Koulutuspulina

[Koiruuksia]

Voi <3

[*kiranas*]

Dacrest: päivitetyt koeohjeet julkaistu spkl fci käyttökoiraohje bh on sivulla 23.

[Tarkkana]

kodinvaihtajan kanssa me puuhastellaan arkisia juttuja (toimiiko kuulolaite ja millä palkalla se toimii )

Hyvin samanlainen lähtötilanne mulla oli nuoremman koiran kanssa reilut kaksi vuotta sitten. Se ei tosin ole niinkään taistelutahtoinen, vaan räjähtävän vilkas. Se ei siis hössötä, vaan se rakastaa sinkoutumista pyörremyrskyn voimalla suuntaan x. Välillä vilkkautta on niin paljon liikaa, että aloittajan matalavireinen koira kuulostaa ihan täydelliseltä.

Tälle pyörremyrskylleni paras palkka se että se saa padota ja sen jälkeen syöksyä pallon perään. Ei tosin käy kotona sisätiloissa, koska pyörremyrskyltä ei säästy juuri mikään sohvaa pienempi. Ulkona se häipyy pallonsa kanssa kohti aurongonlaskua, mutta sitä voi käyttää loppupalkkana koirapuistossa tai hallilla. Pallon saalistuksen jälkeen siihen ei saa mitään yhteyttä hyvään toviin. Ei kuule eikä näe, vaan singahtelee pallonsa kanssa itsekseen, uppoutuneena johonkin omaan maailmaansa. Mutta ainakin palkkaantuu kunnolla.

Kouluttaminen on edennyt hitaasti, kun kerrallaan voi tehdä vain yhden palkkauksen verran töitä. Olen pikkuhiljaa opettanut sitä palkkautumaan nameistakin.
Hiljattain se kerjäsi palkkanamia ensimmäisen kerran. Ei siihen mennyt kuin pari vuotta . Tosin tällä välin se on myös oppinut oppimaan ja oppinut pitämään kouluttamisesta. Nyt voi alkaa rakentamaan häiriökestoa ja kaikkea muuta sellaista, mikä tekee arjesta mukavampaa.

[*kiranas*]

nyt vähän tuli hyvä mieli kodinvaihtajakoiran ja meikäläisen yhteisestä tekemisestä.
aamulenkki oltiin metsässä, koukattiin polulta metsän puolelle ja kohta sieltä lähtikin jänis nenän edestä. mä jo luulin, että peli on ihan menentetty ja jänis johdattaa elukan hornan tuuttiin. koira kun menetti näköyhteyden ja jäi etsimään jälkeä, niin sillä sekunnilla mun luoksetulokäsky osui siihen saumaan, että koira lopetti tekemisen ja tuli juosten luokse!! sai kaninkarvalelun palkaksi ja koira myös kykeni syömään palkkansa sen jälkeen, kun istutin koiran ennen kytkemistä. se oli oikeasti mukana siinä mitä tehtiin. mun puuhastelupiskin kovalevylle on menny asiat!

kyllähän tätä suhdetta on jo pari vuotta tehty ja työstetty, joten ihana nähdä, että "meidän tiimi" toimii! lähtötilanne tuon elikon kanssa oli se, että se hyppi piuhan päässä tasajalkaa, kiljui ja rynni hajulle jos se vaan näkikin peuran tai pupun kauempaa. ja eteneminen mihin tahansa suuntaan oli hankalaa, koska koira vaan fokusoi pupuun/peuraan pomppien ja kiljuen samalla, eli koiralla kovalevy hirtti ihan kiinni. aivan ihana nyt huomata, että adrenaliini pyrähdyksen jälkeen koira tuli hyvässä mielentilassa luokse ja palkkauskin onnistui sekä matka jatkui toiseen suuntaan ongelmitta! tuo koira ei ole alunperinkään osannut säädellä tunteitaan yhtään, joten pikkuhiljaa pikkuhiljaa! hyvä me!

[Dacrest]

^hienoa edistystä! Siinä on pitkäjänteinen parin vuoden työ takana.

