Eläimetkin kärsivät sukupuolittamisesta

[Ninni]

Mitä tulee kaikkeen mitä nykypäivänä on, itse tykkään katsella ja kuunnella juttuja. Siis näitä eläinmaailman "uutuksia" tai millä nyt haluaa niitä kuvailla. Taidan silti ollla omassa elämässä ja oman koiran kanssa hyvinkin osin perinteisissä jutuissa kiinni, arki rullaa ja ei ole syytä vaihtaa tiettyjä omia valintoja.
Itse kun olen IG:ssä niin mm. @viettijavaisto-sivusto kyseenalaistaa tätä nykymenoa perustellen asiat. Hyviä nostoja siellä ollutkin.

Kiitos tästä vinkistä! Katsoin jo pari juttua sieltä, ja vietti ja vaisto vaikuttaa tililtä mitä alan kyllä seuraamaan. Piristävää! Oli vähän eri nimellä, mutta löytyi kun haeskelin. Joku kirjainyhdistelmä. Kivaa!

P.S. kun kaikki ei tunnista itseään tai tuntemiaan naisia minään selkäänpuukottaja-kuspäinä, niin voisiko sittenkin kyse olla enemmän kulttuurista, koulutuksesta jne. Tuon hormonihirviön liittäisin itäiseen perinteeseen ja alempaan koulutustasoon, ehkä sosiaalisiin ongelmiinkin. Omassa koulutetussa läntisessä kulttuurissa katsottaisiin jotakin kiukuttelua lähinnä hämmästyen, työpaikalta saisi siirron vilttiketjuun.

Tuo että miehet olisi jotenkin reilumpia tai rationaalisempia on ihan tutkitusti huuhaata, miehet osaavat työpaikkakiusata ja juoruta, heillä on keskinäinen pieni kilpailu ja nokittelu normaalia myös ystävien kesken.

Lainasin nyt tämän päästäkseni aiheeseen ovatko naiset selkäänpuukottajia ja miehet reiluja, tai mitä näitä nyt on kaikkia psykologisia luokitteluja sukupuolen perusteella.

Itse olen alkanut uskoa, että ennen kaikkea onko reilu vai kiero, tulee persoonasta. Mutta sukupuolesta voi tulla sitä, että millä tavalla on kiero.

Esimerkiksi se jolla on valta, pystyy olemaan suoraan kiero. Tai suorempaan. Hän voi tylyttää tai käskyttää, kertoa mielipiteet suoraan. Jos miehillä on perinteisesti ollut perheessä, tai yhteiskunnassa enemmän valtaa, nin on naisena varmaan tottunut että miehet sanoo suoraan, ja naiset häärää sivussa.
Henkilö ei välttämättä myöskään tiedosta omaa valtaansa, ja uskoessaan ettei vaikuta sanoa mitään, niin alkaakin selän takaa lähestyä puukon kanssa.
Kannattaa varmaan miettiä, onko itse lapsuuden orja, vai voisiko alkaa muodostamaan itselleen valtaa. Valtaa saa siinä, kun alkaa läpinäkyvämmäksi ja suoremmaksi, koska se ilmaisee jo sinänsä että uskon mielipiteeseeni. Suoraan lähestyessä tulee myös ottaneeksi enemmän vastuuta sanoistaan.
Senhän huomaa siitäkin, mikä ero on kommentoida omalla nimellä, vs. nimimerkillä. Suurempi vastuu, kun on enemmän pelissä. Ei halua loukata ketään, jos alkaa miettiä tarkemmin että minulla on myös vastuu.
Henkilö jolla on vähemmän valtaa, tai joka kokee että omaa vähemmän valtaa, voi turvautua ehkä "seläntakana" -touhuihin enemmän, koska kokee ettei hänen valtansa riitä suoraan toimintaa, käskyttämiseen, mielipiteen ilmaisuun.
Toisin sanoen, voi olla kasvatuksesta. Mutta sama koskee miehiä. Olen tavanut sellaisia ns. passiivisaggressiivisella tyylillä kommunikoivia miehiä. Varsinkin minua kohtaan jos parisuhteessa on alkanut passiivisaggreilu, tulkitsen että mies kokee olevansa "tossun alla " ja alkaa viitata minuun sanoilla kuten emäntä, hallitus ym. Silloin alkaa myös epäsuora kieroilu koska tää mies on silloin luopunut vallastaan, ja kokee että hänen täytyy jotenkin taka kautta salaa ilmaista itseään ja toteutua.

