Tutkimus: Puppyblues joka toisella

[Mella M]

Mun kokemuksen mukaan suuri(n) vaikutus pentuajan raskauteen tai helppouteen on sillä miten nopeasti pentu oppii sisäsiistiksi. Minulla on ollut kaksi eri rotuista kääpiökoiraa (kymmenen vuoden välein) joita piti viedä ulos 15-20 minuutin välein puoli vuotta eikä niillä siinäkään vaiheessa ollut mitään käsitystä minne tarpeet kuuluisi tehdä. Pissivät yksinollessaan sänkyihinsä ja minne vaan. Tuossa ikävaiheessa (puoli vuotta) niitten pidätyskyky kuitenkin parani noin 45-60 minuuttiin ja se helpotti hieman tilannetta. Lähellä yhtä vuotta pidätyskyvyt paranivat 1,5-2 tuntiin ja sisäsiisteyden (jonkinlaisen ) toinen saavutti 1 v 2 kk ja toinen lopulta lähellä 1,5 vuoden ikää. Muuten ne kumpikin olivat helppoja kasvattaa ja kouluttaa. Kumpikin koira tutkittiin eläinlääkärissä kiireestä kantapäähän mutta mitään elimellistä vikaa ei kummastakaan löytynyt.

En uskalla enää ottaa kääpiökoiraa vaikka tiedänkin että osa niistä oppii sisäsiistiksi normaalisti. Aiemmat keskikkokoiset ja suuret koirani ovat oppineet sisäsiistiksi lähes samantien, myös niitten pidätyskyky on kehittynyt tosi nopeasti.

Toivottavasti joku tutkija havahtuisi siihen ettei tästä aihepiiristä löydy yhtäkään tutkimusta vaikka ongelma on tosi yleinen.

Tota. Joopa joo. Ymmärrän, että voi olla ongelmallista aluksi, mutta on kyllä aikamoista liioittelua 15 -20 min. Mä en vaan mitenkään usko, että ilman jotain merkittävää vikaa tuo olisi mahdollista saati sitten oikein kahdella eri koiralla.

[Ninni]

Jos pennun kanssa on tosi tiukan säntillinen, niin voi olla kohta bluesia monella muullakin alueella, koska pentu on tuskin ainut kontrolloinnin kohde silloin.
Mä olen joskus jopa jättänyt pennun viemättä leikin jälkeen ulos, koska oon mieltänyt että se on saanut niin paljon kuormitusta että vielä yksi ulkoilukerta lisää niin koira on ihan väsy. Ja kaikki väsymys ei ole aina hyvää väsymystä.
Pentukin voi uupua ja ihmetellä, miksi sitä roijataan ulos vartin välein. Mikäli se on tosi edes.
Mieluummin ottaisin muutaman kusitipan sisälle, kun vaarantaisin pennun henkisen kehityksen ihmeellisellä stressailulla sisäsiisteydestä.
Jos asuu kämpässä minne ei saa tulla pisaraakaan kusta, niin ei ole sopiva asunto ottaa pentua.

[Koiruuksia muualta]

No jopas.
Ihme siis että koiramme ovat tasapainoisia
ja niillä on normaali rakko.
Basenjin kohdalla voitaisiin puhua jopa seurapiirirakosta
koska nyt 5kk ikäinen pentu haluaa pidättää
päiväaikaan jopa 9 tuntia ja enemmänkin jos sataa

Miksi jonkun muun penturutiinit häiritsevät?
Ihan sama se kai on miten joku toinen pentuajan
ulkoilutukset hoitaa?
Minulle ainakin. Ei se pentu minun luonani ole.

[Ninni]

Miksi jonkun muun penturutiinit häiritsevät?
Ihan sama se kai on miten joku toinen pentuajan
ulkoilutukset hoitaa?
Minulle ainakin. Ei se pentu minun luonani ole.

Itselläni ainakin kiinnostaa toisten asiat enemmän kuin omat. Saan kimmokkeen jos luen netistä, että joku on eri tavalla oman koiransa kanssa, kuin minä omani. Lisäksi mulla on ainakin voimakas tarve neuvoa, jota en saa tarpeeksi toteutettua omassa elämässä.
Kattava vastaus? Ja on muuten tosi.
Se johtuu siitä että en ole täydellinen ihminen, vaan minusta löytyy tällainen pimeä puoli.
Ja yllä olevan lauseen voi lukea kuten se on: olen myös marttyyri.

[Koiruuksia]

[Kissimyyr yhä vaan]

Kyllähän se sisäsiisteyden merkitys on suuri. Meillä on vielä stressi, kun monirescuekissaperheessä (mikä sanahirviö ) mukana on myös aina pelko, että mitä jos se ns leviää. Että kun pentu tekee sisälle, alkaa joku kissoistakin tehdä sisälle, kun osa on entisissä paikoissaan joutunut pakosta niin tekemään. Ja kun niin käy, todennäköisyys että kissan merkkailu loppuu kun koirakin oppii, on jo aika alhainen.