Kiitos bh-linkistä. Täytyy käydä lukemassa ajan kanssa, että tietää mitä/miten alkaa koiralle opettamaan.
Muistan joskus ilmoittaneeni nuoren koiran möllitokoon ja paikan päällä (edellisten suorituksia katsellessani) tajusin että liikkeestä seisominen kuuluu jo alokasluokkaan. Oli 15 minuuttia aikaa opettaa se koiralle.
Hyvin meni, täydet pisteet siitä osiosta.

[Koiruuksia]

Hienoa edistymistä Kiranas! Varmaan ihan mahtava fiilis! <3

[*kiranas*]

Dacrest ja Koiruuksia: kiitos! on todellakin mahtava fiilis! mä vaan hymyilin ja kiittelin koiraa koko loppulenkin
edellisessä kodissa tuo on ollut puolituntia peuran perässä, ja tullut kieli vyön alla takaisin, joten se hornan tuuttiin lähtö olisi ollut ihan mahdollista. ja se on koko ajan kuumottanut omassa takaraivossa, kun irtioloa on alettu harjoittelemaan. ihana nähdä, että meidän vaakakupissa on opittuja asioita! tiedän kyllä, että jonain päivänä sinne toiseenkiin vaakakuppiin tulee osumaa, mutta nyt kyllä nautin tästä!

[Dacrest]

Meillä tuli siihen toiseen vaakakuppiin osumaa kun Ruska otti viime viikolla kaurisajon.
Eilen lenkkeiltiin ekaa kertaa sitä samaa peltotietä ja Ruska skannasi peltoa niin kiihdyksissään, että korvat oli aikalailla koristeena eikä pystynyt ottamaan edes namia kädestä. Mikä tahansa liikahdus pellolla olisi saanut sen sinkoamaan perään.

Ja tää on siis koira, joka on ihan evvk kun sille yrittää heittää/heilutella leluja. Se ei ole oppinut leikkimään ihmisen kanssa ja palkkautuu näköjään voimakkaasti kauriiden perässä juoksemisesta, joten saalisvietin haltuunotto on vähän hankalaa.
Ruokakin on tälle yksilölle vain välttämätön paha hengissä pysymiseksi - ainoa motivaatio syödä kuppi tyhjäksi on "kilpailutilanne", eli kaveri vieressä.

Näistä lähtökohdista pitäisi rakentaa pomminvarma luoksetulo. Joutuu taas ohjaaja hieromaan aivonystyröitään.

[Umac]

Molemmille luoksetulon kautta sisätiloissa se ruokakipon ojennus? Jos siis paikallaolo onnistuu. Siitä painetta kilpailutilanteeseen, toinen odottaa, toinen syö. Mutta pitkä se matka on, sen tiedän ihan omastakin koirasta. Alati ahne jos voi valita kivan saalishomman, pupun tai pallon, se ei edes vilkaise ruokaan eikä viholliskoiraan. Koska päässä ne nupit ottaa vastaan vain sen ihanan saalisjutun jolla korvat, vierivä eteneminen tai mitä ikinä.

[*kiranas*]

Dacrest:

pystytkö välttämään peltoreittiä?
siis siten, että kävele sinnepäin niin kauan kuin koira malttaa olla kuulolla ja sitä kautta rakennat häiriön kestoa/kuulolla oloa? aluksi yksittäisiä toistoja, pelkän parin palkan verran jne..

toki miniharjoituksina tekisin luoksetuloa kaikkialla muualla myöskin. palkka sen mukaan mikä kelpaa (kehu, ruoka, lelu, yhdessä poispäin juokseminen alueelta ja palkkasana mukaan hommaan). palkkasana helpottaa sitten jos se muu palkka ei kelpaa, kunhan koira vaan tietää sen merkityksen, että tuli jackpot.

