Ketju ihmettelyille

[Vieras]

Kyllä ne antaa hätäverta jos ei ole tiedossa veriryhmää. Mäkin muistan kun korona-aikaan satuttiin neljän henkilön voimin samaan paikkaan eikä kukaan ollut saanut koronaa vaikka muut ympärillä sairasti. Selvisi että jokaisen veriryhmä oli O
Siis ihan sattumahan tuo, mutta myöhemmin luin että O ei ehkä sairastunut niin helposti tai pahoin. Vaikka kyllähän se riippuu ihan muista asioista. Oli vain hauska yhteensattuma!

[Fran]

Mä oon O+ ja mulla oli korona kaksi kertaa, ja kummallakin kerralla tosi lievä. Veriryhmien vaikutusta koronaan oli tutkittukin: https://yle.fi/a/3-11296179

[Iidis79]

Mäkin olen siis O+ ja sen flunssa minkä 2022 sairastin, minkä oletin olevan koronaa, vaikka testi oli nega oli tosi lievä. Otin koko korona aikana 3 rokotusta, kun niitä tarjottiin. Mulla on ollut pahempiakin räkätauteja. Myös mun äiti sairasti koronan lievänä, ei ole O veriryhmää.

[tuhti]

Miksi oma veriryhmä pitäisi tietää? Mihin sitä tietoa tarvitaan?

No mä elin 45-vuotiaaksi asti ennen kun jouduin viime vuonna sairaalaan ja leikkauksiin niin että ne selvitti asian. Itse katsoin sitten omaKannasta, kun se oli siellä. Ei kai sitä mihinkään tarvitse ja vaikka sen tietäisikin niin sairaalalla on kai velvollisuus silti se selvittää, jos ihminen on leikkaukseen menossa, eikä luottaa siihen että ihminen sen kertoo.

Jos sairauden hoidon takia veriryhmä tarvitsee tietää, sairaalassa veriryhmä ja veriryhmävasta-aineet toki selvitetään. Tämänkään perusteella verta ei saa esim. suurten verenvuotojen korvaamiseksi, vaan annettavan veren sopivuus testataan vielä erikseen ns. sopivuuskokeella, jotta potilas ei saisi mitään verensiirtokomplikaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia. Ja jos taas on kyse kiireellisestä veren tarpeesta esim. ison onnettomuuden seurauksena, ensin voidaan hätätapauksessa antaa pelkkiä sellaisia verivalmisteita, joista ei seuraa mitään verensiirtokomplikaatioita ts. näin voitetaan aikaa hätätapauksessa. Ihminenhän voi olla tajuton, jolloin veriryhmän selvittely kyselemällä potilaalta itseltään ei olisi edes mahdollista.

[dinah]

Minä olen B+, enkä sairastanut ollenkaan koronaa, vaikka olin töissä hyvin ahtaassa koulussa täynnä teinejä. Kaikki kollegat sairastuivat.
Meillä selvitettiin veriryhmä jo kun oli yläkouluikäinen, oli yksi bilsan labraharjoituksista. Terkkari tuli pistämään että saatiin se tippa lasille. Varmaan testattiin kaikkiin leikkauksiin sen jälkeenkin, ja sitten se luki äitiyskortissa kun olin raskaana, tämä aikana ennen Omakantaa.

[aunet]

Ihmettelen tätä nykytrendiä nostaa jopa vuosikymmeniä vanhoja "seksuaaliahdistelu"-juttuja. Tasaisin väliajoin joku julkkis tulee esiin asian tiimoilta ja sitä ruoditaan monta päivää isoin otsikoin, kuten tämä Luoti nyt. Osa jutuista on jo niin vanhoja, että aika tekee tepposensa ihmisen mielelle ja usein niissä on sana sanaa vastaan. Ketä on uskominen? Toiselle osapuolelle asia voi tulla totaali yllätyksenä, onko tämä vain julkisuushakua vaiko mitä? Yhtään väheksymättä tapahtumia, jos ne ovat todellisia. Asiat pitäisi ottaa esille silloin, kun ne ovat ajankohtaisia ja tuoreessa muistissa.

