Eläinlääkärissä käydään-ketju

[Umac]

Muistin vasta tässä eilen, että en saanut hampaita mukaan kuten viimeksi! Siis 2020 sain kulmurin mukaan, taitaa olla vieläkin tuossa lääkekaapissa.
En oikeasti kaipaa niitä.

Hitto on naurettu ja melkein itketty kun koirahan on omasta mielestään täysin iskussa. Sen kaikki lelut ja luut on kerätty pois ja pe ip se onnistui löytämään kaksi villasukkaa takkahuoneesta. Otti ne suuhunsa ja raijasi meille työhuoneeseen. Sitten lempeästi toruten pois vaan. Hetki meni ja kauhea ryminä takkahuoneen laverin alla. Haa, nahkat unohti lelun sinne! Se näytille, taas pois.
Eilen lauantaina luultiin jo, että se unohti viikkoimuroinnin....joo ei unohtanut. Nukkui aamulenkin jälleen ja sitten sillä syttyi lamppu: lauantai, pitää imuroida. Joo ei imuroitu. Se suuttui kuin 3v uhmis ja haukkui vaativasti isännän edessä, hetki sitä touhua kesti ja sitten istui naama norsun näköisenä sohvalla. Eilen se sitten epätoivoissaan yritti ottaa polttopuita kantotelineestä, taas kieltämistä....huokaus. Tulee piiiitkät kaksi viikkoa kyllä. Syö hyvin, vatsa hieman löysällä ja siihen annoin nyt 2 tbl Inupekt fortea. Suu haisee pahalle, anaerobiset taskut varmasti ja hyytynyt veri jne. mutta jatkamme puhdistelua, ostin siihen valmiin liuoksen apteekista. Pahin kuonoturvotus on laskenut mutta vielä on jonkin verran, ei näytä enää bullilta sentään.
Huomenna mietin, jos pyydän antibiootin apteekkiin. Koiran yleisvointi on erinomainen mutta en pidä tuosta hajusta ja se luo uhkaa, kehittää tulehdusta? Komppaan täysin, että ylimääräisiä kuureja ei pidä syödä ja jakaa mutta Ukon kohdalla on pakko aina myös miettiä vierasesinettä eli titaanipolvea joten mitään tulehduksia en sille halua verenkiertoon. Jatkan pohtimista.

[Umac]

Koira antibioottikuurilla, ma aamusta soitin ja hain apteekista. Haju alkaa hälvenemään.

Pakko kertoa, mitä kaikkea hienoa sitä meilläkin Suomessa osataan. Naapurikujalta nuori stafffiuros oli jäänyt auton alle rusakon perään lähtiessään, täysin vahinkotilanne perheeltä siis, ei tarkoituksellinen vapaanapito vaan joku tilanne pihalta tai portista. Koira oli hilpaissut pihojen läpi ja paukannut tielle, suoraan autoa päin törmäten. Sen otsa oli painunut sisään ja vietti kolme päivää eläinsairaalaassa. Menetti toisen silmänsä ja nyt on uusi komea otsa titaanista tehtynä. Ei voin kuin hämmästellä miten tuollaistakin osataan koirien kanssa. Ulospäin ei kuulemma edes tiedä, että kallonosaa korvattu tai vahvistettu. Itse tiedän ihmisten kallotarinoita ja ihan livenäkin kohdannut joten miksei....mutta silti. Ilm. rotu suojasi, näin oli väitetty ja isommilta vammoilta säästytty kovakalloisen rodun ollessa kyseessä.

Kaikkea sitä. Kysyin isännältä heti, että mitä se oli maksanut muttei hän sellaisia ollut kysellyt. Argh! Meidän urokset tulevat ihan juttuun ns. puhe-etäisyydeltä ja kahteen eri kertaan olivat kohdanneet ja asiasta puhuneet. Silmän puuttuminen oli alkuun kuulemma ottanut hiukan aikaa tottumiseen mutta nyt menee ihan hyvin.

