Ottaisitko jo kotoa pois muuttaneen lapsen kotiin? Speksit

[Vieras]

On 19v abiturientti. Hakee opiskelemaan, ja tulee pääsemään. Kesäksi tulisi asumaan, toinen vanhempi ei halua lasta kotiinsa. Ei haluaisi maksaa vuokraa, koska ei halua mennä töihin, eikä tietenkään vanhemmilleen aio maksaa asumisesta lainkaan. Ei halua mennä kesätöihin, mutta aikoo keksiä jotain ”pikkuhommia” joilla rahoittaa kesän humputtelut. Haluaa ”vanhaan” huoneeseensa.
Tämä vanha huone on nykyään toisen meidän makuuhuone, koska emme voi nukkua samassa huoneessa, kuin poikkeustiloissa, esim jos meillä on vieraita yökylässä. Rahat on meillä tiukoilla, toinen ollut työttömänä jo jonkin aikaa.
Arvostamme myös omaa rauhaa, omia rutiineja, ja että voi puhua mitä lystää, ja tehdä milloin ja mitä huvittaa. Hän suree nyt kun ei ole paikkaa missä kesän asua ilmaiseksi.
Periaatteessa olen sitä mieltä että kotiin voi ja saa aina tulla, mutta näillä spekseillä, ja koko kesäksi, mahd 4kk, en oikein tiedä. Toisella vanhemmalla olisi kyllä tilaa, mutta hän ei halua kustantaa lapselleen enää yhtään mitään, kun ei ole enää vuosiin tarvinnut.
Ajatuksia?

[JMTNT]

Mulla periaate, että ÄIDIN LUOKSE VOI AINA TULLA. Lapsella se tilanne nyt, jossa tarvitsee apua, joten auta. Ja sitten kun itse vanhenet ja tarvitset apua, niin lapsesi auttaa.

[Vieras]

Itse en nyt näe tätä tilanteena jossa tarvitaan apua, perustuen aloituksessa kertomaani. Kyllä mielestäni aikuisen työkykyisen ihmisen pitää mennä töihin jos siihen kerran mahdollisuus on. Eri asia olisi jos olisi miljoonia meillä rahaa, ja lukaali jossa voisi helposti majoittaa. Toisella vanhemmalla varallisuustilanne on hyvä, ja tuolla lapsellakin on kymppitonni kerättynä, jonka haluaa säästää, ja toki hyväkin että säästää.
Ap

[tuhti]

Hankala tilanne. Kotiin pitäisi aina päästä mutta aloituksesta ei käy ilmi, miten abi tällä hetkellä asuu Miksi hän ylipäätään haluaisi kesäksi asumaan lapsuudenkotiinsa? Jos syynä on vain rahan säästäminen, yrittäisin ainakin puhua lapsen kanssa asiasta. Varsinkin kun kotona on jo huonejärjestystä muutettu. Ikä on tietty sellainen, että tyypillisesti tuonikäiset ovat ihmeellisessä kuminauhaiässä, jolloin saatetaan lähteä jo omaan kotiin ja itsenäistyä kovastikin ja sitten taas palata kotikotiin hetkeksi. Ehkä yrittäisin neuvotella jonkinlaisen pienen summan asumiskustannuksista tai vaihtoehtoisesti nuori voisi hankkia itse omat ruokansa jääkaappiin. Keskustelun paikka kuitenkin.

[Koiruuksia]

Olen ottanutkin. Olen sanonut molemmille lapsille (ja koskee myös miehen lapsia) että kotiin voi aina tulla jos tulee elämässä tilanne että tarvitsee syystä tai toisesta apua.
Eli ottaisin. Sitten keskusteltaisiin toivottavasti hyvässä hengessä (siis aloittajan tapauksessa) elämän realiteeteista.

[kasvatus..]

Missä pullossa tuo ihminen on kasvatettu?
Ei pakko ottaa kotiin, mutta kannattaa miettiä missä kohtaa on mennyt pieleen, että hänen ajattelutapansa on tuo?
Kannattaa ottaa vastuu ja miettiä miten perheen keskeinen kommunikointi on johtanut tuohon tilanteeseen.

