Koirarotupohdintaa

[Koiruuksia]

Mä näin kerran, kun shiba ravisteli turkkiaan, ja siitä irtosi kertaravistuksella enemmän karvaa kuin englanninvinttikoirasta koko sen elämän aikana Todellakin karvahelvetti.

[Iidis79]

Mä seuraan myös yhden suomalaisen markiesjekasvattajan facebooksivuja. Feather-jotakin.
Onko ne edelleen yhtä harvinaisia kuin olivat vielä vaikka 10 vuotta sitten?
Joskus kysyin yhdeltä kasvattajalta rodusta niin sain vastaukseksi että sopii aktiivisuutensa vuoksi vain himoharrastajalle.
Tuolloin hylkäsin rodun koska en ole himoharrastaja.
Oikeasti taitaa sopia aika moneen menoon. Olen käsittänyt että tykkäävät juosta joten mikäs sen parempi olisikaan basenjin seuraksi.
Toinen basenji on edelleen vaihtoehto, olisihan se koiralle varmaan kivaa että olisi samanrotuista seuraa.

AIka jännä kun wikipedian rotukuvauksen mukaan Markiesje on seurakoira. Hollannintulppaanikoira Se hakee tulppaaneita ihan maanisesti.

Nämä mun pohdinnat ovat nyt vielä hyvin teoreettisia. En kuitenkaan halua mitään todella harvinaista rotua. Toi Markiesje vaikuttaa ihan kivalta kyllä.

Mä olen myös usein miettinut shibaa ja basenjia, mutta joku niissä tökkää. Ehkä se pidättyneisyys ja metsästys tausta. Edelleen ihmettelen sitä miten Shiballa on sama tausta kuin suomenpystykorvalla, mutta shibasta on tullut ainakin maailmalla seurakoira. Ymmärrän että suomenpystykorva halutaan pitää metsästyskoirana, mutta mielestäni se rotu hyötyisi myös siitä jos pentuja myytäisiin enemmän myös ei metsästäville ihmisille. Tollanen peruspystykorva, sopivan kokoisena olis aika monen haave. Pohjanpystykorva on samantyyppinen ja sitä mun käsittääkseni on myös enemmän myös vaikka retkeilijän seurakoirana.
Shiban sijaan ottaisin mittelspitzin. Basenjin sijaan ottaisin whippetin.

Mietin enemmän, että jos joskus ottais ihan vaan labradorin tai kultsun. Niitten suosio ei näytä hiipuvan. Mutta kun tarjontaa on paljon, miten löytää hyvä kasvattaja ja hyvä pentue?
Sheltti kiinnostais myös mittelin sijaan. Ja Havanna. Vaikka sillä olis sitä turkkia sitten.
Ja toisaalta mietin vaihtoehtoa suomenlapinkoiralle. Islanninlammaskoira? Mitteli?

Edit. Ja Lancashire heeleriä olen haaveillut ja seuraan somessa, kun se olis niinkuin mini porokoira.

[Biarritz]

Mun käsittääkseni maailmalla suomenpystykorva on nimenomaan enemmän seurakoira kuin Suomessa. Aikoinaan Koiramme-lehdessä oli artikkeli Uuden-Seelannin suomenpystykorvapopulaatiosta, ja olivat suurimmaksi osaksi seura- ja näyttelykoiria. Asiassa oli tosin se nurja puoli, että paikallisilta suomenpystykorvilta leikattiin usein "kitarisa" (en muista täysin mikä termi oli kyseessä, mutta ei se ihan kitarisa tainnut olla), jotta niitä pystyi pitämään kerrostaloissa. Mielestäni jos ei saa opetettua koiraa olemaan haukkumatta liiaksi kerrostalossa, olisi koiran kannalta paljon parempi ratkaisu antaa se uuteen kotiin maalle. Ehkä tuolla päin maailmaa on eri mentaliteetti.

[aunet]

Se on äänijänne mikä katkaistu, muuallakin on toimittu/toimitaan niin, jopa Suomessakin tehty aikoinaan. Puhdasta eläinrääkkäystä silpominen ihmisen miellyttämiseksi, kuten aikoinaan ulkonäön vuoksi korvien ja häntien leikkely.

[Koiruuksia]

Olen täysin puolueellinen mutta basenji on ihana
Eivät (ei Lakukaan enää kun on aikuistunut, pentunahan se meni kaikkisen syliin pusuttelemaan) ne mene kaikkien vieraiden ihmisten naamoja nuolemaan eivätkä varsinkaan "liehakoi." Olen huomannut että ihmiset yleensä tykkäävät enemmän koirista jotka ovat heistä kiinnostuneita, heiluttavat häntää ymv.
Basenji ei ole vieraalle ihmiselle sellainen varmaan ikinä.

Mutta sitten se sen omille ihmisilleen osoittama uskollisuus ja kiintymys ja "rakkaus" on hyvin syvää ja selkeää. Tykkää olla lähellä mutta ei tule syliin niinkuin joku katujyrä (kuten rottweiler tekee) vaan on hienovarainen. Tulee esim. sohvalle ihan viereen. Istuu siinä vähän aikaa ja sitten yhtäkkiä "rojahtaa" ihan kylkeen kiinni ja laittaa päänsä rinnalle. Antaa helliä pusuja ja tekee kasvohoitoja jos vaan saa. Mies antaa sen hoitaa koko naaman, mä en sellaisesta välitä. Haluaa olla lähellä ja nauttii kun sitä rapsuttelee/hipsuttelee kynsillä rinnasta ja kaulasta. Voisi olla siinä vaikka kuinka kauan.

Kun meille tulee joku Lakulle tuttu ihminen, niin se menee kippura heiluen sinne lähelle ja osoittaa kyllä että tykkää ja tuntee.
Jos tulee ihan vieras ihminen niin Laku käy haistelemassa ihmisen ja sen jälkeen menettää mielenkiintonsa. Saattaa jossain vaiheessa mennä sen ihmisen lähelle ihan kuin osoittaen että: "No saat silittää ja rapsuttaa jos haluat. Ei ole pakko."

