Koirahyökkäykset

[Vieras]

Aina näiden uutisten yhteydessä joku tulee kertomaan, miten hän on kyllä tuntenut laumiksen, joka on ollut kotonaan kaupungissa. Tai bull-tyyppisen, joka rakasti ihan kaikkia koiria. Minullakin on ollut ajokoira, jota pystyi pitämään irti. Se pysyi lähellä ja luoksetulo oli pomminvarma. Tämä oli kuitenkin täysin sattumaa, enkä tietenkään sen perusteella selittäisi, miten kaikki on vain omistajasta kiinni. Metsästyspuuhiin kyseinen koira tuskin olisi kelvannut.

Muistaakseni sillä maremmoja omistaneella palstalaisellakin kävi sittemmin tosi huono tuuri laumistensa kanssa. Joku oli sairas niveliltään ja toinen tappoi perheen kissan. Koira ei todellakaan ole mikään patenttiratkaisu kaikkeen, vaan mukana tulee hurja määrä vastuuta.

[Vieras]

Tuolla rodun FB palstalla oli pitkä kirjoitus siitä ja oletus että tämä hyökännyt yksilö on ostettu jostain mistä lie ja tuotu suomeen aivan vääriin käsiin (aikuinen yksilö kaupunkiin!). Se on nykyään niin helppoa kun kaikkea saa kotiin toimitettuna.

Huomasin juuri facebookista, että tähän lähistölle on eräälle nuorelle naiselle tulossa jostain espanjan rescuetarhalta aikuinen kanariandoggi. "Ihana rakas mamman prinsessatypykkä." En sinänsä haluaisi olla ennakkoluuloinen, mutta taidanpa ostaa vihdoin ainakin turvasuihkeen ihan varmuuden vuoksi. Maailma on tosiaan muuttunut, ja pahoin pelkään että tuo kangalinkoirakin alkaa uutisoinnin myötä joitakin kiinnostaa vain enemmän.

[Koiruuksia]

Mä en puhu kuin omalta osaltani, mutta meidän laumikset on aina käyneet lenkeillä ihan normikoirien tapaan. On oltu tapaamisessa, kimppalenkeillä, mätsäreissä. Käsittääkseni muidenkin tiffit käyvät. Meidän omat eivät ole ikinä olleet karussa missään, eivätkä käyneet kenenkään toisen koiran päälle. Ei ison eikä pienen.

Roduissa on paljon eroja yksilöiden luonteissa. Ja lisäksi roduissa on erilaisia linjoja ja painotuksia.
Olen pitänyt tiibetinmastiffia yhtenä "loivemmista" laumanvartijaroduista mutta nyt olen oppinut että niissäkin on tietyissä linjoissa painotuksia ominaisuuksiin jotka tekevät koirasta tosi tiukan vahdin ja mukana myös aggressiivisuutta muille koirille ja ihmisille.

Mehän kävimme myös estiffiemme kanssa lenkeillä ihan säännöllisesti.
Tiedän kuitenkin, että monet joilla on joku laumanvartija työkäytössä eläintiloilla, eivät ikinä käytä niitä lenkillä.

[aunet]

Iidis kirjoitti:

" Ne ovat alkukantaisia ja toimivat ilman ihmisen käskyä, itsenäisesti, siksi ne eivät ole samalla tavalla koulutettavissa kuin muut rodut."

Alkukantaisuus itsessään ei sulje pois koulutettavuutta. Sen ovat todistaneet monet vitos- ja kymppiryhmään kuuluvat rodut, kuten podencot, galgot, sloughit, azawakhit ja vaikkapa aavikkosalukit muutamia mainitakseni. Tämän tyyppiset koirat eivät koskaan ole, luojan kiitos, Suomessa olleet ns.muodissa, välillä kyseltiin ahkerasti kyllä mm. faaraokoiraa ja azawahkia, kun kuvia jossain sattui näkymään. Eivät todellakaan ole joka hemmon koiria. Mikäänhän ei estä tuomasta ulkomailta, kuten joku jo mainitsikin.

Näiden rotujen kasvattajia on Suomessa kourallinen, jokainen tuntee toisensa, ja sana kiirii nopeasti ostajista. Omassa rodussani on tyypillistä, että "uusista" ostajista kysytään heti toisilta kasvattajilta tietoja, ja jos jokin tökkii, myymättä jää. Itsellä myös kokemus omasta kasvatista, kukaan ei suostunut hänelle enää myymään pentua. Eipä aikaakaan, kun vaihtoi rotua ja pennun sai.

