymenestys ja tittelit ovat aivan toissijaisia nekin. Kertovat vaan, että koiraa on jaksettu kuskata.

[tuhti]

No jos näin ajattelee niin älkää harrastako mitään koiranne kanssa. Jos kaikki on turhaa, niin miksi ihmeessä kasvattajat uhraavat rahansa ja voimansa saavutuksiin esim. Kaksoisvalio ym. tittelit.

Mulle koira on perheenjäsen ja arvokas yksilönä itsenään. Mä en ole hankkinut koiria harrastusvälineiksi enkä itsetuntoani kohottamaan. Kun harrastan koirien kanssa, se on meillä tavoitteellista yhdessä tekemistä. Ja tosiaan, näinkin ajattelemalla ja toimimalla olen saanut useammasta rotunsa käyttövalioita.

[JMTNT]

Minä arvostan koirani kasvattajaa ja hänen saavutuksiaan sen verran, että haluan omalta osaltani kehittää rodun terveys, ilmiasu ym. rodulle ihanteellisia arvoja. Se on mulle kunnia asia että arvostan kasvattajaa ja yritän saavuttaa tuloksia itseni ja kasvattajan iloksi, Jos ajattelisin, kuten eräät niin Kennelliiton jalostustietokanta olisi aika tyhjä.

[Darre]

No minä olen noiden pikkupörröjen kanssa harrastanut ja kisannut aika paljon (näyttelyt, agility, rally-toko), mutta en minä kasvattajien vuoksi ole sitä tehnyt. Ihan vaan omaksi iloksi yhteistä kivaa tekemistä koirien kanssa. Toki molemmat kasvattajat, joilta olen koiria ottanut ovat olleet hyvillään siitä, että niiden kanssa harrastetaan.

[Nappis]

Olen aina valinnut koirat terveys ja luonne edellä, ne ovat kaiken perusta. Koska olen itse harrastanut, niin myös vanhempien käyttötulokset ovat kiinnostaneet minua. Olen ottanut myös pentuja, joiden vanhemmilla ei ole mitään tuloksia ollut, jos ovat olleet muuten mukavia ja tuleva pentukin on vaikuttanut sellaiselta.

Arvostan kaikkia koetuloksia, koska se kertoo, että koira on saanut harrastaa ja ohjaaja on nähnyt vaivaa. Jalostuksellista merkitystä en näe yhtä paljon kaikilla tuloksilla. Pk-tuloksia arvostan myös jalostusmielessä, tokoakin, agilityä en niin paljon. Rodunomaisia tuloksia tietenkin arvostan, mikä oman rodun kohdalla tarkoittaa paimennustulosta.

Minusta pk-lajit ovat hienoja, koska niissä yhdistyy maasto-osuus, jossa koira pääsee käyttämään nenäänsä, ja tottelevaisuus. Ennen oli hyvä, kun pk:ssa aina testattiin myös paukkuihin reagoiminen, kun nyt B-kokeissa sitä ei testata. Tämä olisi omassa rodussa tärkeää tietoa. Turhan harvinaisia pk-tulokset vain ovat kaikilla roduilla, ainakin vuosia sitten kun katselin usean pk-rodun tuloksia ja mietin myös rodunvaihtoa, niin en löytänyt silloin yhtään pentuetta, joiden vanhemmilla olisi tuloksia ollut.

Arvostan jokaista pk-lajia. En mieti sellaista, että onko ne jälkikepit maastosta bongannut ohjaaja vai koira. Jos ohjaaja ne kepit koiran sijasta bongaa, kertoo se siitä, että koira on ajanut jäljen tarkasti, koska muuten se ei olisi mahdollista, ja ohjaajalla on siinä tapauksessa tosi tarkka katse. Ei ole mikään helppo tehtävä ohjaajalle bongata kaikki kepit, ellei koira niitä millään lailla ilmaise, ja sellainen lienee hyvin harvinaista. Ei kukaan sillä tavalla jatkuvasti hyvää tulosta tee ainakaan.

