PALVELUSKOIRAT

[Kissimyyr yhä vaan]

Useimmilla paikkakunnilla varmaan on joku koiraseura jossa voi päästä yhteistreeneihin. Tai ainakin jollain naapuripaikkakunnalla on.

Netti antaa tulokseksi vain noita kaupallisia, joista ei ole mitään hajua mitä ne ovat. Ja nekin on jotakin ongelmakoirakouluttajia, eikä meillä ole mitään ongelmaa siinä merkityksessä.

[*kiranas*]

^ entäpä lähialueen koirakerhot sun muut? löytyykö heiltä ihan taviskoulutuksia?

[Koiruuksia]

Kun ei tiedä paikkakuntaa niin on vaikeampi keksiä että mikä koiraseura saattaisi olla lähellä.

[JMTNT]

Olin eräässä pentutapaamisessa minkä kasvattaja järjesti. Siellä sitten urosrottweiler hyppäsi iloisena minua vasten. Sanoin sille "Ei hyppää". Omistaja seisoi vieressä ja sanoi minulle. "Ei sille noin saa sanoa". Ja tää omistaja oli käynyt ihan kuuluisalla koirien kouluttajalle, mutta koiraa oli ohjattu kuten lelua. Sääli, että luonnetestissäkin sai vai 55 pistettä. Ja sitten omistaja joutui luopumaan koirasta ja lopetti koiran. Kasvattaja kertoi, että kyllä hänellä oli muutama uneton yö tämän takia.Joten kannattaa valita rotua tunteva koulutusohjaaja.

[aunet]

Aika jännää, sanoisin:

" Sääli, että luonnetestissäkin sai vai 55 pistettä. Ja sitten omistaja joutui luopumaan koirasta ja lopetti koiran."

[Koiruuksia]

En nyt oikein ymmärtänyt tuota juttua.
Pentutapaamisessa nuori koira hypännyt päin. Omistaja ei ole tykännyt miten koiraa on komennettu siinä tilanteessa.
Sitten koira on saanut luonnetestissä 55 pistettä ja se on pitänyt lopettaa.
Miten nämä kaikki liittyvät koulutusohjaajan valintaan?

[Kissimyyr yhä vaan]

Ei oikein auennut mullekaan nyt toi tarina.

Joskin samahan se on noissa netissä olevista (että millä erottaa oikeasti osaavat), kun ei ole ollut koiraa pariinkymmeneen vuoteen on totaalisesti pudonnut noista koirakuvioista, ja kaikki ne netissä lupaavat 10 hyvää ja kaunista, ja kuka tahansa kai voi sanoa olevansa tosi hyvä koirankouluttaja/ongelmakoirakouluttaja.

Ja kun se Suden tausta on mikä se on, ei kaikkein helpoin. Mutta pärjätään me näinkin, kaikkein tärkeintä on meillä se että kissoja ei saa pelästyttää ja varma luoksetulo, ja ne on kunnossa. Jatketaan uimista niin paljon kun uskalletaan (hot spot-riski) ja leikitään vapaana metsässä pöndellä (omalla maalla), Susi selvästi rakastaa uida ja juosta. Ja Sudella selvästi palikat onneksi on oikein päässä, kun toi elämänalku ei ole tehnyt hänestä pelokasta tai agrea, toisinkin voisi olla.

Mutta SPL-LUU saa multa pyyhkeitä, voisi ne sitten selvästi ilmoittaa jo etukäteen että uusia jäseniä ei oteta, säästyisi myös aikaa.

