Koirahyökkäykset

[Tiibetinhelmi]

Kannatan Dacrestin ideaa! Tai ainakin joku vastaavan tyyppinen organisaatio. Eihän tää näin voi jatkua.

[Sopuli]

Erehdyin lukemaan jonkun uutisen kommentteja, eivätkä ne taaskaan yllättäneet. Valitettavasti rotujen puolustelijat eivät kommenteillaan ja olemuksellaan vakuuta, että näin fiksuissa ja vastuullisissa käsissä ovat ihan tosi ihania ja kaikkia rakastavia koiria. Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään, kun ovat niin saaneet rakkautta. Tasan yksi(1) omistajan kommentti oli virkistävä poikkeus. Hän totesi, että kyllä hän taistelurotuisensa kanssa lähtee portistaan ihan eri asenteella kuin toisen koiransa kanssa, vain koska tiedostaa sen erilaisen potentiaalin.

[Valkosipulisilakka]

Minun mielestäni etenkin näillä taisteluroduilla näkee paljon sitä, että koiraa viedään pentuna valtavan paljon koirapuistoon, ja toki se pentuna tulee toimeen kaikkien kanssa. Pennut yleensä aina tulevat toimeen! Sitten kun koira aikuistuttuaan ensimmäisen kerran kilahtaa ja tappelee, ollaan ihan huuli pyöreänä, että miten se nyt noin. Yleensä vielä syytetään toista osapuolta provosoinnista, koska eihän meidän Franco, se on halinalle...

[Koiruuksia]

Mulla kun oli eka rottweileruros (s. 1995) niin ajattelin vähän samalla tavalla, että kun oikein sosiaalistan sitä muihin koiriin niin siitä tulee aikuisenakin koirasosiaalinen.
Voi miten väärässä olinkaan, vaikka kuvittelin toisin kun uros oli ko melkein 2 vuotias ja kävimme koirapuistossa viikoittain.
Kun koira täytti 2v niin vähitelleen alkoi käydä selväksi ettei se ole mikään koirapuistokoira.
Loppujen lopuksi se oli hyvin vieraskoira-aggressiivinen ja epävarma.
Jotain merkitystä on varmaan nuorena saamilla huonoilla kokemuksilla. Koirapuistossa nimenomaan. Dobermanni ja dalmatialainen (uroksia molemmat) pääsivät hyökkäämään sen kimppuun.

Tuon uroksen jälkeen olen pitänyt visusti huolen että rwu pennulle eikä minkään ikäiselle tule yhtään huonoa kokemusta toisista koirista.
Kaikki kolme urosta (nyt siis menossa kolmas tuon ekan jälkeen) ovat olleet täysin välinpitämättömiä muiden koirien mahdollisille räyhäämisille.

[JMTNT]

Koiruuksia, hyvin todettu. Jotenkin yhteenaikaan oli muotia sosiaalistaa pentukoiraa. Ja mua aina säälitti koirat, jotka joutuivat seisomaan ihmisvilinässä, kun niitä sosiaalistettiin. Mutta todellisuudessa pentukoiran pitää oppia turvautumaan ja aikuisena luottamaan omistajaansa. Tämä luottavaisuus horjuu, kun omistaja vie koiran sille epämukavaan paikkaan, jolloin koira stressaantuu ja olettaa, että omistajallakin on sama tunnetila.

[Ihan kiltti]

Jotain merkitystä on varmaan nuorena saamilla huonoilla kokemuksilla. Koirapuistossa nimenomaan. Dobermanni ja dalmatialainen (uroksia molemmat) pääsivät hyökkäämään sen kimppuun.

Tuon uroksen jälkeen olen pitänyt visusti huolen että rwu pennulle eikä minkään ikäiselle tule yhtään huonoa kokemusta toisista koirista.

Juuri näin pitäisi toimia kaikkien koirien kanssa, ei vain vaativampien. Kiltit ja hyväntahtoisetkin koirat oppivat puolustamaan koskemattomuuttaan ja joa tappelemaan. Koirapuistoissa kokoontuvat porukat eivät näytä pitävän minään kaikenlaisia nylkyttämisiä, päsmäröintejä ja painostamisia. Ihan niin kuin sellaiset kuuluisivat koirana olemiseen. Sellaisessa kulttuurissa kasvaa koiria, joille hyökkäys on paras puolustus. Koira voi kotioloissa ollakin kiltti ja lempeä, mutta ulkomaailma on sille turvaton paikka.