[Vieras]

Meillä on itse asiassa vähän samanlainen tilanne. Me vanhemmat siis asumme edelleen yhdessä mutta olemme eri linjoilla siitä, saako täysi-ikäinen lapsi palata tänne asumaan ja pitääkö asumisesta maksaa meille. Itse olen pitänyt pääni siitä, että kotiin on aina tervetullut ja mitään maksua en asumiskuluista ota. Minulle se on ihan itsestään selvää ja kaikki muu tuntuisi suorastaan k*sipäiseltä. Silti ymmärrän myös isän pointin siinä mielessä, että hänen oma lapsuutensa on ollut erilainen. Hän on ollut pakotettu elämään omillaan jo nuoresta lähtien, eikä muuta mahdollisuutta ollut. Siksi hänellä on ajatus, että se on luonnollinen tapa ja täysi-ikäisen auttaminen vain karhunpalvelus.

Teemme siis kuten minä sanon, koska muuhun en suostu. Mutta isää harmittaa ja jälkikasvua tietysti harmittaa isän asenne.

[Vieras]

Abi on asunut opiskelupaikkakunnalla meidän avustamana tähän asti. Nyt tuo asumiskuvio tietenkin päättyy. Ne realiteetit tässä nimen omaan ovat lapsella hukassa, kun pitäisi alkaa elää sitä aikuisen elämää, jossa ei ole lihapadat ilman muuta tarjolla. Turha tässä on nyt miettiä miten ollaan tässä tilanteessa, kun tilanne pitää kuitenki ratkaista jotenkin. Ei ole paluuta menneeseen enää. Keskustelua käydään, tottakai, muutahan tässä ei voi. Voihan se olla että kun speksit lyödään pöytään niin lapsenkin mieli muuttuu.
Ap

[Mella M]

Omasta näkökulmasta aloittajan tilanne kuulostaa kyllä aika tunnekylmältä touhulta. Vaikka 19 -vuotias on jo täysi-ikäinen, niin silti kovin nuori vielä. Tosi moni tuon ikäinen asuu vielä muutenkin kotona. Ja jotenkin mä ajattelisin, että kesäaikaan tuon ikäinen ei välttämättä aivan hirveästi siellä kämpillä pyöris, joten sitä omaa rauhaakin varmasti on. En osaa sanoa mikä asiassa olisi paras ratkaisu, tosin jos nuori on noin ei-tervetullut, niin toivottavasti löytää jonkun kivemman paikan viettää kesänsä.

[kasvatus..]

Onkohan tuo se ongelma, että tilanteet on aina vaan ratkaistu jotenkin.
Ilman pitkän tähtäimen ajatusta.
En tiedä resonoiko tämä, mutta oli yksi äiti joka teki lapselleen aina kaiken valmiiksi niin, ettei se lopulta osannut sitoa kengännauhoja.
Syyksi sanoi että oli ollut vaan kiire ratkaista asia jotenkin.

[kasvatus..]

Lyhytnäköisyyteen kuuluu joskus se, ettei sitten oteta vastuuta ja katsota missä näkemykset on lähteneet erkaantumaan,
ja helpoin ratkaisu on syyttää lasta siitä, ettei se tajua elämästä. Siinä vaiheessahan se on hyvä jättää veden varaan, kun ei ole opetettu uimaan.

[Hurtlundi]

Minä olen äitipuoli kolmelle lapselle, joista kaksi asuu omillaan, mutta saa edelleen taloudellista tukea kotoa.
Kumpikin saisi tulla kotiin, vaikka yhtä aikaa ja niin pitkäksi aikaa kun tarvitsee ja haluaa.
Humputtelurahaa tuskin irtoaisi, mutta ruuat kyllä ja toki auto olisi käytettävissä silloin kun meiltä joutaa.