mulla on ollut pari koiraa jotka on olleet ihan tuulella käyviä palkan suhteen, "ihan paska ruoka" "ihan paska lelu" "ihan paska kehu/silitys/sana", työtä tarvittiin ja erilasia palkkoja eri aikaan, niin silloin alkoi kiinnostamaan palkka. ja kun ne sai kuntoon, niin sitten niistä tuli toimivat yksilöt. palkassa rakensin myös röyhkeyttä, eli takataskusta varastettuna se palkka olikin arvoltaan taas ihan erilaista. takataskussa oli vuoroin lelu ja vuoroin ruokapurkki, mutta varastaminen oli parasta ja siitä leikin kautta koira sitten yhdisti palikoita yhteen, että se onkin hyvä juttu kun mutsi innostuu. toisin sanoen vaati hirveän paljon variaatioita ja itseltä sen sietämistä, että "ai mulla on taas paska palkka", huonolla tuurilla koko treeni lopetettiin/vaihdettiin lennosta jos koira ei kokenut saavansa palkkaa. yksi koira mulla on ollut joka ei lähtenyt leikkimään kenenkään kanssa eikä lelu merkinnyt sille mitään, vanhoilla päivillään se sitten hoksas, että se voisi olla ihan kivaakin

onko sulla apparia joka vois jeesiä? jos siis joku palkka ei toimi sun kanssa, mut jos se toimii edes vähän apuohjaajan kanssa, niin saisi vähän koiraa nostatettua kohti palkkaa? jos on appari, niin hyödynnä ihmeessä!

[Dacrest]

Joo, vähän vältellään nyt peltoreittiä ja jos siellä lenkkeillään, Ruska on kiinni.

Tänään kokeiltiin kotona uutta juttua, nuolumattoa, ja se oli Ruskan mielestä ihan ykkösjuttu. Eli jatkossa kävelen lenkillä taskut täynnä maksalaatikolla kyllästettyjä nuolumaton palasia.

[Koiruuksia]

Helppo juttu, hankit vaan takin missä on suuuuret taskut

Lakun kanssa on kiva puuhailla kaikenlaista.
Varsinkin on hauskaa antaa sen tarjota asioita ja sitten palkata jostain sen itse keksimästä ja tarjoamasta jutusta. Tänään poimin sellaisen että kun istun sohvalla niin Laku nousee seisomaan ja laittaa molemmat etutassut polveni päälle.
Noissa tilanteissa Laku tietää jo että odotan siltä oma-aloitteisuutta ja asioiden tarjoamista. On aivan liikuttavaa katsoa kun se tarjoaa yleensä aina ensin sellaisia juttuja mistä on aiemmin tullut palkkaa.
Esimerkiksi maahanmeno. Tänäänkin se makasi matolla edessäni ja tuijotti minua innoissaan. Kaikista ihaninta on se, että sen häntä vipattaa villinä puolelta toisella kun se on niin iloinen, innoissaan tai mitä ikinä onkaan. Mutta Lakusta näkee että se nauttii. Silmät loistaa innosta.
Laku yrittää nopeaan tahtiin erilaisia juttuja ja sitten kun jostain jutusta tulee palkka, se alkaa nopeasti tarjota vain sitä. Tosi älykäs koira.
Tänään aloitin myös yhden uuden jutun opettamisen. Tänään oli tavoitteena että Laku tajuaa että kannattaa istua ja laittaa molemmat etutassut poikittain olevan käden päälle.
Ekaa kertaa tehtiin. Piti ottaa Jari avuksi kun tajusin etten pysty siihen pyörätuolissa istuen.
Tajusin taas videoida vasta kun kaikki oli tehty. Tämä videonpätkä on siis ihan tehty vaan siksi että sain tallennettua sen kun Laku istuu ja laittaa etutassut poikittain olevan käden päälle.
Homma etenee tuosta vielä, tämä oli vasta eka osa ja sitä tullaan vielä vahvistamaan. Kun tämä toimii varmasti, otetaan mukaan seuraava vaihe.

https://www.youtube.com/shorts/6BS7-Epn7Ac

[Dacrest]

^Laku on nopeaoppinen. Tuollaista koiraa on kiva kouluttaa.

Pari päivää sitten käytiin Ruskan kasvattajan kanssa lenkillä, molempien koirat mukana. Kuljettiin pellolla, koirat irti. Aika kaukana (ehkä sadan metrin päässä) käveli ihminen ja Ruska meinasi mennä moikkaamaan - sen mielestä kun jokainen ihminen on potentiaalinen rapsuttaja.