Basenji on hyvin pienieleinen koira, pokerinaama. Esim. jos vertaa rottweileriin jolla on miljoona ilmettä ja josta näkee jo kauas että mitä mieltä se on niin basenjista ei näe.
Basenji ei kuitenkaan ole tippaakaan salakavala (kuten vaikka joku collie tai sheltti saattaa olla että on hiljaa ja sitten yhtäkkiä tokkasee) jos se ei tykkää jostain hoitotoimenpiteesta vaikka eläinlääkärissä niin kyllä sieltä rutinaa kuuluu. Se kertoo että en nyt tykkää tästä yhtään.
Jos kyseessä on asia joka on tehtävä niin se tehdään ja ainakin Laku silloin tyytyy osaansa. Esim. tänään silmätarkissa se murisi ensin mutta kun sille kerrottiin että sori, murinat ei nyt auta niin sitten kävi istumaan ja oli hiljaa kun silmiä peilattiin.
Voisiko sanoa että basenji on rehellinen koira. Kertoo mitä mieltä on, ei tarvitse arvailla

Mä olen aivan ihastunut Lakuun, se on lähes täydellinen koira. Siinä on NIIN paljon sellaisia ominaisuuksia joita koirassa arvostan.
Se on todella älykäs ja helppo kouluttaa, tekee mielellään kun on hyvä palkka.
MIellyttämisenhalua rodulla ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole, mutta kyllä Lakusta (kuin myös rottweilereista joilla ei myöskään sanota olevan miellyttämisenhalua) näkee että sille on aika tärkeää mitä mieltä mamma on. Kyllä se yleensä haluaa tehdä mitä pyydän ja tulee useinkin (kuten myös rottweilerit) hakemaan hyväksyntää.

Riistavietti on asia mitä en koiraani välttämättä halua mutta ainakin Lakun kohdalla se on vain yksi ei niin toivottu ominaisuus jonka kanssa pystytään kuitenkin elämään.
Positiivisia ominaisuuksia on niin paljon että kestän tuon yhden ns. ei toivotun. Suurin osa basenjeistahan on nykyään ihan seurakoirina. On olemassa muutamia joiden kanssa metsästetään ihan oikeasti kanalintuja. Ja ne ovat todella hyviä siinä.
Toivon että Laku pääsee vielä jossain vaiheessa kokeilemaan.

Mutta joo, tykätään miehen kanssa Lakusta todella paljon, se vaan on aivan ihana.
Basenji ei ole tosiaan kaikkien koira, Kuten ei ole rottweilerkaan. Mä tykkään henkisesti vahvoista, dominoivista koirista jotka seisovat omilla jaloillaan kaikissa tilanteissa. eivät muistele epämiellyttäviä asioita.
Mieshän haluaisi toisen basenjin. Ei mullakaan ole periaatteessa mitään asiaa vastaan. Mutta koska minä olen täällä se joka hoitaa kaiken koulutuspuolen niin meille ei missään tapauksessa tule basenjia niin kauan kun kissat ovat elossa eikä tule myöskään kuudenneksi koiraksi vaikka ei kissoja olisikaan.
Jossain vaiheessa vuosien päästä kun kissoja ei enää ole ja koiramäärä on pienentynyt luonnollisen poistuman kautta, asiasta voidaan neuvotella.
Ja vaikka basenjin päättäisimme ottaakin niin voi olla ettei ole edes tiedossa pentuetta sellaisesta yhdistelmästä joka minua kiinnostaa.
Missään tapauksessa en ottaisi pentua joiden vanhemmilta on tutkittu vain silmät. Kuten on ihan liian monen basenjikasvattajan kanssa.
Lisäksi on aika pehmeitä yksilöitäkin, sellaista en halua.

Joten mieheni sanoin, "katellaan."

[RJS]

On tehty roturisteytyspentue kooikerhondje Xanti (emä) ja markiesje Fu (isä). Pennut ovat tällä hetkellä alle viikon ikäisiä. Syntyi 2 narttua ja 3 urosta. Pennut ovat mustia valkoisin merkein.
Faceasta löytyy kuva pentueesta Finnish Kooikerhondje Crossbreeding Programme sivulta. Mielenkiintoista minkälaisia noista tulee aikuisena luonteeltaan ja ulkonäöltään.
Koikkereissa on tehty jo monta roturisteytyspentuetta, jotka löytyvät Suomen kooikerhondje yhdistyksen sivuilta roturisteytysohjelma sivulta, jos jotakuta kiinnostaa.

[Koiruuksia]

Huomasin tuon risteytyspentueen. Mielenkiintoinen. Koikkeriakin joskus mietin mutta en tykännyt tuntemieni koikkereiden luonteista.

[Merkkari]

Laku kuulostaa kyllä ihan täydelliseltä koiralta. Tykkään enemmän just tuon tyyppisistä koirista, kun ylenpalttisen herkistä ja miellyttämisenhaluisista. Vaan mulla ainoa mahdollisuus juoksuttaa koiraa vapaana on metsä (tai pelto tai hiekkakuoppa), niin riistaviettiä ei ihan mahdottomasti saisi olla. Täällä lenkkeilee samoissa metsissä myös sudet, karhut ja ahmat, joten koira ei saisi kovin kauaa olla pois näköpiiristä. Sudet lähinnä jännittää, vaikka ei ne nyt jokaisessa puskassa vaani koiria odottamassa. Vanhemmiten vaan oma hermorakenne huononee ja alkaa ajatella kaikkia mahdollisia katastrofeja.

Pukeminen arveluttaa mua lähinnä siksi, että kovin viluinen koira on hankala pitää talvella tyytyväisenä, jos ei tarkene kunnolla ulkoilla. Siis, jos on energinen ja tekemistä kaipaava koira, joka ei vaan makaa tyytyväisenä sohvalla muutaman kuukauden. Takit ja haalarit on vielä helppoja, mutta vihaan tossuja... Niiden pukeminen on todella syvältä ja pitää kävellä aika siivosti, että ne pysyy jalassa. Näen siis painajaisia aktiivisesta koirasta, joka menee pitkin seiniä, koska tarkene olla riittävästi ulkona purkamassa energiaa.

