Koirapulina 2

[Mea]

Oltiin taas namijahdissa. Paitsi Onni oli pallojahdissa ja Ilosta on hauskaa vain juosta. Onnilla on tämä klassikkopulma, että se haluaa että palloa heitetään mutta se ei myöskään halua antaa sitä pois. Melli jäi vielä pihalle ja touhuaa siellä nyt kovasti yksinään, pitäisi saada videolle. Taitaa olla tyytyväinen kun kilpailijat häipyivät. Nyt se näkyy löytäneen yhden jonka heitin tähän lähelle ikkunaa eli ihan eri paikkaan kuin muut. Miten ihmeessä se tuonkin teki! Suojalunta on 5 cm siinä päällä ja nami sellainen pari senttiä pitkä.

[Koiruuksia]

Koirilla on hyvin tarkka hajuaisti, helppo homma

Mulla on kamala ikävä koiria jo, vielä pitäisi kärvistellä täällä (toivottavasti ei enempää) 5 päivää kun on suonensisäinen antibioottitiputus 2 kertaa päivässä 2 tuntia aina kerrallaan.
Loppuajan (12 viikkoa) antibiootit otan todennäköisesti suun kautta.
Mies pärjää koirien ja kissojen kanssa kotona ihan loistavasti, mutta mulla on ikävä.

[Dacrest]

Collietytöillä on nyt kolme viikkoa yhteiselämää takana ja hyvin menee.

Ruska on tietyissä tilanteissa ollut mustis uudesta tulokkaasta, mutta tilanteita on harjoiteltu: omaa (tyhjää) ruokakuppia ei tarvitse jäädä vahtimaan, sängyssä on tilaa kaikille, nameja ja rapsutuksia jaetaan tasapuolisesti.
Yksi pikku rähinäkin oli, siitä monta viikkoa lattialla kuljeksineesta luusta. Luu sai jäädä lattialle ja sitä järsitään nykyisin vuorotellen. Hyvässä yhteisymmärryksessä.

Nelli on (ainakin toistaiseksi) ollut niin lunki, ettei sitä kiinnosta lähteä konflikteihin. Ja Ruska petraa koko ajan; luopuu yhä helpommin ja nopeammin pipoa kiristävistä asioista. Usein jo ihan itsenäisesti.
Kaksi saman ikäistä narttua on aina riski, joten kaikenlaiseen kyräilyyn on nollatoletanssi. Onneksi näillä on paimenkoiramainen ihmisen miellyttämisenhalu ja nameilla saa ihmeitä aikaan.

Leikkiminen on yhä vapautuneempaa, menee jo välillä riehumiseksi, eikä edes vuoron perään toisen kaulakarvoissa roikkuminen kuumenna tunteita.
Ja mun herättämiseen sikeästä unesta ovat kehittäneet oman systeeminsä, missä kumpikin käy vuorotellen kuonollaan tökkimässä. Siinä alkaa näkymään selvä yhteistyö ja suunnitelmallisuus, joten kyljen kääntäminen ei enää hämää näitä "herätyskelloja".

[Umac]

Kiva kuulla, hyviä edistymisiä noin lyhyellä ajalla jopa. Entäs narttujen oma hormonitoiminta, joutuuko siihen varautumaan? Siis kysyn kun en tiedä mutta epäilen esim. juoksun tai valeraskauden antavan lisämausteensa jos niikseen?

[tuhti]

^Mulla on ollut aina samassa taloudessa yli parikymmentä vuotta useampi narttu, osa sterkattu ja osa sterkkaamattomia. Rotu toki on laumassa viihtyvä mutta on kokemusta narttujen hormonien vaikutuksesta koirien yhteiseloon. Ennen juoksuja useimmilla nuttura kiristyy niin pahasti, että voi ihan selkeästi puhua PMS-oireista. Muistan jo nyt kahden edesmenneen narttuni yhtäaikaiset juoksut: yleensä nukkuivat kasassa, leikkivät ja söivät luut vierekkäin ilman mitään kyräilyjä tai jäykistelyjä. Juoksujen aikaan nämä kaksi saivat kipinät lentämään, kun sattuivat menemään yhtäaikaa samasta oviaukosta. Tämä tunteiden kuumeneminen kesti sen muutaman päivän, kunnes elämä taas palasi normaaliksi. Mutta on toki koirakohtaista ja lauman sisäisestä kemiasta kiinni, miten elämä hormonien keskellä sujuu. Ja ennakointi on paras varautuminen. Kun huomaa ensin ne pienet merkit ennen kuin mitään on tapahtunut, voi yhteenotot välttää. Ja sterkkaus on yksi varteenotettava vaihtoehto, jos elämä on jatkuvaa varautumista tappeluihin.

