Mulla oli hyvä kun lapsena asuin pohjois-helsingissä (missä silloin oli rauhallista ja tyhjääkin) ja sitten sain käydä mummon luona mikkelissä. mummolla oli iso omakotitalo, isolla puutarha tontilla rauhallisella alueella vaikka silti ihan lähellä keskustaa. Ja sitten oli vielä mökki saaressa. Mikä mulle lapsena tuntui olevan ihan korvessa, mutta kyllä sitä sitten vanhempana tajus että eihän tää nyt ihan korvessa olekaan. Lyhyt vene matka ja 3 kilsaa kylälle. Ja ehkä liikennekin lisääntyi, kun huomasin josksu mökillä ollessani kuulevani autot maantiellä vaikka välissä oli metsää. EI kuitenkaan kuin ehkä vaaan kilometrin linnuntietä.
Kymmenisen vuotta sitten Helsingissä tykkäsin mennä koirien kanssa kävelemään Viikin pelloille ja sinne missä ne lehmät on. Ja sinne rantaan.
Helsingissä kyllästyin siihen kun kaikki rakennettiin umpeen. Tosin niin käy vähän jokapaikassa kaupungeissa.
