Mies, nainen, ihminen vai muu?

[human]

Jaksan yhä uudelleen hämmästyä nykyistä sukupuolikeskustelua. Sen mukaan ihmisyyden ytimessä on sukupuolisuus (ehkä käytän nyt väärää sanaa). Olen nainen, äiti, vaimo miehelle ja ulkoiselta habitukseltani naisellinen, mutta en ole koskaan mieltänyt naiseutta jotenkin syvimmäksi ytimekseni. Ehkä se johtuu siitä, ettei minulla ole koskaan ollut ongelmia asian suhteen. Minua eivät kiinnosta "naiselliset asiat": ulkonäkö, hiukset, meikit, korut, kauneushoidot, vaatteet yms. Vapaa-ajalla pukeudun mukaviin vaatteisiin ja sellaisia ovat mm. metsästysvaatteet. Minua kiinnostavat tekniset asiat, koneet ja työkalut. Tykkään sahata, porata, hioa, höylätä, jyrsiä jne. Olen hiljainen ja epäverbaalinen. Olen mielestäni ensisijaisesti, perustavimmanlaatuisesti ja syvimmältään ihminen. Sukupuolella on tietenkin perustavaa merkitystä perheenperustamisen kannalta. Se on mahdollistanut äitiyden ja aviosuhteen.

Onko sinulle sukupuoli olemuksesi syvin, olennaisin, perustavanlaatuisin ydin? Tai mitä se sinulle merkitsee?

[Mea]

Täytyy sanoa että kovin syvällä se naiseus on. En tiedä onko se "olennaisin ydin" mutta liittyy todella vahvasti minäkuvaan. Rakastan kaikkia hiustenlaittoja, meikkejä, kauneushoitoja, kauniita vaatteita. En omista kuin yhdet housut koirahommiin, muuten olen aina hameessa (no shortseissa sulkapalloa pelatessa, mutta pitäisin tennishametta jos kehtaisin). Viikonloppuna oli aivan ihana laittaa täysi sotamaali päälle ja lähteä baariin ja siellä sai huomiotakin. En tietysti ketään etsi mutta tykkään kun naiseuteni huomataan. Minua ei ole koskaan ahdisteltu, ehkä koska kynnykseni havaita sellaista on aika korkea, ja koska en pelkää lyödä/raivota takaisin jos rupeaa ärsyttämään.

Toisaalta, en osaa kutoa enkä ommella eikä voisi vähempää kiinnostaa. Poraan, maalaan, sahaan yms sujuvasti. Lisäksi olen työssä it-alalla missä olen tiimin ainoa nainen. Ei se haittaa, pidän miesten seurasta enemmän kuin naisten. Jos minua vähäteltäisiin naiseuden takia töissä niin näkisin niin punaista ettei tosikaan, mutta sellaista ei ole onneksi koskaan käynyt.

Äitiys on eri asia, sitä pidän erittäin vastenmielisenä ajatuksena eikä sellainen sopisi minulle ollenkaan. Kaveripiirissä, joka koostuu kyllä pelkästään miehen kavereista, ei kenelläkään ole lapsia eikä kukaan tykkää niistä. Onneksi. (Tosin ne eivät tykkää koiristakaan, mitä on ihan mahdoton ymmärtää!)

[msk]

Kaipa mä eniten olen ihminen, oma persoonani.
Nainen olen ja äiti, sekä nyt jo mumppakin viidelle lapsenlapselle. Vaimo miehelleni.
En ole koskaan kuitenkaan ainakaan tietoisesti korostanut sitä että olen nainen (paitsi tilanteissa joissa olen kokenut hyötyväni asiasta )
En koe korostavani naiseuttani pukeutumisella, koruilla tai muilla "naisellisilla" asioilla.
Meikkaan kyllä ja laitan hiukset ojennukseen. Jos olisi mahdollista, mulla olisi pitkät ja kiharat hiukset.

