Elämäntaito-oppaita jotka ovat oikeasti hyviä

[Kissimyyr yhä vaan]

Juu ei ymmärrä ei, ei kaikille se Rooma automaattisesti tarkoita jotakin positiivista ja Moskova negatiivista, vaikka Ukrainan sota siellä nyt onkin. Tai selity, että millä ihmeen logiikalla kaikki (tai edes enemmistö ihmisistä) on väärässä junassa (mutta Hellsten ylhäältäpäin sitten tietä ja neuvoo, että missä junassa kenenkin muka pitäisi olla).

Pelkkä one-liner vailla oikeaa merkitystä, kuulostaa hienolta, ellei kukaan koskaan pysähdy miettimään, että mikä onkaan tuon väitteen sisältö oikeasti (sitä ei ole).

Ja toi että kaikki tavoitteet olisi materiaa, on sen kirjoittaneen näkemys lähinnä. Mä puhuin isoista asioista kuten perhe, en mistään autotalleista.

Vaan aina on helppoheikkejä maailmaan mahtunut, joku tonkin kirjat on ostanut.

Sitten tavallaan turha huomio, mutta tavallaan paljon kertova yksityiskohta siitä haastattelusta: se purjevene, jota näytettiin siinä taustalla, ja josta puhuttiin. Että ensin kyse oli kyse HÄNEN rakkaasta veneestään joka oli ollut hänellä kauan, sitten hän yhtäkkiä olikin gasti jossakin myrskyssä (eli purjehdusvieras jonkun muun veneessä).

Eli kumpi se nyt oli, ja miten voi olla gastina omassa veneessään? Vai oliko kaksi ihan eri reissua, eikä kuvan vene liittynyt mitenkään siihen myrskytarinaan? Mitä se kuva siinä sitten teki? Ai niin, sijoittamalla sen veneen siihen haastateltavan taakse saa näppärästi epäsuorasti viestittyä menestystä ja kaikkea mitä pidetään hienona ja arvostettavana (no oikeasti purjehtivat ei näe purjehdusta ihan noin romanttisena, mutta oikeasti purjehtivat on häviävä pieni vähemmistö). Kalliilla autolla tai talolla pröystäily olisi mautonta, mutta [epämääräisen] purjeveneenkuvan voi näyttää, koska se on sitä parempaa materialismia?

Kuraa, sanalla sanoen.

[Mella M]

Mä en ole varmaan yhtään tällaista kirjaa lukenut loppuun. Luen mielummin esim. vanhaa japanilaista filosofiaa tai buddhalaisuudesta (ilman, että pitäisi uskoa johonkin). Näissä elämäntapaoppaissa mulle käy helposti niin, esim. jonkun Hellstenin kanssa (ja näitä henkilöitä on siis paljon), että koko persoona herättää niin epämiellyttäviä ajatuksia, että mulla on välitön torjunta kaikelle mitä hän sanoo Ja joo, joku elämäntaito-opas olisi varmaan näihinkin ajatuksiin, mutta en halua lukea. Mulla on myös tuttavapiirissä erilaisia valmentajia ja oikeasti osa on niin epäuskottavia, että en mä tiedä kuka niitä palveluita ostaa ja kun tietää, että nämä ihmiset eivät välttämättä hallitse omaa elämää ollenkaan. Mä luen mielummin siis juttuja, jotka perustuu johonkin vanhoihin filosofioihin (joihin monet näistä oppaistakin perustuu), koska ne on minusta jotenkin puhtaampia eikä niitä ole sävytetty kirjoittajan omilla näkemyksillä eikä niissä edes yritetä esittää, että nämä olisi jonkun henkilökohtaisia oivalluksia tai ohjeita.

