Kylän huonoiten käyttäytyvä koira

[Surkimus]

Mulla on koko kylän huonoiten käyttäytyvä koira. Jotkin ihmiset on sille aivan saman tekeviä, joitakin se pelkää ja joidenkin mukaan se lähtisi empimättä. Samaten jotkin koirat on sille aivan saman tekeviä ja toisille se räjähtää saman tien. Koiran haukkua se ei kestä ollenkaan, riittää että joku koira haukkuu ulkona niin tämä aloittaa kanssa.

Se tapasi tossa yks päivä maailman kilteimmän koiran ja siitä rähinästä ei meinannut tulla loppua, kun sen kanssa teki jotain se hetkeksi unohti sen toisen. Koirat oli molemmat irti ja lopulta se meni siihen että mun koira yritti purra toista perseestä ja lopulta meni rähjäämään suoraan sen naamalle, jonkun toisen koiran kohdalla se olisi ollut itsemurha. Mun koira on vielä ihan pentu ja se toinen oli nuori aikuinen.

Me ei koskaan tervehditä toisia koiria hihnassa, eikä näköjään enää vapaanakaan.

Mitä ihmettä mä teen tän kanssa, mulla on ollut koiria 20 vuotta, myös saman rotuisia, enkä ikinä ole nähnyt vastaavaa.

Koira menee myös ihan tiloihin joka kerta kun laitan sukkia tai kenkiä jalkaan tai kerään kakkoja ulkona, se myös on todella äänekäs, se saattaa kesken unien nostaa päätä, ölistä hetken ja jatkaa uniaan, ulkona se kulkee nätisti, mikään ei muutu ja yhtäkkiä se taas ujeltaa hetken ja hiljenee. Kesken luun syönnin ja välillä sen aikana se ääntelee ja taas hiljenee. Siinä ääntelyssä ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Eläinlääkärissä on käyty ja koira tutkittu läpikotaisin, myös kuvattu eikä mitään ole löytynyt.

Se on nyt myös alkanut vetämään hihnassa mitä ei ennen tehnyt, mutta se nyt on pienin meidän ongelmista.

Millä mä saan tästä koirasta yhteiskuntakelpoisen? Kohta sitä pelkää kaikki kun se ei ole enää pieni ja söpö, koira on alle puolivuotias paimenkoira.

[Biarritz]

Puolivuotiashan on vielä kovin nuori, että sen vuoksi en kyllä heittäisi itse vielä pyyhettä kehään. Lisäksi kun tuo on vielä tyypillinen ajankohta murrosiälle. Onko lähistöllä koirankouluttajia joihin voisi ottaa yhteyttä?

[tuhti]

Aloittaja kuvasi, miten koira käyttäytyy eri tilanteissa muttei kertonut, miten koiraa on koulutettu tai millainen sen elinympäristö on. Onko taloudessa muita koiria, pieniä lapsia ja asutaanko keskellä pöpelikköä vai kaupunkioloissa? Koira vaikuttaa ilman näitä taustatietoja reaktiiviselta mutta muuten aika mahdotonta sanoa sen enempää. Jos omat keinot alkavat loppua, ottaisin yhteyttä osaavaan koirakouluttajaan. Koira on vielä kovin nuori, joten varmasti on paljonkin tehtävissä. Joskus saman rodun eri yksilöt voivat tosiaan olla aivan eri puusta ja se voi yllättää, jos on ajatellut hankkivansa samalla lailla toimivan koiran kuin edellinenkin oli.

[aunet]

Oliko aloittajan viesti totta?

[Vieras]

Oliko aloittajan viesti totta?

Valitettavasti on, tuossahan tuo kakara istuu vieressä.

[Surkimus]

Aloittaja kuvasi, miten koira käyttäytyy eri tilanteissa muttei kertonut, miten koiraa on koulutettu tai millainen sen elinympäristö on. Onko taloudessa muita koiria, pieniä lapsia ja asutaanko keskellä pöpelikköä vai kaupunkioloissa? Koira vaikuttaa ilman näitä taustatietoja reaktiiviselta mutta muuten aika mahdotonta sanoa sen enempää. Jos omat keinot alkavat loppua, ottaisin yhteyttä osaavaan koirakouluttajaan. Koira on vielä kovin nuori, joten varmasti on paljonkin tehtävissä. Joskus saman rodun eri yksilöt voivat tosiaan olla aivan eri puusta ja se voi yllättää, jos on ajatellut hankkivansa samalla lailla toimivan koiran kuin edellinenkin oli.

