Onko muidenkin vaikeaa löytää rauhallista paikkaa luonnosta?

[Vieras]

Vähän huono otsikko, sori siitä. Istun tässä helteestä nautiskellen omassa rauhassani veden äärellä. Koronan jälkeen tässä kaupungissa on tullut joku järjetön halu myllätä joka paikka kaikelle kansalle sosiaalitiloiksi. Nyt oli viimeinenkin suojapaikka raiskattu avoimeksi repimällä kaikki kaislat ja nostamalla kauniille kallioille mutaa ja muuta sälää. Ärsyttää ihan sikana. Nyt löysin uuden mestan jossa voi olla katseilta ja muilta ihmisiltä piilossa. Tarvitsen omaa tilaa niin ettei joku möykkää ja juoksentele metrin päästä.
Kysymyksellä en tarkoita maaseutua tms muutenkin rauhallista paikkaa, vaan kaupingista löytyvää paikkaa jonne ei kaikki ole vielä löytäneet. Vai onko tämä vain tämän kylän touhua.

[Kissimyyr yhä vaan]

Oma piha. Oma vene. Muualla on jo joku.

[Vieras]

^ Eli on

[Ninni]

tässä kaupungissa on tullut joku järjetön halu myllätä joka paikka kaikelle kansalle sosiaalitiloiksi.

Puhut kuin siitä missä minä asun. Ihan järkyttävää.
Kaikenmaailman järviä tai lampia aina toki ryöpätään, niistä yritetään tehdä elinkelpoisia tai jotain.
Osa niistä ymmärrän ja on normaalia ylläpitotoimia, mutta osa menee yli hilseen.
Kuten just tuo, että joka paikka on yleinen sosiaalitila.

Täällä kaupungin kaunein paikka oli ennen sellainen, missä sai istua yksinään ja kuunnella veden liplatusta. sen verran porukkaa toki, ettei tarvinnut pelätä että täysin yksin on, joidenkin huligaanien armoilla yksinäisenä naisena, tai koirien kanssa.
Sopivasti rempallaan olevia paikkoja, että jos ei se paras puistonpenkki ollut vapaana, niin pystyi istumaan vaikka jonnekin hylätyn betoniporsaan päälle jossain hylätyllä rannalla.

Nyt joka paikka missä oli ennen kivaa, sinne keksitään "aktiviteetteja".
Kaupungin kaunein paikka mikä oli ennen hyvä, on nykyään sellainen missä menee jupit? tai miksi niitä sanotaan nykyään? älykelloa tuijottaen lenkillä, ja liikutaan lähes pari jonossa. Joka paikkaan on tullut lippusiimoja merkiksi, minne ei saa mennä, ja mitä ruohikkoa ei saa jalka koskettaa koska se on liian hieno.

Jokaisessa paikassa mikä oli ennne niitä rauhoittumispaikkoja, on parkkipaten tai vastavan kyltit, pysähtymiskiellot, yksityisaluemerkit, koirakieltomerkit, osa varmaan ärtyneiden kansalaisten persiistään repäisemiä, mutta ikäviä yhtä kaikki.

Mihinkään ei voi laskeutua esim jalkakuntoutuvan tai minkä vaan nivelrikkopotilas koiran kanssa kuselle, että se saisi pehmeän alustan. Ei, kun joka paikassa lukee epäsuorasti tai suoraan, että painu helvettiin.

Omakotitalo ei ole mielestäni ratkaisu, koska niillä se vasta tiukkaa on elämä. Naapurit killittää uusilla asuinalueilla joka suunnasta ikkunat vastakkain, ei puuta eikä pensasta. Tai maalla, jossa on tuhat kilsaa lähimpään kauppaan ja siellä ne naapurit vasta killittääkin.
Missään ei tosiaan saa olla rauhassa, ei maalla eikä kaupungissa. Kaikki on ihan järkyttävää.

Kaikki terveet ihmiset jotka ovat päättäneet kiitää valonnopeudella nauttien liikunnasta jollain sen helpoksi tekevällä vehkeellä, heille pitää olla baana vapaa.
Pyörätuolilla toki ei pääse varmaan yhtä hyvi siltikään?
Liikuntakin on nykyään yhtä raukkamaista kuin metsästys, istutaa perseellään ja katsotaan miten maisema vaihtuu. Rehkitään jotain olematonta, että saa sykkeen nousemaan. Koko Suomi pitää tasoittaa että siitä tulee ulkona oleva kuntosali
Ja kun kesä on ohi, lumi peittää maan ja joka paikassa haisee moottorikelkan paska, tai hiihtäjät vetää luistelua ja siellä ei saa olla roskaakaan edessä.