[MJK]

Mulla on ollut vuosikymmenien saatossa vain 1 urospari jolla oli sellaisia tappeluita, että toisella meinas lähtä henki ja sitten jouduinkin antamaan sen vanhemmilleni loppuajakseen asumaan. Tämä kohtalokas tappelu tuli niin pienten parin kahinan jälkeen etten ikinä osannut kuvitella tällaista tulevan.

Mutta siitä on jäänyt sellainen trauma, että olen ottanut sen jälkeen aina vain uros/narttu parin ja kaikki silti pelataan ns. varman päälle. Tyhjiä ruokakuppeja ei jätetä lattioille, luut syödään omissa tiloissa jne.

En ota enään sitä riskiä, että tilanne voi eskaloitua koska välit ei välttämättä enää palaudu normaaleiksi ja koiran antaminen uuteen kotiin (vaikka se meni vanhemmilleni ja näin sitä melkein päivittäin) oli minulle pahempaa kuin koiran lopettaminen.

Rotukin kyllä tälläkin hetkellä on sellainen, että vahvaa halua laumanjohtajaksi on, ei ihmisille mutta toisille koirille.
Että meillä mennään näin.

[Mea]

Meillä Ilo ei oikein sietänyt Melliä, joka on kyllä sterkattu. Ilo on hiljattain sterkattu myös, ja noiden väleissä tapahtui tosi iso muutos. En yhtään osannut edes odottaa. Ilo on ihan oma villi itsensä onneksi, mutta Melliä se ei enää kyräile. Ruokien ja luiden kanssa on omat järjestelynsä kaikkien takia.

Mini on vähän jotenkin ruvennut sekoilemaan. Pitää kaivaa papereista milloin se implantti on laitettu, ja miettiä pitäisikö se leikata vai laitetaanko uusi.

[aunet]

Itsellä ollut vuosikymmenet narttuja, ei tosin aivan saman ikäisiä yhtä aikaa ja rotu, borzoi siis, on kovinkin laumautuva luonnostaan. Koskaan ei ole ollut kahinoita, ei edes merkkejä siitä. Elämästähän ei tulisi mitään nopeasti reagoivan ja kookkaan koiran kyseessä ollessa, jos niin olisi. Juoksut eivät ole tilannetta muuttaneet, ainoastaan tärppipäivänä ei ko. koiralla ole muuta mielessä kuin astuminen, mutta se ei kestä kauaa ja valeraskaana ovat "vetämättömiä" jonkun aikaa.

MJK kertoikin, että edes tyhjiä ruokakuppeja tai luita ei ole lattioilla, mutta se on meillä ollut aina käytäntö eikä sitä tarvitse erikseen miettiä. Luut ja ruoka syödään jokainen rauhassa valvotusti. Jos pentu tai ahneempi koira talossa, portilla taataan ruokarauha. Kun pentua opetetaan "yksinoloon", varmuuden vuoksi laitan läpinähtävän portin väliin, jottei mitään härvellyksiä satu. Pitää ennakoida mahdolliset tilanteet, säästyy monelta harmilta ja kaikkien mielenterveys sekä elämisen rauha säilyy.

[Koiruuksia]

Meillä on ollut sekalaumoja iät ja ajat, yleensä vain yksi uros ja loput narttuja. Joskus on ollut kaksi urostakin narttujen kanssa samaan aikaan. Tuolloin oli kolme narttua, kaikki ruolloin steriloimattomia, Sreriloitiin myöhemmin.
Kaksi kertaa on ollut tämän yli 40 vuoden aikana että kaikki eivät ole tulleet toimeen keskenään. Yksi uros-uros tappelu on ollut ja yksi narttu-narttu tappelu.
Tapelleista uroksista (Rottweiler ja rottweiler/berni) toinen oli kastroitu ja nartuista (rottweiler/ saksanmetsästysterrieri-mäytäkoira) molemmat sterilisoitu. Molemmissa tapauksissa koirat asuivat tappelunkin jälkeen meillä molemmat. Urokset piti erottaa toisistaan mutta nartut pystyivät elämään ihan ilman mitään draamaa. Jos meille tuli vieraita niin ne erotettiin toisistaan ihan siksi ettei tule mitään kilpailutilannetta.

