Minun nuoruudessani ei ollut sijainteija mitä jakaa puhelimilla.
Mutta siihenkin aikaan kontrolloivat vanhemmat kyllä keksivät konstit ajaa jälkikasvu hullun partaalle.
Eli ajelivat esim pitkin kylää ja jokaisen kohdalla VEIVASIVAT ikkunan käsikahvalla auki ja kyselvät "onko näkynyt meidän Jessukka-mussukkaista"
Soittelivat lankapuhelimella kaikkiin puhelinluettelosta löytämiinsä tai tiedossaan oleviin numeroihin, onko heidän mussukkansa siellä.
Mielenterveyden pystyy tuhoamaan ilman nykyteknologiaa, se on enemmän se psyykkinen ilmapiiri kotona mikä ratkaisee, ei niinkään se onko seurantalaite vai pitääkö näyttää kuitit ja tehdä täysi selonteko, tyhjentää taskut eteisessä olevaan maljaan niin että porukat katsoo ym.
Toisilla voi olla seuranta tosiaan päällä koko ikänsä, eikä heillä ole mitään salattavaa, eikä perheessä ole tapana kyttäillä.
