Rotukyselyt & -ehdotukset

[msk]

Pitää ilmeisesti olla myös kylmempää säätä kestavä turkki?
Kyllähän se sitten tuonne leonbergi, nöffi, lansulinjalle kallistuu. Bernhardilainen?

[Helmi*]

Msk, ei voi olla totta! Uskomaton olet! Muutaman vuoden näitä asioita pohdittuani olen päätynyt bernhardilaiseen. Jopa kasvattajaakin on jo kontaktoitu. Hänellä koirat elävät hyvinkin 10v ja kun en itsekään ole eilisen teeren neito niin olepahan vain tullut siihen tulokseen että tämä on meidän tuleva maatilan vartija.

Ja siis sen verran lisään että meillä koirat eivät vietä öitä ulkona. Päivän pimetessä tulevat sisälle iltaa viettämään ja yötä nukkumaan.

[msk]

[Jasmike]

Iidis79. Mites olisi borderterrieri? Niitähän pidetään muita terrierejä rauhallisempina ja sosiaalisempina, sellaisina avoimina ja kivoina mukana-menossa -tyyppeinä. Mutta en tunne tätä rotua yhtään laajemmin kuin että olen vähän nähnyt yhtä yksilöä. Tämä rotu saattaisi olla kuitenkin seurakoiraa ja lenkkikaveria hakevalle terrieriryhmästä se rotu, mihin kannattaisi ehkä tutustua paremmin.

Cairneillahan on myös ihan kiva luonne, ja niitäkin kuvataan seurallisiksi ja ei-niin-terrierimäisiksi, mutta cairnien rakenne taitaa olla vähän ongelmallinen terveyden kannalta. Rotu näyttää löytyvän myös inkongruenssikuvattavien rotujen listalta, mutta en yhtään tiedä minkä verran koiria on kuvattu ja millaisin tuloksin.

Norfolkeilla on ilmeisesti ainakin paljon nivel- ja luusto-ongelmia. Muistan että AL:kin, jolla itsellään norfolkkeja, kertoi joskus selkä ym. luusto-ongelmien olevan rodussa harmillisen yleisiä. Norfolkkihan olisi muuten oikein mukava pikkurotu.
Mutta noihin bordereihin ja cairneihin tutustuisin varmaan itse paremmin mikäli olisin pikkuterrieriä miettimässä.

[Iidis79]

Borderterrieri on ollut pitkään sellanen rotu mitä olen pitänyt harkinnassa. Yhteen aika ihanaan sain myös vähän tutustua kun kaverilla oli sellainen. Ois kyllä aika täydellinen.
Terveys on tietty tärkeää, mut nykyään niin monella koirarodulla on jotain niin tyydyn siihen että yritän katsoa vanhemmat ja terveystulokset ja sitten vaan toivoo parasta.

[Jasmike]

Nyt vasta huomasin että havana olikin jo edellisellä sivulla ehdottanut borderterrieriä.

[MJK]

Mistä johtuu että mitteleillä on osalla niin valtavan leveä rintakehä (niinku edestäpäin katsottuna etujalat tosi leveällä)? Onko se lihavuudesta johtuvaa? Näyttelyssä niitä katselin ja ihmettelin sitä...näytti että ei ollut liikkuminen enää oikein vaivatonta

[msk]

Mitteleistä en osaa sanoa, varsinkaan kun en ole nähnyt ko. koiria.
Meillä on sheltillä leveä rintakehä. Ei ole lihava ja liikkuu hyvin vaivattomasti. Edelleen, kohta 12 vuotiaana.

[Myrkkymuratti]

Laitan nyt minäkin kyselyn, kun toisessa ketjussa jo aihetta sivuttiin.

Mikä rotu meille?
-Pienehkö muttei ihan kirppu, ehkä max 15kg
-Sosiaalinen tai välinpitämätön vieraita koiria kohtaan
-Sosiaalinen tai välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan
-Ei haukkuherkimmästä päästä
-Hyvä koulutettavuus (miellyttämishalu, halu toimia yhteistyössä ihmisen kanssa.. eli ei superitsenäinen)
-Mahdollista kouluttaa suht irtipitovarmaksi, eli ei sen tyylistä riista-/saalisviettiä että koira haihtuu näkyvistä heti saaliin/jäljen havaittuaan
-Helppo turkki. Helppo = ei saksin/koneella trimmattava, eikä jatkuvaa kampaamista vaativa. Nypittävä vois ehkä mennä.
-Ihanneluonne olis rohkea, avoin ja leikkisä. Pidättyväisempikin luonne on ok, arkuus ja hermostuneisuus ei.
- Koira tulisi perhekoiraksi (lapset alakouluikäisiä), ulkoiluseuraksi ja harrasteluun ilman suurempia kisatavoitteita.