Koirien suhteen mulla on tapana ottaa sukupuoli huomioon. Jos koira on narttu ja luonteeltaan vahva, sitä alkaa kutsua herkästi rouvaksi tai matamiksi.
Jos koira on kiltti ja herkkä narttu, alan herkäsit viitata häneen prinsessana, mamman tyttönä jne.
Jos poikakoira on oikein äijä, siitä tai hänestä tulee herkästi äijä, alfa, kurko..mitä kaikkia en muista ees.
Herkkä poikakoira on sitten ukko, pikku-ukkeli, mamman ihana poika. Poika, enemmän kuin äijä.

Mutta..Itsellä ne liittyy enemmän siihen, minkälaiseksi tulkitsen koiran, ja kyllä koiran tosiasiallinen käytös vaikuttaa. Esim perseelle pureva koira tai toisten päälle sivusta hyökkivä koira, niin tulkitsen sen kieroilluksi koska onhan se koira sellainen, joka ei sitten koe omaavansa tarpeeksi pokkaa käydä keskustelut päin naamaa. Lauman alfakoira tai sellainen pomomainen koirahahmo ennemminkin kaihtaa usein konfliktia, koska sen ei tarvitse osoittaa valtaa. Saattaa antaa pentukoiran jyystää itseään otsaan ja olla möllöttää aikansa, kunnes pienellä eleellä kertoo ja toinen uskoo heti.

Myös koiran ikä vaikuttaa..Nuori koira voi olla innokas testaamaan paikkaansa laumassa, ja vanhempi siirtyy sivuun enemmän eikä jaksa tapella joka asiasta.

Itse en tiedä sitten, paljonko näihin tulkintoihin vaikuttaa suhde koiraan: jos mulla olisi aina ollut ongelmakoira joka sitten puree joko takaa tai edestä, niin voisin nimitellä koiraa aina joksikin sen perusteella, miten ne ongelmat ilmenee. Mutta enemmän tunnistan sen että sitä projisoi myös omia fiiliksiä, jos haluan olla vanha akka niin meitä on kaksi vanhaa akkaa kun talutan narttukoiraa. Jos mulla on uroskoira, se on äitin poika, tai sitten ukko tai äijä.
Mutta koiran luonnekin vaikuttaa siihen, mitä puolta ihmisyydestä alkaa siihen sanoissa projisoimaan tai miten alkaa sanoittamaan sen käytöksen motiiveja, tai kuviteltuja motiiveja.
Muttei se aina väärinkään ole, koska lopputulos ratkaisee. Mikään lempinimi ei toimi mulla tekosyynä kohdella koiraa mitenkään huonosti tai dissata koiraa. Paitsi mitä nyt joutuu joskus vähän rajoittamaan paljonko antaa ruutuaikaa esim. koiran huomionhaku tai dominointipyrkimyksille, ne kun tuppaavat menemään itsestään ohikin jos ei niitä vahvista hyväksyvällä katseella, joskaan ei myöskään rankaise tyhjästä jo pojat on poikia välillä, tai akat on akkoja tai mitä milloinkin.

Ps. Tärkeä huomata, että koirahan ei luonteelleen tai laumajärjestykselle tai tilanteelle mitään voi!
Eli mikään tosiaan koira, joka vaikkapa "kieroilee" niin ei ole sen huonompi koira, eikä mitään luonnehdintoja koirista saisi minusta käyttää mitenkään negatiivisesti. Koiraan pitää suhtautua rakkaudella, oli se sitten äijä tai matami, tai mikä vain.

pps. Tuli mieleen vielä sekin lisätä, että ihminen joka kovasti nimittelee koiraa, ei ehkä koe omaavansa valtaa koiran käytökseen, tai siihen heidän suhteeseen, eikä tiedosta että koiran vika ei ole oikeastaan paljon mikään.
Joko se on ihmisen syy että koira on väärässä paikassa väärään aikaan, tai ihmisen syy että koiraan ei ole luotu suhdetta, joka antaa molemmille riittävät valtuudet ilmaista itseään toista loukkaamatta. Siksi on ehkä tärkeää varoakin liikaa viljelemästä negatiivisia nimiä koirasta, koska joku voi sen oikeasti kokea oikeutuksena tai tekosyynä.

[Kissimyyr yhä vaan]

Onni on oma kupla, jossa ei tappele naiset eikä miehet.

