Saako värillä olla väliä?

[Biarritz]

Tästä aiheesta näkee mielipiteitä puoleen ja toiseen. Aikanaan kun seurasin huskypiirejä (omaa huskyä ei kuitenkaan lopulta tullut ja tuskin tulee jatkossakaan) niin moni kasvattaja korosti ettei myisi ihmiselle joka toivoisi komboa mustavalkoinen koira + siniset silmät.

Sitten taas jokin aika sitten törmäsin toisella foorumilla keskusteluun, jossa lähes jokainen sanoi että koiran turkin värillä saa ellei jopa pidäkin olla väliä. Ja kun miettii, esim. doggeissa ja villiksissä näyttelykehätkin ovat eritellyt eri väreille, ja ainakin doggeissa kasvattajat kasvattavat kukin yleensä vain tiettyjä värejä, niin kyseisissä roduissa varmaan usein pennun hankkijoilla on mielessä etukäteen joku tietty toivottu väritys.

Eli jos nyt toivoisin joskus tulevaisuudessa esim. blue merleä tai vaihtoehtoisesti soopelia sk collieta, mutten kuitenkaan mielellään tricoloria, niin olisiko se liian pinnallista tai väärien ominaisuuksien painottamista pennun valinnassa?

Aiemmat koirani eivät yksikään ole lopulta olleet sitä ykkösprioriteetti-väriäni, joten asia ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys.

[*kiranas*]

mun mielestä saa olla.
se on ominaisuus siinä missä luppakorva/pystykorva, pitkäkarvainen/lyhytkarvainen/naku.

itse ainakin valitsen rotua joka miellyttää omaa silmää, väri on yksi kriteeri siinä. tiedän etten halua vaikkapa valkoista koiraa, joten sellaisia en edes katsele.

[Koiruuksia]

Tottakai saa olla värillä väliä. Ja monissa roduissahan asiaan voi tosiaan vaikuttaa valitsemalla haluamaansa väriä kasvattava kasvattaja.

Shelteissä mun lemppari on ollut trikki ja "inhokki" bluemerle sinisillä sinisillä silmillä. Silti mulla on sellainen ollut
Ja 2 trikkiä.

Rottweilereissa ei voi väriä valita

Basenjin olisin halunnut tricolorin mutta musta pentu tuli.

Loppuviimeeksi kuitenkin eniten vaikuttaa pennun luonne.
En ottaisi haluamani väristä pentua jos sen luonteessa olisi jotain selkeä (joka näkyisi jo silloin kasvattajan luona) mistä en tykkää.

[Iidis79]

Toki saa. Mulla on ollut mitteli mitä on kaikenlaisissa väreissä, silti en haluais ruskeaa, mustaa tai valkoista. Tykkäsin siitä oranssi-soopelista, "kettupojasta".
Sitten esim joku hoffi toinen mitä on mustia, merkkivärisiä ja vaaleita. Joku ei varmasti halua vaaleaa, jonka pahimmillaan joku tietämätön sekoittaa kultaiseennoutajaan.

Lappalaisissa moni pitää musta-merkein ainoona oikeana, mut itse olen katsellut että parkki on kans aika kiva väritys.

Joissakin roduissa väri on yhteydessä luonteeseen jonkin verran.

[Ninni]

Tosi vaikea sanoa, että saako sillä olla väliä. Jotenkin menee tosi pitkälle paheksua sitten taas toisia ihmisiä tai heidän tekemisiään niin pinnallisen seikan takia itse. Siis kumpi on pahempi, se joka tykkää tietynvärisestä koirasta, vai se joka moralisoi sitä, joka tykkää tietystä väristä? Kun itsellä saattaa olla joku hullutus samaan aikaan, mitä ei vaan tiedosta sillä hetkellä?
Ja kun ei voi tietää, onko joku sitten kuitenkin maailman paras koiranomistaja, ja parempi kuin itse olisi minkään väriselle koiralle.
Ei voi tietää.
Toisaalta minusta se on kummallista, korostaa jotain väriä. Eikö siinä rajaa omia mahdollisuuksia saada vaikka millainen ystävä? Tai eikö se tunnu siltä, jos julistaa että joku tietty väri on se kriteeri. Ellei väri valita siksi, että siihen liittyy luonne. Kuten kissoilla oranssit kissat on kuulemma monesti koiramaisia. Joten jos joku haluaa oranssin kissan, onko kyse väristä, vai sattuuko ne tietyt kissat vain olemaan oransseja?

