Koirarotupohdintaa

[Tiibetinhelmi]

^Mulle se antoi Koiranetistäkin saman 4 koiraa. On voitu toki tuoda enemmänkin ja jätetty rekkaamatta Kennelliittoon.

[Avokaado]

Mä löysin sieltä 5 ajalta 2020-2024.

[Tiibetinhelmi]

^Etsit paremmin! Eipä niitä montaa ole.

[Iidis79]

Aika paha että tolla japaninterrieri nartulla on jopa kaksi poikkeamaa silmissä. Ja urosta ei oltu tutkittu. Ymmärrän että voi olla isot paineet pennuttaa tuontikoira,mutta tuon olisin jättänyt väliin.

[Koiruuksia]

Voisi ajatella että tällaisen uuden rodun jalostukseen/pennuttamiseen käytettävät yksilöt tutkittaisiin kaikin puolin (niin itse tekisin) eikä mitenkään sairaita koiria käytettäisi.
Mutta sitten pitäisi tuoda uusi narttu jostain jos ja tutkituttaa se eikä takeita ole senkään terveydestä etukäteen.

Mutta se että aloittaa rodun kasvatuksen suomessa silmäsairaalla nartulla (muutahan siitä ei ole tutkittukaan) ja uroksella jota ei ole tutkittu ollenkaan, on jotenkin todella surullista.
TIETENKÄÄN tutkitusti terveet koirat eivät takaa terveitä pentuja mutta eivät takaa tutkimattomatkaan. Ei ole mitään tietoa vaikka molemmilla olisi Ö:n lonkat, polvet paskana ja selässä spondyloosi.
Mutta edelleehän on joissain piireissä se ajatus että koira on terve kunnes toisin todistetaan. Joten jos nyt on vähän suttua silmissä nartulla niin eihän se haittaa kun uros on (tutkimattomasti) terve.

[Biarritz]

Kotisivujen perusteella ko. kasvattaja "kasvattaa koiria ammattimaisesti" ja "toimii osakeyhtiön alaisena", en tiedä vaikuttaako se pentujen hintaan? Kalliiltahan niiden hinnat silti kuulostavat.

Kasvattaja on aikaisemmin saanut Vuolasvirta-palkinnon yhdestä muista kasvattamistaan roduista, toki sehän ei välttämättä kerro mitään siitä millaisia jalostusvalintoja hän tekee (palkintohan muodostuu osin myös siitä, kuinka monta muotovaliota kasvattajan kasvateissa on, millä ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa).

Tuo nartun arasteleva käytös tuomaria kohtaan ei siinä tapauksessa olisi välttämättä merkki siitä että narttu on varsinaisesti ihmisarka (varsinkaan kun annettu arvosana ei kuitenkaan ole EVA vaan H), jos takana olisi useita näyttelyitä ja arastelua olisi tapahtunut ehkä kerran. Mutta näköjään narttu on osallistunut vain kahteen näyttelyyn ja toisesta ei ole arvostelua nähtävillä KoiraNetissä.

[Iidis79]

Toi arastelu, tuon kuvauksen perusteella saattoi olla vaan sitä että nartulla oli huono päivä (sateinen sää) tai sitten että sillä onkin kipuja mistä ei ole mainintaa. Se selittäisi myös paljon.
En tiedä juuri noista silmäsairauksista, mutta vaikutti vakavammalta kuin joku perus kaihi toteamus, mikä voi olla muuten terveellä koiralla. Sellaisen olis voinut vielä ohittaa jos yhdistää terveen uroksen kanssa.

Uuden rodun ottaminen vaatii aina taustatyötä tai sitten menee onneensa luottaen sillä, että löytää kerralla hyvän kasvattajan jolla on hyviä koiria ja hyvä pentue ja hyvä pentu.

[Tiibetinhelmi]

^Tuo vika lause on kyllä niin totta. Sen vuoksi tässä on tullut aika varovaiseksi.