Ja se on sitten todellinen ongelma, meillä nytkin siivotaan apinan raivolla koska monikissaperheessä riski on aina olemassa, että jos kotona on yhtään epäsiistiä, alkaa joku niistä kissoista jolla on sitä traumataustaa sitten merkkailla. Puulattialla se olisi iso ongelma, hajua ei saa pois ilman valtaisaa remppaa, eikä minusta ulosteiden hajussa oikein voi elääkään. Ja tarvittava remppa ei ole pikkujuttu, apella on kissa merkannut koko alakerran (siitä huolimatta että ellilla ollaan sen kanssa ravattu), ja kyllä se tarvittava remppa apen jälkeen tulee olemaan ihan järkyttävän iso. Ja mitä remppakaan auttaa, jos kuseksiminen jatkuu.

Toi on hyvä, että "pelotellaan" että traumaolosuhteissa kasvanut eläin ei välttämättä (tai edes todennäköisesti) ole helppo ainakaan alkuun. Meillä ei kenestäkään ole luovuttu käytöshäiriön vuoksi (tai mistään syystä ), mutta kyllä on tullut ell laskua kerrakseen on kun on etsitty sitten keinoja, millä eläimen olo saadaan aidosti hyväksi. Ehkä ei ole ihan pentubluesia, mutta aika rinnakkaisilmiö.

[Iidis79]

15-20 minuutin välein pentua ulos
Siis eihän se pentu siinä opi mitään muuta kuin stressaamaan. Pennun kuuluis nukkuakin.
Mä olen aina ensin opettanut pennun tekemään asiansa sisällä luvallisiin paikkoihin, eli joku pentualusta kahteen kolmeen paikkaan asuntoa. Ja lisäksi vienyt pentua ulos. Ulkona pentu saa olla vaan ja ihmetellä ja jos asiat tulee niin siitä aina isot kehut ja palkka.
Mulla oli whippet joka pissas omaan petiinsä aina. Pesin petiä, mutta taisin jossain vaiheessa luovuttaa ja annoin olla. Jos pentu haluaa omaa pissahajua petiinsä niin olkoon. Kyllä se sen sitten jossain vaiheessa lopetti. Oisko ollut vuoden jos sitäkään.

[Ninni]

Minä en edes kehu koiraa tarpeiden teosta, ellen opeta myöhemmin käskystä tekemään. Silloinkaan en reagoi, jos koira tekee omia aikojaan.
Olen pitänyt parempana, etten puutu koiran ruumiintoimintoihin yhtään enempää kuin on pakko on.
joskushan jos koiraa kehuu tarpeiden teosta, ei se yhdistäkään sitä siihen paikkaan, vaan tarpeiden tekoon yleensä. Plus että se on koiran mielestä varmaan täysin käsittämätöntä käytöstä. On mulla joku koira joskus ymmärtänyt sen että kehun nimenomaan jos tekee käskystä pissin, mutta tietynlainen koira esim. joku merkkaileva uros ei varmaan tarvi mitään kehuja

[Koiruuksia]

Mä opetan pennusta saakka tekemään kun sanotaan että "pissille.
Eli vien pennun ulos,(avaan oven että se pääsee pihalle) en tee mitään, annan se olla ja haahuilla ihan itsekseen. Kun kyykistyy pissalle, sanon "pissille."
Annan makupalan kun tulee luokseni ja sitten mennään sisälle.
Tuossa touhussa ei stressaannu kyllä kukaan.
Paitsi näköjään täällä lukijat.

Ja kirjoitin kyllä aikaisemmin jo että pennun hereillä ollessa. Tietenkin. Ihan rauhassa saa nukkua ihan niin paljon kuin haluaa.
Meillä pätee vanha tapa: Pentu ulos aina kun se on syönyt, leikkinyt tai herännyt. Toimii. Luovutusikäisten ja vähän vanhempien kanssa siis. En mä nyt enää mitään nelikuisia 15 minuutin välein pihalle vie.
Kuvittelin asian olevan selvä, mutta sanoin nyt varmuuden vuoksi.
Puhun siis siitä ajasta kun pentu on juuri tullut kotiin.

Pentu oppii, että aina tehdään ensin pissi ja sitten puuhaillaan muita juttuja.
Mielestäni se on selkeää. Ei stressaavaa.

Mutta tosiaan, kukin tavallaan. Ei häiritse minua muiden touhut ollenkaan.

[Ninni]

Joo, ainahan se stressaamisen taso riippuu, miten banaaneiksi se omistaja päättää pissalirusta mennä, sekä hyvässä että pahassa.
Mulla silti koirien pissiminen on tapahtunut riippumatta siitä kehunko vai en, se menee tuota rataa että penska haistelee maata, sitten pisasee, ja tulee luokse jos kutun, tai vaikken kutsuiskaan niin tuppaa ihan pentu tulemaan.
Liitän sen sanan siihen jossain vaiheessa jos jaksan, mutta yleensä koira kusee kun kusettaa ihan ilman käskyjäkin. Tää on mulle vähän sama asia kuin usein tää flunssavertaus, että flunssa menee ohi 14 päivän kuluessa, ja lääkityksellä kahdessa viikossa.
Eli en jaksa välttämättä opettaa koiralle jotain, jonka se tekee kuitenkin. Sama ku opettais tikanpoikaa puuhun tai muuta itsestään selvää. Jos ois sorsa se tarina menisi: " vein sorsan veteen ja kun se ui, kehuin joka kerta, ja nyt se osaa hienosti uida vaikka on vasta kuoriutunut".