Ei liittynyt suoraan otsikkoon eikä laumiksiin, vaan alkukantaisiin rotuihin, joihin mainitsemani ehdottomasti kuuluvat.

[Koiruuksia]

Alkukantaisuus ei tosiaan sulje pois koulutettavuutta. Mutta koiralla pitää olla joku juttu miksi se viitsisi kuunnella ja tehdä. Tai edes oppia.
Omalla kokemuksella basenji on helppo kouluttaa, ainakin tämä oma yksilö joka on ahne ja jota kiinnostaa kaikenlainen puuhaaminen. Ja saalisviettiä on kun on näöllä metsästävä rotu.

Jos vertaa sitten niihin jo edesmenneisiin espanjanmastifeihin niin toinen niistä oli yksilö jota oli aika mahdoton opettaa tekemään yhtään mitään. Sitä ei vaan kiinnostanut. Oppi se menemään maahan pyynnöstä (silloin kun huvitti, ei auttanut vaikka olisi heilutellut sisäfilepihviä sen naaman edessä, yritti se makupalan ottaa kyllä tietenkin mutta ei mennyt maahan. Paitsi jos sattui huvittamaan) ja istumaan, odottamaan, tulemaan luokse pyynnöstä jne. Mutta välillä sitä ei kiinnostanut niin silloin ei myöskään mitään pyydettyä toimintoa tapahtunut. Toinen oli koulutukselle vastaanottavaisempi ja toteutti pyyntöjä useammin ja innokkaammin.
Vartiointitilanteessa oli kummallekaan ihan turha huudella mitään käskyjä tai kutsua luokse. Ei niitä kiinnostanut. Ne tekivät sitä työtä mihin ne on jalostettu.
Siinä ne olivat hyviä. Ja siihen ne oli hankittu.
Saalisviettiä ei ollut kummallakaan. Toinen saattoi lähteä hakemaan heitettyä lelua. Tai sitten ei. Toinen katsoi kuin sanoen: "Ai sä et enää tarvinnut sitä kun heitit sen pois."
Mistään taisteluleikeistä ei ollut kumpikaan kiinnostunut. Mutta ei niitä harrastuskoiriksi oltu hankittukaan, vaan aluevartijoiksi.
Molemmilla oli huvin vahva ruoka-aggressio.
Laumanvartijaroduissa on varsinkin tuolla idässä rotuja joissa joitain linjoja on käytetty armeijan palveluksessa ja on myös koiria joille opetetaan suojelua. Siis perinteistä hihaan puremista ja muutakin puolustamista.
Joitain rotuja käytetään edelleen koiratappeluissa. Näistä linjoista olevat koirat ovat tietenkin erilaisia kuin moni muu saman rodun yksilö.

Hyvin usein kuitenkin laumanvartijarotuista voi olla haastavaa kouluttaa sanan perinteisessä merkityksessä. Mieti valtavaa koiraa jota ei vaan kiinnosta. Motivoi siinä sitten ja opeta asioita kuten mille koiralle hyvänsä.
Alkukantaisiakin koiria on hyvin paljon erilaisia.

Mulla ei ole omakohtaista kokemusta laumanvartijoista muuta kuin noista kahdesta espanjanmastiffista. Mutta sekin kokemus avasi silmäni monessa kohdassa laumanvartijoitten sielunelämästä. Se on todellakin aivan erilainen kuin millään muulla roturyhmällä. Alkukantainen basenji on aivan sylimussukka kun vertaa alkukantaiseen laumanvartijaan. Asiaa voi olla vaikea käsittää jos ei ole koskaan elänyt joka päivä minkään laumanvartijan kanssa. Mullekin tuli yllätyksenä moni asia vaikka perehdyin asiaan ennen pentujen tuloa. Ei niiden sielunelämää voi ymmärtää ennen kuin on elänyt niiden kanssa.
Ja taas, roduissa on yksilöiden välillä valtavia eroja.
Yhdellä tutulla on kaksi espanjanmastiffia omakotitalossa noin tuhannen neliön tontilla. Aidan korkeus on 80 cm ja vieressä menee vilkas tie kevyen liikenteen väylineen. Toinen koirista on vielä nuori, ja omistaja kirjoitti facebookissa että millä saa sen haukkumisen loppumaan? Kun aiemmat hänen estiffinsä eivät ole haukkuneet tiellä liikkujille. Tuo on ihan malliesimerkki siitä että on hankittu laumanvartija (miksi, en tiedä mutta ei ainakaan vartioimaan koska sitä hänen koiransa eivät ole aiemmin tehneet) ja sitten kun se toimii kuten sen pitää, kysytään miten se rodulle tyypillinen toiminta saadaan loppumaan?

