Millainen turkki on helpoin? (koira)

[turkkijuttua]

Millaisen turkin sinä koet kaikkein helpoimmaksi arjessa? Onko olemassa turkkeja joille ei tarvitse tehdä mitään?

Ymmärrän että turkinhoito ei ole pelkkää harjaamista vaan siihen voi liittyä trimmaus, pesut, pukeminen, takkujen kampaus, karvat huonekaluissa, hiekka lattialla ja niin edelleen. Nyt haussa siis tieto millaista turkkityyppiä voi suositella ihmiselle joka haluaisi koiran mutta ei turkinhoitoa, ei edes imuroimisen merkeissä.

[Mella M]

Sellaista turkkia ei olekaan josta ei olisi jotakin vaivaa tai joka ei jotenkin näkyisi huushollissa. Ne koirat, joista ei juurikaan lähde karvaa ovat( usein kiharaturkkisia) rotuja, joilla turkki yleensä trimmataan lyhyeksi vähintään pari kertaa vuodessa ja väliajallakin turkki vaatii harjausta tai muuta takun poistoa. Jos koiralla ei ole turkkia ollenkaan, niin sitten tulee pukeminen. Joku sileäkarvainen on sellainen, jonka turkille ei tarvitse tehdä mitään, mutta karvaa niistäkin lähtee jo monista roduista sellaista tikkukarvaa, joka tunkeutuu joka paikkaan eikä meinaa lähteä imuroimalla pois. Helpoimmaksi jonkun turkin varmaan tekee se, että minkäklaiset toimenpiteet ihminen itse kokee kaikista mukavammaksi. Itse esim. mielummin trimmaan koiraa kun vaikka katselen nurkiss tai vaatteissa isoja karvatuppoja. Toiset taas mielummin imuroi kun harjaa tai leikkaa turkkia. Meillä tosin kissa pitää huolen siitä, että joka paikassa on aina karvaa

[*kiranas*]

hoidollisesti helpoin varmasti olisi lyhytkarvainen koira, mutta silti niistäkin voi lähteä tikkumaista karvaa aivan järkyttävästi.

kuten mellakin, ei ole turkkia jolle ei tarvisi mitään tehdä. se kuollut karva pitää jotenkin saada pois, jos jää odottamaan sen tippumista niin kyllä se sinne huopaantuu ja laatottuu. ja lyhytkarvaset koirat on rasvaisia, hilseileviä ja haisevia ihopotilaita. olen nähnyt joskus tällaisia "ei me olla mitään tehty koskaan" pystykorvia ja joo, olisi ehkä kannattanut, koska se karva / iho on sitten hemmetin vaikeeta hoitaa kun se on vaan paksua ja huopaantunutta klönttiä.

itse pysyn sellaisissa pitkäkarvaisissa, joille riittää harjaus ja takkujen poisto saksilla. karvanlähtöaikana voin lenkkeillä harja mukana ja sukia vähän väliä sitä, ja tarpeen mukaan peseminenkin on vielä ihan ok, mutta sen enempää en halua panostaa (poislukien ihoon ja turkkiin vaikuttavat lisäravinteet, joita muutoinkin kuuriluontoisesti annan)

[msk]

Kysymys kuuluu että millaisen turkin koet arjessa helpoimmaksi?

Rottweilerin turki, joka on lyhyttä mutta ei pohjavillatonta (helpottaa siinä ettei tarvitse olla talvisinkaan aina pukemassa).
Turkille ei tarvitse tehdä "mitään." Ei sitten niin yhtään mitään ellei halua. Eikä irtoa tikkumaista karvaa. Eikä ne ole mitenkään "haisevia ja hilseileviä ihopotilaita" vaikka varmaan lyhytkarvaisiksi mielletäänkin.
Pohjavillan irtoamisen aikaan voi tietenkin kammata/harjata niin irtoaa nopeammin.
Ja karvaa kyllä irtoaa. Se on noin 5cm:n pituista, lyhimmillään tosi lyhyttä. Ei mielestäni kuitenkaan "tikkumaista."