En olettanutkaan saavani kenenkään aikaisemman koirani kloonia mutta tämän käytös on aika alusta asti hämmentänyt.
Koira on hyvin perso kailelle mitä voi syödä ja sen turvin siltä voi pyytää asioita jotka se jo osaa, muttei tämän ikäinen vielä paljon osaa. Kaupungissa asutaan joten aika usein niitä ärsykkeitä väkisinkin tulee vastaan, muita eläimiä tai ihmisiä ei täälä asu, asutaan koiran kanssa kaksistaan.

Minulla on ollut yksi pelkoaggre koira joka reagoi kaikkeen ensimmäisenä hampaillaan ja sen jälkeen pakenemalla, tämän käytös on hämmentävää kun se saattaa tänää ohittaa koiran kun sitä ei olisikaan ja huomenna räjähtää samalle koiralle jo pitkän matkan päästä.

[aunet]

Kivut? Hampaanvaihto? Hormonimyrsky? Vaaditko liikaa pieneltä? Panta ärsyttää henkitorvea? Laita valjaat kaulapannan sijaan.

[Surkimus]

En usko kipuihin, koira on läpikotaisin tutkittu ja kipulääkekin kokeiltu varmuuden vuoksi. Hampaat ovat kyllä vaihtumassa.
On kokeiltu pantaa ja valjaita, ei eroa käytökseen.
En tiedä vaadinko liikaa, koira osaa pommin varmasti istumisen ja sen voi kutsua vapaana ollessaan tilanteesta pois kunhan se kuulee rähinältään mitä sille sanotaan. En vaan uskalla enää päästää sitä kenenkään lähelle ihan vaan siksi ettei se tapata itseään, sen verran kamala kokemus oli tuo viimeinen tapaaminen, se kun meni aivan suoraan päin toisen naamaa rähjäten ja sitä ennen yrittänyt purra sitä persiistä. Koira on myös niin ahne ettei se edes huomaa mitä sille antaa, en tiedä minkä kokoisia nameja sille pitää antaa että se tajuaa saaneensa jotain, sekun nielee ihan kaiken kokonaisena huomaamatta mitä se edes sai. Samoin on ruuan kanssa, ”oli ihan hyvää, mitähän mä söin”.

[*kiranas*]

puolivälissä lukemista ajattelin, että tää on paimenkoira ja lopussahan se mainittiin. muutaman vastaavan nuoren paimenkoiran olen nähnyt ja omistajat on tehneet hirveän työn sen kanssa, tää tieto ei nyt sua auta muuten kuin, että toivoa on! koira kuulostaa reaktiiviselta nyt ainakin (ja epävarmalta), lähtisin opettamaan rauhoittumista, rakentamaan suhdetta ja ainakin kokeilemaan vastaehdollistamisen kautta tilanteita. ehkä toimii ehkä ei. ja vie aikaa kun vääriä käytösmalleja on jo opittu, mutta nuori koira kyseessä. ota myös yhteyttä kouluttajaan, joka osaisi auttaa ja perehdy oikeasti siihen kouluttajaan, turhaan maksat palvelusta, jos henkilöllä ei ole mahdollisuutta auttaa. ainakin nyt alussa, vältä tilanteita jossa tiedät, että se rähjää, mutta toisaalta tilanteita olisi hyvä treenata. onko sulla treenikaveria, alussahan sekin tilanne voi olla vaikea koiralle, jolloin ainakin pääset alkuun. toki koirakin tottuu ja oppii, että "tää on nyt tää tuttu juttu ja tässä yleensä tehdään näin", mutta samalla saa sitten itsekin varmuutta siihen toimimiseen vaikka tilanteesta tuleekin tuttua. sitten vaan siirtää tilannetta toiseen ympäristöön. jos koira on herkkis luonteeltaan, niin sehän imee piuhaa pitkin sun fiilikset joka kerta, ja ne voi myös laukaista käytöksiä siellä ulkona tai muussa tilanteessa. kukaan ei aina voi olla zen, mutta tuo on myös sellainen, mikä kannattaa pitää mielessä.