Harrastuksista itseä kiinnostaa eniten toko/ rallytoko, mutta muutakin varmaan tulis kokeiltua sen mukaan mistä on koulutuksia tarjolla. Asumme kaupungissa, missä on mukavia ulkoilumaastoja, mutta niissä liikkuu paljon muita koiria ja ihmisiä. Myös koirapuistoissa on mahdollista käydä. Oma piha tällä hetkellä tosi mini, mutta tulevaisuudessa toivottavasti sellainen, että siinä mahtuis juoksentelemaan. Koira tulisi tällä haavaa ainoaksi koiraksi. Taloudessa on myös vanha kissa, joka on entuudestaan tottunut koiriin.

Aiempi koira (joka valitettavasti jäi lyhytikäiseksi) oli cockerspanieli. Luonne oli kultaa, mutta turkin takia uusi cockeri ei ole vaihtoehto. Terrierit kiehtoo, mutta mitä tarkalleen on se "terrieriluonne", jolla terrierejä harkitsevia aina pelotellaan?

[msk]

Borrieri

[Umac]

^^Tuohan on staffinarttu, kaikki kohdat täsmäävät moneen yksiköön. Ja siinä on se terrierimäisyys pohjalla olemassaan.
Sehän on periksiantamattomuutta, moottorin voimaa ja kykyä reagoida nopeasti. Sen vastapainona siis ihmisten tulee olla itse periksiantamattomia, osata suitsia moottorin toimintaa ja ennakoida. Ei sen kummempaa!
Jos se bull-tyyli ei viehätä niin miten irlanninterrieri? Vehnä? Olkootkin, että itse "kammoan" vehniä mutta ehdotuksena siis?
Koirapuistoissa emme käy kuin niiden ollessa tyhjänä ja niin tekee moni muukin terrierin kanssa, on käymättä. Se huomiona.

[Myrkkymuratti]

Pitäiskö msk:n alkaa kasvattaa borriereja, kun ne ois niin ihanteellisia koiria monille?

^^Tuohan on staffinarttu, kaikki kohdat täsmäävät moneen yksiköön. Ja siinä on se terrierimäisyys pohjalla olemassaan.
Sehän on periksiantamattomuutta, moottorin voimaa ja kykyä reagoida nopeasti. Sen vastapainona siis ihmisten tulee olla itse periksiantamattomia, osata suitsia moottorin toimintaa ja ennakoida. Ei sen kummempaa!
Jos se bull-tyyli ei viehätä niin miten irlanninterrieri? Vehnä? Olkootkin, että itse "kammoan" vehniä mutta ehdotuksena siis?
Koirapuistoissa emme käy kuin niiden ollessa tyhjänä ja niin tekee moni muukin terrierin kanssa, on käymättä. Se huomiona.

Noista irlanninterrieri on rotukuvausten perusteella kiinnostavin, mutta metsästysvietti mietityttää. Mikä vehnäterriereissä kammottaa? Itseä epäilyttää kun ainakin aiemmin rodussa kuului olevan paljon allergioita. Myös staffin tyypillisissä terveysongelmissa mainitaan allergia ja iho-oireet.

[Umac]

Minulle vehnis on aina näyttäytynyt avoimen aggrena niin koirille kuin koiran omistaville ihmisille. Meillä oli vanhassa kotipaikassa naapurissa sellainen, täällä asui vuosia sellainen ja vastaan tulee yksi, se narttuna pysyy omistajansa hallinnassa. Nuo kaksi muuta olivat uroksia ja päälle ne tuli, ei siinä ollut mitään muuta mielessä. Sitten kun et näe naamaa trimmaamattoman karvan alta ja pyörivät voltteja jne. Se vaan näyttäytyy siis vaikeasti hallittavana! Aina pitää jättää optio siihen, että omistajat eivät välitä tai eivät ole osanneet.

Irkun metsästyspuolesta en tiedä, en siis rodusta muutenkaan. Mutta koko voisi olla jotain oikeata?