[Hetuli]

Kyllähän noita asioita tietysti keksitäänkin. Toisaalta vaikeita asioita tuoda esiin, koska syyllistämiskulttuuri on vahva.

Tuossa Mira Luodin tapauksessa hän oli jo kuvausten aikana kertonut tuotannon jäsenelle ja vaikuttanut itkuiselta. Käsitin, että tarjottiin kolminkertaista korvausta (peräti 1500 euroa) ja hän hyväksyi sen kun ei jaksanut viedä asiaa eteenpäin.
Mietin itse, että eikö pitäisi välittömästi keskeyttää kuvaukset jos jotain tuollaista tapahtuu ja selvittää asia. Jos on rikosasia niin kutsua poliisi paikalle.

Nykyään paljon tulee ”uutisia” podcasteista, jossa ihmiset puhuvat vapaammin. Tämä on jossain PMMP:ssä tekeillä olevassa dokumentissa.

[Iidis79]

Olen ihmetellyt tuota Mira Luodin tapausta. Siis varmasti vaikea hetki ja hämmentävää ja varmaan painostusta. Mutta suomessa ei kai ole mitään "ostetaan hiljaiseksi" käytäntöä, tai että olisi laillisesti pätevää. Tuokin lie vain sovittelu ilman mitään lakimiestä. Ilmeisesti juttu ei ollut niin paha että olisi täyttänyt varsinaisesti rikoksen tunnukset. Koska otti rahan, eikä tullut poliisitutkimusta. Ja nyt jos tutkimus järjestetään niin juttu on vanhentunut varmaan. Noin pienestä rahasta, jos olis oikeesti väkialtaisesti raiskattu niin ei kukaan ole hiljaa 1500€ vastaan. Sori nyt jos syyllistän uhria, mutta jokin ei täsmää tässä. Ehkä tosiaan pitää avata koko juttu, nyt kun se on esille otettu ja syylliset esiin ja käydään sitten oikeutta.
Luoti ei ollut mikään nuori tyttö enää silloin. Joku alle 20 vuotias olis varmaan ollut eriasia.

Kuka muutenkaan lähtis 3 päiväksi metsään ilman ruokaa 500€ palkkiota vastaan?

[Mea]

^ Sellainen joka vain haluaa telkkariin?

[Fran]

Mä en ole kovin innoissani siitä, että Miraa syyllistetään siitä, että hän toi asian esille vasta nyt. Miralla oli tapahtumahetkellä haastavaa pienen, sydänvikaisen pojan kanssa, ja hänen veljensä oli juuri kuollut. Ehkä hän vain yritti unohtaa tapahtuneen, turhaan. Selvästikin jotain Miraa järkyttänyttä kuvauksissa on tapahtunut, ja hän on tuonut asian esiin kuvausryhmälle. Kuvausryhmän olisi pitänyt hoitaa asia toisin, eikä vain maksaa Miraa hiljaiseksi.

[Mella M]

