Ottaisitko jo kotoa pois muuttaneen lapsen kotiin? Speksit

[Hetuli]

Pakko sanoa Hyasinth, että sä ehdotat rajuja diagnooseja aika heppoisin perustein.

Kyseessähän on lukiolainen, tämän kevään abi. Ei sillä tavalla täysin oikeesti aikuinen.

Tuo käytös ei tietystikään ole mukavaa, teinimäisen itsekästä mutta en nyt diagnosoisi nuorta työkyvyttömäksi tai millään diagnoosilla.

Tietysti pelisäännöt pitää tehdä selväksi jos siihen päädytte, että hän teillä viettää kesän. Oletin aiemmin, että on asunut omillaan lukion ajan mutta kun näin ei olekaan niin on ihan luonnollistakin, että tietyt asiat ovat vähän hakusessa.

[Hyasinth]

Rajua diagnoosia?

Sekö ei ole rajua, että lapsi tekee tuota huonoa käytöstä piittaamattomuudestaan, tarvitsee kuvannoillisesti katsoen potkun perseelleen ja koska on pata laiska ?

Minusta nyt kumpikaan ei ole sen rajumpi toista.

Jos lapsella ei mitään häiriötä ole niin hyvä, onneksi en ole lääkäri niin mitään vahinkoa ei pitäisi tapahtua jos tällaista menee ehdottamaan.
Mutta jos on, niin silloin häntä nyt potkii sekä elämä päähän, että kotiväki heittää mäkeen koska ei muista kuivata suihkun seinää ym

Nyt alkaa valkenemaan, että melko suvaitsemattomia teillä ollaan jos ADHD ja autismin kirjo on mielestäsi niin "raju diagnoosi" että mieluummin otat sen että lapsi on laiska elätti.

Tuosta voisi jopa kyseisiä diagnooseja omaavat loukkaantua. Että ihan rajut diagnoosit.

[Vieras]

Lapsi on kaikkea muuta kuin nepsy, ihan janan toisessa päässä.
Ap

[Hetuli]

Laiska elätti tarkoittaa siis tässä tapauksessa abia, joka hakee opiskelemaan ja haluaa viettää kirjoitusten jälkeisen kesän vapaalla. On lisäksi säästänyt kymppitonnin ja haluaisi sen säästää.
Minusta hyvinkin ymmärrettävää, että haaveilee lukiovuosien, kirjoitusten ja ehkä pääsykokeidenkin jälkeen vapaasta kesästä. Realiteettien vuoksi ei ehkä mahdollista mutta haaveen ymmärrän. Kutsuisin nuorta laiskaksi elätiksi jos suunnitelmassa olisi pelaaminen ja sylkeminen kattoon, ilman opiskelusuunnitelmia.

Ap:n kuvaamassa käytöksessä ei ollut mitään erityisen kamalaa. Tietysti on kurjaa esim. ajaa tankki tyhjäksi. Uskon, että ap olisi maininnut jos lapsella olisi nepsypiirteitä.

Ja olet oikeassa, että sillä tavalla olen kyllä ”suvaitsematon”, että ennemmin haluaisin mielikuvituslapseni olevan vähän itsekäs teini muutaman vuoden kuin, että hänellä olisi mahdollisesti koko elinkaareen vaikuttava diagnoosi. Tietysti jos lapsella diagnoosi olisi niin saisi tarvittavan tuen.

Tarkoitus ei tietenkään ollut ketään loukata - nuo kommentit tuntuivat vain ap:n kuvaamassa tilanteessa hyvin kaukaa haetuilta. Rajulla tarkoitin enemmän sitä, että tuntui niin överiltä ajattelulta näillä tiedoilla.

