Eutanasiakysely

[Mella M]

Kylläpä nyt taas tuntuu riepovan oikein olan takaa. Ei eutanasiaa voida alkaa käyttämään siksi että terveydenhuoltoa ajetaan alas.

[Mea]

Voin sanoa että siinä vaiheessa riepoo aikalailla, kun tarvitsisit sen eutanasian.

[MikkoP]

Olisiko mitenkään mahdollista että eutanasia olisi esim. jo peruuttamattomasti syöpään sairastuneelle mahdollista ja sitten esimerkiksi masennukseen vielä mietittäisiin muita hoitokeinoja?

[Kissimyyr yhä vaan]

Olisiko mitenkään mahdollista että eutanasia olisi esim. jo peruuttamattomasti syöpään sairastuneelle mahdollista ja sitten esimerkiksi masennukseen vielä mietittäisiin muita hoitokeinoja?

Ja sitten masentunut hyppää junan alle, jää kitumaan ja vielä traumatisoi junakuskinkin pysyvästi työkyvyttömäksi?

Ei minusta kukaan voi puolesta päättää, onko elämä elämisen arvoista. Toki ihan ilman kunnon harkintaa ei tarvitsisi saada eutanasiaa, etenkään nuorelle. Mutta jos vaikka pari vuotta on kokenut ettei elämä ole elämisen arvoista, niin kuka on pätevä kertomaan, että on se. Esim. krooninen kipu vie elämästä ilon tehokkaasti, ja aika monessa paikassa kipulääkkeitäkin pantataan. Samoin kun kuolee kylliksi läheisiä eikä enää ole nuori, niin kuka on pätevä sanomaan, että "hei aurinko paistaa ja linnut laulaa, sun kuuluu olla onnellinen".

Luultavasti vähentäisi niitä hoitolaitoksia kuormittavia toistuvia itsariyrityksiä, joissa on yritetty itsaria jollain parasetamolilla, kun oikeasti ei halua kuolla, vaan toisenlaisen elämän. Samoin ennenaikaiset itsarit, tiedän niitä jotka on tappaneet itsensä vielä aika hyväkuntoisena, kun on olemassa sairaus joka lopulta vie sängynpohjalle märkiin vaippoihin ja muiden armoille, eikä fysiikka sitten enää riittäisi itsemurhaan.

[Vieras]

^En oikein saanut kiinni tuosta ajatuksesta, että eutanasia vähentäisi itsareita, jotka oikeasti ovat vain avunhuutoja. Miten niin?

[Vieras]

Paitsi tietenkin jos on tarkoitus päästä eroon noista terveydenhuoltoa rasittavista tumpeloista?

[Hurtlundi]

Tän vuoden puolella ainakin 10 on mennyt junan eteen, ei siinä paljoa huudella enää, kyllä se on varmaksi ajateltu.
Eri asia ne ”purkki panadolia ja pari kaljaa” -yritelmät, missä kyllä tuhoaa tyhmyyttään sisuskalunsa, muttei haluttu kuin dumpanneen exän huomio.

[MikkoP]

Olisiko mitenkään mahdollista että eutanasia olisi esim. jo peruuttamattomasti syöpään sairastuneelle mahdollista ja sitten esimerkiksi masennukseen vielä mietittäisiin muita hoitokeinoja?

Ja sitten masentunut hyppää junan alle, jää kitumaan ja vielä traumatisoi junakuskinkin pysyvästi työkyvyttömäksi?

Jos tapetaan kaikki, niin ei kukaan pääse traumatisoitumaan?
En tiedä, onko masennus luokiteltu parantumattomaksi sairaukseksi?

[Mea]

Tän vuoden puolella ainakin 10 on mennyt junan eteen, ei siinä paljoa huudella enää, kyllä se on varmaksi ajateltu.
Eri asia ne ”purkki panadolia ja pari kaljaa” -yritelmät, missä kyllä tuhoaa tyhmyyttään sisuskalunsa, muttei haluttu kuin dumpanneen exän huomio.

