Ottaisitko jo kotoa pois muuttaneen lapsen kotiin? Speksit

[Mella M]

Just äsken puhuin äidin kanssa puhelimessa ja puhuttiin mm. lapsista, jotka ovat omien vanhempiensa omaishoitajia ja ylipäätään vanhojen ihmisten hoitopaikoista ja siitä, miten ennen neljäkin (tai jopa viisi) sukupolvea on asunut samassa pikku mökissä tai jopa samassa hellahuoneessa. Ei siellä varmasti ole aina ollut vain onnellista, mutta siihen verrattuna tuntuu silti aivan todella kolkolta ja kummalliselta, että nykyihmisillä menee pasmat sekaisin jos oma, juuri ja juuri täysi-ikäinen lapsi haluaisi olla muutaman kuukauden kesällä vanhempiensa luona. Ja vielä kesällä, jolloin hyvin monet ihmiset viettää aikaa muuallakin kuin vain neljän seinän sisällä. On myös ihan eri asia muuttaa kotiin takaisin jotenkin määrittämättömäksi ajaksi, kuin olla siellä yksi kesä.

[Umac]

Se varmaan on monen asian summa, luulen? Mitä sitä ennen on tapahtunut, miten eläminen sujui edeltävästi, muuttuneet rahatilanteet, ihmissuhteet ja lasten/lapsen biologisten vanhempien tekemiset ja tekemättä jättämiset jne.
Noin yleisellä tasolla uusioperheisiin tulee vielä x määrä muuttujia, samaa linjaa vetävät biologiset vanhemmat ns.kotikotona on eri asia kuin mahd. keski-iässä uuden kumppanin löytänyt jne. Ihmiset voivat olla hyvinkin tuntemattomia toisilleen, joku ja jossain.

Minua vaivasi eniten ap:n jutussa nuoren haluttomuus tehdä töitä elämisen eteen. Minulla esim.yksi kolmesta säästi juurikin sen viisinumeroisen summan koska hänen ei tarvinnut maksaa kotiin. Mutta koiraa hänen piti hoitaa tarvittaessa ja työnsä hänen piti hoitaa. Monta monessa, erilaisia tapoja perheissä.
Itseasiassa meillä/minulla ei ole koskaan ollut maksuvastimuksia nuorille, ei kesätöistä, ei vakkariduuneista. Myöskään minun ei ole tarvinnut maksaa koti-kotona äidilleni.

[Hetuli]

Mua vaivaa tässä kuviossa se, että nuorella ei ole muutakaan paikkaa mihin mennä. Jos toinen vanhempi kieltäytyy täysin ottamasta kotiinsa, sukulaisen luo ei varmaan voi jäädä.
Jos hankkii oman asunnon eikä töitä löydy lainkaan tai tarpeeksi pitää säästöt käyttää ennen kuin saa asumistukea.

Toivon, että ap, puoliso ja nuori pääsevät yhteisymmärrykseen.

[Vieras]

Meillä palaa kolmekymppinen tytär ulkomailta lähes koko kesäksi perheensä kanssa, ja todellakin saadaan heidät kaikki mahtumaan. Minä nukun vaikka terassilla, jos siitä olisi kiinni. Eikä puhettakaan mistään maksuista. Jotenkin tätä ongelmaa on nyt vaikea nähdä, vaikken edes ole mikään kovin seurallinen luonne.

[Vieras]

Varmaan on vaikea nähdä ongelmia jos on varaa ja tilaa majoittaa kokonainen perhe, ja terassikin löytyy, kaikilla tilanne ei kuitenkaan ole tuollainen. Aika ikävään sävyyn on tosiaan useampikin kommentoinut aloittajaa ja tilannettaan, vaikka on jopa itse ymmärtänyt väärin. Vähintä mitä voisi tehdä olisi pyytää ihan suoraan anteeksi omaa ulosantiaan ja hävetä

[kualcc]

Jos "vika" on lapsen asenteessa, niin teet hänelle selväksi, että jos mielii luoksenne asumaan niin teidän kotona on teidän säännöt. Jos ette halua lasta sinne kesäksi ilmaiselle täysylläpidolle ilman että hän tekee muuta kuin humputtelee omiaan ja loisii, niin kerrotte että ehdot on nämä ja jos lapsi ei sitä hyväksy, se on hänen oma valintansa.

[Sopuli]

Kyllä minä olen kaikkien tietojen valossa sitä mieltä, että sääliksi käy kyseistä nuorta. Kuulostaa siltä, ettei ole tervetullut mihinkään. Vaikka itse asuisin yksiössä, voin helposti laittaa pääni pantiksi, että omat aikuiset lapseni olisivat sinne tervetulleita aina. Jos asuisin yksiössä uuden puolison kanssa, koskisi sama luonnollisesti hänen lapsiaan. Kyse ap:nkin tapauksessa on mitä ilmeisimmin aivan tavallisesta, opiskelevasta nuoresta, joka ei ole tullut jäädäkseen "loisimaan".

