Oletteko miettineet somesta poistumista?

[Mella M]

On diskattava ihmisiä, vaikka jos normaali elämässä diskaa jonkun ihmisen vaikka työyhteisössä, se on nimeltään työpaikkakiusaaminen tai joku. Vaikka se johtuisikin siitä, että tämä toinen ihminen on jollain tapaa ei-pidettävä.
Myös se meuhkaaminen on minusta antisosiaalista käyttäytymistä..Eli siinähän ihminen ei välitä kirjoittamattomista säännöistä ihmisten välillä, eikä huomioi tilane- ja tapauskohtaisesti mitä kannattaa ja ei kannata. Kuten kahvipöydässähän sitä sosiaaliset ihmiset ottaa vaikkapa tilannetajun huomioon ennen avautumista. Somessa sellainen katoaa.

(Nyt kun tarpeeksi hoin aloin kyl itsekin epävarmaksi onko tuo antisosiaalinen käyttäytyminen siihen hyvä termi, mutta siis itse näin sen näin)

Mä sanon nyt edelleen, että sä otat somen liian vakavasti jas kuulostaa siltä, että sinun ei ole hyvä olla siellä. Mulle Face on esim. aika henkilökohtainen tila, mä vietän siellä vain vapaa-aikaani jaan omia juttuja ja mä haluan, että siellä on vain niitä ihmisiä, jotka haluan siellä pitää. Se on vähän sama juttu kuin koti, en mä mun kotiinkaan päästä ketä tahansa eikä se silti ole mitään diskaamista tai verrattavissa työpaikkakiusaamiseen. Työpaikalla mä olen kaikkien kanssa tekemissä, ihan sama onko meillä mitään yhteistä, mutta mun työpaikalla on tyyppejä, joita en missään tapauksessa haluaisi mun Faceen.

[Hyasinth]

Mä sanon nyt edelleen, että sä otat somen liian vakavasti jas kuulostaa siltä, että sinun ei ole hyvä olla siellä.

Olenhan jo moneen otteeseen itse sanonut, että minun ei ole somessa hyvä olla. Mutta jos koet että sulle tuo jotain mielihyvää päästä opettamaan minua, niin se sinulle suotakoon

[Hyasinth]

Ja jos puhutaan kuka ottaa somen liian vakavasti, niin luepa mitä itse kirjoitit.
Eli some on sinulle kuin koti ❤️.

Mulle Face on esim. aika henkilökohtainen tila, mä vietän siellä vain vapaa-aikaani jaan omia juttuja ja mä haluan, että siellä on vain niitä ihmisiä, jotka haluan siellä pitää. Se on vähän sama juttu kuin koti

Oikeesti, pata taitaa soimata nyt kattilaa.
Mutta kiva että some on sun koti, ja olet luonut itsellesi viihtyisän henkilökohtaisen tilan amerikkalaisen yhtiön ylläpitämälle sivulle, ja jaat onnesi lähinnä jonkun kenen tahansa esim. Mark suckerperkin kanssa

[Mella M]

Niin, kuin koti siinä mielessä, että mä itse valitsen kenen kanssa olen siellä tekemisissä. Mutta voihan sen nyt ymmärtää miten haluaa ja vähän kiukutella siitä, että toiset viihtyy somessa ja tykkää jakaa siellä asioita ystäviensä kesken.

[MJK]

Voiko tuolla Facessa olla hyvinkin matalalla profiililla? En haluaisi mitään kaverijuttua enkä edes omaa sivua tms.

Hankalaa on. Mä olin jonkin aikaa salanimellä kun haeskelin koiraa itselleni. En laittanut mitään tietoja sinne itsestäni niin eihän mua hyväksytty mihinkään ryhmään ja vähän oli paikkoja mitä pääsi katselemaan. Onneksi koira löytyi sitten muuta kautta niin sen jälkeen en ole siellä nokkaani näyttänyt.
Sen vähän mitä tuttujen päivityksiä näin niin totesin, että mua ei kiinnosta pätkääkään milloin joku lämmittää leivinuunia tai mitä kukanenkin syö milloinkin

En ole siis ikinä muuten siellä ollut, en myöskään missään muualla. Whatchapp on mutta se on kyllä ihan normi viestintä väline mulle ja Signal samaten.