[Hetuli]

Eli tulevan kevään ylioppilas, joka on lähdössä syksyllä opiskelemaan. Tuntuu aika kylmältä ajattelulta ettei nuori tuossa tilanteessa saisi kotiinsa tulla. Monesti nuorilla kaiketi on lapsuudenkoti tukikohtana vielä lukion jälkeisten opiskelujenkin ajan.
Tietysti kesätyötä olisi hyvä hakea mutta voi myös olla ettei töitä ole tarjolla tässä työllisyystilanteessa. Tietysti ei mitään täysihoitopalveluja tarvitse tarjota vaan jos töitä ei löydy/halua ottaa niin silloin voi huolehtia kotitöistä.

Tunnen kyllä myötätuntoa nuorta kohtaan jos kumpikaan vanhemmista ei halua luokseen. Ei kuitenkaan vaikuta näköalattomalta lorvijalta, koska opiskelu on suunnitelmissa.

Itse varmaan avaisin tiukkaa taloudellista tilannetta ja sen vuoksi kesätyön ja taloudellisen osallistumisen tarvetta.

[Vieras]

19-vuotias on todella nuori, ei vielä täysi aikuinen. Tuntuu vähän sydämettömältä, ettei tuon ikäinen pääsisi vähäksi aikaa vanhempien luo asumaan, kunnes tilanteet ratkeavat. Olemme itse majoittaneet väliaikaisesti, esim. remontin ajan, paljon vanhempaakin lasta. Humputtelurahaa ei toki tarvitse antaa, jos rahasta on puutetta. Kesätöihin voi patistaa, ainakin hakemaan niitä. Tosin jos lapseen kotona suhtaudutaan kuin loiseen, niin ei sekään ole kenellekään eduksi. Sääliksi käy nuori, joka ei ole tervetullut kummallekaan vanhemmalleen.

[Umac]

Itse en nyt näe tätä tilanteena jossa tarvitaan apua, perustuen aloituksessa kertomaani. Kyllä mielestäni aikuisen työkykyisen ihmisen pitää mennä töihin jos siihen kerran mahdollisuus on. Eri asia olisi jos olisi miljoonia meillä rahaa, ja lukaali jossa voisi helposti majoittaa. Toisella vanhemmalla varallisuustilanne on hyvä, ja tuolla lapsellakin on kymppitonni kerättynä, jonka haluaa säästää, ja toki hyväkin että säästää.
Ap

Tällä lisätiedolla hän olisi meille tervetullut mutta osallistuu sekä kustannuksiin, että kodin ylläpitoon. Meillä on tilaa sen verran, ettei tarvitsisi luopua ns. työhuoneesta tai sängyistä.
MUTTA on hänen ongelma jos ei sopeutuisi esim. meidän päivärytmiin eli tietäisin omasta lapsesta jo heti, ettei hän/he tulisi vaan menisivät töihin, hommaisivat oman paikan ja tarv auttaisin kuluissa, olen auttanutkin oikeassa elämässä.

[MJK]

Mulla itsellä ei ole lapsia mutta oma äitini on sanonut aina ja sanoo edelleenkin (olen 50v) että kotiin saa aina tulla. Se on tuntunut aina todella hyvältä. Isä ei ole sanonut mutta tiedän että hän ajattelee samoin.
Se luo jotenkin tietynlaista "turvaa" että vaikka mitä sattuisi niin on paikka mihin mennä. Toki vanhemmat on jo 80:siä että ikuisestihan tämä tilanne ei kestä.
Ja sen jälkeen kun olen kotoa lähtenyt, olinkohan 17 tai 18 niin ei ole tarvinnut onneksi palata kotiin.

[Hyacint]

Ei noilla spekseillä kotiin enää. Onko tämä lapsi siis asunut kumman vanhemman luona ennen eroa? Siellä on varmaan enemmän tilaa ja mahdollisuuksia ottaa teini takaisin kotiin vuosien jälkeen humputtelemaan kesän ajaksi? Sohvapaikanhan voi tarjota jos haluaa, mutta ei todellakaan tarvitse luopua omasta makuuhuoneesta tuollaisessa tapauksessa. Mitään sydämetöntä ja kylmäähän tuossa ei ole, ainoastaan elämän realiteetit tulevat nyt vastaan. En nähnyt missään että lapsi ei saisi kotiin tulla, vaan että aapeen ilmoittamien speksien varassa ei onnistu, ja se on ihan ok. Talo elää tavallaan, ja aikuiset lapset mukautuvat siihen eivätkä enää vaadi pikku prinssin tai prinsessan kohtelua.