Minä viimeksi valitsin rodun siksi, että oli pakko. Koska kaipasin entistä ystävää eli koiraa joka oli jo kuollut. Halusin tutun turvallisen rodun.
Mutta ulkonäkö: Toki oli sellaisia mielitymyksiä, mutta sitten aloin pitää ne kurissa. Ajattelin, että olen hölmö jos mietin värejä tai laikunpaikkoja, tai kuonon pigmenttiä, kun olen ennenkin joka kerta tottunut kaikkiin koiriin mitä on ollut. Siis minun henkilökohtaisesti ei kannattanut hukata henkistä energiaani väritoiveisiin, koska tunnen itseni ja tiedän että myöhemmin sillä ei kai ole väliä. Tuntui se ensin, että silläkin on väliä.
Värillä on siis väliä, mutta ei kauaa. Siksi pidin sen aisoissa enkä maininnut kasvattajallekaan sanallakaan, että minkä näköisiä koirat ovat. Sitäkin voisi joku pitää hulluna tai moralisoida, että miksi en noudata sydämen ääntä kun saattaisin saada mitä haluan, kun vain osaisin vaatia.

Ihminen valitsee eläimensä, ja hänelle tulee illuusio päätöksen teosta. Yrittää vaikuttaa niihin pinnallisiin asioihin, kun muuhun ei voi vaikuttaa. Vaikka valitsisi viisi vuotta koiraa, niin ihan hyvin voi tulla silti ylläreitä mitä saa. Jospa sille tuleekin autoimmuunisairaus tai kapi, ja kohta se ei ole kuin ryppyinen nahkapussi ja karvat tippuu. Tai sitten haluaa pystykorvaisen koiran ja ne korvat lerpahtaakin.

[Outi.I]

Olen sanonut, että musta mudi on musta. Jos kyse olis jostain muusta rodusta väri voisi olla muu.
Ainoa on, että merle koiraa en ottaisi mistään rodusta. Liittyy värin aiheuttamiin jalostus ja terveys ongelmiin.

[Umac]

Meille ei tule punaista tai sinistä staffia ja oma lempparini on b&t joka rodussa virhe mutta ottaisin ilolla sellaisen!

[*kiranas*]

Loppuviimeeksi kuitenkin eniten vaikuttaa pennun luonne.
En ottaisi haluamani väristä pentua jos sen luonteessa olisi jotain selkeä (joka näkyisi jo silloin kasvattajan luona) mistä en tykkää.

sama. joten vaikka väri on kriteeri, niin se on vain yksi niistä, jos paketti ei ole kunnossa mulle, niin siten sen pennun saa ottaa joku muu.

[Umac]

Joo ei, yhdistelmän tulee muuten olla ok, siinä kohti värillä ei merkitystä.

[Titaanijäärä]

Täytyy myöntää että ulkonäkö on kyllä yksi hyvinkin määräävä kriteeri kun olen itse lemmikkiä hankkimassa (sekä väri että ulkonäkö yleensä), etenkin kaloilla ja linnuillakin jotka on pääosin katselulemmikkejä. Toki ihan ensin valkataan ne lajit/rodut joiden pito on ylipäätään järkevää omiin resursseihin nähden versus elikon käytös ja tarpeet ja sopeutuvuus olemassaolevien sekaan, ja tietty saatavuus ylipäätään on yksi tekijä. Mutta sen jälkeen sitten valintaperuste on käytännössä aikalailla se mikä eniten silmää miellyttää, aika harvoin kuitenkaan vaikkapa lintuja pystyy ennen ostoa seurailemaan niin että jotkut selkeät luonne-erot tulisi esiin, eikä niitä välttämättä juurikaan edes ole ainakaan samoissa oloissa kasvaneilla.
Toki on tilanteita jossa ei mitään valinnanvaraa edes ole (kuten meillä Riitu-kissan kanssa, joka on kyllä ihan maailman paras katti).
Mutta ylipäätään jos se väri ei kuitenkaan ole se ihan ainoa kriteeri millä mennään kaikesta muusta viis, niin ei siinä minusta mitään pahaa ole että ottaa juuri sen lemmikin ja yksilön joka on omasta mielestä kivan näköinenkin. Jollain kissalla tai koiralla se on kuitenkin ehkä vähemmän tärkeä ominaisuus josta on helpompi "tyytyä vääränväriseen". Mutta ei kai siinäkään mitään järkeä olisi että olisi pakko ottaa lemmikki jonka ulkonäöstä ei pidä yhtään kun ei ny vaan saa valita. .