Tulokset eivät periydy, mutta ominaisuudet ja koulutettavuus periytyvät. Eivät aina suoraviivaisesti, kuten ei juuri mikään muukaan. Ja aina on niitä poikkeuksia, että ampuma-arka koira saa tuloksen pk-kokeesta tai pääsee läpi luonnetestistä jne., mutta epävarmuustekijöitä on ihan kaikissa asioissa muutenkin, terveystuloksista lähtien. Aina on tärkeää myös tutustua itse koiraan jos mahdollista, pelkät harrastustulokset eivät tietenkään kerro kaikkea, mutta jotain kuitenkin.

Ohjaajan merkitys on tietenkin todella suuri, mutta harvoin hyväkään ohjaaja pääsee pitkälle koiran kanssa, jonka ominaisuudet ovat oikeasti kovin puutteelliset. Huono ohjaaja kyllä voi pilata hyvänkin koiran mahdollisuudet.

Nykyäänhän en enää niin paljon koetuloksia katselisi, jos koiraa olisin ottamassa, kun en enää itse harrasta, ja voisin ottaa vaikka sekarotuisen. Ja aikuinen koira kiinnostaa eniten, siitä jo näkee sen omat ominaisuudet ja miten se arjessa elää. Terveys, luonne ja arkikäytös ovat tärkeimmät asiat, ja olivat jo silloin kun harrastin. Myös jalostuksellisesti nämä ovat ne tärkeimmät asiat. Ja lopulta tärkein on se koira itse, eivät niinkään tulokset, ja ne terveysongelmatkin on ollut pakko vaan niellä, kun ei niille aina mitään voi vaikka miten kaiken huomioisi.

[JMTNT]

Nappis, tuo sun kirjoitus oli tosi hyvä ja viest vänkääjille.

[Koiruuksia]

En minä ainakaan vängännyt mitenkään koetuloksia vastaan
Nappiksen kirjoitus on hyvä ja olen samaa mieltä. Tosin luulin aikalailla saman jo kirjoittaneeni aiemmin tähän ketjuun.

Mutta mitenkään tärkeimpiä koetulokset eivät ole.

[JMTNT]

Koiruuksia. "Mutta mitenkään tärkeämpiä koetulokset eivät ole."

Koetulosten perusteella katsotaan koiran jalostus arvo. Jos tätä vähättelee niin silloin Kennelliiton jalostustietokantakin on aivan turha. Minä olen aina arvostanut koirieni alkuperää ja yrittänyt luoda rodun ilmiasua ja terveyttä.

[Koiruuksia]

Voi hyvä luoja.
Et edes halua ymmärtää.
Itse kirjoitit että kaikkein tärkeimpiä ovat koetulokset.

Mielestäni ne eivät ole kaikkein tärkein asia koiranjalostuksessa. Terveys ja luonne esimerkiksi menevät koetulosten edelle.
Olkoot vaikka miten hienoja tuloksia tehnyt koira, jos se on vaikka luustoltaan sairas niin ei sillä ole silloin ikävä kyllä jalostuksellista annettavaa rodulle.

Ja edelleen, on hienoa että koiria koulutetaan ja että niiden kanssa käydään kokeissa. Minäkin (kuten Nappis) nostan hattua jokaiselle joka on PK-kokeesta koulutustunnuksen saanut. Siitä ei nyt ole kyse.

Voit ihan rauhassa vääntää tämänkin ihan kuten haluat. En enää tästä aiheesta kirjoita, Nyt ihan oikeasti en

[Thirteen_2]

Olkoot vaikka miten hienoja tuloksia tehnyt koira, jos se on vaikka luustoltaan sairas niin ei sillä ole silloin ikävä kyllä jalostuksellista annettavaa rodulle.

Tässä se on kiteytettynä.

Labradoreissa (jamuissa metsästysroduissa) on muuten ihan yleistä, että ne käytännön metsästyksessä käytettävät koirat eivät välttämättä käy kokeissa laisinkaan. Kuten ei pahemmin virkakoiratkaan, oli ne sitten mitä rotua tahansa.