Lapsena olin ns. poikatyttö.Hameita tai mekkoja en tykkää käyttää vieläkään.
Osaan leipoa, tehdä ruokaa, neuloa, virkata jne. Osaan myös käyttää moottorisahaa, poraa, osaan tapetoida ja maalata jne.
Olen kasvanut lapsuuteni aikana jolloin oli vielä aika selkeät sukupuoliroolit, oli miesten töitä ja naisten töitä.
Omassa parisuhteessa se tekee joka paremmin osaa ja jaksaa.

Mutta joo, kyllä mä koen olevani eniten kuitenkin ihan vaan ihminen.

[Umac]

Ihminen ja nainen, juridisesti ja biologian kannalta.

[Biarritz]

Mäkään en tykkää käyttää hameita. Ja lapsena en ikinä leikkinyt Barbeilla/ nukeilla. Lapsena olin muutenkin vähän poikamainen.

Koen kaiketi eniten olevani ihminen, omaan saman ihmisarvon kuin muutkin, sukupuoleen katsomatta.

[saippuakivikauppias]

Minäkin olen ensisijaisesti mukaviin käytännöllisiin vaatteisiin pukeutuva ihminen identiteetiltäni. Vaikka tavallinen cis-heteronainen olenkin, en koe sen määrittävän tai rajoittavan pukeutumistaan, tekemisiäni ja mielenkiinnon kohteitani. Meidän kotimaassamme asian laita on onneksi noin!

Tuntuu hassulta kun joku haastateltava jossain ilta-pulussa kertoi olevansa muunsukupuolinen koska hameet ja barbieleikit eivät koskaan ole tuntuneet omilta. Noilla spekseillä minäkin olisin muunsukupuolinen, mutta pakkohan siinä on olla jotain voimakkaampiakin tuntemuksia taustalla? Eihän mitään sukupuolta voi ahtaa noin tiukkaan muottiin?

Toisaalta äitiys on voimistanut minussa feminiinistä puolta ja sen arvostusta. Onhan se uskomaton juttu antaa elämä uudelle ihan oikealle ihmiselle. Sellainen naiseuden voima mistä en paljoa ymmärtänyt. Tosin lasten synnyttyä on tietysti usein isälläkin iso panos lapsen kasvatukseen.

Poikiani katsellessa kyllä tuntuu että vaikka valkoista heteromiestä pidetään etuoikeutettuna, niin se muotti on toisaalta aika ahdas, lähtien siitä että vaaleanpunainen väri luokitellaan tyttöjen jutuksi. Miksi pitää vieläkin olla niin että jos poika kiinnostuu tai tekee tyttömäisiä juttua, se on heikkouden merkki ja pilkan aihe? Siis naisellisuus (kuviteltukin, värithän on vaan värejä ja vaatteet vain vaatteita, kulttuurisidonnainen asia mikä kuuluu pojille ja tytöille) kuitenkin muka jotenkin huonompi juttu kuin miehekkyys?

Kannatan ehdottomasti sitä että jokainen saa olla oma itsensä, sukupuolesta riippumatta. Ja jos joku kokee itsensä muunsukupuoliseksi niin se ei ole minulta millään tavalla pois.

[TlGER]

Vaikka tavallinen cis-heteronainen olenkin, en koe sen määrittävän tai rajoittavan pukeutumistaan, tekemisiäni ja mielenkiinnon kohteitani. Meidän kotimaassamme asian laita on onneksi noin!

Niin, periaatteessa se on noin, mutta pitkä matka on siihen, että jokapäiväisessä elämässä ihmisiin suhtauduttaisiin ihmisinä eikä sukupuolensa edustajina. Vaikka olisi muiden silmissä kuinka outo ja poikkeava hyypiömies tahansa, on silti huomattavasti helpompaa päästä mukaan miesten kaveriporukoihin ja työpaikkojen juoru-ukkokerhoihin kuin "äijämäisen" naisen, jolla olisi samat kiinnostuksen kohteet ja puheenaiheet kuin porukan miehillä. Ravintoloissa ja baareissa henkilökunta puhuu aina ensisijaisesti sille pariskunnan miehelle. Tuntemattomat tienkysyjät osoittavat aina kysymyksensä pariskunnan miehelle. Olin jokin aika sitten miesystäväni kanssa pubissa pelaamassa koronaa, ja siihen tuli joku savolaisturisti kysymään, olemmeko paikallisia, ja vaikka minä olin meistä se paikallinen ja muutenkin enemmän ulospäinsuuntautuneen oloinen, niin se puhui enimmäkseen miehelle. Kuten aina vastaavissa tilanteissa tapahtuu. Jne.