Se harmittaa että kaikki koirajutut on pitkälti siirtyneet faceen, niitä mielelläni lueskelisin.

[Hyasinth]

Niin, kuin koti siinä mielessä, että mä itse valitsen kenen kanssa olen siellä tekemisissä. Mutta voihan sen nyt ymmärtää miten haluaa ja vähän kiukutella siitä, että toiset viihtyy somessa ja tykkää jakaa siellä asioita ystäviensä kesken.

Kuin myös, saahan sitä näköjään kiukutella ja käsittää miten haluaa, ja niinhän sinä nimenomaan teet.
Täältäkö tulet sitten riitaa hakemaan, kun somessa on se lokoisa koti sulla, missä on vain ja ainoastaan mukavaa?

[Mella M]

Voiko tuolla Facessa olla hyvinkin matalalla profiililla? En haluaisi mitään kaverijuttua enkä edes omaa sivua tms.

Hankalaa on. Mä olin jonkin aikaa salanimellä kun haeskelin koiraa itselleni. En laittanut mitään tietoja sinne itsestäni niin eihän mua hyväksytty mihinkään ryhmään ja vähän oli paikkoja mitä pääsi katselemaan. Onneksi koira löytyi sitten muuta kautta niin sen jälkeen en ole siellä nokkaani näyttänyt.
Sen vähän mitä tuttujen päivityksiä näin niin totesin, että mua ei kiinnosta pätkääkään milloin joku lämmittää leivinuunia tai mitä kukanenkin syö milloinkin

En ole siis ikinä muuten siellä ollut, en myöskään missään muualla. Whatchapp on mutta se on kyllä ihan normi viestintä väline mulle ja Signal samaten.

Se harmittaa että kaikki koirajutut on pitkälti siirtyneet faceen, niitä mielelläni lueskelisin.

Joo, aika monet harrastusjutut on siellä ja siksi itsekin viihdyn Facessa, koska jotenkin se vaan toimii näissä niin hyvin. Mäkään en ole omalla koko nimellä Facessa, ja aina saa jännittää, että pääseekö johonkin ryhmään, mutta tähän asti olen päässyt. Mulla on myös kavereita, joiden päivitykset Facessa ovat lähinnä lasten harrastusjuttuja ja ne ei mua kiinnosta, joten olen peittänyt heidän päivitykset ja ollaan yhteyksissä muuten. Joten Facessa voi olla myös niin, ettei tarvi lueskella niitä leivinuunin lämmitysjuttuja. Tosin harmittavan paljon nykyään on mainoksia, se on vähän rasittavaa.

[Hetuli]

[quote="Hyasinth"

Ja se, että siellä tosiaan on jokaisella omat standardit. Toisella ei kiinnosta pieruakaan mikään, toisaalta hänellä voi olla se 300 + kaveriakin eli olisi mahdoton kiinnittyä yhteen. Sitten jaloissa pyörii meikäläiset, joille jokainen peukalon kuva on kuin halaus ystävältä, ja jokainen ignooraus on kuin ovi naamalle
Ja et voi koskaan tietää miten joku toinen sen kokee. Siellä on mahdoton ottaa toisia huomioon normaalilla tavalla.
Pitää olla sellainen että painukaa hÄelvettiin ja minä en välitä mitä muut ajattelee, joka taas on antisosiaalista käytöstä jos sen siirtää normaalielämään.[/quote]

Sen vielä halusin sanoa, että ei kannata hankkia pahaa mieltä sillä, että ajattelee ystävän välinpitämättömyyttään ignooravan postauksia. Kaikki postaukset eivät vain tule näkyviin feediin.

[Hyasinth]

Hei, ihminen voi hyvin vähän muuttaa sitä, miltä jokin asia saattaa tuntua.
Tiedän varsin hyvin ettei ole järkevää hankkia pahaa mieltä somessa, siksi en tieten tahtoen siellä vahtaa kavereita enkä tykkäämisiä.
Jos satun jotain huomaamaan, se tuntuu sillä hetkellä miltä sattuu tuntumaan, ja ratkasevaa on sitten mitä sille tunteelle teen.