Komppaan Frania niin täysin ja aina ihmettelen näissä, että ihanko oikeasti ihmiset saa aina suunsa auki, kun heitä ei kohdella oikein tai oikeastiko kellään ei ole ollut elämässä asiaa, jolloin olisi ajatellut, että tämä menee ohi kun en vain ajattele sitä ja yrittää päästä siitä tilanteesta helpommalla ja huomaakin jälkeenpäin, että ehkä se olisikin kannattanut hoitaa toisin? No, onneks olkoon jos oma elämä on tosiaan mennyt aina noin suloisesti, mutta voinpa ihan tämän palstankin perusteella sanoa, että aika monellakin on asioita, joissa pitäisi saada kunnolla suu auki ja oikaista pari asiaa elämässä. Mulla on esim. mun edellisen koiran hoito ja eläinlääkärit sellainen asia, että vielä 6 vuoden jälkeenkin olen siitä aivan raivona. Silloin kun se tapahtui ja jouduin lopulta lopettamaan koiran, niin mä en vaan jaksanut, ja ajattelin, että yritän muistaa hyvät asiat ja asialle ei voi enää mitään ja en sen surun lisäksi jaksanut olla myös vihainen. Silti, varsinkin aina tässä heinä-elokuun tienoilla, kun tulee vuosia täyteen koiran lopettamisesta mua riepoo aivan suunnattomasti kun 6 - 7 eläinlääkäriä teki koirasta aivan väärän diagnoosin ja vittuili mulle, kun sanoin, että mä en oikeasti usko että tämä on sitä mitä sille diagnosoit, että tämä on jotain muuta, mutta en minäkään toki tiedä että mitä. Ja kun sitten vihdoin ja viimein löysin eläinlääkärin, joka tiesi heti mistä on kyse, lääkkeet siihen jne, niin vaiva oli niin pitkälle edennyt ja kroonistunut, ettei sitä voinut enää helpottaa eikä varsinkaan pysäyttää. Mulle tulee välillä vieläkin välillä sellainen olo, että tekis mieli kirjoittaa näille eläinlääkäreille sähköpostia tai jättää joku ikävä arvostelu Googleen. No, en ole tehnyt, kun ei se tuo mun koiraa takaisin. Mutta jossakin sopivassa mielentilassa voisin hyvinkin nostaa asian esille näinkin monen vuoden jälkeen.

Ja sitten, jos ei itse ole julkisuuden henkilö eikä ymmärrä, että joka ikinen tällainen asia, on asia, minkä joutuu käsittelemään vielä julkisuudessa, eikä rauahssa, niin kyllähän se nostaa varmasti kynnystä entisestään. Saati, että aina löytyy joku haukkalauma, joka on syyllistämässä uhria ja epäilemässä koko tapahtumaa.

[Umac]

Mä en ole kovin innoissani siitä, että Miraa syyllistetään siitä, että hän toi asian esille vasta nyt. Miralla oli tapahtumahetkellä haastavaa pienen, sydänvikaisen pojan kanssa, ja hänen veljensä oli juuri kuollut. Ehkä hän vain yritti unohtaa tapahtuneen, turhaan. Selvästikin jotain Miraa järkyttänyttä kuvauksissa on tapahtunut, ja hän on tuonut asian esiin kuvausryhmälle. Kuvausryhmän olisi pitänyt hoitaa asia toisin, eikä vain maksaa Miraa hiljaiseksi.

Komps joka sana.
Tuo pitäisi tutkia, ei ole vanhentunut.

[Hetuli]

On jotenkin erikoista, että naiset ovat niin kärkkäitä syyllistämään toisiaan. Mira on varmasti tarpeeksi kuuluisa ja menestynyt ettei hänen tarvitse keksiä tuollaista.
Käsitin myös, että hänen parinsa tuossa ohjelmassa sai jonkinlaisia raivokohtauksia. Jo sellainen olisi hyvä syy viheltää lopettaa kuvaukset.

Vaikka mainitsin, että keksittyjäkin juttuja ( käsittääkseni Tomi Metsäkedon tapaus) niin suurempi osuus varmasti jää käsittelemättä, koska syyllistäminen on niin kovaa. Kuitenkin vaikeita, henkilökohtaisia asioita on hankala tuoda julki.

[Iidis79]

Mä en ole kovin innoissani siitä, että Miraa syyllistetään siitä, että hän toi asian esille vasta nyt. Miralla oli tapahtumahetkellä haastavaa pienen, sydänvikaisen pojan kanssa, ja hänen veljensä oli juuri kuollut. Ehkä hän vain yritti unohtaa tapahtuneen, turhaan. Selvästikin jotain Miraa järkyttänyttä kuvauksissa on tapahtunut, ja hän on tuonut asian esiin kuvausryhmälle. Kuvausryhmän olisi pitänyt hoitaa asia toisin, eikä vain maksaa Miraa hiljaiseksi.