Jos meidän estiffimme olisivat asuneet tuolla lailla niin ne olisivat menneet aidasta yli ja todennäköisesti vahingoittaneet siellä kevyenliikenteen väylällä kulkijoita. Ohi menevät koirat olisivat ainakin päässeet hengestään.
Ja olisivat haukkuneet ihan koko ajan koska ärsykkeitä olisi ollut ihan liikaa niille.
Meillä kun tuosta tiellä meni joskus hyvin harvoin joku niin estiffit yrittivät suunnilleen syödä itsensä läpi 2m puuaidasta päästäkseen sinne tekemään ties mitä. Varsinkin jos siinä meni koira.
Kerran meni kettu ja näytti siltä kuin aidan yläosaa olisi sahattu moottorisahalla. Säleet vaan lensivät kun estiffi puri aitaa.
Kun meillä oli täällä viemärilinjan kaivausta tontilla ja estiffien piti olla päivät tarhassa, niin näytti kuin sitä paksua koiraverkkoa olisi väännelty ja katkottu jollain voimapihdeillä kun estiffit olivat purreet sitä verkkoa päästäkseen karkoittamaan alueellaan liikkujat.

Yksilöissä rodun sisällä voi siis olla suuriakin eroja. Se, että joku sanoo että esimerkiksi nyt estiffit voivat elää pienelläkin tontilla ilman ongelmia vaikka ohi menee vilkas kevyenliikenteen väylä ja aidalla on korkeutta 80 cm ei tarkoita sitä että joku toinen erilaisilla ominaisuuksilla varustettu espanjamastiffi voisi elää siinä samassa paikassa ilman että tulisi hyvin pahoja ongelmia.
Ja sitten taas, oikeassa ympäristössä missä ei ole liikaa ärsykkeitä sama koira voi olla tavatoman helppo. Kun omistaja vaan tajuaa realiteetit ja huolehtii siitä ettei koirasta ole vaaraa ympäristölle.

[Pohdintaa]

--- mutta nimimerk Pohdintaa löytänee keskustelun etenemisen, luotan!!

Kiitos luottamuksesta, Umac

Aiheena se, että miksi koira puree, on todella kiinnostava. Tässä on jotenkin käynyt niin, että ajaudun tekemisiin purevien koirien kanssa tämän tästä. Sitä kautta aiheesta on tullut vähän sydämen asia. Löytämässäsi blogissa https://koiramaistaeloa.blogspot.com/2019/03/miksi-koira-puree.html?m=1 oli paljon hyviä alkuja keskustelulle. Erityisesti minua kosketti hänen toteamuksensa, että purevia koiria pitäisi ymmärtää enemmän eikä vain tuomita. Kannatetaan! Tuomitseminen aiheuttaa häpeää ja häpeä johtaa ongelman piilotteluun. Pitäisi sen sijaan puhua enemmän, jotta ihmiset rohkaistuisivat ratkomaan tilanteita jo silloin, kun se on vielä helppoa.

Tuo yllä oleva ei kuitenkaan liity mitenkään laumiksiin. En siis nyt sotke tämän enempää tätä hyvin rullaavaa ja kiinnostavaa keskustelua niistä.

[Umac]

^Toimitko itse koiraongelmien parissa, siis apua antaen? Tosi moni heistä, siis koulutuspalveluja myyvistä, olikin ottanut asiaan kantaa mm. IG:ssä.

Häpeä on asia mikä nimetty myös. Nykyään on kait tapana tuntea häpeää, ahdistusta ja jopa toivottomuutta ongelmissa, mm. koirien kanssa?