Siitä olen Roomaan kanssa samaa mieltä, että luopuminen ei tosiaan ole sama kuin luovuttaminen. Ja muutenkin elämässä ei minusta edes ole millään tavalla epäonnistumista, jos joskus luovuttaa, vaihtaa suuntaa, mielipidettä jne. Itse ajattelen, että on aika suuri ihminen, jos huomaa, että joku asia ei omassa elämässä toimi ja päättääkin lähteä toteuttamaan jotakin muuta ja tekee sen siitä huolimatta, että joku saattaa pitää sitä luovuttamisena. Näistä minusta on hyvinä esimerkkeinä ihmiset, jotka ovat hyvin päämäärätietoisesti rakentaneet uraa ja hankkineet läjäpäin omaisuutta ja jossain vaiheessa huomanneet, että nämä asiat eivät enää tee onnelliseksi, luopuneet siitä kaikesta ja lähteneet tekemään jotakin ihan muuta.

[Mea]

Joku todellakin ostaa, aika monikin. En ole ihmetellyt enää mitään sen jälkeen, kun fb:n uutisvirrassa tuli vastaan mainos suomalaisen pariskunnan tekemästä yksisarviskalenterista. Se jätti aika sanattomaksi. Kalenteri sisälsi yksisarvisilta kanavoituja viestejä, harmikseni en muista enää mitä muuta, mutta siis aivan täysin päätöntä settiä. Kommentteja oli paljon, tyyliin "ihanaa olen odottanut tätä!" ja "tämä on vuoden paras asia" ja "tilaukseen laitetaan jälleen kerran!" eli ottajia oli. Olisin niin halunnut kysyä kommentoijilta, että mitä-mitä-mitä-v*ttua?! Myydähän voi vaikka mitä, olisin itse taatusti meedio, jos olisin supliikimpi tapaus. Mutta onko järkeä ostaa, se on toinen asia.

[Koiruuksia]

itselleni ehkä eniten käytössä hyväksi todettu jostain päähän jäänyt on se, että en enää anna ulkopuolisten tahojen/ihmisten tekemisten/tekemättä jättämisten/sanomisten määritellä omaa sisäistä tilaani/tunnettani.
En halua antaa kenellekään niin suurta valtaa.


Nämä asiat ovat vähän niinkuin ruoka. Ihmisillä on paljon mielipiteitä. Ja jonkun mielestä toisen mielipiteet ja ajatukset ovat ihan huuhaata.
Jokainen saa olla ihan mitä haluaa, ei ole mitenkään minulta pois. Kunhan ei tule minulle paasaamaan haluten että minun pitäisi olla samanlainen.
Jos joku uskoo yksisarvisiin ja on uskossaan onnellinen niin mitäpä se minua hiertää kunhan ei tule tuputtamaan sitä minulle.
Sama muiden vastaavien juttujen kanssa, enkeleiden tmv. Ei haittaa ollenkaan niin kauan kun ei aleta hieromaan sitä minun naamaani.
Elä ja anna muiden elää.

[Umac]

Jussi Pajuniemi
@filiusfila IG
https://www.jussipajuniemi.fi/?fbclid=P ... U4Mrsyiebl
Hänellä mielenkiintoisia juttuja.

Somesisältöä kehityksellisestä traumasta.

[Kissimyyr yhä vaan]

[Toi tyyppi muutenkin heittelee one-linereita, vai mitä sinusta tarkoitti haastattelussa se "ihmiset istuu Moskovan junassa vaikka pitäisi istua Rooman junassa"?

Ettäkö ihmiset on niin tyhmiä ettei ne tiedä mitä haluaa, vai sitä että hän tietää muiden puolesta paremmin minne ihmisen kuuluisi mennä (eli taas viittaus siihen jumalaan)?

Olen vasta hiljattain oivaltanut, että edes kaikki fiksut ihmiset eivät ymmärrä metaforia.
Mielikuva Moskovasta on tunkkainen, vanhoillinen, jopa takapajuinen paikka jossain kaukana kylmässä. Mielikuvien Rooma on iloinen, puhelias, vapautunut ja lämmin. Täynnä eurooppalaista kulttuuria. Kumpikaan mielikuva ei ole totta, joten eri ihmisille tulee kaupungeista erilaisia tuntemuksia, uskoakseni saman suuntaisia kuitenkin.