Imuroimisen suhteen ei varmasti ole helpoin. Mutta noin muuten kyllä. Siis MINUN mielestäni. En jaksa enää yhtään mitään turkinhoitoa.

korjattu typo

[msk]

Nyt haussa siis tieto millaista turkkityyppiä voi suositella ihmiselle joka haluaisi koiran mutta ei turkinhoitoa, ei edes imuroimisen merkeissä.

Varmaan joku lelukoira?

[Dacrest]

Joo, ongelmatonta turkkia ei ole.

Mulle helpoimmat on olleet sakemannien kaksinkertaiset, lyhyet turkit, joille ei oikeasti tarvitse tehdä mitään - paitsi parilla sakemannilla, joilla oli niin paksu pohjavilla että häntä huopaantui karvanlähtöaikaan.
Tuon tyyppistä karvaa on toki nurkissa, mutta olen tottunut keräämään pari kertaa päivässä rikkaharjalla suurimmat villakoirat. Siihen menee minuutti per kerta. Ja jos robotti-imuri pyörii kierroksen joka päivä, viikoittainen imurointi riittää.

Eli vaikka sitä karvaa lähtee, se on helppo siivota. Sitä ei tarvitse nyppiä pinseteillä matosta irti, eikä se imeydy vaatteisiin kiinni kun koira kävelee ohi (kuten esim kultsujen karva). Ja kuivausrumpu hoitaa loput.

[Umac]

Minulla ollut ryhmästä 1, 2 ja 3 koiria. Vähiten mitään aiheuttaa nykyinen eli staffi, sen mahanalukseen riittää esim. kaksi talouspaperia taitettuna tai yksi pyyhe uimisen jälkeen. Eniten näkyi sakemanni, sen vatsakarvoihin tuli jo kunnon marraskuun ravat ja hiekat. Rottikset myös vähän mutta enemmän kuin nykyinen. Toki myös koko huomioiden.

[*kiranas*]

Nyt haussa siis tieto millaista turkkityyppiä voi suositella ihmiselle joka haluaisi koiran mutta ei turkinhoitoa, ei edes imuroimisen merkeissä.

Varmaan joku lelukoira?

samalla linjalla olen. karvaton ei aiheuttaisi sotkua kotiin, mutta pitää sitäkin hoitaa (talvella pukeminen ja kesällä aurinkorasvat sun muut tarpeelliset ihonhoidot)

[aunet]

Ja kannattaa suhteuttaa koiran koko myös turkin työläyteen. Iso täysin pitkäkarvainen voi vaatia useamman tunnin viikossa helpostikin turkinhoitoa pysyäkseen kunnossa (esim. afgaani). Pieni pitkäkarvainen voi vaatia jopa enemmän, pikku koira jolla karvat on pitemmät kuin jalat ja tukka silmillä, on melko työläs (esim. lhasa apso). Aloitin "urani" kettuterriereiden kanssa, ovat nypittäviä joten ei varsinaista karvanlähtöä. Kennelissä työkennellessäni hoidin borzoita ja shih tzuja. Siinä ajassa kun kunnostin viisi borzoita, oli yhden shih tzun turkki noin puoliksi hoidettu. Itkua väänsin niiden pienien kanssa ja vannoin, etten ikinä hommaa sellaista työmaata!

Borzoin turkki on helppohoitoinen olettaen että se on oikeanlaatuinen, vaikka koira on iso. Ei tarvitse pestä, hylkii likaa, kuivuessa karisee, tarvitsee harjaa/kampaa hoitoon. Mutta mutta, kun karva lähtee, sitä on helvetisti. Onneksi nartuillani hormonikierron mukaan. Edesmennyt bernini kantoi hiekkaa tuhottomasti sisään, kun se painautui tiheään turkkiin, pesu pahensi tilannetta. Kuten msk totesi, on aivan itsestä kiinni minkä kokee työlääksi.

Serkullani oli nakuja harjakoiria. Jatkuva pukeminen ja kesällä rasvaus ym. hoidot. Nahka oli niin heppoista, että pukea piti ihan leikkejä varten, kun oli niin repeämille altis.

