Koirahyökkäykset

[aunet]

Laitoit viestin:

"Tälläinen mainos näkyi aikoinaan telkkarissa ja siinä terrieri vetää sukkaa, jossa sanotaan "sidostesukka kestää"
Sidoste-sukka muodostuu ammattitaitoisen henkilökunnan, laadukkaiden raaka-aineiden ja modernin laitteiston saumattomalla yhteistyöllä."

En nähnyt linkkiä mainokseen, mutta alkuperäisessä Sidoste-sukka mainoksessa olivat touhussa minun kummisetäni kettuterrierit. Ja todellakaan sidostesukka ei kestänyt vetoa. Olin kuvauksissa mukana ja sukan sisään laitettiin ketunnahka. Kummillani oli ketunnahkoja kuivumassa kellarissa, ja kun kuvaajat tulivat, oli keksittävä jokin konsti, jolla Sidostesukka kestää. Koirien nimet ovat Rami ja Netta.

[JMTNT]

aunet oli mukava tietää, että kummisetäsi koirat niin sinnikkäästi tekivät työtään. Juuri kuvauksen sinnikkyys jäi koirissa mieleen.

[Ninni]

Kuvittelit opettaneeni koiralle esineen/ei toivotun tavaran irrotuksen mutta basenji teki siitä kivan leikin. Kun otan tavaran suuhuni ja sitten pudotan sen, saan namin. Olen kuullut että on rodulle ihan tyypillistä.

Mulla on ollut näit koiria jotka osaa tuon namijekun, eli kun namilla koittaa vaihtokauppoja että elä tee jotan niin saat namin, seuraus on ollut välittömästi tuo ketjuttaminen. Ihan pennusta pitäen.
Yksikään ei ole ollut basenji kylläkään, ihan sakumaanikkoa ja tavis sekiksiä myös.
Mulla on nykyään lähtöoletus tuo, että irtikäsky opetelaan melko pian ihan hallintakäskynä, jota totellaan ilman namia. Toki kaikki käskyt opetellaan ennen vaatimista.Kehut toki saa, mutta sanallisessa kehussa tai rapsutuksessa ei ole niin tuota vaaraa, koira joka miellyttää itseään tuskin tekee paljon mitään siksi että saisi vaivaiset rapsutukset
Suurin saavutus oli että 5kk pentu pudotti kissanpaskan irtikäskyllä. Vaikka siinä kohtaa tiesinkin, että namit on nössöjen hommaa (koti/arkitapakasvatuksessa, ei koulutuksessa ) niin kyllä sai jumalavita sellaiset namit että kannatti irrottaa. Se jos KOIRA irrottaa suusta kissanpaskan ilman, että sitä tarvitsee käydä kaivamassa käsin, on jo jotakin. Teki mieli korkata shampanja pullo vaikka alkoa en käytäkään.
Mutta en siis joka sutista ja korvapuikosta ala palkkaamaan, koska sitten se tosiaan vaan keksii ottaa joka välissä jotain suuhun.

[aunet]

Hyvä Ninni, etenkin tuon kissanpaskan suhteen, hyvin kirjoitettu sitä paitsi!

[Ninni]

Kiitos aunet, olipa positiivista palautetta.
Mulla kehut korvaa namin Paitsi töissä, kun pitää saada oikia palkka. Niin taitaa olla koirallakin, ainakin alussa. Jos koirasta ei tuu sellainen että se tekeminen on se palkka.

[JMTNT]

Ninni hyvä säkä sulla, kun pentu älysi vaihtaa sen kissanpaskan namiin. Mulla kokemus läheiseni rotikanpennusta, joka juuri oli saanut matokuurin. Olin metsälenkillä ja koira haistoi jonkin raadon. Ja seisoi saalis suussaan, jolta suolet vain roikkuivat. Yäk. En tiennyt mikä eläin oli, mutta kun yritin ottaa saaliin sen suusta, niin tää nielaisi sen. Ei muuta kuin kotiin ja onneksi pentu oksensi sen heti kotona. Uusi matokuuri oli silti annettava. Pennut ovat tälläisia, kunnet oppivat ketä totella, omaa viettiä tai omistaja käskyä.