[Koiruuksia]

Jos sielläpäin asut niin Espoon Koirakerholla (siellä aikoinaan aloitin 70-luvulla) on varmaan ohjattua toimintaa.
https://espoonkoirakerho.net/lajit/toko/

Kirkkonummella on myös toimintaa
https://kirke.tolleri.net/lajit/palvelu ... ulutukset/

Kivenlahden koirakerho on myös vanha seura
https://kiveko.net/koulutuspaikat/

Sittenhän on myös muita lähistöllä toimivia SPL-alaosastoja joista voi kysyä pääsyä treeneihin.
https://splroykka.com/

https://www.spl-helsinki.fi/


https://www.spl.fi/ao/ita-helsinki/

[Umac]

ETELÄRANNIKON TASSUTIIMI RY

Yhdistyksemme nimi on Etelärannikon Tassutiimi ry ja kotipaikka Kirkkonummi. Yhdistyksen nimen epävirallinen lyhenne on ERTTI. Yhdistys on perustettu vuonna 2006.
https://www.ertti.net/

Canidae on aktiivinen ja monipuolinen koirakerho, joka toimii Läntisellä Uudellamaalla. Kaksikielinen kerhomme on perustettu 1979.
https://www.canidae.fi/

Föreningen är grundad 1973 och är aktiv i Raseborg. Vi ordnar skolning i lydnad, skolning i agility, match shower och klubbkvällar mm.
https://vnhund.com/

[Valkosipulisilakka]

Canidaen tiedän, se on hyvä ja aktiivinen seura Inkoossa.

[Koiruuksia]

Minäkin muistan sen. Meillä oli aikoinaan ystävyysotteluita tottelevaisuuskokeissa. EKK-Kiveko-Canidae. Sanottiin sitä silloin myös Inkoon koirakerhoksi.

[Darre]

Mä olen jo luopunut toivosta, että ymmärtäisin JMTNT kirjoituksia.

[Umac]

KirKe on myös ikivanha seura:
https://kirke.tolleri.net/
Kirkkonummen kennelkerho

[JMTNT]

Siellä sitten urosrottweiler hyppäsi iloisena minua vasten. Sanoin sille "Ei hyppää". Omistaja seisoi vieressä ja sanoi minulle. "Ei sille noin saa sanoa". Ja tää omistaja oli käynyt ihan kuuluisalla koirien kouluttajalle, mutta koiraa oli ohjattu kuten lelua. Sääli, että luonnetestissäkin sai vai 55 pistettä. Ja sitten omistaja joutui luopumaan koirasta ja lopetti koiran. Kasvattaja kertoi, että kyllä hänellä oli muutama uneton yö tämän takia.Joten kannattaa valita rotua tunteva koulutusohjaaja.

Noin kirjoitin tuolla. Ymmärrän, etteivät kaikki ymmärrä. Jotenkin oli vaan suuremmoista nähdä tämän koiran ilo olla mukana ja niin ystävällinen toisille koirilla ja ihmisille. Ja niin hienosti seuraamis osiossa piti katsekontaktin ja kulki vierellä. Myöhemmin koira sai MH (Luonteenkuvaus)Hyväksytty. Sitten myöhemmin LT tuo 55, eli Hylätty. Koira eli yli 3v ja en todellakaan usko, että luonnevika oli lopetuksen syy, vaan luusto ongelmat. Koira oli vankan kokemuksen omaavan perheen jäsen. Kouluttajan tyyli oli namittamisen avulla opetuksen päätavoite ja siksi koiralle ei saanut koskaan sanoa "EI".

[aunet]

Darre: "Mä olen jo luopunut toivosta, että ymmärtäisin JMTNT kirjoituksia."

Hyvin pyyhkii, erittäin samaa mieltä. Pakko silti jotain vastata, kun palstalla sattuu olemaan muitakin. Jotkut saattaa jopa pitää totena sanomisia.

[tuhti]

Darre: "Mä olen jo luopunut toivosta, että ymmärtäisin JMTNT kirjoituksia."

Hyvin pyyhkii, erittäin samaa mieltä. Pakko silti jotain vastata, kun palstalla sattuu olemaan muitakin. Jotkut saattaa jopa pitää totena sanomisia.