Kun on Suomessa täysin uusi rotu, jota ei vielä ole kenelläkään, varmasti kannattaisi olla normaaliakin tarkempi jos pennuttaa aikoo. Ja joo, tuo tuomarin arkailu, ihan normaalia ja voi sattua kelle hyvänsä. Mä olen hakenut vuosia sitten samana viikonloppuna lauantaina ROPin ja sunnuntaina hylsyn. Eli koiran mieli voi muuttua yön aikana, sekin on todistettu.

[Koiruuksia]

Uuden rodun ottaminen vaatii aina taustatyötä tai sitten menee onneensa luottaen sillä, että löytää kerralla hyvän kasvattajan jolla on hyviä koiria ja hyvä pentue ja hyvä pentu.

Tästä syystä mua kiinnostaa tällä hetkellä eniten mittelspitz. On vielä tässä ihan lähellä hyvä kasvattaja joka terveystutkituttaa koiransa rodella laajasti ja käyttää myös luonnetta mittaavissa testeissäkin.

Olisihan se basenjikin kyllä ihana Tai ainakin Laku on aivan ihana. Mutta olisi se myös kiva että edes toista koiraa pystyisi pitämään vapaana muuallakin kuin aidatulla alueella.
Tosin, Lakuhan on lähdössä "metsästysreissulle" sunnuntaina ihan oikeaan metsään ja olemaan tietenkin vapaana.

[Darre]

Koiruuksia, tuon kasvattajan kanssa (mikä kennelnimi? kiinnostaa, jos vaikka tunnen ) on varmaan puhetta, mutta mittelillä siis on Pevisassa lonkat ja urosten jälkeläisrajoitus. Ja täytyy sanoa, että Koiranettiä kun katsoo niin se on kyllä siistytynyt. Enää ei näy uroksia, joilla on kymmenittäin pentueita eikä liian nuorilla koirilla teetettyjä pentuja. Tosin yksi pitkän linjan kasvattaja, joka aikaisemmin juurikin käytti omia uroksiaan surutta eikä tutkituttanut koiria millään lailla (tai esim. silmätarkit olivat vuosien takaa), nyt hieman mielenosoituksellisesti kuvauttaa pelkät lonkat, ei siis edes kyynäriä. Eikä edelleenkään juurikaan teetä silmä- ja polvitarkkeja. Tätä on ilmaantunut jonkin verran muutenkin, eli teetetään vain se pakollinen. Rodun pentuvälittäjänä ja Kennelliiton pentulistavastaavana (jalostussuositukset) yritän aina valistaa, että sellaista kasvatusta ei kannata tukea. Vastuuntuntoiset kasvattajat kyllä tutkituttavat koiransa kunnolla. Mutta tällaiset asiat nyt sinulle ovat itsestäänselvyyksiä Kunhan nyt vaan kerroin tilanteesta.

Mä olen itse luonnetestauttanut kaikki mittelini ja hajonta on ollut melkoinen, esim. Hukalla kaikki osa-alueet plussalla, mutta sitten on pari ollut n. 50 pisteellä. Mutta nekin, joilla on testissä todettu puutteellinen toimintakyky ovat olleet arjessa ihan mukavia, reippaita koiria. Esim. Arttu reissasi kasvattajan mukana Virossa näyttelyissä eikä koskaan mitään ongelmaa auto/laivamatkoilla, hotelleissa ja näyttelyhalleissa. Mittelit haluavat olla kaikessa mukana, ovat innokkaita tekemään ja oppivat nopeasti. Se haukkuherkkyys niillä on, että jos kovin hiljaisen koiran haluaa niin ei kannata harkita mitteliä. Yksilöllisiä eroja kyllä on, mun nuorempi Kettu on mitteliksia hyvin hiljainen, ei hauku juuri lainkaan.

[Koiruuksia]

Darre: Laitan yksityisviestin. edit: Ei onnistu jostain syystä. Laitatko sinä mulle?
Hänellä on nyt (ainakin käymässä, kotia etsimässä en tiedä) aivan ihana mustavalkoinen pentu
Sellainen sopisi hyvin Lakun kanssa

[Tiibetinhelmi]

^Feng-shuit kodilleen!

[Koiruuksia]

Kyllä!

[Koiruuksia]

Markiesje vaikuttaa myös oikein kivalta rodulta.