[Tiibetinhelmi]

Mun mielestä kuulostaa vaan siltä että sulla on aikamoinen persoona siellä. Eiköhän aika korjaa nuokin puutteet? Kun ei kuulosta siltä että olisi oikeasti päästään sekaisin.

[aunet]

Onko sulla joku aikuinen pomminvarma lauhkea vahvahermoinen koiratuttava? Voisi auttaa jos lähdette kävelylenkille sellaisen kanssa, pennut ja nuoret oppii parhaiten aikuisen koiran mallista ja näin hän saisi "oikean" käyttäytymismallin kaverilta. Ainakin meillä mallioppiminen on toiminut jokaisen kohdalla ja helpottanut kummasti. Toki toimii toiseen suuntaan samoin, eli huonot mallit opitaan yhtä lailla.

[Koiruuksia]

Suosittelisin ottamaan yhteyttä asiansa osaavaan kouluttajaan joka tulisi sinne paikan päälle ja lähtisitte yhdessä lenkille. Hän näkisi ainakin osan ongelmista, näkisi teidän keskinäisen kemianne ja osaisi antaa toimivampia neuvoja kuin kukaan netissä.

[Surkimus]

Osaako joku neuvoa osaavaa kouluttajaa pirkanmaalta tai lähimailta? Nettisivuja pläräämällä on hankala tietää kuka olisi meidän tilanteeseen sopiva ja oikeasti osaava.

[Umac]

En tiedä ko henkilöstä mitään mutta IG:tä seuraan
https://elainkoulutus.fi/kurssit-ja-pal ... -koirille/
Huom! Verkkokurssimahdollisuus!
Sijaintia en tiedä.

[Rigge]

Me käytiin aikoinaan Taina Auralla eroahdistuskoulutuksen tiimoilta. Hieman eri syy teillä, mutta voin suositella häntä:

https://koirakoulut.fi/yhteystiedot/

[Iidis79]

Mullahan oli mun toinen koira ihan vaan luonnevikainen. Jeckyll & hyde. Se käyttäytyi todella ennalta arvaamattomasti. Ja lopulta jouduin sen lopettamaan alle 3 vuotiaana. Tosin se oli huonosta kennelistä, minkä sain tietää kautta rantain. Koira oli pentunakin aivan mahdoton, ei ollenkaan normaali pentu. Ei toki kannata vielä antaa periksi, mutta ei kannata itseäänkään soimata liikaa.

[*kiranas*]

Osaako joku neuvoa osaavaa kouluttajaa pirkanmaalta tai lähimailta? Nettisivuja pläräämällä on hankala tietää kuka olisi meidän tilanteeseen sopiva ja oikeasti osaava.

jirka vierimaa on vetänyt eläinten käyttäytymistieteeseen pohjautuvaa yliopiston koulutusohjelmaa treella, jos hän tekee vielä asiakastöitä, niin kokeilisin tätä korttia. tommi mäkelä (olisko ollut hämeenlinnassa), on myös tuohon perehtynyt ja tarjoaa koulutuspalveluita kisakoirille ainakin ja koska hän on virkapuolenkin koiriin perehtynyt, niin jotain osaamista voisi olla ongelmien ratkomisista. esitä asia ja ongelma ja kysy suoraan voisitko saada heiltä apua tai osaavatko he ohjata eteenpäin kolleegalleen. jaana pohjolalla (elainkoulutus.fi) on kokemusta ongelmien ratkomisista, hänellä on verkkokursseja, en tiedä miten tarjoaa lähipalvelua tällä hetkellä (eikä ole pirkanmaalla). umac olikin jo jaanan vinkannut. jaana asuu uudellamaalla, mutta nettisivuilla oli puhelinneuvonta myös mainittu.

[Tiibetinhelmi]

Hyviä vinkkejä tullut jo, toivotaan että näistä on apua.