Syynä on rahatalous ja yrittämisestä intoilu, ja varmaan jotkut viihtyvyydestä intoilevat päättäjät, jotka ovat sitä mieltä että ihmiset eivät osaa kävellä metriäkään ilman jotain kylttiä mikä opastaa kiertosuunnan, ja täydellistä elämää on se että joka paikka on turistia varten pedattu ja kaikilla on tekemistä.
Jos jossain on vielä luontoa, siellä on kohta kauan kaivattu frisbiigolfrata tai sitten joku missä saa läskipyörillä vetää täysillä, ettei vaan jalankulkijat ole luontoa pilaamassa.

[Koiruuksia]

Täällä on kyllä vielä paikkoja missä saa olla aika rauhassa luonnon keskellä.
Ikävä kyllä ei enää niin paljon kuin aiemmin. Täällä tehdään joka paikkaan reittejä maastopyöräilijöille.

Omalla pihalla saa onneksi oll ihan niin rauhassa kuin haluaa. Ei näy naapurien talotkaan kesällä.

[Hurtlundi]

Juu, maalla naapurit tosiaan kyttää, toissailtana kun pihaan säntäsi vieras koira, kävelin tohon parin talon päähän ja kun oli isäntä pihalla, kysyin että tunteeko koiraa?
No ei tuntenut ja kysyi vähän varovasti että kukas mä oon, totesin että se naapuri mikä ajaa susta ohi jokseenkin päivittäin ja moikkaa, vasta 9 vuotta näin tehnyt

[kualcc]

Juuri tämän takia muutin maalle. Asuin aikaisemmin Kehä 3:n sisäpuolella, ja mua ärsytti suunnattomasti se, että missään ei päässyt täysin omaan rauhaan. Monesti lenkitin koirat myöhään illalla/yöllä, että oli edes vähän rauhallisempaa, mutta silloinkin taustalla kuului kyllä liikennemelu ja näkyi valosaastetta. Autoton kun oli, niin kulkemismahdollisuudetkin johonkin etäämmälle oli rajalliset. Pitemmän päälle kaikki se hektisyys kävi mulla niin voimille, että tuli työuupumus ja totaalinen kettuuntuminen kaikkeen. Työpsykologini sitten hienovaraisesti vihjaisi, että olenko harkinnut maisemanvaihtoa. Onneksi vaihdoin. Alkuun hiljaisuus tuntui jopa liian hiljaiselta, mutta nyt siihen on jo tottunut ja se on ihanaa.

Kauneimmat maisemat täälläkin on kyllä hyvin pitkälti valjastettu virkistyskäyttöön ja ympärivuotisia ulkoilureittejä rakenneltu sinne tänne, mutta onneksi omalla asuinseudulla niitäkään ei ole häiritsevän lähellä.

[kuvatus]

Kaupunkiympäristöissä pienet vihreät keitaat supistuvat supistumistaan, kun ne tehokkuuden nimissä rakennetaan umpeen. Asuimme Espoonlahdessa, kun esikoinen oli pieni ja silloin ympärillä oli paljon luontoa. Suureksi osaksi kylläkin aika ryteikköä ja rääsikköä, jota ei oikein metsäksi voinut sanoa, mutta oli myös luonnonkauniita rauhallisia paikkoja. Kun viimeksi kävimme, niiden tilalle oli tullut kymmenittäin kerrostaloja ja ennen rauhalliset merenrantakalliot olivat täynnä ihmisiä.

Onneksi löysimme aikanaan uuden (edullisemman ja tilavamman) kodin vähän kauempaa, hyvien kulkuyhteyksien varrelta, metsien ja niittyjen keskeltä, läheltä järviä ja merta. Jos naapurit alkaisivat ärsyttää, pääsisi 100 metrin päähän metsään. Pelkään todella, että sinne aletaan rakentaa esteettömiä reittejä. Nykyiset risteilevät polut riittäisivät mainiosti.

Koronan jälkeen monet aiemmin rauhalliset luontokohteet meren rannalla, joissa sai viettää melkein koko päivän yksin kuvaamassa käärmeitä ja lintuja, ovat olleet aikamoisen täynnä ihmisiä. Oikeasti on ihanaa, että on luontopaikkoja, joihin kaupunkilaiset voivat tulla lapsineen viettämään vapaa-aikaa, mutta ei niistä omaa rauhaa enää löydy, ainakaan viikonloppuisin.

[Avokaado]

Ehkä mulle väärä ketju, mutta ihan tarpeeksi rauhallisia paikkoja löytyy pääkaupunkiseudultakin ainakin itselle.
Kerronpa vuosien takaa yhden hiljaisuuskokemuksen Nuuksiosta. Istuttiin korkealla kalliolla metsän ympäröimänä eikä kuulunut yhtään mitään ääntä, ei lentokoneita, ei linnunlaulua, ei puiden lehtien havinoita, en kuullut yhtään mitään ääntä. Mulle se oli sellainen kokemus, että ajattelin, tällaistako on kuuron elämä. En pitänyt siitä tunteesta ollenkaan ja ehkä muistan sen vieläkin niin hyvin. Tarvitsen jonkinmoista elämää ja ääntä ympärilleni.