Ja viittasin myös toiseen ketjuun, jossa taisit osalle ehdottaa antisosiaalista persoonallisuushäiriötä Facebook-käytöksen perusteella

[Hyasinth]

Ja viittasin myös toiseen ketjuun, jossa taisit osalle ehdottaa antisosiaalista persoonallisuushäiriötä Facebook-käytöksen perusteella
Hetuli

Et tainnut sitten lukea niitä kommentteja ollenkaan, jos tuo käsitys tuli. No et ole ainut sisälukutaidoton internetin historiassa

olen kyllä ”suvaitsematon”, että ennemmin haluaisin mielikuvituslapseni olevan vähän itsekäs teini muutaman vuoden kuin, että hänellä olisi mahdollisesti koko elinkaareen vaikuttava diagnoosi.

Et taida tajuta sitä, että autisminkirjon diagnoosi vaikuttaa elinkaareen kuten ihmisen persoonallisuuskin.
Itse ottaisin mielikuvituslapselle vaikka monenkinlaiset nepsypuolen jutut, kuin vittumaisen, itsekkään ja laiskan luonteen. Jälkimmäiseen ei nimittäin hirveästi apua ole saatavilla, ei taida ainakaan strukturoitu arki auttaa.

Ja ihan yleistä ihmisyydestä: kerran alat kommentoida jotain toista ketjua, niin suosittelen edelleen edes lukemaan sen. Ei noin laiskan kanssa voi edes väitellä.

Tarkoitus ei tietenkään ollut ketään loukata - nuo kommentit tuntuivat vain ap:n kuvaamassa tilanteessa hyvin kaukaa haetuilta. Rajulla tarkoitin enemmän sitä, että tuntui niin överiltä ajattelulta näillä tiedoilla.

Hyvä, jos tarkoituksesi ei ollut ketään loukata, enkä itsekään viitis alkaa kenenkään puolesta loukkaantumaan.
Raju diagnoosi on silti melko leimaavaa, ihmiset yrittää joka päivä tulla toimeen eriasteisten nepsyongelmien kanssa. Kuka enää uskaltaa myöntääkään sellaisen omaavansa, jos sitä pidetään pahempana kuin esim vaikkapa itsekkyyttä.

[Hyasinth]

Lisään vielä että vahvistuu taas käsitys, että nepsyongelmat eivät edes olisi ongelmia, jos ympäristö vaan on oikea.
Luovuus, laatikon ulkopuolelta ajattelu ja suorapuheisuus, rehellisyys esim varmaan tosi "pahoja" heikkouksia, mutta jopa sellaiset ominaisuudet saatetaan muuttaa ongelmiksi yhteiskunnan toimesta, suvaitsemattomilla asenteilla.

[Vieras]

En saanut kuvaa että ap:n lapsi olisi laiska, ihan normaalilta myöhäisteiniltä vaikuttaa. Aikuiset lapset monesti taantuvat kun tulevat kotiin. Omallakin lapsella meni tuonne pariinkymppiin ennen kuin alettiin olemaan aikuisia. Siihen myös vaadittiin se omillaan asuminen jonkun aikaa. Olisi kyllä ollut rasittavaa jos olisi pitänyt vielä asua saman katon alla, poikkeustilanteet erikseen.

[Mella M]

Jestas mikä tyyppi tämä hyasintti Jotenkin ihan oma ihmislaji tämä, joiden pitää diagnosoida kaikki ihan vain pari lauseen tai ominaisuuden perusteella. Mä olen aika varma, ettei noilla piirteillä yksikään ammattilainen ei alkais edes miettiä mitään diagnoosia.

Mutta onko tuo lapsi aidosti työkykyinen?
Kokemukseni mukaan aina, jos ihminen vaikuttaa jotenkin pihalla olevalta elämän realiteeteista,
niin kyse voi olla hitaasta kypsymisestä aikuisuuteen. Siitä herää kysymys mikä siinä on taustalla.

Mikä on taustalla? Lapset muuttaa Suomessa pois kotoa keskimäärin 21,8 -vuotiaana ja vähän etelämässä Euroopassa huomattavasti myöhemmin. Että oikeasti. Kenelläköhän tässä on realiteetit pahasti hukassa?

Ja minä sekä veljeni on molemmat asuttu kotona jossain vaiheessa muutama kuukausi vuosia sen jälkeen kun oltiin muutettu kotoa pois. Minä määräaikaisen työn takia ja veljeni eron takia. Ja aivan todella työkykyisiä ollaan molemmat

Hyvää viihdettä tällaiset ketjut kyllä.