[Valkosipulisilakka]

Minäkin olen perus cis-heteronainen, mutta identiteetiltäni lähinnä ihminen. Olen miettinyt, että mitä jos joku aamu heräisin ja huomaisin muuttuneeni mieheksi? Minusta se ei muuttaisi mitään, sama ihminen olisin silti. Vaikea ajatella, että siinä tilanteessa hakeutuisin sukupuolen korjaukseen tms.

[Myrkkymuratti]

Olen miettinyt, että mitä jos joku aamu heräisin ja huomaisin muuttuneeni mieheksi? Minusta se ei muuttaisi mitään, sama ihminen olisin silti. Vaikea ajatella, että siinä tilanteessa hakeutuisin sukupuolen korjaukseen tms.

Tää onkin mielenkiintoinen ajatus. Ensin ajattelin, että ois kyllä aivan järkyttävää, jos yhtäkkiä olisinkin miehen kropassa. Ei niinkään sen kropan vuoksi (oishan siinä kätevät puolensa.. ), vaan koska en mitenkään osaisi ajatella itseäni mieheksi miesten joukkoon. Mutta sit kun mietin tarkemmin, niin ehkä kyse onkin siitä, että en osaisi kuvitella itseäni miehenä nykyiseen elämääni, koska se on todella naisvaltainen. Läheiset ystäväni ovat naisia, samoin kaikki työkaverit ja esimies (esihenkilö?). Mua kiinnostavissa harrastuksissa pyörii lähes yksinomaan naisia. Olis varmasti todella outoa olla joka paikassa ainoa mies naisten keskellä, aivan erilaista kuin naisena naisten joukossa.

En osaa myöskään kuvitella, millaista olis olla isä. Vaikka meillä työnjako lasten suhteen on tällä hetkellä varsin ei-stererotyyppinen (mies hoitaa lasten arkea paljon enemmän kuin minä, edustaa meitä koulun tapaamisissa sun muissa, seuraa wilmaviestejä ja hoitaa monenlaista metatyötä), enkä edes koe itseäni kovin äidilliseksi henkilöksi, niin silti jotenkin koen että on ihan eri asia olla äiti, kuin isä. En osaa järkevästi selittää miksi.

[Mea]

Minkälaisissa baareissa ja tilanteissa Tiger oikein on ollut? En tunnista tuota ollenkaan. Minulle on käynyt tasan yksi tapaus kun puhuttiin suoraan miehelle, eli kun auto jäi lumeen jumiin kotitielle ja siihen tuli auttamaan joku vanhahko audimies. Se ei oikein mitenkään käsittänyt, että talo josta puhuttiin on yksin minun. No väliäkö tuolla, se tilanne oli suorastaan hupaisa (sen jälkeen kun auto saatiin irti).

[Umac]

Poikiani katsellessa kyllä tuntuu että vaikka valkoista heteromiestä pidetään etuoikeutettuna, niin se muotti on toisaalta aika ahdas, lähtien siitä että vaaleanpunainen väri luokitellaan tyttöjen jutuksi. Miksi pitää vieläkin olla niin että jos poika kiinnostuu tai tekee tyttömäisiä juttua, se on heikkouden merkki ja pilkan aihe? Siis naisellisuus (kuviteltukin, värithän on vaan värejä ja vaatteet vain vaatteita, kulttuurisidonnainen asia mikä kuuluu pojille ja tytöille) kuitenkin muka jotenkin huonompi juttu kuin miehekkyys?

Ai sitä on siis ihan lapsilla, päiväkodissa esim.? Omat niin isoja jo mutta muistelen lähes parinkymmenen vuoden päähän ja omien kundien vaatevärejä tms. En muista niistä kuulleeni sanomista mutta tässä optio, etten vain muista.