Puhun nyt myös yleisellä tasolla enkä tarvitse nyt mitään apua siinä, miten saan tunteeni säädellyksi, mutta kiitos kun huomioit ja yritit auttaa minua. Ajattelit ilmeisesti että minulla on nyt koko ajan täällä kauhea itkuporu: Voin vakuuttaa, että jos en kestä kuormitusta, hankin itseni pois somesta jos se siihen pisteeseen menee ❤️
Kerron näkemykseni siksi, että se tuntui poikkeavan yleisestä, ja ajattelin että joku 1 ihminen voi ehkä samaistua. Ymmärrän, että suurin osa ei voi.

[Vieras]

Aikoinani poistuin facesta siksi että olin vain yleisönä ”kavereilleni”. Jos postasin jotain niin ei tullut tykkäyksiä eikä kommentteja vaikka niitä muille jaoin. Olkoon syynä algoritmit tai mikä hyvänsä, niin alusta ei palvellut minua ollenkaan. Varmaan se monilla toimii kivasti, ja siksi siellä ovat, mutta minulle formaatti ei ollut oikea. Hype oli silloin vielä kova, ja minutkin sinne houkuteltiin yhteisöllisyyden nimissä ja koska ”siellä on kaikki”. Tunsin olevani todella yksin siellä, enkä ole jäänyt kaipaamaan sieltä yhtään mitään. Ig mulla on, ja tein ratkaisun olla seuraamatta siellä niitä jotka olivat ”kavereinani” facen puolella. Muutama kyseli miksi en seuraa heitä vaikka he seuraavat minua, mutta vastasin että käytän tätä omista lähtökohdistani. Edelleen näistä osa on niitä jotka ovat ensimmäisenä katsomassa tarinani. Joillain on oikeasti käsi puhelimella koko ajan, itse käyn instassa kerran, pari viikossa. Voin helposti pitää tilini julkisena, algoritmit pitävät huolen siitä että yhtään tuntematonta ei ole koskaan näkynyt tiliäni kommentoimassa.

[Hyasinth]

Voin samaistua vieraan yksinäiseen oloon somessa..
Ja tuohon "siellä on kaikki" houkuttimeen.
Some ei ole kaikille sama.
Jos on mitään vajauksia, esim. kaipaa kavereita tai ei ole puolisoa ym eikä elämä ole täynnä ihmissuhteita,
niin some korostuu.
Olen huomannut että monella mun kaverilla on joku yli 350 kaveria.
Vaikka hän postaisi mitä, niin vähintään joku siitä ihmismäärästä pakostikin sen näkee ja tykkää. Jollain on väkisinkin motiivi kannustaa sitä ihmistä. Vaikka se olisi vain 10% hänen seuraajistaan, se tuntuu henkisessä pankissa ja ihminen saa siitä ehkä itsevarmuutta? Sitten hän voi alkaa diskailemaan siellä tyhmimpiä ja olemaan välittämättä,koska hei, siitä karavaanista jos muutama tipahtaa kärryiltä, ei sota yhtä miestä jää kaipaamaan.
Toista on jos on se 10 kaveria, niin 10% siitä määrästä on 1 tykkäys.
Eli varmaan ihan tilastotieteestäkin voi hakea lohtua, eli taas yksi syy vähemmän ottaa henkilökohtaisesti.
Se on vaan elämän fakta että toiset on luotuja sinne, ja toiset ei.
Mieliala vaikuttaa tosi paljon. Jos on jo valmiiksi vajaus jostain tosiaan laumaan kuulumisen tunteesta, ja sitten menee sinne jotain lurittelemaan. Saa sen yhden tykkäyksen ja se on vieläpä tavallaan julkinen nolaus, koska ennen ainakin jokainen pystyi katsomaan, paljonko joku toinen saa tykkäyksiä.
Eli jos hakee vahvistusta että tuo toinen ihminen on kusipää tai säälittävä, niin voi saada vahvistuksen sille,.
Totuus on kuitenkin esimerkiksi jos katsotaan ihmisten keskimääräistä tasoa milloin missäkin taidossa, niin keskivaiheille sijoittuvat ovat yleisimpiä ja normaaleja myös sosiaalisuudeltaan. Ääripäihin sijoittuvat voi olla ihan yhtä hyviä ihmisiä, mutta todennäköisyys että joku olisi heidän kanssaan samalla aaltopituudella vähenee jokaisen nykäyksen myötä, mikä sen henkilön ominaisuuskartta ottaa vasempaan tai oikeaan siitä yleisimmästä piirrevalikoimasta.
Ekstrovertit, introvertit on yksi esimerkki kirjosta, jonka janalle jokainen asettuu tietylle kohtaa. Jos sattuu olemaan somessa introvertti, toisinajatteleva, yksinäinen susi ym, somessa se on joko äärimmäinen vahvuus tai äärimmäinen heikkous sen osalta, mitä tulee tykkäämisiä laariin satamaan.