Syitä on varmasti ollut, että on painanut villasella koko asian, enkä syyllistä, mutta kyseenalaistan ja haluan tietää koko jutun nyt kun se on päivänvaloon tuotu. Mielestäni ei voi syyttää jotain jostain ja sitten vaan olla hiljaa. Ja tosiaan kuvausryhmä yms hoiti asian paskasti. Mutta ehkä se ei ollut niin vakavaa, että siitä olis saatu poliisijuttua tehtyä. Vai oliko? Raiskaus puukko kaulalla? Vai jotain epäasiallista koskettelua/sanomista mistä ei jää jälkeä.
En epäile Miran totuudenperää, haluan vaan että kissa nostetaan nyt pöydälle eikä ole vaan epämääräisiä syytöksiä. Toivottavasti syytetty on vielä elossa niin voi vastata tekemisistään. Muuten ala-arvoista.

[Umac]

^Tietäjät väittäneet jo, että Padoran lipasta vasta raotettu. Väite on kova. Ja tutkimisen arvoinen.

[Biarritz]

Toivottavasti syytetty on vielä elossa niin voi vastata tekemisistään. Muuten ala-arvoista.

Iltalehti ainakin vihjailee, että kyseessä olisi Makwan Amirkhani (miten hänen nimensä sitten kirjoitetaankaan).

[Mella M]

Mulla on telkka auki Liviltä ja tulee Huvila ja Huussi asuntomessuilla. Tässä on joku moderni talo "huvilainen". Ulkoterassilla tai parvekkeella on Aarnion iso tuplakupla valaisin. Mä luulin, kukaan enää oikeasti halua tuollaisia. Makuja on monia, mutta itse ihmettelen, että miten kukaan voi tykätä noista, eikä tuo edes sovi tuonne mustan talon partsille. Lisäksi ihmettelen, että tuollaisen modernin kivitalon nimi on huvilainen. Pakko olla joku Oululainen juttu Pitää kysyä oululaiselta kaverilta.

Tulipas ihmeteltyä.

ps. käänsin jo kanavaa, ärsyttävä ohjelma kun pelkkää tuotemainosta ja Annia on aika raskasta kuunnella.

[Mella M]

Jatkan ihmettelyä, kun tänään näitä ihmettelyn aiheita näköjään riittää. Sain muutama päivä sitten iPhonen, tämä on iPhone 16. Mulla on ollut Macbook ja se oli ihana kone ja läppäreissa ehdottomasti Applella on etunsa, mutta jotenkin olen kavereiden puhelimia käyttäneenä kokenut, että iPhone ei ole kovin kätevä puhelin ja en ole koskaan siksi ostanut sitä. Lisäksi yhteen aikaan mulla hajos puhelimia jatkuvasti, joten en hinnankaan takia raaskinut. No nyt sain tämän vähän niin kuin lahjaksi (kaveri sai töistä jonain bonarina eikä itse tarvi). Mä olen nyt käyttänyt tätä muutaman päivän ja voi jeesus, miten tämä on näin vaikea? Ylipäätään puhelimella on hankalampaa navigoida kuin Androidilla ja esim. jos peilaa puhelimesta vaikka jonkun ohjelman tai leffan, niin puhelimella ei voi tehdä mitään muuta sinä aikana?! Androidissa se peilattava ohjelma oli puhelimessa taustalla ja pystyin selaamaan puhelinta ihan normisti. Nyt on vuosi 2025, mitä ihmettä? Tämä iPhone tuntuu monella tavalla vanhanaikaisemmalta kuin mun kohta kolme vuotta sitten ostettu Honor Nyt kun lähden reissuun, niin otan todellakin vanhan puhelimen varuilta mukaan, en luota tähän uuteen puhelimeen vielä. Ja siis kamerankin pitäisi olla jotenkin tosi hyvä... hmm... en ole vielä löytänyt ilmeisesti oikeita asetuksia. Tähän asti uusi puhelin on ollut aina sellainen jännä ja kiva löytää kaikkea uutta, mutta nyt olen jotenkin tosi ihmeissäni, että miten tämä on näin jäykkä ja tylsä. iPhoneen ei voi myöskään saada teemoja vaan appi kuvakkeita ja puhelimen ilmettä voi muokata vain lähinnä parilla vaihtoehdolla. En mä kestä. Vaikka mä olen aikuinen ihminen, niin musta on ollut kiva, kun puhelinta on voinut muokata oman näköiseksi. Tätä ei voi.