Ilmeisesti lähinnä harmittaa ihan vain sen ihmisen olemassaolo, kun kerran jaksaa kiukutella jostain pyykinpesusta ja kuivaamatta jääneestä kylppärin lattiasta. Ainakin olisi ilmeisesti kiva, jos maksaisi aiheuttamastaan vaivasta korvauksen ja bonuksena pysyisi työtunnit poissa. Puhumattakaan siitä huoneesta, mitä ei voi antaa käyttöön, kun ap:n korvaamaton yöuni häiriintyy, jos ikinä joutuu nukkumaan muualla.

Toivon, että nuorella on joku varasuunnitelma, jos kesä osoittautuu ahdistavaksi.

[Umac]

Mua vaivaa tässä kuviossa se, että nuorella ei ole muutakaan paikkaa mihin mennä. Jos toinen vanhempi kieltäytyy täysin ottamasta kotiinsa, sukulaisen luo ei varmaan voi jäädä.
Jos hankkii oman asunnon eikä töitä löydy lainkaan tai tarpeeksi pitää säästöt käyttää ennen kuin saa asumistukea.

Minä en jäänyt tuohon käsitykseen, viittaan tähän kohtaan aloituksessa:

Hakee opiskelemaan, ja tulee pääsemään. Kesäksi tulisi asumaan, toinen vanhempi ei halua lasta kotiinsa. Ei haluaisi maksaa vuokraa, koska ei halua mennä töihin, eikä tietenkään vanhemmilleen aio maksaa asumisesta lainkaan. Ei halua mennä kesätöihin, mutta aikoo keksiä jotain ”pikkuhommia” joilla rahoittaa kesän humputtelut. Haluaa ”vanhaan” huoneeseensa.

[Vieras]

Hakee opiskelemaan, ja tulee pääsemään. Kesäksi tulisi asumaan, toinen vanhempi ei halua lasta kotiinsa. Ei haluaisi maksaa vuokraa, koska ei halua mennä töihin, eikä tietenkään vanhemmilleen aio maksaa asumisesta lainkaan. Ei halua mennä kesätöihin, mutta aikoo keksiä jotain ”pikkuhommia” joilla rahoittaa kesän humputtelut. Haluaa ”vanhaan” huoneeseensa.

Minusta tässä ei ole yhtään mitään ihmeellistä. Täysin ymmärrettävää, ettei mitään omaa kämppää halua edes yrittää hankkia muutamaksi kuukaudeksi. Ymmärrän myös halun pitää kesä ennen opintoja vapaana, ja sen mahdollisuuden mielelläni soisin. Kuitenkaan ei kyse ole mistään näköalattomasta kattoon syljeskelijästä, vaan jo valmiiksi vähän siellä täällä ja missä milloinkin asuneesta nuoresta, jolla itsellään on opiskelukuviot hallussa. Ainakin vaikuttaa siltä, että työttömyys ja vähävaraisuus ei ole tässä tapauksessa periytymässä.

[Valkosipulisilakka]

Se, ettei halua hankkia kämppää pariksi kuukaudeksi, on ihan ymmärrettävää. Meillä oli viime vuonna putki- ja kylppäriremontti, joka kesti pari kuukautta. Katselin väistöasuntojakin, mutta sellainen olisi tullut jäätävän kalliiksi, kun niihin vaadittiin valtavat vuokravakuudet ja monessa asunnossa vielä etsittiin pysyvää vuokralaista eli niitä ei olisi edes vuokrattu, jos olisi kertonut rehellisesti, että tulisin vain pariksi kuukaudeksi. Sellaiset "parin kuukauden asunnot" ovat ainakin tällä paikkakunnalla suhteettoman kalliita. Asuin siis suosiolla remontin keskellä ilman vettä.

[Hetuli]

Jännästi huimaa kuinka ihmiset näkevät saman asian eri tavalla. Kallistun vieraan näkökannalle. Usein lukiolaiset asuvat vanhemman luona lukioajan. Ei heitä silloinkaan heitetä pihalle heti yo-juhlien jälkeen. Tässä tapauksessa nuori on asunut ”koulukortteerissa” sukulaisen luona ei omillaan.

Ymmärrän kyllä uuden tilanteen aloittajankin kannalta, kun nuori on pääasiassa asunut toisen vanhempansa luona. Jos kyse on esimerkiksi puolison lapsesta niin ei varmasti tunnu mukavalta nuorta aikuista alkaa komentamaan (jos tilanne sitä vaatisi) ja saako edes mitään otetta, jos aiemmin ei ole ollut vastaavaa suhdetta. Paljon huomioitavia seikkoja, joita ei tässä tarvitse avata.