Eikä kukaan valitse mihin syntyy, mutta Suomen kaltaisessa maassa voi kyllä valita ne piirinsä itse aikuisena. Eikä tämä minusta ole sukupuoliasia, sama vapaus molemmilla.

Luonnosta löytyy kaikkea, uhoavista tappelevista uroksista merihevosiin, joissa urokset hoitaa kokonaan jälkeläisten hoivan eikä kukaan muksi ketään. Eikä minusta ole verrannollista, lajien väliset erot on niin suuret, eikä ihminen muutenkaan toimi pelkällä tunteella (tai minä ainakin istuisin useammasta taposta, sellaiseksi voi tulla kun auttaa kaltoin kohdeltuja eläimiä, ja joskus tapaa tekijän).

P.S. kysymys riittääkö pelkkä kehu ja nakki kaikissa tilanteissa koulutukseen kaikille lajeille ja yksilöille ei minusta oikein edes kuulu tähän, (minusta ei aina riitä, vaikka siitä ilman muuta pitää aloittaa ja ihanne olisi että se nakki riittäisi aina). Mutta ei sekään ole sukupuoliasia.

[Ninni]

vaikka siitä ilman muuta pitää aloittaa ja ihanne olisi että se nakki riittäisi aina)

Hyvä ettet ole täysin ääripäässä,
mut tässä tullaan siihen mitä tarkoittaa että koirankoulutuksessa on joillain ideologia edellä.
Miksi nakki on ihanne? Se on sitä nykyajan retoriikkaa.
Minä aloitan siitä mitä koira ensin tekee. Jos hyppää päälle niin kiellän tai jätän huomiotta. Jos koiran tapaan ensimmäisen kerran ja annan sille heti nakin, koska se on ihanne ja sillä pitää siksi aloittaa, niin koira saa minusta eri käsityksen, kuin vaikkapa jos olen ensin huomiotta sitä koiraa.
Toki jos koira on arka niin sille annetaan nakki heti jos se uskaltaa sen hakea, koska myöskään se ei ole mikän ihanne ettei koskaan nakkia. Mutta siis ideologiat ja ihanteet on joillakin tosiaan etummaisena, ja he kirjoittavat artikkeleita tieteestä yhdistettynä koirankoulutukseen. Tiede ja ihanne.

Tai siis ainahan se on vaikea tilanne, jos on ensin päätetty mikä on ihanne, ja sitten haetaan siihen ihanteeseen sopimaan laitettavat tieteelliset tutkimukset. Tieteessäkin tosin ensin on väittämä joka sitten todistetaan vääräksi tai oikeaksi, tai siltä väliltä.
Mutta jos ihanne ohjaa, niin ainahan on vaara sokaistua. Ihanteita ei saisi elätellä, kun kyse on elävästä tuntevasta olennosta jolloin pitää olla läsnä tässä ja nyt. Toki moraali pitää olla, eli en lyö koiraa en jätä koiraa ruokkimatta ym. Mut se on ihmisen sisäinen asia, ei todellisuuspakoinen ihanne.

[Umac]

Nakkiteemaa käsitellään myös mm. aiemmin mainitsemassani IG:tilien jutuissa. Me kaikki jonkin aikaa koiran kanssa puljanneet toki ymmärrämme melko nopeasti, että sellainen koira millä sisäiset fiilikset ylittävät nakin, oli se fiilis mikä vain, siinä ei tosiaan nakki auta. Opportunistina koira valkkaa lähes aina itselleen korkeimman palkan, itsensä kannalta siis. Eli jos remmirähjäys antaa paremmat kiksit niin siinä ei auta prinssinakit, ei pitkät nakit.
Kuten koira ei syö riittävän peloissaan jne.
Ja anteeksi, sukupuolta ja nakkeja ei voi niputtaa, kelle kelpaa kelle ei. Sukupuolestaan riippumatta. Eli OT siltä osin.

[eas]

Suosittelen nimimerkille Luftis tutustumaan perusteellisesti sisäistetyn naisvihan käsitteeseen. Se nimittäin huokuu vahvana viesteissäsi. Tässä esimerkiksi hyvä kiteytys aiheesta: https://yle.fi/a/3-11458716

[Kissimyyr6-66]

Minusta nakki on ihanne ja alku, koska on myös koiria joille se riittää (ainakin teoriassa, minä en ole sellaista tavannut, mistä ei seuraa ettei sellaista voisi olla). Ja minusta vähimmän voiman periaatteella mennään, äänellä niin pitkään kun se riittää, ja sitten on joutunut puuttumaan fyysisestikin. Joku sanomalehti on vielä siinä ikäänkuin välissä, ei satu mutta säikäyttää. Kissa muuten sitten toimii ihan toisin, toim. huom.

