Koirahyökkäykset

[Biarritz]

Tutulla oli komondor ja ainoa ihminen jolle sen pystyi laittamaan hoitoon omistajan poissa ollessa oli kyseisen tuttavan naapuri. Muuta kokemusta mulla ei rodusta ole, mutta tuo mainitsemani lienee ihan rodulle tyypillistä.

Lisäksi eräässä näyttelyssä kokenut allrounder-tuomari selitti kehässä olleesta komondorista kehäsihteerille, kuinka komondor hyökkää viholliseksi kokemansa eläimen tai ihmisen kimppuun täysin ennalta varoittamatta. Omistaja virkkoi tähän: "Sen se kyllä tekee".

[Iidis79]

Rotu vahvistunut: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5cff ... 98a97209dc
Raision hyökkääjäkoiran rotu selvillä – Poliisi: Avasi itse oven
Raisiossa ihmisten kimppuun käynyt koira oli kangalinkoira.

Kangal eli vanhalla nimellä anotoli, ehkä moni muistaa sen sillä paremmin?

Laitan tuosta vielä yhdistyksen sivulta kuvauksen: https://www.suuretlaumanvartijarodut.fi ... alinkoira/

Mä muistan anotolianpaimenkoirana. Siinäpä koira ihan väärässä paikassa väärällä ihmisellä. Onko omistaja kommentoinut mitään?

Kyllä noita laumiksia näkee ihan väärissä paikoissa. Olen ehkä joskus maininnutkin, kun mä vietin lapsuuteni Pohjois-Helsingissä Siltamäessä niin siellä oli yks komondor. Ja siellä ei ollut edes omakotitaloja, että se asui muistaakseni jossain niissä 2 krs rivitaloissa, joista osa oli opiskelijataloja. Tämä 80-luvun puolen välin/lopun aikoihin. Meidän pihoilla asui myös yks tyttö isänsä kanssa (samanlaisessa 2krs rivitalossa tai pienkerrostalossa) ja niillä oli pyrenneittenkoira. Ei toki sieltä jyrkimmästä päästä laumiksia, mutta ei ihan oikeassa paikassa sekään silloin, oli myös jotain 90-alku vuosia. Se tyttö oli jotain teini-ikäinen kun sitä koiraa ulkoilutti.

Ja viimeksi täällä lahdessa mun entisessä asuin paikassa Ahtialassa (rivitalo) oli yks nuoripari joilla oli, joku pieni koira, rottweiler narttu pentu, ja keskiaasiankoira. En ole ihan varma oliko se se vai kaukkari.

Vaikka olen sitä mieltä että suomessa olis hyvä käyttää jopa enemmän laumanvartijoita maatiloilla susien takia niin ei tänne kannata noita kaikkia hankkia. Noi jotkut venäläiset ja turkkilaiset rodut sais jäädä pois. Ja mikä se on se jokin etelä-afrikkalainen vartiointi/suojelu koira. Ehkä suomeenkin pitäisi saada jotain rajoituksia rotujen suhteen. Tänne haalitaan kaikki erikoisuudet heti kun löytyy.

[Biarritz]

^ Boerboel?

Mulla tulee usein Facessa vastaan postauksia Tuborg Boerboelilta (tai mikä se virallinen FB-sivu nimeltään onkaan), varmaan siksi että olen jäsenenä muissa koiraryhmissä. Ainakin kyseiset ihmiset vaikuttavat vastuullisilta rodun kasvattajilta ja käyttävät omiaan työkoirina. Katsovat myös tarkkaan kelle myyvät.

[aunet]

En usko että kukaan asioikseen haalii rotuja. Isojen koirien jo pelkkä ylläpito on tuhottoman kallista. Jostain helevetin syystä ne vaan joutuu vääriin käsiin.

Toki on niitäkin, jotka oudon rodun kuultuaan halajavat moisen. Ja ropleemat kenties edessä.

[aunet]

Ja piti vielä Idikselle sanoa, että laumanvartijoille on paikkansa myös Suomessa ja osa niistä tekee erinomaista työtä omilla tonteillaan! Enemmän pitäisi olla vartioimassa lammas/nauta/porolaumoja, mutta osaavuus on hiukka hukassa täällä Suomessa. Siis käyttää oikeita koiria ja osaavissa käsissä.

[Pohdintaa]

^Luitko kangalin rotumääritelmän tuosta ylempää? Siinä selitys. Yhdistettynä täysin sopimattomiin elinolosuhteisiin sillä tiedolla mitä nyt on ja koiran taustoja millään tavalla tietämättä.

Tuo "täysin sopimaton" kuulostaa yliampuvalta. Tuskin kyse on ympäristöstä tai rodusta. Ei kangaaleista, rottiksista, staffeista, kultaisistanoutajista tai mitä näitä otsikkorotuja nyt on. Kyse on ihmisistä, jotka eivät huolehdi koiriensa tarpeista. Valitettavasti myös luonteiden heikkenemisestä, mikä sekin koskee kaikkia rotuja.

Esimerkiksi kuvaszin luonnekuvaus on melko karua luettavaa sekin, mutta Helsingin keskusta-alue ei taannoin ollut kuvaszille mitenkään sopimaton asuinalue. Sellainen oli usein silloisella työpaikallani omistajansa kanssa. Niin usein, että varmasti piti sitä reviirinään eikä siitä silti ollut koskaan minkäänlaista harmia. Ei vahtinut työhuonetta eikä murissut vieraille. Rapsuttaakin sai, jos koira tuli rapsutettavaksi. Kaupungilla se oli toki kiinni, mutta yhteispeli oli yhtä kaunista ja vähäeleistä. Tiedä sitten mitä olisi tapahtunut, jos koira olisi ollut liikkeellä itsekseen.

Tämä kuvasz oli selvästi saanut hyvän kotikasvatuksen ja sen omistajalla oli erinomainen kyky turvata koiransa hyvinvointi, esim. ennakoimalla tilanteet, jotka olisivat voineet tehdä hänen koiransa olon epämukavaksi. Se vaatii toki paneutumista ja viitseliäisyyttä paljon enemmän kuin mihin koiranomistajat ovat yleensä valmiita. Se ei silti tarkoita, ettei joillakin omistajilla olisi kykyä ja halua. Eikä sitä, että jotkut rodut olisivat mahdottomia käsitellä ja kouluttaa.

Perustelen tämän kolmella pointilla, joista mikään ei edellytä isoa maatilaa eikä harvaan asuttua maaseutua. Maalla toteutus kyllä helpompaa, kun ihmisiä (lue: yllätyksiä) on vähemmän.

1. Itsenäiseen työskentelyyn jalostetuilla on ihan sama laumavietti kuin muillakin koirilla. Aina aktiivinen. Se pitää vain valjastaa käyttöön huolellisemmin - niin kuin kaikkien muidenkin itsenäisesti työskentelevien kanssa (metsästyskoirat, rottakoirat, karjanajokoirat jne). Se on avain koulutettavuuteen ja yhteistyöhaluun.
2. Puolustuksen aisapari on syvä ja aukoton luottamus. Jos omistaja havaitsee ja hoitaa uhat, koiran ei tarvitse vaivautua. Jotkut ovat tässä hämmästyttävän kyvykkäitä.
3. Patoutunut energia on mahtava lähtökohta kaikenlaisille hässäköille, konflikteille ja pop-up sirkuksille. Aktiivinen koira tarvitsee pulmatehtäviä ratkottavakseen. Sen pitää päästä yrittämään, erehtymään ja oppimaan. Siihen se kaikki energia on tarkoitettukin.

Tuo Raision tilanne on ollut järkky hässäkkä myös koiralle itselleen ja pitää muistaa, että harva koirayksilö esim. pk-rotuisissa tai missä vain antaa pitää itsestään kiinni hyökkäyksen jälkeisissä sekavissa tilanteissa. Se eläin on ihan sekaisin itsekin ja raja missä punnitaan saalista, vartiointia tai omaa reviiriä hämärtyy ja hämärryttää eläintä.