[Rigge]

Nyt on vihdoin Varpun koko kevään ja kesän jatkunut outo silmävaiva seurantavaihessa. Keväällä alkoivat siis silmät vuotaa kirkasta, mutta vain ulkoillessa, ei koskaan sisällä. Siksi ajattelin vaivan johtuvan katu- tai siitepölystä, vaikka aikaisemmin ei ole niille oireillut. Muita oireita, kuten punoitusta tai valoarkuutta ei ollut. Ensin kävimme yleiseläinlääkärillä, joka määräsi Oftan C-C tippaa 10 pv kuurin. Se ei auttanut, joten menimme koirien silmälääkärille, joka on onneksi meitä lähellä. Hän totesi silmien sidekalvojen olevan punottavat ja paksuuntuneet. Silmätipaksi määrättiin Oftan Dexa 2 viikon kuuri. Lisäksi aloitettiin Oftagel-tippojen käyttö ennen ulkoilua silmien suojaksi, ja ulkoilun jälkeen silmien huuhtelu. Hoidon ansiosta vuoto väheni, mutta ei loppunut. Seuraava lääkekuuri oli Pred Forte -tippa 3 viikon kuuri, suoja- ja huuhtelut jatkuivat. Varmuuden vuoksi annettiin myös kuuri mahdollisen nenäpunkkitartunnan varalta. Tästäkään ei ollut apua, joten Varpulle tehtiin molempien kyynelkanavien avarrus nukutuksessa. Samalla saatiin hampaat hoidettua. Toimenpiteen jälkeen jatkettiin Pred Fortea ja lisäksi Vizoovet-tippoja. Jälkitarkastuksessa todettiin, että kyynelkanavat toimivat hyvin, mutta silmät ovat pintakuivat. Lääkkeeksi vaihdettiin Optimmune-silmävoide, joka todennäköisesti jää pysyväksi lääkitykseksi. Sarveiskalvossa todettiin naarmu, joten siihen tuli viikon Akvakol-antibioottitippakuuri. Vizoovet jatkui, ja lisäksi tuli Canius plus. Seuraavassa kontrollissa käyttöön otettiin A-pant -voide kostutukseksi ennen ulkoilua ja yöksi. Optimmune oli aiheuttanut luomiin hieman turvotusta, mutta viimeisimmässä kontrollissa maanantaina todettiin sen laskeneen. Sidekalvot eivät ole enää niin paksuutuneet. Lääkitystä jatketaan ja seuraava kontrolli on vasta tammikuussa.

Koko ruljanssin kokonaislaskua en uskalla edes laskea, sillä irtisanoin vakuutuksen viime vuonna.
Mutta me ollaan Varpun kanssa samikset, molemmilla on kuivat silmät ja joitakin samoja lääkkeitä ollaan vaivojemme takia käytetty
Varpu on varmaan jo lopen kyllästynyt jatkuvaan tiputtamiseen ja silmien tutkimiseen, mutta kiltisti antaa laittaa tippoja ja voiteita.
Silmälääkäri ja hoitajat ovat olleet aivan ihania, ja Varpu antaa halit ja pusut ku käydään <3

[Helmi*]

^On teillä käyty koko repertuaari silmätippoja läpi! Mun laumassa on yksi kuivasilmäinen (pentuna leikattiin kirsikkaluomi josta aiheutui kuivasilmäisyys) ja meilläkin silmätipat hyvin tuttuja. Optimmune ei toiminut, joten se vaihdettiin Protopiciin, mikä on hyvä juttu koska jälkimmäinen hurjan paljon edullisempaa. Potilas voi vyvin, vuosittaiset kontrollit silmäspesialistilla. Kyyneltuotanto normaalin alarajalla, lähtötilanne oli nolla.

[Rigge]

^Joo, osittain jouduttiin lääkkeitä kokeilemaan mututuntumalla, koska esim. varsinaista tulehdusta ei löytynyt. Hyvä uutinen oli viimeksi, että Optimmune stimuloi hyvälaatuisen kyynelnesteen muodostusta, joten tilanne on parempaan päin. Hienoa, että teilläkin on lääke toiminut

[Umac]

Duunikaverini on raportoinut perheensä koiran silmäjutuista nyt kesän ja syksyn aikana. Nyt ell oli ottanut puheeksi autoimmuunisairaudet ja sitä katsoinkin Googlella hieman lisää.
Jos kuivasilmäisyys ja ell on tästä jo puhunut teille niin vanhaa juttua sitten mutta itselleni oli uutta tietoa:

https://www.kennelliitto.fi/perinnollis ... asairaudet
kohta Sarveiskalvon dystrofia ja Kuivasilmäisyys (KCS)
Kursivoiduilla en viittaa teidän silmäongelmiin vaan viittaan tähän työkaverini koiran problematiikkaan jota tuonut minulle esille ja kertonut ell:n käynneistä, tipoista jne.