[Vieras]

Jos lapsi ei halua mennä töihin jolloin olisi varaa maksaa edes pientä osuutta kuluista velvoittaisin hänet tekemään kotitöitä asuntonsa eteen. Ettei aivan kuin hotellissa elelisi.

[Hetuli]

Lisään vielä että vahvistuu taas käsitys, että nepsyongelmat eivät edes olisi ongelmia, jos ympäristö vaan on oikea.
Luovuus, laatikon ulkopuolelta ajattelu ja suorapuheisuus, rehellisyys esim varmaan tosi "pahoja" heikkouksia, mutta jopa sellaiset ominaisuudet saatetaan muuttaa ongelmiksi yhteiskunnan toimesta, suvaitsemattomilla asenteilla.

Yritän nyt vielä kerran… noissa ominaisuuksissa ei ole mitään vikaa, tosin liika suorapuheisuus tuo usein ongelmia sosiaalisissa tilanteissa.

Sivustolta https://naenepsy.fi/tietoa/tietoa-kaikille-nepsyille/

” Neurokirjon henkilöllä on usein haasteita sopeutua yllättäviin muutoksiin, ja usein vaikea sietää pettymyksiä, yllätyksiä ja mukaviakin kohtaamisia ihmisten kanssa. Hän kuormittuu usein niin aistikokemuksista, liioista virikkeistä kuin sosiaalisesta kanssakäymisestäkin. Hänen voi myös olla vaikea hyväksyä muutoksia tuttuihin päivärutiineihin tai muuhun arkiseen elämäänsä. Tämä voi näkyä lapsilla esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa, jos henkilökunta vaihtuu usein. Ongelmia voi ilmetä silloinkin, kun perheen pitäisi lähteä yllättäen kutsuttuna kylään, tämäkin voi saada lapsen pois tolaltaan. Lapsi haluaa tietää etukäteen mitä tapahtuu. Lapsi haluaa seuraa mutta samalla hänen voi olla vaikea vastata sosiaalisiin odotuksiin.”

Usein nepsyillä on hankalaa päiväkodissa ja koulussa, koska käytössignaalit ovat hankalia. Tämä voi aiheuttaa sen, että lapsella ei ole ystäviä, koska muut lapset vierastavat eri tavalla käyttäytyvää lasta. Kuormitus voi myös purkautua raivokohtauksena mikä ei paranna tilannetta.
Lapsi ei ole huonompi kuin muutkaan mutta nepsylasten vanhemmat kohtaavat varmasti sydäntäraastavia tilanteita neurotyypillisen lapsen vanhempia enemmän. Lapsella on myös usein vaikeaa. Tuollainen tilanne on kuormittavaa koko perheelle. Esimerkiksi tarkasti toistuvien rutiinien mukaan eläminen vaatii eri tavalla paneutumista. Lapsi tarvitsee erityishuomiota mikä tuo myös haasteita, jos perheessä on useampi lapsi.

Nepsyys johtuu aivojen rakenteista ja ihminen joutuu opettelemaan eri tavalla asioita, jotka muille tulevat luonnostaan.


Itsekkyys ja laiskuus taas ovat luonteenpiirteitä, joista asianomainen ei itse välttämättä kärsi ja jos kärsii niin pystyy itse tekemään asialle jotain. Erityisesti kun nyt puhuttiin nuoren käytöksestä, jolloin itsekkyys usein karisee itsekseen elämänkokemuksen kasvaessa.

Nykyään on vähän muotia diagnosoida itseään ja muita ihmisiä. Tämä on vähättelevää ja vastenmielistä kyseisten asioiden kanssa painivia kohtaan.

[Dacrest]

Tottakai ottaisin. Yhtä selvää on, että lapsi noudattaisi talon tapoja: osallistuisi kotitöihin ja siivoaisi jälkensä. Jollei mulla olisi varaa maksaa lapsen ruokia/bensoja, hän maksaisi ne itse.