[Ninni]

Ninni hyvä säkä sulla, kun pentu älysi vaihtaa sen kissanpaskan namiin.

En tiedä säkästä, varmaan, mutta koira ei siis tiennyt että on saamassa namin.
Koska en ollut palkannut sitä namilla irtikäskystä, ainoastaan komentanu irti, ja kun irrottaa niin patistan liikkeelle ja kehun siitä ku tulee pois sieltä ja jatketaan matkaa.
Jaan siis tilanteen osiin, irti, ja jos yrittää ottaa uudelleen : ei ota, tai ei.
Sitten mennään, ja kehun siitä.
Eli koira ei saa siitä irtikäskystä varsinaisesti namia, enkä tee enää vaihtareita. Enkä tehnyt tuossakaan, namit kuitenkin oli mukana ja päätin yllättää koiran, koska se yllätti minut niin juhlallisella irtipäästämisellä.

Ja juu, ihan normaalia, on meillä silti käynyt tuotakin että koira ehtii niellä. Varsinkin jos se mäskiläjä mikä lienee on suunnilleen jo puoleksi sulanut suuhun, niin on nuorta koiraa vaikea saada käsittämään edes, että se pitäisi vielä sylkeäkin.
Voi olla jopa liian monimutkainen suoritus joillekin koirille, ja helpompi on se EI joka kertoo ettei ota alunperinkään sitä mäskiä.
Edellyttää sitten vaan ihmiseltä toimet, että ennakoi.

Ja ei pidä epäröidä kaivaa koiran suusta jos on hätätilanne, siinä on vaan ongelma jos tekee sitä tosi usein koiralle tulee idea että nielaisempa, ennen kuin herkku viedään. Siksi suosin irtikäskyä usein.
Meilä kerkesi olla tämäkin vaihe. Kaivoin siltä mm. nitriilihansikkaan, käytetyn kortsun, ja kerran tamponin.
Nämä oli sellaisia "herkkuja" etten jäänyt testaamaan tehoaako irtikäsky vai ei,leuoista kiinni ja sormet kurkkuun sillä selvä.
Mutta fiksu koira oppii siinä ketjuttamaan herkästi, että kannattaa popsia niin kauan ku ehtii.
Vaikka saattaisi hetken pyöriteltyään esinettä suussa, pudottaa sen itsestääkin jos ei kukaan panikoi.

[JMTNT]

"Mutta fiksu koira oppii siinä ketjuttamaan herkästi, että kannattaa popsia niin kauan ku ehtii."

Just noin teki tää rotikanpentu, äkkiä suuhun. Mutta iän myötä tuli ymmärrys käskyyn "irti". Sitten on niitä ns. kaukaa viisaita aikuisia koiria, jotka ovat oman vaistonsa ja viettinsä varassa eläjiä. Muistan tapauksen, jossa omistajan tarkoitus oli viedä rotikkauros metsälenkille. Hän aukaisee auton oven ja koira pinkaisee iloissaan metsään. Ei tottele omistajan luoksetulo käskyä ja häviää. Koiraa etsittiin monta kuukautta, kunnes löytyi tien vierestä kuolleena auton yliajamana ja kaukana katoamis paikastaan.

[Ninni]

Kyllähän ne taidot pitää koiralle opettaa, ei se ymmärrys fiksullekaan aina itsestään kävele päähän.
Ei noin, että koira vaan seku pinkaisee.
Toinen virhe on laittaa koira aina odottamaan, jolloin se patoaa lähtöä ja kun viimein saa The Luvan, niin lähtee kuin naton ohjus.