Kymmenen luoksetulokäskyn ja yhden p*rkeleen jälkeen Ruska kääntyi puolivälissä takaisin. Olin ihan et ei se ennen ole noin kaukana kulkevan ihmisen luokse pyrkinyt, nyt oli korvat ihan koristeena. Kasvattajan mielestä taas hyvää tottelevaisuutta, totesi et häneltä se olisi kyllä lähtenyt. Niin eri tavoin me nähdään "tottelevaisuus".

Tilanteessa pääsin puhuttamaan Ruskaa: sellainen rauhallinen, mutta vakava keskustelu käytiin luoksetulosta ja päässä olevien kuuloelinten merkityksestä. Ilmeisesti keskustelu tehosi, koska sen jälkeen homma on toiminut ja olen päässyt palkkaamaan reippaista ja iloisista luoksetuloista. Seuraavaa kauriskohtaamista odotellessa...

[aunet]

Se on kuule Koiruuksia niin, että nämä alkukantaistyyppiset rodut vaatii ihan omat metodinsa tehdäkseen ihmisten haluamia asioita. Paras tietty on, jos ja kun koira itse tarjoilee "temppuja" omina keksintöinään ja saa siitä palkkaa, kuten Laku tekee. Älykkyydessään ne yllättävät, niin pahassa kuin hyvässä. Harvoin niille toimii peruskoulut, joissa toistojen määrä on hirmuinen. Jauhetaan samaa asiaa kyllästymiseen saakka. Mielenkiinnon tulee säilyä ja oivaltaa sekin, mikä on paras palkka. Miksi vaivautua jos tuloksena on kuiva pieni nappula?

Dacrestin kokema Ruskan kanssa taitaa olla kovinkin tavallinen ja paljon käytetty: kymmenen luoksetulokäskyä ja yksi p*rkele!

[Koiruuksia]

Kiitos Dacrest

Hyvä että puhuttelu tuntuu auttaneen. Niinhän se näissä taitaa usein mennä että ennen kuin asia on siellä koiran "selkärangassa" niin tulee aina -perkele tätä ei tule yhtään mintään- fiiliksiä ja sekaan vähän onnistumisia

Mä kun olen laiska kouluttamaan mutta kuoksetulo on tärkeä ja sen pitää toimia niin ei ole vielä sellaista koiraa tää

Aunet: Täähän on ollut mun tyyli kouluttaa koiria jo iät ja ajat. 90-luvun alussa tutustuin ns. naksutinkoulutukseen ja siitä saakka on sillä lailla menty välillä naksuttimen kanssa ja välillä ilman.
On kyllä tehokas tapa ja tykkään koska olen hyvin laiska tekemään paljon toistoja tai yleensäkään jauhamaan samaa asiaa
Kivempi pilkkoa asia pieniin osiin ja opettaa niitä erikseen. Jossain vaiheessa sitten on koko "liike" valmis.

Esimerkiksi noutamisen opettamisen (Lakulle en ajatellut opettaa ) aloitan aina siitä loppuasennosta eli koira istuu edessäni ja pitää kapulaa suussaan ja sitten pyynnöstä antaa sen minulle.Kapulan suuhun ottamisen operan niin että aluksi naksaus tulee ihan siitä kun koira katsoo kapulaa. Vähitellen se sitten kyllä ottaa sen suuhunsa kun tajuaa että sitä halutaan ja siitä tulee palkka.
Kouluttaminen on ihan kivaa pienissä pätkissä. minunkin mielestäni ja varsinkin niin että koira saa itse miettiä mitä pitäisi tehdä että saisi palkan.
Esim. maahanmenon opetan pennulle aina niin että joku hyvä makupala nyrkkiin ja sitten vaan nyrkki lattialle. Jossain vaiheessa pentu menee (makupalan halutessaan) maahan kun ei enää muutakaan keksi ja silloin -simsalabim- nyrkki aukeaa se saa namin.
Mitään käskysanaakaan en aluksi käytä ikinä. Vasta sitten kun koira osaa tehdä asian kädellä avustettuna makupalan kanssa tosi hyvin, nimeän jutun.

Luulen kyllä että nykyään jo suurin osa koiriaan kouluttelevista toimivat samalla tavalla.