[Tiibetinhelmi]

Mäkin pähkäilen täällä itsekseni kaikenlaisia rotuvalintoja, mutta en jaksa teitä rasittaa niillä. Tulen sitten yllättämään teidät, ja varmaan siinä samassa itsenikin!

[Koiruuksia]

Eikun sun täytyy nimenomaan tulla tänne kirjoittamaan ne
Tämä ketjuhan on koirarotupohdinnoille tarkoitettu.

Mulla on nyt kolme rotua tällä hetkellä mielessä + tietenkin basenji. Aikaahan on (toivottavasti) vielä vuosia ennenkuin asia tulee mitenkään ajankohtaiseksi kun borrieritkin ovat vasta 7, Aino on 6, Reino on 3 ja Laku täyttää jouluna 2.
Olen miettinyt myös aikuisen kodinvaihtajan ottamisen mahdollisuutta. Sen pitäisi sitten tietenkin olla narttu.
Jos pennun otan niin se on uros.

Siinä vaiheessa siis JOS meille vielä joku koira otetaan sitten kun ei ole muita kuin (oletettavasti) Laku.

Aika näyttää. Ja sitäkään ei tiedä haluaako mies ottaa pennun sen jälkeen kun Ainosta aika jättää. Silloin voi tulla pentu aikaisemminkin, ja siis niin että on vielä olemassaolevat 4 koiraa jäljellä. Kaikenlaiset vaihtoehdot ovat mahdollisia. Mielestäni näitä on hauska pallotella täällä. Näitä koirarotupohdintoja.
Ja mieli saa muuttua. Kukaan ei kärsi siitä vaikka suunnittelisin bernhardilaisen tai irlanninsusikoiran ottamista. En suunnittele

[Tiibetinhelmi]

^Totta kyllä. Ja pohdinnat on aina pohdintoja. Ison koiran paikkahan täällä on avautumassa jossain vaiheessa. Mullakin on ollut mielessä joku aikuinen kodinvaihtaja, koska isoille koirille on hankalampaa löytää uusia koteja. Sen pitäisi vaan sitten tulla pienten kanssa toimeen. Rani täyttää helmikuussa 12v, ja jos on vielä tässä, niin hyvä on. On kuitenkin jo seniorimummeli sitten. Mä luotan kyllä aika paljon kohtalon tai johonkin sen tapaiseen. Tänne tulee se koira, mikä tänne on tarkoitettu.

[Koiruuksia]

Kyllähän se varmaan monesti onkin niin että "kohtalolla" on sormensa pelissä siinä mikä koira tulee.

Meille ei voi nykyisellään edes kuvitella mitään aikuista kodinvaihtajaa jo olemassa olevien koirien ja myös kissojen vuoksi.

[Tiibetinhelmi]

Mäkin kyllä vähän miettisin pidempään aikuisen kodinvaihtajan ottamista. Miten se sopeutuisi tähän porukkaan. Näitä on kuitenkin aika monta. Ja kun se on niin hitokseen tuurista kiinni, miten sattuu kemiat kohdilleen.

[Merkkari]

Olin pitkästä aikaa oman rodun ihmisten ja koirien kanssa tekemisissä (siellä oli pentukin mukana ). Ja nyt on lähinnä pyörinyt mielessä, että miten voin olla ottamatta tätä rotua seuraavaksikin koiraksi...? Suurin syy pohdintaan on toki rotu itsessään, se on mun mielestä toimiva paketti. Terve sielu terveessä ruumiissa ei ole mitään utopiaa ja koko ja turkki ym. on mun mielestä just hyviä. Mutta sitten on myös ne ihmiset, joiden kanssa on ollut jutuissa viimeiset 15 vuotta. En yhtään viihdy isoissa porukoissa ja muutenkin oon enemmän taipuvainen puuhailemaan itsekseni, kun hakeutumaan mihinkään porukoihin. Uusiin ja tuntemattomiin varsinkaan. Niin tuntuu hankalalta, että uuden koiran lisäksi pitäisi opetella myös uudet ihmiset. Ja suoraan sanottuna tuntuu, että "seurakoiraroduissa" ihmiset on usein kiinnostuneita ihan eri asioista mitä itse. Mua kiinnostaa koira koirana, sen lajityypillinen käytös, yksilön luonneominaisuudet, kouluttaminen, harrastaminen jne. Näyttelyt ja ulkonäkö (ja siihen liittyvä puunaus varsinkaan) ei sitten yhtään...

