Ukkosen säikäyttämät

[aunet]

Yksikään koiristani ei ole varsinaisesti pelännyt ukkosta, tosin eivät siitä ole kovin nauttineetkaan. Tarkoituksella en koiriani ukkoseen vie, joskus on sattunut ukkosilma päälle kun oltu kisoissa tai näyttelyssä, sieltähän ei oikein sisätiloihin pääse.

Edellisen ukkosen alkaessa koirani olivat pihalla kun keräilin tavaroita suojaan. Kirjaimellisesti salama iski kirkkaalta taivaalta ennen kuin ehdimme sisään. Nuorin älähti melko äänekkäästi ja juoksi aidan perälle pakoon. Piti hakea se sieltä hihnan kanssa sisään kun pelkäsi. Koira on erittäin avoin ja reipas ja eipä juuri hötkyile uusista asioista.

Rajuilman loputtua mentiin pihalle tarpeille, mutta nuorimmainen luikki aitauksen perälle eikä suostunut lainkaan kulkemaan kohdasta jossa "älähti". Normaalisti juoksee iloisesti pitkin pihaa, silloin ei tehnyt edes tarpeitaan. Seuraavana päivänä sain sille uskoteltua että siitä kohdasta voi kulkea, se iskupaikka oli aivan oven vieressä.

Siitä lähtien se on vaistonnut lähestyvän ukkosen jo kaukaa, ja jopa pelkän sateen. On kovin varautunut valmiiksi. En keksi muuta selitystä käytökselle kuin että salama iski koiraan maata pitkin. Koira ei siis ääntele koskaan ja sillon älähti oikein kunnolla. Mahtaakohan tuo pahentua iän myötä, ei oo kokemusta...

[Helmi*]

Kyllä allekirjoitan tuon että koirat vaistoavat lähestyvän ukkosen jo kaukaa.

Meillä oli eilen pikkukoirien (tiibetinspanieli) kuukausitapaaminen ja lenkkeiltiin metsässä. Kerran jyrähti ja se oli siinä. Kukaan koirista ei kyllä reagoinut mitenkään, niillä oli niin kova kiire töheltää toistensa kanssa.

Mutta esim. tiibetinmastiffinarttu (8 v) haluaa tulla sisälle, sen jälkeen vasta me kuulemme lähestyvän ukkosen jyrinää jostain kauempaa. (Ja tuo koira ei normaalisti sisällä juurikaan viihdy).

[Hovarontti]

Meillä ei koirat ole moksiskaan, ei häiritse jyrinä, eikä salamat, tosin ei nuo ole millänsäkään uutena vuotenakaan.

Kissa tosin käy mouruamassa jaloissa ja menee piiloon, joko telkkatason perimmäiseen nurkkaan dvd soittimen taakse, taikka pyytää päästä komeroon jossa on talvivaatteet (tai kohta kesävaatteet) ja koiranruokasäkit jemmassa. Siellä on lämmin ja turvalinen ilmeisesti olla. Tämä rapahtuu noin puoli tuntia joskus jopa tuntia ennen ukkosta. Eilen olin töissä ukkosen ajan, luultavimmin Diiva on ollut telkku tasossa piilossa

[msk]

Kirjaimellisesti salama iski kirkkaalta taivaalta ennen kuin ehdimme sisään. Nuorin älähti melko äänekkäästi ja juoksi aidan perälle pakoon. Piti hakea se sieltä hihnan kanssa sisään kun pelkäsi. Koira on erittäin avoin ja reipas ja eipä juuri hötkyile uusista asioista.

Rajuilman loputtua mentiin pihalle tarpeille, mutta nuorimmainen luikki aitauksen perälle eikä suostunut lainkaan kulkemaan kohdasta jossa "älähti". Normaalisti juoksee iloisesti pitkin pihaa, silloin ei tehnyt edes tarpeitaan. Seuraavana päivänä sain sille uskoteltua että siitä kohdasta voi kulkea, se iskupaikka oli aivan oven vieressä.