[Koiruuksia]

Ei kai faceen asioita kirjoitella vain siksi että kalastellaan tykkäyksiä?
Mä ainakin keskustelen siellä olevien kavereitteni kanssa ja juuri ihan tätä täällä olevaa aihetta varten katsoin niin mulla on 54 kaveria.
Tykkään että heidän kanssaan on vuorovaikutusta, lähinnä että voidaan keskustella toistemme kanssa. En katsele että kuinka moni (ja ketkä ovat mahdollisesti ) on tykänneet.
Jos huomaan että joku kaveri ei ole kommentoinut "ikinä" mitään tai että minun ei tule kommentoitua tai edes tykättyä hänen postauksistaan niin silloin poistan kavereista enkä tosiaan mieti asiaa sen enempää miltään kantilta. Ei ole tarkoitus kasvattaa kaverilistaa. Jos hyväksyisi jokaisen kaveripyynnön tai en ikinä poistaisi yhtään niin kyllähän se kaverimäärä kasvaisi. Ei ole myöskään tarkoitus olla "sisällöntuottaja" muille ilman vuorovaikutusta joten jos joku kaverilistalla ei halua olla kanssani vuorovaikutuksessa eli ei koskaan kommentoi postauksiini mitään niin poistan. Enkä sitäkään analysoi sen enempää.
Vasemmassa ylälaidassa on facessa se kohta jossa voi hakea ihmisiä. Siihen kun klikkaa niin näkee ketkä ovat jotain postanneet ja voi käydä katsomassa ja kommentoimassa jos aihe kiinnostaa.

[Hyasinth]

Ei kai faceen asioita kirjoitella vain siksi että kalastellaan tykkäyksiä?

Ei varmaan alun perin, mutta mietipä jos kirjoittaisit sinne, etkä saisi yhtään tykkäystä koskaan?

Jotkuthan kääntää sen niin päin, ettei koskaan edes testaa omaa suosiotaan millään päivityksillä. "Minun ei tarvitse, koska en ole täällä tykkäilyjä kalastelemassa"
Eli on muka tykkäämisten kalastelun yläpuolella, ja siten turvassa. Aina on se riski että vaikka kalastelisikin, verkkoon jäisi tyhjää. Parempi siis olla kalastelematta, niin ei tarvitse joutua toteamaan sitä asiaa.

Mielipiteiden julkaisu oli ennen vanhaan varmaan sellaista, kun ainut foorumit oli sanomalehden mielipidepalsta ja kansanradio. Et saanut tietää onko joku samaa mieltä, eri mieltä, lukiko kukaan sen ym.
Siitä voi jo sanoa, ettei tehty tykkäämisten kalastelu mielessä.

Kuka jaksaa olla facebookissa yksin, ilman kaveria ja ilman tykkäyksiä?
No se tietenkin, joka vain etsii siellä jotain osto- ja myyntitavaraa tai selaa rescuekoiria ym. Mutta heti kun siellä alkaa se kaveripyöritys, niin laumaelämä on jatkuvaa.