Mutta omassa rodussa pysyminen sitten vaatisi treenimotivaation kaivamista jostain syvältä naftaliinista. Toimeliaan paimenpennun (saati nuoren ja aikuisenkin) kanssa pitäisi vähän kärjistettynä sitten harrastaa suunnilleen kaikki vapaa-aika... Olen tähän ihan hyvin kyennyt joskus 10 vuotta sitten, mutta sitten oli elämässä hankala jakso, jonka jälkeen kunnon treeni-intoa ei sitten enää löytynyt. Lähinnä ollaan luuhattu metsässä & vähän jotain aktivointia siinä sivussa. Mikä ehdottomasti ei riitä aktiiviselle nuorelle koiralle. Ja tämän takia on ollut se seurakoira haussa, mutta oikein mikään ei tunnu natsaavan. Bedlington ehkä lähimpänä, mutta mun mielestä se turkki on epäkäytännöllinen (eikä mitenkään edes kaunis ). Ja riistavietti on peikkona myös, sitä voi olla vähän tai paljon. Mutta tämä nyt on ollut paras kompromissi, mitä olen keksinyt.

Että sellaista pohdintaa edelleen. Mun luonteella rotu pitäisi olla jo päätettynä, että siihen voisi alkaa tutustua. Toki, jos päätän alkaa taas koiraharrastajaksi ja pysyn omassa rodussa, niin sitten on suht selvät sävelet. Ollapa sellainen ihminen, joka osaa tehdä päätöksiä ja pysyä niissä!

Sitten vielä mun rotupohdintoihin täysin liittymätön kysymys, koska olen utelias ja rodut kiinnostaa ihan yleisesti: mitä eroa on basenjin ja shiban luonteissa? Molemmat käsittääkseni itsenäisiä metsästyskoiria, mutta onko eroa esim. ihmis- tai koirasosiaalisuudessa tai muissa arkeen vaikuttavissa luonteenpiirteissä?

[Koiruuksia]

Koirarotupohdintahan on nimenomaan pohdintaa että mikä rotu sopisi itselle parhaiten ja mille rodulle pystyisi itse tarjoamaan sen tarvitseman ja ansaitseman elämän ja aktiviteetit.

On täysin sallittua muuttaa mieltään ja vatkata eri rotujen välillä. Sehän juuri on sitä pohdintaa

En osaa sanoa eroja basenjin ja shiban välillä muuta kuin hinta ja karvanlaatu
Kun olin ottamassa Nuppu-sheltin jälkeen pentua niin shiba oli mukana pohdinnoissa. Mutta rodun karvapeite jossa on paljon pohjavillaa, aiheuttaa ainakin kerran vuodessa pohjavillahelvetin jota en halua. Lisäksi en halunnut maksaa shibasta 3000 euroa kun basenjin sain 1500 eurolla. Ilman pohjavillahelvettiä

Bedlingtonia olen myös miettinyt mutta kun turkinhoito ei kiinnosta niin ei se silloin oikein käy. Yhdellä tutulla oli bedlington ja se oli tosi kiva koira. Tykkäsin.

Olen nyt puolitoista vuotta basenjin omistaneena todennut että harvalla basenjinomistajalla on samoja intressejä kuin itselläni. Nimenomaan jo mainitut "koira koirana, sen lajityypillinen käytös, yksilön luonneominaisuudet, kouluttaminen, harrastaminen jne. Näyttelyt ja ulkonäkö (ja siihen liittyvä puunaus varsinkaan) ei sitten yhtään..."

Sama itselläni. Basenjeilla ei ole puunaamista näyttelyihin mutta näyttelyt ovat ylivoimaisesti suurin harrastus. Sitten on tietysti juoksuharrastus kaikissa muodoissaan mutta näillä leveysasteilla lajin harrastusmahdollisuudet ovat surkeat verrattuna pääkaupunkiseutiin ja länsirannikkoon.