[aunet]

Jos koiran kanssa vähänkin reissataan, on pissimisen taito hyvä olla olemassa. Ja nimenomaan taito joka opitaan hihnassa tekemään. Aiemmin reissasin lähes joka viikonloppu milloin kisoissa milloin näyttelyissä, niin oli korvaamaton taito opettaa pissiminen hihnassa jollekin pikkupläntille. Omani ovat lähtökohtaisesti "häveliäitä" kusemisen suhteen, ei muuten lirutella minne sattuu narttuja kun ovat. Monesti paikkaa haetaan ja haetaan ja silti noustaan jo kyykkyasennosta ylös.

Kerran Latvian reissulla olin koiran kanssa, joka kusi muutenkin harvakseltaan. Ei millään alkanut pissiä ja yli vuorokausi oli kulunut. Matkaakin oltiin tehty tuhottomasti ja näyttely lähestyi. Kuljin yötä myöten tuntitolkulla hotellia ympäri, koska alkoi jo sääliksi käydä koiraa. Ja näyttelyhallissa ei ollut kusimahdollisuutta. Suunnittelin jo perua kehään menon. Loppuviimein kusi tuli, koira pissi silmät kiinni kaula pitkällä, ja pitkään. Ja seuraavan kerran Suomessa kotona. Että näinkin. Pojat nyt kuseksii minne ehtivät ja saavat.

Mutta hyvä taito opetella "pyynnöstä" tekemään jos liikuskelee reissuilla koiran kanssa, jossa mennään aikataulun mukaan.

[pisspiss]

Noitten pentujen pidätyskyky oli alkukuukaudet aivan olematon. Ikään kuin ne eivät olisi tiedostaneet virtsaamistaan ollenkaan. Niille oli täysin samantekevää mihin niitten pissa tuli, ja ne saattoivat nukkua tyytyväisinä petissään omien pissojensa päällä. Pissaa saattoi myös joskus valua lattialle kesken leikin tai pissaa saattoi tulla ihmisen syliin kun ihminen piti pentua sylissä. Koska pissaa tuli puoleen vuoteen saakka noin 15-20 minuutin välein (puoli tuntia oli harvinaisen pitkä väli, ja joskus pissaa tuli 10 minuutin väleinkin...), vein tietenkin pentuja ulos ssamaan tahtiin. Tarpeen näki pennun käytöksestä (pl. valumapissat) kun se alkoi pyöriä pissaamista edeltävästi. Tämä vaati jatkuvaa pennun kyttäämistä ja se oli minusta todella ärsyttävää ja raskasta jatkuessaan kuukaudesta toiseen. Ruanlaitto oli tehtävä toisella silmällä ja käytettävä pentu välillä ulkona, samoin oli tehtävä kaikki muu.

Pahimmilla pakkasilla nostin pentuja sisällä sanomalehden päälle ja sanomalehdet niillä oli tietenkin myös työpäivien aikana. Toinen pennuista nukkui normaalisti päivisin, toinen oli virkeä ja vähäuninen. Kumpikin pentu oli muuten fiksu ja nopeaoppinen. Niiden riistavietit olivat olemattomia ja saalisvietit maltillisia joten ne oli helppo kouluttaa hyville tavoille myös ulkoiltaessa. Kumpikin pentu on otettu hyvältä kasvattajalta. Kummankin pentuni sisaruksilla oli samantyyppisiä sisäsiisteysongelmia. Yksi perheistä päätyi pitämään pentua puolivuotiaasta asti ulkokoirana mikä tuntui pahalta kun kyseessä oli ihmisrakas seurakoira.

Luulin alussa että pennuilla on virtsatietulehdukset mutta useitten testien mukaan kummallakaan ei ollut missään vaiheessa tulehdusta. Koirista otettiin paljon verikokeita ja ne röntgattiin tavallisesti sekä varjoainekuvaten. Mitään sisätauteihin liittyviä tai elimellisiä poikkeavuuksia ei löytynyt lukuunottamatta toisella koiralla ollutta hieman liian takana sijainnutta virtsarakkoa mutta eläinlääkärin mukaan senkään ei olisi pitänyt asiaan vaikuttaa. Pennut saivat eläinlääkärin määräämiä lisäravinteita tukemaan virtsarakon limakalvon ja toiminnan kehitystä.

Toisen pennun suvussa ilmeni myöhemmin vakavia munuaissairauksia. Yksi sisaruksista mehentyi 1 v munuaissairauteen, samoin pentuje emo kuoli myöhemmin munuaisten äkilliseen pettämiseen. Olen pohtinut voisiko munuaissairausilla olla jotakin yhteyttä näihin sisäsiisteysvaikeuksiin, mutta ei voi tietää.

