Koiranpennun sosiaalistaminen

[Vieras]

Miten olette sosiaalistaneet koiranpennun muihin koiriin ennen voimassaolevia rokotuksia?

Minulle on tulossa koiranpentu ja haluaisin aloittaa muihin koiriin tutustumisen jo ennen rokotuksia. Lähipiiristä löytyy muutama koira, mutta suurin osa asuu eri kaupungeissa. Osassa koirakouluissa on pentueskareita tai pentujen sosiaalistamistunteja, joihin haluaisin osallistua. Mutta niihinkin vaaditaan usein voimassa olevat rokotukset tai ajankohdat eivät käy minulle iltapainotteisen työn takia. Löysin yhden koirakoulun, jossa ei pentueskariin rokotuksia vaadita, mutta kurssi alkaa vasta kuukauden päästä. Varhaisrokotetta olen miettinyt, mutta kasvattaja ei sitä suosittele, vaan haluaisi että ensimmäinen rokote annettaisiin 12 -viikon iässä.

Kasvattajan luona on muutama aikuinen koira ja pennulla on myös sisaruksia, joiden kanssa on saanut opetella sosiaalisia taitoja. Kuinka paljon kuukauden mittainen väli ilman muiden koirien näkemistä vaikuttaa pennun sosiaalisiin taitoihin myöhemmin?

[aunet]

Kyllähän se kuukausi on pitkä aika tuon ikäiselle pennulle ilman mitään kontakteja. Jos sinulla on yksikin tuttu koira lähipiirissä, kuten mainitsit, olisi se hyvä. Koiran tulee olla ehdottoman kiltti ja hyväkäytöksinen pentua kohtaan, pentu imee kuin pesusieni mallia aikuisista koirista käytökseensä. Samoin se oppii kerrasta myös pelkäämään jos jotain kamalaa sattuu. Jos ei ole sopivia tuttavakoiria, niin silloin on parempi ilman. Mitään härdelliä pennun ympärille ei tarvitse järjestää, tapaaminen silloin tällöin riittää, leikkien ja pennun ehdoilla. Varmistat vielä, ettei tuttavakoiralla ole tarttuvia sairauksia, esim. kennelyskää tai ripulia.

[*kiranas*]

samaa mieltä kuin aunet.

ottaisin varhaisrokotuksen sitten, jos vieraitten kanssa pentu on. muutoin menisin sillä 12 vk + 16 vk ohjeella roksujen kanssa.

omat koirat on tuttujen koirien kanssa hengailleet (pentuesisarukset ja muut aikuiset sekä oma lauma) ja vain sellaisten, jotka osaa pennun kanssa olla ettei tule negatiivisia kokemuksia. eikä sitten joudu tilanteeseen jossa toinen ihminen on sitä mieltä, että "aikuinen nyt vähän kouluttaa pentua" runttaamalla sitä maihin.

jos ei olisi mahdollisuuksia sosiaalistaa turvallisesti elukoitten kanssa, niin sitten pyörisin senkin edestä vain ihmisten ilmoilla.

[Umac]

Kasvattajan aloittama kantaa monipuolisuudessaan hyvinkin. Ihan varmasti kuukauden aikana saa muutamasta hyvästä ja asiallisesta koirakaverista riittävästi kokemusta. Sosialistuminen on kaikki muukin kuin toiset koirat, monta uutta ihmeellistä asiaa pennulle.

[Koiruuksia]

Meillä on aina menty sillä olemassa olevalla rokotusohjelmalla.
Paljon aina pennun kanssa liikutaan. Vältetään kuitenkin sellaisia paikkoja joissa on paljon koiria.
Käydään erilaisissa paikoissa ja sellaisissa liikkeissä mihin saa ottaa koiran.

Kävimme tämän nykyisen pennun kanssa kolmessa pentueskarijutussa ennen rokotuksia.
Jos ei sellaisia sopivasti ole, niin jos olet facebookissa ja siellä on joku paikallinen koirasivu, niin sellaisessa voi kysellä saman alueen muita pentuja leikkitreffeille. Muistaa vaan että mieluiten suunnilleen samankokoisia- ja ikäisiä.