Komppailen. On niin erikoisia ajatuksenjuoksuja, että en kauheasti anna painoarvoa ko. nimimerkin kommenteille.

[Tiibetinhelmi]

Rönsyilee kyllä laidasta laitaan ketjun jutut. Milloin mitäkin. No, tää on keskustelupalsta. Kukin tavallaan.

[JMTNT]

Foorumin säännöt ovat eräiltä unohtuneet.

Säännöt pääpiirteittäin:
- rento ja reilu meininki!
- ei spammausta
- trollaamiseen ja henkilökohtaisuuksiin puututaan heti ja tällaisesta joutuu pakolliselle lomalle foorumilta
- siisti kielenkäyttö, suomalaisia (ja ulkomaalaisia) laatusanoja ei käytetä
Avatar
Biarritz
Ylläpitäjä

Perustin foorumin PALVELUSKOIRAT tarkoituksena keskustella erilaisista kokemuksista. Näköjään tälle palstalle on tullut tahallaan häiriköijiä, joilla ei ole palveluskoiraa, eikä edes palveluskoiraoikeudet omaavaa rotua.

[Hetuli]

On totta, että on vähän tylsästi mennyt henkilökohtaisuuksiin.

Tuo toinen kommentti, että saisi keskustella vain palveluskoiran omistavat on hieman erikoinen. Keskustelut yleensä alkavat elämään omaa elämäänsä ja esimerkiksi poliisikoirista kertovia uutisia voi kaiketi kommentoidavkuka vaan halutessaan.

Oma palsta voi olla hyvä niin pystyy ohjaamaan keskustelua haluamaansa suuntaan

[JMTNT]

Ei todellakaan ollut tarkoitus rajoittaa ketään koiran kanssa eläjää. Minusta olisi mielenkiintoista kuulla heidän kokemuksiaan. Mutta sitten jos tää keskustelu menee siihen, että isojen ja pienten rotujen omistajien arvomaailma ei kohtaa, niin silloin pitää pysyä omassa maailmassa, minkä oma koira antaa. En minäkään mene vähättelemään esim. vinttikoirien olemassa oloa, kun en tunne koko rotua.

[tuhti]

Minä en mielestäni ole vähätellyt isoja koiria, vaan olen hämmästellyt niitä koulutusmetodeja, millä pk-koiria ilmeisesti edelleenkin koulutetaan. Huolimatta siitä, että asia tuli julkisuuteen ja siitä on ihan selkeät todisteet, miten aivan suoraa väkivaltaa on käytetty koulutuksen nimissä. Jako pieniin ja isoihin koiriin taas on melko keinotekoista, koska puhutaan samasta eläinlajista, jonka oppiminen tapahtuu tutkitusti samojen lainalaisuuksien pohjalta, koiran kokoon tai tyyppiin katsomatta. Jos tätä ei ymmärrä ja edelleen pitää väkivaltaisia koulutuskeinoja tehokkaina ja selittää niitä parhain päin, on se minun mielestäni peiliin katsomisen paikka. Ja väitän vielä, että tässä tulee koiran rotutyyppi avuksi: pk-koirat oppivat kuitenkin väkivaltaisista metodeista HUOLIMATTA, koska niiden hermorakenne ja perusluonne sen kestävät. Jotain kuitenkin kertoo se, että viranomaiskäyttöön koulutettavat koirat saavat oppinsa nykyisin ilman väkivaltaa. Olen itse joutunut kiepsauttamaan omat koiran treenauskeinoni melko päinvastaisiksi, koska ensimmäiset koirani elivät 1970-luvulla, jolloin kaikenlainen hapettaminen ja hihnoista nyppiminen oli ihan ok. Näistä ajoista on tietoa koiran oppimisesta tullut hurjasti lisää, joten oman toiminnan tarkastelu oli väistämätöntä. Tosin en ole koskaan liikkunut missään tietyn rodun piirissä niin tiukasti, että olisin elänyt jonkinlaisessa kuplassa, missä usein näyttää vallitsevan tiukka käsitys miten toimia koiran kanssa. Jos kuplan sisällä ohjaksia pitelee voimakas ja karismaattinen henkilö, aivan varmasti vastakkaisten näkemysten sanominen ääneen on vaikeaa. Mutta suoran väkivallan hyväksyminen koiran koulutuksessa pitäisi herättää toimimaan. Noin yleisesti on mielenkiintoista keskustella livenä ja kirjoitella eri koirarotujen omistajien kanssa, se on avartavaa ja jaksan usein ihmetellä, miten erilaisia koirat kuitenkin ovat ja myös ihmiset hihnojen päissä. Usein koiran kanssa liikkuvalta saatan kysäistä, miten hän on juuri tähän rotuun päätynyt ja aina saan mielenkiintoisia ja mieltäkutkuttavia vastauksia. Ja joo, tosiaan kerran koira oli hankittu värin takia, sopivaksi sisustukseen. Tämä ei ole siis urbaanilegendaa. Onneksi rotu oli kultsu