Ai että tunnetila jäi päälle noinkin pitkäksi aikaa? Tapahtumien kuvauksesta sain käsityksen, että siinä oli ihan rauhallinen hetki, kun nainen antoi autosta taluttimen ja mies kytki koiran. Nyt kun mietin, niin ehkä se ei ollutkaan rauhallinen ja loput puremat tulivat juuri kuvailemastasi syystä. Ihan mahdollista, tosiaan.

Totta myös se, että tilanne on ollut koirallekin kamala. Hyvä muistutus siitä, miten heikoilla koira on, kun se juoksentelee yksinään ihmisten ilmoilla. Uutisoiduista tapahtumista useimmissa koirat tuntuvat olevan liikkeellä itsekseen. Ei niiden kyvyt riitä siihen.

[Biarritz]

Uskon että Suomesta löytyy kyllä suht monia, joita kiehtoo se rodun harvinaisuus. Mikä muuten selittäisi sen, että meillä piskuisessa 5 miljoonan asukkaan maassa on eniten erilaisia koirarotuja koko maailmassa?

[Hetuli]

En tiedä kuinka todenperäistä tietoa mutta kuin jostain, että ko koira olisi ulkomailta tuotu rescue. Mietin kunnitsekin törmännyt välillä ilmoituksiin, että tämä rassukka (koko ikänsä tarhassa asunut) etsii kotia, että olisko vaikka säälistä otettu sopimaton rotu.

Laumanvartijoista kun en tiedä, että kiinnostelee, että miten koira sen reviirinsä määrittelee. Voiko tuollaista uhan eliminoijaa viedä lenkille lainkaan ettei se ala pitää koko naapurustoa reviirinä? Ja pitääkö se sulkea muualle aina kun tulee vaikka vieraita?

Edit, kiinnostaa kun puhutaan, että kun omistaja on paikalla niin ei ongelmaa/ saumaton yhteistyö omistajan kanssa, ertä onko nämä sellaisia yhden ihmisen koiria. Tarkoitan, että lapsiperheissä kun lapset ovat kouluiässä niin kavereita ramppaa kotona yms. niin onko teillä kokemusta, että hyväksyykö koira tuon tilanteen. Kuvittelisin ettei ajattele oman väen kanssa olevia ihmisiä uhkana?

[Pohdintaa]

Oikeesti? Enemmän koirarotuja kuin missään muulla? Mistä voisi lukea tästä lisää?

[Iidis79]

Boerboel?
Joo toi.

En usko että kukaan asioikseen haalii rotuja. Isojen koirien jo pelkkä ylläpito on tuhottoman kallista. Jostain helevetin syystä ne vaan joutuu vääriin käsiin.

Toki on niitäkin, jotka oudon rodun kuultuaan halajavat moisen. Ja ropleemat kenties edessä.

Ei kukaan yksin mutta must tuntuu että suomi on todella koirahullu maa. Aina kun löytyy joku uusi rotu maailmalta, tosi harvinainen, niin ei mene kauan kun suomessa on sen kasvattajia ja siitä se lähtee. Joissakin roduissa ihan kiva, mutta suomeen ei sovi isot vartioivat rodut. Täällä on myös liian vapaata sen suhteen että aina tulee ne "pimeät markkinat" myös ja sitten myydään "pittbullia" kenelle hyvänsä. On sitä maailmallakin, mutta suomessa ollaan sinisilmäisiä kuitenkin.

Ja niinhän mä sanoin että laumiksilla on paikkansa maaseudulla oikeissa töissä. Noita laumiksia ja niiden sekoituksia vaan näkee liikaa myös tavallisissa lähiöissä väärissä käsissä.

Mikä muuten selittäisi sen, että meillä piskuisessa 5 miljoonan asukkaan maassa on eniten erilaisia koirarotuja koko maailmassa?

Niinpä.

[Iidis79]

Tuskin kyse on ympäristöstä tai rodusta. Ei kangaaleista, rottiksista, staffeista, kultaisistanoutajista tai mitä näitä otsikkorotuja nyt on. Kyse on ihmisistä, jotka eivät huolehdi koiriensa tarpeista.

Laumanvartijoiden kohdalla se nimenomaan on kiinni ympäristöstä ja rodusta. Ne ovat alkukantaisia ja toimivat ilman ihmisen käskyä, itsenäisesti, siksi ne eivät ole samalla tavalla koulutettavissa kuin muut rodut. Laumanvartijan tarpeisiin kuuluu se että se saa olla vapaana isolla (aidatulla) alueella vartioiden kaikkea. Laumiksia on erilaisia, jotkut ovat helpompia kuten varmasti joku kuvasz, mutta sellaisen pitäminen jatkuvasti kaupungin keskusta alueella ei ole sopivaa koiralle. Ja mun mielestä tällaisista tapauksista voisi ilmoittaa elsulle. Ihan jo siksi että viranomainen kävisi varmistamassa että koiran omistaja tietää mitä tekee.
Yhdellä mun työkaverilla oli owzareck podhalanski, monille meni varmaan kultaisestanoutajasta tai hoffista, mutta niilläkin oli omakotitalo vantaalla.

[Pohdintaa]

Ne ovat alkukantaisia ja toimivat ilman ihmisen käskyä, itsenäisesti, siksi ne eivät ole samalla tavalla koulutettavissa kuin muut rodut.

Onko se alkukantaisuus se, mikä mielestäsi estää laumiksia oppimasta uutta? Tai sopeutumasta erilaisiin olosuhteisiin? Kun juuri ne ominaisuudet ovat ne, joilla koira lunasti paikkansa ihmisen luotettuna kaverina silloin yhteiselomme aamunkoitossa. Kiinnostaisi kuulla tästä lisää.

--- sellaisen pitäminen jatkuvasti kaupungin keskusta alueella ei ole sopivaa koiralle. Ja mun mielestä tällaisista tapauksista voisi ilmoittaa elsulle. Ihan jo siksi että viranomainen kävisi varmistamassa että koiran omistaja tietää mitä tekee.

Että kuormitettaisiin eläinsuojelua ihan vain sillä, että joku tietyn roturyhmän koira vain on...? Mä en oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella.

[Umac]

Minusta laumis ilman tiluksia, vapaata rodunomaista vartiointimahista ja vahdittavia eläimiä ei ole rodunomaisessa paikassa. Ymmärrän toki yksittäiset yksilöt kaupungin vilinässä, bordercollien suojelussa, rottiksen opaskoirana ja staffin UK:ssa poliisikoirana. Mutta ne jää minusta yksittäisiin koirakoihin. Muutenhan kaikki tekisi kaikkea, helppoa!

Koiran tunnetiloista kiihtymyksen jatkeena:
nyt olen laiska kun asia tässä avattu hyvin

Niin kuin ihmisilläkin, mielletään koirillakin viha yhdeksi perustunteista. Luonnossa elävillä eläimillä aggressiivisuus on yksi elämän perusedellytyksiä. Koiran aggressiivisuus lyhykäisyydessään tarkoittaa taipumusta reagoida aggressiivisesti tietyissä tilanteissa. Se voi näyttäytyä murisemisena, näykkäisyinä tai puremisena. Koira voi ilmentää aggressiivisuuttaan myös haukkumalla. Eri tilanteissa koiran toimintaan vaikuttaa aiemmat kokemukset, tunnetila, persoonallisuus (ja geenit) sekä tilanne itsessään hyötyineen ja haittoineen. Näiden pohjalta koira käyttäytyy tilanteessa valitsemallaan tavalla.
https://koiramaistaeloa.blogspot.com/20 ... e.html?m=1
Ap Tiiran tekstiä en tähän löytänyt.
Kangal ei ole lähtökohtaisesti vieraiden ohjattavissa. Kun se ensi juoksi skuuttipojan kiinni, joku tunne sitä ohjasi? Pojan kannalta aivan sama oliko saalis, reviiri, puhdas aggre vai kaikki yhdessä palasina. Siihen tämä rohkea mies ja myöh nainen koiraa suitsimaan eli fyysisesti rajoittamaan sen toimintaa. En keksi tai epäile sekuntiakaan, että koiran kannalta liikuttiin sen henk koht rajan sisällä, sen alueella, sen ollessa kiihtynyt jo edeltävästä hässäkästä.