Pieleen menee jos vähän kaikki on kiellettyä (ainakin joskus, muttei aina) ja kaikesta paukahtaa heti fyysinen pakote, näitä on nähty ja jostakin eläinsuojeluun ilmoitettukin, vaikka aika heikolla tuloksella. Missä se milläkin koiralla menee, on sitten ihan yksilökohtaista: jollekin emännän vihainen ääni on jo kamala asia, joku toinen ei korvaansa lotkauta, vaikka huutaisit naama punaisena. Ja kun nakki ei koskaan ole kiinnostavampi kuin vaikka räyhääminen tai sukupuolivietti, niin lopputuloksena on koira, joka ottaa kyllä nakin, mutta tekee mitä sitä itseä huvittaa.

Linkitetty juttu naisvihasta on hyvä, samassa ajassa kasvaneena muistan miten ylpeä joskus 10 v iässä olin, kun leikkasin ihan lyhyet hiukset ja joku nimitti "nuoreksi herraksi". Nyt asenteeni pelkästään surettaa

P.S. Hävisikö täältä tosi hyvä kirjoitus koskien mm. passiivis-aggreja miehiä? Minusta oli tosi hyvää ajattelua, olisi ollut kiinnostava jatkaa keskustelua, vaikka analyyttinen ajattelu vaikuttaisi osalla nyt jääneen väliin tässä ketjussa. Minusta naisviha pitäisi tunnistaa ja katsoa ettei sitä vanhaa myrkkyä levitä eteenpäin, etenkin jos on mennyt lisääntymään.

[Ninni]

Tarkoitatko tuossa yllä, tuo minun monsteriteksti ainakin pituudeltaan. Sanoin näin

Olen tavanut sellaisia ns. passiivisaggressiivisella tyylillä kommunikoivia miehiä. Varsinkin minua kohtaan jos parisuhteessa on alkanut passiivisaggreilu, tulkitsen että mies kokee olevansa "tossun alla " ja alkaa viitata minuun sanoilla kuten emäntä, hallitus ym. Silloin alkaa myös epäsuora kieroilu koska tää mies on silloin luopunut vallastaan, ja kokee että hänen täytyy jotenkin taka kautta salaa ilmaista itseään ja toteutua.

Koko teksti on tuossa näiden postausten yllä, pitkä monsteriteksti, jos sitä tarkoitit. Kirjoitin eka alustusta vallasta ja vastuusta.

Joo, ihanne, musta koiran koulutuksessa pitää olla ainoastaan yksi ihanne: Se mikä toimii
Mullakin tehee pahaa, kun joku oikein rumasti komentaa koiraa. Se tuntuu jotenkin vatsan pohjassa asti.
Johtuu aina siitä, jos se ei toimi se komento. Tuntuu niin pahalta.
Siksi ymmärrän tavallaan näitä positiivisohjautuvia kouluttajia tai kouluttamisella lähinnä teoretisoivia, koska heillä ei ole sitä näkemystä tai kokemusta että joku "negatiivinen" heidänmielestään voisi toimia. Oikeasti se luotto rakennetaan niin, että kun tulee iaka vaikkapa kieltää koiraa, sen kunnioitus on jo olemassa ja huutaminen ei ole tarpeen. Jos olen opettanut koiralle pentuna jo tietyt rajat, sille ei tarvitse huutaa niin että sivullisilla tulee paha mieli.
Mulla on oikeastaan muotoutunut sellainen fiilis, että vaikka ikinä ei "pitäisi välittää siitä mitä muut ajattelee" niin toki pitää olla pokkaa vaikka kieltää omaa koiraa jos se tekee kiellettyä asiaa, mutta pääsääntö on että jos jollain alkaa joko naurattaa tai vituttaa katsoa vierestä mitään, mitä teen koiran kanssa, niin olen silloin pelle.
Eli jos komennan koiraa niin että kukkahatuilla käväisee mielessä soittaa elsuun, tai sitten annan nakkia niin että joku koiransa hallitseva katsoo säälien vierestä ja koittaa pidättää naurua tai myötähäpeää, niin olen silloin väärillä urilla.
Kaikki muu on penaalista, millä ei ole a) tuloksia ja mikä ei b) kestä päivänvalossa sitä että paikalla on joku sivullinen ihminen.
Ja määrittele tulos: Eli että koiraa ei tarvitse esimerkiksi hallinnan takia fyysisesti pakottaa. Eli ohitukset toimii sekä hihnan kanssa että ilman hihnaa. Eli se mitä monet pitää hallintana, että koiralle annetana nakki mutta saman tien se kuitenkin yrittää kääntyä toista koiraa haukkumaan,
mutta ähäkutti, tää positiiviskouluttaja on laittanut sille kuonon ympäri riimun, niin että koira taittaa niskansa. Se on positiivispesua koulutukselle, eli ollaan niin mukavia ettei sanota ei, mutta ollaan valmiita tekemään sitten koirasta yhteiskuntakelvoton ja pyhistellään iloisuudella, koiran kanssa joka ei ole iloista nähnytkään vaan se hallitaan remmeillä.Se ei ole hallintaa vaan vangitsemista.