Iidis taisi kysyä aikaa sitten, että onko edesmenneen kangalin omistajaa/haltijaa kuultu? Poliisi on kuullut ja kuulustellut(?) mutta en itse ole nähnyt missään uutisoinnissa häntä haastateltuna tai lainauksia siitä.

[dinah]

Koira ollut vasta kuukauden ja koon kuvauksen ja aiheuttamansa vahingon perusteella jokseenkin aikuinen koira. Suomessa ei ole näitä syntynyt, joten voi olla aikuisena tuotu ties mistä, ja voi olla laumisten sekoituskin.
Varmaan otettu sillä ajatuksella, että se on koira missä muutkin ja kaikki riippuu siitä miten sitä kohtelee. Ei tuossa ajassa ole tuollaiseen koiraan voinut muodostaa kunnon sidettä, ainakaan niin, että koira yhtään arvostaisi uutta omistajaansa. Ja kun ilmeisesti on itse avannut oven, on sitä varmaan pidetty asunnossa ihan vapaana. Hyvä tuuri ettei ollut purrut omistajaansa kotona tai lenkillä.
Eli kuten kaikki ovat sanoneet: vääränlainen koira väärässä ympäristössä puutteellisin tiedoin hankittuna.

[Outi.I]

Miksi Suomesta on tulossa näitten vaarallisten rotujen kaatopaikka? Englannissa kiellettiin rotu joka rouhi ihmisiä ja koiria mennen tulen ja niitä alettiin pelastaa tänne etti "mussukoita" lopetettaisi. Nyt rescuena raahataan kangaleita ja kanariandoggeja täysin kädettömille ihmisille. Oikeastaan kaipaan aikaa kun kaikki koirat pohjoismaista tulevia lukuunottamatta tulivat karantteenin kautta.

[dinah]

Sarabi-koirat Iranista ovat varmaan sitten seuraava taso…

[Biarritz]

Oikeesti? Enemmän koirarotuja kuin missään muulla? Mistä voisi lukea tästä lisää?

Muistaakseni ensikerran luin tästä asiasta ihan Kennelliiton julkaisusta. Yritän paremmalla ajalla löytää kyseisen lehden/ kirjan.

No, harvinaisuuksien tavoittelun lisäksi asiaan voisi olla osasyynä toki sekin että keskiverto suomalaisella on enemmän varaa ostaa ulkomailta kalliita tuontikoiria ja siten uusia vierasperäisiä rotuja kuin vaikka keskiverto nigerialaisella.

Suomessa on myös lukumäärältään eniten koiria maailmassa (tosin tämän täytyy olla väkilukuun suhteutettuna, johan esim USA:ssä on paljon suurempi määrä koiria kuin tuo Suomen ilmoitettu):

https://areena.yle.fi/1-50609643

Lisäksi puhdasrotuisten koirien osuus kaikkien koirien lukumäärästä on Suomessa poikkeuksellisen iso. Toki joissain maissa sekarotuisten osuutta nostavat myös katu- ja kulkukoirat, joita Suomessa ei käytännössä ole.

[Koiruuksia]

Sarabi-koirat Iranista ovat varmaan sitten seuraava taso…

Kiva pikkuinen
https://www.youtube.com/watch?v=2-bNNJLPNQY

[Biarritz]

Sarabi-koirista tuli mieleen että yli 10 vuotta sitten yhdellä toisella foorumilla kirjoitti nimimerkki joka olisi halunnut tuoda bully kuttan Suomeen. Ja kyseisellä rodulla kun on jalostettu koiratappeluihin vaadittu aggressiivisuus, yhdistettynä olemukseen joka on huomattavan paljon kookkaampi ja vahvempi kuin esim. näillä tällä hetkellä länsimaissa hyökkäystilanteissa usein esiintyvillä pitbulleilla... Ottaen huomioon että niitä koiria on näihin päiviin asti jalostettu lähinnä kotimaassaan Pakistanissa, paikallisella mentaliteetilla eli aggressiivisiksi tappelu- ja vartiokoiriksi (siinä missä länsimaisia bullrotuja on nykyisin koirataisteluiden kieltämisen jälkeen jalostettu lähinnä seura- ja harrastuskoiriksi). Niin jos bully kuttista, sarabi-koirista tai muista Lähi-idän kookkaista voimaroduista tulee seuraava muotirotu myös meillä, niin siitä seuraa todennäköisesti entistä pahempia ongelmia.