[luonto]

Muakin harmittaa kun kaupunkien luontokohteet pilataan rakentamalla niihin sorapolkuja, pitkospuita, grillikatoksia, laavuja. Miksi ei voida antaa olla luonnontilassa vaan pitää "rakentaa ulkoilupaikkoja"? Täällä oli esimerkiksi yhdessä superkauniissa niemessä pieni kinttupolku jota kävelivät niin koiranulkoiluttajat kuin muut luonnon rauhasta nauttijat, ja rantakivillä näkyi onkijoita. Nyt niemessä on iso betonirengas grillauspaikkana ja sen ympärillä on monta penkkiä, on puinen järeä laavu (kukahan sitä käyttää) , polttopuuvarasto ja puinen huussi. Puista on hakattu puolet pois, luonto mennyttä ja tilalla noi rakennukset. Surettaa ja suututtaa miksei tajuta että kaupunkilaiset nauttisivat juuri siitä koskemattomasta luonnosta.

[Ninni]

Juu, maalla naapurit tosiaan kyttää, toissailtana kun pihaan säntäsi vieras koira, kävelin tohon parin talon päähän ja kun oli isäntä pihalla, kysyin että tunteeko koiraa?
No ei tuntenut ja kysyi vähän varovasti että kukas mä oon, totesin että se naapuri mikä ajaa susta ohi jokseenkin päivittäin ja moikkaa, vasta 9 vuotta näin tehnyt

Kaikilla on oma puolensa aitaa ja oma kokemus No sä eräällä tapaa vahvistit just mun teoriani killittävistä naapureista. Teillä se vain ei ollut se sun naapuri Tai ainakin tiesit hänet paremmin kuin hän sinut.

[Vieras]

Muillakin siis samaa kokemusta, ikävä kyllä
Mullakin on muutto käynyt mielessä, vaikka 6v sitten vasta talo ostettiinkin. Silloin oli vielä ihan eri meininki täällä. Ap

[Ninni]

Mulla tuli nyt hieman huono omatunto, kun tein valtavan nillityksen ja osaltani pyrin sillä vahvistamaan negaatioita.

Ajattelin tulla vähän paikkaamaan, ja jakaa jotain hyvääkin.

Mä olen silti huomannut, että muutto ei ole aina ratkaisu. On se joskus, tavallaan.

Tekisikö vaikka listan kuormitustekijöistä?
Kuormitustekijät ovat niitä, jotka vituttaa joka päivä. Esim repsottava hanskalokero joka on niin täynä tavaraa, ettei sitä saa kiinni.
Tai se että on tukalat housut, ja aina pitää avata ylin nappi ennen istumista.
Ta se että on se yksi kyylä naapuri joka jätti vaikka heippalapun-

Jokainen päivittäinen pieni kuormitustekijä. Sitten jakaa ne kahteen ryhmään: Asiat joille mahdan jotain, ja asiat joita ei voi muuttaa.
Sitten muuttaa ne pienet asiat jotka mahtaa. Esim jos joka kerta ottaa kupoliin ajaa samaa hidastetöyssyä päin, ja tietää että sillä reitillä kulkee paljon pyöräilijöitä tai muuta jos on autolla, niin ottaa aikaa paljonko tulee kilometrejä ottaa kiertoreitti, joka on rennompi.
Vähentää niitä pikkuvitutuksia, ja sitten katsoo sitä jäljelle jäävää isoa. Miksi tarvitsen rauhapaikan, ja miksi en voi nauttia omasta olostani ts. miksi olen taistele-pakenemoodissa?

Itse oon huomannut että jos mulla on asiat hyvin, niin kestän paremmin katella kun joku mummo ruokkii sorsia PULLAVA-pullalla ja näkee että siellä lammessa on jo 18 muovipussia sitä pullavaa, ja joka kerta kun koittaa rauhoittua niin se mummeli on siellä ja tuo mieleen miten sorsanpoikasten luut jäävät kehittymättä kun ne syövät koko kesän pelkkää pullaa, 18 pussia päivässä.

Sama auttaa mikä naapureiden killitykseen, ikävä myöntää, mutta se kuuluisa oma elämä. Katse itseen, ja miten voin parantaa pieniä asioita elämässäni. Sydänhymiö tähän ja jaksuhali. Ei sillä että joku sitä minulta kaipaisi, mutta tuli vaan olo että osallistuin negaation tuottamiseen

mut siis kaikki on kiinni myös vähän perspektiivistä. Ja siitä että jos yrittää jotain, mikä ei vain tule onnistumaan siinä ympäristössä.
Se turhauttaa. Onko muutto ratkaisu. Myös osa kuormitustekijöistä on vaihtuvia. Esim naapuri voi muuttaa pois ja ongelma poistuu luonnollista reittiä.