[Voi ap]

Ap parka, I feel you.
Mulla on samanlainen koira.
Olin ihan järkyttynyt aluksi. Eka siihen näytti tepsivän koulutus, eli ihan kielto, ja sitten muutaman käskyn opetus pos. vahvistaen namilla tai, jossain vaiheessa osoittautui että se palkkaantuu enemmän lelulla. Tilanteesta riippuen.
Kohta se jossain 5-6 kk ikäisenä karkasi totaalisesti lapasesta.
Olin opettanut ettei ovesta lähdetä ilman lupaa se karkasi ja lähti juoksemaan ihan pitkin mäkiä ja lällätti mennessään. Jossain vaiheessa kuitenkin pentumaisuuttaan uskoi kun päättäväisesti kävelin sen luo se tajus että olen tosissani..
Mutta jokainen askel, jokainen hengitys, jokainen ele sen kanssa pitää miettiä.
Sillä pystyy olemaan vain noin 1-2 asiaa kerralla mitä koitan viedä perille, tai muuten se menee niin jengoille että ei mitään rajaa.
Joka päivä sen kanssa pitää leiikkiä rajuja leikkejä useita tunteja tai puolituntisia, kunnes se makaa läähättäen tyytyväisenä, ja näissä leikeissä olen esim opettanut tiettyjä rajoja kuten ei purra, kiekaisen kun kukko joka kerta kun purasee nahat rullalle.
Liittänyt saalisviettiin käskyjä kuten odota, ja sitten saa palkaksi syöksyä.
Tämä joku verran auttanut siihen että sillä on edes JOKIN hallinta, koska se syöksähtelee pitkin katuja jokaisen lehden perään.
MITÄÄN koiria ei ohitettu 11 kk synttäripäivän jälkeen, en viettänyt joulua uuttavuotta, pääsiäistä eikä vappua koska meillä ei käy vieraita, koska tämä loikkii niiden niskassa enkä saa kuriin sitä. Jokainen vieras jos olisi niin ettei huomioi koiraa, se menisi komemtamalla mutta joka tilanne alkaa alusta kun vieras alkaa katselemaan sitä.
Mun isä on ainut joka voi käydä kylässä, koska hänelle meni perille miten tämän koiran kanssa tulee olla, ja hänen aikana koira oppinut rauhoittumaan,.
Tämän kanssa menee vuosi, kaksi vuotta. Me luikitaan pitkin metsiä, ei ohitella koiria, ja jos tulee pattitilanne niin alan leikittää, ja se osaa jo muutaman pysäytyskäskynm kuten odota ja EI, mutta heti jos tilanne pitkittyy se katoaa lapasesta.
Mun pitää ihmisten, pyörien ja kaikkien vastaan tullessa olla huono ryhtinsenä ja etsiä jotain roskia maasta, että se näkee ettei me huomioida. Olen vastaantulijoilel joutunut olemaan jopa tyly, koska tää ei saa oppia sitä että jokaisen luo lähdetään

Ollaan edistytty, koira kohta puolitoista vuotias, pystytään JO tekemään seuraavat asiat:
ohittamaan ihminen tai pyörä kadullla niin että koira haistelee reunoja, mieluiten nartun kusia.
Ylittämään piha katu ilman että on olkapää sijoiltaan
yksinkertaisia suojatietilanteita, jossa joudutaan odottaa auton meno ohi.
Tien toisella puolella oleva koira saa olla, jos ei ala haukkumaan takaisin.
Kauempana olevat räyhääävt koirat saa olla.

Tässä kaikki. Ei minnekään keskelle toria, ei vielä pitkiin aikoihin.
Kyse on suuresta viettitoiminnasta, ja koiran ihan siis paksupäisyydestä. Otan osaa.

Ainut koulutustyyli mitä tuohon suosittelisin on pevikoulutus, itse toteutan sitä mutta olen joutunut mm. käyttämään pysähtymistekniikkaa vetämisessä, kaikkia palkkaamiskonsteja PAITSI sitä se ei kestä että kehun ja annan namia lenkillä.
Se haluaa rajua taistelua.
Joka ilta sen kanssa pitää kelliä sängyssä painien, yhteen väliin huomasin että jos en paini sen kanssa joka päivä, se alkaa mennä aivan sekaisin. Pururaja kun on selvä, sen kanssa on nyt turvallista painia.