Ja ps. Etten kuulosta liika tuomitsevalta niitä kohtaan jolla on koiraongelmia, niin on ollut tilanteita jolloin EN ole hallinnut koiraa, ja joutunut pitämään sen remmillä. On koiria joille en ole pärjännyt henkisesti.
Mutta se pitää osata myöntää. Ja silloin, jos pohja on rakennettu, tietää että joku toinen joka on vahvempi voi sen saman koiran hallita,
tai jos koiralla on tosi kova vietti on todettava, että koskaan ei tule täyttä hallintaa.
Mutta silloinkaan ei ole se kuonoriimu ratkaisu, vaan vakavia tilanteita varten esim. kuonokoppa, tai omistajan vaihto.

[Vieras]

Suosittelen nimimerkille Luftis tutustumaan perusteellisesti sisäistetyn naisvihan käsitteeseen. Se nimittäin huokuu vahvana viesteissäsi. Tässä esimerkiksi hyvä kiteytys aiheesta: https://yle.fi/a/3-11458716

Ei kaikki tosiaan ymmärrä. Ehkä tuokin on sivistyssana, ja haukkumista..

[MikkoP]

Silloin alkaa myös epäsuora kieroilu koska tää mies on silloin luopunut vallastaan, ja kokee että hänen täytyy jotenkin taka kautta salaa ilmaista itseään ja toteutua.

Tilanteitahan on 654577 erilaista, joten en sitten viittaa yhtään kehenkään.
Voi olla että kokee että on luopunut vallasta, voi olla ettei koe olevansa enää tasa-arvoinen tai sitten jopa marttyyrimaisesti haluaisi olla alempana. Tai sitten vaan on kylillä kuullut että noin "kuuluu" sanoa olevansa tossun alla.

Pointtina se että syyt voi olla muuallakin kuin stereotypian asettamissa, vaikka toki syyt voi olla siinäkin. Siitähän ne stereotypiat usein syntyykin.

Se mitä taas eläimiin tulee yksi mikä tuli mieleen niin narttujen kiima on se mikä johtaa sukupuolisidonnaiseen käytökseen. Toki vaikuttaa myös uroksiin, mutta hieman toisella tapaa.
Sekin yksilöstä kiinni, että kuinka paljon.

[TlGER]

Mullekin on näin naisena vähän vierasta tuo, että menkkojen aikaan kiukuttaisi tai räjähtelisi. Tosin olen kuullut joidenkin miestenkin suusta, että olen siinä harvinainen tapaus naiseksi, joten uskon että monilla ihmisillä voi myös olla sellaiset kokemukset että moni nainen kiukuttelee menkkojen aikana.

Mäkin oon tätä aina ihmetellyt. Olen miettinyt, että onko toi koko juttu alunperin lähtenyt jostain komediasarjasta, ja sitten naiset on alkaneet läpällä hokea, että joo mulla on ihan hirvee pms päällä, ehe ehe. Ja sitten kun se hokema on lähtenyt leviämään tarpeeksi, niin aikojen saatossa on unohdettu, että se oli vitsi, ja nyt naiset (ja miehet siinä sivussa) uskoo, että se on ihan todellinen ilmiö.