Suurin osa ihmisistä menisi mieluummin mielikuvien Roomaan kuin Moskovaan. Se on siis aika yksinkertainen metaforia, ei mikään jumalallinen viittaus.
Hellstenin lause: "Me istutaan Moskovan menevässä junassa, vaikka pitäisi matkustaa Roomaan" tarkoittaa siis juuri sitä, mitä nimimerkki Hellsten arvelee. Ihmisten oma käytännön toiminta ei johda toivottuun päämäärään. Jos on menossa Roomaan, pitää nousta Moskovan junasta. Yksinkertainen muutoksen metafora siis.

Minusta tuossa on puurot ja vellit sekaisin nyt ihan huolella, anteeksi vaan. Nöyrtymiset ja luovuttamiset ei mun kokemuksen mukaan kyllä koskaan ole tuonut sitä haluttua, siinä kohtaa kun luovuttaa ei taivaasta tipahda mitään palkintoa. No hetki voi olla helpompi olo, kun ei enää näe vaivaa sen halutun asian saamiseksi, mutta aika pian alkaa silkka veetutus ja harmitus. Jos ei siis puhuta turhakkeesta, vaan oikeasti asiasta jota arvostaa korkealle ja kokee tärkeänä.

Hauskasti muotoiltu. Hymyilytti, vaikka luulen ettei kirjassa ihan tota tarkoitettu.
Ajattelua voi avartaa huomioimalla, ettei luopuminen ja luovuttaminen ole synonyymejä. Voi jatkaa sillä, ettei tässä taideta tarkoittaa auton tai talon hankkimista, vaan henkisempiä tavoitteita. Onnellisuutta, rohkeutta, itseluottamusta, muutosta parempaan ja muutoksen mahdollistamista.

Noh, ei luovuttaminen ja luopuminen tietenkään ole sama, mutta mihin se nyt tässä liittyy? Ei ole luovuttamista kokea jokin elämänvaihe tai asia minkä on halunnut ja saanut, siirtyä eteenpäin ja muuttaa elämä ihan toisenlaiseksi. En mäkään alun perin perustanut parantolaa vaikeahoitoisille rescue-kissoille.
On luovuttamista, ettei koskaan saavuta sitä haluamaansa ja lakata yrittämästä. Joskus sekin tosin on paikallaan, mutta yleisenä elämänasenteena se mun mielestä on vaan tie isompiin ongelmiin, ei siihen että jotenkin mystisesti saisi sen mistä luopuu. Ja sitten happamia on pihlajanmarjat, "en mä mitään olisi halunnutkaan, NIH".

Ellei ne tavoitteet sitten alun alkaenkin ole olleet ihan epärealistiset, mutta se on eri keskustelu.

Minusta ON tavallaan väliä, millaista jaskaa elämäntaito-oppaat on. Niitä lukevat myös nuoret ja epävarmat ihmiset hankalissa elämäntilanteissa, se kaikki ei ole vain harmitonta huvia. Voisi verrata parantaviin ihmekiviin ja vaikka niihin yksisarvisiin, jos ja kun ne hämmentävät ja saavat jo valmiiksi hankalassa tilanteessa olevan ihmisen pohtimaan ihan älyttömiä.

Olisi hyvä, että ne uusimmat toimivat oppaat ei olisi yli satavuotiaita, eikä ne kaikki löytyisi jostakin keittokirjasta (jemmattuna hopeankiillotuksen ja kyljyksenpaiston väliin). Joku Kama Sutran maailmakaan ei oikein mulle resenoi, vaikka siellä - vastoin yleistä luuloa - puhutaan paljon muustakin kun seksistä

Hyvät viikonloput kaikille, mä lähden nyt rantaan resenoimaan
.

[vanha viisaus]

Mella M. , Pystyisitkö suositella jotain tuollaista vanhaan filosofiaan ja vanhaan viisauteen perustuvaa teosta?

[Koiruuksia]

Hyvät viikonloput kaikille, mä lähden nyt rantaan resenoimaan

Älä unohda maadoittumista.