[Koiruuksia]

Toivottavasti tuollaisia ei tuoda suomeen.
Pakko sanoa että pitbulleja kyllä jalostetaan edelleen koiratappeluihin tietyissä piireissä. Suomessakin.

[Vieras]

Muistan myös tuon bully kutta -haaveilun. Kyseinen ihminen taisi olla silloin muutenkin vähän hukassa itsensä kanssa. Sitä nuoruuden turvattomutta, mitä useilla pitbulli-ihmisilläkin aivan selkeästi on. Oli reteet lemmikit ja joustamaton ulosanti. Tiedän henkilön edelleen, ja mieli on muuttunut monella tavoin vuosien myötä. Pidän siis tätäkin aihetta itse myös ihan selkeänä yhteiskunnallisena ongelmana. Jos turvattomuus, eriarvoisuus ja epäluottamus vähenisi, vähenisi myös "tarve" (mitä ei sillä hetkellä tietysti myönnetä, kun syy on aina joku järkeistetty ja inhimillinen) hankkia tuon tyyppisiä koiria.

[Umac]

Otin kuvakaappauksen IG-tilistä
@sotaperunajanokkaelaimet



Olisin laittanut ap julkaisun mutten tiedä mistä napattu. Uusi vai vanha otsikko?

[Darre]

https://yle.fi/a/74-20183357

Vapaalla ollut poliisikoira on käynyt lapsen kimppuun Paimiossa. Jutussa mainitaan, että lapsi käveli tien vieressä keppi kädessään, että jos lapsi on vaikka heilutellut keppiä, niin onko se voinut provoida koiraa? Mutta siis todellakaan tapahtunut ei ole lapsen syytä. Koiraakaan ei yksittäistapauksen vuoksi lopeteta, mikä on ihan hyvä. Virkakoirat ovat kuitenkin arvokkaita (ja tottakai tärkeitä ihmistyöparilleen).

[Umac]

Asia pengotaan, toiv lapsi saa apua myös ja pääsee takaisin arkeen.

[Pohdintaa]

^Toimitko itse koiraongelmien parissa, siis apua antaen? Tosi moni heistä, siis koulutuspalveluja myyvistä, olikin ottanut asiaan kantaa mm. IG:ssä.

Hyvä, että koulutuspalveluja myyvät ovat nyt aktiivisia. Moni on avun tarpeessa ja olisi tosi hyvä, jos löytäisivät jonkun koulutuksia työkseen tekevän auttamaan.

Mun puoleeni käännytään ihan vain jonkun puskaradion kautta, kun mulle on kertynyt aika paljon kokemusta toistuvasti purevien koirien työstämisestä. Se alkoi siitä, kun nuorena tottiskouluttajana rupesin auttamaan yhden tottiskentällä kävijän maahantuontia, joka Suomeen tultuaan osoittautui ihan tolkuttomasti purevaksi otukseksi. Se oli pitkä projekti ja omistajalta loppui mahdollisuudet jatkaa sitä. Niinpä mä sitten otin sen itselleni - ja niin mulla oli sitten kotonani koira, joka puri. Siinä oli hyvä tilaisuus tutkia, että mikä toimii ja mikä ei, kun tiesi tarkkaan miten hommat meni. Sitten kun se ongelmavyyhti oli selvitetty, se koira ei purrut enää kertaakaan koko loppuelämänsä aikana. Ei edes uhkaillut eikä eikä sitä tarvinnut pitää pumpulissa. Kisakoiraa siitä ei tullut, ei mihinkään lajiin. Se ei oppinut kestämään minun jännitystäni, vaan pisti aina ihan ranttaliksi.

Siitä on jo tosi kauan, mutta sen jäljiltä on silloin tällöin tullut pyyntöjä auttaa noiden hankalampien purijoiden kanssa. Mä en siis varsinaisesti kouluta enää nykyisin kuin omia koiriani. En myy edes kursseja enkä itse asiassa näitä caseja mitenkään haluakaan. Mutta vaikeahan se on kieltäytyä, kun tedän miten monin tavoin hankala tilanne se on ja miten vähän osaamista toistuvasti purevien koirien auttamisesta on ollut. Toivottavasti nyt on jo parempi tilanne.