Koira pitää ottaa rauhassa hihnaan siellä autossa, päästää ulos hihnan kanssa niin että itse taluttaa koiraa,
ja päästää sen irti kun maasto ja ympäristö on katsottu turvalliseksi, sekä testataan vielä ennen jatkoa tuleeko koira eka käskyllä ns, onko sillä korvat päässä. Kuunteleeko se jotain pientä huomaamatonta käskyä.
Ellei, ne korvat muistutetaan missä sijaitsevat siellä pään seutuvilla, ja koiraa kehutaan kun löysi ne korvat.
Se missä ne korvat on, niin monelle omistajallekin on arvoitus.
Ja ei, koira ei aina tottele, ja on eri ikävaiheita missä koira kokeilee näitä rajoja.
Joka kerta se pitää korjata jos yrittää vaikka autosta lähteä ulos ovesta.
Minä harjoittelen niin että puran rauhassa kauppakassit ja koira joutuu odottamaan autossa. Toki kytkettynä, ellei ole luotettava.
Monet karkaamistapaukset ja päällekarkaukset, koira hyöykkäykset tapahtuu mun mielestä (tilastotietoa ei ole) siinä, kun omistaja avaa auton oven ja koira on vekkulina katsonut jo pitkältä että missä menee koiria, kun tulomatkalla laittaa ne merkille.
Sitten siitä hyökkää suoraan kenen kimppuun on valmiiksi jo miettinyt.

Oman koiran kanssa varaudun aina hyökkäykseen, kun näen että jollain on koiria autossa ja alkaa aukoa niitä ovia.
Silloin omistaja on yleensä keskittynyt ihan muuhun, ja luottaa ettei se koira siitä lähde.

[aunet]

Monissa näyttely- ja kilpailutapahtumissa tuo autosta hallitusti ulostulo nousee arvoonsa, kun autot sullotaan lähekkäin ja jokainen alkaa purkaa tavaroita ja koiria autosta yhtäaikaa. Melko stressaava tilanne koirille etenkin kun ihmisetkin usein hermostuneita ja tavaraa on joka käteen. Koiriakin voi olla useita. Aiemmin tarkistettiin kaikki koirat sisääntulossa, jolloin jonossa oli melkoinen tungos toisilleen tuntemattomia koiria. Melko räjähdysherkkä tilanne siis. Itse kun aikaisemmin ahkerasti kinkereitä kiersin, kävin ensin pystyttämässä "leirin" ja sit vasta hain koirat. Jos siis sää salli jättää koirat siksi aikaa autoon. Ja varasin runsaasti aikaa sisääntuloon.

[Koiruuksia]

Mulla ei ole yksikään koira tätä basenjia ennen tuolla tavalla itsekseen pähkäillyt. Irti on irti eikä sen jälkeen olla menty hakemaan mitään uutta namin toivossa.
Lakun kanssa on mennyt vikaan se, että olisi pitänyt heti alusta saakka tajuta pidentää sitä kiven pudottamisen ja namipalkan välistä aikaa.
Näin ohjeisti eräs "ammttikouluttaja" jolla on kaksi basenjia itsellään.
Basenjin kanssa on pelattava makupaloilla (ovat yleensä ahneita) koska basenjin pitää todella ajatella saavansa hyötyä siitä mitä tekee.
Muuten menee kiinnostus. Eikä koira todellakaan tee mitään mitä siltä pyydetään. Pakottamista ei kannata edes ajatella.