[Hurtlundi]

”Kaikilla on oma puolensa aitaa ja oma kokemus No sä eräällä tapaa vahvistit just mun teoriani killittävistä naapureista. Teillä se vain ei ollut se sun naapuri Tai ainakin tiesit hänet paremmin kuin hän sinut.”

En minäkään sen nimeä tiedä, sen tiedän että se käy aamusikarilla ja kusettamassa koiran siihen aikaan ku vien teiniä koulubussille

[Ninni]

Eihän nimellä väliä silleen, itsekin katson naapureista vain habituksen, arvioin kuuluuko meiltä heille sen perusteella, kuuluuko heiltä meille, ja opiskelen yliolkaisesti hahmotellen niiden rutiinit. Sehän ei ole killitystä, ehei missään nimessä, vaan uhkien arviointia.

[MikkoP]

Ainoa mikäö luonnossa häiritsee nyt niin on hyttyset. Tänä vuonna näitä tuntuu riittävän.

Juu, maalla naapurit tosiaan kyttää, toissailtana kun pihaan säntäsi vieras koira, kävelin tohon parin talon päähän ja kun oli isäntä pihalla, kysyin että tunteeko koiraa?
No ei tuntenut ja kysyi vähän varovasti että kukas mä oon, totesin että se naapuri mikä ajaa susta ohi jokseenkin päivittäin ja moikkaa, vasta 9 vuotta näin tehnyt

Vähän samanlaisia kokemuksia. Naapuri kysyi et koska oon dopemannit vaihtanut vinttikoiriin... Edellisellä asukkaalla oli doppereita
Sitten toinen soittiovikelloa ja vaimo meni avamaan "Onko isäs kotona?" tarkoitti minua (oikeasti meillä ei o ku pari vuotta ikäeroa). Ja sitten ku vähän aikaa on juteltu ni osoittaa mun autoa "Tiedätkö muuten missä tuon omistaja on?"

Joo, sama juttu maalla ku missä vaan muualla. Se on millaiset naapurit sattuu tulemaan.

[Kissimyyr yhä vaan]

Kyllä se muutto voi auttaa, pitää vaan olla ihan järkyttävän tarkka että minne, ja silti tarvitaan myös tuuria.
Minä olen havainnut että ruotsinkielivoittoiset alueet sopii, vaikka puhuttaisiin suomea. Ja että uudet asukkaat sopeutuu siihen vallitsevaan käytöskoodiin, parissa vuodessa uusi asukas alkaa muistuttaa alueen tyyliä.

On iso onni naapurusto joka ei kyttää, ja silti tarvittaessa auttaa esim. karanneen eläimen etsinnöissä. Sitten tontti vaikuttaa, mä olen surutta paitsi aidannut korkealla aidalla, niin kasvattanut puskaa ja puuta heti rajan sisäpuolelle, joten näin lehtien aikana meille ei juurikaan näy mitään, talo on ikäänkuin suuressa vihermajassa.

Mutta siis sama yleinen harmitus, että miksi luontoalueet pitää pilkkoa jollakin rakennetulla, se luonto olisi paras ihan sellaisenaan.

[Vieras]

Meillä on onneksi hyvät naapurit, ja kotona ja mökillä saa olla niin rauhassa kuin haluaa. Mutta ei mulle riitä se samojen paikkojen katselu päivästä toiseen. Möykkää ja ihmispaljouttakin kestää kun se on itse valittua. Lähitienoiden raiskuuta ei vaan voi ymmärtää, että miksi pitää ihmisen käydä jättämässä jälkensä ihan joka paikkaan.
Muutto on käynyt mielessä lähinnä tuon maisemoiden ja kivojen luonnollisten paikkojen tuhoamisen vuoksi. En nyt voi sanoa tilannetta sinänsä kuormittavaksi Ap

[Ninni]