Sen verran jonkinlaista kokemusta aiheesta, että olen samaa mieltä, että kyllä sen aikalailla itse tietää onko kyseessä hätähuuto vai tosi.

Mutta tosi-tapauksiakin voisi vielä pystyä auttamaan, ainakin joitain, uskon. Mutta en mene vannomaan etteikö siellä olisi eutanasiakypsiäkin.

[Avokaado]

Tuskin osaan tätä niin hienovaraisesti sanoa, ettei siitä joku hotkaise koko hernepeltoa kitusiin.
Mutta mulle on yhdentekevää sairauden laatu, miksi joku haluaa itselleen eutanasian. Jos sen on joku aikanaan halunnut ja allekirjoituksellaan vahvistanut, ja sit kun kunto on ihan täysi paska syystä x, niin silloin saa häipyä tästä maailmasta kivuitta ja kärsimyksittä. Siis oma tahto, ei mitään liukuhihnahommaa päästä muuten esim. vanhuksista eroon.
Mieluummin eutanasia kuin junan alle meno, rekkaa päin ajo tms., joka aiheuttaa syyttömillekin traumoja loppuiäksi.
Toivottavasti edes joku ymmärtää tämän vuodatuksen eutanasian puolesta.

[aunet]

Avokaado ymmärrän hyvin. Kukaan toinen ei voi laittaa toisen kärsimyksiä arvoasteikolle eikä etenkään viitearvoihin, joihin jokainen meistä koitetaan tunkea. Miten kukaan voi sanoa toisen puolesta, koskeeko syöpä enemmän kuin pirstaleinen mieli?

[Mella M]

Tuskin osaan tätä niin hienovaraisesti sanoa, ettei siitä joku hotkaise koko hernepeltoa kitusiin.
Mutta mulle on yhdentekevää sairauden laatu, miksi joku haluaa itselleen eutanasian. Jos sen on joku aikanaan halunnut ja allekirjoituksellaan vahvistanut, ja sit kun kunto on ihan täysi paska syystä x, niin silloin saa häipyä tästä maailmasta kivuitta ja kärsimyksittä. Siis oma tahto, ei mitään liukuhihnahommaa päästä muuten esim. vanhuksista eroon.
Mieluummin eutanasia kuin junan alle meno, rekkaa päin ajo tms., joka aiheuttaa syyttömillekin traumoja loppuiäksi.
Toivottavasti edes joku ymmärtää tämän vuodatuksen eutanasian puolesta.

Mä ymmärrän täysin, luulisin. Mä olen kans sitä mieltä, että ihmisen pitää saada itse päättää omasta elämästään. Jos hän on varma, että ei halua enää elää (oli syy mikä tahansa), niin mielummin näkisin, että hänelle tarjotaan apua kuolemiseen, kuin että hän päätyy johonkin epätoivoiseen tekoon täysin epätoivoisissa ajatuksissa ja yksin. Mutta sen tulee olla sen ihmisen oma tahto. Paitsi jossain poikkeustapauksissa antaisin myös omaisten päättää jos tilanne on aivan toivoton tai kyseessä on esim. lapsi. Ymmärrän, että tämä on monelle liikaa ja moni ei pysty hyväksymään ajatusta ihmisen omasta päätösvallasta oman elämänsä suhteen.

[MikkoP]

Niin, onko pirstaloitunut mieli nyt parantumattomasti sairas vai ei?

[aunet]

En tiijä kun ei ole kokemusta, mutta saattaa se ollakin jos se vie ihmisen toimintakyvyn kokonaan ja sopeutumisen yhteiskunnan normeihin.

[Mea]

Kannatan myös ehdottomasti ihmisen päätäntävaltaa oman elämän suhteen. Ja kyllähän se tavallaan on jo nyt omissa käsissä, kun sinne junan alle _voi_ mennä, siis niin kauan kun pystyy kävelemään. Että ei tämä sinänsä kaikkea muuta. Mutta ainakaan ei enää tarvitsisi pilata junankuljettajien elämiä.

