Kirjoittaja Nelth » 24.09.2022 12:01
Kuka tosiaan mitenkin haltioitumisen määrittelee. Valokuvaamalla paljon on oppinut katselemaan maailmaa jotenkin erilaisin silmin. Pienet yksityiskohdat, valo, varjot, värit, muodot yms. ovat alkaneet viedä mennessään. Myrsky, ukkonen, (aamu-)usva, utu, aaltoileva meri, revontulet, sateenkaari, auringonnousut ja -laskut, aamu- ja ilta-auringon erot, aamukaste, kiiltomadot yms. pysäyttävät ihmettelemään ja kaikkia noita tulee myös metsästettyä (valokuvausmielessä, mutta ylipäätään siksi, että on mieletön fiilis päästä itse omin silmin todistamaan kauniita asioita). Ja tietty samasta syystä haltioidun myös hyvistä valokuvista ja vaikkapa erikoisempia luonnonilmiöitä (esim. panssarisiimalevien bioluminesenssi) esittävistä kuvista/videoista, vaikka ne ei taiteellisessa mielessä kummoisia oliskaan. Toisaalta olen joskus lukenut jonkin kirjan tai katsonut jonkin sarjan yhdeltä istumalta - jonkinlaista haltioitumista ehkä sekin? Jostain asiasta innotuessani saatan kaivaa tietoa ja kahlata materiaaleja siitä läpi yömyöhään asti. Musiikin suhteen tahtoo olla vähän niin, että kun innostun jostain biisistä, niin se soi sitten kyllästymiseen asti - tosin joihinkin biiseihin ei vaan kyllästy vuosienkaan aikana tai sitten ne löytää ns. aina uudelleen. Eli juu, väittäisin haltioituvani aika herkästi.