[Vieras]

Itse en nyt näe tätä tilanteena jossa tarvitaan apua, perustuen aloituksessa kertomaani. Kyllä mielestäni aikuisen työkykyisen ihmisen pitää mennä töihin jos siihen kerran mahdollisuus on. Eri asia olisi jos olisi miljoonia meillä rahaa, ja lukaali jossa voisi helposti majoittaa. Toisella vanhemmalla varallisuustilanne on hyvä, ja tuolla lapsellakin on kymppitonni kerättynä, jonka haluaa säästää, ja toki hyväkin että säästää.
Ap

Tällä lisätiedolla hän olisi meille tervetullut mutta osallistuu sekä kustannuksiin, että kodin ylläpitoon. Meillä on tilaa sen verran, ettei tarvitsisi luopua ns. työhuoneesta tai sängyistä.
MUTTA on hänen ongelma jos ei sopeutuisi esim. meidän päivärytmiin eli tietäisin omasta lapsesta jo heti, ettei hän/he tulisi vaan menisivät töihin, hommaisivat oman paikan ja tarv auttaisin kuluissa, olen auttanutkin oikeassa elämässä.

No vähän tämän suuntaiset ajatukset minullakin on. Tämä on kuitenkin meidän koti, ja meillä on ne omat systeemit miten toimitaan. Lyhytaikainen oleskelu menee vielä, mutta tässä taas viime vkl kun hän oli kylässä, niin kristalisoitui hyvin se elämisemme vaikea yhteensovitettavuus. Autoa lainattiin kuluttaen kaikki bensat, suihkuhuonetta ei kuivata, halutaan pestä yksi paita tänään ja toinen huomenna, astioita ei tuoda huoneesta pois ja kymmenen muuta asiaa mistä pitäisi jatkuvasti olla muistuttamassa. Tavallaan pieniä juttuja, mutta että kuukausia tuota samaa. Ei kyllä pää taitaisi kestää. Eri asia jos olisi pakkotilanne. Kiitos kuitenkin kaikille kommenteista.
Ap

[Koiruuksia]

Tuollainen tilanne ei olisi minunkaan mielestäni kiva.
Jos olisi oman lapsen kanssa odotettavissa samanlaista niin se olisi vakavan keskustelun paikka että minkälaisilla säännöilla meillä eletään ja että hänen pitää ymmärtää se että hän ei tule kotiin kuin hotelliin.
Yhteisistä pelisäännöistä sovitaan ja niistä pidetään kiinni.
Ei se homma muuten toimi.

[Vieras]

Tuollainen tilanne ei olisi minunkaan mielestäni kiva.
Jos olisi oman lapsen kanssa odotettavissa samanlaista niin se olisi vakavan keskustelun paikka että minkälaisilla säännöilla meillä eletään ja että hänen pitää ymmärtää se että hän ei tule kotiin kuin hotelliin.
Yhteisistä pelisäännöistä sovitaan ja niistä pidetään kiinni.
Ei se homma muuten toimi.

Sanos muuta. Ja sitten se vasta hankalaksi menee jos jonkin ajan päästä täytyy sanoa että tämä nyt ei onnistukaan. Mies oli ohuesti puhunut tänään hänen kanssaan, ja lapsi oli sitä mieltä että tietenkään ei voi elää kuin pellossa. Harmi vain että teot kyllä kertoo muuta. Sekin vielä että tällä hetkellä me elämme aika lailla kädestä suuhun… On tässä kova miettiminen kyllä.

[Koiruuksia]

Ei ole kiva tilanne
Kai lapsi ymmärtää teidän rahatilanteenne. Jospa se saisi hänet hankkimaan työpaikan että voisi osallistua kustannuksiin?
Tosin eipä niitä työpaikkojakaan niin vaan hankita.