Kiva juttu, ap.
Minä aloin miettiä, että se ratkaisu mitä usein asuintyytymättömyyteen esitetään, on että "Muuta sitten maalle jos ei kelpaa".
Tuli mieleen että jos suurinosa ihmisistä on periaatteessa usein tyytymätön siihen missä asuu, ja ihan kaikki eivät voi asua maalla koska jokainen tarvitsisi niin paljon neliöitä, että ei me tänne mahduttaisi jos kaikki asuisi omakotitaloissa?
Niin miksi on niin vaikeaa tehdä siitä ympäristöstä missä suurin osa asuu, jollain tapaa siedettävä?
Ajatellaan vaikkapa nuorisorikollisuutta ja roskaamista ym. Ei ihmiset eikä nuoret tekisi sellaista, jos he kokisi syvää yhteyttä siihen paikkaan missä asuu.
Jos ihminen kokee ettei häntä kuunnella eikä hänen haluamiset vaikuta mitenkään siihen elinympäristöön missä elää, niin tulee varmasti roppakaupalla ongelmia.
Kaikki haluaa muuttaa sinne kuuluisaan maalle, tai sitten osa rakastaa sitä nihilististä urbaaniutta missä kaikki on kielletty, ja toiset on olosuhteidensa pakosta pakotettu asumaan ankeassa paikassa, ja he kun tekevät lapsia niistä tulee ankeita lapsia varmaan sinne.
Pahinta on aina kuulla, että joku nuori päättää jo että tänne en enää koskaan palaa, ja yrittää lähteä kotiseudulta mieluummin pois.
Se voi kertoa monesta asiasta, ja olla ihan tyypillistäkin että ihminen haluaa lähteä "kotipesästä", mutta se voi kertoa siitäkin ettei ole kokenut koskaan kodikseen sitä aluetta missä asuu.
Monellakaan ihmisellä ei varmaan tule mieleen tuhota jotain, minkä eteen on itse tehnyt töitä. Ei ole tarvetta roskata paikkaa, jota on itse ollut siivoamassa jne. Jos metsä jossa on siivonnut ja elänyt, kaadetaan nenän edestä, niin voi tulla olo että miksi vaivautua välittämään mistää? Ei muuta kun spreijaamaan molon kuvia seinille siis.

[Koiruuksia]

Ainoa mikäö luonnossa häiritsee nyt niin on hyttyset. Tänä vuonna näitä tuntuu riittävän.

Juu, maalla naapurit tosiaan kyttää, toissailtana kun pihaan säntäsi vieras koira, kävelin tohon parin talon päähän ja kun oli isäntä pihalla, kysyin että tunteeko koiraa?
No ei tuntenut ja kysyi vähän varovasti että kukas mä oon, totesin että se naapuri mikä ajaa susta ohi jokseenkin päivittäin ja moikkaa, vasta 9 vuotta näin tehnyt

Vähän samanlaisia kokemuksia. Naapuri kysyi et koska oon dopemannit vaihtanut vinttikoiriin... Edellisellä asukkaalla oli doppereita
Sitten toinen soittiovikelloa ja vaimo meni avamaan "Onko isäs kotona?" tarkoitti minua (oikeasti meillä ei o ku pari vuotta ikäeroa). Ja sitten ku vähän aikaa on juteltu ni osoittaa mun autoa "Tiedätkö muuten missä tuon omistaja on?"

Joo, sama juttu maalla ku missä vaan muualla. Se on millaiset naapurit sattuu tulemaan.

[Kaktus3]

Kiva juttu, ap.
Minä aloin miettiä, että se ratkaisu mitä usein asuintyytymättömyyteen esitetään, on että "Muuta sitten maalle jos ei kelpaa".
Tuli mieleen että jos suurinosa ihmisistä on periaatteessa usein tyytymätön siihen missä asuu, ja ihan kaikki eivät voi asua maalla koska jokainen tarvitsisi niin paljon neliöitä, että ei me tänne mahduttaisi jos kaikki asuisi omakotitaloissa?
Niin miksi on niin vaikeaa tehdä siitä ympäristöstä missä suurin osa asuu, jollain tapaa siedettävä?
Ajatellaan vaikkapa nuorisorikollisuutta ja roskaamista ym. Ei ihmiset eikä nuoret tekisi sellaista, jos he kokisi syvää yhteyttä siihen paikkaan missä asuu.
Jos ihminen kokee ettei häntä kuunnella eikä hänen haluamiset vaikuta mitenkään siihen elinympäristöön missä elää, niin tulee varmasti roppakaupalla ongelmia.
Kaikki haluaa muuttaa sinne kuuluisaan maalle, tai sitten osa rakastaa sitä nihilististä urbaaniutta missä kaikki on kielletty, ja toiset on olosuhteidensa pakosta pakotettu asumaan ankeassa paikassa, ja he kun tekevät lapsia niistä tulee ankeita lapsia varmaan sinne.
Pahinta on aina kuulla, että joku nuori päättää jo että tänne en enää koskaan palaa, ja yrittää lähteä kotiseudulta mieluummin pois.
Se voi kertoa monesta asiasta, ja olla ihan tyypillistäkin että ihminen haluaa lähteä "kotipesästä", mutta se voi kertoa siitäkin ettei ole kokenut koskaan kodikseen sitä aluetta missä asuu.
Monellakaan ihmisellä ei varmaan tule mieleen tuhota jotain, minkä eteen on itse tehnyt töitä. Ei ole tarvetta roskata paikkaa, jota on itse ollut siivoamassa jne. Jos metsä jossa on siivonnut ja elänyt, kaadetaan nenän edestä, niin voi tulla olo että miksi vaivautua välittämään mistää? Ei muuta kun spreijaamaan molon kuvia seinille siis.