Paljon lievempänä mutta tunnetilojen sekasotkuja näkee esim.pennun iltahepulin kanssa, remmirähisijä nappaamassa omistajaa kädestä ohituksissa ja vinttarin kiinnikäynti kaveriin juoksukisoissa. Jne.

Se koiran aggre käytös on eläimelle loogista toimintaa mutta näin ja tässä mittakaavassa täysin tuomittavaa, toki!

Pahoittelen, en jumpannut nyt noita lainauslaatikoita mutta nimimerk Pohdintaa löytänee keskustelun etenemisen, luotan!

Tuo WWF:n sivusto on todella kattava!

[Hetuli]

Miksi se aivan eri ympäristöön tarkoitettu rotu tarvitsee tuoda keskustaan ja toivoa parasta kun on useita paljon sopivampia rotuja? Eikö kuitenkin olisi tärkeää tarjota eläimelle mahdollisimman rodunomaista tekemistä ja elinympäristö?

[Pohdintaa]

Miksi se aivan eri ympäristöön tarkoitettu rotu tarvitsee tuoda keskustaan ja toivoa parasta kun on useita paljon sopivampia rotuja? Eikö kuitenkin olisi tärkeää tarjota eläimelle mahdollisimman rodunomaista tekemistä ja elinympäristö?

Todella hyvä kysymys, hyvin ajateltu.
Minä olen sitä mieltä, että ei ole olemassa epäsopivia ympäristöjä. On vain ihmisiä, jotka voivat tarjota esim. laumikselle hyvän elämän - ympäristöstä riippumatta. On myös ihmisiä, jotka eivät kykene, vaikka olisi minkälainen maatila lampaineen päivineen. Minusta kyse on siis ihmisistä, vastuullisudesta ja paneutumisesta. Ei ympäristöistä.

Vastuullinen ja koiransa hyvinvointiin paneutunut ihminen voi luottaa osaamiseensa eikä pelkkään hyvään onneen. Vaikka sitäkin tarvitaan, kuten koiran kanssa aina.

Toinen tärkeä asia on se, mitä sanoit rodunomaisesta tekemisestä.
Kaikki koirat ovat toki parhaimmillaan rodunomaisissa tehtävissä. Paitsi ne, jotka eivät tehtäväänsä sovellu. Pitäisikö sellaistenkin laumisten asua maatilalla tai vähintään maalla? Monet metsästyskoirat lopetetaan, kun ne eivät toimi metsällä. Sekin on vähän huono idea, kun koira ei oikeastaan tarvitse mihinkään sitä rodunomaista harrastusta. Riittää, että on joku harrastus, johon se syttyy. Sellainen, jossa koira pääsee ratkomaan koirankokoisia ongelmia ja voi edetä opinnoissaan. Koiralle on ihan sama, onko se laji virallinen, tuottava vai omistajan koiralleen keksimä puskaharrastus. Pääasia, että sellainen on.

[Outi.I]

Unkarilaisten isojen valkoisten kohdalla pitää muistaa se ympäristö missä ne ovat rotuina kehittyneet. Siellä on olleet ja ovat useimmilla vieläkin pihat tukevasti aidattu ja koira irti siellä pihalla. Jos sinne menet ja tulet purruksi se on oma vikasi. Ja pustalla kun ovat olleet laumojen mukana niin ei niitten eläinten luokse ole ollut vierailla mitään asiaa. Pienet eli mudi, pumi ja puli ovat hälyyttäneet ja isot ovat tulleet puolustamaan. Samantapaisissa oloissa nuo kaikki entisen itäblokin alueen vartioivat ovat kehittyneet,
Meillähän laumanvartijoiden käyttöä haittaa jokaisen oikeus. Kun sinne laitumelle on lupa mennä ja laumanvartija koirat eivät taas sitä hyväksy, että vartioitavia lähestytään. Lisäksi meillä laidunalueet ovat suhteelisen pieniä ja noilla tuppaa olemaan tapana laajentaa sitä reviiriään. Muistan Lemmikkipalstojen ajoilta jonkun pitäneen, jos oiken muistan slovakiancuvacejaan irti öisin ja paikantaneensa niitä jolloin kävi ilmi, että vaikka niitten piti pihaa vartioida ne huitelivat kilometrien päässä kotoa. En kyllä haluaisi törmätä mihinkään omatoimivartioivaan laumikseen tuolla ulkona koirien kanssa.
Vaatii hieveästi rotu- ja koiratuntemusta nykyisessä Suomessa pitää mitä tahansa vartiointiin kehitettyjä rotuja ihan meikäläisen asumiskulttuurin takia.

[Umac]

Tuore uutisointi Uudestakaupungista:
Erja oli kävelemässä kotiin Baffi-koiran kanssa, kun pahin tapahtui: ”Elämäni kauhein kokemus”
https://share.google/9ixOdep2sFHTKl6W0

Pieni yorkki tuli kahden koiran tappamaksi. Huom! Sis kuvan menehtyneestä

[Koiruuksia]

Nimimerkki pohdintaa ei nyt aivan selkeästi tajua laumanvartijoista yhtään mitään.
Muuten ei tuollaista tekstiä kirjoittaisi.

Laitan tähän Hanna-Mari Sorvon kirjoituksen Facebookista -Laumanvartijat työkäytössä- ryhmästä.
Tässä Raision koirahyökkäyksen tiimoilta on tullut nyt paljon keskustelua laumanvartijakoirista. Täällä palstalla saa ja pitää keskustella myös niistä haasteista, kunhan sen tekee asiallisesti. Tässä kohtaa on oikeastaan hyvä miettiäkin, kun joka puolella tunnutaan huutavan "hanki laumis, se tappaa sudet", mutta samassa unohdetaan että kaksiteräisen miekan kanssa touhuaminen ei ole helppo laji. Kolikollakin on ne kaksi puolta.

Tarkemmin en ole tähän Raision tapaukseen perehtynyt, mutta monissa laumistutkimuksissakin on todettu, että jotkut yksilöt omaavat reippaamman puoleisesti ihmisiin kohdistuvaa aggressiota ja ne koirat on pitänyt poistaa tutkimusryhmistä yms. Kaikki koirat eivät ole soveltuneet sellaiseen työhön, jossa vieraita ihmisiä liikkuu lähistöllä paljon ja koirilla on mahdollisuus päätyä ihmisten pariin.

On kuitenkin huomioitava, että toisin paikoin koirilta on haluttu äärimmäistä ihmisaggressiota varkaiden yms. kenkkujen tyyppien varalta ja koirista on haluttu tarkoituksella jalostaa ja kouluttaa äärimmäisen epäsosiaalisia - jopa niin pitkälle vietynä että vartiokoiria ei ole voitu käytännössä lainkaan käsitellä vaan niitä on jouduttu ampumaan työpaikoille.