Mitä tulee häpeään, ahdistukseen ja toivottomuuteen, niin niitä kaikkia tunteita kyllä liittyy varmasti minkä tahansa hankalamman ongelmakäytöksen ratkomiseen. Ne on kovia paikkoja omistajalleja lähipiirille. Siksi olisikin tosi tärkeää, ettei stigmatisoitaisi. Mikä tahansa koira voi purra, se ei ole mikään maailmanloppu eikä omistajan huonoutta. Pahinta on, ettei rohkaistuta hakemaan apua ennen kuin se kaikki on kiertynyt tiukaksi ongelmavyyhdiksi.

[Umac]

^Kiitos vastauksesta!

Mä koen, että kuilu täällä netissä syvenemässä. Palstat täynnä järjettömiä huuteluja ja netti vääristää ihmisten mielikuvia myös. Tämä siis pitkältä ajalta, ei liittyen nyt juuri näihin viimeisiin. Paljon toki jää myös näkemättä kun pyrkii rakentamaan oman somekuplan tietyn tyyppiseksi.

[Vieras]

Verkkouutiset on näemmä julkaissut tuon jutun pari päivää sitten, mutta en tiedä perustuuko se jo aiemmin julkaistuun Kennelliiton lausuntoon, mistä on tässäkin keskustelussa muistaakseni ollut puhetta. Yllätyin kyllä vähän tuosta reaktiosta "taistelukoira"-sanaan, sillä muuten kyseinen omistaja tuntuu suhtautuvan aiheeseen melko terveellä järjellä. Itse näyttää käyttävän ainakin sanaa "voimakoira". Ei kai se sen virallisempi termi ole, eikä minun mielestäni kuvaavampikaan. Taistelukoirahan sen sijaan voisi nimenomaan miellyttää henkilöä, jonka tavoitteena on korostaa kyseisten rotujen mahdollisesti muille vaarallisia ominaisuuksia. Ominaisuuksia, joita ei saa koulutettua, sosiaalistettua tai rakastettua niistä pois. Ainut satavarma keino välttää vahingot on estää ne fyysisesti. Toki muidenkin ei-toivottujen reaktioiden tarvetta vähentävien toimien ohella. Mutta sinänsä termit ovat lillukanvarsia. (Ja kertoihan hän aiemmin julkisesti koiransa hyökänneen kyynkin kimppuun, eli en ihan tajua mikä tuon päästäiskommentin pointti on.)

Tuo poliisikoiran hyökkäys on niitä harvoja, joita taivun itsekin pitämään lähinnä ikävänä vahinkona. Yleensä kun poikkeuksetta näen punaista, kun koira on päässyt perseilemään ihan millä selityksellä tahansa. Jos lapsi on heilutellut keppiä maalimiestyyliin, ja koira tulkinnut äkkipäätään tilanteen tutuksi. Silti täysi vastuu on tietenkin tälläkin kerralla koiran taluttajalla, jonka olisi pitänyt varmistaa muiden turvallisuus. Ihan sama mitä kukaan vastaantulija tai ohittava tekee, lähtökohtaisesti syy puremiin ei ole koskaan heidän. Toivottavasti lapsen henkisistäkin haavoista huolehditaan nyt mahdollisimman hyvin ja pitkään. Rikosilmoitus on tietysti myös aivan paikallaan.

[Umac]

^Okei, kiitos, Verkkouutiset siis. Joo häntä seuraan, monia muitakin palveluja tarjoavia jne. Jotta asioihin saa monilta kanteilta näkemyksiä ja pohdittavaa.

[vieraisilla]

Mitä tulee häpeään, ahdistukseen ja toivottomuuteen, niin niitä kaikkia tunteita kyllä liittyy varmasti minkä tahansa hankalamman ongelmakäytöksen ratkomiseen. Ne on kovia paikkoja omistajalleja lähipiirille. Siksi olisikin tosi tärkeää, ettei stigmatisoitaisi. Mikä tahansa koira voi purra, se ei ole mikään maailmanloppu eikä omistajan huonoutta. Pahinta on, ettei rohkaistuta hakemaan apua ennen kuin se kaikki on kiertynyt tiukaksi ongelmavyyhdiksi.