Mutta eutanasiaan liittymättä, mt-ongelmien hoitoa pitäisi saada paremmalle tolalle. Itseäni järkytti Miki Liukkosen tapaus, koska se yritti tosissaan saada apua. Ja noin sitten kävi kun sitä ei herunut. Olen ihan varma että Miki ei olisi halunnut eutanasiaa vaan olonsa paremmaksi. Mutta se ei tarkoita etteikö niitäkin tapauksia olisi, ja heille sitten se suotakoon.

[Umac]

Tämän nykyisen hallituksen ja mm.kehysriihen ansiosta mt-asiat romahtavat entisestään, valitettavasti. Ne ovat osa poliittista päätöstä ja setin voi tsekata alkuperäisistä lähteistä. Mutta mm. kolmannen sektorin palvelut siis.

Päivän HS ja syöpälääkärin haastis, valitettavasti maksumuurin takana. Näin vain pätkiä IG:n kautta. Onko eutanasia puheena?

[Hipsuki]

Noihin mielenterveysongelmiin en olis heti eutanasiaa tarjoamassa, mun mielestä meillä ei oo esim vakavaan masennukseen tarpeeksi hyviä hoitokeinoja laajasti saatavilla, esim psykedeeleillä on saatu tosi hyviä tuloksia maailmalla, Suomessakin vissiin jotain tutkimuksia on mutta aika rajatulle joukolle.
En kehoita kaikkia masentuneita omatoimiselle sieniretkelle mutta jos on tilanne niin huono että miettii oman hengen riistämistä niin ei siitä kai haittaakaan ole kun kerran toimivaa hoitoa ei muuten saa.

[Mella M]

Joo, mäkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että apua pitäisi olla tarjolla paljon enemmän ja helpommin. Jatkuvasti kasvaviin mielenterveysongelmiin ei ratkaisu ole se, että palveluista leikataan eikä tietenkään eutanasiakaan. MikkoP kysyi, että onko masennus parantumaton sairaus, niin joidenkin kohdalla se on. Yleensä siihen sitten liittyy mahdollisesti muitakin diagnooseja, mutta kuitenkin, on ihan mahdollista, että ihminen ei lääkkeillä, sähkö yms. hoidoilla eikä terapialla pääse koskaan masennuksesta ja/tai ahdistuksesta eroon.

[Avokaado]

Niin, onko pirstaloitunut mieli nyt parantumattomasti sairas vai ei?

Tämä varmaan riippuu sairauden asteesta, kuinka pahasti se mieli on mennyt rikki. Samaa voi sanoa esim. syövästä. Siitäkin voi/saattaa parantua kuten jostain mielen sairaudesta, tai sen kanssa pärjää edes jonkun lääkityksen avulla. Kun ei kaikkiin sairauksiin kuitenkaan sitä tepsivää keinoa löydy, oli resursseja tai ei, niin siksi täältä pitäisi halutessaan päästä pois muuten kuin kitumalla.

[Hetuli]

Mielenterveyden ongelmissa eutanasia tuntuu rajulta ratkaisulta. Mietin siinä Hollannin tapauksessakin, että pystyykö lääkäri niin varmasti sanomaan ettei 28-vuotias koskaan parannut masennuksesta.
Toisaalta eutanasia ei koskaan tule toimimaan niin, että masentunut marssii päivystykseen ja saa saman tien eutanasian vaan varmasti näissäkin tapauksissa vaaditaan vakaata tahtoa ja harkintaa, joka rajaisi hätähuudot ja mielijohteet pois.

Jos eutanasia sallitaan niin luulisin, että alkuun rajataan fyysisesti parantumattomasti sairaisiin henkilöihin.

[Kissimyyr yhä vaan]

^En oikein saanut kiinni tuosta ajatuksesta, että eutanasia vähentäisi itsareita, jotka oikeasti ovat vain avunhuutoja. Miten niin?

Minusta niin, että näille huomiota hakeville joku sanoisi ihan suoraan, että älä hae huomiota noin. Että jos olet tosissasi niin siihen itsemurhaan on kunnollinenkin keino, tee se oikein, jos todella haluat kuolla.