Tällä hetkellä meillä on 2 urosta. Kohta 3 vuotias rottweiler ja juuri vuoden täyttänyt basenji sekä yksi leikattu nartturottweiler. Pennun sukupuoli valittiin aikuisten koirien luonteen mukaan. Rottweilernarttu on tiukka, kärttyämmäksikin leikkisäksi kutsuttu ja uros on hyvin leppoisa tapaus. Tästä syystä ei haluttu ottaa narttupentua vaan otettiin uros.
Aika näyttää miten kolmen kombo tulee jatkossa toimeen keskenään. Tällä hetkellä narttu pitää jöötä uroksille joilla on tosi kivat yhteiset leikit.

Kenelläkään näistä ei ole resurssiaggressiota joten ruokakupit ja lelut voivat olla lattialla. Puruluidenkin syöminen onnistuu samassa tilassa. Oikeat luut annetaan niin että jokaisella on oma rauha. Seuraan tilanteita tarkalla silmällä ja jos näyttää yhtään siltä niin kupit ja lelut otetaan pois. Ja ruokailut aletaan toteuttaa niin että ovat eri paikoissa.

Luonnollisesti mitä useampi koira (toki rotu vaikuttaa) huushollissa on, sen suurempi mahdollisuus on siinä etteivät joidenkin kemiat kohtaa.

[Umac]

Kiitos vastauksista! Olen siis toki kuullut näillä vuosikymmenillä erilaisia tarinoita, oli ne uroksia, sekapareja tai muuta. Jotenkin olen ajatellut, että narttujen kesken saa olla tarkkana ettei tilanne eskaloidu ja koko loppuelämään vaikuttavia tapahtumia tulee muuten liian herkästi.

[Dacrest]

Kiva kuulla, hyviä edistymisiä noin lyhyellä ajalla jopa. Entäs narttujen oma hormonitoiminta, joutuuko siihen varautumaan? Siis kysyn kun en tiedä mutta epäilen esim. juoksun tai valeraskauden antavan lisämausteensa jos niikseen?

Kaikkeen joutuu varautumaan, juoksujen vaikutus on yksilöllinen. Mulla on ollut toistakymmentä narttua, eikä yhdelläkään selkeitä pms-oireita ja juoksujen aikana kaikki ovat käyttäytyneet suht täysjärkisesti. Kavereilla oon nähnyt niitäkin narttuja, jotka hormonihuuruissaan sekoilevat huolella.

Kun alkaa laskemaan, tää on jo neljäs kerta kun sovitan saman ikäisiä narttuja laumaan. Kaksi aikaisempaa onnistui ihan hyvin, mutta yhdellä parivaljakolla se oli alusta asti pyhää vihaa - nartut elivät loppuikänsä joku portti tai aita välissään. Lenkille ei toivoakaan viedä niitä yhtäaikaa, edes kahden taluttajan voimin.

Eli nyt vaan tehdään pohjatyö huolella, jotta kevään juoksut (tai mikään muukaan) ei sekoittaisi hyvin alkanutta yhteiseloa.
Kyllä näillä positiivinen vire keskenään on. Tällä viikolla olin flunssassa, enkä pariin päivään jaksanut lenkkeillä. Oli kiva huomata, kuinka tytöt purkivat energiaansa sopuisasti leikkimällä. Ja kyläillessä paikoissa joissa on muitakin koiria, nämä leikkivät aina keskenään, muista koirista välittämättä.

[Iidis79]

Mulla on ollut aina uroksia sellasella vähäntään 2-3 vuoden ikäerolla. whippet-whippet toimi vaikka vanhempi uros oli ongelmallinen, mutta tykkäs silti "omasta pennusta". Vanhempi uros jouduttiin lopettamaan kun pentu oli alle vuoden, niin en tiedä miten ne olis vanhempana toimineet yhdessä. Whippet- porokoira toimi tosi hyvin. Niillä luonteet osui just nappiin, molemmat tosi kilttejä, ei rähinöitä. Porokoira - mitteli sitten toimi alkuun hyvin, mutta kun mitteli täytti kolme vuotta alkoi pomottamaan alistuvaa porokoiraa, oli myös jonkin verran resurssiaggressiivinen herkuista ja tavaroista ja huomiosta. Tuli rähinöitä. Mietin että olisko homma toiminut jos mitteli olis alunperin ollut vanhempi kuin porokoira.