[Mea]

Nämä asiat ovat vähän niinkuin ruoka. Ihmisillä on paljon mielipiteitä. Ja jonkun mielestä toisen mielipiteet ja ajatukset ovat ihan huuhaata.
Jokainen saa olla ihan mitä haluaa, ei ole mitenkään minulta pois. Kunhan ei tule minulle paasaamaan haluten että minun pitäisi olla samanlainen.
Jos joku uskoo yksisarvisiin ja on uskossaan onnellinen niin mitäpä se minua hiertää kunhan ei tule tuputtamaan sitä minulle.
Sama muiden vastaavien juttujen kanssa, enkeleiden tmv. Ei haittaa ollenkaan niin kauan kun ei aleta hieromaan sitä minun naamaani.
Elä ja anna muiden elää.

Tässä on toki pointtinsa. Se vaan menee niin korkealta oman ymmärrykseni yli, miten joku voi uskoa yksisarvisilta kanavoituihin viesteihin. Tavallaan olisi kiva ymmärtää miten se on mahdollista. Toisaalta ihmiset ovat loppupeleissä sen verran epäkiinnostavia, että en ehkä jaksaisi loppuun asti kuunnella.

Oli se silti melkoinen elämys silloin kerran nähdä livenä tyyppi, joka tosissaan uskoi että maailma on 6000 vuotta vanha. Olen aina luullut että nuo ovat joitain nettitrolleja vain.

Uskonhan toki itsekin sellaiseen mikä on erittäin epämuodikasta. Hauskaa aina havaita, miten hirveitä intohimoja se herättää ihmisissä. Netissä nimittäin, ei sellaisia päin naamaa kukaan kehtaa puhua. Nimimerkin takaa monet katsovat suorastaan velvollisuudekseen nimitellä, lytätä, arvostella ja tuomita, siihen tyyliin että jos homoista tai tummaihoisista puhuttaisiin samalla tavalla, niin huutia ja bannia tulisi. Onneksi minulle tuollainen on täysin evvk, ja ihmiset toki muutenkin, niin livenä kuin netissä.

[kuvatus]

Sitten tavallaan turha huomio, mutta tavallaan paljon kertova yksityiskohta siitä haastattelusta: se purjevene, jota näytettiin siinä taustalla, ja josta puhuttiin. Että ensin kyse oli kyse HÄNEN rakkaasta veneestään joka oli ollut hänellä kauan, sitten hän yhtäkkiä olikin gasti jossakin myrskyssä (eli purjehdusvieras jonkun muun veneessä).

Eli kumpi se nyt oli, ja miten voi olla gastina omassa veneessään? Vai oliko kaksi ihan eri reissua, eikä kuvan vene liittynyt mitenkään siihen myrskytarinaan? Mitä se kuva siinä sitten teki? Ai niin, sijoittamalla sen veneen siihen haastateltavan taakse saa näppärästi epäsuorasti viestittyä menestystä ja kaikkea mitä pidetään hienona ja arvostettavana (no oikeasti purjehtivat ei näe purjehdusta ihan noin romanttisena, mutta oikeasti purjehtivat on häviävä pieni vähemmistö). Kalliilla autolla tai talolla pröystäily olisi mautonta, mutta [epämääräisen] purjeveneenkuvan voi näyttää, koska se on sitä parempaa materialismia?

Kuraa, sanalla sanoen.

Purjevene, meri ja purjehdus symboloi vanhastaan ihmisiä elämän merellä. Nuoripari lähetetään häissä "yhteiselle purjehdukselle" ja monissa kuolinilmoituksissa on veneen kuva. Ehkä myrskyjutuilla oli tarkoitus olla vertauskuvana elämän myrskyistä ja veneestä luopumisella siitä, miten koko elämä sisältää kaikenlaista luopumista, varsinkin vanhemmiten. Kaikki kielikuvat ja symboliikka jäivät ohjelmassa jotenkin keskeneräisiksi hutaisuiksi. Niistä oli varmaan toimittajan kanssa keskusteltu ennakkoon, mutta ei se toiminut.