Markiesjea vielä tutkin eilen ja niilläkin näyttää olevan CDDY eli se välilevyjä rappeuttava retrogeeni. Samaa on kyllä todella monella rodulla (myös hyvin yllättävillä), joten en sitten tiedä miten vakavasti tuohon pitäisi suhtautua? Katariina Mäen juttu täällä: https://www.katariinamaki.fi/l/valilevysairaudelle-altistavan-cddy-retrogeenin-yleisyys-eri-roduissa/ Lisäksi jossain mainittiin että "voi olla myös terävyyttä". Niin tästä kanssa mietin, että miten se näkyy (mahdollisesti) herkässä koirassa käytännössä? Tarkoittaako, että ei ole sellainen jokaisen vastaantulijan solmuun väännettävissä oleva pehmolelu vai oikeasti terävä (eli käyttää helposti hampaita, jos on vähänkään arveluttava tilanne)? Taitaa olla niin, että pitää tämän rodun kanssa vielä odotella ja seurailla, millaisia ne oikeasti on ja lähteekö rotu yleistymään miten hallitsemattomasti.

Risteytysprojektit on kyllä todella mielenkiintoisia ja olisi mielenkiintoista olla mukana. Varsinkin, jos saisi itse valita ne eri rotujen parhaat piirteet omaan koiraan. Esim. länderi * parson olisi mahtava, jos parsonista tulisi länderiin reipas ja rohkea luonne, mutta ei mahdotonta riistaviettiä. Tai jopa se cavalier, jos risteytysrodusta tulisi kertaheitolla terve sydän ja pää ja vähän potkua luonteeseen. Ehdottomasti on hieno juttu, että risteytykset tuntuvat yleistyvän Suomessa ainakin.

[Koiruuksia]

Moni basenjinomistaja pitää koiriaan vapaana. Esimerkiksi Lakun emän omistaja ja Lakun kasvattaja myös. Kaksi eri henkilöä siis. Lakun emän omistaja on pitänyt koiriaan vapaana myös Thaimaassa asuessaan ja kun olivat keväällä muutaman kuukauden Kroatiassa niin sielläkin lenkkeilivät vapaana. Kotimaassakin pitävät vapaana alueilla joissa ei ole vaaraa jäädä auton alle. Heillä on ollut basenjeja jo yli 20 vuotta. Tiedän monia muitakin basenjinomistajia joilla koirat lenkkeilevät sopivissa paikoissa vapaana.
Ja sitten on niitä joiden mielestä basenjia ei voi koskaan ikinä milloinkaan pitää vapaana kuin aidatuilla alueilla.
Itse olen ollut arka pitämään Lakua vapaana koska koen että se ei voi riistavietinsä vuoksi olla yhtä hyvin hallinnassa kuin vaikka rottweilerit tai borrierit.
Se on kuitenkin muutaman kerran ollut vapaana (kerran tietoisesti metsässä ja kaksi kertaa on päässyt portista tielle) eikä ole ollut mitään viitteitä etteikö se tulisi heti kutsusta luokse.
Yksi tuttu metsästää kanalintuja basenjiensa kanssa ja silloinhan ne ovat tietenkin vapaana koko ajan.

Sudet ovat mullakin se miksi tuntuisi kamalalta jos Laku lähtisi riistan perään enkä tietäisi onko jossain lähistolla susia.
Olen harkinnut tutkapannan hankkimistä että jos se vapaana ollessaan lähtisi jonkun otuksen perään niin näkisin missä se on. Tietenkään ei auta yhtään tietää missä koira on jos susi saalistaa sen.
Basenjille voi kuitenkin kouluttaa hyvän luoksetulon, se ei ainakaan haittaa yhtään. Ja kannattaa pitää pennusta saakka vapaana niin se vapaaksi pääseminen ei sitten ole mikään valtava juttu.

Basenji ei onneksi ole sellainen rotu joka vaatisi koko ajan kamalasti tekemistä ollakseen tyytyväinen. Talvisin (ainakin viime talvena) Laku tykkäsi nukkua viltin alla, ihan kuten omistajansakin
Laku tykkää myös kaikkien turhien temppujen opettelemisesta ja on perusluonteeltaan rauhallinen. Makoilee tai istuu ja tarkkailee, ei sählää, ei vingu eikä vinise.
Pakkanen ei ole Lakulle niin paha ollenkaan kuin märkä nurmikko. Juoksi tuolla pakkasessa ja leikki rottweilerien kanssa pitkäänkin ilman mitään ongelmia ja remmilenkillä porskutti tyytyväisenä eteenpäin. Viime talvena ei ollut niin kylmä että olisi tossuja tarvinnut mutta ainakin omatekemät tossut ovat meillä pysyneet hyvin jalassa vaikka ovat umpihangessakin menneet.

Markiesjen kanssa mulla sama, että pitää vielä tutkia ja tutustua lisää.

Mutta basenji on tosiaan yllättänyt hyvin positiivisesti. Aivan ihana, Laku ainakin
Kokemustahan mulla ei muista ole. Voihan näitäkin varmaan olla vaikka minkälaisia niinkuin kaikissa roduissa. Esimerkkinä, meillä on ollut yli 35 vuotta vain tosi kivoja rottweilereita mutta tiedän kyllä että rodussa löytyy myös aivan kamalia yksilöitä. Joku aika sitten juttelin yhden ihmisen kanssa jolla on ollut monta rottweileria aikaisemmin, on kisannut niiden kanssa PK-lajeissa. Nyt kuitenkin hänen nykyinen koiransa on aikamoinen painajainen. Epävarma, aggressiivinen, ylivilkas, hyvin teräva jne. Ei ole voinut koiran ominaisuuksien vuoksi koulutta sitä mihinkään lajiin. Ihan normielämässäkin on hhyvin paljon haasteita.