[Koiruuksia]

Naapurikunnassa alkaa 22.4 BH-kurssi. Innostuin asiasta ja ilmoittauduin kun ajattelin että kyllähän mä siinä vaiheessa jo kävelen sujuvasti.
Ilmoittauduin tosin sillä varauksella että varmistan osallistumiseni kunhan olen käynyt tänään ortopedin luona ja nilkka on kuvattu.
No, jouduin perumaan kurssille menon koska en saanut lupaa ortopediltä. Hän suositteli ottamaan nyt ihan rauhallisesti vaikka sainkin luvan varata jalalle rollaattorin tai kyynersauvojen kanssa.

Ajattelin nyt kuitenkin aloittaa (aluksi täällä sisällä kunnes ulkona lumet sulavat) Reinon kanssa paikallaolon ja jäävien liikkeiden harjoittelun.
Myöhemmin sitten pitää mennä jollekin kentälle muita juttuja varten kuten seuraamiskaavio ja henkilöryhmä.
Katson syksylle jonkun sopivan BH-koken mihin menemme.

[Tarkkana]

Toivon todella että kunhan Lakulle tulee enemmän ikää niin se unohtaa kissojen kyttäämisen. Kissat yleisesti eivät selvästikään ole sille mikään ongelma koska se tulee ihan hyvin toimeen Sylvin kanssa.
Mutta joo, eipä ole aiemmin tällaista koiraa mulla ollut. On tosiaan saanut miettiä ja ihmetellä asioita ja miettiminen ja ihmettely jatkuu ihan varmasti

Oma kokemukseni on, ettei aikuistuminen vähennä jahtaamisintoa. Se vahvistuu joka kerta, kun pääsee sitä toteuttamaan. Toki omiin kissoihin voi päteä joku muu logiikka kuin se, mikä pätee pupuihin. Esim. ettei sisällä olevaa kissaa pääse jahtaamaan edes kymmentä metriä, joten ehkä adrenaliiniryöpsähdys on pienempi. Tai mikä siitä jahtaamisesta nyt niin koukuttavaa tekeekin.

Minun kodinvaihtajakoirani on myös hyvin eri tyyppinen kuin harrastamani rodut ovat. Välillä meinaa aivot nyrjähtää, kun miettii, että mitähän se tälläkin käytöksellä koittaa saavuttaa (noin niin kuin omasta mielestään). Se esim. jodlaa perääni, mutta sillä ei ole eroahdistusta. Ei ainakaan tehnyt sitä edellisessä kodissaan eikä se ole vähentynyt yhtään yksinolon harjoittelulla. Jodlailulla on jokin muu tavoite kuin saada minut palaamaan pian. Kutsun sitä jodlailuksi kun en tiedä sille parempaakaan termiä. Ulvontaa se ei ole, vaan sävelkuluiltaan vaihtelevampaa ja sitä laulattaa muissakin tilanteissa. Ihmettely jatkuu täälläkin

[aunet]

Kokemuksesta tiedän, että kissan "jahtaus" sisällä ja ulkonakin päättyy, kun koira toteaa kisun omaksi perheenjäsenekseen. Eli täysin päinvastainen kokemus kuin "tarkkana" nimimerkillä. Puhun useamman vinttikoiran ja kissan yhteiselosta. Ulkona tilanne on toinen, jopa omien kissojen kohdalla, vaikkakaan niitä ei saalisteta. Nuorelle koiralle kuten Laku, tilanne on vastustamaton, ajokoira kun on. Vieraat kissat on puhdasta riistaa, jos ne jostain putkahtavat, myös omille koirilleni.

[Koiruuksia]

Oma kokemukseni on, ettei aikuistuminen vähennä jahtaamisintoa. Se vahvistuu joka kerta, kun pääsee sitä toteuttamaan. Toki omiin kissoihin voi päteä joku muu logiikka kuin se, mikä pätee pupuihin. Esim. ettei sisällä olevaa kissaa pääse jahtaamaan edes kymmentä metriä, joten ehkä adrenaliiniryöpsähdys on pienempi. Tai mikä siitä jahtaamisesta nyt niin koukuttavaa tekeekin.