Tuossa vielä suht tuore katsaus: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/330749

Nuo luettuani (katsauksen tiivistelmä) sai pohtimaan, miten paljon ongelmia silmät tuovatkaan ja miten surutta koiria käytetään jalostukseen? Ongelmat kun usein ilmenevät vasta keski-iässä tai jälkeen joten jalostus on jo takana.

Terv: myös rakenteellisesti "mulkosilmäisen" omistaja eli staffin silmät herkkiä kun pää edellä mennään joka paikkaan, nimimerk. kokemusta on

[Helmi*]

Juu meillä on mietitty näitä silmäjuttuja kyllä. Siis Meeri- tiibetinspanieli sai n. 5kk ikäisenä kirsikkasilmän, ja sen leikkasi ihan alan spesialisti Lahdessa. V*tuiksi meni, molemmat silmät. Meeri on sterkattu, en käyttänyt jalostukseen. Täytti just 12 vuotta eli pitkä ikä on menty silmätippojen kanssa on ja off. Pentuesisarukset terveet silmistään. Tipsuilla ON ulkonevat, isot silmät ja kyllähän ne helposti esimerkiksi keväällä siitepölyaikaan punottavat tai vuotavat, jos koiralla siihen taipumusta on. Kaikki puskat kun pitää rytyyttää. Ja riekkumista, varsinkin meidän tiibetinmastiffien kanssa, koitetaan välttää.

[Purrfect]

Meille tuli vähän yllättävämpi lekurireissu, kun tuo rautamahaisempi ja ahneempi kissoista alkoi oksentelemaan, eikä suostunut syömään mitään, eikä ensin mikään oikeen tahtonut pysyä sisälläkään. Ruutalla sitten ensin ruokin pikkuannoksina vedellä jatketulla gastro intestinal-ruoalla ja sai myös nutriplussaa.Vaikka olikin ihan virkeä eikä ollut muutamaan tuntiin enään oksentanutkaan (muttei kuitenkaan itse syönyt, juomassa jo kävi muutamiakin kertoja), käytiin kunnallisessa päivystyksessä etenkin kun on jo iäkäs kissa, sai nesteytystä, pahoinvoinninestolääkitystä ja kipulääkettä, reseptin ruokahalua nostavaan lääkkeeseen ja toki recovery-ruokaa mukaan myös. Verikokeita ei saanut lekuri otettua kun tuolla kissalla muutoinkin on tosi pienet suonet tassuissa, ja vielä vähän kuivunutkin. Ilmeisesti tämä lääkäri oli tottunut ottamaan vain tassuista näytteet, kun ei muualta halunnut kokeilla ottaa, mutta pääasia että ei ainakaan tuntunut tai näkynyt mitään poikkeavaa pienimuotoisessa ultrassa, ja sai sitä nestettä sunmuuta.

Nyt toki kissa sitten on hyvinkin epäluuloinen kun sitä lähestyy, että taasko se jotain ruutaa suuhun . Onneksi recovery-ruoassa on senverran paljon kaikkea mitä kissa tarvii, että ohjeena oli 3xvrk antaa sitä ruutalla jossei se itse syö, ja kun kunnolla on nesteytettykin. Vielä ei halua itse syödä edes herkkuja mutta ei onneksi ole oksentanutkaan, nyt vaisumpi (tai ehkä varautuneempi) kuin eilen mutta varmasti osittain johtuu reissusta ja rauhotuksesta sekä "ylimääräisestä nestekuormasta" nahan alla. Kantokopassa turvassa makoilee ja varmistaa ettei ainakaan huomaamatta kukaan häntä voi napata lääkittäväksi . Sillä nuoruudesta "traumoja" ruutalla ruokkimisesta, sekin taatusti vaikuttaa vaikka yllättävän hyvin on nyt mennytkin se. Toki muutoinkin jos tuo kissa kokee tilanteen ahdistavana tai outona, ei välttämättä ota herkkua, ehkä osittain johtuu siitäkin. Kohta käyn ostamassa seitä ja keitän sitä pikkusen, josko se kelpaisi. Saa mies tarjoilla nyt ruoat sille, se kun ei meillä suorita hoitotoimenpiteitä niin sitä ei tarvitse epäillä . Toivotaan ainakin, ettei tule uusintareissua (jonnekin missä ottavat verikokeita muualtakin kuin tassusta).

