Kirjoittaja aunet » 14.05.2025 14:34
Turha kai asiaa on tässä pohtia, mutta munuaisvika, ollessaan paha sellainen tai syöpä munuaisissa, vie liikuntakyvyn ja kivut ovat hirvittävät. Koira huutaa eikä pääse jaloilleen. Voi vanhalla koiralla tulla päivien sisällä, näin kävi omalle liki 12 v. berninpaimenelle. Päivystyskäynti oli viimeinen, ei olisi kestänyt matkaa Helsinkiin, jossa ainoa "hoito" olisi ollut mahdollista. Tuon ikäinen koira jo rotunsa edustajalle oli harvinaisuus. Elävänä tuli kotiin vain minä, Ide kuolleena. En suosittele kenellekään yksin tehtynä. Tästä on jo vuosikymmenet aikaa, mutta silti muistan sen tuskan kuin eilisen päivän.
Tuoreempi asia reilu vuosi sitten. Minua helpotti Mea huomattavasti oman kasvattamani rakkaan Santraborzoin kanssa se, että uudenvuodenyönä päivystyksessä saatiin elämän sillä hetkellä palauttava ensiapu ja lääkitys kotiin. Tyttö oli 11-vuotias. Vaihtoehtona olivat lopetus klinikalla tai koepalat keuhkoista ym. tai lääkityksellä kotiin. Ultrassa ja verikokeissa todettiin suolistossa syöpä. Valittiin viimeisin vaihtoehto ja siitä olen iloinen. Iloiten yhdessä saatiin kivuitta viettää kotona pari viikkoa ja sain kutsuttua lääkärin kotiin lopetushetkellä. Sissi-tytön ollessa vierellä. Samana iltana tulivat tuhkaamosta noutamaan Santran, ettei tarvinnut pakkasessa ulkona yötä viettää, vaikka vilttiin kiedoin. Kerroin siksi, että on myös tällainen vaihtoehto, jos Mellin aika on tullut ja hän pystyy letkuista kotiin pääsemään kivuitta viettämään viimeiset hetkensä. Anteeksi sekava sepustus.