[Myrkkymuratti]

Ai sitä on siis ihan lapsilla, päiväkodissa esim.? Omat niin isoja jo mutta muistelen lähes parinkymmenen vuoden päähän ja omien kundien vaatevärejä tms. En muista niistä kuulleeni sanomista mutta tässä optio, etten vain muista.

Kyllä on näkyvä ilmiö päiväkodissa, edelleen. Muutostakin on havaittavissa, mutta se on hidasta. Kotitausta vaikuttaa paljon. On poikia jotka tulee päiväkotiin glitterlenkkareissa, esittelee ylpeänä kynsilakkojaan ja pukeutuu leikeissä prinsessaksi. Toisaalta osalla on tosi vahvat käsitykset siitä, mitä pojat tai tytöt voi tehdä, tai että pojat ja tytöt eivät voi edes leikkiä keskenään. Omalla työpaikallani pidempään olleet lapset ovat suht suvaitsevaisia, ja mielelläni otan siitä vähän kunniaa itselleni ja kollegoilleni, jotka jatkuvasti jauhamme miten jokaisella saa olla omat mielipiteensä, värejä ei ole varattu vain tietylle ihmisryhmälle yms. Kuitenkin eskari-iän lähestyessä, 5-6-vuotiaana alkaa tulla tärkeäksi olla samanlainen kuin kaverit, ja silloin ryhmään usein ilmestyy lasten omia "sääntöjä" siitä, mistä on ok tykätä, millaiset vaatteet on hienoja yms. Joskus ne on tosi kummallisia, tyyliin sininen lapio on parempi kuin punainen, vaikka lapiot ovat väriä lukuunottamatta täysin samanlaisia.

Lisättäköön, että on lasten jutuissa välillä muutakin taustaa kuin luutuneet käsitykset. Kerran lapset kinasteli liukureista, koska kaikki halusivat vihreän, eikä kukaan suostunut laskemaan pinkeillä liukureilla. Minä siihen taas valistamaan, että ei niillä väreillä ole väliä, kaikki ovat yhtä hyviä. Lapset jankutti, että pitää saada vihreä kun se liukuu pidemmälle. Mielessäni ajattelin että lapset keksii tällasen muun selityksen, kun tietävät että "pinkki on tyttöjen väri" ei mee mulle läpi. Sanoin että tehdääs testi niin näette, että ihan yhtä hyvin ne liukuu. Mutta ihmeekseni lapset oli oikeassa, vihreät liukurit liukui aina pidemmälle. Kun sitten tarkemmin tutkin niitä, niin havaitsin että pinkit, jotka oli vanhempia, oli pohjasta aivan raappiintuneita ja karheita, kun taas uudemmat vihreät oli vielä sileitä. Jouduin myöntämään että tässä tapauksessa värillä ON väliä

[Umac]

^Okei, kiitos kattavasta vastauksesta. Siis palasin todella ajatuksissa sinne noin 16-17v päähän ja kuopuspoikani erilaisiin "räväytyksiin" mitä harrasti siihen aikaan. Meni päiväkotiin siskon leopardikuvioisilla trumpettivelureilla koska "ne on mukavat päällä" ja vei lelupäivänä nukkeja koska "me leikitään näillä myös kotona".
Noh, lasten isähän olisi kiivennyt seinille moisia nähdessään mutta koska olin yh 100%:sti niin viis veisasin mitä isä nyt tästä tai tuosta miettisi. Ja poika meni, oli ja myöhemmin joskus muistan pk:din open, joka siis hoiti meidän kaikki kolme muksua ns, maailmalle, sanoneen, että pojalta rohkeita vetoja ja niin omaan tyyliinsä uskottavasti, että kukaan ei kummeksunut.
Minua hän kehui vanhempana, sen muistan, vaikka mieli teki sanoa, että asiassa ei ole mitään kummallista. Minusta siis. Mutta ilmeisesti toisten vanhemmat eivät olisi moisia valintoja katsoneet hyvällä?
Ja niin se tuokin kundi kulkee tänä päivänä huppareissa ja farkuissa vaikka hän oli jo pienenä hyvin tyylitietoinen ja kaipasi värejä, tuntumaa ja kokeili ties mitä mekkoja ja kynsilakkoja. Ehkä hän sai käydä vaiheensa läpi ilman vanhemman tuskaa ja ehkä hän on tänä päivänäkin isosti esteetikko omalla tavallaan?
Naapurin edesmennyt vanhempi herrasmies oli kyllä tukehtua väliröökiinsä kun pikkujäbä paineli kesähelteellä kukkamekossa pihalla ja toinen seinänaapurini, hänkin jo edesmennyt, tuomitsi suoraan ja kertoi lapsesta tulevan "homon" johon me muut emme edes vaivautuneet vastaamaan mitään. Niin kaukana se jokin "tuleminen joksikin" oli meille, lapsien ympärillä oleville. Voi elämä.
Olen jäänyt käsitykseen, että perheen lapset kokeilevat ristiin rastiin vaatteita, perivät erilaisia värejä ja ovat yksilötasolla tarkkoja ja toiset eivät ollenkaan. Näin se oli meilläkin, kolmen kanssa. Jokainen erilainen ja skaala ihan sama, kunhan on vaate vrt. sinne hyvin tarkasti valikoituun ja erilaisiin kokeiluihin.