[aunet]

Noista hormoonihuuruista, jos nuori narttu on kovin sekaisin, lisätty liikunta usein auttaa. Sellainen rauhoittava ravi itekseen missä ei paljon häiriöitä ole. Joillakin ihan kipujakin ja auttaa myös siihen. Ja noista tappelun nujakoista, joillain kavereilla ollut pahojakin yhteenottoja narttujen välillä, terrierityttöjä olleet. Nartut usein toppaavat ihan kiinni asti, kun pojat enemmänkin räyhäävät. Ja tietysti urokset voi taistella juoksunartusta.

[Koiruuksia]

Tänään tulee täyteen 3 viikkoa tätä nykyistä sairaalareissua. Koiria on jo kova ikävä.

[Tiibetinhelmi]

^Jokainen päivä on lähemmäs kotia kohti! Varmasti pitkältä tuntuu aika, kolme viikkoa! Huh.

[Mea]

Varmasti on ikävä! Mutta koirissa on se paras (yksi monista) puoli että kun vihdoin pääset kotiin niin riemu on taattu! <3

[Koiruuksia]

Koirat ovat taatusti innoissaan
Se ei välttämättä ole kuitenkaan hyvä asia kun jalkaa olisi varottava. Aluksi saavat olla portin takana että Reinokaan ei pääse hyppäämään syliini.
Vähitellen sitten kun pahin into laantuu niin pääsevät olemaan valtoimenaan.

[Avokaado]

Koko kotioloja on varmaan ikävä noiden viikkojen jälkeen. 3 päivää jo on ikävää sairaalassa saati 3viikkoa. Vielä muutama päivä kestämistä noita oloja!

[Koiruuksia]

Toivotaan että perjantaina pääsen kysin käynnin jälkeen kotiin.

[Mea]

Ei hauskaa mutta tuli mielikuva: Koiruuksia saapuu lopulta sairaalasta, mihin Reino toteaa jeeee!! ja hyppää Koiruuden kumoon. Koiruuksia lähtee samalla kyydillä takaisin.

[Umac]

Hui kauheus, ei mitään pirujen maalausta! Kun nyt pääsisi kotiin.

[Koiruuksia]

Ei hauskaa mutta tuli mielikuva: Koiruuksia saapuu lopulta sairaalasta, mihin Reino toteaa jeeee!! ja hyppää Koiruuden kumoon. Koiruuksia lähtee samalla kyydillä takaisin.

[Tiibetinhelmi]

^Onko teillä sellaista isompaa häkkiä kotona? Jos laittavat sinut sinne häkkiin turvaan, ja koirat voivat sitten moikkailla ulkopuolelta?

[Mea]

^ Tuohon löytyy juuri se paras meemi: "If your kids don't like dogs, I am happy to lock them in the other room."

[Avokaado]

Näin tänään pitkarvaisen, vaalean kinuskinvärisen mäyräkoiran tulevan vastaan omistajansa kanssa. Kun tulivat kohdalle, oli ihan pakko sanoa, etten ole ennen nähnyt noin vaaleaa mäykkyä. Omistaja kertoi koiran olevan Saksasta ja näitä on Suomessa viisi ja väri on englantilainen kerma. Ei ole ollenkaan ihme, etten ole ennen nähnyt!

[JMTNT]

Koiruuksia. On sulla varmasti ollut vaikeaa siellä ja ikävä kotiin. Toisaalta ei siellä turhaa pidetä, eli voiton puolella tervehtymisessä varmaan olet. Toivottavasti perjantaina suuri päivä, kotiin pääsy. Tsemppiä!

[Koiruuksia]

^Onko teillä sellaista isompaa häkkiä kotona? Jos laittavat sinut sinne häkkiin turvaan, ja koirat voivat sitten moikkailla ulkopuolelta?

Loistava idea!

[Koiruuksia]

Koiruuksia. On sulla varmasti ollut vaikeaa siellä ja ikävä kotiin. Toisaalta ei siellä turhaa pidetä, eli voiton puolella tervehtymisessä varmaan olet. Toivottavasti perjantaina suuri päivä, kotiin pääsy. Tsemppiä!

Toivotaan niin!

[Mea]

Tein kalliin heräteostoksen Mustissa&Mirrissä: level 4 älypeli! Kun kuonolla siirteleminen on aivan no-brainer näille niin tässä on nyt sitten haastetta! Huomenna kun teen töitä niin otan jonkun kokeilemaan. Varmaankin Mellin, se on ahnein ja joukon älykkäin, joten saa nähdä miten käy!

[Dacrest]

^kiinnostaisi nuo älypelit, colliet saattaisi innostua. Sakemannien kanssa en koskaan kokeillut, koska niiden taktiikka oli: Jollei se kahdessa sekunnissa aukea, käytetään voimaa.