[Merkkari]

Basenjin irtipito kuulostaa suunnilleen samalta mitä keskivertoterrierin. Eli tulee kiltisti, jos ei satu mitään kiinnostavampaa näköpiiriin tai nenään... Että sikäli varmaan pärjäisi, kun yrittää kouluttaa parhaansa mukaan hyvän luoksetulon, valitsee irtipitopaikat huolella & laittaa trackerin varmuuden vuoksi pantaan kiinni. Ei tutka tosiaan onnettomuuksia estä, mutta voi ainakin yrittää saada koiran kiinni, kun näkee missä ne menee. Ja löytyy myös silloin, jos pahin tapahtuu.

Muoks: Millaisia tarinoita basenjien hatkareissuista on? Jos ne lähtee hirven / peuran / jäniksen perään, niin saako odotella minuutteja vai tunteja, että koira tulee takaisin? Ja lähtevätkö näöllä vai jäljelle myös?

Olisi kyllä todella mielenkiintoista tietää onko Laku miten keskivertobasenji / millaiset mahdollisuudet olisi tuon tyyppinen koira saada? Mua kiinnostaa etenkin just koulutettavuus / miten helppo on motivoida tekemään yhdessä ihmisen kanssa (ruoka, lelu, sosiaalinen palkka jne.). Tottelevaisuus on sitten toinen asia, siitä en niinkään erityisesti haaveile. Mutta on mukavaa, jos koira tykkää puuhastella yhdessä, eikä vaan häivy paikalta tai tuijottele kynsiään. Ja sitten tuo vieraisiin ihmisiin suhtautuminen. Senkin suhteen Laku vaikuttaa just fiksulle, mutta onkohan kuinka paljon sellaisia basenjeja, jotka ei ollenkaan hyväksy vieraan kosketusta (tai vaatii kovasti töitä asian eteen)? Monilla ihmisillä tuntuu olevan useampikin basenji, joten ne ilmeisesti tulee edes jokseenkin hyvin omassa laumassa toimeen?

Vaikeaa on uusista roduista saada selville sellaista yleiskuvaa, että millaisen otuksen todennäköisemmin saa käsiinsä. Kun ei ole mitään tarkkaa käyttötarkoitusta mielessä (vaan puuhastelukoira ), niin vaikka mistä rodusta olisi mahdollista saada tosi kiva koira. Kaikissa on niitä helmiä ja sitten kamalia (ja toisen helmi voi myös olla toisen kamala). Mulla sattuu tästä omasta rodusta olemaan sekä kamala että helmi, joten tiedän hyvin, että kaikki on mahdollista vaikka miten tutkisi taustat ja kasvattajat. Geenilotto ei aina vaan osu kohdalleen.

Eli jos nyt sitten haluaisi paremmin tutustua basenjien sielunelämään, niin mistäpäin nettiä kannattaisi aloittaa?

[Biarritz]

Mä oon huomannut viimeaikoina ihastelevani entistä enemmän tanskanpystykorvan (sen valkoisen, ei mustan) kuvia. On tullut se vaikutelma, että ovat näppäriä pieniä seurakoiria, joilla normaali rakenne. Mutta tässäkin mietityttää se, että on niin harvinainen että voiko terveydestä sanoa vielä yhtään mitään?

[Merkkari]

^ En ollut kuullutkaan, mutta tuo musta näyttää aivan täydelliseltä. Vaan nyt on kyllä vielä markiesjeenkin verrattuna harvinainen rotu. Pikagoogletuksella ei tullut hullua hurskaammaksi. Monipuolinen perhe- ja maatilakoira, sopii myös vahdiksi ja paimentamiseen ei kyllä kovin paljon kerro luonteesta, mutta ei sentäs metsästyskoira kuitenkaan. Pitää seurailla, jos tällaiseen ihmeeseen jossain netin syövereissä törmää.

Jäi vähän vaivaamaan, että miksi näitä on ilmeisesti eri roduiksi erotettu valkoinen ja musta? Siis onko tuo tehty vain ulkonäön takia vai onko niillä joku ero käyttötarkoituksessa vai mikä. Nykytietämyksellä ajattelisi, että ei tarvita yhtään uutta minipienen populaation rotua.

[Biarritz]

Mikäli olen oikein käsittänyt, tanskanpystykorva ja musta tanskanpystykorva ovat alun perinkin olleet kaksi eri populaatiota. Tästä johtuen muitakin erottavia ominaisuuksia on kuin pelkkä väri, mustalla on mm. lyhyempi karvapeite. Lisäksi nimestään huolimatta mustaa tavataan myös muunvärisenä kuin pelkästään mustana.

[Koiruuksia]

Olen laittanut viestiä ihmiselle jolla on musta tanskanpystykorva. Vastasi että vastaailee paremmalla ajalla, ei ole ilmeisesti vielä sellaista ollut kun ei ole vastannut
Valkoisia tanskanpystykorvia kasvattaa yksi entinen tanskandoggikasvattaja ja mopsikasvattaja. Tunsimme toisemme aikoinaan 80-luvulla kun treenasimme samassa seurassa tottelevaosuutta. Hän ei ole vastasnut mitään kun kysyin valkoisesta tanskanpystykorvasta

Ajattelin että olkoot.