Kuten sanottu, mielenkiintoinen olento. Onneksi on tosiaan luonteeltaan kova niin ei haittaa nämä tekemäni koulutusvirheet niin voidaan aloittaa aina iloisesti alusta

Eilen taas kalusi ulkona kiveaä suussaan. En sanonut irrotussanaa (koska se on nyt mennyt nyt vähän pilalle ja muuttunut leikiksi) vaan totesin vaan yksitoikkoisella äänellä että "EI nyt viitsittäisi pelleillä niiden kiven kanssa."
Ensin näytti siltä että Laku ei välittänyt mitään mutta sitten pudottikin kiven ja tuli luokseni. En antanut makupalaa vaan "hipsuttelin" sitä kaulasta. Se on asia jota Laku myös arvostaa suuresti. Positiivista oli ettei se mennyt tuon jälkeen hakemaan uutta kiveä.
Hyvä tästä tulee kun vielä opiskelemme toisiamme. Mainittava vielä, että sama irrotussana -kiitos- toimii loistavasti edelleen jos Lakulla on suussa joku asia joita ei loju ympäriinsä (kuten kiviä pihalla) eikä se voi alkaa pelaamaan -haen uuden ja saan makupalan- peliä. Lakun suussa ollut asia putoaa kerralla lattialle/maahan kun sille sanoo -kiitos-.
Meni nyt kyllä ihan ohi aiheen.

Jos vähän edes aihetta sivuten olimme tosiaan SRY:n Poikamiespäivillä jossa oli paljon rottweileruroksia (oli narttujakin) ja autot parkissa vierekkäin.
En kuullut mitään rähinöitä koirilta keskenään. Ei uroksia nokikkain tosin vietykään mutta autoihin laittamisia ja autoista ulosottamisia oli luonnollisesti paljon.
Samoin eri tapahtumapisteiden välillä liikkumisia.
Koirat olivat hallinnassa ja ihmiset tiesivät mitä tekivät.

[Umac]

https://yle.fi/a/74-20104835
Vihaisista koirista tuli ennätysmäärä ilmoituksia Kennelliittoon – tällaisia syitä taustalta löytyy

[aunet]

Kaikki harrastuslajit, joissa koira "kuumuu" tai menee fysiikkansa äärirajoilla, ovat tietyllä tapaa riskialttiita hyökkäyksien suhteen. Parhaiten tunnen omat lajini eli vinttikoirien rata- ja maastokisat. Lajit poikkeavat toisistaan melko paljon, mutta yhteistä niille on, että koiran on oltava fyysisesti huippukunnossa. Koira vetää aina täysillä ja riittämätön kunto aiheuttaa suuren osan diskeistä. Kun koira menee hapoille ja juoksee kivun kanssa, on lähinnä oleva juoksukumppani vaarassa. Koirahan ei tiedä kuka kivun aiheuttaa ja iskee usein lähimpään. Sama koskee koiria, jotka viedään liian nuorina kilpailemaan. Vaikka kisoissa ikärajat onkin, ovat koirat yksilöitä ja joidenkin pääkoppa ei vielä kestä kilpailusuoritusta. Ihmiset ovat kovin malttamattomia odottamaan, että koira kestää sekä fyysisesti että henkisesti erittäin raskaan suorituksen. Meni ohi aiheen hiukkasen.

[Sopuli]

https://yle.fi/a/74-20104835
Vihaisista koirista tuli ennätysmäärä ilmoituksia Kennelliittoon – tällaisia syitä taustalta löytyy

Sanallakaan ei mainita mahdollisia puutteita tai sopimattomuutta koirien luonteissa. Eipä taas yllätä Kennellitolta.

[Dacrest]

https://yle.fi/a/74-20104835
Vihaisista koirista tuli ennätysmäärä ilmoituksia Kennelliittoon – tällaisia syitä taustalta löytyy

"Tapahtuma, jossa on satoja koiria samassa tilassa, voi olla vaativa tilanne koiralle.

– Se on stressaava kokemus koiralle, joka on tottunut olemaan vain omassa kodissa ja elänyt ja kasvanut ainoastaan oman perheen parissa."


Vaikka jutussa puhutaan vain koiratapahtumista, tuo selitys viittaa vahvasti näyttelyihin. Miksei tätäkään voi suoraan sanoa?