[Koiruuksia]

Tämän 45 vuotisen koirallisen vuoden aikana matkan varrella on ollut monia erilaisia koirapersoonia, jokainen omanlaisensa ja rakas.
Jos jonkun haluaisin erityisesti mainita niin ensimmäinen rottweilerini Hellrott Dennis "Juti" oli koira joka opetti minua valtavasti.
Olin Jutin tullessa vuonna 1995 kouluttanut koiria 17 vuotta ja luulin tietäväni jotain koirankoulutuksesta.
Sain kuitenkin aika äkkiä todeta että aiemmin käyttämäni koulutuskeinot eivät Jutin kanssa toimikaan.
Se ei hyväksynyt sellaista "käskyttämistä" mihin olin tottunut vaan nousi vastarintaan.
Elämä alkoi olla yhtä jurnutusta ja murinaa.

Jouduin istumaan alas, katsomaan peiliin ja miettimään asiat aivan uudelleen.
Minulle sanottiin tuolloin että en tule pärjäämään Jutin kanssa, että se tulee taatusti päälleni ellei siltä oteta luuloja pois.
Tämä olisi tarkoittanut hyvin fyysistä puuttumista ja koiran totaalista nujertamista.
Minulla oli siis vakava paikka ja piti miettiä miten aion koiran kanssa jatkaa.
Juti oli äärimmäisen dominoiva (luonnetestituomarikin sanoi "Tätä koiraa kuljettaa dominanssi.")
En halunnut lähteä tuolle "luulojen pois ottamisen" tielle varsinkaan enää aikuisen, 50 kiloisen koiran kanssa joten jäljelle jäi ihan toisenlainen lähestymistapa ongelmiimme.

Kun minä muutuin niin koirakin muuttui ja homma alkoi sujua ihan uudella tavalla.

Meillä oli Jutin kanssa aivan mahtava suhde, se toimi kuin ajatus eikä ollut mitään ongelmia.
Ei murinoita eikä jurputuksia. Vain innokas, iloinen ja hyvin tottelevainen, hyvin hanskassa oleva koira.

Voi siis todella sanoa että Juti opetti minulle todella paljon ja olen ikuisesti kiitollinen niistä opetuksista joita Jutin kanssa eläessäni sain. Jos jotain suuntauksia haetaan niin lyhyesti totean että sen lisäksi, että uskon koiran ehdottomasti tarvitsevan reilun ja selkeäkielisen omistajan johon se voi luottaa joka tilanteessa, on oikea-aikaisella palkitsemisella todella suuri rooli. Sitä saa mitä vahvistaa. Ei sovi unohtaa myöskään rakkautta ja hellyyttä, sitä kaikki koirat tarvitsevat.