Hyvin sanottu. Olen asunut yli 20 vuotta samassa paikassa kaupungissa, mutta vähän rauhallisemmassa kolkassa. Kun muutimme tänne, taloyhtiö oli aivan metsän keskellä. Ja se oli suuri syy, miksi juuri tämän valitsimme kodiksemme. Ihanaa, kun kotiovelta pääsee suoraan metsään ja voi tehdä pitemmänkin lenkin polkuja pitkin. Vielä kun oppi tuntemaan naapuruston koirankusettajien aikataulut, niin on saanut aika yksinään kulkea Vuosien saatossa metsiä on kuitenkin nakerrettu ja nakerrettu. Yhtäkkiä vieressä onkin pienkerrostaloja parkkipaikkoineen. Liikenne lisääntyy, melu lisääntyy, kun metsät eivät enää blokkaa ääntä moottoritieltä. Viimeinenkin metsäläntti on jo kaavoitettu asuinalueeksi. Kauhulla odotan, milloin metsän kaataminen alkaa Ja sitten sanotaan, että kaupungin pitää kehittyä! Muuta maalle! Mihin minä maalle muuttaisin? Koko lähisuku ja ystävät asuvat täällä, työ ja harrastukset ovat täällä ja sitten pitäisi muuttaa maalle. Miksi kaupungin 'kehittyminen' tarkoittaa aina kaiken vihreän tuhoamista?

Muuta maalle... Vähän kuten koulukiusatulle sanotaan, että vaihda koulua...

[Umac]

Mietin ketjua eilen, takapihalla istuessani! Miten eri tavoin koemme ja näemme sen rauhallisen paikan luonnossa tai kotona.
Me asumme jonkun mielestä ihan kamalassa paikkaa, tonttia tontin vieressä, Nelostie kuuluu ja lentokoneet kaartaa talon yli, helikopeterit liikkuvat.
Silti siinä takaterassilla kukaan ei näe siihen, minä en näe naapureita, luonto lintuineen, sammakoineen ja kettuineen tai rusakoineen on läsnä kun oikein tuuri käy.
En missään nimessä tässä kohti elämää haluaisi asua esim. maalla missä pelkät yhteydet minne vain on matkan päässä. Ja joku toinen ajattelee toisin, se toki ok!

Kaikki asumismuodot läpikäyneenä pakko myös todeta, että aivan satumainen onni ollut 99%:sti, naapureihin liittyen. Jos elo ja olo olisi tukalaa naapureiden takia, se söisi ihmistä ja näivettäisi kyllä positiivisintakin ihmistä.

[Ninni]

Muuta maalle... Vähän kuten koulukiusatulle sanotaan, että vaihda koulua...

Tää on tätä. paljon törmää siihen, että ne jotka haluavat säilyttää oman elinympäristönsä, leimataa nillittäjiksi jotka vastustaa muutosta, ja haluaa palata takaisin kivikaudelle lyömään kiviä yhteen, ja syömään männynparkkia ruuaksi, ja nykyaikaisin innovaatio mihin suostuvat on muuli ja reki.
Voisi piirtää samanlaisen pilakuvan niistä, jotka haluaa asfaltoida metsät, mutta eipä siinä ole muuta piirrettävää varmaan kuin ruskea laatikko.
Ongelma on myös se, että ainoat jotka puolustaa tai edes yrittää puolustaa metsäplänttiään on ne asukkaat, jotka siinä asuu tai on asunut pysyvästi. Jotkun air b&b vierailijat tuskin allekirjoittaa vetoomusta asuinalueen puolesta, tai ei se asia heille edes kulkeudu välttämättä.
Raha on vahva puhuja, ja jos joku yritteliäs henkilö alkaa paasata kaupungille että tähän tulisi nyt tämä ja tämä kaava, ja laskelmoi jonkun konsultin avulla että miten monta ropoa se toisi, niin kaupungilla ei varmaan ole suorastaan vaihtoehtona muuta kuin suostua kaikkeen.
Asukkaat minun mielestä monesti väsytetään niin, että jostain hankkeesta aletaan ensin puhua, sitten se perutaan ja tulee uusi yrittäjä taas aletaan puhua ja sitten toiset vastustaa. Sitten sitä väännetään 10 vuottakin, ja koko ajan vastustajat vähenee, heitä varmaan ehtii kuollakin. Sitten ku sama asia nostaa koko ajan päätään, vaikka siitä on valitettu miljoona kertaa, niin ihmiset ei enää vaan jaksa. Se on tosi uuvuttavaa taistelua, eikä töissäkäyvät ihmiset siihen kykene koska ei ole aikaa vapaa-ajalla omistautua sydänverellä asioille.
Pian se nousee etusivun jutuksi, ja tulee kertomus miten paikalliset ovat lohduttomina. Samalla alkaa facessa se haukkuminen, toiset on muka muutosvastarintaisia ylipäätään ja haluavat kieltää kaiken, ja toiset puhuvat edistyksestä ja puhuvat ns. "järkeä".
Pian se hanke aloitetaan, tai sen väsytyksen jälkeen missä sama tavoite toistuu jopa eri muodoissa. On joku kaunis lämpäre, tai joku missä kasvaa mitä lie pajukkoa, ja siihen jotain pitäisi väkisin vaan saada. Sitten se tehdään eikä sitä enää voi perua. Menee muutamavuosi ja siellä onkin sisäilmaongelma ja kaupungille tulee halvemmaksi ottaa itsensä kartasta, siirtää muutama kilometri eri paikkaan ja sanoa, ettei tää meille kuulu. Perutaan alueelta bussivuorot niin se lakkaa pikkuhiljaa olemasta, kuin raaja johon ei kierrä enää veri. Sanotaan sitä vaikka fakiirityyliksi.