[Sopuli]

Jep, sama pisti silmään myös. Ja siksikin, kun omankin kokemuksen mukaan moni arjessa hankalakin koira käyttäytyy muiden kanssa ruuhkaisessa tilassa näennäisen hyvin. Sisäisesti toki stressaten itsensä väsyksiin. (Ja omistajan mielestä nauttien rauhallisena tilanteesta.)

[mitä halutaan]

Samat huomiot tein.

Kyllä mä näkisin että osa lisääntyneistä luonneongelmista johtuu myös jalostuksesta eli ulkomuodon liiallisesta painottamisesta (näyttelyt) sekä kritiikittömästä ja jalostusyksilöitten valinnasta. Pentujen hinnat ovat niin korkealla että se houkuttaa jälkimmäiseen.

Aika kurja oli lukea myös "omistajien kädettömyyden" painottamista kun pelkällä omistajien syyllistämisellä ei saada muutettua koirajalostuksessa yhtään mitään! Päinvastoin ongelmista kehdataan puhua vielä vähemmän, ja tämäkin on valitettavaa koska juuri avoimuutta ja faktojen tunnustamista koiramaailmassa kaivattaisiin että asioita olisi mahdollista muuttaa paremmiksi.

[Ninni]

Susi pulliaisen kirjassa oli se lause, että kun koira kasvaa kuritta, siitä tulee tottelematon ja toimelias.
Nykyään on todella iso suuntaus se, ettei koira joudu elämänsä aikana kokemaan mitään rajoja.
Vain fyysisiä rajoja jotka on jotku valjaat tai betoniseinä.
Kaikki muu on kuin se koira olisi kuningas.
Ennen vaikka varmasti tehtiin virheitä ja joku komensi koiraa väärin, oli se silti parempi kuin nykyään ei ollenkaan.
Näin se vaan on.

[aunet]

Sama koskee ihmisten kasvatusta. Koulumaailmassa opettajat ja ohjaajat on täysin kädettömiä, kun ei saa edes sanallisesti komentaa. Oppilaat ovat kuninkaita ja haistattelevat päin naamaa. Lopputulokset voivat olla karmaisevia, ja ovatkin. Ehkäpä se samanlainen kasvatusmentaliteetti heijastuu myös koiriin, en tiedä.

[Sopuli]

Koirien luonteisiin olisi sentään mahdollisuus jalostusvalinnoilla vaikuttaa, ihmiset sen sijaan lisääntyvät valtoimenaan.

[Ninni]

Jalostusvalintoihin vaikuttaa tämä nykypositiivisuuspaska siten, että koirista aletaan tekemään riittävän nössöjä.
Tuloksena on sivutuotteena sitten myös arkoja koiria, kun haetaan balanssia sen välillä että dominanssia ja toimintakykyä olisi mahdollisimman vähän, mutta silti se koiran ottaja voi viedä koiran kaikkiin unelmoimiinsa tilanteisiin, kuten reppureissaamaan ja kaupunkilomille. Luonnetta pois, mutta mitä tilalle? Lobotomia ei ole ratkaisu, vaikka pallien poistolla yritetäänkin ratkaista käytösongelmia. Jostain syystä. Eli ruumiin osien poisto on väärin toisinaan, varsinkin jos typistettäisii kannuksia tai muuta. Lisääntymiselimistöön kajoaminen on hieno asia, koska sillä saa korvattua monen koiran koulutuksen.
Koiran pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, sillä ei saa olla mitään viettejä, mutta silti sen pitäisi olla niin helposti koulutettavissa että pystyy tekemään instagramvideoita ja tiktok videoita missä koiralla on hattu päässä, ja se tekee jotain hassunhauskaa.
Koiran pitää pystyä asumaan laminaattilattioilla joissa se hyppää päivittäin n. 1,2 metriä korkean sängyn päältä lattialle ja ylös, ja jos se ei tähän kykene sillä on varmaa rakennevika.
Mitään intoa se ei saa osoittaa, koska laminaatti halkaisee siltä perseen välittömästi, kun se ryntäilee. Ja se on kasvattajan vika.
Lopputulos on koirat, jotka muistuttavat enemmän betoniporsaita: ainoa rakenne joka käy joka tilanteeseen ja pintamateriaaliin.
Persereiät niillä on pinkkejä ja karvan peitossa, ja paska tulee vain kerran viikossa.
Tämä hoidetaan ruokinnalla kuntoon, ja jos koira sairastuu niin se on kasvattajan vika. Kyllähän koiran luonnollinen ruoka on vähärasvainen ketogeeninen dieetti. Eikös ne ketolla parantanut kerran epilepsiankin joltakin ihmislajin edustajalta, ainakin hetkeksi? Joten se käy siis koirien joka vaivaa.
Kaikki koirat joilla on yksikään hippunen omaa tahtoa tai mitä tahansa viettitoimintaa, on täysin mahoton käsitellä koska se ei tottele klikkeriä ja namia, ja se pitää laittaa taivaan kotiin liukastelemaan. Ja se on varmaan kasvattajan vika, vastuuttoman kasvattajan joka tehtailee koiria. Tehtailua on kaikki, missä koiraa ei tuoda itäblokin maasta pallit irrotettuna valmiiksi.