Merkkarille:
Voi varmaan verrata johonkin riistaviettiseen terrieriin. Ehkä. Mulla oli aiemmin märrieri (saksanmetsästysterrieri/mäyräkoira) joka oli lenkeillä vapaana. Sen kanssa piti vaan koko ajan keskittyä ja kun huomasi että se on saanut riistan hajun, niin kytkeä se ennen kuin ehti lähteä perään.
Basenji tosin metsästää näöllä joten siihen ei voi varautua että lähteekö joku riistaeläin liikkeelle nenän edestä.
Meita on niin paljon (5 koiraa ja kaksi ihmistä) ja pidämme meteliä niin luulen ettei mikään metsäneläin ainakaan kovin helposti jää odottelemaan että joku meistä näkisi sen. Lähtevät pois alta jo aiemmin.
Mitä olen ihmisiltä kysellyt niin jos lähtee riistan perään. tulee kyllä takaisin eli omistaja sitten vaan odottelee siinä paikalla.
Puolisen tuntia on varmaan sellainen aika minkä useimmiten ovat poissa.
Laku on kyllä hyvin "läheisriippuvainen", se ei halua olla koirametsässäkään kauaa niin ettei näe meitä. Pysyttelee oma-aloitteisesti lähellä paljon paremmin kuin rottweilerit. Niitähän ei koirametsissä juurikaan näy. Ryske kuuluu vaan.
Luulen että basenjinkin kanssa asiaan vaikuttaa se että minkälainen suhde koiralla ja omistajalla on. Jos ajatellaan sellaista peruskoiranomistajaa joka kuljettaa aina koiraa vain remmilenkillä eikä sen lenkin aikana puhu koiralle mitään eivätkä ole mitenkään yhteydessä toisiinsa, koiran kanssa ei ole koskaan puuhattu mitään, se vaan on ja sitä viedään kolme kewrtaa päivässä hihnan päässä ulos ja ainoa mikä siellä ulkona koiraa ja omistajaa yhdistää on hihna. Tällainen koira jos pääsee vapaaksi niin lähtee todennäköisesti pitkälle kun on kerrankin vapaana ja koska suhdetta omistajaan ei sen kummemmin ole, niin ei ole koiralla mitään tarvetta tulla takaisinkaan.

Sitten taas jos vertaa basenjinomistajaan jolla on hyvä suhden koiraansa, joka on opettanut makupalojen tai lelun (kinä nyt ikinä on sille koiralle paras palkka) avulla hyvän luoksetulon ja joka on pitänyt pentua vapaana sopivissa paikoissa alusta saakka, niin hänen koirallaan ei ehkä ole samalla tavalla tarvetta lähteä mitenkään kauas ja jos riistan perään lähteekin, niin ei viivy sillä reissulla kamalan kauan.
Ihan arvelua tietenkin. En voi tietää. Mutta sen tiedän että monet pitävät basenjeitaan vapaana paljon. Ja pitävät vapaana esimerkiksi talvisin jäällä.



Mitä olen basenji-ihmisten kanssa jutellut niin Laku on varmaan aika keskivertobasenji muuten paitsi tuon valtavan kovuuden kanssa. Basenjit eivät yleensä varmaan ole NÄIN kovia. Kovahkoja löytyy, varmaan luonnetestitermein -hieman pehmeä- ainakin nämä omat arjessa kovahkot rottweilerit jotka eivät asioista hätkähdä aivätkä muistele ikäviä juttuja, ovat olleet yleisimmin luonnetestitermein hieman pehmeitä.
Veikkaan että Lakun arvio tulee luonnetestissä olemaan kohtuullisen kova tai kova.

Meillä on koiralauma jossa on Lakun lisäksi 3 leikattua narttua ja rottweileruros, hyvin tulevat toimeen keskenään. Pojat ovat ihan bestiksiä. Basenjihan on alunperin laumoissa elänyt koira.

Olen kuullut että on olemassa basenjeja jotka eivät välttämättä oikein tykkään vieraan ihmisen kosketuksesta. Lakuhan sanoi myös eilen silmätarkissa että Grrrrrrr mutta rauhoittui sitten kun kerroin sille että nyt EI auta. Tämä homma tehdään. Antoi sitten tutkia silmät ilman ongelmia. Nykyään taitaa kyllä olla myös paljon avoimia basenjeja. Ainakin JTO mainitsee rodun luonteen muuttuneen avoimempaan suuntaan vuosikymmenten aikana.
Sitä en tiedä että miten paljon näillä "epäsosiaalisilla" koirilla on kokemuksia vieraista ihmisistä, näyttelyista jne. Lakun kasvattaja painotti sitä että pentua pitää mahdollisimman paljon "tutkia" vieraiden ihmisten toimesta.

Missäpäin maata vaikutat?
Tunnen muutamia basenji-ihmisiä jotka varmaan ottaisivat mielellään rodusta kiinnostuneen ihmisen kotiinsa tutustuman rotuun.
Helsingin seudulla jos asut,(tai sinne on helppo mennä) niin Lakun emä ja sisko asuvat siellä myös. Lisäksi heillä on kohta 18 vuotias basenji.

[Merkkari]

Osallistuin huvikseni yhdelle nettiluennolle "lähellä pysymisen vahvistaminen" ja sitä kuunnellessa tajusin, että on ilmeisesti tosiaan sellaisiakin ihmisiä, jotka vaan vie koiran narun päässä lenkille eikä sitten kommunikoi sen kanssa mitenkään. Aivan absurdia mun mielestä. Ja luennolla kävi hyvin selväksi, että mitä itsenäisempi koira / suurempi "toimintasäde", niin sitä tärkeämpää on tiheä vuorovaikutus koiran kanssa. Lenkkien lisäksi myös kotona ja muissakin tilanteissa. Ja kyllähän se käy järkeen, että ei nuo itsenäiset tyypit varsinkaan jää siihen vierelle kärkkymään, jos siinä ei tapahdu mitään mielenkiintoista tai siitä ei hyödy mitenkään. Mun mielestä aika itsestään selviä asioita, mutta sai vahvistusta omalle toiminnalle ja toki uusiakin ideoita.

Paimenten kanssa on ihanaa, kun ne tosiaan pyörii siinä lähellä, jos ei ole selkeää syytä lähteä kauemmas (jotain muita kulkijoita, potentiaalista syötävää tms.). Välillä muistan tästä luontaisedusta nautiskella, kun muistelen terrierin kanssa elämistä. Toki useimmille paimenillekin on opetettava se, että ei lähdetä niiden ihmisten / pyörien / metsään heitettyjen eväiden perään (eikä tämä ole usein mitenkään helppoa edes). Mutta jos esimerkiksi pysähdyn poimimaan marjoja, niin paimenet on siinä muutaman metrin säteellä odottelemassa. Terrieri odotteli ehkä minuutin ja lähti sitten etsimään mielenkiintoisempaa tekemistä. Mutta sitten taas terrierin kanssa tuli kaikki sosiaalistamiseen liittyvät jutut "ilmaiseksi". Sitä ei tarvinnut koskaan totutella mihinkään paikkoihin, ääniin, ihmisiin, kun ei sitä hetkauttanut yhtään mikään. Aina häntä tötteröllä menossa tutkimaan asioita. Että puolensa ja puolensa. Nyt ehkä vaaka voi olla kallistumassa tuonne itsenäisten suuntaan enemmän.