Staffin iho- ja allergia-asiat on ehdottomasti huomioitava! Niistä löytyy mm. rotuyhdisyksen kyselyistä tavan kansan vastauksia, ellit tietävät paljon ja jos vain löytäisi asiasta avoimesti puhuvan ja huomioivan kasvattajan. Miehen kolmesta staffista yhdellä eli keskimmäisellä on ollut furkkua ja töhnäkorvia mutta se ruokakin oli ihan karseata mitä hän syötti sitä aikaa koiralle. Mahaa, Frolicia ja maksalaatikkoa- tyyliin. Mikä osuus sitten on hormoneissa, tekemättömyydessä ja yleisessä elossa, vaikea sanoa. DogRiskiltä löytyy ravitsemustietoa mm. liha vs. nappulat jne.

Olikos se borderi jo mainittu? Siinäkin toki vapaanapito tulee rakentaa tiukan hallinnan kautta sillä kyllä varmasti nenä vie riistan perään?

[msk]

Vehnäterriereillä on (työkaverilla on kaksi) kuulemma todella paljon kaikenlaisia iso-ongelmia, vatsaongelmia (oksentelua, ripulia) ja allergioita.
Mitään faktatietoa asiasta ei minulla ole.

[Dacrest]

Terrierit ovat alunperin metsästyskoiria ja sieltä tulee jääräpäisyys, periksiantamattomuus. Kun terriereillä ei ole paimenkoiramaista miellyttämisenhalua, omistaja saattaa joutua hieromaan älynystyröitään tapakasvatuksessa ja koulutuksessa.
Monet terrierit ovat aika itsetietoisia otuksia.

Taustastaan johtuen terriereillä on aggressiota: tilanteen tullen terrieri syttyy räjähdysmäisesti, eikä aggressio sammu helposti vaan saattaa esim koiratappelussa suuntautua väliin tulevaan omistajaan.
Monissa terrieriroduissa urokset sietävät huonosti toisia uroksia, nartut ovat yleensä sopuisampia.

Tuttu kasvattaa staffeja ja sanoi rodussa olevan niin paljon allergioita, iho-ongelmia, atopiaa yms että joka pentueessa on vähintään yksi, vaikka tekisi jalostusvalinnat kuinka huolella.

Vehnäterriereitä kasvattava kaveri on huolestunut Suomessa rodun luonteiden pehmenemisestä. Kun haetaan lepsua seurakoiraa ja hävitetään terrierimäisyyttä, hermorakenteet heikkenevät ja alkaa olemaan liian pehmeitä, toimintakyvyttömiä, jopa arkoja koiria. Tämä sama näkyy kaikissa alunperin käyttöroduissa, joita jalostetaan seurakoiramaisempaan suuntaan.
Kaveri on tuonut jostain ulkomailta vahvaluonteisempia, terrierimäisiä vehniä, mutta niissä etenkin urokset saattavat olla aika haastavia. Ei ihan joka perheen seurakoiraksi sopivia.

[Iidis79]

Mikä ois sellanen pieni aluskarvaton pitkäkarvainen seurakoira? Tulee mieleen vain yorkki. Mut ovatko noi "pienet vakoiset" eli bichon rodut sellaisia myös. Onko muita?
Aika moni koti Yorkki on lyhyessä karvassa, mietin että mitä muita ois sellasia. Havanna miellyttäis lyhytturkkisempana, mut niillä taitaa olla alusvillaa.

[Dacrest]

Perhoskoira. Rotumääritelmän mukaan alusvillaa ei ole, toki joillain yksilöillä jonkin verran on. Olen nähnyt kuvia ulkomaisista perhosista joilla turkki on kuin kleinspitzillä, Suomessa en ole sellaisiin turkkeihin törmännyt.

Bichoneista osa on trimmattavia ja kaikki taitavat vaatia aika paljon panostusta turkin hoitoon. Ainakin jos näyttelyturkissa pitää.

Pienistä seurakoirista maltankoiralla ei tietääkseni ole pohjavillaa, vaan silkkinen, pitkä turkki. Joskus rotua harkitsin, mutta terveys- ym asiat saivat unohtamaan rodun.

[havana]

Dacrest kirjoitti hyvin terriereistä. Se on sanottava, että omani ei ole avoimen aggressiivinen toisia uroksia kohtaan ja pystyy lenkkeilemään toisten kanssa, mutta ei sillai ole kaveria, toki muutama poikkeus löytyy. Ja näin varmasti on monen kohdalla. Monet terrierit ovat ahneita ja/tai lelujen/pallojen perään, joten tuota kautta motivointi onnistuu. Aina ei ole niin helppoa ja siksipä meillä tyyppi kulkee myös nimellä junttieinari

Vehnästä, niillähän on sitten sitä turkinhoitoa, pehmeä turkki, joka imee kaiken lian.