[Umac]

Voisiko tämä olla ikään liittyvää myös? Siis kun me +50 ei olla niitä tykkäysnatiiveja eikä ymmärretä sillä tavoin noiden juttujen päälle?
En tiedä, mietin vain samoin kuin Koiruuksia aloitti pohdintansa.
Meidän itsetunto ja tavat ajatella mistäkin rakennettiin aikaan jolloin kaikilla oli oikeat nimet ja kasvot, kiusaaminen oli livenä tapahtuvaa, kaveripiireissä oli suosikit ja inhokit sekä paljon en muista heistä mitään-tapauksia. Jne.

[Mella M]

Ei kai faceen asioita kirjoitella vain siksi että kalastellaan tykkäyksiä?

Ei varmaan alun perin, mutta mietipä jos kirjoittaisit sinne, etkä saisi yhtään tykkäystä koskaan?

Jotkuthan kääntää sen niin päin, ettei koskaan edes testaa omaa suosiotaan millään päivityksillä. "Minun ei tarvitse, koska en ole täällä tykkäilyjä kalastelemassa"
Eli on muka tykkäämisten kalastelun yläpuolella, ja siten turvassa. Aina on se riski että vaikka kalastelisikin, verkkoon jäisi tyhjää. Parempi siis olla kalastelematta, niin ei tarvitse joutua toteamaan sitä asiaa.

Mielipiteiden julkaisu oli ennen vanhaan varmaan sellaista, kun ainut foorumit oli sanomalehden mielipidepalsta ja kansanradio. Et saanut tietää onko joku samaa mieltä, eri mieltä, lukiko kukaan sen ym.
Siitä voi jo sanoa, ettei tehty tykkäämisten kalastelu mielessä.

Kuka jaksaa olla facebookissa yksin, ilman kaveria ja ilman tykkäyksiä?
No se tietenkin, joka vain etsii siellä jotain osto- ja myyntitavaraa tai selaa rescuekoiria ym. Mutta heti kun siellä alkaa se kaveripyöritys, niin laumaelämä on jatkuvaa.

Tottakai some perustuu jonkinlaiseen vuorovaikutukseen. Eri asia ehkä jotkut blogit tai instagramin kuvajulkaisut, joita joku saattaa tehdä vain itselleen ikään kuin päiväkirjaksi, missä voi käydä lukemassa ja katsomassa itselleen tärkeitä juttuja vuosien varrelta. Mutta tottakai some on varmasti tarkoitettu paikaksi, missä ollaan vuorovaikutuksessa samalla tavalla kuin jos menee aamulla työpaikan kahvihuoneeseen ja sanoo huomenta eikä kukaan vastaa, niin onhan se varmasti aika ikävä ja ontto fiilis. Tosin somessa toki eri juttu, ei kukaan jaksa reagoida, jos joku käy joka aamu toivottamassa vaan hyvää huomenta. Mutta. Silti musta kaikuuu jotenkin tosi ikävältä ja katkeralta, että somessa vahditaan tykkäyksiä ja varsinkin sitä, että miten joku on tykännyt jonkun toisen julkaisusta mutta ei omasta. Jos tämän tekeekin vain omassa päässään, niin ok, mutta jos se välittyy ystäville, niin en usko, että on kovinkaan luottamusta luovaa. Musta olisi todella kummallista ja kiusallista, jos mun joku ystävä kertois, että miten se on seurannut tykkäyksiä ja mistä ja kenen julkaisuista mä olen tykännyt ja kenen en. En mä ainakaan jaksais sellaista ihmistä lainkaan. En pidä vahtimisesta enkä siitä, että lasketaan jotain suorituksia ja tehdään niistä jotain tiliä ja kuvitellaan, että se on sitten joku ystävyyden tai tuttavuuden mittari. En tiedä oletko itse tällainen, mutta sellaisen kuvan näistä saa, koska hyvin sitkeästi pidät kiinni tällaisesta ajatuksesta ja on vaikea kuvitella, etteikö tämä sama heijastuisi käytökseesi myös irl.

[Mella M]

Voisiko tämä olla ikään liittyvää myös? Siis kun me +50 ei olla niitä tykkäysnatiiveja eikä ymmärretä sillä tavoin noiden juttujen päälle?
En tiedä, mietin vain samoin kuin Koiruuksia aloitti pohdintansa.
Meidän itsetunto ja tavat ajatella mistäkin rakennettiin aikaan jolloin kaikilla oli oikeat nimet ja kasvot, kiusaaminen oli livenä tapahtuvaa, kaveripiireissä oli suosikit ja inhokit sekä paljon en muista heistä mitään-tapauksia. Jne.