Minulla on ollut koira, joka osoittautui aggressiiviseksi. Rotu oli vielä sellainen, miltä sitä ei olisi osaanut odottaa. Ainakin omalla kohdallani tilannetta pahensi kasvattajan asenne, mikä oli todella avoimen syyllistävä. Koira ei ollut sellainen, koiran koko suku oli aivan erinomainen. Itse olin koiran pilannut, sen lisäksi että toinen koirakin oli provosoinut (ilmeisesti myös nukkuessaan) hyökkäämään, tai vähintään "opettanut" huonoille tavoille (joita sillä ei ollut). No myöhemmin selvisi, etteivät ne sukulaisetkaan ihan priimaa olleet ja kasvattajakin lopetti sittemmin sen suvun jatkamisen.

Vaikka sain paljon tsemppiä ja apuja muilta, kyllähän se satutti. Tiukasti koirapiireissä pyörivää kasvattajaa uskottiin, kun minusta leivottiin huono, törkeä ja epäluotettava kasvatinomistaja. Aika on korjannut, enkä enää jaksa kantaa kaunaa, mutta siinä tilanteessa koki olevansa todella yksin. Olin kuitenkin innoissani ajatellut itsekin koiran kanssa rotupiireissa harrastella ja tutustua muihin. Siinä minä sitten elin kyseisen koiran kanssa sen elämän loppuun saakka, ties minkälaisin varotoimenpitein. Jälkeenpäin ajatellen olisin ihan hyvin voinut lopettaa koiran jo nuorena ja laittaa avoimesti syyksi luonneongelman. Se ei missään nimeessä ollut normaali, tervepäinen koira. Ei edes reaktiiviseksi tai teräväksi yksilöksi.

Mutta niin vain sitä taipui uskomaan jatkuvasti kuulemaansa mantraa, kuinka vika löytyy hihnan yläpäästä. Aina ei todellakaan löydy ja vaikka löytyisi, senkään ei pitäisi olla mikään häpeilyn aihe. Kukaan meistä ei ole koskaan niin valmis, ettei voisi oppia enemmän.

[*kiranas*]

https://yle.fi/a/74-20183357

Vapaalla ollut poliisikoira on käynyt lapsen kimppuun Paimiossa. Jutussa mainitaan, että lapsi käveli tien vieressä keppi kädessään, että jos lapsi on vaikka heilutellut keppiä, niin onko se voinut provoida koiraa? Mutta siis todellakaan tapahtunut ei ole lapsen syytä. Koiraakaan ei yksittäistapauksen vuoksi lopeteta, mikä on ihan hyvä. Virkakoirat ovat kuitenkin arvokkaita (ja tottakai tärkeitä ihmistyöparilleen).

jatkan vain linkkaamalla iltiksen version

Poliisikoira hyökkäsi lapsen kimppuun Paimiossa
"Loikkanen kertoo poliisin sanoneen, ettei lapsi ollut provosoinut koiraa millään lailla. Tilannetta olivat selvittäneet paikan päällä koiraa ulkoiluttanut poliisi ja myöhemmin paikalle saapunut poliisikoiran ohjaaja."

[Vieras]

Eiköhän keppi ole tosiaan provosoinut koiraa, vaikkei lapsi itse olisi kiinnittänyt koiraan edes huomiota. Ja siis vaikka olisikin, ei sekään kiellettyä ole, eikä mitään provosointia. Minustakin vaatimus koiran lopettamisesta on liioiteltu tässä tapauksessa. Kunnon perushihna käyttöön ja tarkkuutta mukaan, niin tuskin sattuu uudestaan. Lapselle tuo on tietenkin hirveää ja ehkä tulee vaikuttamaan jossain määrin koko loppuelämän.

[Vieras]

Itse kuljen aina puukko mukana kun liikun ulkona. Semmoiseksi on mennyt.

[Tiibetinhelmi]

^En ihmettele.

[Pohdintaa]

Ainakin omalla kohdallani tilannetta pahensi kasvattajan asenne, mikä oli todella avoimen syyllistävä. Koira ei ollut sellainen, koiran koko suku oli aivan erinomainen. Itse olin koiran pilannut, sen lisäksi että toinen koirakin oli provosoinut (ilmeisesti myös nukkuessaan) hyökkäämään, tai vähintään "opettanut" huonoille tavoille (joita sillä ei ollut).