"Laumanvartijakoira" on siis todella laaja käsite ja se sisältää kaikenlaisia rotuja, kaikenlaisia linjoja ja erilaisia yksilöitä aina sieltä kaikkea pussaavista karvakorvista todella hurjiin tapauksiin.
Kasvattajan, joka näitä rotuja kasvattaa, täytyy olla perehtynyt omiin koiriinsa ja niihin taustoihin, jotta pystyy valitsemaan oikeat kodit pennuille. Rotujen rotumääritelmät määrittelevät sen, millaisia koiria halutaan ja luonnollisesti kasvattajien voi ainakin lähtökohtaisesti olettaa kunnioittavan rotumääritelmiä, vaikka toki jokaiseen pentueeseen voi syntyä hyvin erityyppisiä koiria ja jokin luonneominaisuus voi pompsahtaa kauempaakin.

Pentua tai ylipäätään koiraa hankkivan on syytä myös ottaa kunnolla selvää koirasta ja varautua sen kanssa elämiseen monin tavoin, jotta murheilta vältytään. Tämä ei koske vain ja ainoastaan laumanvartijakoiria vaan ylipäätään suuria, voimakasluontoisia koiria. Hyvä kasvattaja pystyy puhumaan myös ongelmista ja kertomaan ne nurjat puolet rehdisti ja suoraan, vaikka se johtaisi sitten joskus siihen, että pentua kysellyt päätyykin toiseen rotuun tai linjaan.
Valitettavasti kasvattajana olen törmännyt siihen, että ihastutaan johonkin ulkomuotoon. Nähdään jossain joku kuva tai video, jonka perusteella lähdetään sitten hankkimaan koiraa hyvin kevyin perustein, eikä olla valmiit ottamaan vastuuta sitten sen kokonaisuuden tuomasta haasteesta ja niistä riskeistä myös. Pentupallero on toki suloinen pikku hammastelija, mutta samaa ei voi sanoa enää vähän vanhemmasta koirasta. Niin moni laumanvartijakoira on nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana päätynyt enkelipiikille vain siksi, että ei ole osattu varautua mm. monenlaiseen resurssiaggressioon, jotka ovat laumisroduilla kohtalaisen yleisiä erilaisissa tilanteissa.

Itse yritän puhua myös näistä ongelmista ja haasteista, mitä suuren ja voimakasluonteisen koiran omistamiseen liittyy. Ihan jo pelkästään suuri koko, itsepäiseen ja itsenäiseen luonteeseen liitettynä voi olla heiveröiselle ja kokemattomalle koiraihmiselle ylipääsemätön haaste. Siinä kohtaa ei paljon auta, vaikka olisi miten silmää hivelevän komea koira, kun sen koiran kanssa arjesta tulee jatkuvaa "alligaattoripainia" ja muita ongelmia.
MUOKS.
LISÄYS:
Joka paikassa lööpit suoltaa tekstejä, haastatellaan erilaisia ihmisiä ja kaikilla on asiaan omat mielipiteensä. Jotkut heittelevät rotukieltojakin sun muuta. Koiravihaa lietsotaan myös, mikä on erittäin inhottavaa. Nämä laumanvartijakoirat kun ovat olleet monen maan talouden tukipilari huolehtiessaan karjaelämistä ja omaisuudesta.

Tämä hyökkäysasia on toki vakava ja jokaisen suuren ja voimakasluontoisen koiran omistajan ja kasvattajan on syytä tässä kohtaa miettiä sitä omaa koiran omistamista, hallintaa ja olosuhteita. Fiksut ihmiset niin toki toistuvasti tekevätkin, ovat toiminnalleen kriittisiä. Se on se tietty marginaaliryhmä, jota ei lait ja säännöt kiinnostele eikä yleinen moraali ja etiikka.
Toivottavasti kyseessä on erittäin ikävä vahinko, jossa olisi voinut olla toisenlainenkin lopputulos. Vuosien varrella on uutisoitu kaikenlaisista koiranpuremista ja tämä on nyt yksi lisää. Jokainen on tietenkin liikaa. Monet olisivat olleet vältettävissä paremmalla huolellisuudella ja asioiden ymmärtämisellä. Toivottavasti tästä ottaa kaikki opikseen.

Olen peräänkuuluttanut ja peräänkuulutan edelleen sitä, että ihmiset ymmärtäisivät mitä ovat hankkimassa.

Ymmärtäisivät sen, että perittyjä ominaisuuksia ei voi pois kouluttaa.

Ei sittenkään, vaikka "kaverin koiran kanssa ei ollut mitään ongelmia". Nämä laumikset eivät ole kaupunkikoiria ja helposti tiheässä taajamassa näiden kanssa tulee usein haasteita monella tavalla. Se koira tai koirat kuitenkin ovat niitä jotka tilanteesta eniten kärsivät. Olen saanut vihat päälleni monet kerrat sanoessani, että se on se ihmisen itsekkyys, joka pistää sovittamaan sitä neliön palikkaa pyöreään reikään. Halutaan koira - hankitaan koira, aina löytyy jostain maailman kolkasta se tyyppi joka myy sinne kerrostaloonkin. Ulkomailta saa, rajat ovat auki ja lennoilla tulee nopeasti mikä vain, mikä "kuvastosta" osuu silmään eikä monet kysele tippaakaan minkään muun kuin rahatukkonsa perään.

Jos ajatellaan koiran näkökulmaa niin tämä on koiralle "elinkautinen".
Elinkautinen ympäristössä ja olosuhteissa, joissa ei pysty toteuttamaan riittävällä tavalla käyttäytymistarpeita, jotka ovat synnynnäisiä. Aina toki mahtuu se poikkeuksien poikkeus, mutta pääsääntöisesti laumanvartijakoiralinjat, joista ei ole haluttu leipoa seurakoiria, vaativat olosuhteet, joissa niillä on tilaa eivätkä ne joudu jatkuvaan, voimakkaaseen ärsyketulvaan.

Tässä maailmassa kaikki voivat hankkia mitä tahansa aseita ja ajoneuvoja ja tuottaa niillä pahaa jälkeä niin halutessaan, jos eivät halua toimia yhteiskunnan sääntöjen ja yleisen moraalin mukaan. Sama pätee koirien omistamiseen. Laumanvartijakoirat tekevät ympäri maailmaa tärkeää työtään pitäessään huolta karjaeläimistä ja ne ovat myös petoystävällinen tapa - ei tarvitse sitä harvinaista lumileopardiakaan tappaa nurkilta, kun koirat pitävät huolta karjasta. Kuitenkin kaikessa työkäytössä, olipa se sitten oman alueen vartiointi tai karjasta huolehtiminen, siinä pitää olla huolellinen ja vastuuntuntoinen, ottaa selvää ja ymmärtää realiteetit.



Ja vielä toinen saman henkilön samassa paikassa aiemmin julkkaisema kirjoitus.

IKUISUUSAIHEITA
Tässä on nyt saanut taas lähiaikoina kuulla paljonkin ikäviä uutisia laumisrintamalta, joiden johdosta tällainen julkaisu jälleen kerran on aiheellinen. Valitettavasti.

Laumanvartijakoira on yleistermi roduille, joita on aikoinaan tai käytetään edelleen laumanvartijatehtävissä ympäri maailmaa. Niihin tehtäviin on perinteisesti kuulunut alueen, ihmisten, omaisuuden ja karjaeläinten turvaaminen. Se, että joku koirarotu kuuluu laumanvartijakoiriin, ei tarkoita vielä yhtään mitään muuta kuin koiratyyppiä, minkäänlainen tae se ei ole mistään ominaisuuksista yhtään mihinkään.
Somessa on hyvä huudella asiasta tietämättömänä:
"Ota laumis - se tappaa sudet"
"Ota laumis - se pitää tunkeilijat poissa"
"Ota laumis - se turvaa sun tontin kaikesta"

Niin, laumanvartijarotuihin kuuluvat koirat kykenevät teoriassa ainakin erilaisiin työtehtäviin ja erilaiset työskentelytehtävät ovat monissa linjoissa yhä perimässä, vaikka harmillista kyllä seurakoirapuolellekin tuntuu olevan kovasti kysyntää kun ovat suuria ja komeita koiria. Työskentely, edes jollain tasolla, on kuitenkin aivan synnynnäistä näille roduille vielä edelleenkin, joskin ominaisuuksien voimakkuus eri roduissa ja linjoissa sekä yksilöissä toki vaihtelee. Vaikka olisi miten työkoira, laumanvartijakoiran hankkiminen ei kuitenkaan välttämättä helpota missään ongelmissa, päinvastoin sellaisen hankkiminen voi tuoda kasapäin lisää ongelmia, jos ei ole perehtynyt asioihin ja pystynyt luomaan sopivia puitteita ja ymmärrystä. Ikävää olisi, jos olisi jonkun tahon luoma, katteettomiin lupauksiin perustuva illuusio, joka ei perustu faktaan.

