IS: "Tälläisiä koirarotuja suomalaiset eivät halua"

[seela]

Hyvä juttu Ilta-Sanomissa otsikolla "Tälläisiä koirarotuja suomalaiset eivät halua". Koiranomistajat alkavat olla ilahduttavan valveutuneita jalostuksen tuomista koirien terveysongelmista. Ja olipas yhdellä haastateltavalla tosi hyvärakenteisen näköinen mopsi-bolognese risteytyskin (näkyi kahdessa kuvassa)!

Moni sanoo ettei ottaisi sekarotuista "koska ei tiedä mitä niistä tulee", mutta jäin miettimään että mikäli tunnetaan taustalla olevat rodut niin kyllähän niistä pystytään päätellä jo paljon millainen pennusta tulee, esimerkiksi tuleeko koirasta metsästysviettinen vai enemmän seurakoiratyyppinen, onko taustalla herkkähaukkuisia rotuja vai hiljaisempia, onko itsenäisempiä vai ihmisläheisempiä ja niin edelleen.

Ensimmäisen polven sekarotuisilla jälkeläisillä on tietenkin vanhempiensa geenit ja niiden mukana tulevat sairaudet (paitsi ei ehkä tiettyjä kyseisissä roduissa kulkevia mahdollisesti yleisiäkin sairauksia jotka vaativat ilmetäkseen saman sairausgeenin kummaltakin vanhemmalta - osa sairauksistahan vaatii tämän mutta osa sairauksista puhkeaa jo pelkästään toiselta vanhemmalta perityn geenin mukana) mutta entä jos sekoituksia jatkettaisiin vielä seuraavissakin polvissa, eivätkö koirat silloin tulisi pakostikin geneettisesti terveemmiksi?


http://www.is.fi/kotimaa/art-2000010659918.html

[aunet]

Jos jalostustyö ja genetiikka olisi noin yksinkertaista, meillä ei olisi koirien sairauksia lainkaan. Roturisteytyksillä lähinnä pyritään pääsemään eroon sairaalloisista piirteistä kuten kuonon puuttuminen ja sitä kautta hengitysvaikeudet. Ulkoisiin ongelmiin päästään nopeastikin käsiksi risteytyksillä ja sitä kautta terveyttä saadaan parannettua.

[seela]

Jatkan. On tosi hyvä että koirien ongelmista kirjoitellaan nykyään ihan tavallisissa lehdissä jolloin tieto menee tehokkaasti koiran ottoa vasta suunnitteleville. Nimittäin siinä vaiheessa kun koiran ottoa suunnittelevat lainaavat kirjastosta rotuesittelykirjoja ja lukevat netissö rotuesittelyjä, rotumääritelmiä ja rotuyhdistysten kuvauksia luonteista ja terveydestä, saattaa tiedon etsijä jäädä joskus vaille hyvin keskeistäkin informaatiota. Rodun harrastajilla ja etujärjestöillä on valitettavan usein tietynlaiset lasit silmillään: oman rodun ne näyttävät vaaleanpunaisen linssin läpi ja sivuilla on laput jotka estävät ottamasta huomioon tutkijoiden uusinta terveyttä koskevaa tietoa tai terveystilastojen kertomia ikäviksi koettuja faktoja.
Vai miten monen rodun esittelyteksteistä löytyy maininta hengitysteitten ahtaudesta, pitkän selän luuston kehityshäiriöistä ja kivuista, käyrien jalkojen tuomasta nivelrikosta ja niin edelleen?

[seela]

aunet, mitä tarkoitat? Eikö geenipoolin kaventumiseen liity tutkitusti sairauksien kasaantumista, lisääntymisongelmia ja yleistä elinvoimaisuuden laskua, ja kun geenipoolia laajennetaan, nämä vähenevät? Tämähän on Kasvattajan peruskurssilla opittu fakta.

Miten suljettujen, pienten rotujen geenipoolia voisi laajentaa ellei roturajat ylittävillä (useilla) risteytyksillä?

Ja kyllä, sekarotuisillakin on sairauksia, ihan tutkitustikin, sitä en ole yrittänyt väittääkään. Mietiskelen vaan miten koirien jalostuksesta johtuvaa kärsimystä voitaisiin vähentää. Tämä ajatus siis heräsi tuosta Ilta-Sanomien jutusta.

[aunet]

Totta on että määrältään pienet rodut ovat vaarassa, jos geenejä ei aktiivisesti haeta muualta. Se ei tarkoita nykymaailmassa rotujen sekoittamista. Jalostusmateriaalia pystyy haalimaan käytännössä koko maailmasta, toisin kuin aikoinaan.