Valitettavasti(?) asustelen Keski-Pohjanmaalla eli ihan totaalisen eri suunnalla. Täytyy odotella ensi kesää, sitten voi jossain näyttelyissä käydä turistina ja mahdollisesti jututtamassa ihmisiä. Talven aikana ehtii tutkia nettiä ja mahdollisesti päättää edes roturyhmä, mitä alkaa katsella. On vähän erityyppistä porukkaa paimenet, terrierit ja nuo alkukantaiset... Tämän siitä varmasti saa, kun haluaisi vaan "kivan koiran", mutta silti on kasa yhteensopimattomia vaatimuksia.

Miten muuten basenjien eroahdistusasiat? Se on sisäsiisteyden ja voimakkaan arkuuden ohella yksi viheliäisimmistä ongelmista mun mielestä.

[aunet]

Tuo Merkkarin eka kappale niin totta. Ja se saatanan puhelin ja kuulokkeet voisi pysyä taskussa edes sen lenkin ajan, synnyttää ihan vaaratilanteita puolin ja toisin.

[Koiruuksia]

Olen kuullut yhdestä basenjista jolla on eroahdistus. Sitäkään en sitten tiedä että miten sille on yksinoloa opetettu vai onko?
Mä olen yleensä ollut aina pentujen kanssa 2 viikkoa äityslomalla jona aikana harjoitellaan yksinoloa selleisina hetkinä kun pentu on rauhallinen.
Ihan perusjuttuja.

Basenji taitaa kyllä olla sen verran itsenäinen että ei ehkä ole ihan potentiaalisin eroahdistuja.
Meillähän ei kukaan noista korvaansa lotkauta kun lähden jonnekin vaikka olen tässä nyt jo ollut koko ajan kotona yli vuoden.

Ja kyllä, on olemassa hyvin paljon ihmisiä jotka eivät ikinä puhu koirilleen. Käyttävät 3 kertaa päivässä koiran hihnan päässä ulkona eivätkä silloinkaan puhu koiralle. Toinen versio on se etä puhuvat ihan kokoajan katkeamatonta tajunnanvirtaansa koiralle ja lopputulos on aivan sama. Koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa se ihminen.

Paimenten kanssa on ihanaa, kun ne tosiaan pyörii siinä lähellä, jos ei ole selkeää syytä lähteä kauemmas (jotain muita kulkijoita, potentiaalista syötävää tms.). Välillä muistan tästä luontaisedusta nautiskella, kun muistelen terrierin kanssa elämistä. Toki useimmille paimenillekin on opetettava se, että ei lähdetä niiden ihmisten / pyörien / metsään heitettyjen eväiden perään (eikä tämä ole usein mitenkään helppoa edes). Mutta jos esimerkiksi pysähdyn poimimaan marjoja, niin paimenet on siinä muutaman metrin säteellä odottelemassa. Terrieri odotteli ehkä minuutin ja lähti sitten etsimään mielenkiintoisempaa tekemistä. Mutta sitten taas terrierin kanssa tuli kaikki sosiaalistamiseen liittyvät jutut "ilmaiseksi". Sitä ei tarvinnut koskaan totutella mihinkään paikkoihin, ääniin, ihmisiin, kun ei sitä hetkauttanut yhtään mikään. Aina häntä tötteröllä menossa tutkimaan asioita. Että puolensa ja puolensa. Nyt ehkä vaaka voi olla kallistumassa tuonne itsenäisten suuntaan enemmän.

Tosiaan puolensa ja puolensa. Mulle ovat mieluisampia nämä itsenäiset ja omilla jaloillaan seisovat joille kaikki uudetkin asiat ovat tyyliin: "aha, ok."
Rottweiler ja basenji ovat siinä suhteessa samanlaisia. Eläinlääkäriinkin mennään aina innolla karmit kaulassa vaikka siellä olisi edellisellä kerralla tapahtunut mitä tahansa kipeääkin asiaa.
Eikä tarvitse tosiaan esitellä mitään asioita, kaikki on ok ihan heti ekalla kerralla. Mikään ei hetkauta.
Muistan hyvin meillä olleet sheltit, eivät ne paria metriä kauemmas yleensä lähteneet metsässäkään. Tietenkin joskus kävivät mutta tulivat heti takaisin.

Valitettavasti(?) asustelen Keski-Pohjanmaalla eli ihan totaalisen eri suunnalla. Täytyy odotella ensi kesää, sitten voi jossain näyttelyissä käydä turistina ja mahdollisesti jututtamassa ihmisiä.

Voisin kysyä kuka asuu siellä päin ja että voisiko tulla tutustumaan rotuun jos haluat? Jos haluat niin laita paikkakunta yksärillä niin on helpompi kysyä siellä lähistöllä olevia basenjeita. En tosin tunne sieltä yhtään basenjia, joten huonolla tuurilla on sitten juuri sellainen jolla ainoa yhdistävä tekijä omistajaan on se hihna

Eroahdistus tulikin tuolla jo, ja sisäsiisteys taitaa basenjeilla olla ihan huippuluokkaa. Lakukin oli sisäsiisti (siis jos sitä vaan päästi pihalle) jo meille tullessaan.
Olin hankkinut niitä pissa-alustoja mutta ei se niihin mitään tehnyt. Ulos teki, vaikka oli ihan pieni pentu silloin talvella ja oli paljon lunta ja pakkastakin. Ja osasi tosi nopeasti ilmaista milloin oli hätä. Ei siis alkanut tekemään sisälle vaan HALUSI ulos. Toki sitä vietiin ulos aina kun oli leikkinyt, herännyt tai syönyt. Ei odoteltu että pyytää. Joskus kuitenkin siinä välissäkin tuli tarve ja silloin ilmaise asian selkeästi.