Tämä on varmasti totta ja mä kans luulen, että nuoremmalle sukupolvelle tällä on isompi merkitys. Facebookissahan kaverit voi piilottaa eikä kukaan tiedä onko sinulla siellä 30 kaveria vai 300 kaveria, mutta Instagram loi tällaisen statuksen kuin seuraajien määrä ja olen kuullut, että jossain vaiheessa teinit arvotti jonkun ihnmisen sen mukaan, että kuinka moni seuras ig:ssä. Tosi surullista ja ankeaahan tuo on, mutta nythän ig:ssäkin voi peittää tykkäystä lukumäärän ja ilmeisesti Facessakin.

[Hyasinth]

Joka kerta kun itsetunto saa kolauksen, henkilö kompensoi sen jollain tavalla.
Jos ystävä ei tykkää, joku muu tykkää.
Jos ei facebook ole se "narsistinen lähde" jollekin, se ei tarkoita etteikö jokin muu asia olisi. Työ, lapset, koti, koira, kissa. Jokin kertoo ihmiselle, että olet onnistunut ja riittävä, ja yleensä paras lähde on oma efortti: Tietää tehneensä hyvin, vaikka kukaan ei näkisikään. Auttoi mummon kadun yli tms.

Somessa se on niin ailahtelevaa. Eikä niin aitoa.
Diginatiivien ja tykkäysnatiivien pitää etsiä kuulumisen ja hyväksytyksi tulemisen tunne, ja arvostetuksi tulo lopulta jostain muualta, varmaan jos tapaamiset vähenee niin terapia? Muut tavat kuin some on totta kai kestävämpiä tapoja.
Mutta ajatus että joku on isomman itsetuntonsa takia kaiken tykkäilykulttuurin yläpuolella, on mielestäni pintaraapaisu. Itsetunto on monen tekijän summa
Sekin on tapa elää, että voi tuhahdella niille raukoille joista tuntui somessa pahalta kun ei kukaan piitannut.

[Umac]

Facebookissahan kaverit voi piilottaa eikä kukaan tiedä onko sinulla siellä 30 kaveria vai 300 kaveria, mutta Instagram loi tällaisen statuksen kuin seuraajien määrä ja olen kuullut, että jossain vaiheessa teinit arvotti jonkun ihnmisen sen mukaan, että kuinka moni seuras ig:ssä. Tosi surullista ja ankeaahan tuo on, mutta nythän ig:ssäkin voi peittää tykkäystä lukumäärän ja ilmeisesti Facessakin.

Okei, tuo on uutta tietoa!

Minä pohdin tätä ja kävin katsomassa omaa eli Ukon tiliä. Sen koira istuu, koira makaa-kuvat saa 10-25 tykkäystä per kuva ja tiliä seuraa kuitenkin yli 1100 seuraajaa. Uusia tulee per viikko, joku varmasti lopettaa, on lopettanut.
Että ei mun itsetuntoni kovin vahvoissa kantimissa olisi tuon perusteella!

Mitta joo, vakavasti. Meillähän on paljon yksinäisyyttä, esim. Joten toki some tuo esim.ihan toisenlaisen vuorovaikutusmerkityksen silloin. Tai jos se on työ. Kuten se toisille on. Että asioita voi tosiaan nähdä monesta kulmasta!

(korjattu seuraajamäärää, taas meni nurin perin....)

[*kiranas*]

nuoremmalle sukupolvelle ne tykkäykset ovat tärkeitä, justiinsa (no vuonna 2024) jossain oli uutinen, että siksi myös some aiheuttaa nuorille myös masennusta jos niitä tykkäyksiä ei tule.

[Koiruuksia]

Ei kai faceen asioita kirjoitella vain siksi että kalastellaan tykkäyksiä?

Ei varmaan alun perin, mutta mietipä jos kirjoittaisit sinne, etkä saisi yhtään tykkäystä koskaan?