Ajattelen tämän asian niin että kun se EI pääse jahtaamaan kissoja, niin ehkä into vähenee kun tulee ikää ja järkeä. Voin olla väärässä. Aika näyttää.
Nyt on mennyt taas monta päivää hyvin. Tänään on ollut vähän enemmän virtaa selvästi kun joutui olemaan yksin (muiden koirien kanssa) täällä sairaalareissun ajan. Tänään on joutunut muutaman kerran kieltämään oikein napakasti ja kerran estämään fyysisesti. Jahtausta ei ole kuitenkaan päässyt tapahtumaan.
Hommahan pääsi ihan vituralleen sinä aikana kun olin kuukauden verran sairaalassa. Mies ei tajunnut.
Jos vertaa siihen tilanteen mikä vallitsi kun tulin sairaalasta, tähän tilanteeseen kun olen nyt ollut muutaman viikon kotona niin tilanne on parantunut oleellisesti.
Tämä vaatii tietynlaista silmät selässä oloa koko ajan. Ja kuten jo aiemmin totesin, jos kissoille olisi hyvä koti tiedossa niin jopa harkitsisin niiden sinne antamista. Ne luonnollieseti ansaitsevat enemmän mitä niiden elämä tällä hetkellä on. Mutta jos/kun vaihtoehto olisi lopetus niin siihen en lähde.

Koko ajanhan Laku ei täällä kissoja etsi ja sinkoile ympäriinsä. Se elelee ihan rauhallisesti eikä välttämättä välitä mitään jos kissa lävelee ohi Lakun ollessa vaikka sohvalla. Mutta siihen ei voi tuudittautua vaan täytyy olla tarkkana ja valmiina puuttumaan jos siltä näyttää. Olen oppinut aika hyvin jo lukemaan tuota pokerinaamaa ja näen viiksikarvan asennosta että milloin on kohta lähdössä kissan perään.

Meillä muiden koirien kanssa on aina pätenyt se että omat kissat ovat omia kissoja, niitä ei jahdata edes ulkona. Vieras kissa on vieras kissa ja jos sellainen saadaan omalta pihalta kiinni niin sille voi käy huonosti.

[Koiruuksia]

Kokemuksesta tiedän, että kissan "jahtaus" sisällä ja ulkonakin päättyy, kun koira toteaa kisun omaksi perheenjäsenekseen. Eli täysin päinvastainen kokemus kuin "tarkkana" nimimerkillä. Puhun useamman vinttikoiran ja kissan yhteiselosta. Ulkona tilanne on toinen, jopa omien kissojen kohdalla, vaikkakaan niitä ei saalisteta. Nuorelle koiralle kuten Laku, tilanne on vastustamaton, ajokoira kun on. Vieraat kissat on puhdasta riistaa, jos ne jostain putkahtavat, myös omille koirilleni.

Hyvä että sulla on vinttikoirien omistajana tällainen kokemus

[aunet]

Sen verran vielä, että vinttikoira/basenji-tyyppisten ajokoirien "metsästyksestä" saaliille tekee erityisen vaarallisen se, että niiden kuuluu ottaa saalis kiinni ja tehdä ns.tappoloikka. Ja jos niitä sattuu olemaan ajossa vaikka kaksi kerrallaan, ei saaliilla ole paljonkaan mahdollisuuksia. Ajamista ne eivät ihan pienistä vastoinkäymisistä lopeta, niitä ei vaan saa seis-käskyllä pysähtymään. Siihen kun lisätään armoton vauhti niin kaikki vaaramomentit on olemassa, myös sille koiralle. Tavallinen ajokoira saattaa jolkuttaa jäljen perässä helposti 40 km koskaan saavuttamatta saalistaan saati sitten tappaa sitä. Tämä ei liittynyt Koiruuksien tapaukseen mitenkään, mutta noin niinkuin yleisesti metsästystyylistä ko. roduilla.

[Dacrest]

Mulla tuli muinoin kissanpentu laumaan, jossa yksi koirista ei sitä sulattanut. Aluksi pidin niitä viikkoja erillään ja päivittäin totutin toisiinsa. Sydänystäviä niistä ei koskaan tullut, pikemminkin kyseessä oli viha-rakkaussuhde.