Mihin näiden suosio perustuu?

muoks. sanotaan nyt jotain positiivista, tämä on kooltaan tosi hyvän kokoinen, mun Honor on aika iso. Ja näihin iPhoneihin on saatavilla tosi helposti kaikenlaisia suojakuoria ja muita härpäkkeitä lähes joka kaupasta, tuohon Honoriin ei saanut juuri muuten kuin tilaamalla.

[Fran]

Mulla on joku ikivanha iPad enkä ole oppinut käyttämään sitä. Joten ymmärrän tuskan! OnePlussasta tykkään, ja tuskin kovin helposti vaihdan merkkiä. Ne taipuu mun järjenjuoksuun.

[Umac]

Ai kauhee, tätä tämä nykyään on: https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011452194.html Äiti kertoo: Viisivuotias lapseni on puhelimella viisi tuntia päivässä

---- Pojan äiti on ongelman kanssa neuvoton. Hän kokee, että apua ei saa, vaan perhe pyritään sysäämään yksityiselle puolelle.
”Neuvolasta ei osata sanoa, miten kännykän saisi lapselta pois. Kukaan ei kerro, miten toimia.”
Kun puhelimen ottaa lapselta pois, hän reagoi fyysisesti: huutaa, kiljuu ja kiukuttelee.----

Niin no. Sellaista se on, lasten kanssa. He näyttävät tunteitaan, heille opetetaan ja sanoitetaan tunnetaitoja ja aikuinen seisoo selkä suorana ja ottaa vastaan ne tunteet. Aikuinen kestää kyllä.

Vai kestääkö sittenkään? Onko hänkin uuden edessä?

[Koiruuksia]

Kohta on varmaan joka niemen notkossa lapsille tarkoitettuja vieroitusklinikoita joissa hoidetaan älypuhelimen aiheuttamaa riippuvuutta.

Omista isommista lapsenlapsista kyllä huomaa että (heillä on tarkat rajat esim. puhelimella pelaamiselle ja muille) on ihan selkeitä vieroitusoireita.
"Ei ole mitään tekemistä" jne vinkumista alkaa kuulua kun ei ole puhelinta siinä naaman edessä räplättävänä.

Viisivuotiaalla nyt ei tarvitsisi edes olla älypuhelinta vielä.

Vanhemman tehtävä on vetää rajat lapsen käytökselle ja sitten myös kohdata rauhallisesti ne lapsen tunteet. Tuntuu että monet nykyvanhemmat eivät halua tai uskalla sitä tehdä. Pyritään viimeiseen saakka välttämään lapsen mielipahaa tai sitä että olisi jotenkin hankalaa välillä. Lapselle annetaan periksi ettei jouduttaisi kohtaamaan nyt vaikkapa ihan sitä lapsen kiukuttelua mikä nyt on aivan normaalia kanssakäymistä lapsen kanssa ja siinä vaiheessa aikuisen on pysyttävä lujana, kerrottava että ymmärtää että lasta harmittaa mutta näin tämä nyt kuitenkin menee.