Aina yhtä surullista kuulla, että koiria lopetetaan syistä, jotka olisi pitänyt ottaa huomioon jo ennen kuin hankkii yhtään mitään laumanvartijakoiraa. Kasvattajat toki suuressa roolissa siinä, että oikea koira päätyy oikeaan kotiin, mutta valitettavasti kasvattajallakaan ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa koiran pito-olosuhteisiin (esim. riittävät aidat, jotka pääsääntöisesti aina tarpeellisia, Suomessa kun asutaan) ja muuhun enää sen jälkeen kun pentu muuttaa uuteen kotiin eikä aina voi ostajien rehellisyydestäkään tai motiiveista mennä takeisiin tai vaikuttaa muuttuneisiin tilanteisiin.
Ihmisten itsekkyys surettaa jatkuvasti. Se, että hankitaan jokin eläin vain siksi, että "mä haluan". Laumiksissa tämä on näkynyt erityisesti kodinvaihtajissa, ihan alkaen sieltä 2000-luvun alusta, jolloin saattoi olla useampia kaukkareita tyrkyllä uutta kotia etsimässä ihan saman viikonkin aikana.

Koiria otetaan ja myydään edelleen miten sattuu kerrostaloon, rivitaloon tai taajamaan, koska ajatellaan että kyse on nyt vain niistä koirankoulutustaidoista ja jokainenhan on siinä lajissa mestari, paras koskaan ikinä ja muut ei oo vaan osanneet.

Kyse ei ole kuitenkaan ominaisuuksista, joita voidaan kouluttamalla poistaa eikä paraskaan kouluttaja voi niihin vaikuttaa niin, että se olisi ainakaan koiralle enää reilua. Tai sitten ajatellaan, että kun naapurin Villekin otti laumiksen kerrostaloon ja kaikki meni ihan kivasti näennäisesti, niin kyllähän kaikki voi ottaa? Kun ottaa vaan, mitä välii?
Ihan samalla tavalla koirat kärsivät kaupungissa käyttäytymistarpeiden tyydyttämättömyydestä kuin maalla liekanarussa tai pienissä kärpäsenkakan kokoisissa tarhoissaan, joissa ihmiskontaktikin pahimmillaan rajoittuu ehkä kerran päivässä aidan yli heitettyyn lihakimpaleeseen eikä kohta enää uskalleta omaa koiraa käydä edes hakemassa tarhasta tai harjata tai sairastuessa lääkitä, jonka jälkeen naapurin metsämies tulee ampumaan koiran niille sijoilleen. Ja taas otetaan uusi, kun se vanhahan oli vaan "huonoluonteinen".
Näitä tapauksia on ollut jo ihan riittämiin että kiitos ei yhtään mielellään enää! Mutta kun se "kauhean hurja" laumis tontille on vaan saatava ärjymään? Aina joku myy, ja jos ei oikealta kasvattajalta heru niin paperittomiahan piisaa.

Laumanvartijakoirissa on hyvin paljon erilaisia rotuja ja näiden rotujen sisällä erilaisia linjoja, joissa on suuriakin eroja niin luonteen kuin muidenkin ominaisuuksien suhteen. Kasvattajilla on hyvin erilaisia ajatuksia myös tavoitteista mihin pyrkii. Samoin koiria hankkivilla ihmisillä.
Suomessa laumiskulttuuri on varsin lyhytikäistä, jonka johdosta osittain on väärinymmärryksiä ja hassuja uskomuksia. Välillä kuitenkin ihan pelottaa, miten yksioikoisesti ja kevyin henkselein palstoillakin neuvotaan asioissa. Valitettavasti yleensä tämä tapahtuu niiden toimesta, joilla on ollut korkeintaan pari laumista ja yleensä nekin vielä hyvin nuoria koiria.
Neuvot ovat pelottavia siksi, että niiden johdosta moni aivan kelpo koira on joutunut sitten ikuiselle matkalle tai vähintään kodinvaihtajaksi, on sattunut ikäviä eläinvahinkoja, toisiin koiriin kohdistuneita turhia koiravahinkoja tai pahimmillaan ihmisvahinkoja.
Oma lukunsa on kaikenlaiset rotumiksaukset, joita tehdään ihan tarkoituksellakin ja vieläpä vahvasti kuvitellen että siten saadaan jotenkin itselle soveltuvampia koiria, mikä on yksi näistä hassuista uskomuksista. Niiden kanssa elämä on vielä suurempaa arpapeliä, kun siellä tulee laumiksen käyttäytymispiirteisiin muita ominaisuuksia. Varmasti kivoja koiria joillekin kotipihalle, mutta eivät ne ole enää laumanvartijakoiria.

Laumanvartijakoirilla on tuo niin kutsuttu koirille tyypillinen metsästyskäyttäytymiskaava hyvinkin erilainen kuin monilla muilla roduilla. Näillä se kuuluisi olla hyvin heikentynyt (mutta ei aina ole!), jonka johdosta nämä voivat toimia luotettavina työkoirina erilaisten eläinten parissakin. Valitettavasti kaikissa linjoissa ei ole ajateltu tai edes pystytty huomioimaan tätä eläinvartijapuolta välttämättä lainkaan, kun moneen kymmeneen sukupolveen ei ole mitään eläinvahtityössä olevia koiria ja linjoissa saattaa olla hyvinkin paljon ei-toivottuja ominaisuuksia, joka hankaloittaa tai estää koirien työkäytön monissa paikoissa. Tärkeitä ovat mm. tehtäviin sitoutuminen ja suhtautuminen vartioitaviin eläimiin.

On linjoja, joiden viimeisin käyttötarkoitus on ollut toimia ensisijaisesti hyvin tiukkana ja ehdottomana aluevartijana ja joitakin on käytetty jopa metsästyksessä apuna tai koiratappeluissa.

Nämä ominaisuudet ovat siellä niiden koirien perimässä myös, missä linjassa sitten mitenkin paljon, se riippuu tilanteesta. Puhumattakaan sitten arkuudesta ja huonosta hermorakenteesta, jota erittäin paljon alkaa olla eri roduissa nykyään, myös niillä työkoiriksi kutsutuilla. Se kun on hyvin subjektiivinen käsite tuo työkoira, mitä se termi kenellekin merkitsee ja millainen koira riittää ja täyttää työsaappaat.

Se, että ammoisina aikoina jonkun rodun esivanhemmat ovat olleet suurilla vuoristoalueilla rohkeina ja pelottomina, tasapainoisina työkoirina, ei takaa tämän päivän työkäyttöä missään nimessä. Ensinnäkin moni rotu on tekohengitetty muutamista koirista, eivätkä rodut ole enää täysin entisenlaisia monestakaan syystä. Pentueessa on myös yleensä hyvin erilaisia yksilöitä ja vastuuntuntoinen kasvattaja tämän ymmärtää. Kaikki syntyvät laumanvartijakoirat eivät ole minkäänlaisia työkoiria, eivät vaikka ne syntyisivät työtehtävien pariin jonnekin talliin tai lampolaan. Ja sitten toinen kysymys on kokonaan sekin, millaisessa työssä koirat ovat, miten ne toimivat erilaisten eläinten kanssa vai toimivatko ensinnäkään ja esim. onko koirat lainkaan tekemisissä eläinten kanssa ilman väliaitoja, miten suuri on ihmisaggressio, sitoutuminen tehtäviin jne.