Kun Nupun jälkeen mietittiin rotua, niin ajatuksissa oli passelin kokoinen koira joka ei vaadi koko ajan tekemistä. Turkinhoitoa ei ollenkaan.
Omilla jaloillaan seisova koira jolle ei tarvitse joka asiaa erikseen esitellä. Koulutettavissa, mutta ei tarvetta mihinkään harrastukseen varsinaisesti. Ei myöskään mikään hyrrä joka haukkuu "koko ajan." Mielellään rauhallinen.
Olin varautunut paljon itsenäisempään koiraan ja sellaiseen jota ei ihan oikeasti se omistajakaan kamalasti kiinnosta. Mutta Laku on tosi kiintynyt meihin, se on vähän liian suuri "tissinvälikoira", tykkää olla lähellä, on hellä pusupoika, Hyvin rauhallinen, ei hösellä eikä söhellä (tietenkin kaikki koirathan osaavat välillä hepuloida ja pentuna varsinkin) mutta on aina valmiina kuitenkin jos jotain kivaa on tiedossa. Ei vingu eukö yleensää ääntele muutenkaan. Joskus innoissaan päästelee hassuja kurkkuääniä
Oppii tosi nopeasti (mielestäni ihan ilmiömäisen älykäs) ja tekeekin mielellään kun on palkka kohdallaan.
Turha kuitenkaan odottaa mitään "paimenkoiramaista" tottelevaisuutta ja reagointia käskyihin.
Olen siihenkin tottunut rottweilereiden kanssa. Tekevät kyllä hyvin mielellään mutta eivät tee siksi että haluaisivat miellyttää.
Rottweilerkin miellyttää mieluiten itseään.
Sama basenjin kanssa.
Täytyy sanoa, että en olisi uskonut rakastuvani rotuun näin täysin. Olen hyvin ronkeli Tähän saakka samalla tavalla on käynyt ainoastaan rottweilerin kanssa ja on ollut paljonkin erilaisia rotuja tässä yli 45 vuoden aikana, ja yleesä useimpia koiria yhtäaikaa.
Jokainen meillä ollut tai oleva koira on rakas juuri sellaisena kuin on. Mutta kaikkien luonne ei ole mielestäni ollut ihan optimaalinen sillä tavalla mitä itse eniten arvostan.

[Dacrest]

Toimintasäde tuntuu olevan rotu-/tyyppikohtainen. Tietty yksilöllisiä eroja on ja koulutuksella pystyy vaikuttamaan.
Omalla kokemuksella, karkeasti jaoteltuna, paimenet pysyvät näköetäisyydellä, terrierit kuuloetäisyydellä. Setteri saattoi huidella missä sattui, mutta piti yhteyttä, eli tuli aina takaisin.
Keskiaasiankoirat eivät olleet irti pidettäviä.

Mulle koiran irti pitäminen on niin tärkeää, etten enää edes harkitse rotuja joiden kanssa se ei onnistu. Haluan antaa koirille mahdollisuuden haistella rauhassa, mutten halua itse pysähtyä joka ruohontupsun kohdalle. Siksi käytän mahdollisimman paljon fleksejä tai kuljen poluilla/metsäteillä.

[Koiruuksia]

Ajattelin ennen ihan samalla tavalla.
Enkä olisi voinut edes kuvitella hankkivani koiraa jota ei voi pitää metsälenkillä aina vapaana.

Omalla kokemuksella basenji menee kuitenkin muiden joukossa ihan ilman ongelmia vaikka pitkässä liinassa onkin.
Meillä nuo kuitenkin jolkottelevat siinä lähistöllä kaikki (koska en halua päästää niitä pois näköpiiristäni) joten Laku jolkottelee siinä niiden kanssa. Ei sitä edes huomaa että se on pitkässä liinassa. Laku ei ainakaan ole mikään sinkoilija niin että sotkeutuisi liinassa puihin tai muihin koiriin. Jolkottelee eteenpäin kuin juna, aivan kuten rottweileritkin. Myös borrierit ovat nyt jo 7 vuoden iässä rauhallisia jolkottelijoita.
Omien nilkkaongelmieni vuoksi en lähde ainakaan tällä hetkellä mihinkään umpimettään kävelemään vaan tykkään kulkea poluilla ja metsäautoteillä.
Ja jos me emme miehen kanssa mene metsään niin koiratkin pysyvät polulla.

Joka päivä saavat sitten olla tuntikausia vapaana omalla hehtaarilla ja käydään mahdollisimman paljon myös koirametsissä missä rottweileritkin saavat olla ihan oikeasti vapaana-vapaana eivätkä vähän käskyn alla kuitenkin koko ajan niinkuin ovat normimetsälenkeillä.

Espanjanmastiffit olivat meillä sellaisia joita en vapaaksi päästänyt koska en uskaltanut. Basenji on niihin verrattuna hyvin kuulolla ja kontaktinhakuinen

[Merkkari]

Toki pennun kanssa opetellaan yksinolo pikkuhiljaa. Onneksi mulla on melko joustavat työajat ja voin ehkä ottaa pentua joskus myös töihin mukaan. Että kunhan on sillain normaalilla vaivannäöllä opetettavissa niin hyvä on. Ja sisäsiisteys sama, en oleta, että on opettamatta siisti. Mutta oletan, että aikaa myöten tajuaa konseptin ja aikuisena ei vahinkoja / merkkauksia tule, kun ihan poikkeustapauksessa (sairaudet ym.).

Kun Nupun jälkeen mietittiin rotua, niin ajatuksissa oli passelin kokoinen koira joka ei vaadi koko ajan tekemistä. Turkinhoitoa ei ollenkaan. Omilla jaloillaan seisova koira jolle ei tarvitse joka asiaa erikseen esitellä. Koulutettavissa, mutta ei tarvetta mihinkään harrastukseen varsinaisesti. Ei myöskään mikään hyrrä joka haukkuu "koko ajan." Mielellään rauhallinen.