Silleen tuli puskista, kun tuon kaverin terveydestä ei pahemmin ole tarvinnut vuosikausiin stressata (hampaita lukuunottamatta), eikä jotenkin osaa ajatella että se tosiaan on jo iäkäs, eikä voi tietää vaikka hyvinkin äkillisesti jotain todella akuuttia ilmenee vaikka toistaiseksi ei mitään elimellisiä sairauksia/ongelmia olekaan ollut. Toinen kissoista taas se, jota saanut seurailla ummetuksen takia ajoittain (johon nyt saa Duphalacia säännöllisesti).

[Umac]

^^Aivan, teille tuttua juttua.
^ Toipumisia kissalle!

Ukon antibioottikuuri lopetin eiliseen iltaan, 8 vrk tuli täyteen ja ohje oli 7 vrk. Tämän viikon torstaina sitten lelut ja kovat luut esille, palataan arkeen.
Lasten hammasharjan ostin tänään, klikkeri kaivettu esille ja pitäisi todella alkaa siirtymään "näin koulutan iäkkäämmälle koiralle hampaiden harjauksen tyylin vartissa"- moodiin.
Etsin sitä moodia edelleen...

[Mea]

Minullakin tähän ketjuun asiaa valitettavasti. Haukku on alkanut nuolemaan etutassuja välillä todella reippaasti. En näe mitään tassuissa enkä kynsissä, eikä ruokaa ole vaihdettu yli vuoteen, joten miten se yhtäkkiä olisi jonkun allergian kehittänyt? Aristaa vähän kun tassusta ottaa kiinni. Ärsyttää kun nettiajanvarauksissa kysytään syytä, no en kai minä sitä tiedä, teidän asiannehan se on! Siellä ei siis ole mitään "yleinen" -kohtaa. Pakko soittaa kun suvaitsevat herätä.

[Umac]

Oliko Haukku se vanhin? Jos siellä juilii nivelrikon alku?

[Hurtta]

Ei tarvitse olla vika tassussa päinkään, se vaan on yksi yleisimpiä kipuoireita että lohduttaa/sijaistoimintona nuolee tassuja. Kipu voi olla missä tahansa.

[Mea]

No hyvä että nyt tutkitaan. Haukku on tosiaan vanhin mutta vain 5,5-v. Nivelrikkoon saattaisi muutama muu oire kyllä viitata. Sitähän oli Lelullakin mutta vasta 9-vuotiaana.

[MJK]

Meillä koira oireili selän spondyloosia nuolemalla etujalkojaan.. nykyisellä koiralla on pienet luun uudismuodostumat ranteissa jotka oli hieman tulehtuneet ja nuoli sen takia niitä. Että tutkimatta ei kyllä tiedä minkä takia nuolee.

[Umac]

No hyvä että nyt tutkitaan. Haukku on tosiaan vanhin mutta vain 5,5-v. Nivelrikkoon saattaisi muutama muu oire kyllä viitata. Sitähän oli Lelullakin mutta vasta 9-vuotiaana.

Joo, joskin kaikissa tapauksissa iän ei tarvitse olla kummoinenkaan. Esim. polvileikatut koirat, kuten omani, tulevat kärsimään nivelrikosta jossain muodossa ja jossain vaiheessa. Vaikeasti nivelrikkoisia nuoriakin koiria joudutaan lopettamaan.
Mutta se siitä keskustelusta, hyvä kun tutkitutat ja toiv. asiat selkiytyvät!