Laumanvartijapentuja tuntuu olevan koko ajan yhä enemmän tarjolla ja luonnollisesti ne hyvät kodit kortilla. Jokaisen, joka teettää koirallaan pennut, tulee olla valmis ratkaisemaan järkevällä tavalla sen ongelman, että pennut eivät olekaan saaneet uusia sopivia koteja vielä 8 viikon iässä. Fiksuimmillaanhan se tapahtuu niin ettei tuoteta pentuja, jos ei ole oikeasti kysyntää ja sopivia koteja. Jos ajatellaan eläinvahtityössä olevia työkoiria, se ensimmäinen 16 viikkoa on ratkaiseva leimautumisen kannalta ja jos kasvattajalla ei ole tarjota sellaisia puitteita, missä tämä työhön tutustuminen voi tapahtua, voi olla hankalaa sijoittaa nuoria koiria uusiin koteihin työtehtäviin kovin paljon sen jälkeen.

Tämä on haasteena myös monissa tuonneissa, jos lähtömaasta ei voi koiraa tuoda kovin nuorena. Toki koirissa on erilaisia yksilöitä ja itselläkin ollut koiria, jotka eivät ole nuorena saaneet olla kontaktissa eläinten kanssa ja silti niistä on tullut kivoja työhön soveltuvia koiria, jotka ovat tulleet erinomaisesti toimeen eläinten kanssa. Mutta lähtökohta eläinvahdille on aina se, että koira tulee kasvattajalta, jolla on mahdollista tarjota työhön tutustuminen pennuille kehittävällä tavalla, turvallisesti ja riittävällä tasolla ja riittävän varhain ja pentu pääsee kasvamaan työtehtäviinsä. Pennut kehittyvät geeniperimän ja ympäristövaikutusten yhteissummana aikuisikään asti.
Yksi tärkein asia, mikä monesti unohtuu, on näiden rotujen hidas henkinen kehitys, olipa se koira sitten siellä kotona mistä syystä tahansa. Nämä ihan todellakin aikuistuvat hitaasti ja nuoren koiran käyttäytyminen voi olla hyvin erilaista kuin vanhempana. Sitä ei suurin osa vaan usko ennen kuin omalle kohdalle tulee se ensimmäinen "oho hupsista saa.....a"- tilanne. Nuori koira on sellainen noin pari vuotias, nämä kun alkavat olla aikuisia vasta siinä kolmen, neljän vuoden iässä, joskus jopa vasta viisivuotiaina voi sanoa että millainen koirasta kehittyi. Se henkisen kehityksen harppaus voi tapahtua jopa yhdessä päivässä, yks kaks huomataankin (yleensä varsin ikävällä tavalla), että koira ei suhtaudukaan entiseen malliin niin kovin joviaalisti asioihin ja sitten tulee niitä turhia puremia ja muita tilanteita, joissa sitten enkelipiikkiä tarjoillaan varsin herkästi ja kerrotaan, miten koira oli sekaisin päästään kun niin teki. Valitettavasti toki koiriin mahtuu erilaisia oikeitakin ongelmia (hankalaa salakavaluutta ja pelkoaggressiota yms), joiden vuoksi niiden käytös voi olla arvaamatonta, mutta suuressa osassa tapauksia ei ole kyse mistään muusta kuin siitä ettei ole otettu lainkaan huomioon laumiksen henkistä kehitystä ja sen hitautta ja koiran linjan ominaisuuksia.

Moni haluaa vartioivan koiran, mutta ei kuitenkaan halua tai hyväksy vartioivan koiran ominaisuuksia eikä ole myöskään valmis sitten niissä tilanteissa itse omalla toiminnallaan mihinkään kompromisseihin jatkossakaan, kun ei ole alunperinkään valmistautunut niihin. Vesihanasta voi säätää, miten kuumaa tai kylmää vettä tulee, mutta näiden kohdalla se voi olla joko tai, etkä voi tietää sitä varmasti pikku pennusta eikä sitä kukaan voi 100% taata myöskään. On suorastaan edesvastuutonta myydä laumista ihmiselle, joka ei ole ymmärtänyt laumiksen sielunelämää ja joka ei pysty tarjoamaan kelvollisia puitteita koiralle. Alkuperäiseen työtehtävään soveltuva työkoiralaumis ei ole kuitenkaan koskaan yleisvaarallinen koira, mutta jalostuksen ja erilaisten linjojen myötä koirat voivat olla hyvin erilaisia.

Itsekin vuosien varralla paljon auttanut ihmisiä, jotka ovat olleet pahastikin ongelmissa. Ongelmia syntyy ymmärtämättömyydestä. Suurin ongelma on ollut, että ihmisille tulee valitettavasti se vartioimiskäyttäytyminen ihan yllätyksenä, kun nuori koira on kasvanut aikuiseksi. Halutaan ensin se vartioiva koira, joka ei kuitenkaan saa sitten vartioida kuin "silloin ja tällöin ja tuolloin".

Monesti suositellaan läntisistä laumanvartijaroduista niin sanotusti vähemmän tiukkoja koiria ja toki näissä on paljon hyvin joviaaleja koiria, jotka näyttävät mielellään ne parhaat pöytähopeiden paikat varkaillekin, mutta valitettavasti näidenkin linjojen tuotoksien kanssa tulee osalle ongelmia, juurikin siksi että geenipooli voi olla monipuolinen ja arvaamaton ja nämä kehittyvät henkisellä puolella hitaasti tai siksi, ettei koiraa ole pentuna ohjeistettu toimimaan erilaisissa tilanteissa tai omistajan odotukset eivät kohtaa koiran ominaisuuksien kanssa.

Parivuotias nuori koira voi hyväksyä tontilla hyppäävät satunnaiset vieraat ongelmitta, mutta eräänä kauniina päivänä ei enää ihan samalla tavalla hyväksykään ja tätä ei huomioida. Tämän ei periaatteessa pitäisi tulla oikeasti kenellekään yllätyksenä, mutta valitettavasti näkyy tulevan ja taas on koiria lopetettu näiden syiden vuoksi. Se surettaa ihan joka kerran.

Nämä koirat eivät parhaimmillaankaan ikinä ole samalla tavalla täysin käskyn alla kuin monet muut, nämä ovat itsenäisesti työskenteleviä koiria, joissa yksilöerot voivat olla suuria ja jokaisella koiranomistajalla on koiristaan suuri vastuu. Pitää tuntea koirat, asettaa ne oikeanlaisiin rooleihin, ohjeistaa työtehtävissä, luoda hyvät puitteet työskennellä ja hyväksyä se tosiseikka, että parhaasta yrityksestäkään huolimatta kaikki koirat eivät sovellu alkuperäisesti suunniteltuun tehtävään, kaikki eivät ole lainkaan avoimia vieraille ihmisille ja koirat kehittyvät hitaasti jolloin käyttäytyminen muuttuu. Varsin moni saa erittäin mainioita työkoiria avukseen, niin Suomessa kuin ympäri maailmaa. Mutta valitettavasti niitä ongelmiakin on paljon ja sitä suuremmilta ne tuntuvat, mitä vähemmän niistä on tietoa tai niihin on varautunut.