Ihailtavaa, jos 19-vuotias on jo säästänyt 5-numeroisen summan, mutta pitää myös ymmärtää elämisen maksavan. Omien jälkien siivoamisessa kuulostaa olevan vielä teinin tasolla.

Tosin tässäkin on persoonallisuuseroja: omista lapsista yksi oli pienestä asti tarkka siisteydestä ja järjestyksestä, yhdelle nämä asiat aukesivat teini-iässä ahkeran kasvatuksen (?) tuloksena.
Yksi oli pienestä asti tavaroiden & siisteyden suhteen huithapeli, ja on edelleen, niistä kasvatusyrityksistä huolimatta. Hoitaa kyllä työnsä, raha-asiansa ja muut velvoitteet hyvin. Se tavaroiden järjestyksessä pitäminen ei vaan ole ykkösprioriteetti elämässä.

[Hyasinth]

Tämä voi aiheuttaa sen, että lapsella ei ole ystäviä, koska muut lapset vierastavat eri tavalla käyttäytyvää lasta.

No montako kaveria enemmän on itsekkäällä lapsella joka ei osaa toisten kaveri olla luonteen piirteidensä vuoksi?
Monesta eri syystä voi lapsi olla ilman ystäviä. Eikä siihen edes syytä tarvita, riittää kun porukka ottaa jonkun silmätikukseen ja syntyy itseään toistava kehä.

[Vieras]

Minusta tuo nuori vaikuttaa kuvauksen perusteella ihan tavalliselta myöhäisteiniltä. Hän on lukiossa, pitää huolta omista asioistaan ja kaipaa kesälomaa niin kuin kaikki muutkin. Niin kuin Dacrestkin kuvaili, saman perheen lapsilla voi olla eroa luonteen ja huolellisuuden suhteen. Meilläkin toinen lapsista on todella tarkka siitä, ettei jää kenellekään mitään velkaa eikä ole vaivaksi. Hän on lapsesta asti ollut siisti ja työteliäs. Toinen taas mielellään antautuu passattavaksi. Hän on suurpiirteinen runosielu, ahkera ja aikaansaava kaikessa muussa kuin kotitöissä. Molemmat ovat saaneet saman kasvatuksen ja kotona ollessa molemmilla oli samat velvollisuudet.

Mielestäni täällä on nyt vedetty turhan pitkälle meneviä oletuksia ko. nuoresta. Kun tekee selväksi talon säännöt ja on valmis itsekin vähän joustamaan, niin eiköhän hänen kanssaan yhden kesän tulisi toimeen?

[Hovarontti]

Tosin tässäkin on persoonallisuuseroja: omista lapsista yksi oli pienestä asti tarkka siisteydestä ja järjestyksestä, yhdelle nämä asiat aukesivat teini-iässä ahkeran kasvatuksen (?) tuloksena.
Yksi oli pienestä asti tavaroiden & siisteyden suhteen huithapeli, ja on edelleen, niistä kasvatusyrityksistä huolimatta. Hoitaa kyllä työnsä, raha-asiansa ja muut velvoitteet hyvin. Se tavaroiden järjestyksessä pitäminen ei vaan ole ykkösprioriteetti elämässä.

Tämän alle kirjoitan, omista lapsista toinen on hirmu siisti ja tarkka puhtaudesta, ehkä liiankin, toinen todella järjestelmällinen toisissa asioissa, mutta taas toisissa ei niin tärkeissä asioissa vähän leväperäisempi.

Tuttava piirissä on myös nuoria aikuisia, jotka eivät osaa itse tehdä edes voileipää. Aina on passattu ja sitä odotetaan edelleen. Olen miettinyt että miten sitten kun nuori muuttaa omilleen, käykö vanhemmat siivoamassa pesemässä pyykit, laittamassa ruoan ja vaihtamassa vessapaperi rullan? Itse en tuohon sirkukseen lähtisi.

