Itsekin lapsia ja koiria hoitaneena oli helppo tosiaan olla kolme vuotta koirattomana. Lapsiperheen arki on työlästä, rankkaa ja tekemisen täyteistä ilman koiraakin.
Juuri siksi ihmisten tulisi miettiä omia voimavarojaan ennakoivasti. Useinhan nuoret parit ottavat ensin koiran, sitten syntyy lapsi tai lapsia ja arki lyö vasten kasvoja. Koskee nimenomaan vauvavuosia, elämä muuttuu kun ollaan leikki-ikäisissä ja koululaisissa.
Tiedän mm. oman kasvattajan kautta millaisia pentukysymyksiä ja missä elämäntilanteessa ihmiset ovat ottamassa koiraa. Niissä ei ole päätä ei häntää

joten kasvattajalle jää vaihtoehdoksi kieltäytyminen. Siinä ajatellaan pennun tulevaisuutta ja perheen voimavaroja.