En nyt kyllä osaa ajatella asiaa tuolla lailla. Kuten aiemmin kirjoitin, minä keskustelen siella facekavereitteni kanssa erilaisista asioista.
Enimmäkseen koira- ja kissajutuista koska ne kiinnostavat ja kaverini ovat suurimmalta osin ihmisiä joilla on koiria (ja kissoja).
Kun keskustelu on molemminpuolista niin ei mua ihan oikeasti hirveästi kiinnosta että kuka on mahdollisesti tykännyt ja kuka ei.
En itsekään usein muista "tykätä" vaikka osallistun keskusteluun jonkun kaverin sivulla.

Joten, jos en saisi tykkäyksiä mutta keskustelu sujuisi niin ei se minua haittaisi.
Jos saisin tykkäyksiä mutta kukaan ei koskaan kommentoisi niin silloin alkaisin miettiä että miksi yleensä olen facessa?

En tuhahtele kenellekään enkä varsinkaan ajattele että nuo kirjoittamani asiat olisivat jotenkin yhteydessä itsetuntooni. Tai että ajattelisin että joku joka välittää tykkäyksistä, olisi jotenkin huonompi kuin minä. Tuo koko tykkäysjuttu on tällaiselle mummoikäiselle vaan niin vieras.

[Vieras]

Somessahan on paljon ongelmia, ts se aiheuttaa ongelmia isolle määrälle ihmisiä. Tämä on ihan tutkimuksin osoitettu fakta. Omalla kohdalla ”ongelma” ei kuitenkaan ollut tykkäyksien puute, vaan vuorovaikutuksen puute. En ole koskaan ollut mikään tuuleen huutelija, joten omalla kohdalla face ei toiminut. Onneksi kenenkään ei ole pakko kuulua mihinkään someen jos ei halua eikä koe sitä itselleen sopivaksi. Olen aiemminkin aiheesta puhunut, ja aina on joku arvailemassa mitä teen ”väärin” ja opastamassa miten saisin facessa vuorovaikutusta, kun vain nyt liittyisin sinne uudestaan. En kuitenkaan tarvitse facea mihinkään, enkä halua sinne palata tämän 10v jälkeen. Jotkut eivät vaan edelleenkään tunnu tätä ymmärtävän, vaan jään jostain muka paitsi. Ja ihan iällä ovat nämä henkilöt, eivät nuorempia.

[hyasinth]

Jotkut eivät vaan edelleenkään tunnu tätä ymmärtävän, vaan jään jostain muka paitsi. Ja ihan iällä ovat nämä henkilöt, eivät nuorempia.

Joo ei kannata uskoa ketään ja palata houkuttelun takia.
Ne jotka siellä viihtyy, eivät välttämättä voi käsittää miksei joku toinen viihtyisi.
Itse pidin taukoa jonkun vuoden, ja liityin koirajuttujen takii uudelleen.
Tottakai ihmisille on helpompi jos kaikki kaverit on kuvakkeina rivissä, niin ei tarvitse soittaa kenellekään erikseen ja kertoa kuulumisia
Ihan kuten joku sanoi että olet siellä yleisönä kavereille. Tottakai, sellainen olo siitä voi jäädä ja esiintyjät rakastaa pitää teatteria.
Roskalavat ja kirpputoriryhmät siellä on aivan yliarvostettuja, niidenkin takia joskus liityin kun muutin ja kuvittelin että sitä kautta pääsee jostain sängystä muka eroon. Kitin kontit ½

[Dacrest]

Some on tätä päivää ja kanavia on paljon muitakin kuin Metan.
Mulla on viitisentoista some-kanavaa käytössä, osaa seuraan aktiivisemmin, osassa käyn vain joitain harrastuskeskusteluita lukemassa/kommentoimassa. Joistain kanavista löytyy työn puolesta tärkeää tietoa.
Jos joku kanava alkaa kypsyttämään, saatan jäädä sieltä tauolle.

^Kyllä fb:n roskalavaryhmät toimii. Pääsääntöisesti hyväkuntoiset jenkkisängyt menevät, "mummomallisia" sängyn runkoja tai vanhoja joustinpatjoja ei kukaan halua.