Koira saattoi satunnaisesti jahdata kissaa, muttei ikinä napannut kiinni, vaikka olisi monta kertaa pystynyt. Siinä ei ollut kyse saalisvietistä, vaan koira yritti kontrolloida kissan liikkumisia. Kissa oppi lukemaan taitavasti koiran mielentiloja ja tiesi, milloin voi mennä koiran lähelle ja milloin kannattaa pysyä kauempana.

Tää oli tietysti ihan eri tilanne (paimen + kissa) kuin näöllä ajavan koiran kanssa. Ja mulla kissa ei juurikaan stressannut tilannetta.

[Hetuli]

Tuntuu etteivät kissasi kovin peloissaan ole Lakusta kun mainitsit, että tulevat heti esiin kun koira siirtyy muualle. Tiedät tietysti tilanteen paremmin. Uskoisin, että voivat tulla vielä hyviksi kavereiksi kun Laku vähän kasvaa ja rauhoittuu.

[Koiruuksia]

Näin minäkin uskon. Ovat nyt tosiaan alkaneet tulla (jos ovat tuolla olkkarin seinustalla olevilla tasoilla) alas heti kun Laku menee ulos tai sitten illalla kun Laku lähtee yläkertaan nukkumaan.
Tänään mies tuli vielä poikkeuksellisesti koirien kanssa alas uudelleen kun olivat jo menneet ensin ylös koska Lakulla vaikutti olevan hätä.
Max ja Moritz olivat jo ehtineet tulla alas lattiatasolle mutta menivät takaisin ylös kun Laku tuli alas.
Tulivat sitten taas heti alas kun Laku meni ulos
Kun mies oli tulossa sisälle koirien kanssa niin Max istui olkkarin ikkunan edessä olevan lipaston päällä ja katseli heitä kun tulivat sisälle. Siitä näkee suoraan tuohon etueteiseen/kuistille.
Olin aivan varma että se säntäisi takaisin seinähyllyille mutta ilmeisesti tajusi ettei Laku pääse portin vuoksi olohuoneeseen ja istui paikoillaan. Oli hyvin varuillaan ja valmiina säntäämään pakoon mutta kun huomasi että Laku meni takaisin yläkertaan niin rentoutui.

Kissoilla on täällä alakerrassa aina hirveät riehumisleikit iltaisin ja kurina on valtava.
Nyt on hyvä kun minä nukun täällä alhaalla niin kissat saavat olla aina koko yön täällä kanssani ihan rentoina.

Pakko laittaa tämä video vielä tähän vaikka ei olekaan kuvaketju eikä video edes liity mitenkään kouluttamiseen.
Mutta Laku on niin mainio tyyppi ja oikea pelle, se tuo niin paljon iloa meille joka päivä
Laku ei siis voi vastustaa vastapestyn pyykin tuoksua.
Katso video loppuun saakka.
https://www.youtube.com/watch?v=TDXwlsQy6wU

[aunet]

Basenjithan ovat tunnettuja ylenpalttisesta siisteydestään, hänkin haluaa tuoksua puhtaalle pyykille!

[Koiruuksia]

Basenjithan ovat tunnettuja ylenpalttisesta siisteydestään, hänkin haluaa tuoksua puhtaalle pyykille!

[Koiruuksia]

Tänään oli hyvä tilanne. Laku oli nukkumassa sängyssämme kun Moritz päätti yhtäkkiä tulla loikoilutasolta alas lattialle.
Olin sattumalta pyörätuolin kanssa olohuoneessa koska otin Lakusta valokuvia ja niihin se havahtuikin ja sivusilmällä huomasin kuinka Moritz vilahti.
Samassa oli Laku hereillä ja lähti perään. Sain onneksi terveen jalkani Lakun eteen ja se kumahti jalkaani vasten rintakehä edellä. Vauhti pysähtyi sen verran että Moritz ehti juosta takaisin hyllyille ja sain Lakun kielloilla lopettamaan jahtaamisen.
Positiivista oli se että kun kielsin Lakua niin se tokeni jahtausvimmastaan hyvin nopeasti, ei jäänyt tuijottamaan Moritzia (joka oli siis jo ylähäällä tasoilla) vaan kävi olohuoneen lattialle loikoilemaan. Kohta kellahti kyljelleen ja oli siinä pitkän tosin. Sitten lähti ja meni takaisin sänkyymme nukkumaan.