[savolainen]

Koiran toinen sytostaattiannos ei aiheuttanut sivuoireita, kuten ei ensimmäinenkään, valkosolujen lasku pysyy kohtuudessa ja nousee takaisin ylemmäs parin viikon sisään. Yleisvointi on normaali, käytöksessä ei näy muutoksia, ahneus on tässä selkein mittari. Jatketaan tällä tavalla, suunnitelmissa yhteensä viisi lääkitystä kolmen viikon välein, jospa saadaan hyvää lisäaikaa yhteiselämäle, se on ainakin tavoite.

[Umac]

^Mikä siis diagnoosina?

[savolainen]

Maitorauhaskarsinooma.

[Umac]

^Okei. Eli siihenkin nykyään sytoja. Tai siis en ole tietoinen onko aina näin ollut, olen ollut luulossa, että poistot ja seuranta. Korjatkaa jos olen väärässä.

[savolainen]

Juu toki poisto, tälle tehty kaksi operaatiota, mutta kolmanteen ei oikein enää kudokset ja niiden venyminen riitä, niin jätettiin se tekemättä ja sytostaateilla yritetään hillitä kasvaimen kasvuvauhtia, ei siis enää parantaa, mutta saada lisäaikaa, koira kun tosiaan voi vielä hyvin. Pk-seudulla on vain kaksi onkologiaan erikoistunutta eläinlääkäriä, joten vaihdettiin Mevetistä Evidensiaan kun Mevetissä nostivat kädet pystyyn. Hassua huomata, että Evidensia on halvempi kuin Mevet, vissiin kaikki paikat on

[Umac]

Okei, no sekin sitten uutta kokemusta! Mevet kuuluu ketjuun ja varmasti vahvasti näkyy hinnoissakin.

[Hurtta]

Samaa ketjuahan ne on, mutta Mevetillä on maine, mitä ketju tietenkin hyödyntää, rahastamisen muodossa.
Kyseessä kuitenkin sijoitusyhtiö.

[savolainen]

Samaa joo siinä mielessä, mutta Mevetistä ei kyllä ohjata spesialistille toiselle klinikalle, ei edes vaikka paperilla ovat samaa kioskia, Evidensiassa taas joo, ainakin Espoon ja Tammiston välillä.

[Hurtta]

Kai niillä on joku ketjuohjeistus, yrittävät ylläpitää illuusiota erillisyydestä kun evidensiaa kohtaan on myös paljon vastustusta.

[savolainen]

Totta joo ja oli mullakin ennakkoluuloni Evidensiaa kohtaan, mutta koska ainoat onkologit on heillä, niin valinta oli selvä ja tyytyväinen olen kyllä.

[Hurtta]

No niin noh, tuokin on vähän kaksipiippuinen asia.
Mulla juuri tuon takia jää käymättä, ei oma etiikka anna myöden teettää ihan mitä tahansa.
Nykyään on koulutuksessa ja praktiikassa unohtumassa se eläimen hyvinvointi sen asiakkaan rahojen lypsämisen alle.

Kaksi eri asiaa mitä voi tehdä ja mikä on oikein.

[savolainen]

Raha on yhdentekevää, eli lypsäkööt niin paljon kuin haluavat, eihän sitä väkisin voi mikään taho tehdä. Ja se taas onko eläimelle oikein ja eettistä, niin mä en vedä suoraa viivaa siihen, että joku kallis olisi epäeettistä ja väärin eläintä kohtaan, siltä Hurtta sun kommentti saattais vähän kuulostaa? Onko näin?

[Umac]

Eikös Mevet ole Omaeläinklinikan-ketjussa?
Evidensia on Eurooppalainen ketju?

[Purrfect]

No niin noh, tuokin on vähän kaksipiippuinen asia.
Mulla juuri tuon takia jää käymättä, ei oma etiikka anna myöden teettää ihan mitä tahansa.
Nykyään on koulutuksessa ja praktiikassa unohtumassa se eläimen hyvinvointi sen asiakkaan rahojen lypsämisen alle.

Kaksi eri asiaa mitä voi tehdä ja mikä on oikein.