Menisi se haettu draamavaikutus, ja jos tämmöisessä tapauksessa eutanasian edellytyksenä olisi vakaa ja pitkän harkinnan tulos, enemmistö huomaisi prosessin aikana että joku eroon päättynyt parisuhdme ei tosiaan ole mikään syy itsemurhaan. Jos eutanasian saisi esim. masennuksen perusteella, voisi minusta edellyttää pidempää harkinta - aikaa ja muun hoidon epäonnistumista. Siinä prosessissa olisi avun piirissä ja jäisi tekemättä sellaiset yritykset joiden ei ollut tarkoitus onnistua, mutta jotka onnistui silti. Kun osa uusii näitä parasetamoli-yrityksiä.

Eri asia jossakin syöpäkivuissa kituvan osalta, heille soisin rauhallisen lähdön heti kun kokevat sen oikeaksi.

[MikkoP]

Niin, onko pirstaloitunut mieli nyt parantumattomasti sairas vai ei?

Tämä varmaan riippuu sairauden asteesta, kuinka pahasti se mieli on mennyt rikki. Samaa voi sanoa esim. syövästä. Siitäkin voi/saattaa parantua kuten jostain mielen sairaudesta, tai sen kanssa pärjää edes jonkun lääkityksen avulla. Kun ei kaikkiin sairauksiin kuitenkaan sitä tepsivää keinoa löydy, oli resursseja tai ei, niin siksi täältä pitäisi halutessaan päästä pois muuten kuin kitumalla.

Syöpä toisinaan etenee siihen pisteeseen ettei auta edes Päivi Räsäsen rukoukset.

[Titaanijäärä]

Mielenterveysongelmissa (siinä missä fyysisissäkin) toki ensisijaisesti pitäisi yrittää hoitoa, terapiaa, lääkitystä, mikä noihin nyt auttaakaan jos on auttaakseen. Mutta jos vaikka masennus on kroonista eikä mikään auta, ja vuositolkulla elämä on vaan jossain mustassa aukossa raahautumista päivästä toiseen ilman sitä valoa tunnelin päässä edes joskus (ei onneksi kokemusta mutta voin kuvitella että näitäkin on?). Onko se elämä silloin sen enempää mielekästä kuin kovissa fyysisissä kivuissa? Ihmistä itseään saisi näissä kuulla, verraten toki siihen kauanko paha olo on jatkunut ja onko ennuste minkälainen. Ei tietenkään mitään liukuhihnasysteemiä tyyliin "poikkis jätti ja lihoin viis kiloa, tahdon kuolla", ja vaikkapa omaisen kuolemasta toipuminen voi varmasti kestää pitkäänkin ettei nyt ihan vielä muutaman mustan kuukauden perusteella eutanasiaan lähdettäisi.

Mut jos nyt ensin edes sen terminaalivaiheen tuskaisen/toimintakyvyttömän fyysisen sairauden saisi hallitusti päätettyä niin aina voisi sitten myöhemminkin miettiä onko tarvetta tai syytä laajentaa muille osa-alueille.

[Vieras]

Rekkaa päin ajaa perinteisesti keski-ikäinen mies, joka ”suistuu tuntemattomasta syystä” rekan eteen hyvissä keliolosuhteissa, ja se on juuri se pointtikin, eli ei haluta että kukaan saa tietää että se oli itsari, eikä että kuolema merkittäisiin itsariksi. Eutanasia siis ei estä rekkaa päin törmäämisiä.

[Mella M]

Rekkaa päin ajaa perinteisesti keski-ikäinen mies, joka ”suistuu tuntemattomasta syystä” rekan eteen hyvissä keliolosuhteissa, ja se on juuri se pointtikin, eli ei haluta että kukaan saa tietää että se oli itsari, eikä että kuolema merkittäisiin itsariksi. Eutanasia siis ei estä rekkaa päin törmäämisiä.