[tuhti]

^Hyvä että sait jalan väliin. 5- ja 10-ryhmäläisten saalisvietti on haastava kaikinpuolin. Se kun on yksilöstä ja rodusta riippuen joko heikohko tai erittäin voimakas. Vietti jonka laukaisee liike ja koira monesti on jo lähtenyt kohteen perään, ennenkuin ihminen havaitsee tilanteen saati ehtii reagoida siihen. Jahtaaminen itsessään on niin palkitsevaa, että ennakoida pitäisi pystyä kotona ja se taas on aika stressaavaa, jos pitää jatkuvasti skannata mahdollisia jahtaamistilanteita ennalta. Siltikin paljon on vintti-kissaperheitä, joissa yhteiselo sujuu. Toivotaan, että Lakun kanssa tilanne tasaantuu ja helpottuu.

[Dacrest]

^^kuulostaa positiiviselta, kun sait tilanteen katkaistua ja Laku rauhoittui nopeasti.
Tuon tyyppisissä tilanteissa olen monesti saanut koiran opetettua luopumaan omaehtoisesti: jättämään jahtaamisen tms välistä ja hakeutumaan suoraan palkalle. Palkka on voinut tulla multa tai jostain tietystä paikasta.

Ehkä vaikeasti selitetty, mutta esimerkkinä: laumassa tapahtui muutos ja yksi koirista alkoi käymään toisen päälle aina sisälle tullessa. Tietysti tilanteen katkaiseminen täytyy tehdä heti, mutta harvoin pelkästään se tuo toivottua tulosta. Etenkin kun tilanne on toistuva ja koira aina kiihtyy kovasti. Aina katkaisun jälkeen mentiin (tän päällekävijän kanssa) keittiön namikaapille ja palkkasin siellä.
Koira oppi nopeasti sisääntulotilanteissa menemään suoraan namikaapille ja parin viikon päästä ongelma oli poistunut.

Jos Lakulle saisi opetettua jonkun "sijaistoiminnon"? Esim kissa liikkuu -> koira kiihtyy, se ottaa pallon ja tuo sen sulle -> palkka. Koiralta vaadittu aktiivinen "sijaistoiminta" tuo paremman tuloksen kuin pelkkä tilanteen katkaisu ja rauhoittumisen vaatiminen.

[Koiruuksia]

Johonkin tuon tyyppiseen pyritään. Että kun Laku näkee kissan liikkuvan, niin se jahtaamisen sijaan tulisi hakemaan palkan. Hankaluutena on kyllä tuo sen valtava kovuus. On ollut vaikea saada luotua niin kovaa "pakotetta" että se lopettaisi jahtaamisentai että edes saataisiin katkaistua se. Että voisi sitten tarjota jotain muuta. Onneksi olen ollut haivatsevinani tässä nyt pientä edistymistä, eli ollaan satunnaisesti onnistuttu.
Basenji on niin ilmeetön ja nopea reaktioissaan että mulla on siinä paljon vielä opeteltavaa. Nyt kyllä jo vähän paremmin osaan tulkita sen viiksikarvojen asentoja mutta olen vielä liian hidas.
Ja asiaa ei auta se että nuo kissojen "vilahtamiset" eivät ole mitenkään jokapäiväisiä ainakaan tällä eivätkä satu aina johonkin tiettyyn aikaan tai tietyssä paikassa. Ne ovat täysin sattumanvaraisia joten koira on vaikeampi saada oppimaan siinä kohtaa joku tietty toimintamalli. Voi mennä monta päivää että tuollaista "treenimahdollisuutta" ei tule.
Jos vertaa tuohon sinun kertomaasi joka toistui aina suunnilleen samanlaisena ja toistoja tuli paljon. Jos yhtään ymmärsit mitä yritin selittää