[Umac]

Lääketiede uskoo ilmiöön eli pms/pmdd-oireistoon, joskin vieläkin liian vähän tutkittuna aiheena. Ja ne ovat ennen kuukautisia, ei kuukautisten aikana. Jos tässä nyt sitä edes pohditaan.
Määrällisesti ei kuitenkaan siis osu joka taloon ja torppaan tai niemeen.

Hiukan alle sata vuotta tunnistettu, samassa suhteessa kun mm. ehkäisy kehittyi. Eli sieltä 1930-luvulta.
Ennen oltiin koko ajan raskaana tai imettävänä eli ilman kuukautisia. EI ollut mitä tutkia. Paljon fyysistä työtä sen päälle.

[Vieras]

Olen ollut siinä käsityksessä että pms on ihan yleistietoa, mutta ei näköjään täällä.

[MikkoP]

Terveyskirjasto - Kuukautisia edeltävät oireet (premenstruaalioireyhtymä, PMS)

Itsehoito
On hyvä ymmärtää ilmiön tausta ja normaalius. Asiasta on syytä puhua avoimesti perheen ja läheisten kanssa.

[Iidis79]

PMS on ihan totta. Itselläni ei mitään kauheeta eikä joka kerran, mutta kyllä joskus pinna kireellä kun viulun kieli. Pahinta oli joskus ehkä 25 vuoden jälkeen 30-40 vuotiaana. Todella aggressiivisia tunteita just ennen menkkoja. Toinen asia mikä toistuu on siivousvimma. Alkaa siivoamaan jotain kohtaa kotona ja miettii miksi ihmeessä, kun katsoo kalenteria huomaa että aha menkkojen pitäs alkaa pian.
Tuon ylen jutun luettuani, en ihan sanoisi että kaikki on naisvihaa. Ehkä olen onnekkaasti kasvanut je elänyt ympäristössä, jossa ei ole ollut toksisia miehiä haukkumassa kaikkea. Olen kuitenkin kasvanut melko epänaisellisen äidin ja monenlaisten naisten keskuudessa. Juuri sellaisten perinteisten suomalaisten vahvojen naisten kanssa.
Ihmiset ovat niin herkkiä loukkaantumaan nykyään kaikesta.

[Vieras]

Eihän kaikki olekaan naisvihaa, kukaan ei ole sellaista väittänytkään. Pahinta on tosiaan tuo mitä eräs tässä keskustelussa on sepostanut, ja ne jotka sitä komppaavat. Miehenikin sanoi että miten voi olla noin naisvihainen nainen.

[Mea]

Mun äiti pistää tässä kisassa paremmaksi. Kävin lääkärissä hakemassa saikkua flunssan takia. "Oliko se mies vai nainen?" "Öö... mitä väliä sillä on?" "On sillä väliä!!" Ja kun soitin sille junasta. "Istuuko sun vieressä joku?" "Joo." "Onko se mies vai nainen?" Tuo on aina ensimmäinen kysymys, niin vähäpätöistä ihmisen kohtaamista ei olekaan, etteikö sillä olisi väliä onko mies vai nainen. Koska naiset ovat hyi-yök ja esimerkiksi naislääkäri ei voi olla pätevä.

[Vieras]

Jos saan valita niin valitsen aina naislääkärin, nuoren sellaisen mieluiten. Tämä siis randomlekureista, on minulla 2 lempilekuria jotka on miehiä.

[Ninni]

Miehenikin sanoi että miten voi olla noin naisvihainen nainen.

Moni on sitä mieltä, kaikki mun naapuritkin, että sinun keskittyminen yhteen kirjoittajaan estää sinua muodostamaan aitoa rakentavaa mielipidettä ketjuun mistään asiasta.
Kysyin juuri mieheltäni, ja hänkin sanoi niin.

Aiheeseen: eläimetkin kärsivät sukupuolittamisesta. Kärsivätkö?
Mun mielestä sekä ihmiset että eläimet kärsivät narsistisesti käyttäytyvistä ihmisistä, joiden ilmenemisasu voi olla mies tai nainen.
Heillä on tapana käyttää kaikki keinot toisen henkilön minimoimiseen ja väheksyntään, tai joku heistä käyttää eläimiä välineenä jollekin omalle itsekeskeiselle päämäärälleen.
On ihan sama mitä eläimestä ajatellaan, ja puetaanko sille punainen vai sininen rusetti. Sukupuolittaminen ei ole syy sille, että eläimet kärsivät, vaan ihminen on.