[Mella M]

Ai kauhee, tätä tämä nykyään on: https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011452194.html Äiti kertoo: Viisivuotias lapseni on puhelimella viisi tuntia päivässä

---- Pojan äiti on ongelman kanssa neuvoton. Hän kokee, että apua ei saa, vaan perhe pyritään sysäämään yksityiselle puolelle.
”Neuvolasta ei osata sanoa, miten kännykän saisi lapselta pois. Kukaan ei kerro, miten toimia.”
Kun puhelimen ottaa lapselta pois, hän reagoi fyysisesti: huutaa, kiljuu ja kiukuttelee.----

Niin no. Sellaista se on, lasten kanssa. He näyttävät tunteitaan, heille opetetaan ja sanoitetaan tunnetaitoja ja aikuinen seisoo selkä suorana ja ottaa vastaan ne tunteet. Aikuinen kestää kyllä.

Vai kestääkö sittenkään? Onko hänkin uuden edessä?

Voi voi näitä nykyvanhempia. Mun veljenpoikakin saa välillä raivarin kun pitää lopettaa pelaaminen, mutta kyllähän se menee ohi ja keksitään muuta tekemistä. Ihan hirveää jos jo viisivuotiaan annetaan päättää asioista ja äidin pitää kysellä, että miten lapselta saa kännykän pois. Ottamalla s**tana! Ei nyt tietenkään yhtäkkiä, mutta selvät säännöt jo etukäteen, aikaraja jne.

Munkin veljenlapset on jo ihan pienestä käyttäneet tablettia, siellä on ihan hyödyllisiäkin juttuja, mäkin tein heidän kanssa Pikku Kakkosen sovelluksella kaikkia tehtäviä jne. Mutta tosiaan se on vain semmoista hetken hupia ja sitten jotain muuta.

[aunet]

Hyvä MellaM: "miten lapselta saa kännykän pois. Ottamalla s**tana!"

Silloin jos ja kun se annetaan, tehdään selvät säännöt käytöstä. Lapset oppii ja hyväksyy säännöt, jos niitä noudatetaan sovitusti puolin ja toisin ihan missä asiassa tahansa. Ja toimitaan aina niiden mukaisesti. Jos sääntöjä muutetaan, tehdään se yhdessä.

[Vieras]

Mun mies sanoo aina että Applen laitteet on tehty amerikkalaisille, eli ovat idioottivarmoja. Allekirjoitan. Toimii kuin junan vessa käytössä, mutta jos haluaa jotain spesiaalimpaa niin joko ei onnistu ollenkaan, tai onnistuu vaikeasti. Olisin halunnut yhden puhelinnumeron äänettömäksi mutta oli niin vaikea juttu että en jaksanut värkätä. Vanhemmalleni ostin iphonen ja ”miten tämä toimii, nyt tähän tuli joku ilmoitus…” -soittelut ja kyselyt loppuivat siihen. Hän sanoi ettei ikinä enää mitään muuta puhelinta hänelle

[Vieras]

Kun puhelimen ottaa lapselta pois, hän reagoi fyysisesti: huutaa, kiljuu ja kiukuttelee”

- kiukuttelu ja huutaminen ja kiljuminen ovat ihan normaalia lapselle, hänelle ne ovat ainoita keinoja käsitellä tapahtumaa. Vanhempien pitää opettaa lapselle muita keinoja, sitä on kasvattaminen.

” ADDIKTIO alkoi, kun muutimme vuosi sitten uudelle alueelle, ja muuttohässäkässä tarvitsimme lapsellemme tekemistä, joka pitäisi hänet paikoillaan, äiti kertoo”

Viisivuotiaalle ei ole luonnollista käköttää paikoillaan, hän tarvitsee liikettä ja leikkiä ja tekemistä silloinkin kun on muuttohässäkkä meneillään. Mikään muutto ei voi vaatia viikkoja lapsen yksinoloa puhelimen kanssa.

” Äidin mukaan videoista tuli kuin huomaamatta lapselle tapa kontrolloida sosiaalista ahdistusta kotona”

Miksi kotona on sosiaalista ahdistusta? Viisivuotiaan ahdistus on todella harvinaista. Ettei äiti nyt käyttäisi vääriä sanoja kuvaamaan lapsensa tuntemuksia? Koti onnlapselle turvapaikka, mistä sosiaalinen ahdistus sinne hipii? Vanhempien pitää ohjata lasta käsittelemään tunteitaan eikä huomaamatta ulkoistaa sitä puhelimelle.