Vanhaan viisauteen perustuva teos? Raamattu on paras, jos minulta kysytään

[Mea]

Vanhaan viisauteen perustuva teos? Raamattu on paras, jos minulta kysytään

Peukku!

[Umac]

^Ja minulle taas se on pelkkä satukirja mutta tämähän näissä on, meillä kaikilla on omat vakaumuksemme ja se on tosi ok!

Henkiset valmennukset, luennot ja muut on tosi suosittuja, niihin liittyvät kirjat, verkkokurssi jne. myös. Osalle ihan elinkeino.
Eli väittäisin, että jokaiselle löytyy jotain.

Tuossa vielä ihan noita "listoja" joita monia, tuo vain yhtenä:
https://www.kirjastot.fi/kysy/asiasanat ... _entity=fi

Jokainen avautuu omaan vastaukseensa, kopion yhden listauksen:
Elämänhallinta käsitteenä on moniulotteinen ja -merkityksinen. Elämisen taitoja ja todellisuuteen sopeutumista käsittelevää kirjallisuutta löytyy myös muualta kuin varsinaisten elämänhallintaoppaiden joukosta, esim. psykologiasta ja psykiatriasta, uskonnosta ja kaunokirjallisuudesta. Käytännön kirjastotyön ja oman tuntuman perusteella kiinnostusta on viime vuosina kohdistunut esim. seuraaviin aiheisiin:

- henkinen kasvu, henkisyys, hengellisyys, mielenrauha
- ajanhallinta
- tunteet : pelot, viha, häpeä, tunteiden käsittely ja niiden hallinta
- onnellisuus
- parisuhde ja sen toimivuus, parisuhteen kriisit, avioero
- anteeksianto
- kiltteys
- narsismi, eläminen narsistin kanssa
- terveet elämäntavat, dieetit, kuntoilu
- alkoholinkäyttö, alkoholiongelmat
- kriisit, kuolema, työpaikan menetys
- sairaudet, masennus ja sen kanssa eläminen
(22.2.2008)

Mä en ole varmaan yhtään tällaista kirjaa lukenut loppuun. Luen mielummin esim. vanhaa japanilaista filosofiaa tai buddhalaisuudesta (ilman, että pitäisi uskoa johonkin). Näissä elämäntapaoppaissa mulle käy helposti niin, esim. jonkun Hellstenin kanssa (ja näitä henkilöitä on siis paljon), että koko persoona herättää niin epämiellyttäviä ajatuksia, että mulla on välitön torjunta kaikelle mitä hän sanoo

Tämä oli pakko poimia, osui ja upposi!
Juuri tuon yllämainitun Jussi Pajuniemen kohdalla meinasi käydä näin Hänen tapansa puhua oli ISO nou nou ekat IG-videot nähdessäni ja skippasin ne aina noin nanosekunnissa ohi. Sitten pysähdyin miettimään, että mikä siinä ärsyttää ja miksi en kuule sitä tarinaa vaan keskityn herran puhetyyliin, omaan persoonaan liittyen aivan liian rauhalliseen olemukseen jne.
Että joo, näistä saa itsensä kiinni todella helposti!

muoks; jaa niin tuli mieleen, että nykyvanhempien ja mm. varhaiskasvatuksen juttu taitaa olla tunnetaitojen kasvatus, niistä puhuminen ja niiden opettaminen? Toli se on läpi elämän jatkuva prosessi mutta ne ovat olleet minusta pinnalla, lasten ja nuorten pahoinvoinnista puhuttaessa?

[Vieras]

Eipä tuosta ”lapsuuden kehityksellisestä traumastakaan olla samaa mieltä ammattilaisten keskuudessa. Se ei tosiaan ole mikään tiede ja totuus, vaan aika kaltevilla pinnoilla liikutaan. Toki aina kun ”vauvaiässä vanhempi on ollut tunnekylmä ja traumat johtuu siitä” ollaan aina vaarallisilla vesillä.