Onnittelut uuden perheenjäsenen johdosta!

[JMTNT]

Koiruuksia, noin on menty meilläkin. Rokotukset kuntoon ja sitten vasta toisiin koiriin tutustumaan. Ja jos ajatellaan 8viikkoista pentua sapuessaan uuteen kotiin, niin miten outoa se pennulle on. Ja siitä syystä ensin tutustuminen omistajaan, jonka kanssa pentu saa kokemusta ja turvallisuuden tunnetta kohdatessaan ulkona uusia haasteita. Syntyy luottamus ja rokotusten jälkeen vasta toisiin koiriin tutustuminen omistajan turvallisella tuella.

[Tarkkana]

Viimeisin pentuna tullut sai varhaisrokotteen, koska täällä on paljon koiria. Siis niin paljon, että kohonnut tartuntariski on olemassa, vaikkei ihokontaktiin päästäisikään. Periaatteessahan emolta saatu suoja kantaa ensirokotuksiin asti, mutta se on kuulema yksilöllistä eikä varhaisrokotuksesta ollut mitään haittaakaan. Sikäli en ihan ymmärrä, miksi kasvattaja ei sitä suosittele.

Sosiaalistamisen osalta komppaan kaikkia edellä kirjoittaneita. Kaikki pikkupentuna tulleet koirani olen sosiaalistanut toisiin koiriin sen mukaan, mitä ympäristö on mahdollistanut. Harrastamani rodut eivät ole lähtökohtaisesti koirasosiaalisimmasta päästä ja olen siksi olen nähnyt paljon vaivaa sen eteen. Välillä paremmin ja välillä odottamattoman huonoin tuloksin.

Yllä mainittu varhaisrokotteen saaja tapasi alle 12-viikkoisena oman vanhemman koirani lisäksi kolmea ystävällistä ja hienotunteista aikuista koiraa. Yritettiin myös pentuesisaruksen kanssa, mutta niitä kahta ei saatu leikkimään nätisti. Yllättävän nopeasti pennut voivat kehittyä niin erilaisiksi.
12-viikkoisena aloitettiin pentutreffeillä käyminen ja 5-kuisesta alkaen jatkettiin yhden siellä tavatun pennun kanssa säännöllisiä tapaamisia kahdestaan. Otettiin molempien vanhemmat koirat mukaan kun pennut olivat jo täysikokoisia. Tästä kehittyi koirasosiaalinen aikuinen, joka tutustuisi innolla kaikkiin vastaantulijoihin (jos saisi päättää). Vähän turhan kiihkeää, mutta hyväntahtoista.

Silloinen vanhempi koirani leikki alle 12-viikkoisena pentuesisaruksensa kanssa kerran-kaksi viikossa. Nämä olivat olleet hyvät kaverukset jo pentupedissä, joten ne jatkoivat vain siitä, mihin siellä jäivät. Käytiin tapaamassa myös muita pentuesisaruksia muutamia kertoja. Niiden ja vanhemman koirani lisäksi tämä ei tavannut säännöllisesti muita koiria koko pentuaikana, mutta se kyllä haistoi, kuuli ja näki erilaisia koiria jatkuvasti. Tästä kehittyi rauhallisen hyväntahtoinen ja itsevarma koira, joka ei toisten rähinöille juuri korvaansa lotkauttanut. Omaan makuuni sopivin lopputulos.