Ai kamala miten nuorena jokin "tuon on nyt siistiä ja siisti juttu/vaate/ aate" alkaa! *parahdus*

[Vieras]

Ai sitä on siis ihan lapsilla, päiväkodissa esim.? Omat niin isoja jo mutta muistelen lähes parinkymmenen vuoden päähän ja omien kundien vaatevärejä tms. En muista niistä kuulleeni sanomista mutta tässä optio, etten vain muista.

Lisättäköön, että on lasten jutuissa välillä muutakin taustaa kuin luutuneet käsitykset. Kerran lapset kinasteli liukureista, koska kaikki halusivat vihreän, eikä kukaan suostunut laskemaan pinkeillä liukureilla. Minä siihen taas valistamaan, että ei niillä väreillä ole väliä, kaikki ovat yhtä hyviä. Lapset jankutti, että pitää saada vihreä kun se liukuu pidemmälle. Mielessäni ajattelin että lapset keksii tällasen muun selityksen, kun tietävät että "pinkki on tyttöjen väri" ei mee mulle läpi. Sanoin että tehdääs testi niin näette, että ihan yhtä hyvin ne liukuu. Mutta ihmeekseni lapset oli oikeassa, vihreät liukurit liukui aina pidemmälle. Kun sitten tarkemmin tutkin niitä, niin havaitsin että pinkit, jotka oli vanhempia, oli pohjasta aivan raappiintuneita ja karheita, kun taas uudemmat vihreät oli vielä sileitä. Jouduin myöntämään että tässä tapauksessa värillä ON väliä

Ai että, muistuu mieleen kun päiväkodin johtaja soitti minulle ilmoitaakseen että lapseni on rasisti kun ei suostu olenaam tummaihoisen lapsen parina tarhassa.
Kun sitten selvittelin lapseni kanssa asiaa tuli ilmi että kaikille muille tytöille oli annettu tyttöpari, ja lapseni oli ainoa kenen olisi pitänyt olla pojan pari.
Olisi tosiaan hyvä jos siellä päiväkodeissa ei mentäisi se oma ideologia ja ajatus edellä, vaan ymmärrettäisiin ammattitaitoisina henkilöinä sitä omaa työtä, eli niitä lapsia.

[Iidis79]

Mä ihmettelen myös, että miten tärkeää se joillekin on. Eikö nimenomaan nuorille pitäisi täsmentää että millainen ihminen on, ei sukupuolta.
Itse olen ollut jotenkin "poikatyttö", on ollut nukkeja leluina, mutta myös leikkiautoja ja legoja. En halunnut mekkoja ja herneitä, äitikin puki mua käytännöllisesti. Mut en olis kumminkaan halunnut olla poika. Yks lapsuuden ajan kaverin (poika) isä oli huolissaan kun poika leikki mun kanssa tarhassa, että onko se homo. Ei me 4 vuotiaana leikitty mitään erityisiä tyttöjen tai poikien leikkejä. Ei sen ikäiset ajattele sukupuolta.
Ja miten seksuaalisuus pitää pilkkoa kategorioihin tarkan mieltymyksen mukaan.