Minusta koirahyökkäysten syy ei ole koirayksilöissä eikä roduissa, vaan koirien omistajissa. Siis kaikkien alueen koirien omistajissa: kävelyteiden varsillakaan ei pitäisi tulla tilanteita, joissa muut koirat säikyttelevät, alistavat tai kiusaavat pentua/nuorta koiraa. Puolustusviettiset koirat ovat toki erityisen haavoittuvia, mutta ei sellainen tee hyvää millekään koiralle. Koiran stressistä ja sen vaikutuksista puhutaan liian vähän.

Rotukiellot eivät poista koirien omistajista johtuvaa ongelmaa, siksi kannatan koira-ajokorttia ja sen systemaattista valvontaa. Koulutuksen olisi myös jatkuttava koiran hankkimisen jälkeen esim. vuoden ajan, koska koiraosaamista ei voi oppia kertakurssilla. Teoria pitää viedä käytäntöön yhdessä koiran kanssa, koiran kehitysvaiheiden mukaisesti. Itsekin tykkään käydä ulkopuolisen ohjauksessa aina, kun on uusi koira talossa. Ulkopuolinen näkee sekä minut että koiran kokonaisuutena, minä näen koirasta vain etuosan enkä itseäni juuri ollenkaan. Koira-ajokortti voisikin oikeastaan olla koirakohtainen.

[Ninni]

Ihmisiä pelotellaan sillä, että koirasta kasvaa epäsosiaalinen ellei se saa pussata moiskauttaa niitä vastaantulevia koiria pentuna.
Se pelko persiissä omistaja kävelee, ja suostuu sitten kaikenlaisiin kohtaamisiin. Joissa ei tiedä koskaan miten käy.
Ja vaikka koira olisi kilttikin, koiralle jää muisto että tuo taliaivo omistaja sitten päästelee ketä vaan tähän meikäläisen iholle. Joten täytyypä varautua.
Sitten on niitä koiria, että teet miten teet, niin koirasta kasvaa remmiräyhä. Ensin se on koirasta hauskaa, sitten sitä tulee vahingossa vahvistettua jollakin. Sitten jostain kävelee joku neropatti joka väittää, että noin siinä käy kun ei sosiaalista.
No sosiaalistaminen on sitä, että korva irti kun hihnat kietoutuu siinä "leikkiessä" ja koirat ei pääsekään toisistaan irti, isompi päättää tuolle röyhkeälle pennulle antaa opetuksen. Ei välttämättä olisi ollut edes mikään aggre koira alunperin, ja omistajakaan ei valehdellut kun sanoi sen olevan kiltti.
Mutta hihna! Tai ihmisen vaikutus ylipäätään.
Sitten on irtokoirat toki oma lukunsa, jotka vaurioittavat pennun psyykettä ryntäämällä kohti. Mutta vaikka koira ei olisi nähnyt koskaan irti juoksevaa koiraa, niin kyllä epäluulot aikuisella herää jos sellainen lähestyy. Siihen ei tarvita kokemusta, mutta se tulee toki pisteenä iin päälle, kun ei se kaksilahkeinen mitään koiraansa puolusta vaan antaa kaikkien nylkyttää sitä kuin vierasta sikaa.
Varsinkin koirapuistossa.
Vaikka se pentu hakee sun jaloissa turvaa, ja koittaa yrittää että hänellä olisi äiti/isä tukena. Muttei ole ketään. Housut vain seisovat ja kännykässä vaihtuu kuvake.
Minä otan sen riskin, että koirasta kasvaa täys kylähullu, enkä anna koskaan tervehtiä yhtään koiraa. Tervepäisten koirakavereidenkin haku on niin kiven takana, ettei se omistaja ole sekaisin nameista, niin antaa olla. Eletään erakkona.
Ps. ja kun tuli remmeistä, hyökkäyksistä ja nameista puhe, niin vaikka itsekin teen varmasti koirankasvatuksessa ajoitusvirheitä ja maksan niistä hintaa sitten
Niin näin aivan törkeen huolimattoman naminkäyttäjän. Ne on VAARALLISIA kapistuksia ja Suomen eläinsuojelulaissa pitäisi varoittaa näistä kyseenalaisista koulutusvälineistä kuten namit.
Aiheuttavat jopa kärsimystä väärin käytettynä.