Mulla on tällä hetkellä suosikkina seuraavaksi roduksi markiesje. Olen katsellut niiden MH-luonnekuvausvideoita ja ovat mielestäni ihan ok olleet suurimmalta osalta.
Suunnitelmissa on tavata rotua ihan livenä. Voi mahdollisesti toteutua jo tulevana viikonloppuna.

Haaveena ol edelleen prahan rottakoira mutta luulen ettei se ole meille oikea rotu pienuutensa vuoksi.

[Merkkari]

Shiba olis täydellisen kokoinen ja näköinen koira, mutta siitä tulee vähän trendirotu-vibat. Että on viime aikoina yleistynyt paljon ja se taas ei tunnetusti ole tehnyt hyvää yhtään minkään rodun terveydelle ja luonteelle. Hinnasta voisi ehkä päätellä, että kysyntä ylittää tarjonnan? Ja monellako kasvattajalla silloin hermo pitää ja käyttää jalostukseen vain oikeasti hyviä (ja mielellään tutkittuja) koiria? En tiedä, ehkä oon vain vanha kyynikko. Shiba tosin ei ole irtipidettävä kai mitenkään, joten sekin on jäänyt pois rotupohdinnoista.

Mun päättämättömyyttä rotujen suhteen lisää myös se, että en oikein osaa päättää noita turkkiasioita. Siis että onko pienempi paha pohjavilla*elvetti, lähes ympäri vuoden pukeminen, trimmaaminen vai mikä. Yksi nypittävä koira oli ja se turkki oli kyllä super. Nyppiminen oli ihan ahterista (mun mielestä, koira oli 90 % ajasta puoliunessa), mutta sitten koiralla oli suojaava pohjavilla (ei nyt mikään arktinen rotu, mutta puettava vain pahimmilla keleillä), karvaa ei lähtenyt käytännössä yhtään, roskat ja lumi ei tarttunut eikä koskaan tarvinnut harjata tms. Mutta jostain syystä kaikki karkeakarvaiset on metsästyskoiria / vahvasti riistaviettisiä... Paitsi länderi, mutta niiden luonteesta on jäänyt vähän ikävä mielikuva.

Markiesje olis kyllä ulkomuodon puolesta just passeli. Ne vaan on niin harvinaisia, että oon vähän hylännyt ajatuksen. Ja luonteista & terveydestä pitäisi jostain saada paremmin tietoa. Seurailen kyllä yhden (ainoan?) suomalaisen kasvattajan face-sivuja, mutta siellä on lähinnä kuvia, eikä rotutietoa sinänsä. Täältä käsin Suomea kaikki tuntuu olevan kaukana, niin uusiin rotuihin tutustuminen ei livenä käy kovin helposti. Vaatii usein useamman tunnin ajamista ja sitten on ongelmana mihin omat koirat laittaa reissun ajaksi. Jos on hyviä markiesje-linkkejä, niin mielellään kävisin tutkimassa.

Yhdessä vaiheessa vakoilin villakoirien some-ryhmiä, koska se olisi ollut sellainen terverakenteinen seurakoiran prototyyppi (keskari siis). Vaan tunsin kyllä olevani niin väärässä paikassa. Tuntui, että ainakaan suurimmalla osalla keskustelijoista ei olisi ollut koiraa ollenkaan, vaan joku elävä kuninkaallinen pehmolelu, mitä piti palvella mitä ihmeellisimmillä tavoilla... Luonnekuvauksista 90 % oli sellaisia "kultamussukka, rakastava, aivan ihana, herkkusuu, hellyydenkipeä, hienohelma, ymmärtää puhetta, loukkaantuu helposti, omapäinen" ja vaikka mitä soopaa. Ja oikeasti ne koirat oli sitten ylivilkkaita, arkoja, ääniarkoja, nirsoja, eroahdistuneita, täysin kouluttamattomia ja ties mitä... Suurin osa ajasta keskusteltiin trimmaamisesta (aineet ja välineet, millainen leikkaus on se oikea, mistä löytää hyvän trimmaajan) ja näyttelyistä. Mua olisi kiinnostanut luonteet (ihan koiratermein kuvattuna) ja terveys, mutta niistä ei kyllä kattavaa kuvaa saanut. Sittemmin monet entiset villakoiran omistajat on kertoneet vaihtaneensa rotua juurikin terveysongelmien vuoksi (eikä koiria silti ihmeemmin tutkita). Eli villakoira jäi pois pohdinnoista, ei tarvinnut miettiä pärjääkö turkin kanssa mitenkään.