[Iidis79]

Tuntuu hassulta kun joku haastateltava jossain ilta-pulussa kertoi olevansa muunsukupuolinen koska hameet ja barbieleikit eivät koskaan ole tuntuneet omilta. Noilla spekseillä minäkin olisin muunsukupuolinen, mutta pakkohan siinä on olla jotain voimakkaampiakin tuntemuksia taustalla? Eihän mitään sukupuolta voi ahtaa noin tiukkaan muottiin?

Kannatan ehdottomasti sitä että jokainen saa olla oma itsensä, sukupuolesta riippumatta. Ja jos joku kokee itsensä muunsukupuoliseksi niin se ei ole minulta millään tavalla pois.

Juurikin näin, hyvin sanottu.

[TlGER]

Olen kertonut tän aikoinaan pp:ssä, mutta kerron uudestaan, koska oli tää sentään aika hupaisa juttu. Eli kerran ruuhkajunassa konnari (mies) jäi iloisesti juttelemaan koirista, kyseli niiden huippunopeutta ja treenausmenetelmiä ym. Muuten kiva, mutta se osoitti kaikki kysymyksensä jollekin random mieshenkilölle, joka sattui seisomaan mun vieressä (ihan hyvännäköinen kundi, ei sillä ). Tuntui aika hämmentävältä käydä keskustelua ihmisen kanssa, joka ei vilkaise muhun päinkään ja pitää tiukasti katsekontaktin sellaisessa tyypissä, jolla ei ole osaa eikä arpaa koko keskusteluun.

[Tammenterho]

Joskus on huvittanut vaikka iltapvlehtien naiskuva, joka antaa ymmärtää että naista koskeva uutinen voi olla vain ero, raskaus taii ulkonäkö. Asiantuntijuus ei mahdu siihen pienen pieneen tilaan ja jos onkin kovan luokan asioittenhoitajia pilvin pimein pääministeristä alkaen nin aina kaivetaan joku pappa kommentoimaan ja toimimaan asiantuntijana, koomista. Ja ulkomaita myöten löytyy jokin tarpeeton tissi-ihme totta kai sut taas aivan kuin se ketään kiinnostais yhtään, paitsi sitä keskiverto setälukijaa. Väliä muuten mutta kaukana tosielämästä ja heijastaa tai vahvistaa arjen typistynyttä naiskuvaa joillakin suunnilla esimerkiksi kirjoitus yllä (Tiger).

[Biarritz]

Lapsuuden jutut ja villitykset eivät tosiaan kerro siitä oikeasta identiteetistä mitään. Joskus 5-vuotiaana halusin minua kutsuttavan eräällä pojan nimellä - mutta sekin vain siksi, että katselin piirrossarjaa jossa oli ko. niminen eläinhahmo ja samaistuin kovasti kyseiseen hahmoon vanhemmat eivät olleet kumpikaan tiukkapipoisia, vaan menivät "villitykseen mukaan" ja kutsuivat minua ko. nimellä - samoin teki ainakin yksi tädeistäni ja erään toisen tädin avopuoliso. Ainoastaan nainen jonka luona kävin päivähoidossa sanoi tiukasti että "Ei, sä et ole *pojan nimi* vaan *oikea nimeni* ja sillä mä myös sua kutsun!"

Muistan myös kuinka kerran ala-asteella olin ihastunut yhteen luokan tytöistä, tosin hän oli ns. "poikatyttö" ja joidenkin mielestä koko luokan poikamaisin tyttö. En kuitenkaan sen jälkeen muista ihastuneeni kuin vain poikiin, ja ainakin koko nuoruuteni ja aikuisikäni ajan olen ollut kiinnostunut ainoastaan pojista/miehistä, joten pidän itseäni tästä lapsuuden ihastuksesta huolimatta heterona.

[Tammenterho]

Leikkikalut, nimet, värit on pintakuohua, jännä vaan että niitä pitää hyvin pienestä alkaa merkitä siis aikuisten toimesta kun lapsille ei ole mitään merkitystä, ketä ja mitä se heteromuotti palvelee en tiedä
Jotain samaa sieltä löytyy kun iltiksien muotista ja vastaavasta. En ole koskaan ymmärtänyt miten nainen ihmisenö tai homo ihmisenä on uhka tai mies ihmisenä. Mies miehenä miesroolissa voi olla uhka tai vaara kuten Putin.