[Voi ap]

Lisävihje, itse olen löytänyt paljon apua Youtubesta sellaiselta kouluttajalta kuin Robert Cabral, esimerkiksi kaikkia näitä malinois- suojelukouluttajien juttja, jotka kertoo koirista jotka on ihan tuon samankuuloisia..
Sekin sanoo että koiralla voi olla vain muutama asia päivässä. Ja Tuukka Nikola on toinen hyvä kouluttaja, mitä arvostan ja seuraan.
Näistä on ollut apua, etsin joka päivä Facesta tai Youtubesta jonkin ajatuksen ja yleensä sen jälkeen menee hetki, että menee ihan päin p*rsettä kunnes taas löydän tasapainon.
Ja olen opetenllut nauramaan: Tää koira joskus suuttuu kun ei pääse ohituksissa, ja alkaa haukkumaan minua.
Tällöin alan riehua sen kanssa ja nauran ..Olen opetellut siis pitämään huvittavana sitä, että kaikki on päin persettä, koska muuten ripustaisin itseni puun oksaan lenkillä.,
Taas yksi lenkki takana missä tuli koiria vastaan, selkäni on märkä hiestä vaikka ei oltu kuin tunti lähipöpelikössä.
Joka paikka täynnä toisia koiria ja piti väistellä, koska tietyn välimatkan päästä alkaa jo onnistua.
Ajoitan pisimmät lenkit aamulle aikaisin, tai yölle myöhään, mutta jotkin kusilenkit on tehtävä "ihmisten aikoina" ja yritän vaan säästää hermojani aina seuraavaan koitokseen.
Oikeesti jos ei elämäntilanne olisi sellainen, että pystyn tämän tekemään just sillä tahdilla kun koira vaatii, joutuisin luopumaan tästä kotiin, jossa on äärimmäisen kokenut ohjaaja joka etsii juurit ällaista koiraa.
Itselle tämä tuli vähän yllärinä, mutta aion nielaista isosti ja jatkaa yhteistä matkaa.
Hermorakenne on kuitenkin sellainen koiralla, että kun se pääsee niistä "jokainen talitintti on mahdollinen kaveri" kuten moni koira vanhemmiten tajuaaa esim ettei kaikkea kannata riehaantua, niin siitä tulee se elämäni koira. Olen siitä ihan varma ja tykkään tästä jo nyt.

[Surkimus]

Uutena asiana on tullut se, että koira ei kestä mun puhelimen soittoääntä eikä aivastelua. Aikaisemmin se ei ole ymmärtänyt puhelimessa puhumista mutta nyt se yhdistää pelkän soittoäänen siihen puhumiseen. Sitä sentään voi harjoitella mutta aivastuksia ei, onko kellään neuvoja mitä tehdä.

[Biarritz]

^ Mitä tuo "ei kestä" käytännössä tarkoittaa eli miten koira reagoi puhelimen soimiseen?

[aunet]

Niin, pomppaatko itse raketin lailla vastaamaan tai teet nopeita liikkeitä, jolloin se näyttää koirasta "hätätilanteelta"? Aivastus nyt voi lähteä sellaisella voimalla ja äänellä, että useampi koira sitä hätkähtää.

[Koiruuksia]

Kiinnostaa myös että mitä koira tekee kun puhelin soi (mitö sinä teet?) tai kun kuuluu aivastus?

Kyllähän puhelimen soittoääneen voi koiraa siedättää ihan niinkin yksinkertaisesti kuin että soittaa sitä soittoääntä "koko ajan" ja samalla palkkaa koiraa ruoalla
Tai sitten vaihda puhelimesi soittoääntä sen verran usein että koira ei ehdi yhdistää ääntä siihen että alat puhumaan puhelimeen jos se puhuminen siinä on se juttu.
Ennen kuin kerrot enemmän, on vaikea miettiä mitä sinun kannattaisi tehdä.
Aivastuksiakin voi harjoitella. Päästät vaan samankaltaisia ääniä mitä aivastuksesta kohdallasi kuuluu. ja taas palkkaat.

Kannattaa miettiä myös omaa käytöstään koiran kanssa kaikissa tilanteissa koska usein ihminen osittain ainakin aiheuttaa itse näitä koiran ns. häiriökäyttäytymisiä. Tietenkin koirissa on valtavia eroja luonteissa ja on myös ns. hankalia koiria. Asiaa kannattaa kuitenkin ihan avoimesti ja rehellisesti miettiä koska jos voit muuttaa jotain omassa käytöksessäsi niin se voi auttaa koiraa paljonkin.
Kun vielä toimin ongelma(ohjaaja)koirakouluttajana niin hyvin monesti koiranomistaja toimillaan edesauttoi olemassa olevaa ongelmaa.