Tiedätkö, mulla meni kylmät väreet koko ajan kirjoitustasi lukiessani.
Ihmiset osaavat olla todella törkeitä suojellessaan omaa mainettaan. Silloinkin, kun ongelmakäytöksen juurisyy ei ole perusluonteessa, vaan jossain epäonnisessa tapahtumaketjussa, jota ei vain ole osattu/ymmärretty jälkihoitaa. Onneksi jotkut kasvattajat ovat riittävän vahvoja seistäkseen tukena.

Siinä minä sitten elin kyseisen koiran kanssa sen elämän loppuun saakka, ties minkälaisin varotoimenpitein. Jälkeenpäin ajatellen olisin ihan hyvin voinut lopettaa koiran jo nuorena ja laittaa avoimesti syyksi luonneongelman. Se ei missään nimeessä ollut normaali, tervepäinen koira. Ei edes reaktiiviseksi tai teräväksi yksilöksi.

Tosi hyvä, että toit tämän esiin. Minulta jää usein sanomatta, että kaikkia koiria ei voi auttaa. Silloin jää juuri mainitsemasi vaihtoehdot: sopeuttaa elämänsä koiran tarpeisiin tai lopettaa koira. Kumpikaan ei ole helppo - ja aika harvoin voi sanoa suoralta kädeltä, että juurisyy on perusluonteessa - eikä sitä voi muuttaa.

Toisaalta ongelmallinen koira opettaa omistajalleen asioita, joita ei voi oikein millään muulla tavoin oppia. Se ilmentää jotenkin paremmin tai syvemmin juuri koiran näkökulmaa eri tilanteissa. Tiedäthän, kun sanotaan ettei voi tietää, miten koira asian kokee, kun ei ole koskaan saanut itse koirana olla. Ongelmakoira päästää näkemään sitäkin puolta. Eikä siis pelkästään sitä rytökasaa, vaan myös hyviä ja kauniita asioita. Se kai pitää paikkansa silloinkin, kun koiralla ei ole kaikki palikat kohdallaan. Vai miten sinä sen koit?

Mutta niin vain sitä taipui uskomaan jatkuvasti kuulemaansa mantraa, kuinka vika löytyy hihnan yläpäästä. Aina ei todellakaan löydy ja vaikka löytyisi, senkään ei pitäisi olla mikään häpeilyn aihe. Kukaan meistä ei ole koskaan niin valmis, ettei voisi oppia enemmän.

Oman kokemukseni mukaan eniten neuvomisen tarvetta ja vahvoja mielipiteitä on ihmisillä, jotka eivät ymmärrä näkemästään paljoakaan. Silloin kauan sitten, kun rakentelin sitä kotonani asuvaa purukonetta, niin kokeneetkin koiraihmiset kysyivät, että miksi en vain kiellä koiraa. . Onneksi koiraihmiset eivät ole enää nykyisin niin puusilmäisiä.

Koiria auttaessani olen huomannut, että yllättävän usein koiran omistaja ymmärtää koiraansa paljon paremmin kuin hän tietää ymmärtävänsä. Hän ei vain luota omaan tulkintaansa, koska ympäristö toitottaa jotain, jota nykyisin kutsutaan vaihtoehtoiseksi totuudeksi.

[Hetuli]

Ikävä tuo Paimion tapaus ja olen samaa mieltä, ettei poliisikoiraa tuon vuoksi pidä lopettaa. Varmaan kepistä provosoitunut.

Mietin muuten tuossa, että vanhempien reaktio varmaan vaikuttaa lapsen pelkotiloihin.. että tehdäänkö asiasta liian iso, jos lapsi ei ole viikkoon uskaltanut kouluunkaan mennä. Koira ei varmaan mitenkään kovalla voimalla ole lasta purrut, jos haava ei vaatinut välitöntä hoitoa.

[Fran]

Sen mitä mä oon Paimion tapauksesta lukenut, niin koira ei ollut liikkeellä ohjaajansa kanssa, vaan toisen poliisin. Ja käsitin, että oli kaatanut lapsen, ja siitä oli tullut mustelmia ja naarmuja. Tuli mieleen, et oisko koira vain yrittänyt tavoitella keppiä, eikä hyökkäämällä hyökännyt lapsen kimppuun.
Tuntuu, että lapsen isä tekee asiasta isomman numeron kuin se oikeasti onkaan.