[Tammenterho]

Ja jottei jää yksinapaista kuvaa ihan samoin joku nainen naisena naisroolissa on vastenmielinen, siis sellainen joka korostaa biologiaansa ja uhoaa kotona ja puutarhassa, sellainen naisgorilla. Kyllä, samalla voi olla niitäkin ihmisiä ja paljon jotka toimii tai joutuu toimimaan biologiasta käsin tai yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti roolissa eli sex/gender, ylipäänsä kuitenkin kaikki mielenkiintoinen on jossain noilla rajoilla tai ehkä vielä ulkopuolella. Näytelmä on tylsä mutta ihminen on kiinnostava.

[Umac]

Ministeri Kiuru palasi taannoin töihin ja antoikin lausuntoja menneestä äitiys- ja vanhempainvapaa-ajastaan. Minua jäi vaivaamaan se kohta missä pahoitteli, etteivät kaikki koe äitiyttä. Olihan se muotoiltu niin, että hän tarkotti heitä joita lapsettomuus kosketti? Eikä kaikkia naisia. Luin sen hutiloiden ja voi toki olla myös toimittajan väärin muotoiltua tekstiä. Mutta se nyt viimeisin sukupuoleen vahvasti sidottuna pohdintaa.

Naiseus on laaja skaala erilaisia naisia tai ihmisiä ja en pidä jos äitiys sidotaan siihen pakollisena osana. Silloin kun henkilö ei itse koe menettäneensä mitään olematta äiti. Sama miesten osalta.
Ja ihan yhtä vähän poikatytön maailma on vähemmän naisen maailma kun sillä samalla kuormalla se poikatyttö kärsii esim. naisen elinkaareen liittyen terveysasiat. Mahdollisesti kivuliaat kuukautiset, vuodot, synnytykset, sairaudet ja vaihdevuodet jne. Eli jokin ulkoinen pelkkä vaatetus-, hiusmalli- tai kropan muoto ei kyllä anna mitään helpostusta naisen biologiaan konkreettisesti.
Kuten se pieni poika ei lakkaa olemasta homoseksuuaali jos siltä kielletään kynsilakat tai mekot, noin esimerkkinä.
Ihmiset syntyvät sellaiseksi kun syntyvät, seksuaali-identiteetti sisältää myös seksuaalisen suuntautumisen.

Siksi pohdin tuossa ylempänä, että vieläkin siis sitä kuormaa lyödään lasten niskaan esim. koti-kotona vaikka ollaan tultu taas aimo harppaukset eteenpäin ja tutkitusti tiedetään faktoja. Mutta onhan se pieni aika, ne muutamat vuosikymmenet ja muutokset esim. homoseksuaalisuuden poistaminen rikoslaista, minun ikäinen pätkä vuosikymmeniä. Saati koko muu kirjo mitä tulee sukupuoli-identiteettiin.

Tuo ajatus päivä miehenä on kyllä mielenkiintoinen! Minäkin haluaisin kokeilla, kyllä. Haluaisin miehen kropan ja elimet, voiman ja ajatukset, reagointitavat ja kolhut kaikkinensa. Mutta vain päiväksi! Ei niinä tosin ehtisi vertailla pientä poikaa, teiniä, nuorta aikuista ja keski-ikäistä. Pitäisi ottaa kaksi päivää ainakin...hmn...

[msk]

Voisin kokeilla miltä tuntuisi olla mies, kuten Umac kuvasi, kaikkineen.
Mutta jos nyt yhtäkkiä muuttuisin sukupuoleltani mieheksi niin olisihan se kamalaa. Vaikka olenkin omasta mielestäni ensisijaisesti ihminen, olen kuitenkin naisihminen

[Mea]

En haluaisi edes kokeilla, mutta en osaa sanoa miksi. Korkeintaan joku Scandinavian Hunksi voisin olla hetken. No en ehkä sitäkään.