Tätä edeltäneen koiran kanssa kävi onnellinen sattuma: lähelle tuli saman ikäinen ja saman tyyppinen pentu. Sattuma oli sikälikin hieno, että silloinen vanhempi koirani menehtyi tämän pennun ollessa 8-viikkoinen. Pennut olivat hyvin samanhenkisiä ja kehittyivät yhtä jalkaa. Tavattiin päivittäin ennen rokotuksia ja useita kertoja viikossa senkin jälkeen. Rokotusten jälkeen molemmat tapasivat muitakin luotettavia koiria yhdessä ja erikseen. Aikuistuttuaan nämä kaksi tulivat edelleen toimeen keskenään, mutta kumpikaan ei enää aikuisena pitänyt vieraista koirista. Omani ei edes kaikista pennuista. Se myös remmirähisi, jos vaikka irtokoira syöksyi jostain yllättäen iholle. Pystyi kyllä kokoamaan itsensä, jos ehdin ennakoimaan. Olin onnistunut rakentamaan sille liikaa kiihkeyttä suhteessa muihin koiriin.

Näitä aiemmat koirani eivät ole olleet tekemisissä muiden kuin omien koirieni kanssa ennen rokotuksia. Aikuistuttuaan eivät olleet varsinaisesti koirasosiaalisia, mutta ne sai uppoamaan uusiin koiraporukoihin, kun jaksoi systemaattisesti tutustuttaa. Niihin aikoihin se oli minulle niin tärkeää, ettei tuntunut yhtään turhalta vaivalta. Siltä kantilta ajatellen koirasosiaalisuus on suhteellinen käsite. Riippuu siitä, miten paljon vaivaa on valmis näkemään silloinkin, kun sitä ei juuri ole.

[aunet]

Aloittaja, saanko kysyä ja kysynkin, minkä rotuisesta koirasta kyse tai mitä rotuja pennussasi on? Iso merkitys kuitenkin sillä, onko lähtökohtaisesti laumasidonnainen vaiko yksinäinen tiensä kulkija?

[JMTNT]

^ Tuota samaa ihmettelin minäkin, ettei aloittaja kertonut pennun taustaa. Todella on paljon eroa rotu omaisuudella ja sitä kautta perimällä. Mutta sosiaalistumisen pentu kokee itse niistä kokemuksista joita omistaja sille tarjoaa.
Tämä sosiaalistaminen on todella väärin ymmärretty. Esim. kun kuljen kauppakeskuksen oven kautta niin näen naisen koiransa kanssa seisovan aivan oven edessä mistä ihmisiä tulee ja menee. Koira aivan tärisee pelosta,mutta omistaja sosiaalistuttaa. Sosiaallisen koiran saa vain omistajan tukemalla luottamuksella ei pakotteella.

[dinah]

Meidän ekan tämänrotuisen kasvattajat olivat molemmat eläinlääkäreitä, ja heidän ohjeensa oli, että heti mukaan vain. Jos vastaantuleva koira vaikuttaa rauhalliselta ja hyvinhoidetulta, niin tutustumaan.
Ja sillä on menty kaikki seuraavatkin koirat, ikinä ole tauteja saatu, mutta näistä on saatu sosiaalisia ja haukkumattomia pelkäämättömiä koiria.

[JMTNT]

Tästä koiran luottamuksesta eli sosiaalisuudesta esim. Ollaan koiran kanssa matkusteltu pitkä matka Ruotsinlaivalta linja-autolla Köpenhaminaan ja sieltä Charlottelundiin näyttelypaikalle. Mutta matkalla kävellään ison torin ohi. Siellä sitten tulee tanskandoggi haukkuen meidän takaa ja minä rottweilerini kanssa ihan peloissani ja juoksen kadun kulman taakse harhauttaen tämän dogin. Eli koira ei hyökännyt vaan luotti minuun. Tätä se sosiaalistuminen tarkoittaa.

[Vieras]

Kiitos kaikille vastauksista! Yritän kertoa parhaani mukaan vähän omaa sekä pennun taustaa.