Nyt meillä asuva nuori ei omaa vielä silmää mm sille että roskis on täynnä, sen voisi viedä ulos mennessään. Ottaa toki opiksi kun sanoo vaikka että, eka joka tulee kotiin siivoaa raput sataneesta lumesta. Jos jotain asioita ei ole koskaan tarvinnut tehdä tai huolehtia, ei voi olettaa että niitä osataan tehdä oma aloitteisesti.

Oma aloitteisuus tulee sen mukaan mitä on kotona opittu tai vaadittu/pyydetty tekemään, kaikissa kodeissa ei tarvitse osallistua ns kodin askareisiin. Pienestä pitäen olen ottanut lapset mukaan koti askareita suorittamaan, siivouksesta ruoan laittoon, asioita opetellaan pikku hiljaa. Meillä täytyy osallistua koti askareisiin. Se on pieni asia täydestä yllä pidosta. En jaksaisi pitkän päälle, passattavaa aikuista enää tähän elämän tilanteeseen. Itseäni ainakin ilahduttaa kun töistä kotiin tullessa on vaikka tiskikone tyhjennetty. Muistan myös kiittää, koska siitä tulee hyvä mieli ja kynnys tehdä pikku hommia näin alenee. Ainakin oman huomioni mukaan.

Tässä ketjussa kirjoitusten sävy on ikävän leimaava. Kaikki me ollaan erilaisia ja jokainen on erilaiset opit saanut kota matkaansa ja niillä vaan täytyy pärjätä. Jotkun oppivat lisää, toiset luottavat siihen että joku muu hoitaa.

[Dacrest]

^muistan kun kuopus, koulun jälkeen kotiin tullessaan, usein teki pikanuudeleita tai lämmitti purkkihernekeittoa itselleen. Eräs saman ikäisen (10+) lapsen äiti aina ihmetteli, tekeekö se ruokaa ihan itse - hänen lapsensa ei saa edes voileipää aikaiseksi.
Jos kaikki tehdään aina valmiiksi, kyllähän se esiteinikin voi kuolla nälkään, täyden jääkaapin eteen.

[Vieras]

Kuulostaa siltä, että tässä on äitipuoli nyt närkästynyt puolison lapsen toiminnasta. Isänä toteaisin, että valitettavasti aikuinenkin lapsi menee uuden puolison edelle tilanteessa, jossa kompromissiin ei kyetä.

[MikkoP]

Isoin ongelma tässä taitaa olla se, ettei halua mennä töihin.

[Sopuli]

Eli jos nyt ymmärrän oikein, on lapsi muuttanut sukulaisten luo heti yläasteen jälkeen käymään lukiota. Käy tänä aikana ap:n (ja ilmeisesti isänsä) luona ehkä neljä kertaa vuodessa ja on 2-7 päivää kerrallaan. Heti lukion jälkeen haluaisi viettää vanhempansa luona kesän ennen jatko-opiskeluja, jolloin muuttaa taas muualle.

Ottaisin lapseni vastaan riemusta kiljuen. En todellakaan länkyttäisi mistään töistä, maksuista, märästä kylppäristä tai "meidän omista huoneista". Enkä ikinä kehtaisi osoittaa minkäänlaista nihkeyttä asian suhteen.

[Vieras]

^ Mä ymmärsin että heillä on toinen, vanhempi lapsi joka käy kylässä sen neljä kertaa vuodessa. Ja tää kai liittyi siihen että kyläily on eri asia kuin asuminen, kun joku kertoi kylässä käyvien lastensa hyvästä käytöksestä.

[Sopuli]

Aaa, voi olla. Eli kyseinen lapsi sentään käy ehkä useammin. Oma mielipiteeni ei silti muutu, jos on tosiaan koko lukioajan asunut sukulaisten luona. Eikä ilmeisesti ole viettänyt edes aiempia kesiäkään vanhempansa luona.

[Hetuli]

Hyasinth, on vain todettava, että ajattelemme tässäkin asiassa eri tavalla. Toivottavasti joku ymmärsi mitä yritin sanoa, joskin keskustelu meni pahasti ohi aiheen.