[Koiruuksia]

Mä seuraan myös yhden suomalaisen markiesjekasvattajan facebooksivuja. Feather-jotakin.
Onko ne edelleen yhtä harvinaisia kuin olivat vielä vaikka 10 vuotta sitten?
Joskus kysyin yhdeltä kasvattajalta rodusta niin sain vastaukseksi että sopii aktiivisuutensa vuoksi vain himoharrastajalle.
Tuolloin hylkäsin rodun koska en ole himoharrastaja.
Oikeasti taitaa sopia aika moneen menoon. Olen käsittänyt että tykkäävät juosta joten mikäs sen parempi olisikaan basenjin seuraksi.
Toinen basenji on edelleen vaihtoehto, olisihan se koiralle varmaan kivaa että olisi samanrotuista seuraa.

[Biarritz]

Markiesjeja on koiranetin mukaan rekisteröity tähän mennessä 53 yksilöä ja pentueita kolmelle eri kennelnimelle (sitä en tiedä onko lisäksi kennelnimettömille?), joten eivät ole enää yhtä harvinaisia, joskaan eivät toki edelleen kovin yleisiäkään.

Muoks: Oliko se tuolloin 10 vuotta sitten vielä edes Kennelliiton hyväksymä rotu?

[Merkkari]

Tuota Feather-kasvattajaa minäkin seuraan. Markiesjessa saattaa olla potentiaalia seuraavaksi muotiroduksi, jos osoittautuu luonteeltaan ja terveydeltään hyväksi. Tai jos vaan ihmiset sen jostain keksii, onhan se kätevän kokoinen ja kohtuullinen turkki (verrattuna moneen seurakoirarotuun). Pitäisi tosiaan tietää onko se enemmän himoharrastajan rotu vai onko tyytyväinen puuhasteluun ja ulkoiluun? Ja millaisella tasolla riistavietti on (oletan, että jotain spanielia on ollut pakko käyttää rodun elvyttämiseen)? Ja terveys, onko tutkittu vai onko näitä tutkimatta "perusterveitä" rotuja... Mutta pitää yrittää täällä netissä seurailla ja sitten mahdollisesti päästä puheisiin kasvattajan kanssa.

Mikähän muuten mahtaa olla luonne-ero koikkeriin nähden? Koikkerin muistaakseni joskus hylkäsin, kun on pidättyväisiä (arkoja) koiria, mutta tiedä sitten? Haluaisin mutkattomasti ihmisiin suhtautuvan tyypin. Ei tarvi sylissä istua rapsutettavana tai mennä mitenkään pähkinöiksi jokaisesta ihmisestä, mutta en jaksa enää mikromanageroida kaikkia ihmiskohtaamisia ja olla aina silmät selässä epäluuloisen ja epäsosiaalisen koiran kanssa.

[Tiibetinhelmi]

Shiban ja basenjin eroista: mä väittäisin, että basenji on luonteeltaan sosiaalisempi. Jotkut shibat on tosi epäluuloisia vieraita kohtaan, eikä kovin koirasosiaalinen. Tämä siis oman tuntuman ja kokemuksen mukaan.

[Biarritz]

Markiesjessa saattaa olla potentiaalia seuraavaksi muotiroduksi, jos osoittautuu luonteeltaan ja terveydeltään hyväksi. Tai jos vaan ihmiset sen jostain keksii, onhan se kätevän kokoinen ja kohtuullinen turkki (verrattuna moneen seurakoirarotuun).