[Hyasinth]

^ joo no minulla oli vain se yksi sänky. Joten en päässyt seuraamaan miten olisi vuositasolla mennyt useampi sänky. Mielestäni ne ovat silti yliarvostettuja siihen nähden, miten vaivalloinen on olla facebookissa hyötyyn nähden. Yliarvostettuja.
Yhden sängyn otannalla tiedän vain tämän verran. En ole niin montaa sänkyä siellä yrittänyt kaupitella, että voisin sanoa muuta.

[Mella M]

Tottakai ihmisille on helpompi jos kaikki kaverit on kuvakkeina rivissä, niin ei tarvitse soittaa kenellekään erikseen ja kertoa kuulumisia

Just puhuin yhden ystävän kanssa tänään puhelimessa reilun puolitoista tuntia ja perjantaina toisen kanssa melkein tunnin ja sovittiin kyläilyreissusta. Että ei se some välttämättä ole siitä pois, että soitteleeko tai näkeekö ihmisiä. Mutta, tällaiselle itekseen viihtyjälle on joskus kivakin vaan seurata ihmisten touhuja somessa. En mä enää jaksais nähdä ihmisiä yhtä paljon kuin joskus nuorena saati puhua niin paljon puhelimessa.

Ja mulla noi roskalavaryhmät on toimineet tosi hyvin ja näyttää toimivan muillakin. Välillä sivusta seurannut ja ihmetellytkin, että miten melkein mikä tahansa kelpaa. Toki joskus joku on tehnyt oharit, mutta sitten on mennyt jonottajalle.

[Dacrest]

^^oon paikallisilla roskalavoilla ollut aktiivisena vuosikausia ja tehnyt uskomattomia löytöjä - mm 55-tuumainen täysin ehjä ja toimiva tv, jonka ainoa vika oli kaukosäätimen puuttuminen.

Tavaraa on myös lähtenyt kiertoon. Vanhoja joustinpatjoja (joita kukaan ei oikeasti halua) sekä risoja puutarhatuoleja lukuunottamatta kaikki muu on mennyt "kaupaksi", esim risa imuri ja vedet alleen laskeva tiskikone.

Viime syksynä, heti viimeisen koiran kuoleman jälkeen, purkasin terassin vierestä puutarhaverkon pätkät pois ja laitoin ne roskalavalle. Niitä hakemaan tuli colliekasvattaja, jonka seurauksena mulla on nyt kaksi collieta.

[Hyasinth]

^ No on aika siistiä, sulla on sitten roskalava tuonut ihan onnea taloon Ei ihmekään jos sitten pidät niitä arvossa, niin pitäisin minäkin jos olisi tuo lopputulos

Niitä hakemaan tuli colliekasvattaja, jonka seurauksena mulla on nyt kaksi collieta.

[Vieras]

Meillä on onneksi kierrätysasema parin kilsan päässä, ja kuomukärry, joten tavaran hävittäminen on nykyään helppoa
Enempää tavaraakaan ei haluta enää yhtään, ja pop-up kirppareilla olenkin parina kesänä myynyt tarpeetonta, mutta vielä ihan kuranttia tavaraa satasien edestä. Meillä on asuinalueella joka kesä kirpparitapahtumia useampiakin.
Aiemmin olin kiinnostuneempi tavarasta, mutta ei enää nykyään niin nappaa. Ensi kesänä on viimeinen kerta myyntiä, kaikki nurkat on jo siivottu.

[Dacrest]

^^nää on näitä elämän uskomattomia sattumia, tässä oli roskalava välikätenä.

[JMTNT]

Ei ole ikinä kiinnostanut facet ym. joten en kuulu siihen porukkaan. Mutta seuraan joka päivä innoissani Elon Muskin Spacex yhtiön starship aluksen lento kehitystä. On mahtavaa katsella tätä boosterinsa kanssa yhteensä 170m korkeaa lentoa. Nyt koelento 7 ja uutta odotellaan. Mars häämöttää tämän avulla avaruus matkustajille.
https://www.youtube.com/watch?v=mhJRzQsLZGg