Tarkoitus on siis sosiaalistaa pentua muutenkin, kun vain muihin koiriin tutustumalla. Asun suhteellisen isossa kaupungissa ja tarkoitus on pikkuhiljaa alkaa totuttaa pentua erilaisiin ympäristöihin, julkisiin kulkuvälineisiin, autoiluun, vieraisiin ihmisiin, muihin eläimiin jne. En kuitenkaan asu keskustassa, joten en ole heti viemässä pentua keskelle kauppakeskusta. Pyrin tekemään sosiaalistamisen pennun ehdoilla. Tuttavieni koirat ovat kaikki rokotettuja, terveitä ja hyväkäytöksisiä ja tulen varmasti niitä kevään aikana näkemään. Yritän mahdollisuuksien mukaan myös tämän kuukauden aikana edes muutaman kerran joitain näistä koirista nähdä.

Tarkkaa rotua en halua kertoa, ettei minua tunnisteta. Mutta minulla on aikaisemmin asunut pentuna pienehkö molossirotuinen seurakoira, jonka pentuajan kouluttamiseen ja sosiaalistamiseen panostin paljon. (Koira ei siis ole minun vaan tuttavani, mutta asui pentuajan luonani tuttavani elämäntilanteen vuoksi). Koira on nykyään arjessa todella helppo ja avoin. Sen pystyy esim. ottamaan mihin tahansa mukaan, tykkää kaikista ihmisistä, on koirasosiaalinen, eikä sillä ole ikinä esiintynyt minkäänlaista ongelmakäyttäytymistä esim. eroahdistusta, remmirähjäämistä ym. Toki koiran luonne ja rotu vaikuttaa varmasti myös asiaan. Koira on pennusta asti ollut todella itsevarma, kovapäinen, avoin, itsenäinen ja rohkea.

Tuleva pentuni on puhdasrotuinen keskikokoinen paimenkoira suomalaiselta kasvattajalta. Kasvattajalla on monen vuoden kokemus kyseisestä rodusta ja hänen koiransa ovat avoimia ja tasapainoisia. Kasvattaja on harjoitellut hoitotoimenpiteitä pentujen kanssa, vienyt pentuja muutamaan otteeseen autoilemaan, pennut pääsevät päivittäin ulkoilemaan, leikkimään sisarusten ja kasvattajan muiden koirien kanssa, ovat käyneet muutamassa erilaisessa ympäristössä tutustumassa ja myös kasvattajan luona on käynyt vieraita aikuisia sekä lapsia leikkimässä pentujen kanssa. Pentu on luonteeltaan avoin, leikkisä, utelias, reipas ja vilkas. Toki luonne varmasti vähän muuttuu kun pentu kotiutuu.

Tavoitteena olisi jatkaa samaa koulutusta mitä kasvattajankin luona ja pyrin kouluttamaan ja sosiaalistamaan nykyisen pennun samanlailla kuin edellisenkin pennun. Toki myös pennun luonne vaikuttaa siihen millainen pennusta aikuisena kasvaa. Aikaisemman pennun kanssa näin lähes päivittäin tuttavieni koiria ja nyt hieman "jännittää" millainen pennusta tulee, kun samaa mahdollisuutta ei nykyisen pennun kanssa ole.

[Umac]

Kaikki kuulostaa hyvältä, onnea uudesta ja uuden kanssa!

[aunet]

JMTNT kirjoitti:
"Tämä sosiaalistaminen on todella väärin ymmärretty. Esim. kun kuljen kauppakeskuksen oven kautta niin näen naisen koiransa kanssa seisovan aivan oven edessä mistä ihmisiä tulee ja menee. Koira aivan tärisee pelosta,mutta omistaja sosiaalistuttaa. Sosiaallisen koiran saa vain omistajan tukemalla luottamuksella ei pakotteella."

Se on just näin, aivan hirvittää pikkupentujen puolesta, kun niitä roijataan joka päivä mitä kummallisempiin paikkoihin eikä anneta pennulle aikaa. Pikkuhiljaa hyvä tulee ja yksi asia kerrallaan. Esimerkiksi ohiajava lumiaura on todella pelottava aikuisellekin koiralle, ja voi yhdellä kerralla jättää elinikäiset traumat.

