Millainen turkki on helpoin? (koira)

[Mella M]

Olen seurannut tätä Forsmania tiktokissa alusta asti. Minusta hänellä on hyvä ote. Hän on mm. antanut omistajille palautetta koirien todella huonoisa hampaista, saanut siitä joltain omistajilta kuraa niskaan, mutta tekee sitä silti edelleen. Hänellä on minusta todella järkevä ja terve tapa suhtautua työhönsä ja varmasti poikkeaa monesta muusta trimmaajasta. Jos oikein muistan, niin ei esim. tee lainkaan näyttelytrimmejä.

[Dacrest]

Setterillä on turkkia paljon ja sitä lähtee jatkuvasti. Laatu on aika höttöä, joten karvoja leijailee joka paikassa. Ja turkki takkuuntuu jonkin verran.
Se kuran, risujen ym määrä, mitä setteri kantaa turkissaan sisälle on käsittämätön. Edes lauma sakemanneja ei kykene samaan, lähellekään.

Tässä pieni näyte (nopeasti ensin pyyhkäisin lattialta nämä suurimmat pois ennenkuin aloin siivoamaan).

[sett erit]

Onko settereilläkin nykyään paksut turkit? 70-luvulla niillä oli vielä aika ohuet turkit, nuorilla koirilla melkein nahka kiilsi läpi

[Dacrest]

Näyttelylinjaisille on jalostettu aika överit turkit.
Carlan turkkia saksitaan aika reippaasti, silti sitä riittää.

[Iidis79]

Mä olen paljon miettinyt sitä että onko helpompaa hoitaa jotain pientä pitkäturkkista seurakoiraa (bichonit, yorkit yms) tai trimmattavaa terrieriä, kun jotain tuplaturkkista lapinkoiraa. Tuttavilla on yorkki ja se on vaan yks päivä kun se viedään trimmaajalle ja se hoidetaan siistiin lyheen turkkiin ja siistitään kuono ja taas mennään muutama kuukausi. Toki pesut ja kampaus, mut pieni koira niin ei mene aikaa.

[Koiruuksia]

Mä olen miettinyt sitä pikkukoiraa sitten joskus. Alan kallistua kuitenkin lyhytturkkiseen. Puen sitten mieluummin kuin hoidan turkkia.

[Umac]

Olen seurannut tätä Forsmania tiktokissa alusta asti. Minusta hänellä on hyvä ote.

Joo, tarkistin juuri, seuraan IG:ssä, olen seurannut.

[kuvatus]

Bichon frise, jolla on pumpulinen, huopuuntuva, kihara karva (jota kuitenkin täytyy pitää suorana ja hoitaa päivittäin kampaamalla, kolmen-neljän viikon välein pesemällä ja föönaamalla ja leikkaamalla), on kyllä monin verroin työläämpi kuin lapinkoira. Lisäksi karva on täysin säänkestämätön, kastuu heti läpi, imee lian ja kerää risut ja lumipaakut. Ulkona kastunut karva kihartuu ja sen jälkeen takkuuntuu ja huopuuntuu helpommin.

[Dacrest]

Mä olen paljon miettinyt sitä että onko helpompaa hoitaa jotain pientä pitkäturkkista seurakoiraa (bichonit, yorkit yms) tai trimmattavaa terrieriä, kun jotain tuplaturkkista lapinkoiraa. Tuttavilla on yorkki ja se on vaan yks päivä kun se viedään trimmaajalle ja se hoidetaan siistiin lyheen turkkiin ja siistitään kuono ja taas mennään muutama kuukausi. Toki pesut ja kampaus, mut pieni koira niin ei mene aikaa.

Riippuu niin koirasta, pidetäänkö se näyttelyturkissa, plus mitä on valmis tekemään.

Mulle turkin helppous tarkoittaa ettei koiraa tarvitse pestä, föönata, trimmata tai takkuuntumisen takia harjata. Turkkiin ei tartu lumipaakut/risut, eikä tarvitse pukea.
"Tarkenee talvella" koira pärjää myös kylmässä autossa kauppareissujen ajan (tää on mulle tärkeää), puettava todennäköisesti ei jos kaupassa käynti venähtää.
Siitä ilosta ettei noita em tarvitse tehdä, olen valmis siivoamaan vähän karvaa ja hiekkaa nurkista.