Miksi haluat laumiksen? Petouhkan vuoksiko? Varkaiden vuoksi? Muuten vaan seuraksi? Mitä sinulla on tarjota koirille - ja nyt puhun monikossa koska en oikein ymmärrä yksinäisen laumiksen hankintaa, en etenkään silloin, jos koiran tehtävänä on koettaa torjua petouhkaa ja asustaa yksin ulkona. Yksinäinen koira petoalueella on rodusta riippumatta pelkkä susisyötti ja erittäin epäreilua koiralle työskennellä jatkuvasti yksin suurpetopaineen alla. Näiden koirien toiminta perustuu joukkovoimaan, vähintään toimivaan työpariin.

En haluaisi enää kuulla yhdestäkään laumiksesta, joka on lopetettu siksi että se toimi kuten laumisten on haluttukin toimivan. Ongelmia syntyy, kun oletetaan liikoja omista koulutustaidoista. Ongelmia syntyy, kun halutaan isolla H:lla jotain, mutta ei ole ymmärretty perusasioita eikä vastuuta eikä ole luotu koiralle puitteita elää yhteiskuntakelpoisella tavalla.
Haluatko ison karvaisen koiran? Suuria, karvaisia nallukoita löytyy monista roduista, joilla ei ole samanlaisia ominaisuuksia kuin näillä roduilla perimässään aina jossain määrin on ja sitä määrää kun ei voi käytännössä kukaan kasvattajakaan täysin ennustaa vaikka linjassa olisi varsin löllyköitä yksilöitä.

Tiedän, että jokaisessa rodussa on niitä yksilöitä, joille on ihan sama kuka ramppaa tontilla ja "kaikki käy". On yksilöitä, joita on ohjattu taitavasti ja/tai ne ovat kasvaneet kokeneiden koirien seurassa, koirat tietävät miten niiden tulee käyttäytyä ja ne eivät ylireagoi.

Sitten on se joukko koiria, jotka omaavat erittäin voimakkaat vartiointitaipumukset, joita ei vaan voi kouluttamallakaan edes hillitä, ominaisuudet kehittyvät hiljalleen iän myötä ja koirat eivät hyväksy vaikkapa vaihtuvia lomittajia enää. Voi olla, että osalla koirista on hieman kehno hermorakennekin, jolloin kaikki asiat koetaan suuremmaksi uhkaksi kuin olisi syytä, mutta joka tapauksessa tämä on asia, johon ei kouluttamalla juurikaan voi vaikuttaa. Sen kanssa on sitten vain elettävä ja tehtävä kompromisseja.

Oli niin tai näin, laumanvartijakoirat eivät ole kaikkien koiria, eivät kaikenlaisiin olosuhteisiin eikä näiden ottaminen välttämättä ratkaise yhtään ongelmaa, päinvastoin. Paljon perehtymistä vaatii, kun on ylipäätään mitään koiraa hankkimassa ja erityisesti laumista työtehtäviin. Siltikin voi tulla yllätyksiä vaikka parhaansa kaikki tekisivät, geenilottokin kun on joskus armoton. Mutta toivottavasti kukaan ei ylläty siitä että vartioivaksi tarkoitettu koira vartioikin?

Pelottaa ja surettaa aina joka kerta, kun palstoilla suositellaan näitä rotuja täysin varauksetta ja jopa edesvastuuttomastikin, ikäänkuin näillä koirilla olisi jotain maagisia ominaisuuksia, väitetään laumiksen olevan ratkaisu ihan jokaiseen ongelmaan, etenkin nyt kasvaneeseen petouhkaongelmaan.
Some usein näyttää vain kolikon toisen puolen, harvemmin niitä rumia varjopuolia. Näissä koirissa löytyy paljon hienoja työkoiria, joilla on aivan äärettömän tärkeä rooli ja ne toimivat työssään hyvin, mutta mikään automaattinen asia tämä ei ole eikä näistä kaikista syntyvistä koirista ole jokaiseen paikkaan ongelmanratkaisuksi vaikka tehtäisiin kaikki mahdolliset kommervenkit ja olisi kuinka taitavaa koiranohjausta. On huomioitava niin paljon muitakin muuttujia, esim. tilojen erilaisuus, vaihtuvat työntekijät ja eläimet, aitausasiat, omistajien kyky lukea tilanteita sun muuta.

MUOKS.
Lisään tähän loppuun vielä tuon WWF:n laumanvartijahankkeen linkin, siellä on paljon hyvää tietoa, johon kannattaa perehtyä!
https://wwf.fi/laumanvartijahanke/

[Koiruuksia]

Muistan Lemmikkipalstojen ajoilta jonkun pitäneen, jos oiken muistan slovakiancuvacejaan irti öisin ja paikantaneensa niitä jolloin kävi ilmi, että vaikka niitten piti pihaa vartioida ne huitelivat kilometrien päässä kotoa. En kyllä haluaisi törmätä mihinkään omatoimivartioivaan laumikseen tuolla ulkona koirien kanssa.

Ne olivat maremmoja.

[Koiruuksia]

Laumanvartijoista kun en tiedä, että kiinnostelee, että miten koira sen reviirinsä määrittelee. Voiko tuollaista uhan eliminoijaa viedä lenkille lainkaan ettei se ala pitää koko naapurustoa reviirinä? Ja pitääkö se sulkea muualle aina kun tulee vaikka vieraita?

Edit, kiinnostaa kun puhutaan, että kun omistaja on paikalla niin ei ongelmaa/ saumaton yhteistyö omistajan kanssa, ertä onko nämä sellaisia yhden ihmisen koiria. Tarkoitan, että lapsiperheissä kun lapset ovat kouluiässä niin kavereita ramppaa kotona yms. niin onko teillä kokemusta, että hyväksyykö koira tuon tilanteen. Kuvittelisin ettei ajattele oman väen kanssa olevia ihmisiä uhkana?

Riippuu hyvin paljon koirasta. Jotkuthan eivät vie laumanvartijoitaan ikinä oman alueensa ulkopuolelle lenkille. Meillä estiffit olivat tämän oman aidatun alueensa ulkopuolella välinpitämättömiä mutta on olemassa rotuja jotka alkavat aika äkkiä (jos vaikka lenkillä pysähdytään johonkin laavulle grillaamaan) pitämään jotain aluetta omanaan. Ja vartioimaan sitä.
Tuo pitääkö laumanvartijarotuinen laittaa aina pois vaikka tarhaan kun tulee vieraita, vaihtelee roduittain ja ihan yksilöittäinkin. Mutta se on hyvin mahdollista, jopa todennäköistä useammin kuin että ei ole.

Meillä ei edes rottweiler voinut olla lasten kanssa jos heille tuli kavereita. Ennen kavereiden tuloa koira piti laittaa yhteen huoneeseen ja salpalukko kiinni.
Olisi voinut ymmärtää lasten leikit väärin.
Laumanvartijathan eivät kovin usein ole sisällä vaan ovat pihalla. Niiden kavereiden pääsy sinne talon sisälle riippuu taas ihan rodusta ja koirayksilöstä.
Useimmiten ei niillä lastenkaan kavereilla ole asiaa pihaan jos koira on siellä vapaana.
Koira laitetaan siksi aikaa tarhaan kun tulee lapsille kavereita.
Sitten on tietenkin sellaisiakin jotka toivottavat kaikki tervetulleiksi ja kuten Hanna-Mari Sorvo tuolla lainaamassani tekstissä kirjoitti että "näyttävät varkaille pöytähopeiden paikatkin."
Kaikissa roduissa on, ja tulee aina olemaan epärodunomaisia yksilöitä. Niiden perusteella ei kuitenkaan kannata vetää rodun luonteesta yleisesti mitään johtopäätöksiä.

[Outi.I]

Ai ne oli maremmoja, en kyllä niihinkään hauluaisi törmätä ilman ohjaajaa.
Vielä noihin isoihin Unkarilaisiin. Monet paikalliset tuomarit eivät katso niiden hampaita vaan omistaja näyttää ne. Jotkut eivät katso edes mudin hampaita. Selitys on etteivät halua tulla purruiksi. Siellä työkoirien ei ole suotavaa antaa vieraan koskea itseensä kuin omistajan käskystä.