Elämänhalusyöpöt rakastaa niitä paikkoja mistä näkyy kauas!
Eli jos on joku näkymä, niin sinne pitää saada sellainen paikka, että se on kehystetty muutaman ihmisen käyttöön kerrallaan. Talo, hotelli, joku majakkahotelli minne mahtuu yksi ihminen kerrallaan. Ja se voi olla esim. miljonääri, koska paikka on niin hieno.
Näin sadat ihmiset ei enää näe iknä sitä näkymää, vaan siellä on yksityisalue ja sen näkee 1 ihminen kerrallaan. Tai perhe, tai pari.
Se mikä ennen oli kaikkien, on nyt vaan muutaman käytössä. Niiden, joilla on varaa maksaa.

[Mella M]

Tämä ihmisten haluama luonto ja rauha kaupungeissa on aika moisessa ristiriidassa sen kanssa missä ihmiset haluaa asua. Monet haluavat asua kaupungissa, mutta mielellään omakotitalossa. No, se tarkoittaa sitä, että uusille omakotialueille (nyt puhun pienemmistä kaupungeista kuin Hki, Espoo, Vantaa) raivataan jatkuvasti lisää sitä luonnonrauhassa ennen ollutta aluetta. Asuin jossain vaiheessa Länsi-Uudellamaalla meren rannalla olevalla asuinalueella. Se oli ennen vain metsää ja peltoa ja tosi kaunista rantaseutua. Se oli vielä ihan ok, kun muutin sinne. Nyt se on ihan liian täyteen rakennettu alue, jossa oli ennen kivoja metsälämpäreitä alueen keskellä. Ei ole enää. Jos saman alueen ihmiset vois asua kerrostaloissa, niin sitä metsää olisi voitu jättää paljon enemmän. Ja aika monen on pakko saada se uusi itse tehty talo. Ei hyödynnytetä vanhoja rakennuspaikkoja ja vanhoja taloja. Tosi moni meistä suomalaisista asuu paikassa, joka vielä parikymmentä vuotta sitten oli metsää.

[aunet]

Luin Iltasanomista tai jostain, että Espoon poliisi häätää uimarannoilta ihmisiä pois soittamalla kovaäänisistä klassista musiikkia kovaa. En ymmärtänyt miksi ne pitää ajaa rannalta pois jos sellainen on ihmisille järjestetty? Ja lähtökohtaisesti ajatellaan että kukaan ei pidä ko.musiikista, tai ainakaan tietynlaiset immeiset. Saastettahan se on melusaastekin luonnolle.

[Mella M]

^
https://yle.fi/a/74-20034882

"Viitisen vuotta sitten aloitettu kokeilu on ällistyttänyt poliisit tehokkuudellaan. Mellstenin rannassa on aiempina vuosina ollut koulujen päättäjäisviikonlopun alla pahoinpitelyjä, ryöstöjä ja seksuaalirikoksia."

Tuosta voit lukea lisää. Uimarannat on tarkoitettu ihan muuhun kuin nuorison iltaiseen ja yölliseen kännäilyyn, meluamiseen, roskaamiseen jne. Siksi.