Ja sillä leikkiseuralla todellakin on väliä. Eri rodut lähtökohtaisesti toimivat siten, mihin ne on jalostettu. Joku painii ja toinen taas jahtaa kaverin kintereitä luonnostaan. Samanhenkinen ja suht -kokoinen seura on parasta. Toki koira myöhemmin oppii uuden leikkitavan, jos sillä on aina sama kaveri. Borzoikin oppi painimisen, kun on tuttuja kivoja lapinkoiria kaverina, ja lappalainenkin juoksee mielellään, on oppinut oikaisemisen taidon kun perässäkään ei pysy. Oma borzoini, joka siis kohta viisivuotias, haukkui elämänsä ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Lappalainen opetti, koirani itsekin säikähti omaa möreää ääntään.

[Koiruuksia]

Pentuja on hyvin paljon erilaisia. Herkän pennun kanssa ei kannata lähteä paikkoihin jotka sitä hirvittävät.
Minähän pidän pentua helposti sylissä jos näyttää siltä että sitä alkaa jostain syystä hirvittämään joku asia.
Ei tarvitse siellä maassa yrittää itse selvitä. Omistajan syli on aina turvallinen.

Meille on siunaantunut eniten näitä takki auki "pois alta risut ja männynkävyt" -pentuja joten niiden kanssa nyt ei sen kummemmin tarvitse varoa mutta varon silti enkä vie niitä oletettavasti pentua pelottaviin paikkoihin.

Vähitellen, pennun ehdoilla. Ja tosiaan leikkiseuraksi mielellään samankokoinen ja suunnilleen samanikäinen pentu. Ihan parastahan olisi jos saisi leikkiä pentuesisarusten kanssa. Jos siis asuvat jossain inhimillisen matka päässä.

[erilainen]

En mitenkään.
Otin pennun kasvattajalta ja se oli siis sosiaalistettu siellä, sillä oli pentusisarukset ja emo, sekä joukko muita koiria.
Koira osoittautui erittäin vahvaluonteiseksi ja oli lähtöjään tosi avoin, olisi halunnut kaikkien matkaan lähteä ulkona.
Sen kanssa keskityin siihen, että alan rakentaa suhdetta ja opitaan olemaan tarkkailijoita, eikä lähdetä vehtaamaan kenenkään kinttuihin.
En myöskään halunnut että pentu saa röyhkeytensä takia keneltäkään vieraalta koiralta palloonsa,
koska se siis oli tosi törkeä lähtemään.
Annoin sen leikkiä äitini vanhan narttukoiran kanssa, ja se kerran sille pennulle kilahti kunnolla ja siitä asti olivat kavereita, toki vanhempi koira piti huomioimattomuutta yllä, näki mikä pentu on miehiään.-
Mun koira, nyt 1,5 v ei ole

-tavannut yhtään perheen ulkopuolista koiraa vuoteen, sitä ennen tapasi kaverin koiran ja totesin, ettei siitä tuu mitään kun kaveri oli kasvattanut koirastaan stressaavan idiootin (raukan) ja en halunnut että koirani imee vaikutteita siitä. Siksi ei lähdetty yhdessä lenkille eikä menty autolla yhdessä minnekään heidän kanssa, kun en halunnyut koirastani autovinkujaa kuten tää mun kaverin koira oli. Vapaanapitopaikoille olisi pitänyt mennä autolla.

Koirani on erittäin kiinnostunut vieläkin kaikista, mutta ollaan jo opittu ohittamaan ihmiset reagoimatta, ollaan opettelemassa ettei vieraita vasten hypitä, meillä ei käynyt tiettyyn aikaan vieraitakaan kun totesin, että koira menee joka kerta enempi sekaisin vieraista, jotka eivät osaa olla koirien kanssa.

Alan pikkuhiljaa kouluttamaan koiraa, ja on ollut helvetisti apua siinä, ettei sille ole tullut se tapa että joka kerta kun jossain narahtaa fleksi, tai kuuluu koiran läähätys tai näkyy korvan pää, niin aletaan riekkumaan kuin punasilmäapina.

