Eläinlääkärissä käydään-ketju

[Koiruuksia]

Kuolema sivuvaikutuksena kuulostaa kyllä aika kamalalta.
Meillä on kipulääkkeenä ollut Norocarp jo vuosia. Aiemmin oli Rimadyl.

[Koiruuksia]

Sylville , Maxille ja Moritzille varattu miehen loma-ajalle (koska en halua mennä tämän jalan kanssa yksin, en pystyisi edes kantamaan kahta kuljetuskoppaa) aika verikokeisiin (Sylvillä kilpirauhasen liikatoiminta ja munuaisten vajaatoiminta) ja hammashuoltoon.
Maxilta ja Moritzilta katsotaan veriarvot että jos niissä on jotain mihin täytyy reagoida. Hammaskivet kaikilta ja jos on jotain poistettavia hampaita.

[Nappis]

Meilläkin on ollut joskus Rimadyl Norocarpin asemasta. Eri eläinlääkärit suosivat eri valmisteita. Sama vaikuttava ainehan noissa on, erona hinta ja se että Rimadyliä saa makutablettina ja Norocarpia tietääkseni ei.

Pappakoiran kanssa on aika haastava tilanne, kun sen takapää on jo hutera enkä haluaisi nähdä sen menevän jonain päivänä kokonaan alta. Että miten osaa tehdä päätöksen oikeaan aikaan. Pian se on edessä joka tapauksessa. Muutaman kerran olen jo ollut sitä hautaamassa kun on tullut huonompi hetki, mutta sitten tilanne on kääntynyt parempaan ja papalla on ollut vielä niin paljon iloa elämässä että se on saanut jatkaa tassuttelua.

[Tiibetinhelmi]

^Noi on tosi vaikeita asioita, kun alat miettiä. Isolla koiralla varsinkin, ne takajalat vaan saattaa mennä alta. Päivä kerrallaan on vanhuksen kanssa mentävä.

[Nappis]

^ Näin se on. Ei auta kuin katsoa päivä kerrallaan vaikka haluaisi jonkinlaisen varmuuden siitä että milloin on aika. Kristallipallo olisi kiva. Pappa on 20-kiloinen, että ei pienimmästä päästä vaikkei suurimmastakaan. Toiveissa olisi, että oma eläinlääkäri pääsee sitten kotiin viimeiselle käynnille, mutta jos tulee hätätilanne, niin eihän se sitten onnistu.

[Umac]

Nyt muistin tarkistaa kipulääketötterön ja toden totta, ostan kun käymme tänään sovitusti Librelalla. Ns.piikki auki näillä kroonikoilla, se kyllä hyvä saatavuuden kannalta.

[Koiruuksia]

Tuo on aina vanhijen (tai sairaiden) koirien kanssa se kaikkein kamalin asia. Miettiä että milloin.

[Tiibetinhelmi]

Meillä on kylällä uuden eläinklinkan avajaiset nyt torstaina. Saa nähdä, miten tuo saa asiakkaita. Ainakin elävöittää kylää. Lisään: Dentivet on paikan nimi. Erikoistuneet lemmikkien hammashoitoon, kuten nimikin kertoo.

[Mea]

Onnin nenussa on aina välillä tällainen. Mistähän tässä on kyse?

[Umac]

Kirsun sairauksia on muutama mutta onko tuo sitä vai satunnainen haavauma, vaikea sanoa. Pemfikus - sanalla voi katsoa onko samanlaista tai ottaa kuvat aina kun ilmaantuu?

[Tiibetinhelmi]

Onko Onni kopauttanut nokkansa johonkin siellä koirametsässä riehuessaan? Toisaalta jos tuo tulee aina välillä kuten kirjoitit, voi olla jotain muuta.

[Mea]

Joo se tulee joskus ja paranee sitten. Onhan tietty mahdollista että se tulee tuolla ulkona nuohoamisesta vain, kun se sellaista kuitenkin päivittäin tekee.

[Tiibetinhelmi]

Jos se paranee ihan hyvin, niin ei kai ole syytä huolestua.

Meillä on nyt sitten huomenna kylän uuden eläinklinikan avajaiset. Aion mennä "ilmaisille kahveille" (vaikken kahvia edes juo) ja vien tulevan mätsärimme ilmoituksen sinne! Uskon, että asiakkaita on, täällä on autottomia "kissamummoja" jotka ovat taatusti onnellisia uudesta eläinkääkäristä.

[Qppa]

Mites kirsu jakselee?