Vaikkei sisäsiisteyden oppiminen olisi lähtökohtaisesti omistajalle ongelma, muuttuu se todennäköisesti useimmille ongelmaksi silloin jos koira ei ole useitten kuukausien kuluessa osoittanut asian suhteen juurikaan edistystä. Pienestäkin koirasta tulee virtsaa yllättävän paljon, tätä ei moni varmaan edes ymmärrä jos ei ole siivonnut pikkukoiran pissoja lattioilta, kynnysten väleistä, jalkalistojen raoista, matoilta, patjoista, peitoista, sohvilta, omilta vaatteilta, perheenjäsenten vaatteilta, vieraitten vaatteilta... Lammikot olivat keskimäärin kahden - kolmen oman kämmeneni kokoisia jos ne tulivat paljaalle lattialle. Koiraan ehtii kuukausien kuluessa kiintyä ja tulee huoli jatkuuko tilanne samanlaisena kymmenen vuotta. Onko koirassa esimerkiksi jotakin neulorologista tai hermostollista vikaa että se ei kykene oppimaan ikinä sisäsiisteyttä? Mitäs sitten?

Jotkut kääpikökoirakasvattajat sanovat nykyään avoimesti että "tällä rodulla sisäsiistiksi oppiminen kestää vuoden". Jotkut tietysti oppivat nopeamminkin. Omalta kohdaltani voin sanoa että nyt kun omalle kohdalle on sattunut peräkkäin kaksi vaikeasti sisäsiistiksi oppivaa tapausta, en halua ottaa riskiä kolmannesta. Ehkä jos olisin nuorempi jaksaisin vielä. Mutta en halua enää menettää vuotta elämästäni vahtimalla ja kyttäämällä ja kiikuttamalla koiraa vähän väliä ulos, sitä en enä halua. Jos koiran vielä otan, vaihtoehdot ovat aikuinen pikkukoira tai keskikokoinen pentu.

[Umac]

Erinomaisesti kuvailtu ^ sitä todellisuutta mikä voi olla edessä, kääpiöiden kanssa.
Hirvittävän raskas taival ja mitä muutakaan olisi voinut tehdä?

Kiitos kun kerroit!

[Koiruuksia]

Joo, ainahan se stressaamisen taso riippuu, miten banaaneiksi se omistaja päättää pissalirusta mennä, sekä hyvässä että pahassa.
Mulla silti koirien pissiminen on tapahtunut riippumatta siitä kehunko vai en, se menee tuota rataa että penska haistelee maata, sitten pisasee, ja tulee luokse jos kutun, tai vaikken kutsuiskaan niin tuppaa ihan pentu tulemaan.
Liitän sen sanan siihen jossain vaiheessa jos jaksan, mutta yleensä koira kusee kun kusettaa ihan ilman käskyjäkin. Tää on mulle vähän sama asia kuin usein tää flunssavertaus, että flunssa menee ohi 14 päivän kuluessa, ja lääkityksellä kahdessa viikossa.
Eli en jaksa välttämättä opettaa koiralle jotain, jonka se tekee kuitenkin. Sama ku opettais tikanpoikaa puuhun tai muuta itsestään selvää. Jos ois sorsa se tarina menisi: " vein sorsan veteen ja kun se ui, kehuin joka kerta, ja nyt se osaa hienosti uida vaikka on vasta kuoriutunut".

Ero on siinä että se asia on nimetty. En minäkään kuvittele ettei pentu osaisi pissiä ellen sano
Mutta kun sanon "pissille" samalla kun se pissii, se oppii mitä sana tarkoittaa. Ja osaa mennä pissille pyynnöstä aikuisenakin. En kehu pentua pissimisestä (jotain rauhallisesti sanottua "hieno pentu" enempää enkä aina sitäkään), ainoastaan nimeän toiminnan. Mitään bileitä ei synny siitä että pentu pissii
Kuten nimimerkki aunet, minäkin pidän koiralla hyödyllisenä taitoa mennä pissille kun pyydetään.
Tämän enempää en jaksa tästä aiheesta

[Koiruuksia]

Jos koiran vielä otan, vaihtoehdot ovat aikuinen pikkukoira tai keskikokoinen pentu.

En ihmettele yhtään. Minuahan kiinnostaisi (sitten kun ei ole muita koiria enää) joku ihana pieni kääpiökoira.
Mutta tuon sisäsiisteyden vuoksi en ota. Ellei sitten chihua kaveriltani jonka koirat (ja hänen käyttämänsä koirat) ovat sisäsiistejä ihan normaalisti.

[pisspiss]

Pitääkö minunkin vielä erikseen selventää etten tietenkään ole kantanut pentuja ulos niiden nukkuessa tai silloin kun niillä ei ole ollut asioita tulossa. Syömisen ja heräämisen jälkeen totta kai pikkupentu viedään automaattisesti ulos, mutta kun joillakin yksilöillä pissaa tulee valitettavasti oppikirjojen ilmoittamia aikoja useammin niin harvapa katsoo kyykkäämistä sivusta ja antaa pennun tottua tekemään tarpeitaan sisälle - uloshan se pentu vaan on silloin vietävä vaikkei edellisestä pissasta olisikaan kulunut vielä pitkää aikaa. Toivottavasti nyt selvensi.