[Tiibetinhelmi]

Kyllä tuntuu, että värillä on väliä. Tiibetinspanieleissa, bläkkäreitä ja mustia kysytään tosi paljon, samoin kirjavia. Toisaalta taas, kellä on ollut soopeli, todennäköisesti samanlaisen haluaa.

[Mea]

Ulkonäkö on tosi tärkeä. En ottaisi rotua jonka ulkonäöstä en tykkää. Onneksi tykkään kuitenkin tarpeeksi monesta, että niiden joukosta voi valita sopivan rodun eikä tarvitse mitään ihmissyöjä-pitbullia ottaa.

Mutta väri, noh... Haluaisin kovasti ruskean partiksen, mutta niitä on harvassa. Ilon pentueessa oli yksi, mutta kasvattajalle oli ihan pois laskuista antaa väritoiveen vaikuttaa. Ei se itselleni niin tärkeä sitten ollut että olisi pennutta mieluummin jäänyt.

Haaveilen kyllä tanskandogista, ja siihen ei kävisi muu kuin se väri jonka nimeä en nyt muista. Harlekiini? Ei keltainen eikä musta. Mutta tämä ei varmaan tule koskaan kysymykseksi koska en halua 7-vuotiaaksi elävää koiraa.

[MikkoP]

Kyllä sillä on väliä. Eli saa. Väri on niitä ensimmäisiä asioista joihin kiinnittää huomion ennen koiraan tutustumista ja alkaa sitä myöten alkaa jo kasvattamaan mielikuvaansa päässä tästä. Kuten ensitapaamisissa on merkitystä ensivaikutelmalla.
Joskus se värin merkitys sitten muuttuu tutustumisen aikana, joskus ei.

[Koiruuksia]

Täytyy myöntää että ulkonäkö on kyllä yksi hyvinkin määräävä kriteeri kun olen itse lemmikkiä hankkimassa (sekä väri että ulkonäkö yleensä), etenkin kaloilla ja linnuillakin jotka on pääosin katselulemmikkejä. Toki ihan ensin valkataan ne lajit/rodut joiden pito on ylipäätään järkevää omiin resursseihin nähden versus elikon käytös ja tarpeet ja sopeutuvuus olemassaolevien sekaan.

Lemmikkilaji tosiaan vaikuttaa asiaan. Puhuin kirjoituksessani vain koirista.

Akvaariokalojen kohdallahan väri on tärkein kriteeri (kunhan ensin on selvitetty että minkälaisia kaloja oman akvaario-olosuhteisiin sopii)

Yhtään kissaa en ole koskaan ostamalla ostanut ja valinnut vaan ovat aina rescueina. Ei kun yhden ostin mutta oentueessa ei ollut enää vapana kuin mustavalkoinen.

[Iidis79]

Ainiin, valkoinen väri voi olla myös huono jos on yhteyttä kuurouteen.

[Thirteen]

Meillä oli just viimeksi kun labukanpentua haettiin, ihan sama minkä värinen tulee, keltaisia ja mustia kun oli pentueessa. Ja itseasiassa saatiin tietää väri vasta kun haimme pennun kotiin. Vielä autossa sinne mennessä molemmat sanottiin, ettei sillä värillä ole mitään väliä. Ennestään on musta labradori. Ja kun kasvattaja sitten esitteli meille mustan pennun, niin molemmat tunnusti myöhemmin että eka tunne oli ollut pienoinen pettymys "Taas musta njääh...". Ja nyt en osaisi kuvitella mitään muuta väriä kuin tuon mustan.
Eli joo, toisinaan väri voi vaikuttaa ja toisinaan ei Pääasiassa ei vaikuta.

[Kissimyyr yhä vaan]

Mulle ei ole väliä.

