Valvojat: Biarritz, ViaNocturna, Suska
ennenyksin kirjoitti:Mulla yksinäisyys poistui iän myötä, mutta aiemmin tunsin monesti jääväni paitsi kivasta kun tuntui että kaikilla muilla oli ystäviä joiden kanssa tekivät kaikkea kivaa, ja itse jouduin tekemään yksin. Korona-aikana hävisi viimeisetkin 3 kaveria joiden kanssa olin ollut tekemisissä, kaksi heistä pitkäaikaisia todella hyviä ystäviä. Kummastakaan ei ole kuulunut yli vuoteen enää mitään.
Ennen olisin yksinäisyyttäni soitellut ja ehdotellut näkemistä, mutta koska en enää koe tuota yksinäisyyttä, niin annoin vain olla, ja niinhän siinä kävi että ei olla enää tekemisissä.
Omalla kohdallani on ihan ok näin, mutta toivoisin kyllä että ystäviä kaipaava niitä jostain löytäisi.
Minä voisin hyvin olla kaverisi, mutta kokemuksesta tiedän että sen ehdottaminen on yleensä turhaa, koska yleensä ihmiset haluavat vain valittaa yksinäisyyttä ja ystävättömyyttä, eivätkä oikeasti tehdä sille mitään.
ajatuksia kirjoitti:Minä olen ajatellut, että loppujen lopuksi on aika paljon kiinni puhtaasta tuuristakin, ketkä törmäävät sellaisiin ihmisiin joitten kanssa voi ystävystyä. En usko että läheskään aina, useinkaan, hyvin harvoin, olisi kyse siitä että henkilössä olisi jotain vikaa joka estää ystävystymisen.
Ajatelkaa mikä tuuri on että jotkut törmäävät puolisoihin? Kaikki eivät vaan törmää ja sillä hyvä. Olen alkanut ajatella että tätä samaa juttua on myös ystävien kanssa, eli osittain silkkaa tuuria.
Et kuulosta aloittaja että sinussa olisi mitään vikaa. Minulle tuli ainakin olo että voisin hyvinkin ystävystyä kaltaisesi henkilön kanssa. Loppupeleissähän se olisi kiinni siitä miten "kemiat natsaavat".
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 29 vierailijaa