Roturisteytyksillä haetaan hieman eri asioita, esim. kuten mainitsin sairaalloiset rakenteelliset piirteet, jotka invalidisoi tiettyjä rotuja. Jos rotu on määrältään pieni, geeneihin lisää pohjaa saadaan tuottamalta ulkomailta ja tutkimalla linjoja ilman, että rodusta tehdään "sekarotuinen".

[Umac]

Kuten IS:n kommenteista huomaakin, juttu menee aina samalla kaavalla: "mulla on ollut 12v terve x", "y rodut pitäisi kieltää" ja sitten minusta se kolmas, tärkein: eläinsuojelulliset syyt suhteessa terveyteen.
Väliotsikko: Eläinjalostus ja muu eläinten lisääminen
https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/ela ... atimuksia/

Tämä noussut tänäänkin taas esille mm. Mäen IG-tilillä.

Jaa niin se ihmisten tietoisuuden lisääminen? Hmn. Minä aina luulin, että ihmiset selvittävät asioita edeltä. Itseään ja tulevaa eläintään ajatellen. Näin ei kuitenkaan ole, sen mitä asiasta kertovat mm. kasvattajat tai vaikka Hesyn edustajat. Edelleen on valtava työmaa sen suhteen, että ihmiset ihan oikeasti pysähtyisivät miettimään omia elämäntilanteitaan, taloudellista osuutta ja valmiuttaan, omia henkilökohtaisia mieltymyksiään ja miten se asettuu juuri sen valitun eläinlajin kanssa yhteen sekä sitten pienempää sillisalaattia. Kuten työpäivien pituuksia, harrastuksia, hoitajia jne jne.

[seela]

aunet, nykyään vaan tahtoo olla monessa pienessä ja keskisuuressakin rodussa se ongelma että uutta geenistöä ei saada rotuun edes maailmalta, koska viime vuosikymmeninä on käytetty jalostukseen vain hyvin pientä määrää koirista, erityisesti uroksista. On viety uros toiselle mantereella tai naapurimaahan ja sillä on astutettu valtava osa nartuista. Tätä kun on tehty ympäri maailmaa sukupolvi toisensa jälkeen, niin riittävästi eroavia geenikantoja ei monessakaan rodussa muualta maailmasta enää löydy.
Tätähän tutkijat ovat puhuneet jo joitakin vuosia ja heidän näkemyksensä mukaan roturisteytykset ja rotuajattelusta luopuminen ovat ymmärtääkseni monen rodun kohdalla ainoat keinot parantaa koirien terveyttä.

[seela]

Umac, tuo on tosiaan yksi ongelma että monetkaan eivät perehdy kunnolla harkitsemaansa koirarotuun. Taitaa olla melko yleistä että päätetään rotu, katsotaan netistä ilmoitus ja soitetaan kasvattajalle. Mitenhän totuudenmukaista informaatiota pentujen myyjältä tulee? Kerrotaanko hengitysvaikeuksista, aivosairausriskeistä tai sanotaanko että todennäköisesti tämä pentu tulee kärsimään kipeistä nivelistä vuosikausia rakenteensa takia?
Osa kasvattajista on vastuullisia ja kertoo rehellisesti rodun sairausriskeistä mutta , kuten kaikki tiedämme, suuri osa ei valitettavasti niin tee.

[aunet]

Kyllä nämä ongelmat tiedossa ovat olleet kauan, ei siihen iltasanomia tarvita uutisoimaan. Ei tarvitse olla koiranjalostuksen ekspertti nähdäkseen tiettyjen rotujen ongelmat. Jos hengitys ei kulje, silmät ei mahdu päähän ja vaivoin, jos ollenkaan pääsee kulkemaan, pitäisi ihmisen hälytyskellojen soida. Ei siihen kasvattajaa tarvita kertomaan. Nykyään jokainen, joka haluaa perehtyä vahänkään tulevan pitkäaikaisen elinkumppanin ominaisuuksiin, pystyy sen helposti tekemään. Tietoa on valtavasti saatavilla ilman peittelyä. Jokaisen rodun kohdalta löytyy mm.jalostuksen tavoiteohjelmat ja sitä kautta rodun yleisimmät sairaudet. Mutta kun ei pätkääkään haluta nähdä vaivaa asian eteen. Kyllä autoa tai etenkin uutta puhelinta ostaessa perehdytään tuotteeseen erikoisen tarkkaan. Ihmettelen.