[TlGER]

Englanninvinttikoiran! Ei tuo mukanaan pisaraakaan hiekkaa, karvaa irtoaa karvanlähtöaikojen ulkopuolella aivan minimaalisesti ja sekin lähtee vaatteista pyyhkäisemällä tai ravistamalla. Imuroin kerran viikossa, ja ei täällä sillä tahdilla koirankarvaa näy missään, emännän hiuksia vain. Karvanlähtöaikaan karvaa toki irtoaa, mutta sekään ei aiheuta ongelmia, kun enkun silkinpehmeä höttökarva tosiaan lähtee kaikista tekstiileistä hyvin helposti irti. Bonuksena vielä englanninvinttikoiran turkki tuoksuu todella hyvältä.

Ja tämä on oikeasti suurin syy, miksi minua epäilyttää ottaa mitään muuta rotua, kun en tiedä, onko olemassa (vinttariryhmän ulkopuolella) rotuja, joiden kanssa pääsee karvanäkökulmasta yhtä helpolla. Kyllähän monenkin rodun harrastajat mainostavat oman rotunsa turkkia helppohoitoiseksi, mutta jos ei heillä ole omakohtaista vertailupohjaa enkkuvinttariin, niin mikä mahtaa olla totuus. Niin ja mainitaan nyt vielä, että on olemassa yksilöitä, joilla on epätyypillinen turkinlaatu, esim. karkea ja tikkumainen. Mutta luovutusikäisestä näkee jo, onko turkki rotutyypillinen vai ei.

[Iidis79]

Whippet. Tosin pientä tikkukarvaa jää joihinkin tekstiileihin, mutta muuten ei mitään. Koira muutenkin on helppo pitää siistinä vaikka kurakelien aikaan pyyhkii vaan kostealla pyyhkeellä pahimmat liat. Pesukin on helppoa.

[Iidis79]

se kuollut karva pitää jotenkin saada pois, jos jää odottamaan sen tippumista niin kyllä se sinne huopaantuu ja laatottuu. ja lyhytkarvaset koirat on rasvaisia, hilseileviä ja haisevia ihopotilaita. olen nähnyt joskus tällaisia "ei me olla mitään tehty koskaan" pystykorvia ja joo, olisi ehkä kannattanut, koska se karva / iho on sitten hemmetin vaikeeta hoitaa kun se on vaan paksua ja huopaantunutta klönttiä.

eiköhän tuollainen hoitamattomuus ole jo elsu asia. En usko ollenkaan että terveellä hyvin hoidetulla pystykorvalla turkki olisi huopaantunut. Tai että iho olisi rasvainen ja hilseilevä. Kyllä tiedän niitä ihmisiä jotka eivät koskaan pese koiriaan ja sen kyllä tuntee kun koiraan koskee. Ainakin kaupungeissa on niin paljon saasteita ja likaa mikä jää koiran turkkiin.
Eli vaikka turkki olisi tyyliin suomenpystykorva tai lapinporokoira niin kyllä sitä pitää harjata ainakin karvanvaihtuessa ja koira on hyvä pestä edes kerran vuodessa shampoolla.

[Iidis79]

Ja tämä on oikeasti suurin syy, miksi minua epäilyttää ottaa mitään muuta rotua, kun en tiedä, onko olemassa (vinttariryhmän ulkopuolella) rotuja, joiden kanssa pääsee karvanäkökulmasta yhtä helpolla. Kyllähän monenkin rodun harrastajat mainostavat oman rotunsa turkkia helppohoitoiseksi, mutta jos ei heillä ole omakohtaista vertailupohjaa enkkuvinttariin, niin mikä mahtaa olla totuus. Niin ja mainitaan nyt vielä, että on olemassa yksilöitä, joilla on epätyypillinen turkinlaatu, esim. karkea ja tikkumainen. Mutta luovutusikäisestä näkee jo, onko turkki rotutyypillinen vai ei.

FCI 5 ryhmästä cirneco, faaraokoira ja basenji. Tiger vaihtaisitko whippettiin?