[Vieras]

Sepä siinä kun hän ei haluaisi käyttää rahaa kuin omiin juttuihinsa. Olisi töitä tarjolla mutta hän ei halua niihin mennä, koska haluaa lomailla. Muutoinhan hän voisi asua omillaankin. Ei hän ole perillä meidän raha-asioista kuin sen että tietää ettemme ole rikkaita. Eikä se hänen asumisensa mitenkään ratkaisevan paljon kallimpaa varmaan täällä kesällä olisi, kun kulut ovat pienemmät kesäisin, toki ruokaan menee rahaa myös. Lähinnä se on tämä kokonaisuus mikä rassaa.
Ap

[Mella M]

Onko aloittaja nyt siis lapsen vanhempi vai lapsen vanhemman (tämän miehen) uusi puoliso?

[Hovarontti]

Me ollaan uusio pariskunta ja yhteensä meillä on 6 lasta, kaikki jo täysi ikäisiä. Muuttuneiden elämäntilanteiden takia 3 lapsista on käynyt aikuis iällä kotona asumassa, yksi on tälläkin hetkellä. Kotiin saa aina tulla, jos elämä murjoo, tai on vaikeaa. Nukkumapaikka ja ruokaa löytyy aina. Ovet on lapsille aina auki, oli kotiin tulon syy sitten mikä hyvänsä.

[Valkosipulisilakka]

Itse ajattelen, että kotiin saa aina tulla. Toisaalta täytyy tulla sellaisin ehdoin, että tyytyy siihen mitä on tarjolla. Jos nuorella on esim. ollut oma huone, joka on muutettu työhuoneeksi, niin sitten saa nukkua jossain sohvalla tms. Ei voi olettaa, että saa entisen huoneensa sellaisenaan takaisin. Sama ruokien suhteen: meillä syödään, mitä syödään. Jos takaisinmuuttaja ehdottomasti haluaisi aloittaa jokaisen aamunsa vain pensasmustikoilla, niin sitten saisi kyllä itse hakea niitä kaupasta, koska ne ovat kalliita eikä meillä osteta sellaisia päivittäin, ei edes kuukausittain.

[Hurtlundi]

”Autoa lainattiin kuluttaen kaikki bensat, suihkuhuonetta ei kuivata, halutaan pestä yksi paita tänään ja toinen huomenna, astioita ei tuoda huoneesta pois ja kymmenen muuta asiaa mistä pitäisi jatkuvasti olla muistuttamassa. Tavallaan pieniä juttuja, mutta että kuukausia tuota samaa. Ei kyllä pää taitaisi kestää”

Kuka sen on kasvattanut tuollaiseksi? Se kantakoon vastuun jatkossakin.

Omat mukulat on omilleen muuton jälkeen (asuvat kimpassa) aivan äärimmäisen tarkkoja taloudestaan ja tänne tullessa kun vie kauppaan saatteella ”mitä vaan haluat” niin on tyyliin 4 banaania.
Kun itse tekevät ostoksensa ja ruokansa, on konkretisoitunut mitä eläminen maksaa.
Edelleen säännöllisesti kommentoivat että vähänkö kotona panostettiin ruokaan ja yleisesti hyvinvointiin kun olivat vielä kotona ja arvostavat sitä todella paljon.
Jos lainaavat autoa, kysyvät tarviiko tuoda samalla jotain kaupasta? Ajelut on luokkaa 15-40km kerta eikä tapahdu edes joka vierailulla.
Toinen tykkää kokata ja leipoa ja se joka ei, korvaa sen siivoamalla. Jos on pyykkiä, käydään koko talo läpi että tulee kaikki samalla koneeseen jne
Siihen ne on kasvatettu ja siksi niiden kanssa on mukava elää jatkossakin.

[Biarritz]

Autoa lainattiin kuluttaen kaikki bensat, suihkuhuonetta ei kuivata, halutaan pestä yksi paita tänään ja toinen huomenna, astioita ei tuoda huoneesta pois ja kymmenen muuta asiaa mistä pitäisi jatkuvasti olla muistuttamassa.
Ap

Jos saa sanoa suoraan, niin mielestäni tuo on avoimesti epäkunnioittavaa käytöstä teitä kohtaan. Kyllä omat jäljet (tuo suihkuhuone-esimerkki) pitää aikuisen ihmisen osata korjata, yleensä ilman sanomistakin.