[Hurtlundi]

Empiirisen havainnoinnin (ja vähän tieteellisenkin) perusteella se F1 polvi on juurikin se tervein, kunhan rodut on valittu niin, ettei molemmilla ole samat sairaudet.

[Dacrest]

Totta on että määrältään pienet rodut ovat vaarassa, jos geenejä ei aktiivisesti haeta muualta. Se ei tarkoita nykymaailmassa rotujen sekoittamista. Jalostusmateriaalia pystyy haalimaan käytännössä koko maailmasta, toisin kuin aikoinaan.

Roturisteytyksillä haetaan hieman eri asioita, esim. kuten mainitsin sairaalloiset rakenteelliset piirteet, jotka invalidisoi tiettyjä rotuja. Jos rotu on määrältään pieni, geeneihin lisää pohjaa saadaan tuottamalta ulkomailta ja tutkimalla linjoja ilman, että rodusta tehdään "sekarotuinen".

Ei se aina noin helppoa ole, että vain otetaan uutta geenistöä toiselta puolelta maapalloa - moni rotu on alunperin jalostettu pienestä koiramäärästä. Ja esim yksi maailman suosituimpia koirarotuja, saksanpaimenkoira, ei omaa mitenkään laajaa geenipoolia vaikka yksilöitä on paljon.

[Ninni]

Mitenhän totuudenmukaista informaatiota pentujen myyjältä tulee? Kerrotaanko hengitysvaikeuksista, aivosairausriskeistä tai sanotaanko että todennäköisesti tämä pentu tulee kärsimään kipeistä nivelistä vuosikausia rakenteensa takia?
Osa kasvattajista on vastuullisia ja kertoo rehellisesti rodun sairausriskeistä mutta , kuten kaikki tiedämme, suuri osa ei valitettavasti niin tee.

Minulla tulee tästä mieleen se, miten ihmiset ymmärtää asiat monella tavalla.

Esimerkiks kun sanot jollekin, että tupakointi lisää riskiä saada syöpä, niin jollekin toiselle se tarkoittaa vaan että ei se just mulle tule kuitenkaan, koska se on vain RISKI.
Joihinkin tekee vaikutuksen se, että saa numeroita. 90% todennäköisyydellä. Tai yli neljä kymmenestä ostajasta saa tämän vian koiraan.

Toisiin ei tee nekään, koska ne on nähneet naapurilla koiran, ja ajattelevat että sehän siellä on ihan normaali saman rotuinen. Eli vaikka kasvattaja sanoisi mitä, niin ei se ihminen välttämättä kuuntele. Kuvioon kait kuuluu, että ostajaosapuolet leikkivät kohteliaasti kuuntelevansa toisen juttuja, kunnes perävalot näkyvät. Pentukuume on niin kova, että ihminen voi toimia aivan putkinäön vallassa. Ja jos lähtöjäänkin on epäselvää kuullunymmärtämisessä, niin ei siitä mitään tule.

Lisäksi ihminen usein hankkiessaan koiraa tai ensimmäistä koiraa ei osaa arvioida paljoa mitään. Rahan menoa, sitä millaista on elää koiran sairauksien kanssa elleivät ne ole heti sellaisia, että piikille vienti on välitön. Vaan tää ihminen voi luulla, että asiat jotenkin sitten suttaantuvat hyvällä tuurilla.

Monelle on kehittynyt ihmispuolelta ajattelumalli, jossa lääketiede ja etenkin yhteiskunta korjaa kaikki tilanteet. Voi syödä mitä haluaa, tehdä mitä haluaa, ja sairastua mihin sairastuu, koska 112 soittamalla tulee apu paikalle. Voi kiivetä kallioseinämälle ja vahingossa jäädä roikkumaan jalastaan, ja kopteri tulee kohta hakemaan. Jos ostat viallisen tuotteen, voit kirjoittaa johonkin ja sinua haastatellaan mikin kanssa telkkariinkin, ja kohta sulle lähetetään iso paketti tuotteita hyvitykseksi. Kasvattaja on joku tavallinen pulliainen taskut tyhjänä, mutta pennunhakija luulee häntä joksikin jumalaksi joka luo koiria hänelle, ja joka voi jälkeenpäin sille koiran sairaudelle jotakin. Muuta kuin palauttaa osan rahoista.
Koirien kohdalla yllättyvät siitä, ettei olekaan kela-korvausta ja se sairaus mikä koiralla on, ei parane millään korjausleikkauksella ilmaiseksi kun vaan kertoo sossussa että eläin on perheenjäsen.