Itse aiheeseen niin tuntuu kurjalta, ettei nuori ole oikein tervetullut minnekään. Sukulaisen luokse ei ehkä enää voi jäädä, omaa asuntoa ei kannata hankkia jos ei tiedä missä tulee opiskelemaan. Lisäksi asunnon hankintaan pitäisi ehkä käyttää säästöt, joilla varmasti olisi käyttöä opiskeluaikana

Tuossa tilanteessa luodaan pohjaa aikuisen lapsen ja vanhempien suhteelle ja jos joustoa löytyy molemmin puolin niin kaikilla voisi olla ihan mukava kesä.

[Vieras]

^ Mitä säästöjä siihen tarvii käyttää, kun kerran töitäkin on tarjolla?

[Vieras]

Itse en edes olisi sisustanut lapsen huonetta pois vielä tuossa vaiheessa. Ajatuskin, että joku äiti- tai isäpuolipuoli raivaisi siitä samantien "oman" huoneen itselleen, on vastenmielinen. Jos siis on reilusti alaikäisenä muuttanut sukulaisten luo opiskelusyistä. Ei tulisi mieleenkään ajatella siinä vaiheessa hänen jo muuttaneen pysyvästi kotoa. Kai hän siellä huoneessaan on viikonloppuja viettänyt, vai onko se vaan että ei ole kotia enää, sorry!

[Valkosipulisilakka]

^Kai tuo huoneen raivaaminen riippuu myös kodin kokonaisneliöistä. Itse olen kasvattanut tyttäreni yksinhuoltajana pienessä asunnossa, jossa oli neliöitä 44. Tytär sai oman huoneen, itse nukuin ns. olkkarissa. Kun tytär muutti omilleen, niin joo, omin kyllä heti tyttären huoneen. Kiva, että ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen sain ihan makuuhuoneen eikä tarvinnut nukkua olkkarissa! En pidä itseäni tästä syystä huonona ihmisenä, meillä vain neliöt olivat rajalliset. Ja kun tytär muutti pois kotoa, niin hän muutti linnuntietä kolmen kilometrin päähän eli ei kyllä sen koommin tuntenut tarvetta tulla entiseen kotiin yöksi.

[Vieras]

Lapsi on ollut täysi-ikäinen yli vuoden ja hoitanut itse asumiskuvionsa. Hän on siis muuttanut lapsuuden kodistaan vuosi sitten pois. Alaikäiset kesät hän on asunut molempien vanhempien luona vaihdellen. Rahat on hänelle kerättynä, eli vanhemmat ovat antaneet kerätyn potin 18v lahjaksi, ei ole siis kerännyt itse. Tämähän ei liity itse aloitukseen kyllä mitenkään.
Tilanne on silti tämä nyt.
Meillä oli lapselle huone reilu 18-vuotiaaksi, lähivanhempi muutti lapsen huoneen tarkoituksen jo kesällä ennen kuin lapsi lähti opiskelemaan, ollen tuolloin vielä alaikäinen.
Vanhimman lapsen huone annettiin tälle kys olevalle lapselle heti kun hän muutti kotoa pois. Ei todellakaan voitu pitää kotoa jo muuttaneelle lapselle huonetta passissa jos hän sattuisikin palaamaan omiltaan kotiin. Erikoista ajattelua mielestäni.
Ollaan saatu listattua speksit nyt paperille, ja seuraava askel on istahtaa lapsen kanssa sen ääreen. Tosiaan, mehän määrittelemme meillä asumisen ehdot, ei kukaan muu.
Eiköhän tämä saada jotenkin järjestymään!
Ap

[Hetuli]

Hieno juttu. Edullisempaa nuorelle olisi asua teillä ja osallistua kustannuksiin kuin muuttaa nyt omilleen. Varmasti asia kääntyy parhain päin.


.

^ Mitä säästöjä siihen tarvii käyttää, kun kerran töitäkin on tarjolla?

Tarkoitin tuolla sitä, että asunnosta yleensä joutuu maksamaan ennen muuttoa takuuvuokran ja 1. kuukauden vuokran ja mahdollinen palkka tulee vasta myöhemmin. Ensiasunnon varustelukaan ei ihan ilmaista ole.

