Monia trimmattavia niin kutsuttuja pohjavillattomia rotuja täytyy kammata ja harjata säännöllisesti trimmausten väleissäkin koska niiden karva huopuu ja takkuuntuu pohjalta karvan pituudesta riippumatta.
Harmittaa aina, kun jotkut kehuskelevat miten käyttävät koiransa vaan kaksi kertaa vuodessa trimmissa "eikä siinä välissä tarvi tehdä mitään". Jokainen trimmaaja voi todistaa, että useimpien noin hoidettujen koirien turkki on trimmaukseen tuotaessa umpitakussa ja täynnä huopatolleroita. Ei ole hääviä koiralle kun on huopatakut varpaitten väleissä, kiveksissä, kainaloissa, kaulan ympärillä, sisäreisissä, takapuolessa.. nämä niitä paikkoja mihin takut tyypillisesti tulevat ensimmäiseksi, joillakin yksilöillä melkein silmänräpäyksessä. Pahimmillaan turkki on yhtenäistä huopalaattaa, jonka trimmaaja joutuu hyvin varovasti ajelemaan ihoa myöten ja turkin voi nostaa yhtenäisenä huopataljana pois päältä. Aina tämäkään ei onnistu vaan koira on rauhoitettava eläinlääkärissä turkin ajelua varten, kun iho on niin kipeä kiristävistä takuista ja mahdollisista hautumista.
Päällepäin näiden turkkityyppien turkeista ei tälläinen tilanne näy, joten joskus tilanne tulee omistajille täytenä yllätyksenä ensimmäisellä trimmauskerralla jos on saatu puutteelliset ohjeet turkinhoitoon tai karvaa on kammattu ja harjattu vain pinnalta. Karva pitää kammata ihoa myöten, jakaus jakaukselta, että irtoava karva saadaan pois muodostamasta takkuja pohjalle.
Osalla koirista on niin hyvä turkinlaatu, että tälläistä nopeaa takuttumista ei tapahdu (vaan niille riittää harvempi kampaaminen ja lyhyessä trimmissä ne kestävät takuttomina vähän pidempään) mutta monissa ns. pohjavillattomissa roduissa suurella osalla koirista turkin laatu on sellainen, että turkki vaatii suht tiheää hoitoa trimmausten välilläkin. Ja sanon koko ajan "ns." pohjavillattomat sen takia, että vastoin rotumääritelmän ihannetta monessa rodussa joissa ei pitäisi olla pohjavillaa kuin korkeintaan vähän tai ei ollenkaan, on tilanne nykyään se että suurimmalla osalla koiria on pohjavillaa ja paljon (tai erittäin paljon
). Ja se on just sitä kaikkein takkuuntuvinta ja huopuvinta nimenomaan se pohjavilla.
Jos haaveilee helppohoitoisesta trimmattavasta ns. pohjavillattomasta rodusta, kannattaa kiinnittää huomiota vanhempien turkinlaatuihin, niin saattaa olla pikkasen paremmat mahdollisuudet saada edes vähän helppohoitoisempi turkinlaatu pennullekin. Myös sellainen toimii joillakin, että karva pidetään ihan nulina tiheillä trimmauksilla, mutta oma hommansahan siinäkin tietysti on. Toisaalta karvaa ei sitten kertakaikkiaan irtoa.
Muista trimmattavista en osaa sanoa mitään, mutta ilmeisesti nypittäville roduille ei tehdä kauheasti mitään trimmausten välissä?
Tosin turkinhoito ei ole pääsyy sille, miksi en ikinä haluaisi pitkäkarvaista koiraa, vaan karvanlähtö, karvojen mukana sisälle tuleva hiekka ym. ryönä, eritteiden tarttuminen karvoihin ja koiran haju. Ja mun mittapuulla esim. labbis on jo karvakasa 
Aiemmat koirat on vaatinu puolesta tunnista kolmeen tutniin viikkotasolla keskimäärin (shelttejä, australianterriereitä, lhasa apso jne)