Ja tuohon kun kun joku epäili miten voikaan sattua vielä kaksi samanlaista pentua peräkkäin, voin kertoa että kyseessä oli eri rotuiset ja eri sukupuolta olevat koirat. Yhteinen tekijä pennuille oli kääpiökoko ja seurakoiraryhmään kuuluminen. Toinen oli harvinaisempi rotu, toinen yleisempi "muotirotu". Moni sanoikin minulle toisen koiran ongelmien jatkuessa että uskomatonta miten huono tuuri sinulle on nyt sattunut kun olet saanut kaksi sisäsiisteysongelmaista koiraa! No, en enää ajattele että se olisi edes hirveän harvinaista sattumaa tiettyjen kääpiörotujen kohdalla.

[pisspiss]

Kiitos, Umac ja kiitos myös Koiruuksia.

Sisäsiisteysongelmia(kin) on varmasti vaikea ymmärtää ellei niistä ole omakohtaista kokemusta.

[Kissimyyr yhä vaan]

Noitten pentujen pidätyskyky oli alkukuukaudet aivan olematon. Ikään kuin ne eivät olisi tiedostaneet virtsaamistaan ollenkaan. Niille oli täysin samantekevää mihin niitten pissa tuli, ja ne saattoivat nukkua tyytyväisinä petissään omien pissojensa päällä. Pissaa saattoi myös joskus valua lattialle kesken leikin tai pissaa saattoi tulla ihmisen syliin kun ihminen piti pentua sylissä. Koska pissaa tuli puoleen vuoteen saakka noin 15-20 minuutin välein (puoli tuntia oli harvinaisen pitkä väli, ja joskus pissaa tuli 10 minuutin väleinkin...), vein tietenkin pentuja ulos ssamaan tahtiin. Tarpeen näki pennun käytöksestä (pl. valumapissat) kun se alkoi pyöriä pissaamista edeltävästi. Tämä vaati jatkuvaa pennun kyttäämistä ja se oli minusta todella ärsyttävää ja raskasta jatkuessaan kuukaudesta toiseen. Ruanlaitto oli tehtävä toisella silmällä ja käytettävä pentu välillä ulkona, samoin oli tehtävä kaikki muu.

Pahimmilla pakkasilla nostin pentuja sisällä sanomalehden päälle ja sanomalehdet niillä oli tietenkin myös työpäivien aikana. Toinen pennuista nukkui normaalisti päivisin, toinen oli virkeä ja vähäuninen. Kumpikin pentu oli muuten fiksu ja nopeaoppinen. Niiden riistavietit olivat olemattomia ja saalisvietit maltillisia joten ne oli helppo kouluttaa hyville tavoille myös ulkoiltaessa. Kumpikin pentu on otettu hyvältä kasvattajalta. Kummankin pentuni sisaruksilla oli samantyyppisiä sisäsiisteysongelmia. Yksi perheistä päätyi pitämään pentua puolivuotiaasta asti ulkokoirana mikä tuntui pahalta kun kyseessä oli ihmisrakas seurakoira.

Luulin alussa että pennuilla on virtsatietulehdukset mutta useitten testien mukaan kummallakaan ei ollut missään vaiheessa tulehdusta. Koirista otettiin paljon verikokeita ja ne röntgattiin tavallisesti sekä varjoainekuvaten. Mitään sisätauteihin liittyviä tai elimellisiä poikkeavuuksia ei löytynyt lukuunottamatta toisella koiralla ollutta hieman liian takana sijainnutta virtsarakkoa mutta eläinlääkärin mukaan senkään ei olisi pitänyt asiaan vaikuttaa. Pennut saivat eläinlääkärin määräämiä lisäravinteita tukemaan virtsarakon limakalvon ja toiminnan kehitystä.

Toisen pennun suvussa ilmeni myöhemmin vakavia munuaissairauksia. Yksi sisaruksista mehentyi 1 v munuaissairauteen, samoin pentuje emo kuoli myöhemmin munuaisten äkilliseen pettämiseen. Olen pohtinut voisiko munuaissairausilla olla jotakin yhteyttä näihin sisäsiisteysvaikeuksiin, mutta ei voi tietää.

Vaikkei sisäsiisteyden oppiminen olisi lähtökohtaisesti omistajalle ongelma, muuttuu se todennäköisesti useimmille ongelmaksi silloin jos koira ei ole useitten kuukausien kuluessa osoittanut asian suhteen juurikaan edistystä. Pienestäkin koirasta tulee virtsaa yllättävän paljon, tätä ei moni varmaan edes ymmärrä jos ei ole siivonnut pikkukoiran pissoja lattioilta, kynnysten väleistä, jalkalistojen raoista, matoilta, patjoista, peitoista, sohvilta, omilta vaatteilta, perheenjäsenten vaatteilta, vieraitten vaatteilta... Lammikot olivat keskimäärin kahden - kolmen oman kämmeneni kokoisia jos ne tulivat paljaalle lattialle. Koiraan ehtii kuukausien kuluessa kiintyä ja tulee huoli jatkuuko tilanne samanlaisena kymmenen vuotta. Onko koirassa esimerkiksi jotakin neulorologista tai hermostollista vikaa että se ei kykene oppimaan ikinä sisäsiisteyttä? Mitäs sitten?