[Hyasinth]

Anteeksi jo etukäteen jos olen väärässä ja että syyllistyn nyt diagnosoinnin kannalle...

Mutta onko tuo lapsi aidosti työkykyinen?
Kokemukseni mukaan aina, jos ihminen vaikuttaa jotenkin pihalla olevalta elämän realiteeteista,
niin kyse voi olla hitaasta kypsymisestä aikuisuuteen. Siitä herää kysymys mikä siinä on taustalla.

Yleensä jos ihminen on aidosti työkykyinen, hän on töissä. Ja niin päin, että yrittäköönpä joku estää. Tulkoonpa joku ehdottamaankin takaisin kotiin muuttoa, niin vastaus olisi että häh? Hulluko nä oot.

Tavallaan vanhempienhan pitäisi oma lapsensa tuntea hänen historiansa ja varhaislapsuuden kautta, ja olla kasvattanut lapsensa jo tuohon ikään mennessä töissäkäymiskuntoon. Joten jos ei yrityksistä huolimatta ole sitä tapahtunut, onko lapsella joku juttu siinä? joka ei riipu kenestäkään?

Entäpä jos on kyseessä ADHD tai autisminkirjon häiriö?
Mun mielestä tuo ns. piittaamaton käytös kuten omien jälkien korjaamatta jättäminen viittaa siihen myös. Ellei ihminen ole sitten jotenkin itsekäs luonne, mutta eikö hän sitten olisi muutenkin itsekäs?
Onko hän mukava ihminen, mutta jostain syystä käyttäytyy kuin ei olisi huomista päivää?
Vai yrittääkö hän salaa turvaan esim. päihdekiusauksilta tai joltain mikä häntä pelottaa yksinasumisessa.

[Vieras]

Autoa on saanut lainata täällä käydessä, se kun ei ole ollut jatkuvaa. Meillä on vanhempikin lapsi, joka kyläillessään saa auton lainaan, eikä noina kertoina tarvitse erikseen tankata, ellei sitten lähde pidemmälle. Tämä lapsi käy ehkä 4 kertaa vuodessa, ja on kerralla 2-7 päivää, joten kyläily ei tosiaan ole sama, eikä samoilla säännöillä kuin asuminen.
Hurtlundi; se vanhempi ei aio ottaa lasta kesäksi luokseen asumaan, eikä oikein voi pakottaakaan.

Lapsi on asunut rikkaanpuoleisen sukulaisen luona viimeiset 2,5 vuotta, siellä on mennyt pääosin hyvin, mutta itsenäistymään ei ole joutunut.
Kyllä tässä nyt pitää käydä puolison kanssa keskustelu, jotta saadaan ”vaatimuslista” tehtyä, tällaisenaan ei tule sopimaan meille tämä. Toisaalta nämä on tavallaan pieniä juttuja, ja tuntuu nillittämiseltä, mutta yhdessä niistä tulee asumismukavuuden muilta poistava iso asia pitempään jatkuessa.
Aina on joutunut täällä ollessa tekemään asioita, kuten pikkusisaruksensakin tekee edelleen, mutta yhdistävä tekijä on se että pitäisi olla koko ajan selän takana osoittamassa että laita tuo jääkaappiin, ja tuokin, ja vielä tuo, vie astiat koneeseen nyt heti eikä 3 pv päästä, eli ihan kuin pikkulapsi jota ohjata.
Lapselta ymmärtää mutta aikuinen on mielestäni eri asia vaikka kuinka olisi oma lapsi.
Muutoin hän on oikein itsenäinen ja hoitaa kaikki asiansa itse, on hoitanut jo vuosia. Ja kyllä, hän on myös itsekäs, se menee nuoruuden piikkiin, ja sen että ei ole vielä maistanut ns oikeaa elämää ollenkaan. Luulee tietävänsä ja osaavansa paremmin kuin muut, mutta se lienee teinikäytökselle ominaista?

[Vieras]

^ap