Se kyllä osaa riekkua, mutta pääsen paljon helpommalla kun en ressannut sisäsiisteydestä ja sosiaalistuksesta, vaan hyvän suhteen luomisesta koiraan.
Luonne tällä on sellainen että esim. eroahdistus olisi taattu, jos olisin antanut sen ymmärtää että olen heikko kuoriämpäri joka ei saa mitään rotia aikaan. Mun asenne lenkillä on että vittuun kaikki, ja jos se menee perille niin omistajat voi jutella mutta koira tyytyy katselemaan. Saa sitten palkaksi riehumishetken mamman kanssa.

[erilainen]

Pikkuhiljaa hyvä tulee ja yksi asia kerrallaan. Esimerkiksi ohiajava lumiaura on todella pelottava aikuisellekin koiralle, ja voi yhdellä kerralla jättää elinikäiset traumat.

Just näitä näin tapahtumia mitä ollaan harjoiteltu, näitä riittää ihan okkeesti joka päivälle, koiralla on siis kalenteri täys. Näihin piti totuttaa kunnolla, koska koira oli heti että lähtee esim roska-auton perään täysillä, aivan miettimättä mitään. Olin että huh huh, tästä tulee aikuisena pitelemätön jos en tee kaikkeni.

Lisään vielä sen verran, että JOS olisin saanut tähän saumaan jotain järkeviä koirakavereita sille, niin olisihan se ollut ihana päästää koira tutustumaan hyviin koirakavereihin. Eri rotuisten koirien kanssa toimiminen voi olla tällä nyt aikuisena haastavaa, kun ei oo tottunut esim lyttykuonoisiin tai mustiin, tai mihin ikinä erilaisiin koiriin kun hän itse.
Mutta, eipä ole myöskään saanut turpaankaan vierailta koirilta, ja jos tulee vastaan joku koira johon se pitää ehdottomasti tutustutaa, se oppii sen kyllä sitten. Petyin kun jouduttiinkin täysin yksin tähän hommaan, mutta nyt kun yli vuosikas koira on käsissä niin kiitän jokaista päivää, kun en lähtenyt pelkän pelon takia varalta sosiaalistamaan. Se riittää, että koira tapaa ne koirat kenen kanssa se joutuu oikeasti olemaan tekemisissä, en ala luomaan sille keinotekoisia situationshipejä koirapuistoissa ja kujilla.

tämän yksilön kanssa varsinkin riskit oli suuret, ongelmille ja ongelmakäytöksille, kun se oli niin raamiton ja täysin avoin yksilö, ja pää edellä joka paikassa.
Veikkaan että tää tulee olemaan silti mainio kaveri sille koiralle, joka tulee sen sisarukseksi meille asumaan joskus vuosien päästä.
Sen verran avoin luonne että en epäile hetkeäkään. ja muutenkin, se on sen ajan murhe. Tarkoitus ei ole perustaa kenneliä muutenkaan.

[aunet]

En valitettavasti aloittajan kysymykseen pysty vastaamaan sen kummemmin kuin tein jo, melkoinen on sinun ongelmasI? Eli siis mikä on ropleema, jos sellainen on?

[aunet]

erilainen

Luin jo kolmanteen kertaan tekstisi, luulempa, että puhut löpöjä, onko sinulla koiraa lainkaan?

[Iidis79]

Jos pentuejen emä on rokotettu normaalisti ja on terve ja pennut ovat saaneet emonsa maitoa niin niillä pitäisi olla emonsa kautta jonkinlainen suoja. Pienen pennun kanssa ei kannata mennä koirapuistoihin tai isoihin tapahtumiin jossa on paljon koiria, tai koluta niitä lähiöiden suosituimpia katuja, mutta muuten ihan normaalia elämää. Mielestäni se kuukausi mitä pentu on ilman rokotuksia ei haittaa, ei sitä tarvitse pumpulissa pitää, se menee nopeasti. Ja sitten kun rokotukset on saatu niin sitten menee niihin pentukouluihin ja muihin. Ja jos se niin tärkeää on niin yritä nyt järjestää joku tapaaminen niiten tuttujen koirien kanssa vaikka asuvatkin kauempana. Naapurustostakin voi löytyä joku koira joka tykkää pennuista ja johon pentu voi turvallisesti tutustua.