Mm. Tapio Eerola on samaa mieltä:

https://www.koiramme.fi/jutut/koiramme-juttuarkisto/918-pitkaet-rotutrendit-nousussa-labradori-hirvikoirat-ja-paimenet

"On helppo ennustaa, että uusi hollantilaisrotu markiesje ampaisee koirataivaalle raketin lailla."

[TlGER]

Mä näin kerran, kun shiba ravisteli turkkiaan, ja siitä irtosi kertaravistuksella enemmän karvaa kuin englanninvinttikoirasta koko sen elämän aikana Todellakin karvahelvetti.

[Koiruuksia]

Markiesjeja on koiranetin mukaan rekisteröity tähän mennessä 53 yksilöä ja pentueita kolmelle eri kennelnimelle (sitä en tiedä onko lisäksi kennelnimettömille?), joten eivät ole enää yhtä harvinaisia, joskaan eivät toki edelleen kovin yleisiäkään.

Muoks: Oliko se tuolloin 10 vuotta sitten vielä edes Kennelliiton hyväksymä rotu?

En muista oliko se juuri 10 vuotta sitten mutta yhdellä muuta rotua kasvattavalla oli ainakin se yksi narttu.
Ei markiesje mikään yleinen tällä hetkelläkään ole, mutta voin hyvin kuvitella että se on yleistymässä.

[Koiruuksia]

Mun päättämättömyyttä rotujen suhteen lisää myös se, että en oikein osaa päättää noita turkkiasioita. Siis että onko pienempi paha pohjavilla*elvetti, lähes ympäri vuoden pukeminen, trimmaaminen vai mikä. Yksi nypittävä koira oli ja se turkki oli kyllä super. Nyppiminen oli ihan ahterista (mun mielestä, koira oli 90 % ajasta puoliunessa), mutta sitten koiralla oli suojaava pohjavilla (ei nyt mikään arktinen rotu, mutta puettava vain pahimmilla keleillä), karvaa ei lähtenyt käytännössä yhtään, roskat ja lumi ei tarttunut eikä koskaan tarvinnut harjata tms. Mutta jostain syystä kaikki karkeakarvaiset on metsästyskoiria / vahvasti riistaviettisiä... Paitsi länderi, mutta niiden luonteesta on jäänyt vähän ikävä mielikuva.

länderiä olen itsekin joskus miettinyt, mutta mullakin on jäänyt niiden luonteista jotenkin ikävä kuva. Ja sitten se että koira voi olla nypittävä. Kaverilla oli joskus 80-luvulla sileäkarvainen (vai ikä se nimitys ikinä onkaan) länderi joka oli tosi kiva. Siitä rotu on varmaan jäänytkin mieleen.

Mulle pukeminen on se pienin paha. Inhoan trimmaamista, varsinkin nyppimistä ja pohjavillahelvettikään ei houkuttele.

Jos vertaa koirien pukemista noidin muiden koiriemme, joita puetaan tyyliin kerran vuodessa kovalla pakkasella, Lakuun jota on puettu ihan pikkupennusta lähtien (basenjit ovat yleensä talvipentuja, syntyvät joulun aikoihin) niin ei oikeastaan voi verrata. Laku auttaa pukemisessa nostellen tarvittaessa etujalkoja ja pujottaa niitä itse sinne minne tarvitsee ja seisoo rauhallisesti paikallaan kun puetaan. Se on sille ihan normaalia eikä kyseessä ole sen kummempi juttu kuin laittaisit itsellesi takin päälle.
Nuo muut taas, niistä saa pukea hikipäässä kuin olisivat aktiivinen ja energinen lauma taaperoita.Omalla kohdalla siis nyt varsinkin pukemista tarvitsevan koiran omistajana, en vaihtaisi pukemista minkäänlaiseen turkinhoitoon vaikka maksettaisi.
Pohdin itse myös tuota pukemista (koska se on työlästä usein noiden muiden kanssa varsinkin kun pienellä kuistilla pyörii 5 koiraa innoissaan) mutta päädyin sitten kuitenkin pukemista vaativaan rotuun enkä ole katunut. Halusin sanoa tämän koska mietin joskus itse myös että ei helvata, en jaksa sitä jatkuvaa pukemisrumbaa.