Homous rikoksena menee niin korkealta yli horisontin etten osaa kuvaillakaan. Siis mi-tä rikollista siinä voi olla? Ei tajuu. Tietenkin molempien suostumus pitää olla, mutta niinhän heterosuhteissakin, se on ihan sama asia. Haluaisin oikeasti kysyä joltakulta joka on sitä mieltä että sen pitää olla rikos, että MIKSI? Miten sitä voi ikinä perustella?

[Umac]

Ihan kun tuosta olisi aiheena joku elokuvakin...? Ehkä muistan väärin.
Sinällään kait aika tyypillinen toive monilla, sukupuolista riippumatta. Uteliaisuus ja uuden ymmärtäminen, olla päivä tai kaksi toisessa roolissa eli eri sukupuolessa.
Tässä ei tarkoiteta mitään sellaista mikä on todellisuutta osalle ihmisistä, ns. väärään kehoon syntymistä tai sellaiseksi muokattua. Enempi kieli poskessa ajatuksena siis.

[Kissimyyr6]

Minä ihmettelen nykymenoa, ja näitä ihan älyttömän kapeita sukupuolirooleja. Minusta on itsestäänselvää että nyt satun olemaan nainen, mutta ei se minulle merkitse itsessään mitään. En ole koskaan identifioitunut sukupuolen kautta, enemmän ammatin ja harrastusten. Juu meikkaan kun olen kalpea, mutta entä sitten.

Minusta nämä jotka määrittelee itsensä muusuiksi sillä perusteella että barbit ja meikit ei kiinnosta, on jotakin muinaisia sekopäitä. Muotihan tämä on, toivottavasti menee pian ohi.

[Biarritz]

Lapsena myös fanitin hämähäkkimiestä, ja sen sijaan että olisin lukenut mitään Hevoshullua tai Suosikkia yms mulle tuli Hämähäkkimies-lehti. Tosin se loppui kun vanhemmat sattuivat vilkaisemaan millainen lehti kyseessä ja päättivät että se oli liian väkivaltainen...

Kerran myös ala-asteella luokkatoveri moitti, että "sun lippis on poikien lippis" kun mulla sattui olemaan jonkin jenkkien jääkiekkojoukkueen lippis.

[Umac]

Vain osittain aiheeseen liittyvänä, tai ehkä paljonkin, Jaden ja äidin kertomaa:
https://yle.fi/uutiset/74-20000840 Sittenkin tytär
On todella helppo ymmärtää äidin pohdinnat siitä, että hän ei voi pyyhkiä mielestään sitä pienen pojan äitinä olemista noin vain.

[Iidis79]

Toi Jaden tapaus on silleen selkeä. On ollut ihan pienestä lapsesta asti noita tunteita ja tunne että ei ole poika. Ja on selkeä tarkoitus hakeutua hormoni hoitoihin ja leikkauksiin.
Hyvä että asioista puhutaan, mut luulen että on paljon nuoria jotka eivät vaan tiedä mitä ovat tai haluavat olla. Ja ovat vaan sellaisessa vaiheessa, mikä menee ohi. Muistan hyvin erään nuorisotyöntekijän sanat "kun ei ne itsekään tiedä mitä ovat". Nuorena voi käydä läpi niin monia asioita. Ois hyvä jos näissä asioissa olis aina niin että nuori pääsis jonkun kanssa keskustelemaan asioista.

[TlGER]

luulen että on paljon nuoria jotka eivät vaan tiedä mitä ovat tai haluavat olla. Ja ovat vaan sellaisessa vaiheessa, mikä menee ohi.

Nimenomaan. Ja nykyään kun sukupuolilokerot on niin pirun paljon kapeammat kuin esim. mun nuoruudessa. Tyttöjen pitäisi esiteinistä asti mukautua instapissis-meikit-tekoripset-paljas pinta -muottiin, ja heti jos on meikeistä kiinnostumaton, lyhyttukkainen, rennoissa vaatteissa viihtyvä ja vaikka futista pelaava tyttö, annetaan ymmärtää, että on epänormaali ja ainoa ratkaisu on muuntautua pojaksi.