[JMTNT]

Sosiaalistamisestä kerron, että mun rottweilereistä ei yhtäkään ole sosiaalistettu. Ja ehkä siksi ne eivät koskaan riuhtoneet vastaan tulevan koiran luokse, et leikitään. Sitten taas läheiseni rottweiler sosiaalistutettiin kanssani metroon, kauppakeskukseen, linja-autoon, koirapuistoon ym. Tästä seurasi, että koira koki tarvetta mennä leikkimään ym. kun oli siihen totutettu. Siitä seurasi omistajalle vaativa tehtävä, pitää koira käskyn alla yleisillä paikoilla. Ja se onnistui omistajan vankan kokemuksen perusteella.

[tuhti]

Sosiaalistamisestä kerron, että mun rottweilereistä ei yhtäkään ole sosiaalistettu. Ja ehkä siksi ne eivät koskaan riuhtoneet vastaan tulevan koiran luokse, et leikitään. Sitten taas läheiseni rottweiler sosiaalistutettiin kanssani metroon, kauppakeskukseen, linja-autoon, koirapuistoon ym. Tästä seurasi, että koira koki tarvetta mennä leikkimään ym. kun oli siihen totutettu. Siitä seurasi omistajalle vaativa tehtävä, pitää koira käskyn alla yleisillä paikoilla. Ja se onnistui omistajan vankan kokemuksen perusteella.

Sosiaalistaminen kun on niin paljon muutakin kuin muihin koiriin tutustumista. Pennun herkkyyskausi kannattaa hyödyntää, koska sen jälkeen ei yhtä helposti saa koiraa totutettua erilaisiin asioihin. Kun käy pennun kanssa sellaisissa paikoissa ja tilanteissa, joihin todennäköisesti aikuisen koiran kanssa myös usein osuu, mitään ihmeempiä ei koiralle silloin tarvitse opettaa vanhempana. Autoilu, erilaiset liikennevälineet, alustat, liikkuminen portaissa, hississä, eritavoin liikkuvat ihmiset, pyörätuolit, rollaattorit lastenvaunut, skuutit jne. Toki pennun jaksamisen mukaan ja pennun tahdissa ja lepopäiviä välissä. Ennen rokotuksia emän vasta-aineet suojaavat pentua tartunnoilta mutta en silti veisi pentua koirapuistoihin, jossa liikkuu paljon koiria, mahdollisesti myös rokottamattomia.

[JMTNT]

Silloin, kun sosiaalistaminen tuli muotisanaksi, niin minäkin tartuin siihen. Menin berninpaimenkoirani kanssa venesatamaan. Siellä pressut veneiden päällä heilui tuulessa, Ja minä sosiaalistin koiraa noihin heiluviin pressussuihin. Tuloksena, että koira pelkäsi koko ikänsä kaikkia katoksia, kuten esim. näyttelytuomareiden koppien sadesuojaa. Koira sosiaalistuu itsenäisesti luottaen omistajaansa.

[JMTNT]

Mutta jos pentu pidetään häkissä tai portin takana tuo luottamus katoaa ja pentu tuntee itsensä hylätyksi. Siksi pennun ottaessa pitää olla varautunut myös sen hoitoon, eli kotona olemiseen ja vahtimiseen, jolloin pentu samaistuu ja tottuu kokemuksiin omistajansa tukemana.