Me käytiin viime viikolla Nappon kanssa lääkekontrollissa; verikokeiden tulokset kaikki vallan hyvät, lääkennosta vähän ruuvattiin. Tyyppi on ihan tosi hyvässä lihassa nyt!
Lauantaina oli Hiisin vuoro käväistä neuvolassa. Eli ihan peruskopeloinnit ja veri- ja pissanäytteet. Kaikki oli kunnossa sielläkin, mutta vaa'alla meinasin pökertyä. Ei se mikään lypsyjakkara ole, mutta himppasen pönäkkä kuitenkin. Mutta että paino alkoi kakkosella eikä ykkösellä. Kääk! Ell ei tyrmännyt ajatuksiani lainkaan pienestä sulattelusta. Aiemmin se oli ihan liian laiha ja turkki oli ihan huttua ja sille on etsitty sopivaa sapuskaa kun tuntuu ettei mikään oo imeytynyt. Nyt se osasto ilmeisesti toimii, seuraavaksi sitten etsitään sopivaa annosta. Perimmäinen syy neuvolakäynnille oli neidin heikko kestävyyskunto, halusin varmistua että pumppu toimii kuten pumpun kuuluukin toimia ennen kuin aletaan sitä hölkkätreeniä tiukentaa ja kadonnutta vyötäröä metsästää.

Ennen meitä vastanotolla oli perhe pienen koiran kanssa. En todellakaan korvat höröllä odotustilasta salakuunnellut, mutta kuitenkin kuulin oven läpi että siellä ollaan raskaiden asioiden äärellä. "Voitte käydä kotona vielä hyvästelemässä ja tulla tänään myöhemmin, olen pahoillani." Kyllä jumalauta oli vaikea olla purskahtamatta itkuun, sen verran tuoreessa muistissa omat jäähyväiset. Sain kuitenkin koottua itseni. Välillä vielä purskahtelen itkuun, eilen viimeksi kesken veljen kanssa höpöttelyn. Tuli Mötkö puheeksi (se tulee usein puheeksi) ja jotenkin vaan hanat aukesi. Mutta suru ja ikävä kuuluu vahvasti tähän kuvioon.

[Tiibetinhelmi]

Tosi kurjaa kun sattuu käymään klinikalla just kun jollain on lopetustilanne menossa. Näin on käynyt itsellenikin muutaman kerran. Tulee aina mieleen ne omat vastaavat tilanteet. Jos tilat sallii, olisi hyvä hoitaa se niin että pääsee jotain muuta kautta lopetetun eläimen kanssa poistumaan, ei odotusaulan läpi.

[Darre]

Tuossa meidän lähiklinikalla sytyttävät vastaanottotiskille korkean led-kynttilän kun joku on juuri hyvästelemässä lemmikkiään. Kyllä se aina sydäntä kouraisee jos näkee, että kynttilä palaa kun klinikalla käy muissa asiossa. Ja siinä se paloi kaksi kuukautta sitten, kun Pessin hyvästelin.

[Qppa]

Silloin Mötkön lopetuspäivänä klinikalla oli polvilumpioluksaatiokoulutuspäivä, eli paljon väkeä. Mua ei se sinänsä haitannut, mutta oli kyllä ikävä mennä väkipaljouden läpi tiskille räkä poskella. Onneksi kaikki hoitui sanaakaan sanomatta mutta silloin oisin toivonut että ois saanut maksettua toimenpidehuoneessa tai vaikka laskulle.

[Tiibetinhelmi]

Mä pyytäisin varmaan ettei mitään kynttilää sytytetä. Toisaalta ihana tapa, toisaalta aivan kamala.

[Mea]

En pysty edes lukemaan lopetusjuttuja.

Kirsun haavauma menee aina umpeen, yleensä saman päivän aikana vieläpä. Nyt on taas ihan kunnossa

[TlGER]

^ehkä sitä voisi kokeilla rasvata? Jos iho on kuiva, niin saattaa revetä helpommin vanhan ruven kohdalta.

[Koiruuksia]

Noi lopetusjutut on aina ihan kamalia. Sydäntä riipaisee jos vaikka näkee miten joku lähtee pois naama itkettyneenä koiran kaulapannan ja hihnan kanssa.
Ihan hirveitä hetkiä ja tulee aina omat vastaavat mieleen.
Nytkin alkaa itkettämään vaikka viimeinen meiltä kuollut koira on Nuppu joka jouduttiin lopettamaan joulukuussa -23.

[Nappis]

Lopetusjutut kyllä riipivät sydäntä. Ja kuolemat muutenkin. Muistan vuosikymmenten takaakin miten lohduttomasti nuori tyttö itki eläinlääkärin odotushuoneessa, kun hänen papukaijansa oli kuollut eläinlääkärin käsiin. Hänen toinen kaijansa sitten sai jotain hoitoa, ettei saisi samaa vaivaa, mikä se sitten olikin.

Muistan myös, miten ikävästi eläinlääkäri erään kissan lopetuksen hoiti. Laittoi kissan yksin suljetun oven taakse rauhoituspiikin jälkeen, ja kissa siellä mourusi ja hyppi seinille. Omistajapariskunnan nainen oli aika kauhuissaan, mutta mies jutteli leppoisasti (mies)eläinlääkärin kanssa niitä näitä. Minä siinä odotushuoneessa ihmettelin moista karkeutta ja suretti kissan hätä.