Mulla just nämä samat aatteet muuten, mutta voin trimmata turkkia jotenkin, jos se sitten sen ansiosta on väliajat helppohoitoinen. Ja haluaisin tosiaan, että ei ole mahdotonta riistaviettiä, että voisi pitää metsässä irti. Ja sitten ne mun mielestä itsestäänselvyydet: pitää olla kuono, jalat ja häntä. Ja näillä eväillä sitten ajauduin terriereihin, kun ne vaan jotenkin on mun sielua ja sydäntä lähellä.

Täällä kaikki alle 200 km on riittävän lähellä, joten jos johonkin Oulu-Vaasa välille osuu, niin autoilu onnistuu. Mutta en ole ehkä nyt vielä kenenkään kotiin änkeämässä, kun ajatukset on ihan levällään. Jos voit Lakun kennelnimen kertoa (yksärillä, jos ei muuten), niin voisin tutkailla hänen koiriaan.

Kuluuhan se talvi varmaan näinkin, kun surffailee netissä vähän kaikenlaisten rotujen JTO:t ja muut.

[Koiruuksia]

Laku on Afrikan Laminam Fast´n Furious Lakritsi.

Kannattaa liittyä Facebookissa ryhmään Suomalaiset basenjit. Se on mielestäni tosi kiva, hyväntuulinen ryhmä.
Siellä on paljon juttuja ja kuvia.

Mulla on itsellänikin nyt tarkastelussa muutama rotu, en tiedä vielä (jos meilel vielä koira tulee) että minkärotuinen on mahdollinen jossain vaiheessa tuleva koira.
Basenji kyllä houkuttaa suuresti. Ainoa mikä arveluttaa on juuri tuo että se ei ole varsinaisesti ns. irtipidettävä vaan pitää olla tarkkana jos meinaa irti laskea aitaamattomalla alueella. No, aika näyttää mihin päädytään.
Tuntuisi kyllä ihan kamalalta ottaa joku muu kuin basenji

[Tiibetinhelmi]

^No mä sanon taas että ota nyt vaan se basenji!

[Koiruuksia]

Mieli tekisi. Ne vaan elävät monesti niin saakelin pitkään, että pitää sitten miettiä että kenelle sen antaa perinnöksi
Tai mistäsi sitä tietää vaikka itse eläisi toimintakykyisena ties kuinka kauan.

[Tiibetinhelmi]

Niin elävät useammat tipsutkin, samoin tibbet, joten itse on tässä sitkoteltava niin tai näin!

[Koiruuksia]

[Nappis]

Minä myös pidän siitä, että koiraa voi pitää irti ja se on luonnostaan sellainen, että pysyy ilman isoa vääntöä kuulolla. Minulla on ollut vain paimenia, joten ne usein menevät tähän kategoriaan, mutta yksilöerot ovat suuria. Tiedän useita riistaviettisiä paimenia. Ja itsekin olen saanut yllättyä joidenkin omien koirien kanssa, kun ne eivät ole olleet mitään rotunsa tyypillisimpiä edustajia. Kuten vaikka se bc, joka oli pennusta asti hyvin itsenäinen ja itsevarma ja liikkui vapaana ollessaan paljon laajemmalla säteellä kuin koko muu lauma. Sitten se kerran kymmenkuisena hävisi minulta metsälenkillä kokonaan ja palasi takaisin maijan kyydissä Ei kyllä silloin naurattanut. Myöhemmin se ei koskaan hävinnyt kuin joskus harvoin pieneksi toviksi ja sain sen kutsumalla pois rusakon perästä, jos vain ehdin kutsua ajoissa. Skarppina piti itse olla ja asiaa kyllä treenattiin.

Nykyisen koiran kanssa on helppoa, vaikka lenkeillä tulee usein vastaan peuroja, kauriita, kettuja ja rusakkoja. Se on täysin välinpitämätön. Mutta tämä koira on kyllä kaukana rotunsa keskiverrosta muuten

Jos voisin nyt ottaa toisen koiran, niin mielellään ottaisin aikuisen kodinvaihtajan. Kerran otin, ja koira sopeutui hienosti meidän laumaan ja lauma siihen ja se oli aivan ihana tyyppi. Sääli vain, ettei se ollut terve eikä siksi enää ole täällä vaikka ikänsä puolesta voisi vielä olla. Mieluiten ottaisin leikatun nartun, ei tuon eturauhasvaivaisen uroksen seuraksi voi leikkaamatonta ajatella. Leikattu uroskin menisi sen kanssa.

[Tiibetinhelmi]

Tibbestäkin kyllä huomaa ettei se ole terrieri vaan paimenkoira. Näitä pystyy kyllä pitämään irti. Tipsuista en menisi takuuseen. Jos on jotain mielenkiintoista näköpiirissä niin saattavat uteliaisuuttaan mennä katsomaan. Äidin tipsu oli kyllä irtipidettävä. Omieni kanssa en ole viitsinyt edes kokeilla.

[Dacrest]

Teininä mulla oli hoitokoirana tibbe, jota pystyi pitämään vapaana kaupungin puistossakin.
Täydellisen tasapainoinen ja helppo koira, 100% sisäsiistikin (leikkaamaton uros), vaikka omistajan baarireissut saattoivat kuulemma venähtää pitkälle seuraavaan päivään.

[Tiibetinhelmi]

^No voi kurja noita venähtäneitä baarireissuja...mutta on tibbet kuvailemasi oloisia kyllä, oman kokemuksen mukaan. Aika fiksujakin. "Little people", kuten Tiibetissä näitä kutsutaan.

[Koiruuksia]

Nuorena yhdellä kaverilla oli tiibetinterrieri. Kiva koira oli. Turkkia vaan on aivan liikaa.

Tänä iltana taas miehen kanssa pohdittiin ja se oli taas sitä tuttua "toisaalta ja toisaalta mutta sitten taas toisaalta."

Kauhistuttaa ajatella että 4 vuoden kuluttua Aino on jo 10 ja borrierit 11. Toivottavasti ovat kaikki silloin vielä voimissaan.
Miksi aika menee niin nopeasti ja koirat elävät pitkäänkin eläessään niin lyhyen aikaa. Ja miksi mä olen jo näin vanha. Ihan juurihan vasta olin 30.
Elämä on.