[Vieras]

Toivottavasti lapsi päätyy johonkin muuhun ratkaisuun. Jos vaikka jonkun kaverin vanhempi olisi tullut läheisemmäksi ja voisi viettää kesän heillä. Eihän tuo palvele ketään, että oma vanhempi sanelee nihkeänä ehtoja, jotta suostuu ottamaan oman lapsensa kotiinsa. Sen toki tiedän, että jotkut uudet puolisot haluavat sitä jarruttaa, mutta silloin pitää vanhemman pitää ennen kaikkea lapsensa puolia.

[Mella M]

Miksi tässä välillä kerrottiin, että lapsi on asunut opiskelupaikkakunnalla aloittajan ja puolison avustamana, mutta sitten

Lapsi on asunut rikkaanpuoleisen sukulaisen luona viimeiset 2,5 vuotta, siellä on mennyt pääosin hyvin, mutta itsenäistymään ei ole joutunut.

Eli tämä lapsen vanhempi ja puoliso ovat oikeasti hyötyneet koko kuviosta tässä muutaman vuoden. Ei ole tarvinnut elättää omissa nurkissa lasta, joka olisi vanhempien/vanhemman vastuulla vaan lapsi on ollut "rikkaanpuoleisen" sukulaisen hoivissa Ja nyt sitten hirveä poru ja itku, kun lapsi saattaisikin aiheuttaa kasvavia ruokamenoja yhden kesän? Ja lapsi on tässä se laiska?? vaikka oikeasti alaikäisen lapsen huolto on ulkoistettu sukulaiselle jo monta vuotta.

Mä muistan, että pp:ssä oli paljon tämän tyylisiä aloituksia. Tänne näitä on tullut vähemmän, kunnon tarinoita.

[Vieras]

Koska se lapsi on asunut siellä, ja vanhemmat on maksaneet asumisen sinne. Mikä tässä on vaikeasti ymmärrettävää? Lapsi ei ole asunut siis koskaan itsenäisesti, vaan sukulaisen luona.
Ap

[Umac]

Ollaan saatu listattua speksit nyt paperille, ja seuraava askel on istahtaa lapsen kanssa sen ääreen. Tosiaan, mehän määrittelemme meillä asumisen ehdot, ei kukaan muu.
Eiköhän tämä saada jotenkin järjestymään!
Ap

Hyvä alku, kaikkea hyvää jatkoon!

Näin kolmen jo kotoa muuttaneen vanhempana nielaisisin kerran jos toisenkin jonkun halutessa / joutuessa takaisin kotiin. Tässä rajaan ns. katastrofin kuten onnettomuudet, rikokset tms. ulos.

Me äidit on usein revitty monta asiaa selkänahasta mm. yh-vuosina joten lasten ollessa jo maailmalla ollaan myös erittäin iloisia, ellei ylpeitäkin, nuorten pärjäämisestä. Tässäkin ap jutussa lähtökohta missä toinen vanhempi ilmoittaa, ettei mahdu meille, ei voi, ei pääse tänne.
.
Mulla sopiva määrä kaveripiirissä äitejä jotka jupisseet ihan kivasti tilanteita missä ko kertaalleen lähtenyt haluaisi palata. Se ei tunnu enää toimivalta ratkaisulta ja jotta oltaisiin kaukaa viisaita, vähin mitä tehdä, on sopia sovittavista asioista. Jos mukana on uutta puolisoa kodissa mihin lähtenyt palaamassa, toki häntäkin on kuunneltava. Se koti mihin ollaan palaamassa on ollut tovin aikuisen parin koti, ei mikään nuorisoparkkis erilaisine asioineen. Kahden sukupolven mahtuminen saman katon alle ei ole päivänselvyys.

Edellinen teksti, sukupuoleen sidotut ajatukset ja uudet kumppanit ovat yleisen tason pohdintana, omana ajatuksenani. Ap:n tarina omana juttunaan.