Näin nimittäin pennun taluttajan, jonka koira katsoi meitä aina välillä. Se pentu olisi ollut kohtuu välinpitämätön, ja omistaja puhui rauhallisena. (palkkasi koiraa toki puheellaankin, mikäli koira olisi kuunnellut)
Sitten alkoi namien jako. Se antoi joka toisella askeleella koiralleen namin, ja kehui.
Muttei huomannut, että se koira katsoi MEITÄ kokoajan, ja otti aina sen napin naamaan vaan sivukuonolla.
Omistaja kehui koiraa kun se oikein tapitti meitä, luuli että he ovat menossa eteenpäin.
Viimein se pentu sitten käännähti kunnolla ja otti sellaiset muutaman ryntäysaskeleen meitä kohti. Omistaja, jos luet tämän, niin mitä ongelmia koirallesi tulee, niin itse opetit.

[Sopuli]

Taluttaja siis luultavasti toimi jokseenkin kuten nykyaikaisilla kursseilla opetetaan. Eli nimenomaan häiriön katsomisesta palkitaan aluksi.

[Umac]

Minusta koirahyökkäysten syy ei ole koirayksilöissä eikä roduissa, vaan koirien omistajissa. Siis kaikkien alueen koirien omistajissa: kävelyteiden varsillakaan ei pitäisi tulla tilanteita, joissa muut koirat säikyttelevät, alistavat tai kiusaavat pentua/nuorta koiraa. Puolustusviettiset koirat ovat toki erityisen haavoittuvia, mutta ei sellainen tee hyvää millekään koiralle. Koiran stressistä ja sen vaikutuksista puhutaan liian vähän.

Tämähän on juuri se, mikä omalla nykyisellä on omalla kylällä: riittävän monta aggressiivista ei-taistelurotuista tullut iholle ja pyhä viha ja epävarmuus kestää elämän loppuun asti. Se on pehmeälle koiralle sellainen härdelli, että jättää jälkensä vaikka itse / me olemme saaneet estettyä ihokontaktit mitä ihmeellisimmillä liikkeillä, nostoilla ja blokkaamisella. En silti pidä omia katuja vaarallisina, kaikki nämä vuodet eli kohta 9v täällä on taaperrettu. Tietyt urokset reagoivat voimakkaasti toisiinsa ja niin se on, koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Eihän joku ulkopuolinen voi tietää historiasta mitään jos sattuu tuohon kadulle samaan aikaan kun naapurin terrieriuros vetää kierrokset tappiin ja oma vastaa siihen taatusti. Se näyttäytyy asiasta mitään tietämättämälle taistelustaffin aggrelta ja siitä kirjoitellaan näppis kuumana nettiin. Vaikka sama koiran käytös poikkeea niin omalla kylällä kuin muuallakin aivan eri tavoin eri yksilöiden kohdalla. Riippumatta sukupuolesta tai rodusta.
Ja tämä kaikki vain toteamuksena, meillä ei ole kokemusta mistään kirjoittelusta nettiin siis, ei seläntakaisista puhumisista tai päin naamaakaan todetuista. Joskus naapurin terrierin emäntä oli todennut isännälle, että "voi voi näistä ei taida koskaan tulla kavereita" ja juu ei, niistä ei tule. Eikä tarvitse, sellaisia ne koirat on, roturyhmät ja terrierit. Täällä moikataan kaikki toisiamme ja koirat on kytkettyinä, mennään ohi ja ei jäädä vellomaan siihen, että toisilleen vieraat koirat eivät tule toimeen keskenään. Sitä pidetään päivänselvänä asiana puolin ja toisin, ei minään ominaisuutena joka olisi vain taistelukoirilla.
Eli hyvin kiitollisena asumisrauhasta, naapureista ja tutuista koirakoista, oli ne meidän moikkaustuttuja tai ei, tulevat koirat toimeen tai ei.

[Ninni]

Taluttaja siis luultavasti toimi jokseenkin kuten nykyaikaisilla kursseilla opetetaan. Eli nimenomaan häiriön katsomisesta palkitaan aluksi.

Onko ne siis oikeesti ihan hulluja? Tekevät remmiräyhiä koirista?
Ei voi olla totta
Mikähän mahtaa olla alun jälkeen seuraava vaihe. Kun koiraa ensin on palkattu siitä että se kiinnostuu vastaantulijoista.
Sitten varmaan alkaa se vaihe missä koira on pipipää, ja kouluttaja käskee muuttaa maalle tai harkita viimeistä piikkiä?