[tuhti]

Silloin, kun sosiaalistaminen tuli muotisanaksi, niin minäkin tartuin siihen. Menin berninpaimenkoirani kanssa venesatamaan. Siellä pressut veneiden päällä heilui tuulessa, Ja minä sosiaalistin koiraa noihin heiluviin pressussuihin. Tuloksena, että koira pelkäsi koko ikänsä kaikkia katoksia, kuten esim. näyttelytuomareiden koppien sadesuojaa. Koira sosiaalistuu itsenäisesti luottaen omistajaansa.

Avainasemassa sosiaalistamisessa on pennun reaktioiden tarkkailu: jos pentu osoittaa selkeitä pelon merkkejä, tilanne on sille liian jännittävä ja siinä vaiheessa olisi hyvä ottaa välimatkaa ko. kohteeseen. Mutta kukin tavallaan. Itse olen saanut kaikista koiristani vuosikymmenten aikana ihan tervepäisiä koirakansalaisia, joiden kanssa arki on helppoa ja mutkatonta, vaikka olenkin niitä sosiaalistanut pentuina.

[erilainen]

Sosiaalistamisestä kerron, että mun rottweilereistä ei yhtäkään ole sosiaalistettu. Ja ehkä siksi ne eivät koskaan riuhtoneet vastaan tulevan koiran luokse, et leikitään. Sitten taas läheiseni rottweiler sosiaalistutettiin kanssani metroon, kauppakeskukseen, linja-autoon, koirapuistoon ym. Tästä seurasi, että koira koki tarvetta mennä leikkimään ym. kun oli siihen totutettu. Siitä seurasi omistajalle vaativa tehtävä, pitää koira käskyn alla yleisillä paikoilla. Ja se onnistui omistajan vankan kokemuksen perusteella.

Asiapuhetta.
Muutenkin olet tämän palstan asiallisin koiranomistaja, jolla näyttää olevan ihan oikeasti selkäranka eikä vain esityksen vuoksi.
Arvostan.
Jos joskus tuntuu, ettet saa vastakaikua mietteillesi, niin voin kertoa mistä se johtuu: Koska kun ihmisen päässä on kaksi asiaa, jotka eivät voi olla yhtä aikaa totta, heillä ei enää kiinnosta mikä on totuus. He valitsevat helpoimman.
Moni on viettänyt elämänsä sosiaalistaen ja paasaten myös muille, kuinka toimitaan. Olen itsekin joskus paasannut mitään tietämättä, mutta jokainen koira on opettanut jotain uutta. Saattaa olla että vieläkin joutuu muuttamaan joskus kantaansa, kun tulee taas erilainen koira vastaan. Tai mikä käy sille koiralle. Siksi tulee aina kommentoitua, kun löytyy niitä samoja virheitä mitä ennen luuli itsekin, haluaa tavallaan auttaa sitä höpsöä, mikä joskus oli itsekin. Sitä haluaa että koirilla on hyvä olla.

[erilainen]

kognitiivinen dissonanssi oli se tila, missä kaksi hernettä tappelee päässä yhtä aikaa.
Sitten toinen hyvä sana on invested effort, tai sellainen että oot jo tullut pitkän matkan, niin muuttaakseen kantaansa olisi koko siihen astinen elämä mennyt "hukkaan" ja ihminen toisaalta haluaa pysyä siinä, mitä on joskus sanonut. Se on vaan käytännössä pelkoa.
En tiedä onko sekään sankari joka ei pelkää, vaan se joka tekee pelosta huolimatta. Välillä ihmisiä ei tajua pelätä ehkä tarpeeksikaan.

[erilainen]

nyt tulee joku alas ampuminen seuraavaksi..Ihmislaumassa jos yhtä kehutaan, tulee vastine. Let's see and learn.

[aunet]

Toistan itseäni, mikä oli ongelma? Siis koiran kanssa, kun luettelet noita psykologian kirjan lauseita.

[JMTNT]

ViestiKirjoittaja erilainen » 01.03.2025
Asiapuhetta.
Muutenkin olet tämän palstan asiallisin koiranomistaja, jolla näyttää olevan ihan oikeasti selkäranka eikä vain esityksen vuoksi.
Arvostan.

KIITOS!