Kävelin koiran kanssa pitkin metsäpolkua ja näpsin kännykällä lumisista oksista, sammalista ja metsäpuroista kuvia ja videoita. Mietin, että on se ihmeellistä, miten tuollaiseen pieneen laitteeseen mahtuu nykyään ääni- ja näköpuhelin, tietokone, internet, kamera, videonauhuri, paikannin, taskulamppu, levysoitin, tv ja elokuvateatteri, käännöskone, kirjasto, pankki ja lompakko ja vaikka mitä. Ihmeellistä suunnittelua, tietotaitoa ja tekniikkaa. Ei olisi kolme vuosikymmentä sitten uskonut!
Kuvauksen kohteita ihastellessa tuli mieleen, miten paljon kännykkää suurempia ihmeellisyyksiä kaikki sen ympärillä oli. Omat silmät ja näkökyky ovat paljon ihmeellisempää optiikkaa ja tietotekniikkaa kuin kameran linssi ja kenno. Miten paljon suurempaa tietomäärää aivot käsittelevät kuin oma tietokone. Ei se ole kummallista, että ihminen unohtaa, vaan se vasta on ihmeellistä, että hän muistaa. Muuttolinnutkin pikkiriikkisine aivoineen osaavat navigoida tuhansien kilometrien matkan pesimäpaikoilleen.
Jokaisen elävän olennon jokainen solu on kuin tehdas, joka on täynnä ällistyttävän monimutkaisia koneita, joiden toiminta on tarkkaan säädelty ja niiden toiminta vaatii valtavan määrän informaatiota. Osa koneista tarkastaa ja korjaa virheet ja solutehtaat puhdistavat ja monistavat itse itsensä. Ihmeellisempää kuin Samsungin tai Applen tehtaat! Ja miten monimutkaisia elimiä ja niiden välisiä yhteyksiä erilaiset solut muodostavat!
Sanotaan, että ihmeitä ei tapahdu, mutta onko niin, että olemme vain sokeutuneet niille? Niitähän tapahtuu kaiken aikaa kaikkialla! Elämä, niin bakteerin, linnun, kasvien kuin ihmisen, on ihme. Suuri ihme
