Basenjeilla tosiaan on riistaviettiä vai onko se saalisviettiä, kun näöllähän nämäkin metsästävät. Olipa mitä oli mutta sen vuoksi en pidä Lakua vapaana kuin aidatuilla alueilla, tässä omassa hehtaarissa ja sitten koirametsässä. Lakullahan on todella hyvä luoksetulo, se tulee aina heti kun kutsun. Kun ei ole muuta mielenkiintoisempaa näköpiirissä. Tulee jopa kesken leikin. Olen monta kertaa kokeillut.
Silti en halua ottaa sitä riskiä että se vapaana ollessaan näkisi jonkun eläimen jota lähtisi jahtaamaan. En sen eläimen vuoksi enkä sen vuoksi että en halua että Lakulla sattuu mitään.
Nyt kun olen ollut rodun parissa reilun vuoden, niin on tullut ilmi että monet pitävät basenjiaan vapaana metsässä joka on kaukana autoteistä.
Jotkut jopa ihan toivovat että se lähtisi jahtaamaan jotain. Basenji kuulemma kyllä tulee sitten takaisin omistajan luokse.
Lakuhan on meillä näistä se joka pihallakin ollessamme käy useimmiten luonani moikkaamassa ja hakemassa vähän rapsutuksia (ja namia) ja koirametsässäkin huitelee vähiten "teillä tietämättömillä." Varsinkin rottweilerit häipyvät kuin pieru saharaan koirametsässä kun saavat olla ilman minkäänlaista käskytystä.
Laku ei jätä mammaa. Välillä käy jossain mutta tulee kyllä aika äkkiä lähelle. Tavaton ahneus helpottaa kouluttamista.
Luulin että koiran pukeminen olisi rasittavaa mutta kun koira tottuu siihen pennusta saakka niin ei se ole sen kummoisempaa kuin että laittaisi takin itselleen.
Lakun äidin ja siskon omistajaperhe ovat usein pitkiäkin aikoja esim. thaimaassa. Ja siellä heidän basenjinsa ovat vapaana "koko ajan." Asuvat jossain talossa siellä jonka lähistöllä on paikallisia koiria vapaana ja basenjit hengailevat niiden kanssa. Lenkeillä mjyös siellä maaseudulla ovat aina vapaana. Paikalliset koirat ovat usein mukana. En uskaltaisi, mutta jokainen tavallaan. Heidän vanhin basenjinsa on kohta 18 vuotias (ja sitä ennenkin on ollut basenji) joten sille ei ainakaan ole sattunut mitään. Harrastavat koiriensa kanssa maastojuoksukokeita joten saalisviettiä on.
Omalla kokemuksella basenji on (tietyissä asioissa luupäisyytensä ja kovuutensa lisäksi) hellä ja herkkä, kainalossa viihtyvä, kova pusuttelemaan, hyvin uskollinen omilla jaloillaan seisova ihana pieni koira jolla ei ole ollenkaan vahtiviettiä. Kun rottweilerit joskus lähtevät tosissaan vahtihommiin niin Laku juoksee luokseni ja tulee ihan kiinni. Basenji ei hauku mutta mykkä se ei ole. Osaa kyllä ilmaista itseään tarvittaessa hyvinkin äänekkäästi. Onneksi Lakun ei ole kovin montaa kertaa tarvinnut
Yleisin ääni minkä Laku päästää on sellainen ihana kurkku-urina kun se innostuu tai on oikein iloinen.Esimerkiksi silloin kun mies tulee töistä kotiin. Korvat menevät pitkin päätä, kippura heiluu vimmatusti, se ojentaa päänsä ylös ja kurkusta kuuluu tuo urina.
Noin muutenhan basenji on aika "hillitty", ei liehakoi eikä ikinä mielistele.
Tällä yhden basenjin lyhyellä kokemuksella basenjilla on hyvin paljon sellaisia ominaisuuksia jota koiralla arvostan.
Se on kopaktin kokoinen, ei mikään sillä lailla vaikea tai haastava koira että tarvitsisi jotain erityistä panostusta esim. tottelevaisuuskoulutukseen tai jonkun sellaisen harrastuksen jonka eteen tarvitsee kouluttaa koiraa. Se ei ole remmirähjä ja sen kanssa on todella helppoa liikkua ihan missä vaan. Ei sinkoile eikä säntäile eikä reagoi asioihin. (tokihan esim. rottweilerimme käyttäytyvät samalla tavalla mutta se on vaatinut huomattavan paljon työtä ja treeniä ja niiden kanssahan treenataan koko ajan jotain) Se käyttäytyy hillitysti ja hienosti ja luulen tuon olevan ihan rotuominaisuus. Lakullehan on annettu hyvä tapakasvatus kuten kaikille koirillemme. Kun tulee vieraitakin (esim. viikko sitten miehen äiti) niin rottweilerit piti laittaa tarhaan ja borrierit häkkiin koska olisivat voineet kaataa vanhan ihmisen innoissaan. Laku pystyi olemaan ilman ongelmia siinä meidän kanssamme. Se kävi rauhallisesti haistelemassa heidät kun tulivat ja sitten ei enää kiinnostanut. Saattoi mennä viereen istumaan vähän niinkuin silityksiä odottamaan mutta ei mitään kieppumisia tai hyppimisiä.
Valitsin basenjin todellakin "laatikon ulkopuolelta" mutta ei ole tarvinnut katua. Olemme molemmat (mies ja minä) tykänneet todella paljon.
Korostan kuitenkin, että meillä ei ole muista basenjeista kokemuksia kuin tästä omasta.
Pitää kuitenkin lisätä että basenjien sanotaan olevan ruokarosvoja ja että ne hyppivät pöydillä ja kiipeilevät joka paikassa. Meillä Lakulle on kerrottu että koirat eivät meillä tee sellaista joten se ei kiipeile, eikä varasta ruokaa eikä hypi pöydille. Pentuna kyllä yritti heti hypätä tuolin kautta pöydälle syömään ruokia heti kun silmä vältti. Samoin kerran tuli hyvin nopeasti ja voimalla ja varasti lautasellani olleen täytekakkupalan kun istuin sohvalle. En ehtinyt tehdä mitään koska en tajunnut että se voisi tehdä mitään sellaista.
Taipumuksia tuollaiseen siis on. Mutta on pois koulutettavissa kyllä. Nylyään voin vaikka sohvalla ollessani laittaa lautasen siihen sohvalle Lakun viereen (kun olen itsekin siinä) eikä Laku edes yritä ottaa mitään. Jos lähtisin pois ja jättäisin lautasellisen syötävää siihen niin taatusti katoaisi parempiin suihin
) mutta siitä johtuen oli myös hyvin säänkestävä.
Kuparitoksikoosia testataan ainakin facen ryhmien perusteella jenkeissä ja britanniassa, mutta siinäpä se sitten on. Pevisassa on lisäksi silmät, mutta aika heikosti näyttää kukaan tutkivan täällä Suomessakaan mitään. Tuntuu, että mitä enemmän seurakoira, sitä vähemmän ihmiset tutkii mitään. 
Mutta mulla ei oikein ole mitään aidattua paikkaa, missä juoksuttaa koiraa säännöllisesti. Metsään pääsee helposti, mutta käsittääkseni siellä basenjin irti pitäminen ei onnistu. Muuten se olisi aika täydellisen kokoinen ja näköinen koira (tai pohjavilla olisi pop, mutta siitä voisin tinkiä).
En ole koskaan kuullutkaa ja wikipedia oli aika kiinnotava, tarvitseepa tutkia vähän lisää