[Kissimyyr yhä vaan]

Minä väsyttäisin pienen paimenen päätä, juurikin veisin sitä keskelle toria, kauppakeskuksen hissiin jne. Antaisin sille paljon ihmeteltävää. Ja sitten se riehunta vapaana, yleensä noi pysyy aika hyvin omistajan lähellä jos tehdään jotakin, pelkkä hihnalenkki ei vaan riitä väsyttämään pientä päätä. Meillä jo ohitetaan aika ok jos ei mennä iholle, ja vetämiseen auttaa kun koiran vetäessä omistajan vauhti aina hiljenee ja pysähtyy kokonaan, kunnes hihna on taas löysä. Aika auttanee ongelmaan kuitenkin

P.S. Ja sama ulos lähdön kanssa, ennen kuin koira istuu ja on rauhallinen ei ovi koskaan aukea, aika äkkiä se hiffaa.

[aunet]

Just mitä Koiruuksia kirjotti, että omassa käytöksessä ne muutokset olisi tarpeen. Ihan vaan pistä puhelin pois ja rauhotu itse. Tuskin suurempaa ongelmaa on. Jos koira on rauhaton tai ns.ahdistunut lähtökohtaisesti, sitä suuremmalla syyllä rauhoitat itsesi. Puhelin kiinni, tuskin on niin tärkeitä juttuja, joita ei voisi siirtää. Kokeileppas, toiminee kummasti.

Kissimyyr laittoi:"
Minä väsyttäisin pienen paimenen päätä, juurikin veisin sitä keskelle toria, kauppakeskuksen hissiin jne."

Näinkin voi olla, mutta riippuu pennusta ja iästä, mihin roudaa. Ei ole mitään järkeä raahata alle nelikuista pentua itsekseen mihinkään. Ihan pieni kukkanen tien poskessa, jota voi rauhassa nuuskutella tai josta ihminen tai joku rollaattori ohi kulkee, riittää oppimiselle. Asia kerrallaan, hyvien kokemusten kera. Ja jos vaan mahdollista, niin mukaan aikuinen koira, joka kulkee kuin juna, välittämättä metelistä tuon taivaallista. Ainoa asia sille aikuiselle koiralle on suojella olemuksellaan pientä, ja pentu sen vaistoaa. Tämä on koettu.

[Surkimus]

Ja jos vaan mahdollista, niin mukaan aikuinen koira, joka kulkee kuin juna, välittämättä metelistä tuon taivaallista. Ainoa asia sille aikuiselle koiralle on suojella olemuksellaan pientä, ja pentu sen vaistoaa. Tämä on koettu.

Toisen koiran mukaan tulo on lähes mahdotonta kun tuo ei siedä ketään, se rähjää suoraan toisen naamalla niin en halua ottaa mitään riskejä kenenkään hengen vuoksi.

Olen yrittänyt siedättää tuota puhelimen ääneen, en reagoi soimiseen mitenkään, voinhan soittaa takaisin. Silti reaktio on joka kerta sama, sama mitä käy joka kerta kun puen sukkia tai kenkiä, koira huutaa, härvää ja puree. Jos se hilluu olen aina kääntänyt selän ja odottanut että se rauhoittuu ennenkuin jatkan, paitsi ulkona.
Ulkona suhtaudun ohitettaviin ihmisiin ja koiriin niin kuin niitä ei olisi edes olemassa. Jotkin se ohittaa ongelmita ja tosille se räjähtää jo kaukaa ennen kun toinen on edes huomannut meitä.

[aunet]

Voin vaan kuvitella, jos tuo on oikeasti todellista. Hyvät neuvot olet saanut.

Surkimus kirjoitti:
"Toisen koiran mukaan tulo on lähes mahdotonta kun tuo ei siedä ketään, se rähjää suoraan toisen naamalla niin en halua ottaa mitään riskejä kenenkään hengen vuoksi. Olen yrittänyt siedättää tuota puhelimen ääneen, en reagoi soimiseen mitenkään, voinhan soittaa takaisin. Silti reaktio on joka kerta sama, sama mitä käy joka kerta kun puen sukkia tai kenkiä, koira huutaa, härvää ja puree. Jos se hilluu olen aina kääntänyt selän ja odottanut että se rauhoittuu ennenkuin jatkan, paitsi ulkona."