[JMTNT]

Koiralla ei ole johdannaista ajattelukykyä, vaan se toimii vaistojensa varassa. Eli tilanne, missä jokin tapahtuu on koiralle viettien sanelemaa käytöstä. Vertaa esim. jos ovikello soi, niin koira heti ilmaisee sen. Se nukkuu rauhallisesti, mutta ovikellon ääni muuttaa hetkessä sen viettiä. Samoin katsekontakti tarkoittaa "pyytää namia", mutta koira ei osaa yhdistää sitä ympäristössä tapahtuvaan, vaan omistajan kanssa kokemaan mielihyvään. Ja namikoulutus on niinkauan helppoa, kun koira hyväksyy namin. Se on sille yhteenkuuluvuutta omistajan kanssa. Sitten viettiensä ansiosta namit on hui hai, kun vaisto vie koirn esim. puolustus tilanteeseen, eli remmirähjäykseen.

[Ninni]

Yleisviettinä henkiijääminen.
Ruokaa ehtii syödä myöhemminkin, etusijalla on aina puolustusvietti jos ruoka ja itsensä/omistajan puolustaminen laitetaan rinnakkain.
Koira ei ole lahjottavissa.
koira joka vaihtaa puolustamisen namiin tilanteissa, jotka sitä huolestuttaa, ei ole puolustusvietitnen alunperinkään.
Jos koira katsoo toista koiraa, ja sille työnnetään nami suuhun, saatetaan silti vahvistaa sitä ajatusta, mikä sillä on toista koiraa kohtaan.
Se ajatus voi olla mikä vaan, mutta jos koira ei edes katso omistajaa vaan toista koiraa, on järjetöntä työntää nakkia huuleen.
Palkkaamisellakin pitäisi olla joku peruste.

[JMTNT]

Palkkaamisella on ainoastaan pikkupennulle opetettavat käskysanat. ISTU käsky ja nami ja pentu oppii, että tekee oikein. Käskyt opittuaan koiran pitää oppia noudattamaan niitä ja siinä tulee koiran ja omistajan yhteistyö esiin.

[Ihan kiltti]

Täällä moikataan kaikki toisiamme ja koirat on kytkettyinä, mennään ohi ja ei jäädä vellomaan siihen, että toisilleen vieraat koirat eivät tule toimeen keskenään. Sitä pidetään päivänselvänä asiana puolin ja toisin, ei minään ominaisuutena joka olisi vain taistelukoirilla.
Eli hyvin kiitollisena asumisrauhasta, naapureista ja tutuista koirakoista, oli ne meidän moikkaustuttuja tai ei, tulevat koirat toimeen tai ei.

Aika lailla ihanteellinen tilanne nykyisin. Alkuaikojen ikäviä tilanteita ei ehkä olisi sattunut, jos kaikilla koiranomistajilla olisi alusta alkaen enemmän osaamista omasta rodusta ja sitä kautta realistisempi käsitys siitä, miten todennäköisesti se kaveeraa yhtään kenenkään kanssa. Tai edes koiranlukutaitoa sen verran, että voisivat reagoida ennen kuin tilanne menee hankalaksi. Tyyliin että mitä eroa on leikkisän, kiihtyneen tai pullistelevan koiran hännän heilutuksilla.

Taluttaja siis luultavasti toimi jokseenkin kuten nykyaikaisilla kursseilla opetetaan. Eli nimenomaan häiriön katsomisesta palkitaan aluksi.

Onko ne siis oikeesti ihan hulluja? Tekevät remmiräyhiä koirista?

Tästä olisi kyllä kiinnostava kuulla lisää. Onko se vähän aroille tai epävarmoille koirille tarkoitettu taktiikka, jolla lisätään koiran itsevarmuutta...? Koiran epävarmuushan on yleisin remmirähjäyksen juurisyy, että sikäli siinä voi olla järkeäkin. Sen tosin pitäisi olla selkeä ja helposti omaksuttava malli, ettei menisi sheippaamiseksi niin kuin Ninnin näkemässä tapauksessa.

[JMTNT]

Oli suorastaan pöyristyttävää ajatella koiran tunnetilaa, kun se saapuu kerrostalo kotinsa ulko ovesta ulos ja alkaa heti haukkumaan, vaikka ei toista koiraa eikä mitään muutakakaan vaaratilannetta ollut lähettyvillä. Se ettei omistajan taidot riittäneet koiran luottamuksen opettamiseen johtuu mielestäni siitä, kun kotona koira pistetään portin taakse tai häkitetään, jonka koira kokee rangaistuksena, kun joutuu erilleen "laumastaan".

[Ninni]

Muok, jaaritusta.

[JMTNT]

"Onko se vähän aroille tai epävarmoille koirille tarkoitettu taktiikka, jolla lisätään koiran itsevarmuutta...? Koiran epävarmuushan on yleisin remmirähjäyksen juurisyy, että sikäli siinä voi olla järkeäkin".

Koiran epävarmuus lisääntyy, jos sitä palkitaan koiran tunnetilan mukaan. Epävarman koiran pitäisi omistajan johdattamana kokea yhteenkuuluvuus, että omistaja suojaa, eikä tämä rakennu namittelulla, vaan omistajan ja koiran yhteisellä kokemuksella, eli yhdessä koetaan koiraa pelottavat asiat . Ja tämä pitää rakentaa jo pentuvaiheessa, luottamus.

[Ihan kiltti]

^^ ja ^: olen samaa mieltä siitä, että luottamus ja yhteistyö ovat tärkeitä. Yhteistyöhalun ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentamisesta taidetaan olla eri kannoilla. Ehkä se kertoo siitä, että samaan päämäärään pääsee montaa eri reittiä.

[Ninni]

Hyvä hyvä. Hyvää keskustelua on kiva seurata.

[Valkosipulisilakka]

^Sorry, mutta tuo kuulostaa siltä, että itselläsi taitaa olla vahva ideologia. "Asiat nyt ovat näin ja piste!". Itse arvostan koiraihmisissä sitä, että osataan mukautua kyseiseen koirayksilöön eikä pitäydytä jäykästi ideologiassa. Hyvä kouluttaja osaa käsitellä niin machoa rottweilerurosta kuin herkkää bc- narttuakin.

[JMTNT]

Valkosipulilisilakka."itse arvostan koiraihmisissä sitä, että osataan mukautua kyseiseen koirayksilöön eikä pitäydytä jäykästi ideologiassa. Hyvä kouluttaja osaa käsitellä niin machoa rottweilerurosta kuin herkkää bc- narttuakin"

Ja sillä "hyvä kouluttaja" ihmisellä täytyy olla jokin vaatimustaso. Osata mukautua omaan koirayksilöönsä tekee koiraperheestä naapureiden riesan. Koiraan jos alkaa mukautua, niin koira kyllä osaa käyttäytyä ilman laumasidonnaisuutta.

[Ninni]

Muok, jaarittelut pois koska turhaan ne jää tänne pitentämään ketjua
Lukenut se jolla kiinnostaa, loput voi jatkaa omiaan.

[Ninni]

Itse asiassa väistämätöntä on muodostaa ensin jokin ideologia, koska se käyttää tilan joka on kokemuksesta tyhjä.
Siitä ideologiasta pitää vaan olla valmis joustamaan tilanteen mukaan. Mun ideologia on se, että namien jakaminen on hanurista.
Olen silti jakanut runsaasti nameja koiralleni, viimeksi tänään. Koska se on tilanne mikä ratkaisee, ja tavoite.

[Koiruuksia]

En jaksanut lukea noita jaaritteluja, sori olen ollut yli viikon flunssassa.
Omalla kokemuksella hyvin monet rodut/koirat ovat helppoja kouluttaa. Eniten omakohtaista kokemusta on rottweilereista.

Nyt on eka basenji. Suosittelen jokaista joka ajattelee tietävänsä jotain koiran kolutuksesta, kokeilemaan kovaa, dominoivaa ja terävää basenjia (on näitä kuulemma pehmeitäkin joilla ei ole dominanssia. Itselle vaan sattui tällainen yksilö)
Tämä oma basenji ainakin oppii nopeasti, se on hyvin älykäs. Paino sanalla _hyvin_. Osaamansa toteuttaminen silloin kun omistaja pyytää/käskee onkin sitten välillä aikalailla samaa luokkaa kuin kissalla. Välillä toimii kuin unelma.
Lisäksi basenji ketjuttaa päässään itselleen edullisesti. Esimerkiksi ei toivottujen asioiden pitäminen suussa. Juu, pudottaa kyllä heti kun sanotaan ja tulee hakemaan namin. Menee sitten vaan ottamaan (esimerkiksi ulkona) toisen kiven ja odottaa että saa pudottaa sen (ja että saa palkan) jne jne.
Kuvittelit opettaneeni koiralle esineen/ei toivotun tavaran irrotuksen mutta basenji teki siitä kivan leikin. Kun otan tavaran suuhuni ja sitten pudotan sen, saan namin. Olen kuullut että on rodulle ihan tyypillistä.
Eipä ole tällaista ollut tämän yli 40 vuoden aikana yhdenkään koiran kanssa. Ei edes huippuälykkääksi sanotun bordercollien kanssa.
Mutta bordercollie tekee osin siksi että se haluaa mielyttää omistajaansa. Basenji ei halua mielyttää ketään muuta kuin itseään.
Tämä on aika mahtavaa. Olen taas oppinut koiran koulutuksesta niin paljon uutta.

Jotkut basenjit kuulemma purkavat toisen koiran aiheuttaman kiihtymyksen käymällä omistajansa jalkaan kiinni.
Mielenkiinnolla odotan alkaako Laku kasvaessaan yrittää tuollaista. Tähän saakka ei ole osoittanut pienintäkään oiretta moisesta.

[Umac]

Tyypillistä myös terriereillä^, olen todistanut monta kertaa. Ent. naapurin koira, nyk. naapurin ent. koira jne. Molemmissa virtasi terrieri vahvasti. Osa selviää purkamalla kiihtymyksen vain ympäripyörimisellä, sekin nähty monesti. Se voi eskaloitua jos menee sitä kiihtynyttä ohjaamaan esim. kädellä tai jalalla. Nuo kaksi edellä mainittua nakkas kiinni omistajaan, useasti, ihan vain estämisestä remmin kanssa. Niitähän näkee myös monilaumaisessa koiraryhmässä. Eri kiihtymys vaihtuu turhaumaksi ja siitä nakkaamaan omaan koirakaveriin.

Minullakin kokemuksia eri roturyhmien koirista ja useammasta yksilöistä. Kaikki ne opettaa, se on selvä.

[JMTNT]

Tälläinen mainos näkyi aikoinaan telkkarissa ja siinä terrieri vetää sukkaa, jossa sanotaan "sidostesukka kestää"
Sidoste-sukka muodostuu ammattitaitoisen henkilökunnan, laadukkaiden raaka-aineiden ja modernin laitteiston saumattomalla yhteistyöllä.

[JMTNT]

No mulle on pari kertaa tapahtunut koirahyökkäys. Siitä on jo kauan, kun sakemanni hykkäsi mun rottiksen kimppuun ja näykkäsi korvaan. Onneksi se oli niin "lempeä" näykkäisi, et mun rotikka ei reakoinut mitenkään ja sakun omistaja niin osaava väistää tilanne. Sitten toinen kerta, kun olin lenkillä rotikan kanssa, niin eikös talon pihalta juossut meitä kohti pieni koira, joka haukkui vimmatusti. Ei ollut minulla muuta mahdollisuutta, kuin topakasti polkea jalkaa potkuasentoon ja koira meni takaisin kotipihalleen.

[aunet]

Koiruuksia sanoitti:
"Ei edes huippuälykkääksi sanotun bordercollien kanssa.
Mutta bordercollie tekee osin siksi että se haluaa mielyttää omistajaansa. Basenji ei halua mielyttää ketään muuta kuin itseään.
Tämä on aika mahtavaa. Olen taas oppinut koiran koulutuksesta niin paljon uutta."

Siinäpä se, et varmaankaan osannut odottaa ostaessasi. Basenji kontra rotikka on aika erikoinen yhdistelmä, mutta taitava olet koirien kanssa. Josko tulisimme sittenkin käymään jossain vaiheessa...

[aunet]

Piti vielä sanomani, että koira joka osaa miellyttää itseään, on erikoisen älykäs!

[Dacrest]

Kuvittelit opettaneeni koiralle esineen/ei toivotun tavaran irrotuksen mutta basenji teki siitä kivan leikin. Kun otan tavaran suuhuni ja sitten pudotan sen, saan namin. Olen kuullut että on rodulle ihan tyypillistä.

Yksi mun sakemanni oli taitava ketjuttamaan, muutenkin supernopea oppimaan ja keskivertoa fiksumpi.
Kun se joutui pitämään kauluria, ajattelin opettaa kaulurin laiton positiiviseksi asiaksi. Kauluri käteen, sanalla "pönttö" koira työnsi päänsä kauluriin ja sai namin. Taputtelin itseäni selkään, kuinka hienosti sain asian opetettua.

Jo ekana päivänä se kauluri alkoi itsekseen putoamaan (aina nurkan takana, mun näkymättömissä) ja koira tuli huolestuneen näköisenä mun eteen kuin sanoen "taas se putosi, laitetaanko takaisin". Koira oli keksinyt kivan namiautomaatin - oli aika rasittavat kymmenen päivää kaulurin kanssa.