[Hurtta]

Meillä on 5 koiraa ja ainoa turkinhoito on kahden koiran ajelu alkukesästä, toinen ajettava on labradori ja toinen bc sekoitus.
Ainoa puettava on kovilla pakkasilla 13,5v silkki.
Pestään jos pyöritään raadossa tai paskassa.
Karvanlähdön aikaan täytyy kerran/pari harjata labbis, muut pudottelee ihan itse karvansa.
Käyttöbc ja silkki on näistä omista ne absoluuttisesti vaivattomimmat.

[TlGER]

Ja tämä on oikeasti suurin syy, miksi minua epäilyttää ottaa mitään muuta rotua, kun en tiedä, onko olemassa (vinttariryhmän ulkopuolella) rotuja, joiden kanssa pääsee karvanäkökulmasta yhtä helpolla. Kyllähän monenkin rodun harrastajat mainostavat oman rotunsa turkkia helppohoitoiseksi, mutta jos ei heillä ole omakohtaista vertailupohjaa enkkuvinttariin, niin mikä mahtaa olla totuus. Niin ja mainitaan nyt vielä, että on olemassa yksilöitä, joilla on epätyypillinen turkinlaatu, esim. karkea ja tikkumainen. Mutta luovutusikäisestä näkee jo, onko turkki rotutyypillinen vai ei.

FCI 5 ryhmästä cirneco, faaraokoira ja basenji. Tiger vaihtaisitko whippettiin?

Niin, no nuo vitosryhmäläisetkin lasken vinttareiksi. Olen ajatellut, että ottaisin seuraavaksi sellaisen koiran, jolle juokseminen ei ole koko elämä, mutta saas nähdä. Pitäisi päästä katselemaan rotuja tarkemmin kuin vaan ohimennen, jotta saisi kunnon käsityksen karvanlaadusta ja karvanlähdöstä. Tosin en tiedä, pystyisinkö siltikään elämään ilman enkkua, vaikka löytyisikin joku muu turkiltaan sopiva.

[Ninni]

Koira on hyvä pestä esim. oliiviöljysaippualla joka jättää oman rasvakerroksen hieman enemmän rauhaan, kuin teolliset sampoot..Koirillehan on omia palasaippuoita, joissa ei ole ylimääräisiä lisäaineita ja parfyymeja.
Koiran turkki on itsepuhdistuva kuten yleensä eläimillä tiettyyn rajaan, mutta millekään katupölylle eli noelle, autonrenkaista lähteneelle mikrohiukkaselle yms ei varmaan mikään eläin tai ihminen ole täysin immuuni. Eli joutuu pesemään ja huoltamaan koiran ihoa ja turkkia, vaikka se olisi minkälainen. Itse koen helpoimmaksi koiran joka tarkenee, mutta jolla ei ole liian pitkä karva.
Tuo kysymys kuulostaa sellaiselta, että on jotain niin suurta nihkeyttä ilmassa etten suosittelisi mitään koiraa. Jos on niin siisti, ettei halua edes imuroida vaan pitää olla aina valmiiksi siistiä, niin se elämä minkä tahansa koiran kanssa tulee olemaan yhtä taistelua kun joka päivä v*ituttaa jokainen pienikin tahra tai tippa tai pölyhiukkanen mikä eläimestä lähtee. Otan siis aika kirjaimellisesti kun joku sanoo noin, vaikka ei tietysti tiedä millainen oikeasti rempseä ja huumorintäyteinen ihminen siellä imurointivastaisuutta lukuunottamatta on koiraa haluamassa.

[aunet]

Niin ja ne karvathan on pieni paha siihen verrattuna, mitä koira tassuissaan kantaa. Tarkoitan kaupunkialueella liikkuvia koiria. Mutta turkistahan tässä kyse olikin.

[turkkijuttua]

Kärjistin vähän Olisi ollut kai parempi kysyä mikä on mahdollisimman helppohoitoinen turkki, ei siis täysin hoitovapaa. Koiran hankkijat ymmärtävät kyllä että jokainen koira tarvitsee jonkinlaista turkinhoitoa ja koiran hankkijoilta löytyy jo aiempaa kokemusta suuritöisen turkin hoidosta (maltankoira). Nyt kuitenkin toivottaisiin koiraa jolla olisi mahdollisimman helppohoitoinen, pese ja pidä-tyylinen karva Siis sellainen jota ei tarvitsisi huoltaa montaa kertaa päivässä joka ulkoilun jälkeen eikä pestä ja selvitellä tiheään. Kerta viikkoon harjaus (tai vähemmän) olisi kuulemma upeaa.
Vastauksissa oli paljon hyviä pointteja, kiitos siis hyvistä huomioistanne.

