Valvojat: Biarritz, ViaNocturna, Suska
Dacrest kirjoitti:Mun koiranpidolla ei ole paljoa tekemistä hoivavietin kanssa. Pennut ovat tietysti söpöjä, mutta odotan aina innolla että ne kasvavat nelikuisiksi, jolloin se "hoivaamisvaihe" on ohi ja voi alkaa ihan eri tavalla kommunikoimaan koiran kanssa. Myöskään pyöreänaamaiset, suurisilmäiset koirat eivät ole koskaan sytyttäneet - jotka kuulemma vetoavat ihmisen hoivaviettiin.
Hän sanoi että hänen ainut tytär riitti hänelle hoivavietin tyydyttämiseen.
Koiruuksia kirjoitti:Enpä osaa sanoa. Jotenkin kuulostaa vähän jopa halventavalta kun joku sanoo että: "Mulle riitti oma lapsi hoivavietin tyydyttämiseen."
Miksi joillain ihmisillä on 10 lasta ja joillain vain yksi. Joillain ei yhtään. Sama lemmikkien kanssa. Joillain on yksi koira ja joillain iso lauma. Plus muut lemmikit kissat jne siihen päälle. Joku harrastaa hevosia. Jollain ei ole yhtään lemmikkia eikä sen puoleen lastakaan.
Kun asiaa mietin niin ei mulla ainakaan ole koiria minkään hoivavietin vuoksi. Olen harrastanut niiden kanssa kaikenlaista näiden vuosikymmenien kanssa,
Olen kiinnostunut niiden oppimismekanismeista ja käytöksestä. Parhaiten olen huomannut, että huomaa kaikenlaista kun tarkastelee omien (oman koiralauman) koirien tekemisiä. Laumaan mahtuu aina niin paljon erilaisia yksilöitä. Se on mielenkiintoista. Enemmän ne tuntuvat ystäviltä kuin "hoivattavilta."
Toki tykkään myös antaa (ja vastaanottaa) hellyyttä ja läheisyyttä koirilta. Toimii myös kissojen kohdalla. Kissojen käyttäytyminen on myös mielenkiintoista enkä ole ollenkaan samaa mieltä silloin kun puhutaan kissoista ja vaikkapa niiden kiintymisestä omistajaansa. Mulla on jokainen kissa ollut hyvin kiintynyt minuun ja myös osoittanut sen. Sama koskee kissojen kouluttamista. Se onnistuu kyllä.
Meillä on ollut paljon akvaarioita ja niissä erilaisia kaloja. Kalojen käytöksen katselu on myös hyvin mielenkiintoista.
Luulen että tässäkin on vastauksia yhtä monta kuin on lemmikin omistajaa.
Mella M kirjoitti:Jotenkin tuntuu tätä keskustelua lukiessa, että hoivavietti käsitetään jotenkin kauhean negatiiviseksi sanaksi, että ihan kuin se olisi joku heikkouden tai kummallisen luonteenpiirteen merkki ja pitäisi kaikella tavalla todistella, että mulla ei nyt ainakaan sellaista ole.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa