Labbisten ristisidevaurioiden periytyvyyttä on tutkittu Yhdysvalloissa. Labbis on tän suhteen riskirotu: 5-10 prosentilla ristiside repeytyy jossain vaiheessa. Myös rottweiler ja newfoundlandinkoira mainittu riskirotuina.
Labbiksilla periytymisaste on peräti 62% ja mm keltainen väri näyttäisi olevan altistava tekijä.
Tutkimuksen perusteella on kehitetty ensimmäinen varteenotettava geneettinen testi koirien monitekijäiselle sairaudelle - näitä on yleisesti käytössä tuotantoeläimillä.
Koiralta tarvitaan poskisolu- tai verinäyte ja sen perusteella voidaan ennustaa, kehittyykö koiralle ristisidevaurio.
Testi on kehitetty rodun pohjoisamerikkalaiselle kannalle ja todennäköisesti toimii myös suomalaiskoirilla, joiden sukutausta on pohjoisamerikkalainen.
Tutkimusta on laajennettu rotikoihin ja nöffeihin.
Tuossa tekstissä erityisesti tää kiinnosti:
"Tietyillä koirien värigeeneillähän on jo aiemmin todettu yhteyksiä joihinkin sairauksiin, ja lisäksi van Rooyn ja Waden labbistutkimuksessa vuodelta 2019 huomattiin koulutettavuuden heikkenevän, kun TYRP1-geenin (ns. B-lokus) väistyvien ruskeiden alleelien lukumäärä kasvoi (0->1->2). Tämä alleelien välinen yhteys oli riippumaton havaittavasta turkin väristä."Jos vedetään mutkat suoriksi: mitä enemmän tuotetaan ruskeita, sen heikompi koulutettavuus kannassa on?
Mielenkiintoista, koska käyttölinjaisissa labbiksissa ei taida ruskeita olla ollenkaan. Näyttelylinjassakin ne olivat (ainakin Suomessa) vielä kasarilla tosi harvinaisia.
Onko käyttiksissä huonomman koulutettavuuden takia ruskea väri hävinnyt? Ja näyttiksissä kun ruskea väri yleistyy, koulutattuvuus heikkenee.
https://www.katariinamaki.fi/l/geenitesti-koirien-monigeeniselle-sairaudelle-ensimmainen-laatuaan-tulossa-labradorinnoutajien-ristisidevaurioille/?fbclid=IwY2xjawFYoTZleHRuA2FlbQIxMQABHbNw_m-x_PpTjae5g-8sIqOo1GzYMWWIi8EzwQKejG0gsKRfMhF0Owb--w_aem_PmIb06opnpytzZxt1xGfcg