[aunet]

Monilla roduilla on hyviin tarkkaan määritelty sallitut/kielletyt värit ja värimerkit rotumääritelmässä. Jos mielii näyttelyihin tai hakee jalostuskoiraa, on värillä varmasti eri merkitys kuin tavan tallaajalle. Itselleni väri ei juurikaan merkitse valitessani koiraa, nuorempana ehkä oli toisin, toki toiset värit on mieluisampia, mutta muut asiat ratkaisee. Tärkeämpää on koiran ilme ja sitä kautta naaman väritys, borzoille pää ja ilme kaikkine suonituksineen on erittäin tärkeä. Silloin korostuu tummat silmät ja musta pigmentti, kirsun, kajalit ja suupielet tulee olla mustat. Mitä vaaleampi koira, sitä enemmän nuo luo ilmeen. Mutta jos valita pitäisi mustan, punaisen, soopelin, brindlen, valkoisen ja vaikkapa trikin välillä, valkoinen menisi kärkeen jos em.asiat ovat kunnossa.

[Darre]

Mulla on sama kuin Iidiksellä, eli en ottaisi mustaa, ruskeaa enkä valkoista mitteliä, kirjava olisi siinä ja siinä. Selkeästi värivirheellistä en myöskään ottaisi, koska tykkään käydä jonkin verran näyttelyissä, vaikka on mikään himonäyttelyharrastaj olekaan. Ja nykyhinnoilla kehään ei kannata viedä koiraa, joka suurella todennäköisyydellä saa hylätyn (vaikka on joskus esim. kleineissä ollut brindle rop, ei ole siis sallittu väri). Eka mittelini oli hieno oranssi ja siitä on jäänyt niihin rakkaus. Oranssi- ja kermasoopelit ja kermat myös viehättävät silmää. Tuleva pentu piti alunperin olla pentueen oranssein, mutta kasvattaja päätti kuitenkin antaa minulle toisen oranssi-soopeleita, mikä on ihan ok.

[Mea]

Enpä muuten olisi ikinä tajunnut että partacolliellakin voi olla värivirhe. Meidän Hauhaulla on, sillä on ylimääräinen valkoinen viiru, jonka takia näyttelyihin ei olisi ollut asiaa. Pentuna sen ehkä erotti kun kasvattaja sen osoitti, mutta nyt se kyllä hukkuu turkin sekaan. Tai en ainakaan itse löydä enkä edes muista että mikä se karva nyt on mikä on väärän värinen. Olen tainnut kertoakin että tämän takia sen työnimi oli Viiru, ja kasvattaja olisi halunnut sen kutsumanimeksi myös, ja järkyttyi kovin kun siitä tulikin Hauhau. Viiru on sitäpaitsi kissan nimi!

[aunet]

Ei liity suoraan aiheeseen, mutta näyttelyaddiktit kyllä keinot keksii värivirheiden, pigmenttipuutosten ja väärän väristen karvojen peittelyyn. Ei ole sallittua ei, mutta ne jotka vilunkia harrastaa asiassa kuin asiassa, kyllä keinot keksii ja käyttää niitä. Ei vaan pidä jäädä kiinni. Mullakin oli yksi poikapentu työnimellä Viiru koko kallon läpi menevän valkoisen viirun vuoksi, mutta uusi omistaja vaihtoi sen.

[Valkosipulisilakka]

Minusta värillä saa olla väliä. Itse haluan joskus tulevaisuudessa kääpiöpinserin, ja sen on oltava punainen. Koira voi elää 15 vuotta, joten mieluummin odotan punaista pentua pari kuukautta kuin otan ensimmäisen tarjolla olevan mustan.

Toisaalta minusta ei kannata havitella värin suhteen kuuta taivaalta. Jos olet hankkimassa cockerspanielia, niin minusta on ok päättää vaikkapa blueroanin ja punaisen välillä ihan värin perusteella. Sitä vastoin pitäisin vähän hönttinä jotakuta, jolle kelpaisi vain liver&tan. Niitä syntyy niin vähän, että sehän on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

[Koiruuksia]