[kuvatus]

Tuolta Umacin linkeistä löytyi tämä Maaret Kallion kirjoitus, jossa oli mielestäni mainioita huomioita self-helpin mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Ehkä myös lukemisen arvoinen teos (Pysy lujana - Elämä ilman self-helpiä): https://maaretkallio.com/2016/04/15/suk ... perjantai/

[ei uppoa]

Hyviä ajatuksia Kallion blogissa mutta eivätkös nuo ole ihan itsestäänselvyyksiä ainakin meille suomalaisille? Eihän meihin uppoa amerikkalaistyylinen menestys(teologinen) suurten mahtavuuksien lupailu ollenkaan. Mehän karsastamme sen tyyppisiä kirjoja ja puhujia jo ihan luontaisesti! Amerikkalainen haluaa lukea neuvoja miten rikastutaan ja tullaan Roope Ankaksi, suomalainen etsii kirjoista tietoa miten saada rahat riittämään tai miten olla vastuullinen kuluttaja.

Ämerikkäläinen lukee self help kirjoja menestyäkseen, suomalainen selviytyäkseen.

Anteeksi karkea yleistys mutta luulisin siis että suurin osa suomalaisista on hyvinkin kriittisiä selfhelp opusten kanssa.

[Roomaan]

Noh, ei luovuttaminen ja luopuminen tietenkään ole sama, mutta mihin se nyt tässä liittyy?

Liittyy siihen kun sanoit, ettei taivaasta tipahda palkintoa silloin kun luovuttaa. Yritin sanoa, että _jos_ haluaa ymmärtää, mitä ko. onelinerilla tarkoitetaan, niin sen uudelleen sanoittaminen ei edesauta tulkintaa. Mutta jos ei halua, niin ei halua. Ei se ole minulta pois

[Roomaan]

Vanhaan viisauteen perustuva teos? Raamattu on paras, jos minulta kysytään

Tosiaan, se on länsimaisen ajattelun alkulähteitä. Juuri vanhempaa teosta ei taida löytyä. Minulla on hämärä mielikuva, että myös luopumisen ajatuksen on sanottu olleen jo raamatussa jossain muodossa. Sattumaa tai ei, niin Kuvatuksen linkkaamassa kirjoituksessakin oli muutama rivi siitä, että sinnikäs tavoittelu voi estää tavoitteen saavuttamisen:
---"eikä ihmisen toiminta ole pelkästä tarmokkaasta tahdosta kiinni. Moni meistä kyllä valitsisi viisaamman elämän ja ikionnellisen mielen, jos se vain olisi mahdollista. Siksi sen hillitön tavoittelu saa usein ihmisen voimaan vain entistä huonommin. Ihmisen toiminnalla on aina jokin mieli. Jos mieltään ja sen syitä ei ymmärrä, ei myöskään muutokselle ole todellista mahdollisuutta."

Mella M:ää komppaan, että itsetuntemuksen ja itsensä kehittämisen kirjoissa kierrätetään ajatuksia, joilla on juurensa filosofiassa tai uskonnoissa. Itse pidän siitä, että ajatuksia on prosessoitu lähemmäs tätä päivää. Siitä että kirjoittaja on nostanut keskiöön yhden selkeän teeman, ja sitä pyöritellään eri ajattelijoiden näkemysten kautta. Siinä samalla minun on hyväksyttävä se, että punaisena lankana on se, mitä kirjoittaja haluaa saada opuksellaan sanotuksi. Aina ne ovat tekijänsä mukaan värittyneitä. Siitä pääsee tutustumalla useamman kirjoittajan punaisiin lankoihin

Umacin linkittämä Jussi Pajuniemi tarjoili minulle uudenlaista näkökulmaa. Kuuntein pari jaksoa häpeää käsittelevästä videosarjasta. Häpeä on yleinen aihe ja siihen törmää usein, mutten muista että ihan näin faktapohjaista olisin aiemmin kuullut. Se täydentänee hyvin sitä, mitä olen jo aiemmin oppinut.

