Juu, hidasta on kaikki.
Sain onneksi sellaiset pitkät pihdit että jos pudotan jotain lattialle niin saan noukittua. Pyörätuoli on niin korkea että jalkani eivät ota lattiaan kun siinä istuu.
Enkä yletä kumartumalla lattiaan saakka kädelläni.
Yksi päivä putosi tv:n kaukosäädin lattialle (eikä silloin vielä ollut pihtejä) ja mulla meni valehtelematta melkein tunti että sain ne otettua varpaillani ja nostettua nin että sain sormilla kiinni.
Ihme kyllä en hermostunut
Kyseessähän ei ollut mikään mitä olisin oikeasti tarvinnut, koska olisin voinut hyvin olla katsomatta telkkaria.
Mutta silti harmitti välillä siinä äheltäessäni.
Kukaan noista kolmesta ei muuten tajua väistää pyörätuolia. On ollut muutama tilanne jossa on pitänyt odotella että arvon koira suvaitsee siirtää ahteriaan että pääsen menemään ohi. Syö vaan luutaan keskittyneesti. En ihan viitsi päällekään jyrätä. Jännä että jokainen tietää sanan "pois" ja se toimii ilman ongelmia.
Nyt sitten kun asiaan liitetään pyörätuoli niin kukaan ei ole ikinä kuullutkaan sellaista sanaa eikä varsinkaan tajua ollenkaan mitä se tarkoittaa. Eikä yhtään tajua sitäkään että kun "tönin" koiraa pyörätuolilla että se tarkoittaisi että olisin kenties menossa siitä
Keskiviikkona taas tulee kotisairaanhoitaja katsomaan haavaa. Normaalistihan Reino eikä Aino välitä mitään. Ovat keittiössä että eivät tule siihen höseltämään.
Kun kotisairaanhoitaja käví ottamassa niitit pois niin Reino ei tykännyt ollenkaan. Se tuijotti kotisairaanhoitajaa (nainen) tiukasti portin takaa ja murisi kumeasti.
Ei auttanut vaikka sanoin sille että mammalla ei ole mitään hätää.
Fysioterapeutin (mies) käynnit ovat Reinon mielestä ihan ok.