[Kissimyyr6-66]

Toki kaiken pahan alku ja juuri on ihminen. Mutta kyllä se sukupuolittaminen ja naisviha on todellinen ilmiö, eikä kauhean pitkälle päästä jos vaan aina todetaan, että "ihmisen vika". No onhan se, mutta ellei asiaa edes tiedosta tai ymmärrä (täällä useampi sellainen), ei siihen asenteeseen tule koskaan muutosta.

Toi minulle on ikuinen arvoitus, että kun voi omasta sukupuolesta kirjoittaa "selkäänpuukottava kuspää ja hormonihirviö", niin aika harva määrittelee itseään yksilönä noin. Onko kukaan nähnyt? Että miten siinä jotenkin unohtuu, että on nainen itsekin. Vai arveleeko että on jotenkin parempi niitä muita naisia, kun halveeraa omaa sukupuolta? Tuossa sitä tyhmyyttä onkin sitten oikein huolella.

Ja mitä kun tuollainen ihminen saa lapsia? Tytöille juurutetaan se oma arvottomuus ja huonommuus, pojille taas (aiheettomasti) näkemys että jo pelkkä sukupuoli tekee heistä arvokkaamman ihmisen, jolla on enemmän oikeuksia kuin naisilla. Kummallekin oppi on karhunpalvelus, tytölle kun hänelle kehittyy huono itsetunto, pojalle kun tämä opitusti arvelee pelkkien genitaalien oikeuttavan hänet parempaan työpaikkaan ja vapautumaan toisarvoisista töistä, kuten kotitöistä. Törmäys todellisuuteen on sitten kolkko, kun tyttis ei otakaan piian roolia parisuhteessa, eikä töissäkään ne genitaalit tee tulosta.

Minä edelleen väitän että on kyse koulutustasosta ja kulttuurista, ei sukupuolesta.

[Vieras]

Miehenikin sanoi että miten voi olla noin naisvihainen nainen.

Moni on sitä mieltä, kaikki mun naapuritkin, että sinun keskittyminen yhteen kirjoittajaan estää sinua muodostamaan aitoa rakentavaa mielipidettä ketjuun mistään asiasta.
Kysyin juuri mieheltäni, ja hänkin sanoi niin.

Aiheeseen: eläimetkin kärsivät sukupuolittamisesta. Kärsivätkö?
Mun mielestä sekä ihmiset että eläimet kärsivät narsistisesti käyttäytyvistä ihmisistä, joiden ilmenemisasu voi olla mies tai nainen.
Heillä on tapana käyttää kaikki keinot toisen henkilön minimoimiseen ja väheksyntään, tai joku heistä käyttää eläimiä välineenä jollekin omalle itsekeskeiselle päämäärälleen.
On ihan sama mitä eläimestä ajatellaan, ja puetaanko sille punainen vai sininen rusetti. Sukupuolittaminen ei ole syy sille, että eläimet kärsivät, vaan ihminen on.

Mua kiinnostaisi että eikö miehesi mielestä tuo siis ole sisäistettyä naisvihaa?

[Vieras]

PMS ei todellakaan ole läppä. Kärsin aikanaan sen aiheuttamasta vatsan turvotuksesta ja ehkä aivotkin turposivat, koska itketti, ahdisti, vihasin miestäni ja purin sitä maaniseen siivoamiseen pari päivää ennen kuukautisia. Onneksi sain oltua purkamatta sitä kaikkea mieheeni. Kun kuukautiset alkoivat, kaikki oireet, viha ja masennus katosivat lähes saman tien.

[Kissimyyr yhä vaan]

Jotenkin erikoista, että vain PMS on sairaus, jonka oireita osan mielestä on ok kaataa muiden niskaan. Että esim migreenissä ei ole ok huutaa muille, että olkaa nyt prkl hiljaa ja lakatkaa haisemasta (usein korostunut hajuaisti on migreenin oire). Vaikka oma olo on taatusti kurjempi kuin PMS:ssä.

Kyllä nainen voi olla niin tyhmä, että siirtää naisvihaa seuraavaan sukupolveen kun ei tajua/tunnista edes käsitettäkään. Hänelle on kotoa opetettu naisen huonommuus, eikä ole pelimerkkejä miettiä näin "monimutkaista" asiaa, vaan jatkaa samaa tyyliä omille lapsille. Vaan kun tämän sanojalla ei ole miehisiä genitaaleja, niin osan mielestä tarvitaan mies sanomaan, pitääkö paikkansa.