Siitä lähtien se on vaistonnut lähestyvän ukkosen jo kaukaa, ja jopa pelkän sateen. On kovin varautunut valmiiksi. En keksi muuta selitystä käytökselle kuin että salama iski koiraan maata pitkin. Koira ei siis ääntele koskaan ja sillon älähti oikein kunnolla. Mahtaakohan tuo pahentua iän myötä, ei oo kokemusta...

Aivan varmasti tuollainen säikäyttää. ja useampikin koira muistaisi asian vielä kauan (ellei koko ikänsä) jälkeenpäinkin vielä.

Onko tuon jälkeen ollut siellä ukkosta?

Täällä oli eilen aikamoinen rytinä ja jyrinä. Onneksi tänä nuorimmainenkaan ei näyttänyt välittävän yhtään mitään. Sisällä olimme onneksi kun pauke ja ryske alkoi.

[Jasmike]

Mulla pelästyi kerran nuori koira treenihallillla ukkosta. Hallin peltikatto pamahti ihan räjähtämällä ukkosen voimasta ja koira tietysti pelästyi hirveästi, ja minä myös... Aloin heti seuraavana päivänä soittaa taustalla netistä löytyviä ukkosen ääniä, ihan hiljaisella, niin että koira pysyi koko ajan rentona. Vähän kerrallaan nostin volyymiä sen mukaan minkä koira kesti eikä reagoinut mitenkään. En muista tarkasti kauanko tätä tein, ehkä kuukauden tai pari.

Seuraavana kesänä koira haukahti muutaman kerran ekoille jyrinöille mutta ei ikinä sen jälkeen reagoinut ukkoseen mitenkään. Eli vaikka olin hallilla ihan varma että tästä saadaan loppuelämän riesa, ei niin onneksi käynytkään, joten välttämättä ei niin käy teidänkään kohdalla, vaikka siihen tietysti suuri riski varmaan onkin. Pidetään peukkuja!

[Hilma-Alma]

Meillä Alma ei pelkää ,eikä Hilmakaan silleen pelkää.
On ehkä vähän huolissaan kun ukkonen oikein kovin jyskää.
Nyt vähä hirvittää lauantai kun täällä venetsialaiset et mitä siitä paukkeesta/valoshowsta meinaa.
Uutena vuonna oli vasta ½ vuotias eikä piitannu,mut nyt kun ukkoseen pikkasen reagoi,niin miten sit reagoi noihin.
Mutta täytyy ottaa iisisti ,eikä ulkoilla pahimpaan aikaan !

[Jasmike]

Tuo mun koirahan kans luimisteli ja pälyili aluksi parilla kerralla kun menimme sinne hallille. Mut sekin meni onneksi ajastaan ohi.

En ole näissä asioissa mikään asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt että viime kädessä se unohtaako koira voimakkaat huonot kokemuksensa riippuu koiran hermorakenteesta ja erityisesti sen pehmeydestä/kovuudesta. Jos koira on hyvin, hyvin pehmeä, ei se taida hevillä päästä peloistaan vaikka omistaja seisoisi päällänsä ja tekisi vaikka mitä koiraa auttaakseen, kun taas sitten hieman kovemman koiran kanssa voimakkaankin pelästymisen yli päästään paljon vähemmällä, usein ilman minkäänlaista ihmisen osuutta.

Kyllähän se harmittaa aina ihan hirveästi kun näitä tälläisiä sattuu pennun tai nuoren koiran kanssa. Vaan eipä yllättäville salamaniskuille yms mahda kukaan yhtään mitään! Niissä tilanteissa pitää vaan yrittää tehdä parhaansa koiran tukemiseksi ja toivoa parasta .. eipä siinä oikein muuta taida olla tehtävissä.

Jos tilanne tuntuu tosi hankalalta eikä näytä lähtevän yhtään helpottumaan niin ehkä joku koirankouluttajakin voisi auttaa?