[Koiruuksia]

^ Boerboel?

Mulla tulee usein Facessa vastaan postauksia Tuborg Boerboelilta (tai mikä se virallinen FB-sivu nimeltään onkaan), varmaan siksi että olen jäsenenä muissa koiraryhmissä. Ainakin kyseiset ihmiset vaikuttavat vastuullisilta rodun kasvattajilta ja käyttävät omiaan työkoirina. Katsovat myös tarkkaan kelle myyvät.

Facebookin roturyhmässä on paljon kirjoituksia joissa ko. kasvattajasta saa ihan toisenlaisen kuvan.
Minäkin pidin heitä vastuuntuntoisina kasvattajina mutta ihmiset kirjoittelevat että heiltä ostetuilla koirilla on ollut paljon yllättäen ilmenevää ihmiseen kohdistuvaa aggressiota perheen omia lapsia kohtaan ja myös vieraita aikuisia kohtaan. Koiria on sen vuoksi lopetettu. On myös ollut niin pahaa arkuutta että on jouduttu lopettamaan.
Kirjoituksissa väitetään myös että käyttävät nuorta urosta toistuvasti pennutukseen ja että sukusiitosprosentit ovat suuria.
Joku kasvatti oli palautunut huonojen lonkkien vuoksi. Kasvattaja oli lähettänyt kuvat jonnekin toiseen maahan ja niiden mukaan koira oli lonkiltaan terve. Ja eikun pennuttamaan.

En tunne ko. ihmisiä enkä rotua. Tuli silti huono fiilis kun niin monen ihmisen kirjoituksia luki.

[Hetuli]

Tuo Hanna-Mari Sorvo kirjoitti hyvin ja kattavasti asiasta. Mietin itsekin tuota, että vaikka mitään ei koskaan tapahtuisikaan niin voiko laumis olla onnellinen kaupunkiympäristössä.
En minä tietenkään kannata, että ei-vartioiva laumis tai osaamaton metsästyskoira tapetaan, koska toivottavasti on kuitenkin perheenjäsen kyseessä mutta pennusta ei varmaan täysin tiedä kuinka hyvin toimii.

Tuo Uudenkaupungin koirahyökkäys oli taas surullinen tapaus, Terrieri mennyt iloisesti tervehtimään (mitä ehkä olisi hyvä välttää) niin toiset raatelevat kuoliaaksi. Koirien aggressiivisuus ollut omistajan tiedossa, koska olivat aiemmin tappaneet oman perheen kissan.

[Dacrest]

Miksi se aivan eri ympäristöön tarkoitettu rotu tarvitsee tuoda keskustaan ja toivoa parasta kun on useita paljon sopivampia rotuja? Eikö kuitenkin olisi tärkeää tarjota eläimelle mahdollisimman rodunomaista tekemistä ja elinympäristö?

Todella hyvä kysymys, hyvin ajateltu.
Minä olen sitä mieltä, että ei ole olemassa epäsopivia ympäristöjä. On vain ihmisiä, jotka voivat tarjota esim. laumikselle hyvän elämän - ympäristöstä riippumatta. On myös ihmisiä, jotka eivät kykene, vaikka olisi minkälainen maatila lampaineen päivineen. Minusta kyse on siis ihmisistä, vastuullisudesta ja paneutumisesta. Ei ympäristöistä.

Nyt menee pohdinnat pahasti pieleen laumanvartijoiden osalta.

[Umac]

Vinkkasin tänne kohta ilmestyvästä kirjasta, koskee vahvasti myös tätä koirahyökkäysteemaa:
https://lemmikit.keskustelu.info/viewto ... start=1020

[Darre]

Mitkä koirarodut ovat kiellettyjä ulkomailla? | MTV Uutiset https://share.google/8PcZlKWSY2yC5VePn

Maikkarin jutussa rotukielloista eri maissa. Pisti silmään, kuinka jutussa kehotetaan ilmoittamaan tapauksista enemmän poliisille, vaikka käytännössä ilmoitus ei usein johda mihinkään jos ihmistä ei purra. Se, että koira tappaa toisen koiran kun ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä (korkeintaan järjestysrikkomus, jos hyökännyt koira on ollut tahallisesti irti).
Muoks. Itse kyllä mieltäsi jutussa mainituksi "väkivaltaiseksi koirakohtaamiseksi" myös sellaisen missä kuolee toinen koira.

[Tiibetinhelmi]

Mä en puhu kuin omalta osaltani, mutta meidän laumikset on aina käyneet lenkeillä ihan normikoirien tapaan. On oltu tapaamisessa, kimppalenkeillä, mätsäreissä. Käsittääkseni muidenkin tiffit käyvät. Meidän omat eivät ole ikinä olleet karussa missään, eivätkä käyneet kenenkään toisen koiran päälle. Ei ison eikä pienen.

[Umac]

Minusta on päivänselvää, että sanaan laumis mahtuu useita rotuja ja erilaisia koiria rotuina, jalostettuina ja yksilöinä. Ei meistä kukaan syyttele sitä joka lenkittää koiransa, elää ja on sen kanssa normaaalisti! Oli se taistelukoira, laumis tai mikä ikinä. En ole kahlannut tiffin rotumääritelmää mutta edes katsomatta sitä väitän sen olevan erilainen kuin kangalilla. Saa oikaista jos olen väärässä!

Kiinnitin samaan huomiota aamulla, kohta minkä Darrekin poimi. Miten sen valjastaa oikeasti kiinnittämään huomiota oikeasti ympäristössä häiriköivään? Ja millä resurssilla poliisi siis valvoo jos ilmoituksen tekee? Käy puhuttelemassa, tekee valvontaellin kanssa yhteistyötä jne jne.? Jätän siis option, että toimittaja ei avaa riittävästi juuri tuota kohtaa.

[Iidis79]

Laumanvartija kuuluu maaseudulle. Ei kaupunkiin, lähiöön tai edes taajamaan. Se on jalostettu tiettyä tehtävää varten, se on sen DNA:ssa. Laumis on omalla tavallaan älykäs, se toimii itsenäisesti ja ne lienee yhden ihmisen koiria, tottelevat vain yhtä ihmistä. Sama kuin yrittäisi poistaa bordercolliesta paimennusviettiä. Se on sillä syntyessään, se hakee niitä paimennus toimintoja jo todella nuorena ja kun sitä käytöstä vaalii ja ohjaa bordercolliesta tulee erittäin hyvä paimen. Tai terrieri, sillä on rottien tappaminen veressä. Ei ehkä kaikki yksilöt, mutta ei sitäkään saa siitä kouluttamalla pois jos se siinä yksilössä on vahvana. Laumikset ovat kuitenkin aina isoja vahvoja koiria, ei niitä välttämättä pidättele mikään. Ei pidä olla liian sinisilmäinen ja katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi.

Tuolla rodun FB palstalla oli pitkä kirjoitus siitä ja oletus että tämä hyökännyt yksilö on ostettu jostain mistä lie ja tuotu suomeen aivan vääriin käsiin (aikuinen yksilö kaupunkiin!). Se on nykyään niin helppoa kun kaikkea saa kotiin toimitettuna. Muuten kirjoitus oli niin huonosti laadittu että ei sitä pystynyt lukea, yhteen pötköön ja pisteet ja pilkut siellä sun täällä.

[Tiibetinhelmi]

^Korostan edelleen sitä, että laumiksia on erilaisia! Jopa saman rodun sisällä. Tiffi on taatusti erilainen kuin kangal tai kaukkari. Onneksi. Meillä on ollut taajamassa useampia tiffejä, miehellä edelleen kaksi. Ei ongelmia.