Kun tuolloin 70-luvun lopussa harrastusta aloitellessani koulutettiin koirat niin että ne eivät tehneet mitään ilman lupaa, on minulla nykyään ihan toisenlainen ajatusmaailma.
Haluan nimenomaan että koirani ovat aktiivisia, oma-aloitteisia "ajattelevia" koiria joilla on mahdollisuus tietyissä asioissa vaikuttaa itse omaan elämäänsä.

Olen joskus miettinyt, että jos en olisi saanut Jutia (tai rottweilereita yleensäkään), jos olisin pysynyt "dominoimattomissa" koirissa niin olisinko missä vaiheessa (vai missään vaiheessa) muuttanut koulutustapaani vai olisinko edelleen samaa mieltä kuin tuolloin ennen Jutin tuloa?
Ei voi tietää. Vanhahan minäkin olen mutta asia kiinnostaa ja siksi luen aina uusimpia tutkimuksia ja juttuja koirien oppimiseen liittyvistä asioista tai niitä sivuavista asioista.
Mulle koiran luonteella ei juurikaan ole merkitystä kun koulutan sille haluamiani käytöksiä. Kun ei ala pakolla vääntämään vaan käyttää positiivista vahvistamista niin on ihan oikeasti aivan sama onko se opetattava koira kova vai pehmeä, dominoiva vai alistuva. Jokainen koira oppii samalla tavalla.
Monia koiria voi toki kouluttaa pakolla, eivät ne silmille tule vaan alistuvat. Ja sitten on ne joita ei kouluteta pakolla koska ne tulevat silmille. Sellaisten kanssa olen oppinut kaikkein eniten kun on pitänyt ihan oikeasti miettiä mitä tekee ja miten.

Viimeisin aivan mahtava opettaja mulle on ollut tämä basenji Laku. Kova, dominoiva ja äärimmäisen saalisviettinen kuten kuuluukin olla. Näöllä metsästävä jonka kanssa olin alussa aivan auttamattomasti liian hidas. Nyt kun se on puolitoistavuotias niin olen jo oppinut näkemään siitä sen mielenliikkeitä ja aivoituksia ennen kuin se toimii. Aivan mahtavan ihana tyyppi ja niin erilainen kuin yksikään aiemmista koiristani. Olen taas oppinut paljon uutta ja innostavaa.

Vaikka tie Lakun kanssa on hetkittäin ollut aika raskas (osin johtuen omasta nilkkavammastanija Lakun innosta jahdata kahta kissaamme) niin se on ollut myös ihan huima. Olen kiitollinen siitä että saimme näin mahtavan koirapersoonan elämäämme meitä opettamaan.

Niin se varmaan on, että ihminen ei saa sitä koiraa minkä haluaa vaan sen jonka tarvitsee.

[Kissimyyr yhä vaan]

En minä ymmärtänyt että tästä nyt mitään pienet-isot-vääntöä olisi tullut, enkä kannata keskustelijoiden rajaamista tietynrotuiseen koiraankaan, silloin ei periaatteessa ikänsä palveluskoirien kanssa harrastanut saisi sanoa mitään tänään, jos häneltä vaikka eilen kyynpureman vuoksi meni koira.

Mutta jos ja kun kertoo esim pitävän ok:na koiran pieksämistä hihnalla tilanteen jo mentyä ohi koiran näkökulmasta, niin silloin minusta vähintään pitäisi pystyä se perustelemaan, tai porukka kyseenalaistaa ihan perustellusti.

Ajat on muuttuneet, vaikka esim. mulla nykykoirat on ihan samanlaisia kuin oli 20 v sitten, niin mietin että onko sellainen metallinen ketjukaulain enää edes laillinen, millainen oli itsestäänselvästi jokaisella saksanpainenkoiralla ennen, ja joka siis löytyy yhä munkin kaapista. Muutos on minusta pääosin ollut hyvä, tieto on lisääntynyt. Osa toki käyttää nykymetodeita tekosyynä olla kouluttamatta koiraa ylipäätään, mutta niin se oli ennenkin, ei se epäjohdonmukainen kova käsittely opettanut koiralle yhtään mitään kuten epäjohdonmukainen pehmeä käsittely nyt, tietty porukka laiminlyö koulutuksen ajasta riippumatta.