” Neuvolasta ei osata sanoa, miten kännykän saisi lapselta pois. Kukaan ei kerro, miten toimia.”
Lapselta otetaan puhelin pois niin että se otetaan pois. Lapselle selitetään miksi näin tehdään.

Vanhemmuudessa vaikeinta mutta tärkeintä on kestää omaa ahdistusta.

[Biarritz]

Mä sain oman ekan puhelimeni vasta 7. luokalla, vaikka kyseessä ei ollut edes älypuhelin. Omista vanhemmista varsinkin äiti oli todella tiukka kasvattaja.

[DeepForest]

Tästähän onkin paljon keskusteltu viime aikoina, että pieleen menee, kun vanhemmat eivät enää suo lapsille pettymyksiä. Varjellaan kaikelta harmilta ja ponnisteluita ja sitten ihmetellään, kun kasvaa ahdistuneita nuoria aikuisia, joiden itsenäinen elämä ei onnistu (puhumattakaan haasteista koulupolulla). Tämä siis näin kärjistetysti. Samaa mieltä Mella Mn kanssa, että ei pitäisi olla mikään ongelma ottaa älylaitetta pois viisvuotiaalta. Pettymykset kestetään, opitaan sanoittamaan omia tunteita, keksitään muuta tekemistä ja elämä jatkuu.

[Vieras]

Meille tulee jatkuvasti kännykkä ja pelikoneriippuvaisia lapsia lastenpsykalle. Omasta näkökulmastani katsoen ongelma ei ole yksin vanhempien aikaansaama vaan ympäristön ja yhteiskunnan myös.

[Purrfect]

Minusta tuo "mistään ei saa tulla paha mieli" on jo vähän liikaa levinnyt jokapaikkaan, ainakin meidän työyhteisöönkin. Väkisin kai se aiheuttaa sitä, että ylikompensoidaan asioita ettei tule pettymyksiä ja kellekään paha mieli. En oikein ymmärrä miksi, sillä se paha mielikin kuuluu joskus elämään ja etenkin pettymykset, nekin voi käydä kuitenkin läpi, keskustella ja päästä yli. Niitä ei opi käsittelemään ilman että niitä elämässä vastaan tulee ja käy läpi eikä vaan välttele. Kasvatukseen kuuluu minusta myös opettaa kohtaamaan ne pettymykset ja käsittelemään ne.
Toki rajansa kaikella, eikä ehdoin tahdoin sitä pahaa mieltä tarvi aiheuttaa tai olla ilkeä, epäreilu tms.

Työyhteisössä jotenkin koen haastavana tuon aina pitää keskittyä positiiviseen -ajatuksen, ja että kaikki pitää kääriä hattaraan.
Itselleni tämä luo ennemminkin epävarmuutta, koska en voi luottaa siihen että oikeasti saisin sen oikean mielipiteen tai palautteen asiasta, kun asioita jätetään sanomatta siksi ettei toiselle tule paha mieli tai tunne oloa epäarvostetuksi. Ei saa antaa kritiikkiä, vaan palautetta, joka sekin hattaroiden. Miksei vaan voi puhua reilusti, kohteliaasti, rakentavasti ilman että toisia pitää kohdella kuin lapsia pumpulissa?
Onko tämä joku sosiaalialan ja sosionomien juttu?

Ja ne "tämä nyt vaan oli mun rehellinen mielipide, sori nyt jos loukkaannuit tästä tykityksestä" -asiat on ihan eri juttu, niillä usein onkin vaan tarkoitus verhota ja oksentaa toisten päälle ne omat pahat olot.

Nojoo, läks sivuraiteelle. Ehkä se raidekin pitäis kieritellä pumpuliin

[Vieras]

^ Sosiaalialalla jos missä tarvittaisiin jämäkkää otetta ja reilua kohtaamista. Imo.