Ja pieni pitkäkarvainen rotu, jolla ei aluskarvaa, maltankoira ja havanna ainakin. Joillain havannoilla on aluskarvaa, mutta sitä ei pitäisi olla tai korkeintaan hyvin niukasti.

[Dacrest]

Suosittele lintukoiraa metsästyskäyttöön.
Koiran ensisijainen tehtävä olisi noutaa pudonneet linnut maalta sekä vedestä. Muita mahdollisia harrastuksia on ainakin verijälki ja nosework.

Koira saisi olla kohtuullisen kokoinen, max 30kg. Säänkestävä, että tarkenee sorsametsällä. Helppohoitoinen turkki.
Luonteeltaan sosiaalinen muiden koirien ja ihmisten kanssa. Hyvähermoinen, hyvä koulutettavuus ja nenän käyttö.

Olen harkinnut mm bretonia, flättiä, labbista ja pienimünsterinseisojaa.
Pienimünstereilla taitaa olla luonteissa paljon hajontaa, arkojakin yksilöitä. Labbiksissa saa helposti toimivan, mutta terveyspuoli on aikamoista lottoamista. Fläteissä on kaikki samassa paketissa, toki paljon syöpää. Bretoni kiinnostaa tässä vaiheessa eniten, mutta miten jäljestys sujuu?

Onko kokemuksia ko roduista tai suositella jotain muuta?

[Jasmike]

Iidis79, maltankoira ja havannankoira ovat rakenteeltaan tappijalkaisia ja pitkäselkäisiä. Ainakin havannankoirilla on todella paljon rakenteesta johtuvia etujalkojen kasvuhäiriöitä eli inkongruenssia sekä siihen liittyviä nivelvikoja ja -rikkoa. Myös lonkissa on paljon vikoja, selissäkin jonkin verran. Polvi- ja ristisideongelmat ovat rodussa niin yleisiä että jotkut vakuutusyhtiöt ovat sulkeneet niiden leikkausten korvaamiset jo vakuutustensa ulkopuolelle.

[Jasmike]

Dacrest, sukulaisillani on bretoneita ja korthalsingriffoneita noutavina ja jäljestävinä koirina. Ovat olleet tosi tyytyväisiä kumpaankin rotuun niin metsästyskäytössä, harratuksissa kuin perhekoirinakin, ja ainakin nuo heidän koiransa tulevat hyvin juttuun myös muiden koirien kanssa.

[Dacrest]

Korthalsingriffoni on mulle tuntematon, tiedän suunnilleen miltä se näyttää.
Täytyypä tutustua siihenkin.

[Myrkkymuratti]

Lisään vielä, että kuvittelin pitkään vastauksen omaan rotutoiveeseeni olevan Länsigöötanmaanpystykorva. Oletko Iidis79 sitä harkinnut?

Kesällä kävin tutustumassa göötteihin koiratapahtumissa, ja lyhytjalkaisuus tuntui luonnossa häiritsevämmältä kuin kuvissa. Rakenteissa on kyllä selkeää vaihtelua, ja kevytrakenteisemmat koirat eivät näytä yhtä epäsuhtaisilta kuin tukevarunkoisemmat. Gööttejä ei käsittääkseni lyhyistä jaloista huolimatta vaivaa tappijaloille tyypilliset terveysongelmat ollenkaan siinä määrin kuin monia muita lyhytjalkaisia rotuja. Ehkä siksi ettei siitä ole jalostettu niin pitkäselkäistä kuin esim. corgi? Mutta silti se ulkonäkö häiritsi silmää luonnossa. Kai siihen tottuis, mutta suurempi epäilyksen aiheuttaja oli gööttien äänekkyys. Toki koirat joukolla kokoontuessaan innostaa toisiaan haukkumaan, mutta hirvittää jos itselle osuis äänekkäimmäistä päästä oleva yksilö.
Rodussa olis kyllä paljon hyvää: tasapainoiset luonteet, terveystilanne, turkin helppohoitoisuus, paimenkoiratausta (koulutettavuus ja että pysyy luonnostaan omistajan lähistöllä)..

[Nelth]

Suosittele lintukoiraa metsästyskäyttöön.
Koiran ensisijainen tehtävä olisi noutaa pudonneet linnut maalta sekä vedestä. Muita mahdollisia harrastuksia on ainakin verijälki ja nosework.