P.S suurkiitos kaikille seuroja linkanneille, eiköhän meillekin joku noista käy. Ellei sitten ehditä oppimaan kaikkea tarpeellista jo ennen, on käynyt tuuri kun koirat on paitsi fiksuja niin myös motivoituneita oppimaan. Niillä tuntuu olevan terve kisa käynnissä siitä, kuka saa eniten kehuja (ja siis tekee paremmin). Eilen oltiin uimassa jyrkässä rannassa, ensin Hukka ei uskaltanut veteen (vesi oli sille ihan uutta vielä muutama viikko sitten). Sitten Hukka ei enää kestänyt kun Susi uskalsi ja sai kehuja, Hukka hyppäsi päättäväisesti veteen vaikka meni upoksiin hetkeksi. Mutta ei antanut Suden saada kaikkia kehuja

[aunet]

Omituinen linjanveto JMTNT:ltä isot vastaan pienet rodut. Palveluskoirarotuihin luettavia on 64 kpl, joihin kuuluu mm. islanninlammaskoira ja pumi. Lisäksi esim. tullilla käytössä mm. jackrusseleita. En puhuisi noiden kohdalla isosta koirasta. Mutta joo taas.

[Dacrest]

Niillä tuntuu olevan terve kisa käynnissä siitä, kuka saa eniten kehuja (ja siis tekee paremmin). Eilen oltiin uimassa jyrkässä rannassa, ensin Hukka ei uskaltanut veteen (vesi oli sille ihan uutta vielä muutama viikko sitten). Sitten Hukka ei enää kestänyt kun Susi uskalsi ja sai kehuja, Hukka hyppäsi päättäväisesti veteen vaikka meni upoksiin hetkeksi. Mutta ei antanut Suden saada kaikkia kehuja

Terve kilpailu on joskus hyvä motivaatio.
Ruska kun tuli mulle, sille oli vastenmielistä esim pannan laittaminen tai harjaaminen. No, se on vähän draamaqueen/herkkis ja noita sitten tehtiin namien avulla. Sitten tuli Nelli, jonka mielestä harjaaminen on ihanaa ja pannan laitto tarkoittaa kivaa lenkille lähtöä.

Nykyisin kun otan harjan esiin tai hihnat eteisen naulakosta, Ruska oikein tunkee eturiviin "minäminä, minä ensin".

[JMTNT]

Minä opetan aina ensin pennun tunnistamaan nimensä. Ja sitten iän myötä muita käskysanoja, istu, maahan, seuraa ym. Mutta mulla on myös varmuusavain tiukan paikan tullen. Se on "täällä" käsky. Ja kun kaikki muut käskyt olen opettanut ilman namittelua, niin "täällä" käskyyn liittyy aina nami.
Tuli mieleen tilanne, jossa koira näkee metsälenkillä kaukana etenevän peuralauman. Minä ihmeissäni, et miten käy. Ja juuri kun koira on pinkaisemassa niiden luokse, niin huudan "täällä" ja koira hylkää viettinsä tavoitteen ja tulee luokse kun tietää, että nami tulossa tuolla käskyllä. Jos olisin kutsunut koiraa vain normaalilla "tänne" käskyllä, niin olen melko varma ettei koira olisi totellut, koska viettipäämäärä oli sille kiinnostavampi.