Jotkut kääpikökoirakasvattajat sanovat nykyään avoimesti että "tällä rodulla sisäsiistiksi oppiminen kestää vuoden". Jotkut tietysti oppivat nopeamminkin. Omalta kohdaltani voin sanoa että nyt kun omalle kohdalle on sattunut peräkkäin kaksi vaikeasti sisäsiistiksi oppivaa tapausta, en halua ottaa riskiä kolmannesta. Ehkä jos olisin nuorempi jaksaisin vielä. Mutta en halua enää menettää vuotta elämästäni vahtimalla ja kyttäämällä ja kiikuttamalla koiraa vähän väliä ulos, sitä en enä halua. Jos koiran vielä otan, vaihtoehdot ovat aikuinen pikkukoira tai keskikokoinen pentu.

Huh huh, tuossa on tosiaan ollut kestämistä. Ja jos tuo katsotaan ihan normaaliksi pikkukoiralle, ihmettelen kuka sellaisen uskaltaa ottaa, en minä ainakaan

[aunet]

Tuo pisspissin kertoma ei ole mitään bluesia enää vaan pahinta hardcorea. Hulluksihan tuossa tulee itse ja koira.

[Ninni]

minäkin pidän koiralla hyödyllisenä taitoa mennä pissille kun pyydetään.

Kuten sanoin, mullakin on ollut koira joka pissi käskystä, joten tiedän mistä siinä on puhe.
Koin itse siis hyödyn melko vähäisenä: Jos koiralla on niin hätä, että sillä kusettaa, se kusee ilman käskyä. Jos sillä ei ole hätä, se voi tirauttaa kuset mutta se hyöty? Ehkä siitä itselle tulee parempi olo, kun tietää että teelusikallinen vähemmän kusta, ja päästään jatkamaan automatkaa tms.
Se on sarjassamme ihan kiva, mutta en pidä siis koiranpidossa tärkeänä. Jos se pissisanan opetus siis häiritsee mitään muuta toimintoa tai antaa koiralle pelimerkkejä esim manipuloida olemalla kusematta ja saalistaa huomiota kusemalla, ja koira on vaikkapa merkkaileva uroskoira, niin pidän hyötyä vielä vähäisempänä. Olihan se söpö kun kiltti tyttökoira kävi kyykkäämässä kun sanoin "pissille" mutta ei muuta. Joku voi aatella että jos on niitä tilanteita paljon, jossa onsekunti aikaa tehdä tarpeet ja sitten laiva lähtee, nopeuttaako se sitten jotain? niin ymmärrän toki. Hyvä ettet pidä bileitä, kuulostaa järkevältä opetustavalta siihen jos se pitää opettaa.

[Mella M]

Huh huh, tuossa on tosiaan ollut kestämistä. Ja jos tuo katsotaan ihan normaaliksi pikkukoiralle, ihmettelen kuka sellaisen uskaltaa ottaa, en minä ainakaan

No ei ole normaalia eikä kukaan katso tuota normaaliksi eikä ole tavallista. Edelleen uskon, että tässä liioitellaan todella vahvasti tai sitten toimitaan itse tosi kummallisesti, että 2/2 pienistä koirista on ollut tuollaisia. Muutenkin mä uskon, että aika moni koiranomistaja ihan itse aiheuttaa koiralleen sisäsiisteysongelmat. Toki pienillä koirilla niitä on enemmän varmaan syystä x ja y, mutta silti uskon, että se on osittain omistajien itse aiheuttamaa. Jotenkin tuntuu, että moni hösää pienten koirien kanssa paljon enemmän, jopa ne, joilla on myös isoja koiria ja sitten pentu ei tiedä, että mitä siltä odotetaan. Pieni koira on usein myös se eka koira ihmisille, jotka eivät välttämättä ole ihan hirveän taitavia koiraihmisiä (ja siksi nimenomaan otetaan se pikkukoira). Pienissä on paljon seurakoirarotuja, jolloin ajatellaan, ettei niitä tarvi juurikaan kouluttaa, kun riittää, että ne on kivoja. Vähän myös kannattaa toki pentua ottaessaan katsoa, että mistä sen pennun ottaa, koska aika moni pentu osaa käydä hyvin pissa-alustalla tai pihalla pissalla jo siinä vaiheessa kun muuttaa uuteen kotiin.

Musta on hassua, että nekin ihmiset, jotka on tekemisissä paljon koirien kanssa, ovat kummallisen yksimielisiä siitä, että sisäsiisteysongelmat johtuvat vain koirasta, mutta lähes kaikki muut koirien ongelmakäyttäytymiset johtuvat omistajasta.