Voitko myöntää, että ihan itse keksit tämän? Jos et, niin laitahan joku lähde tälle.

[Vieras]

Psykedeelien käyttö itsekseen kun on jo syvästi masentunut ja ahdistunut voi todellakin pahentaa asiaa. Psykedeelien kanssa pitää olla ammattilaisen luona joka ohjaa tilannetta ja varmistaa että se on turvallinen.

[Vieras]

Rekkaa päin ajaa perinteisesti keski-ikäinen mies, joka ”suistuu tuntemattomasta syystä” rekan eteen hyvissä keliolosuhteissa, ja se on juuri se pointtikin, eli ei haluta että kukaan saa tietää että se oli itsari, eikä että kuolema merkittäisiin itsariksi. Eutanasia siis ei estä rekkaa päin törmäämisiä.

Voitko myöntää, että ihan itse keksit tämän? Jos et, niin laitahan joku lähde tälle.

[MikkoP]

Rekkaa päin ajaa perinteisesti keski-ikäinen mies, joka ”suistuu tuntemattomasta syystä” rekan eteen hyvissä keliolosuhteissa, ja se on juuri se pointtikin, eli ei haluta että kukaan saa tietää että se oli itsari, eikä että kuolema merkittäisiin itsariksi. Eutanasia siis ei estä rekkaa päin törmäämisiä.

Henkivakutuusta ei makseta, jos ilmenee että kuolema on itseaiheutettu.

[Mella M]

Rekkaa päin ajaa perinteisesti keski-ikäinen mies, joka ”suistuu tuntemattomasta syystä” rekan eteen hyvissä keliolosuhteissa, ja se on juuri se pointtikin, eli ei haluta että kukaan saa tietää että se oli itsari, eikä että kuolema merkittäisiin itsariksi. Eutanasia siis ei estä rekkaa päin törmäämisiä.

Voitko myöntää, että ihan itse keksit tämän? Jos et, niin laitahan joku lähde tälle.

Oho. Olenpa todella yllättynyt ettei tätä lähdettä tullutkaan. Voi hitsi.
Auto ajautuu hyvässä kelissa suoralla tiellä rekan nokkaan, niin kukaan ei saa tietää. Ja vielä kun kotoa löytyy kasa ongelmia ja merkkejä vakavasta masennuksesta ja/tai ahdistuksesta ja mahdollisesti myös viesti, niin eihän sitä kukaan arvaa itsemurhaksi.

Ja joo, eutanasia mielenterveyssyistä ei tule lopettamaan rekkaa päin ajamisia. Se on ihan selvä. Miehet eivät myöskään kovin helposti hae apua. Sekin on tiedossa. Tästä syystä näihin palveluihin pitäisi entistä enemmän panostaa ja tehdä niistä hyvin helposti saatavia (eikä leikata niin kuin nyt). Eutanasia olisi viimeinen keino ja varmasti aivan todella pienelle osalle niistä, jotka haluavat päättä elämänsä.

[Kissimyyr yhä vaan]

Rekkaa päin ajaa perinteisesti keski-ikäinen mies, joka ”suistuu tuntemattomasta syystä” rekan eteen hyvissä keliolosuhteissa, ja se on juuri se pointtikin, eli ei haluta että kukaan saa tietää että se oli itsari, eikä että kuolema merkittäisiin itsariksi. Eutanasia siis ei estä rekkaa päin törmäämisiä.

Henkivakutuusta ei makseta, jos ilmenee että kuolema on itseaiheutettu.

Ainakin joissakin henkivakuutuksissa vuoden voimassaolon jälkeen myös itsemurhat on korvattavia, en jaksa muistaa tarkemmin mikä viranomainen vaati ja sai aikaan tämän muutoksen. Tämän jälkeen tosin masennusdiagnoosi aika kategorisesti estää henkivakuutuksen saamisen ylipäätään, myös siis kun diagnoosi on ikivanha.

Toki jossakin matkavakuutuksessa lienee toisin, oletetaan ettei ihminen itse aiheuta vahinkoa tahallaan.