Kaveri jolla oli parrakkaita, trimmattavia rotuja, aina kehui kuinka hänen koiristaan ei lähde karvaa - se oli rodun valinnassa ykkösasia.
Mun silmiin taas koirat toivat turkeissaan sisälle ihan järjettömät määrät kuraa, hiekkaa sekä risuja, ja juotuaan tiputtivat parroistaan vettä ympäri asuntoa. Luiden syönnin jälkeen ne parrat haisivat ällöttävälle, jollei heti pessyt. Päälle tietenkin se trimmaamisen ilo useamman kerran vuodessa.

Et kuka pitää mitäkin helppona.

[räntäpäivä]

En tunne yorkkien turkkeja mutta minulla on kokemusta bichontyyppisistä turkeista, ja kuten edellinen jo kirjoittikin, vaativat ne hoitoa myös lyhyinä. Pehmeä karva, joita nykyään on varmaan suurin osa turkeista esim cottoneilla ja havannoilla, huopuu silmänräpäyksessä takuiksi takista, lumesta, kosteasta kelistä, rapsuttelusta, kurakelistä, metsälenkin neulasista ja risuista.

Karva kasvaa sentin puolitoista kuukaudessa joten 1-2 kuukaudessa useimmilla koirilla on melkoiset villatöpposet jaloissa, korvat tukossa ja karvat tökkivät ikävästi silmiä saaden ne vuotamaan. Ellei karvoja ole säännöllisesti selvitelty, voivat varvasvälit olla täynnä takkuja. Karva myös todellakin imaisee kaiken kuran ja hiekan syvälle sisäänsä, ja kun suihkutat koiran ulkoilun jälkeen, muista taas että kosteus ja vesi takuttaa eli selvitä samalla myös turkki, mikä käytännössä tarkoittaa föönikuivausta ja harjausta/kampausta, sillä pelkkä kampaus niin että karva jää märäksi ei riitä (karva takkuuntuu ja huopuu).
Mikäli haluat että bichontyyppisen koiran karva on trimmattuna helppo, pitää se trimmata karvanlaadusta riippuen muutamasta millistä korkeintaan pariin senttiin jolloin koira on puettava huolellisesti syksystä kevääseen. Ja tämä trimmaus on tehtävä säännöllisesti ja usein - muuten koira on täynnä niitä takkuja ja huopalaattaa!

Eri ihmisille eri asiat ovat helppoja mutta itse sanoisin että vaikkei bichontyyppisistä turkeista irtoa karvaa, vaativat ne muuten hoitoa ja huomioimista -eli aikaa, rahaa ja käytännön käsityötä- huomattavasti enemmän kuin normaalit tuplaturkkiset koirat, joista minulla on myös kokemusta. Ei tosin lapinkoirasta mutta collie, saksanpaimenkoira ja cavalier kelvannevat verrokeiksi.

[räntäpäivä]

Bichontyyppisen karvan hoitoon vaikuttaa aika paljon myös se missä asuu. Mikäli asut kaupungissa tai taajamissa hiekka- tai asfalttiteiden varsilla, saat varautua pesu-kuivaus-turkin selvittely ralliin monta kertaa päivässä. Maaseudulla pääset lian ja katupölyn suhteen vähemmällä mutta siellä on haasteena kaikki turkkiin takertuva ryönä ohdakkeista kuusenoksiin. En muuten ollut ennen tälläisen koiran omistamista huomannutkaan miten paljon maassa on pieniä muutaman sentin mittaisia kuusenoksan pätkiä enkä asu edes maalla

[räntäpäivä]

Tarkentaisin vielä kirjoituksestani kohtaa "mikäli haluaa että turkki on helppo, on se trimmattava muutamaan milliin - pariin senttiin". Parisenttinen karva on siis helpompaa kuin pitkä tai puolipitkä karva, mutta kaikki yllä kertomani pätee siihen hoidon suhteen. Parisenttinen karva on jo niin pitkää että se takkuuntuu ilman jatkuvaa säännöllistä hoitoa eli se ei ole millään muotoa mitenkään hoitovapaa turkki!
Parimillinen turkki ja alle sentin pituinenkin karva säilyy oman kokemukseni mukaan aika hyvin takkuuntumattomattomana, mutta sekin kyllä huopuu jos jää täysin vaille hoitoa.