[Vieras]

Kyllä, ei ole helppoa sovittaa palasia yhteen uusioperheissä!

[Vieras]

Ollaan saatu listattua speksit nyt paperille, ja seuraava askel on istahtaa lapsen kanssa sen ääreen. Tosiaan, mehän määrittelemme meillä asumisen ehdot, ei kukaan muu.
Eiköhän tämä saada jotenkin järjestymään!
Ap

Hyvä alku, kaikkea hyvää jatkoon!

Näin kolmen jo kotoa muuttaneen vanhempana nielaisisin kerran jos toisenkin jonkun halutessa / joutuessa takaisin kotiin. Tässä rajaan ns. katastrofin kuten onnettomuudet, rikokset tms. ulos.

Me äidit on usein revitty monta asiaa selkänahasta mm. yh-vuosina joten lasten ollessa jo maailmalla ollaan myös erittäin iloisia, ellei ylpeitäkin, nuorten pärjäämisestä. Tässäkin ap jutussa lähtökohta missä toinen vanhempi ilmoittaa, ettei mahdu meille, ei voi, ei pääse tänne.
.
Mulla sopiva määrä kaveripiirissä äitejä jotka jupisseet ihan kivasti tilanteita missä ko kertaalleen lähtenyt haluaisi palata. Se ei tunnu enää toimivalta ratkaisulta ja jotta oltaisiin kaukaa viisaita, vähin mitä tehdä, on sopia sovittavista asioista. Jos mukana on uutta puolisoa kodissa mihin lähtenyt palaamassa, toki häntäkin on kuunneltava. Se koti mihin ollaan palaamassa on ollut tovin aikuisen parin koti, ei mikään nuorisoparkkis erilaisine asioineen. Kahden sukupolven mahtuminen saman katon alle ei ole päivänselvyys.

Edellinen teksti, sukupuoleen sidotut ajatukset ja uudet kumppanit ovat yleisen tason pohdintana, omana ajatuksenani. Ap:n tarina omana juttunaan.

Näinhän se on!
Kualcc; asumisen speksit ovat tarkentuneet paperille, ja niinhän se on ettei kukaan meistä voi mennä asumaan lapsuudenkotiin omine sääntöinemme, vaan asuessa noudatetaan tietenkin asuinpaikan sääntöjä. Vaikka osa tässä nyt on joko tosissaan tai leikillään sitä mieltä että voisi itse hyvinkin mennä omille vanhemmilleen asumaan 4 kk, olettaen että vanhempansa taipuvat vaikka rusetille.
Jos säännöt eivät miellytä niin sitten täytyy vain keksiä jokin muu majapaikka.
Ap

[dinah]

Kotiin saa palata, mutta hyväksyttävä se, että sitten asuu olkkarin sohvalla. Ollaan aina muutettu pienempään vuokra-asuntoon kun lapsi vuorollaan muuttanut pois, joten ylimääräistä tilaa ei ole.

[Vieras]

Takuulla saisin mennä iäkkäiden vanhempieni sohvalle vaikka vuodeksi. Eivät edes kyselisi syytä, jos en haluaisi kertoa. Ja vastaavasti minun oveni on aina auki niin vanhemmille, lapsille kuin lapsenlapsille. Ei kahta kysymystäkään.

Minulle on yllätys, ettei se ole kaikille itsestään selvää.

[Vieraisilla]

Silloin kun minulla oli alkoholin suurkulutusta, en olisi mielellään päästänyt kotiini ketään moneksi päiväksi. Kyllähän se haittasi tissutteluharrastusta. Nyt on toista vuotta raittiutta takana, eikä mitään salattavaa. Muutenkaan asiat eivät tunnu yhtä haastavilta, eli tänne vaan kuka tahansa. Lapsia ei tosin ole.

[yleismies]

Ihmettelen kaikkia ihmisiä joilla on kodissa tärkeintä kuka jätti pyyhkeen tuolin päälle ja kuka jätti suihkun lastaamatta kuivauslastalla.
Kuka käytti shampoota puoli pulloa, ja kuka unohti jättää astianpesukoneen luukun raolleen.
Ei heidän koti ole asumista varten, eikä siellä ole sydäntä, siellä vain huolehditaan täysin toissijaisista asioista. Niistä tapellaan se koko elämä.
Kodeista ja tavaroista tietoisku: Kun tullaan vanhoiksi, niin koko röykkiö laitetaan jätelavalle. Kannatti kuurata ja nalkuttaa jollein.