Koira saisi olla kohtuullisen kokoinen, max 30kg. Säänkestävä, että tarkenee sorsametsällä. Helppohoitoinen turkki.
Luonteeltaan sosiaalinen muiden koirien ja ihmisten kanssa. Hyvähermoinen, hyvä koulutettavuus ja nenän käyttö.

Olen harkinnut mm bretonia, flättiä, labbista ja pienimünsterinseisojaa.
Pienimünstereilla taitaa olla luonteissa paljon hajontaa, arkojakin yksilöitä. Labbiksissa saa helposti toimivan, mutta terveyspuoli on aikamoista lottoamista. Fläteissä on kaikki samassa paketissa, toki paljon syöpää. Bretoni kiinnostaa tässä vaiheessa eniten, mutta miten jäljestys sujuu?

Onko kokemuksia ko roduista tai suositella jotain muuta?

Omakohtaista kokemusta ei lintukoirien metsästyskäytöstä ole, mutta metsästyskoulutuksissa on tullut jonkin verran käytyä. Sellainen mielikuva syntynyt, että kaikista lintukoiraroduista (noutaja-, seisoja- ja spanieliakselilla siis) voi saada tuollaisen pudonneet ja haavakot talteen keräävän, mutta seisojat (ja spanielit) on alkuperältään jo ennen laukausta työskenteleviä koiria eli niistä saanee suurimman potentiaalin irti sellaisessa käytössä. Olen kuullut noutajiakin opetettavan ylösajaviksi, mutta kannattanee huomioida, että hallinnan rakentaminen laukauksen jälkeen työskentelevälle voi olla vähän erilaista kuin jo ennen laukausta työskenteleville.

Edit / Piti vielä se sanoa, että katselin joskus mejäkäyntejä ja bretoneja ei siellä kyllä juurikaan näy. Olisi kyllä itekin mielenkiintoista kuulla bretonien (ja ylipäätään seisojien) nenän käytöstä kokemuksia! Itteä mietityttäisi seisojien kohdalla vissiin aika tyypillisesti vahva ilmavainuisuus.

Heitän vielä villinä korttina ilmoille monipuolisen viiriäiskoiran, mutta paljon on kyllä tosiaan kiinni siitä, minkä tyyppisen koiran kanssa haluaa metsästää.

[Dacrest]

Viiriäiskoira kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta. Rotuyhdistyksen rotukuvauksesta: "Luoneeltaan se on terävä, ystävällinen, tasapainoinen".
Mitähän tuo terävyys mahtaa tarkoittaa? Terävyyttä metsästystilanteessa?

[Iidis79]

Pitkäselkäisyys ja tappijalkaisuus ei häiritse niin paljon, kunhan ei ole ihan mäykky tasoa, vaikka esim kääpiömäykyt on ihan söpöjä.
Göötin miellän enempi työkoiraksi eikä muutenkaan jotenkaan pidä. Heeleri miellyttää, koska on kuin mini porokoira.
Mun mittelillä oli pohjavillaa karvanlähdön aikaan, mut kun sen sai harjattua niin sit oli pitkään taas vain päällyskarvaa.
Emmä tiiä, vaikeeta.

[Jasmike]

Iidis79, kaikilla tappijaloilla on sama geneettinen luuston kasvuhäiriö raajoissaan, ovat jalat sitten mallia superlyhyet kuten mäyräkoirilla tai vähän korkeammat kuten esim. havannankoirilla.

Googlaamalla löytyy tietoa kun etsii sanoilla kondrodysplasia tai kondrodystrofia.

[Iidis79]

Kun haluaa pienen seurakoiran niin joutuu joustamaan ainakin tuossa jalkojen pituudessa. Se ei ole kynnyskysymys mulle.

[Jasmike]

Sopivaa rotua valitessa joutuu tosiaan useimmiten tinkimään jostakin, mutta tuo kondrodystrofiahan ei ole pelkkä ulkonäköjuttu, vaan kyseinen rakenne estää koiran normaalin liikkumisen (rakenteensa takia koiran on mahdotonta käyttää kehoaan normaaleilla liikeradoilla) sekä nostaa huomattavasti riskiä kyynärnivelsairauksiin, ranneongelmiin, lonkkavikaan, välilevyrappeumiin ja -pullistumiin sekä nuorena ilmenevään nivelrikkoon.

[msk]

Mä harmittelen edelleen että ei ole olemassa kääpiörottweileria, keskikokoista rottweileria ja sitten tämä normirottweiler.
vrt. vaikka snautserit.