Ja juu, tarvetta on ollut iän kaiken koirien jalostamiseen siten, että ne voivat elää.
Voi olla, että vaikka tätä pos.vahvt.pask. buumia ei olisi, niin koirat jotka ovat liian vähän infantilisoituneet susiin nähden, eivät tule menestymään täälä ja nyt. En kaikkien koirien kanssa pärjäisi itsekään, varmaan muinaiset Roomalaiset Cane Corsot tai mitä kreikkalaisia ne olivatkaan, olisivat jotain, että tulisi itselläki tiktok-koiraa ikävä. Että meille on nyt luotu jo sellaiset koirat, minkä kanssa on eletty.

[JMTNT]

Rottweileryhdistyksen lehdessä hyvän ohjeen remmirähjäykseen kirjoitti Jaana Pohjola, joka on valmistunut Portsmouthin yliopistosta eläinten käytösneuvojaksi. www.eläinkoulutus.fi.
"Tehokas remmirähjän hoito lähtee siitä, että tunnistetaan koiran aito motivaatio kyseisessä tilanteessa. On kahdenlaisia räyhääjiä. Toiset haluavat hyvällä mennä vastaantulijan luo esim. leikkimään ja sitten niitä, jotka haluavat, että vastaan tulija väistyy tai poistuu. Kun motivaatio tunnistetaan opetetaan koiralle mitä sen pitää tehdä, päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Esim. toista koiraa uhkana pitävä EI PALKKAUDU PATUKALLA TAI RUOKAPALKALLA, koska turvan tunteen saavuttaminen menee näiden toissijaisten palkkioiden yli. Uhkasta rähjäävä koira yrittää hallita tilannetta, eli se yrittää rähjäämällä kertoa, että vastaantulijalle, että älä tule lähelle. Tehokkain tapa muuttaa tämä asetelma on opettaa koiralle, että kun se viestii taluttajalle se saa haluamansa lopputuloksen. Tarkoitus on opettaa koira "vetämään omistajaa hihasta", jotta taluttaja ottaa etäisyyttä vastaantulijaan ja tätä kautta koira saa mitä halusikin. Koira oppii, ettei sen tarvitse huutaa vastaantulijoille, vaan on arvokkaanpaa viestiä se tunnetila omalle hihnanpäälle".
ELI LUOTTAMUS.

[Umac]

IS on eilen tehnyt Maikkarin jutusta (8/2024) oman juttunsa, hiukan erilaisilla sanakäänteillä: https://www.is.fi/kotimaa/art-200001063 ... t=promobox
Synkkä havainto ”taistelukoirista” Suomessa – tällaisia ovat muissa maissa kielletyt rodut -
Lähes puolet Helsingin eläinsuojelu­yhdistykselle päätyvistä koirista on niin kutsuttuja taistelukoiria tai niiden risteytyksiä.