Omalla kohdalla olen aina toivonut, ettei lopetuskäynnillä hirveästi törmäisi muihin asiakkaisiin. Onnekkaasti en ole törmännytkään. Viimeiset kaksi lopetusta onkin sitten ollut kotona, viimeisin viime viikolla. Ensimmäinen kokemus oli niin hyvä, etten toisella kerralla enää muuta harkinnutkaan. Eri asia sitten, jos olisi tullut eteen kiireellinen lopetus eikä lääkäriä olisi ehtinyt saada kotiin.

[Koiruuksia]

Nuppu nukahti myös kotona syliini kinkkua syöden. Olisi ihana jos voisi tosiaan saada eläinlääkärin kotiin niin ettei tarvitsisi lähteä eläinlääkäriin jos tilanne ei sitä vaadi.

[Mea]

^ehkä sitä voisi kokeilla rasvata? Jos iho on kuiva, niin saattaa revetä helpommin vanhan ruven kohdalta.

Voi hyvin ollakin. Mulla on vain Vetramiliä, haiseekohan se liikaa nenän päällä?

[aunet]

Kyllä, vetramil haisee, onko ihan immeisten bebanthenia?

Ja Koiruuksia, Tervon lääkäri tuli kotiini lopettamaan Santran. Illalla Kuopion tuhkaamosta hakivat tytön, kun en voinut ruumiin kanssa nukkuakkaan. Jonkun verran kustansi. Talvipakkasilla tämä kaikki. Sissi oli vieressä koko tapahtuman ajan, koska halusin niin ja koira itse tuli vierelle.

[Hetuli]

Minusta lopetustilanne on helpompi eläinlääkärillä. Tähän mielipiteeseen vaikuttaa varmasti se, että kissojen kanssa nuo tilanteet ei aina ole mitään helppoja. Viimeisin kokemus on Onnista, joka ei ollut eläessään sylikissa eikä ollut sitä myöskään viime hetkinään. Lääkäri antoi rauhoittavan tai sen alkupiikin kissan ollessa kantokopassa, jätti meidät kahden sanoi, että voit ottaa kissan syliin. Kissalla oli kunnon pelkoaggressio päällä ja sähisi ja murisi - aivan turha luulo että olisi voinut ottaa syliin. Koko tilanne vei peräti tunnin. Olen tietysti iloinen, että olin Onnin kanssa loppuun saakka mutta ei tosiaan ollut mikään syliin nukahtaminen.


Mulla ei ole koskaan kissat etsineet kuollutta kaveriaan - luulen, että aika hyvin vaistoavat kun kissa on sairas.

[Mea]

Ihmisrasvat rajoittuvat omiin Ritualseihini, mutta niiden naamarasvat ovat mielestäni melko hajuttomia. Se tosin ei todista hirveästi kun on maailman onnettomin hajuaisti.

[aunet]

Kuopion Vehmasmäkeen avataan uusi yksityinen eläinklinikka Soma kesällä.

[Koiruuksia]

Ja Koiruuksia, Tervon lääkäri tuli kotiini lopettamaan Santran. Illalla Kuopion tuhkaamosta hakivat tytön, kun en voinut ruumiin kanssa nukkuakkaan. Jonkun verran kustansi. Talvipakkasilla tämä kaikki. Sissi oli vieressä koko tapahtuman ajan, koska halusin niin ja koira itse tuli vierelle.

Meillä onneksi pystyttiin hautaamaan Nuppu tänne omalle pihalle. Mutta jos vaan mahdollista niin jatkossakin haluaisin eläinlääkärin kotiin koirien kanssa.
Aina se ei tietenkään ole mahdollista. Mekin olemme usein olleet jo eläinlääkärissä kun asia on tullut eteen,

[Nappis]

Yksilöllisiä ja tilannekohtaisia nämä lopetusjutut aina ovat. Mulle silloin ekalla kerralla eläinlääkäri itse ehdotti kotilopetusta ja olin heti sitä mieltä, että se on koiran kannalta hyvä juttu. Sitä vain mietin, että saanko pidettyä itseni kasassa yhtä hyvin kotona kuin klinikan kliinisessä ympäristössä. Sain.

Molemmat kotilopetukset ovat olleet kiireettömiä ja rauhallisia. Koirat saivat lähteä nätisti kotona sylissä tai omalla pedillä. Ei tarvinnut stressata automatkaa klinikalle tai klinikalla olemista, viimeisinä hetkinä sai olla tutussa ja turvallisessa ympäristössä oman lauman keskellä. Minun ei tarvinnut jälkeenpäin ajaa kotiin sekavassa mielentilassa.

Enää on yksi koira jäljellä ja sekin saa lähteä kotona jos onnistuu. Minullakin on ollut koirien kanssa tilanteita, joissa se ei olisi onnistunut. Ei sille mitään voi, ja lopetus voi klinikallakin mennä nätisti ja ilman suurta stressiä. Pari koirista on lähtenyt yllättäen rajun oireilun seurauksena niin, että lopetuspäätös on pitänyt tehdä klinikalla ollessa. Ne olivat traumaattisia kokemuksia, mutta niinkin voi käydä ja minkäs teet.