[JMTNT]

Tuolla jo sanoin, että mielipiteeni on "äidin luokse voi aina tulla". Ja siitä tuli mieleen tarina. Sinulla on jo yhtä pitkät korvat, kuin minullakin sanoi emojänis poikaselleen, joten saat mennä, kun odotti uusia poikasia. Luonnon laki vieroittaa. Ihmisellä se ei toimi noin. Jos kasvatus perustuu kodin kunnioitukseen, niin lapsi on oppinut sen ja kotiin palattuaan kunnioittaa sitä eli toimii vanhempien tavoin, mutta vapautuneena ja iloisena. Minusta kaunis ajatus lapselta viettää kesää vanhempiensa kanssa ja siitä ilosta vanhemmat yrittävät kaikkensa, että lapsi viihtyy. Pöyristyttää ajatus, että lapsen pitäisi maksaa, eli koti ei ole koti, vaan hotelli.

[Umac]

^Miksi ei olisi kaunista tai toimivaa mennä isän luo? Miksi äidin pitäisi aina venyä?
Tosin ap jutusta emme edes tiedä onko äiti vai isä kyseessä, hyvä niin.

[Vieras]

Itse saan ap:n kirjoituksista aika selkeän käsityksen, että kyseessä on lapsen isän koti. Ja ap itse on isän uusi puoliso. Ei kai muuten hänen miehensä olisi se, joka lähinnä käy lapsen kanssa aiheesta keskustelua. Ja lapsen äidin luo meno on syystä tai toisesta poissuljettu vaihtoehto.

[JMTNT]

"Umac » 07.02.2025 02:48
^Miksi ei olisi kaunista tai toimivaa mennä isän luo? Miksi äidin pitäisi aina venyä?
Tosin ap jutusta emme edes tiedä onko äiti vai isä kyseessä, hyvä niin."

No minä kerroin mielipiteeni ÄITINÄ en aloittajan perhetilanteen mukaan. En yhtään ihmettele katuväkivallan lisääntymistä nuorten keskuudessa, kun lukee näitä eräiden vastauksia.

[Vieras]

^

[Mella M]

En yhtään ihmettele katuväkivallan lisääntymistä nuorten keskuudessa, kun lukee näitä eräiden vastauksia.

Mitkä näistä vastauksista siis erityisesti altistavat katuväkivaltaan?

[JMTNT]

^Mella M. Se että lapsesta tehdään kuin esine, jota voi kiikutella vanhempien mielijohteiden mukaan. Lapsi opetetaan jo leikki-ikäisenä hyväksymään ja sopeutumaan. Sitten teini-ikäisenä lapsi kertoo tuskansa alistumisesta ja alistaa koulukavereitaan. Tässä hyvä esim. Äiti kulkee eskari-ikäisen lapsensa kanssa kadulla ja lapsi jotain kapinoi. Kuulin, kun äiti sanoi " helvetti sentään kun kotiin päästään niin remmistä tulee". Sanoin äidille ohikulkiessani "odota, kun lapsi kasvaa, niin saat saman takaisin". Ja tässä toinen. Lapsi kauppakeskuksen seinään nojaamassa ja itkee. isä seisoo vieressä ja on juuri lyönyt lasta kasvoille. Isä sanoo "haluatko vielä lisää samaa".

[Vieras]

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

[JMTNT]

Sitten, kuten eräs teini sanoi viisaasti "on olemassa myöskin vääränlaista rakkautta" eli vanhempi hoivaa liikaa ja teini ei itsenäisty vaan tuntee hyvinvointinsa riippuvaiseksi vanhemmastaan.

[Vieras]

Korkkia kiinni?

[Umac]

No minä kerroin mielipiteeni ÄITINÄ en aloittajan perhetilanteen mukaan.

Myös minä olen vastannut ketjuun äitinä. Ja aloittajaan samastuen, yrittäen. Riippumatta hänen asemastaan ko perheessä.

[*kiranas*]

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

sitä tulee itsekin ihmeteltyä.

[Iidis79]

Jos vanhemmat (tai toinen vanhempi) asuu asunnossa jossa on enemmän kuin yksi makuuhuone ja nuori olisi palaamassa omaan huoneeseensa, niin en ymmärrä missä on ongelma. Eriasia olis jos vanhemmat asuis pienessä kaksiossa. Ylipäätään vanhemman vastuu ei lopu siihen kun lapsi täyttää 18. Jos lastaan voi tuossa aikuisuuden kynnyksellä vielä auttaa niin että se pääsee elämässään eteenpäin niin ehdottomasti. En ymmärrä tätä kokoomuslaista "lapsi ei maksa vuokraa/käy töissä, ei voi palata kotiin" asennetta. Tuon ikäisen voi olla hiton vaikeaa löytää mitään työtä tässä taloustilanteessa. Voihan siltä nuorelta pyytää tekemään vaikka säännöllisesti kotitöitä ja siivoamaan. Auttamaan eri asioissa.
Onneksi mulla ei ole ollut tuollaisia vanhempia tai isovanhempiakaan. Aina saa palata kotiin eikä siihen tarvitse mitään.