[Kissimyyr yhä vaan]

Niillä tuntuu olevan terve kisa käynnissä siitä, kuka saa eniten kehuja (ja siis tekee paremmin). Eilen oltiin uimassa jyrkässä rannassa, ensin Hukka ei uskaltanut veteen (vesi oli sille ihan uutta vielä muutama viikko sitten). Sitten Hukka ei enää kestänyt kun Susi uskalsi ja sai kehuja, Hukka hyppäsi päättäväisesti veteen vaikka meni upoksiin hetkeksi. Mutta ei antanut Suden saada kaikkia kehuja

Terve kilpailu on joskus hyvä motivaatio.
Ruska kun tuli mulle, sille oli vastenmielistä esim pannan laittaminen tai harjaaminen. No, se on vähän draamaqueen/herkkis ja noita sitten tehtiin namien avulla. Sitten tuli Nelli, jonka mielestä harjaaminen on ihanaa ja pannan laitto tarkoittaa kivaa lenkille lähtöä.

Nykyisin kun otan harjan esiin tai hihnat eteisen naulakosta, Ruska oikein tunkee eturiviin "minäminä, minä ensin".

Ihania, ja niin tosissaan aina

[Kissimyyr yhä vaan]

Minä opetan aina ensin pennun tunnistamaan nimensä. Ja sitten iän myötä muita käskysanoja, istu, maahan, seuraa ym. Mutta mulla on myös varmuusavain tiukan paikan tullen. Se on "täällä" käsky. Ja kun kaikki muut käskyt olen opettanut ilman namittelua, niin "täällä" käskyyn liittyy aina nami.
Tuli mieleen tilanne, jossa koira näkee metsälenkillä kaukana etenevän peuralauman. Minä ihmeissäni, et miten käy. Ja juuri kun koira on pinkaisemassa niiden luokse, niin huudan "täällä" ja koira hylkää viettinsä tavoitteen ja tulee luokse kun tietää, että nami tulossa tuolla käskyllä. Jos olisin kutsunut koiraa vain normaalilla "tänne" käskyllä, niin olen melko varma ettei koira olisi totellut, koska viettipäämäärä oli sille kiinnostavampi.

Meilläkään ei vielä ole namit käytössä, olen säästellyt niitä "tositarpeeseen". Mutta kaikki koirat ei halua miellyttää kuten nämä, joten en mitenkään väheksy nameja. Vaikka niitä näkee käytettävän myös väärin, niin että koira sekä saa namin että onnistuu räyhäämään vastaantulijalle, mutta silloin koira on onnistunut kouluttamisessa ihmistä paremmin

[JMTNT]

^"Vaikka niitä näkee käytettävän myös väärin, niin että koira sekä saa namin että onnistuu räyhäämään vastaantulijalle, mutta silloin koira on onnistunut kouluttamisessa ihmistä paremmin "

Tuo on juuri se syy, miksi en arvosta namittaja kouluttajia.

[tuhti]

^"Vaikka niitä näkee käytettävän myös väärin, niin että koira sekä saa namin että onnistuu räyhäämään vastaantulijalle, mutta silloin koira on onnistunut kouluttamisessa ihmistä paremmin "

Tuo on juuri se syy, miksi en arvosta namittaja kouluttajia.

Namittaminen on oikea-aikaisesti käytettynä ruoalle ahneelle koiralle erittäin tehokas palkka kouluttamisessa. Minä olen kouluttanut ahneet koirani namittamisella. Toisilla koirillani superpalkka on ollut taas kehu ja nämä yksilöt olen saanut oppimaan haluamani asiat tällä tavoin. Namittamista sanana voidaan toki käyttää halventavasti ja usein se liittyy kouluttajan osaamattomuuteen, jolloin ihmisestä on tullut namiautomaatti ja koiralle annetaan herkkuja joka välissä. Mutta se ei tee positiivisesta vahvistamisesta kouluttamisen keinona huonoa tai toimimatonta, jos jotkut sen ovat ymmärtäneet hieman väärin tai ehkä vasta opettelevat kouluttamista ensimmäisten koiriensa kanssa. Palkkauksen oikea-aikaisuus on avainsana.