Mietin jossain vaiheessa pinseriä. Tottakai olisin halunnut b&t värisen, mutta yhdistelmä olisi ollut tärkeämpi. Jos itseäni miellyttävä yhdistelmä olisi ollut punainen niin sitten olisi tullut punainen pentu.
Mulle kaikkein tärkein asia koirassa on luonne. Koskaan ei tietenkään voi tietää mutta yleensä mulla on käynyt hyvä tuuri koirien luonteiden kanssa.
Terveyden osalta en edes katso sellaisia yhdistelmiä joiden vanhemmilla ei ole sellaiset terveystulokset "joiden kanssa voin elää."
Pentu on terve tai sitten ei ole, mutta olen ainakin yrittänyt.
Tätä taustaa vasten ajatellen värillä ei ole väliä.
Tietenkin, jos on 2 muuten keskenään tasavahvaa pentua ja saan valita niin otan sen joka miellyttää silmää enemmän. Sehän on selvä, kaikkihan varmaan niin tekevät.

Joku toinen ajattelee toisella tavalla, voi laittaa värin ykköskriteeriksikin,(tai sitten katsella vain sellaisia pentueita joissa on sen värisiä pentuja minkä haluaa)
sehän on jokaisen oma asia. En ymmärrä miten se ketään muuta kaivaa millä perusteilla joku toinen pentunsa valitsee.

[Tiibetinhelmi]

Ja on jännä, miten kaikkeen tottuu! Mulla on isot koirat olleet aina black & tan, ja ekat tipsutkin olivat. Sitten jätin kotiin kasvamaan ekan soopelin tipsun, ja sehän olikin tosi kiva (tosin on normaalia tummempi soopeli)! Nyt niitä on jo kaksi.

[Iidis79]

Tosin mun koirakuume on sillä tasolla, että jos joku tarjoais vaikka sijoitukseen valkoista tai mustaa esim mitteliä, en varmaan miettis hetkeäkään.

[kuvatus]

On sillä jonkun verran väliä, esim. silmien ympäryksen ihon olisi kiva olla tumma tai ainakin samanvärinen kuin turkki. Sillä, onko väri rotumääritelmän mukaan virheellinen, ei ole merkitystä jos se muuten miellyttää silmää.

[Mella M]

Tietenkin saa olla. Rotuja on ihan tarkoituksella jalostettu tietyillä väreillä ja joskus pienikin poikkeus on iso virhe. Kasvattajat myös hakevat erilaisia väriyhdistelmä. On jotenkin tosi koomista, että jotkut kasvattajat loukkaantuu väritoiveista. Ja väritoivehan ei tarkoita sitä, etteikö millään muulla ole väliä.

[kualcc]

Minusta värillä saa olla väliä, mutta jos se on ainoa syy, minkä takia jotain tiettyä pentua aletaan kyselemään (mahdollisesti jopa rodusta mitä ei koskaan muuten ajattelisi edes hankkivansa), on valintaperuste väärä. Omassa rodussani lapinporokoirissa en ainakaan Suomessa ole ihan hirveästi huomannut erikoisempien värien tavoittelua, mutta jotkut tuntuu suhtautuvan melkein maanisen intohimoisesti esim. parkkeihin, ja vielä hullumpaa värihörhöily on ulkomailla varsinkin Amerikassa.

Mun omaan silmään lapinporokoirissa kaikista kauneimpia on erilaiset mustat. Mieluiten musta vaalein/tan merkein, mutta mustat valkoisin merkein (ei liikaa valkoista) ja kokomustat ovat myös upeita. Aiemmin en välittänyt kokomustista juurikaan, mutta sitten minulle tuli lähes kokomusta porokoira ja pikkuhiljaa silmä harjaantui näkemään ilmeikkyyttä ja hienoutta myös kokomustissa. Yhdistelmä oli sellainen, että olisin ottanut pennun vaikka se olisi ollut vihreä. Mustista brindle-merkein taas en oikein piittaa, kun niillä ne merkit näyttää niin "likaisilta". Parkit on ihan kauniin värisiä muuten, mutta en oikein tykkää niistä kellertävistä silmistä. Jos olisi valittava kolmesta yhtä hyvästä pennusta, ja vaihtoehdot olisi kokomusta, parkki ja brindle-merkkinen, todennäköisesti tekisin valinnan värin perusteella ja ottaisin sen kokomustan. Jos kuitenkin olisi joku erinomaisen timanttinen yhdistelmä, mistä ehdottomasti haluaisin pennun mutta sitten syntyisikin vaikka pelkkiä parkkeja, niin voisin joustaa väriasiasta ja ottaa parkinkin pennun.