Korostan edelleen, että mielikuvani ovat ihan facessa näkemieni päivitysten ja videoiden pohjalta, en siis todellakaan tiedä mitään jälki- tai yleensä pk-koirien koulutuksesta. Mutta tiedän, että kyseinen koira ei ole lainkaan ahne eli sen motivoiminen ruualla on ollut vaikeaa, eikä se ilmeisesti muutenkaan ole maailman helpoiten yhdessä tekemiseen motivoitava yksilö. En myöskään ymmärrä tai osaa katsoa pk-tottiksen kriteerejä, kun minusta jollain kisavideolla esim. seuraaminen näyttää ihan hienolta (just sellaiselta millaiseksi pk-seuraamisen miellän), mutta omistaja ei ole lainkaan tyytyväinen ja tuskailee kuinka taas on ihan hirveän näköistä. On harvoin tyytyväinen siihenkään miten koira jäljestää. Ihan varmasti kuitenkin koirat ovat hänelle äärettömän rakkaita ja niitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä, itse asiassa niin tarkasti että tunnen välillä itseni ihan huithapeliksi noiden pikku seurakoirieni kanssa
. Kuitenkin, joskus tulee sellainen outo tunne, että onko siinä jotain "ettei harrastusväline mene rikki"-fiilistä, kun esim. koiran sairastaessa on suuri harmitus kun ei pääse treenaamaan.
Tykkäisin joskus keskustella näistä asioista, mutta tiedän että mistään kyseenalaistamisesta hän olisi heti puolustuskannalla enkä tunne olevani tarpeeksi "pätevä" esittämään mitään argumentteja. Ja kun kyseessä tosiaan on lähipiiriin kuuluva henkilö niin haluan pitää meidän välit hyvinä. Mutta me olemme kyllä harrastamisessa ja koirapidossa aivan janan ääripäissä. Minun koirani saavat poissa ollessani olla vapaana koko asunnossa, ne saavat leikkiä ja juosta yhdessä, ihmiset saavat vapaasti tervehtiä niitä ja ne saavat kotona oleskella ja nukkua missä haluavat. En ole myöskään mikään himotreenaaja, se on minulle lähinnä koirien aktivointia ja kivaa yhdessä puuhailua, mutta sen yhdessä puuhailun ei tarvitse edes olla mitään ohjattuja treenejä.
Paljon kertoo ehkä sekin, että tämän ihmisen mielestä rally-toko on suurpiirteistä. Ja sitähän se ei ylemmissä (erityisesti mes-luokassa) todellakaan ole, vaan ääretöntä nillittämistä. Jotkut taitavat tietysti saavat koiran rallyvalioksi minimimäärällä kisastartteja (9), mutta tavallisille tallaajille niiden valiopisteiden saavuttaminen on työn takana, eikä läheskään kaikista koirista ikinä, millään määrällä kisaamista, tule valioita. Että jos olisi niin helppo ja suurpiirteinen laji, niin kaikkihan siinä loistaisivat. Tulee väkisinkin mieleen se, kuinka vuosia sitten rallyharrastajien faceryhmässä oli keskustelu, kun joku pk-rotuisen omistaja meni henkseleita paukutellen rallykisoihin, että "tosta pilipalilajista helposti yksi valionarvo ja sitten siirrytään taas oikeisiin harrastuksiin", eikä hänen koiransa saanut edes tulosta. Sitten hän haukkui koko lajin ja säännöt aivan tyhmiksi (esim. että perusasennon korjaaminen on tuplaistuminen josta tulee -10 virhepistettä).
