Juttua Kollikissoista

[Voihan]

Hankittiin Kolli joka onkin leikkaamaton, hirveän hajuinen pissa. Lisäksi meinaa merkkailla paikkoja, lopettaa kun kiljahdan.
On nyt madotus päällä ja ensi viikolla menee kastrointiin.
Jääköhän tuo merkkailu tavaksi? Pissan tuoksu tietysti leikkauksen jälkeen laimenee mutta ei olisi siltikään kiva juttu. Onneksi edes reagoi huutoon niin onkohan opetettavissa että ei merkkaa? Huti pissojakin tulee laatikon viereen. Kiltti kissa ja jo lähes vuoden ikäinen.
Kaikenlaisia kokemuksia kolleista ja varsinkin näistä pissa ongelmista odottelen.

[Suska]

Mulla on ollut kolme kollikissaa, siis ihan tieten tahtoen kollina pidettyä, jalostustarkoituksissa. Ensimmäinen ei juurikaan merkkaillut sisällä, vaikka ulkona lenkkeillessä partioi tiukasti reviiriään ja merkkaili paljon. Sisällä sen merkkailut rajoittuivat pariin kertaan mun sängyssä. Ja melko moneen kertaan suoraan mun olkapäähän, jos en totellut vihjeitä että ois aika lähteä lenkille. Kastroitiin vajaa kolmivuotiaana, eikä kertaakaan sen jälkeen pissannut muualle kuin laatikkoon. Tätä kissaa ei lopulta käytetty jalostuksee ollenkaan.
Toinen kolli merkkaili myös satunnaisesti, yleensä mun sänkyyn. Kerran jopa mun nukkuessa kusi mun päälle. Kastroitiin viisivuotiaana, ja kaksi viikkoa kastraation jälkeen ei enää koskaan merkkaillut mihinkään. Kolli sai yhteensä neljä pentuetta, kahteen eri rotuun. Jouduin luopumaan siitä uuteen kotiin, kun se ei kastroitunakaan enää sopinut muiden kastraattikollien seuraan, vaan meni aina tappomeiningillä päälle jos pääsivät samaan tilaan. Yritettiin totuttaa mm verkko-oven kanssa yli puoli vuotta, ei vaan onnistunut
Kolmas oli varsinainen ruiskumestari. Se kusi koko mun elämän. Se kusi meidän suvun kaikki valokuva-albumit kaatopaikkakuntoon. Se kusi rikki yhden mikroaaltouunin, kahvinkeittimen ja radion. Se kusi kuivausrumpuun, seiniin, sänkyyn, kaikki matot, ihan kaiken. Se kusi mun päälle, se kusi jopa mun kädessä olleeseen kahvikuppiin, kun valitin kasvvattajalle että tältä kollilta on pallit saatava pois NYT! Sai kaksi pentuetta ja on nykyään melkoisen suvun kantaisä. Kastroinnin jälkeen meni noin kuukausi, jonka aikana pikku hiljaa kuseminen loppui, eikä nyt ole vuosiin tehnyt muualle kuin laatikkoon. Ainoa muisto kolliajoista on, että on kova poika astumaan naaraita kiimassa. Onneksi mun viimeinenkin naaras on nyt pentunsa tehnyt ja valmis leikattavaksi
Eli toivoa on, että merkkailu loppuu, mutta tiedän kyllä tapauksia joissa näin ei ole käynyt

[smörgen]

Meillä on kaikki kollit leikattu jo pentuina, joten ei ole omakohtaista kokemusta tuosta. Meillä hutipissailu on johtunut stressistä, ei hormoneista.

Mitä olen kavereilta ja tutuilta kuullut niin monilla merkkailu on loppunut leikkaukseen. Mutta joillain taas on jatkunut. Ei voi siis etukäteen tietää, voi vain toivoa parasta.