Joku tuossa yhtälössä mättää, näin palstan kautta näkemättä teidän yhteiseloa kannattaisin yhteydenottoa ihan fyysiseen ammattilaiseen. Kokemuksella voin sanoa, että jossain kohtaa Surkimus mättää sun toimissasi. Siis jos tämä tarina on totta.

[Koiruuksia]

[

Silti reaktio on joka kerta sama, sama mitä käy joka kerta kun puen sukkia tai kenkiä, koira huutaa, härvää ja puree. Jos se hilluu olen aina kääntänyt selän ja odottanut että se rauhoittuu ennenkuin jatkan, paitsi ulkona.

Anteeksi nyt vaan, mutta tuossa vaiheessa pitäisin jo pahaa ääntä. En todellakaan kääntäisi selkääni. Joku tolkku. Sitten kun on kauniisti niin saa rauhallisia kehuja "Noin on hieno, hyvä." Ja ruokapalkkaakin jos koira on siitä kiinnostunut.
Jokaisella koiralla on ihan hyvä olla tiedossa ne raamit minkä sisällä saa olla ja toimia ihan rauhassa ja että missä menee raja. Milloin se, joka asioista kuitenkin päättää, ei ole tyytyväinen. Mikä on sallittua ja mikä ei. Kaikille yksilöille se ei ihan mene perille selkää kääntämällä ja joskus voi joutua korottamaan myös ääntä ja jopa käyttämään "uhkaavaa kehonkieltä. " Palkkaaminen ja kehuminen kuitenkin ihan avainasemassa että koira tietää mitä siltä halutaan ja minkälaista toimintaa siltä odotetaan

Olisi tosi hyvä jos sinne teille voisi tulla joku joka osaisi katsoa nuo kaikki asiat mistä olet maininnut ja antaa toimivat ohjeet ja neuvot.
Soittelemalla eri tahoille tämäkin asia selviää. Luulen että olette nyt menneet sen pisteen ohi että voisit itse tuon asian enää yksinäsi saada kuntoon.
Kovasti tsemppiä ja jaksamista koirasi kanssa että saisitte arjen sujumaan ilman ongelmia

[hyvät neuvot]

Anteeksi vaan, mutta ap sai tosiaan melkoisen paljon neuvoja ja jutut kuulostaa yhä enemmän omituiselta ja siltä, että ap hakee syytä nyt koirasta luopumiseen.
Anna mennä! anna toiseen kotiin.
Koska ainut mihin voi vaikuttaa on oma käytös. Ei koiran luonteeseen voi vaikuttaa, geenit on annettu. Ei voi vaikuttaa siihen miten koira päättää reagoida SINUN kanssa asioihin, ja aloittaja kuulostaa siltä että sahaa kahden vaihtoehdon välillä: Omaa toimintaa ei halua muuttaa miksikään, mikään neuvo ei auta, mikään ei ole hyvä. Toisaalta koiraan on ilmeisesti kiintynyt niin, että joutuu hakemaan luopumiselle enemmän oikeutusta.
Sääli on sairautta. Koirallekin on parempi päästä kokeneeseen kotiin. Ap-han sanoo olevansa kokenut tavallaaan, mutta itsereflektion tarpeen heijastaa heti itsestään poispäin.
Sen huomaa siitä että neuvot ja ideat eivät saa hänessä aikaan mitään vastakaikua, vaan jatkaa koiran syyttämistä edelleen ja listaa miten kovasti on jo yrittänyt. Cvn teko ja koiran koulutus ei ole sama asia, koirat ei kysele ansioita ja vaivan määrä tulee olemaan loputon. Se on myös osittain mitä voisi nimetä kohtuuttomaksi, jos ei siihen ole valmis. Kukaan ei syytä eikä syyllistä, jos päätät antaa koiran toiseen kotiin.
Lopetuspäätös kannattaa sinun ulkoistaa, koska tunnut olevan sokea itsellesi. Parempi että joku ammattilainen yrittää ensin, koirassa on äärimmäisen harvoin sellaista vikaa, että se pitäisi lopettaa, mutta koiran pystyy saamaan ÄÄRIMMÄISEN sekaisin ja jopa stressistä sairastumaan, kun sillä on tarpeeksi vääränlainen omistaja. Ihmisessä ei ole välttämättä sikäli vikaa, koira ja ihminen eivät vaan aina sovit toisilleen.