Tämä on muuten yksi syy miksi olen tykästynyt "meidän" yksityiseen ELLiin. Mulla kun nämä kaks vanhaa kissaa, niin vuosikontrollissa sanoo, että tutkimusten laajuus toki riippuu siitä mitä minä haluan tietää ja mitä olen valmis hoitamaan kun 17 ja 17,5 v kissoista kyse. Tältä vanhemmalta leikkasi kasvaimen 2v sitten, ja nnen leikkausta kyllä kartoitti mun kantani esim. miten laajalti leikataan tai millaisiin kuntoutuksiin lähdetään, kun ensin oltiin keskusteltu onko kannattavaa leikata, ja päädyttiin että on muutoin terveen kissan kohdalla. Toki tärkeimpänä, hän itse sanoi ettei kannata tiettyjä toimenpiteitä eläinten hyvinvoinnin kustannuksella, tai että leikattaisiin vaikka elämänlaatu jäisi huonoksi.
Senverran hyvin oltiin samoilla kannoilla, että huomatessaan kasvaimen olevan hankalammassa paikassa kuin kuvat näytti, ei lähtenyt kissan elämänlaadun kustannuksella leikkaamaan kasvainta ympäröiviä kudoksia niin laajalti kuin olisi suositeltavaa. Olisi vaatinut osan lapaluusta, selkälihaksesta jne, jotka taatusti olisi tuottaneet kissalle kipuja jälkikäteen. Mutta niinpä sai hyvin leikattua, että uusintakasvaimia ei ole tullut minnekään.

Luotan siihen, että hän kertoo mitä on järkevä tehdä jos oma järki sumenee tunteiden takia, ja samalla on kuitenkin valmius tutkia laajastikin jos jotain tarvitsee tietää, muttei ikinä jää olo, että lypsettäisiin rahaa tai teetettäisiin turhia tutkimuksia. Aiempien lekurien suhteen yleensä jäi olo, että tutkimukset oli niin pintapuolisia ettei niistä olisi selvinnyt kaikkea mitä tarvitsee, eikä keskitytty kokonaisuuteen samoin kuin tuolla nykyisessä, ja itse pitäisi olla valveutunut että osaa vaatia asioita. Moni asia kun voi vaikuttaa moneen.
Tuo on myös kissojen kipuun perehtynyt lekuri, ja ymmärsi miksi haluan kuvauttaa kissojen nivelet nivelrikon varalta vaikkei varsinaisia oireita olekaan. Nivelrikkohan sieltä löytyikin. Kiitos hänen, kissa on nyt täysin kivuton myös sopivan lääkityksen ansiosta.

Nojoo, meni melko pitkäksi hölinäksi, mutta minä kun en voi sietää Amerikan mallia, missä koirille tehdään pyörätuoleja tai myöskään toista ääripäätä missä hutkitaan muttei kunnolla tutkita, ja hoidettavat asiat jää hoitamatta ja huomaamatta.

[Hurtta]

Umac: evidensia osti omaeläinklinikkaketjun 2021, eli samaa sijoitusyhtiötä on sekin.

Savolainen, ei ole suoraan verrannollinen rahaan, vaan kuten jo tulikin muiltakin esiin, elämänlaatuun ja vastineeseen sille rahalle. Mulle on ainakin ihan eri asia laitaa 5t nuoren koiran hoitoon jos prognoosi on että elää hyvää elämää 10v siitä eteenpäin kuin laittaa tonni 2,5v rotan sytöstaatteihin tai lähteä vaikka amputoimaan raajoja 13v koiralta.

Kun tiedossa on että loppuelämä on kipua, pahoinvointia ja kärsimystä, en pysty perustelemaan itselleni oikeutta tehdä sitä sille mun eläimelle. Mä oon sen elukan elämänlaadusta vastuussa ja jossain kohtaa tulee vastaan että on tehtävä päätös eutanasiasta.
Ei tästä niin montaa viikkoa ole kun sen päätöksen viimeksi jouduin tekemään. Fyysisesti terve 12v koira, varmasti olisi voinut vielä kokeilla montakin eri lääkettä, mutta kun nyt meni jo 10kg koiralle 40kg annoksella 3x päivässä 2 eri lääkettä ja silti kaikki muutokset aiheutti parin päivän paniikin, niin ei, mun koiran ei tarvitse elää pelossa, se pääsi pois.