[kuvatus]

Klassista musiikkia panhuilulla Uutinen nauratti niin että kyyneleet valui

[Ninni]

Mulla ihmetyttää monien haluama resurssien hukkaaminen siinä uudisrakentamisessa.
Ookoo jos on niin rikas, että on heittämällä varaa, niin voi toki rakennella. Luulisi että tää on vähemmistö, mutta hämmästyttävän moni kokee että elämä jotenkin helpottuu siitä, että joutuu itse huolehtimaan ja hankkimaan kolaukset, auraukset, nuohoukset, jätehuollot ja jopa lehtien haravoinnit Itse tykkään ulkoistaa kaiken, ja on ihana asua kerrostalossa.

aika monen on pakko saada se uusi itse tehty talo. Ei hyödynnytetä vanhoja rakennuspaikkoja ja vanhoja taloja. Tosi moni meistä suomalaisista asuu paikassa, joka vielä parikymmentä vuotta sitten oli metsää.

Ja jos hyödynnetään vanha talo, niin siitä pitää tehdä täysin eri. Jos on keittiö stailattu ja vaihdettu kaapit minuutti ennen myyntiä, niin uusi asukas rehkii ja revityttää kaikki alas, koska pitää saada astetta tummempi tai vaaleampisävyinen kaapinovi.
Olen kai niin laiska, etten voi käsittää miten jotkut jaksaa.
Kaikki sisustus menee muodista saman tien, kaikki pohjapiirrokset menee vanhaksi. Ennen oli keittiöt, hyvästä syystä, nyt on mieleen tupakeittiöt, niihinkin varmaan on joku syy. Osa tekee vain koska se on muotia ja nostaa arvoa.
Tää on kaikki meidän ihmisten oma syy. Mitäs ollaan kaiken perään mikä kiiltää.
Kaveri just muutti ja etsi kaikkea rustasta, tokmannilta, k-raudasta ja huomasin ettei hän ainakaan välittänyt mitään, mistä maasta ja mistä materiaalista ne mätsäävät kylppärimatot ja pyyhkeet tuli.
Mä ihmettelen sitä etteikö ilmastonmuutoskaan huoleta ihmisiä. Reilunkaupan banaanit saattaa tehdä kauppansa ja kompostoidaan innolla jätteitä, mutta samalla se asuntojen ja rakennusten kanssa pelaaminen on täysin tutkan ulkopuolella.
Pääsia on väri.
Ja ymmärrän että toiset on esteetikkoja, eivätkä tälle ominaisuudelle mitään voi. Mutta maailmassa on tavaraa niin paljon, että luulisi löytyvän ihanat sävyt joka makuun jo valmiina
Ihmisellä on se individualismin tarve, ja ne luulee että se toteutuu kun tarkalla silmällä valitaan laattoja ja asuntoja, pohjapiirroksia, ja tulee olo että olen tehnyt jotain. Ei, ne on kaikki tehty valmiiksi ja ne poimitaan kuin hedelmät puusta. Vaikka siinä kansiossa on 20 eri vaihtoehtoa vihreän sävylle, ei se valikoija ole keksinyt niistä yhtäkään, vaan saa sen illuusion itse päättämisestä.
Sama ku pitäisi itseään nerona saatuaan 8/10 jostain ylen monivalinta "tiesitkö tämän, oletko viisas?" -testistä. Monivalinta ei ole sama kuin se että tietää oikeasti jostain asiasta mitään, tai edes arvaa.

[Ninni]

Hauska ilmiö sekin, että haluaa muuttaa maalle, jotta voi ostaa k-raudasta valmista multaa jotka hakee bensalla tai dieselillä kotiin 20 kilsan päästä, ja alkaa viljellä omavaraisesti n. 10 kpl perunoita. Omakotitalossa ei tarvitse nykyajan hömpötyksistä välittää, muovisista salaattiruukuista luovutaan ja kasvatetaan omassa penkissä, muovipussimullalla. ja liha hankitaan naapurin metsästäjältä! Joka asuu jokaisen naapurissa, joka ajaa 300 km päivässä autoa lihan perässä, mutta imbesillit ostaa vain kanankoipia kaupasta kun ei tajua.

[Vieras]

Me kun taloa katseltiin niin ehdoton ei oli uudisrakennus”helvetille”, ja päädyimmekin alueelle joka on rakennettu 50-60-luvulla ”täyteen”. Kaveri osti talonpätkän paikasta jossa takapihalla alkoi ”ihana metsä”. Sitä aluetta kuitenkin vasta rakennettiin ja huomautin että takapihalla on luultavasti parin vuoden päästä taloja. Niinhän siinä sitten kävi, ja nyt heillä on haussa asunto jostain muualta.
Omat rauhaisat paikat muualta kuin kotipihasta ovat sellaisilla paikoilla joihin ei edelleenkään ole rakennettu koska ne eivät siihen sovellu, mutta mylläämistä ja pilalle ”uudistamista” se ei estä.
Ap