Näistä olen itse tykännyt, mutta ei nämä elämäntaito-oppaita ole. Ehkä vain eväitä ajattelulle:
Jari Sarasvuon filosofis-psykologiset monologit tunteista ja ihmismielestä: (https://areena.yle.fi/podcastit/1-1791080).
Jakke Holvaksen keskustelusarja siitä, miten eri filosofien yksittäiset ajatukset näyttäytyvät tässä päivässä: (https://areena.yle.fi/podcastit/1-65295228).

[Umac]

Vaikka realistisesti tarkasteltuna mielenterveyden kannalta ei ole ollenkaan viisasta pyrkiä eroon negatiivisista tunteista (säädellä niitä toki voi!), eikä ihmisen toiminta ole pelkästä tarmokkaasta tahdosta kiinni. Tuo on lainaus Kallion blogitekstistä, erinomaisesti sanottu!
Me kaikki kun ollaan sekoitus kasvatusta, ympäristöä, olosuhteita, omaa temperamenttia jne jne. Siksi se on kaikkea kaikesta eikä yksittäisen kirjan tuomaa.
Sinällään esim. positiivisuus tai muutos itsessä ei liene ollenkaan niin vahingollista mitä negatiivisuus tutkitusti on mutta kyllä kunnon vitutuskin on varsin hyvä voimavara kun hätä ns. tulee. Mutta siinä se ero kait onkin, että onko se vallitseva olotila joka on jo esim. fyysisesti omalle kropalle kova tilanne vai ohimenevä ja hetken olo joka esim. puskee tekemään asiaa, mikä ikinä se asia onkin.

On näitä mielenkiintoista miettiä, kyllä! Lapsuuden kokemuksilla lienee todella iso merkitys ja ns. normaalista perheestä tulevalla lienee paremmat mahikset moneen asiaan, vrt. laiminlyöty, pahoinpidelty tai seksuaalisesti hyväksikäytetty? Toki keltään ei voi viedä onnistumista ja selviytymistä ja voimavaroja pois tai muuta mutta riskit ovat kyllä suuremmat, oletan.

[kuvatus]

Näistä Toivon puheista on ollut monelle hyötyä.
https://www.toivonpuheita.fi/
Aihepiireinä on mm. addiktio, ahdistus, avioero, identiteetti, itsetunto, katkeruus, trauma, uupuminen, yksinäisyys ja paljon muita aiheita. Puhujat ovat kokeneita terapeutteja ja alan kirjailijoita. "Puheiden ihmiskuva perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen, mutta niitä voi hyvin kuunnella, vaikka kuuntelijalla ei olisi itsellään kristillistä vakaumusta." Puheissa on armollinen, rakkaudellinen ja käytännönläheinen ote.

[Mea]

En oikein ole video- tai kuuntelutyyppiä, vaan haluan lukea. Täältä on löytynyt järkeviä ja maanläheisiä oppeja: https://www.mielenterveystalo.fi . Tällä hetkellä katselen opiskelu-uupumuksen ehkäisyohjelmaa, vaikka en opiskele enkä tiedä uupumisestakaan. Siinä oli ihan muuhun liittyen ajateltavaa.

[Vieras]

Juuri eilen selasin Jari Sarasvuon Sisäistä sankaria jonka olen lukenut viimeksi 20v sitten. Halusin lukea sieltä Benjamin Franklinin 13 hyvettä joita on mm. oikeus, kohtuullisuus, ystävyys ja vaatimattomuus. Franklin siis käytti joka aamu kaksi tuntia yhteen hyveeseen keskittyen kehittääkseen itseään. Siinä tavoitetta itsellekin.

Muuten elämäntaito-oppaani ovat enemmän henkisyyden puolelta, esim. James Van Praag (en muista kirjoitanko nimen oikein) on avannut henkimaailman puolta.

[Kissimyyr yhä vaan]

Noh, ei luovuttaminen ja luopuminen tietenkään ole sama, mutta mihin se nyt tässä liittyy?