Mä tunnen paljon pikkukoiria eikä niistä kenenkään kanssa ole ollut tuollaista.

Mullakin koira käy pissalla käskystä. Mä olen aina luullut, että melkein kaikki opettaa tämän koiralleen tai että koirat oppii tähän jos niille vaan jutellaan? En mäkään ole sitä varsinaisesti opettanut, mutta se on vain koiralle tarttunut ihan vaan kun juttelen sille.

[Mella M]

Kuten sanoin, mullakin on ollut koira joka pissi käskystä, joten tiedän mistä siinä on puhe.
Koin itse siis hyödyn melko vähäisenä: Jos koiralla on niin hätä, että sillä kusettaa, se kusee ilman käskyä. Jos sillä ei ole hätä, se voi tirauttaa kuset mutta se hyöty? Ehkä siitä itselle tulee parempi olo, kun tietää että teelusikallinen vähemmän kusta, ja päästään jatkamaan automatkaa tms.
Se on sarjassamme ihan kiva, mutta en pidä siis koiranpidossa tärkeänä. Jos se pissisanan opetus siis häiritsee mitään muuta toimintoa tai antaa koiralle pelimerkkejä esim manipuloida olemalla kusematta ja saalistaa huomiota kusemalla, ja koira on vaikkapa merkkaileva uroskoira, niin pidän hyötyä vielä vähäisempänä. Olihan se söpö kun kiltti tyttökoira kävi kyykkäämässä kun sanoin "pissille" mutta ei muuta. Joku voi aatella että jos on niitä tilanteita paljon, jossa onsekunti aikaa tehdä tarpeet ja sitten laiva lähtee, nopeuttaako se sitten jotain? niin ymmärrän toki. Hyvä ettet pidä bileitä, kuulostaa järkevältä opetustavalta siihen jos se pitää opettaa.

Mä koen sen hyödyn esim. siinä, että kun koira on tottunut olemaan pihalla vapaana, niin sehän voi tuolla jolkotella menemään yleensä miten tykkää. Nyt esim. käytiin ulkona, mutta mä olin vähissä vaatteissa ja oli tarkoitus vaan käydä pissalla ennen nukkumaan menoa. Jos en sano mitään, niin koira jäisi mielellään haistelemaan ja tutkimaan kaikki paikat, mutta kun sanon, että nyt käyt vaan pissalla, niin koira tietää, että se tekee pissat ja sit mennään sisälle, yhtään enempää ei ole enää tarkoitus ulkoilla. Toki se arvaa kellonajastakin, että tämä on vain pissareissu, mutta silti se vähän nopeuttaa sitä prosessia ja mä en jäädy kalikaksi. Ja jos ollaan lähdössö johonkin, niin vähän sama juttu. Koira käy nopsaan pissalla ja sit päästään lähtemään. Käyn mä itsekin pissalla, jos tiedän, että seuraavat pari kolme tuntia istutaan autossa.

[aunet]

MellaM kuvaili hyvin "pissille" opettamisen ja jutustelun kautta kumpikin tietää, mitä toiselta haluaa, noin meilläkin toimitaan. Jos joku luuli, että koiralle opetetaan käsky jota ei noudatetakaan ja siitä seuraa väistämättä omistajan hermostuminen, ollaan hakoteillä. Kohta koira ei uskalla kusta ollenkaan kun ei tajua, miksi omistaja on tyly. Siitä se vasta soppa syntyy. Omani varsinkin sen verran herkkävaistoisia minun mielialasta, että ovat luultavasti viikon kusematta.

[*kiranas*]

kyllä mäkin olen hokenut koirille pennusta lähtien "pissalle". ainakin kolme koiraa on oppineet suorittamaan maneerin ilman kusemistakin.
ihan sama mihin olen vaikkapa kotoa lähdössä niin aina päästän koiran pihalle kuselle ennen sitä. yksi narttu ainakin kyykkäsi käskystä eikä kusta tullut (no voihan sieltä silti se tippa tulla) ja saman maneerin oppi yksi uroskin, ensin se tyytyväisenä haisteli maata - olin varmaan todennut "käys ulkona", sitten se haaveili elämästä samalla ja kun sanoin, että "pissalle" se meni välittömästi johonkin voikukan lehteen nostamaan kinttua eikä sieltäkään silminnähden mitään tullut ulos. oliko näistä hyötyä koirille - no ei todellakaan. itselleni korkeintaan.

onko käskystä kusemisesta hyötyä, no siinä mielessä, että jos seuraavaan kusikertaan on pitempi aika, niin ehkä se on itselle huojentavaa tietää, että sille elukalle annettiin mahdollisuus myös käskystä kusta.
se missä oikeasti on hyötyä kuselle käskystä, niin on se, että metsästää eläinlääkäriin sitä kusinäytettä - jolloin ei tartte perässä kävellä kuin pari askelta, kun se näyte on purkissa. tai ehkä mä van tiedän liian paljon siten koiria jotka panttaa kusta eikä niiltä saa ihmiset näytettä puolen tunnin kävelynkään jälkeen. - toki se voi johtua siitä kauhalla sohivasta hihnanpäästäkin kyllä, eikä koirasta.

ja jos mietii kuselle käskyn hyödylisyyttä, niin eihän monesta muustakaan käskystä oikeastaan ole hyötyä koiralle - ihmisillehän ne on hyödyksi, suurin osa.