Hyvin tiivistetty kohta: Millaiselle ihmiselle, ja millaiseen kotiin tämäntyyppinen koirarotu sitten sopii?

– Sellainen ihminen joka pystyy suunnittelemaan asioita nenäänsä pidemmälle, eikä aina vain syöksy asiasta ja tilanteesta toiseen.

Suunnitelmallisuuden lisäksi tärkeää on koiran kouluttaminen. Tikan mukaan siinä tulee olla realisti, ehkä jopa hivenen pessimisti.

– Siinä mielessä, että pitää aina osata miettiä ne skenaariot niin, että ei voi tulla sellaisia tilanteita että koira pääsee hoitopaikasta vapaaksi, pihalta aidan yli tai pihasta irti.

– Jos vaikka omia asiakkaitani mietin, niin kyllähän sitä koulutusta tarvitaan kaikille koirille yleensä ihan hirveän paljon enemmän kuin mitä ihmiset tekevät. Yksi kollega on kiteyttänyt sen niin, että jos nyt ensimmäiset pari vuotta päivittäin koiraa treenaat, niin kyllä se sitten varmaan tulee jo ihan kivaksi.

[Sopuli]

Ihan hyvä juttu kaiken kaikkiaan. Tesyn Pesosen kanssa olen kyllä eri mieltä, ihan kuten kaikkien eri kommenttikentissä samaa hokevien.
Pesonen nostaa esiin, että osaamattomissa käsissä mikä tahansa koira voi olla vaarallinen ympäristölle. Vääränlaisella koulutuksella ongelmia voi ilmetä koiralla kuin koiralla. Kun ei, mikä tahansa koira ei voi olla ympäristölle vaarallinen, millään koulutuksella tai sen puutteella. Ärsyttävä, häiritsevä tai jopa haitallinen mahdollisesti, mutta ei vaarallinen. Ei muille eläimille, toisille koirille, eikä varsinkaan yhdellekään ihmiselle.

Kuten Umac tuossa poimi, ilahduin erityisesti ihan samoista kohdista, Tikan kommenteissa: Siinä mielessä, että pitää aina osata miettiä ne skenaariot niin, että ei voi tulla sellaisia tilanteita että koira pääsee hoitopaikasta vapaaksi, pihalta aidan yli tai pihasta irti.

Tikka peräänkuuluttaakin omistajien huolellisuutta. Eläimiä tulee pitää ja hoitaa niin, etteivät ne juoksentele itsekseen.

Pelkästään tämäkin kun toteutuisi, säästyttäisiin paljolta. Aika simppeliä loppujen lopuksi, mutta monelle tosi vaikeaa.

[Koiruuksia]

Tesyn Pesosen kanssa olen kyllä eri mieltä, ihan kuten kaikkien eri kommenttikentissä samaa hokevien.
Pesonen nostaa esiin, että osaamattomissa käsissä mikä tahansa koira voi olla vaarallinen ympäristölle. Vääränlaisella koulutuksella ongelmia voi ilmetä koiralla kuin koiralla. Kun ei, mikä tahansa koira ei voi olla ympäristölle vaarallinen, millään koulutuksella tai sen puutteella. Ärsyttävä, häiritsevä tai jopa haitallinen mahdollisesti, mutta ei vaarallinen. Ei muille eläimille, toisille koirille, eikä varsinkaan yhdellekään ihmiselle.

Aivan samaa mieltä. Jestas sentään mitä paskaa jaksetaan vuodesta toiseen jauhaa.

Jutussa muuten todella hyviä pointteja. Tässäkin tulee taas mieleen että minne on kadonnut maalaisjärki? Tuntuu että se on aivan hukassa nykyään joka asiassa. Myös koirien kanssa.