Liittyy siihen kun sanoit, ettei taivaasta tipahda palkintoa silloin kun luovuttaa. Yritin sanoa, että _jos_ haluaa ymmärtää, mitä ko. onelinerilla tarkoitetaan, niin sen uudelleen sanoittaminen ei edesauta tulkintaa. Mutta jos ei halua, niin ei halua. Ei se ole minulta pois

En mä kyllä oikeasti tajunnut. Ja tuossa minusta on se ongelma, tyyppi heittää sanahelinää joka kuulostaa ihan uskottavalle ja kivalle, ellei sitä kuuntele kunnolla. Jolloin paljastuu, että tyhjää täynnä se sanoma on. Ja tarkoituksella niin kryptinen, ettei kukaan sano keisarin puuttuvista vaatteista, kun ei kukaan oikein tarkkaan edes tiedä että mitä se heitto edes tarkoittaa.

Jos lähtee neuvomaan ihmisiä, neuvoo sitten. Ja niin että asia ei jää kryptiseksi jargoniksi, kaipaan substanssia.

[Kissimyyr yhä vaan]

Hyvät viikonloput kaikille, mä lähden nyt rantaan resenoimaan

Älä unohda maadoittumista.

Maadoituttu on , ihan hörhöt on mun mielestä tavallaan osin ok: jos haluaa uskoa ihan hömppään, niin ihan oma valinta. Ne ehkä on enemmän viihdettä. Mutta tutkinnoilla ja titteleillä kerskuvan pitäisi sitten puhua asiaa, kun kerran rahastaakin.

Katoin tota Umacin linkkiä, varmaan ihan asiaa, mutta mä nuorempana olisin arvostanut enemmän ohjeita miten elämässä toimia, noi jutut on kaikki vähän sairauden puolella näemmä. En silti kokeilematta toki tuomitse, kyllä noi "ammattilaisen " sekavat veneillä pätemiset voittaa mennen tullen.

[Umac ulkoa]

Ylen tunnekoulu aikuisille: https://yle.fi/a/74-20083050
Kadehditko toisia ihmisiä? Taustalla voi olla aivan muu tunne kuin kuvittelet, sanoo psykoterapeutti
Tästä alkaa neljä viikkoa kestävä aikuisten tunnekoulu, jossa sinua neuvoo psykoterapeutti Emilia Kujala. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

[Roomaan]

tyyppi heittää sanahelinää joka kuulostaa ihan uskottavalle ja kivalle, ellei sitä kuuntele kunnolla. Jolloin paljastuu, että tyhjää täynnä se sanoma on. Ja tarkoituksella niin kryptinen, ettei kukaan sano keisarin puuttuvista vaatteista, kun ei kukaan oikein tarkkaan edes tiedä että mitä se heitto edes tarkoittaa.

Mielenkiintoinen kommentti! Itse nimittäin ajattelen, että ne voivat kuulostaa sanahelinältä, jos _ei_ kuuntele kunnolla Metka juttu. Kertoo ehkä siitä, miten monimutkaisia olentoja me ihmiset ollaan.
Sanottakoon vielä selvyyden vuoksi, etten ole lukenut Tommy Hellstenin opuksia. Olen toki tietoinen hänen ajatuksistaan, ovathan ne varsin tunnettuja. Mutta kaikki tässä ketjussa sanomani on kyllä ihan omaa tulkintaani siitä, mistä siinä linkitetyssä videossa puhutaan. Kissimyyrin lisäksi myös Hellsten voi siis olla eri mieltä.

Umacin Jussi Pajuniemi -linkin jutut ovat minusta kiinnostavia juuri sen mielenterveyden teorian käsittelyn vuoksi. Se valaisi mainiosti nurkkia, joita en tiennyt olevankaan. Olen nimittäin ihmetellyt, että miksi häpeää nostetaan niin monissa julkaisuissa esiin. Että onko siinä jotain mitä en itsessäni tunnista vai onko sitä paljon liikkeellä vai mistä on kyse. Pajuniemen viedeolta selvisi, että kroonisesti häpeäviä on paljon. En enää muista %-lukua, mutta ajattelin, että heitä on siis jokaisessa työyhteisössä. Ymmärsin myös että minun tulisi opetella tunnistamaan se, etten epähuomiossa laukaise jotain ikävää reaktiota. Tiimityötaidoissa on aina parantamisen varaa.