[aunet]

Just niin, siinähän se hyöty pääasiassa onkin. Mutta joskus hyödyttää toistakin osapuolta. Ja molemmat ovat tyytyväisiä, jos omistaja on tyytyväinen.

[Ninni]

tai ehkä mä van tiedän liian paljon siten koiria jotka panttaa kusta eikä niiltä saa ihmiset näytettä puolen tunnin kävelynkään jälkeen. - toki se voi johtua siitä kauhalla sohivasta hihnanpäästäkin kyllä, eikä koirasta

En lähtisi tuolleen tuomitsemaan. Ootko töissä jossain eläinlääkärissä, ja pidät ihmisiä typerinä jotka ei saa koiralta kusinäytettä?
Yleensä koiralta tarvitaan se näyte jostain syystä. Koira voi olla sairas.
Mulla oli esim uroskoira, joka ei muuta tehnt kuin ruikki muutaman metrin välein eli kusikäskyä ei olisi tarvittu.
Kun tuli eturauhas vaivat, ja koira oli kipee, lähdettiin lääkäriin kusinäytepurkki otettiin, ja mentiin pihalle.
En saanut koiraa kusemaan, olenpas tyhmä p-ska joka ei ole käskyä opettanut jne? Ajattelee se henkilökunta, ja pätevä sellainen?
Sain koiralta kusinäytteen kun kävelytin vähän aikaa, ei ollut miun elämästä niin paljon pois, että olisi miettinyt jotain käskyjä.
Juu, ymmärrän nuo pointit, kuten sanoinkin että käsitän mistä siinä kyllä on puhe.
Pikku mukavuus tekijä joka tosiaan joskus onnistuu olemaan vain silmänlumetta ja oma mielihyvä, tottakai se kannattaa koiralle opettaa ja ei siinä mikään. Mutta en kritisoisi kyllä ketään, jos ei saa koirasta kusinäytettä heti. Vaikka koira osaisikin sen maneerin niin sieltä ei välttämättä tarpeeksi tule jos on jotain elimellistä vaivaa, koira vaan raukka tekee kipeänä työtä käskettyä ja kyykkää? No, ainahan koira ei kipeäkään ole jos siltä kusinäyte otetaan, joskushan se otetaan poissulkemisen takia. Mutta tällaista.
Koira kävelee selkäköyryssä ja ollaan eturauhasvaivaa ja kusitulehdusta epäilemässä, en varmaan olisi käskenyt vaikka koira sen osaisikin, koiralla voi mennä käskyt pilalle jos sitä hoetaan kun koira ei vaan pysty Joo, ja puoli tuntia ei ole aika eikä mikään, siinä on kyse kuitenkin koirasta ja sen hoidosta, ei siitä että pääsenkö itse sohvalle lekottelemaan ja kaikkien aikataulut natsaa oikein ihanasti.

[Mella M]

Ei sitä pissalle tai pissa sanaa tietenkään hoeta aina kun mennään pihalle eikä tietenkään silloin jos se on selvästi koiralle hankalaa tai kivuliasta.

[kuvatus]

Meilläkin pispis on ollut käytössä juuri Mella M:n kuvaamalla tavalla kertomaan koiralle, mikä on ulkoilun tarkoitus sillä kertaa.

[Umac]

Joo meillä myös. Lähes joka ilta sanon kotioloissa koiralle illan viimeisen pihakäynnin yhteydessä, että "tuuhan pihalle pissalle" ja sitten ovet sulkeutuvat yöksi.

Mietin vielä Mellan pohdintaa kääpiöiden sisälleruikkimisista, minä olen antanut itseni ymmärtää sen olevan ihan todellinen ja suvuittainkin kulkeva ongelma. Niistä mm. lisää jto:ssa. Se kenen "vika" se on, on tasan just kasvattajan vika. Jos vääräntyyppinen käytös ja esim. hermojen ongelmat selitellään pikkukoirille kuuluviksi, nämä nyt on tämmöisiä, voi opettaa alustalle, hiekkikseen tai kylppärin lattialle jne. Eli kaikesta tulee normia eikä mitään itsekritiikkiä ole sen jalostusmateriaalin suhteen. Vinttariryhmässä samaa ongelmaa ja mm.sisälle kusevia vipukoita on ongelmaksi asti.

[Mella M]

Joo, en sanonutkaan että se olisi pelkästään omistajien vika, mutta väitän, että osalle koirista ihan omistajatkin voisivat jotain. Pikkukoirapiireissä (been there, seen that) on niin käsittämättömiä mielipiteitä koirien pidosta, että ei se ole ihme jos tuo homma sössitään ihan huolella.