[JMTNT]

Koiran hankinnassa onkin tärkeää huomioida eri rotujen erilaiset tarpeet.
– Laumanvartijat ja paimenkoirarodut vaativat ison pihan ja paljon tekemistä, eli en ottaisi niitä kaupunkiin, Ella sanoo ja lisää:Koiran hankinnassa onkin tärkeää huomioida eri rotujen erilaiset tarpeet.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010659918.html

Siis pitää olla sitä ja tätä ennenkuin voi ottaa jonkin rodun, johon ihastuu. Todellisuudessa koiralla on kyky tukahduttaa viettinsä, jos sitä ei omistajan taholta ylläpidetä.

[Dacrest]

Tesyn Pesosen kanssa olen kyllä eri mieltä, ihan kuten kaikkien eri kommenttikentissä samaa hokevien.
Pesonen nostaa esiin, että osaamattomissa käsissä mikä tahansa koira voi olla vaarallinen ympäristölle. Vääränlaisella koulutuksella ongelmia voi ilmetä koiralla kuin koiralla. Kun ei, mikä tahansa koira ei voi olla ympäristölle vaarallinen, millään koulutuksella tai sen puutteella. Ärsyttävä, häiritsevä tai jopa haitallinen mahdollisesti, mutta ei vaarallinen. Ei muille eläimille, toisille koirille, eikä varsinkaan yhdellekään ihmiselle.

Aivan samaa mieltä. Jestas sentään mitä paskaa jaksetaan vuodesta toiseen jauhaa.

Jutussa muuten todella hyviä pointteja. Tässäkin tulee taas mieleen että minne on kadonnut maalaisjärki? Tuntuu että se on aivan hukassa nykyään joka asiassa. Myös koirien kanssa.

Samaa mieltä, edesvastuutonta selittää että kaikki on vain hihnan yläpäästä kiinni. Enemmän pitäisi painottaa, ettei kaikilla omistajilla vaan riitä rahkeet kaikkiin koiriin. Tai ympäristö/elämäntilanne rajaa mahdollista rotuvalikoimaa.
Koiran viettejä/käytöstä voi jossain määrin hallita, muttei niitä pysty tukahduttamaan.

[JMTNT]

^ "Koiran viettejä/käytöstä voi jossain määrin hallita, muttei niitä pysty tukahduttamaan."
Jos koiraa ei koskaan päästetä viettitavoitteeseensa se luopuu ja tukahduttaa viettinsä. Koira, joka on omistajansa hallinnassa kuuntelee sitä, jossa se saa enemmän hyötyä.

[Koiruuksia]

Jos koiraa ei koskaan päästetä viettitavoitteeseensa se luopuu ja tukahduttaa viettinsä. Koira, joka on omistajansa hallinnassa kuuntelee sitä, jossa se saa enemmän hyötyä.

Meinaatko että jos koiratappeluihin jalostettu pitbull ei koskaan pääse tappelemaan niin sen kerran kun sitten tilaisuus koittaa (vaikka niin että toinen koira hyökkää sen päälle ) niin se ei tappele vastaan?
Ymmärrän pointtisi oikein hyvin mutta ei sitä kuitenkaan voi kaikkeen yleistää.

Enemmänkin sanoisin että jos koiraa ei koskaan päästetä viettitavoitteeseensa niin se kehittää ongelmakäyttäytymista turhautumiseensa.

[JMTNT]

"vaikka niin että toinen koira hyökkää sen päälle ) niin se ei tappele vastaan?"

Toisen koiran hyökkäys aiheuttaa kohteella olevalle koiralle puolustautumisen, eli henkiin jäämisen. Se ei ole silloin koiran oma-aloitteellisuutta hyökätä. Samoin, kuin koira esim. eläinlääkärissä saattaa rauhoituksessa puraista omistajaana, kun kokee olevansa turvaton. Ihan eri asia on koiran oma-aloitteinen viettiensä toteuttaminen.