Ja, jos otan vaikka koiraa minkä rodussa esiintyy jotain sairautta, ja kasvattaja on mielestään varmasti tehnyt kaiken, ettei tautia tulisi pennuille. Joten miksi se riski sairaudesta olisi koko ajan puheenaiheena, koska ei hän olisi teettänyt pentuetta jos ajattelisi riskin olevan joku suuri kuten 50-50. Kai hän jotenkin ajattelee, että riski on pieni, ja puhuu vain riskistä ostajallekin.

[jto]

Joko joka rodulla on JTO? Hyvä jos vihdoinkin on saatu edes ne. Pevisatkin kun vielä saataisiin kaikille niitä tarvitseville roduille, ja asiallisilla vaatimuksilla luonnollisesti.

JTO sinänsä ei ole yhdellekään rodulle mikään pelastus vaan riippuu täysin sen sisällöstä mihin suuntaan se jalostusta vie.

Kuka laatiikaan JTO: n? Rotuyhdistys. Keitä kuuluu rotuyhdistysten hallitukseen? Useimmiten pääasiassa tai täysin kyseisen rodun kasvattajia.

Koirien kasvattajat ja myyjät saavat siis itse laatia JTO:n, Pevisan ja rotuyhdistysten jalostussuositukset jalostamalleen ja myymälleen rodulle.

Osalla roduista on hyvät JTO:t mutta osalla sitten ... kai ne selittävät osaltaan sitä miksi rakkaat rotukoiramme ovat nykyään tälläisessä jamassa kuin ovat.

Joittenkin rotujen JTO:ta lukiessa ei tiedä itäisikö vai nauraisiko.

[jto]

Itäisikö = itkisikö

[Ninni]

Voi sitä joskus niin järkyttyä että alkaa itämäänkin. Aika hyvä itse asiassa, otan käyttöön

[sunny]

Monien rotujen kohdalla just ne oleellisimmat ja vakavimmat sairaudet jäävät valitettavasti kertomatta -edelleen- netin rotukuvauksissa ja koirayhdistysten sivuilla.

Kaverini esimerkiksi kiinnostui eräästä rodusta jonka kuuluu rotumääritelmän mukaan olla rakenteeltaan pitkäselkäinen. Etujalkojen kuvataan rotumääritelmän mukaan olevan suorat. Kuitenkin valtaosalla ellei jokaisella tuonrotuisella koiralla on oikeassa elämässä silminnähden käyrät jalat ja ulospäin sojottavat ranteet, kuin rokokootuolin jalat. Yhdistyksen sivun mukaan kuitenkin vain muutaman yksilön tiedetään kärsivän etujalkavaivoista.
Rodun kerrotaan olevan myös perusterve.

Kehottaisin kaikkia suhtautumaan rotuyhdistysten jakamiin tietoihin kriittisesti ja etsimään tietoa lisäksi myös muista lähteistä, esimerkiksi omistajaryhmistä ja eläinlääkäreiltä.

[aunet]

Sepä se, tiedon keruu netistä, kriittisyys ja sisälukutaito eivät ole ollenkaan helppoja asioita. Nekin asiat on valitettavasti opeteltava, mutta kuten sanottu tiedon puutteesta ei ole kyse, vaan siitä mitä itse kukin käyttää tietolähteenään. Ja siitäkin, mitä tai ketä haluaa uskoa ja miten itse toivoisi asioiden olevan. Itselle parhain päin tietenkin.

[luuppi]

^ Kaikkea tiedonkeruuta vaikeuttaa vielä kovasti koiramaailmassa vahvasti vallitseva sairauksien ja muiden vikojen (luonne, sisäsiisteys) salailu.

[Valkosipulisilakka]

Mitä tulee roturisteytyksiin, niin eihän se ulkosiitos vielä kesää tee. Tutulla oli aikanaan labradorinnoutaja, joka jouduttiin lopettamaan nuorena todella pahan lonkkavian vuoksi: sillä ei ollut lonkkamaljoja käytännössä ollenkaan. Sitten tämä tuttava tervettä koiraa havitellessaan otti sekarotuisen pennun, joka oli labbiksen ja saksanpaimenkoiran risteytys. Paha vain, että nuo molemmat vanhemmat olivat lonkkakuvaamattomia, ja koska molemmissa roduissa lonkkavikaa on, kävi huono mäihä: myös uusi pentu oli pahasti lonkkavikainen. Oli perinyt niitä huonoja luustogeenejä vanhemmiltaan. Jos risteyttää kahta rotua, niin ei varmaankaan kannata risteyttää rotuja, joilla on samat perinnölliset sairaudet.