[Hurtta]

Sellainen suht peruskoira, trimmattava tosin, olis cairninterrieri.
Aika vähän näkee myöskään eläinlääkärissä.

[Hietatokko]

Meidän perheessä on ollut spanieleita, noutaja, pystykorvia, nypittävä terrieri ja australiankelpieitä. Ehdottomasti helpoin turkki on ollut australiankelpieillä. Juuri ikävöin niitä, kun nykyiselle rodulle tulee talvella lumitilsoja tassuihin. Kelpieille ei tullut tilsoja eikä mitään muitakaan lumipaakkuja minnekään. Kun oli pohjavillaa jonkin verran, ei tarvinnut pikkupakkasella pukea. Turkki ei kaivannut mitään erityistä hoitoa ja nartuilla se irtosi siististi kaksi kertaa vuodessa hormonikierron mukaan, ja muulloin karvaa ei kerta kaikkiaan lähtenyt (vaatteet olivat puhtaat, sohva karvaton ja imurin pussi pysyi tyhjänä -varmaan nyt jotain yksittäisiä karvoja saattoi irrota). Toki karvanlähtöaikaan lähti karvaa, ensin pohjavilla ja sen jälkeen päällyskarvat, mutta karvanlähtöaika oli jotenkin tosi tehokas ja tiivis pari viikkoa. Hiekkaa ei myöskään kulkeutunut sisään, ja erityisenä plussana se, että punkit eivät tuntuneet saavan otetta kiiltävän kovasta päällyskarvasta yhtään samalla tavalla kuin spanielin pehmoisesta ja kiharasta karvasta.

[Dacrest]

Kärjistin vähän Olisi ollut kai parempi kysyä mikä on mahdollisimman helppohoitoinen turkki, ei siis täysin hoitovapaa. Koiran hankkijat ymmärtävät kyllä että jokainen koira tarvitsee jonkinlaista turkinhoitoa ja koiran hankkijoilta löytyy jo aiempaa kokemusta suuritöisen turkin hoidosta (maltankoira). Nyt kuitenkin toivottaisiin koiraa jolla olisi mahdollisimman helppohoitoinen, pese ja pidä-tyylinen karva Siis sellainen jota ei tarvitsisi huoltaa montaa kertaa päivässä joka ulkoilun jälkeen eikä pestä ja selvitellä tiheään. Kerta viikkoon harjaus (tai vähemmän) olisi kuulemma upeaa.
Vastauksissa oli paljon hyviä pointteja, kiitos siis hyvistä huomioistanne.

Jos pieni seurakoira on haussa, ehdotan perhoskoiraa. Jopa mun (äärimmäisen laiskan turkinhoitajan) mielestä perhosen turkki on helppo.
Kerta viikkoon 5 minuutin läpikampaus riittää. Jollei vie näyttelyihin, fiskarsseilla voi leikellä turhia hapsuja pois. Turkkiin ei tartu puolta metsää - harvoin on joutunut metsälenkin jälkeen risuja irrottamaan. Jos kuraantuu, kaikki rapisee turkin kuivuessa itsekseen pois. Tarvittaessa voi huuhtaista vedellä ja kuivata froteepyyhkeellä.

Perhonen on aina puhtaan valkoinen, eikä haise "koiralle", vaikken ole pessyt sitä koskaan.
Karvaa irtoaa karvanlähtöaikaan yllättävän paljon, mutta sen huomaa lähinnä vaatteista, jos koira on sylissä rapsuteltavana. Varmaan tiheämpi kampaaminen auttaisi tähän.
Lisäksi perhonen on yllättävän säänkestävä, eikä sitä tarvitse pikkupakkasilla pukea.

[Hovarontti]

Lyhyt karva Diolla oli helppo, mutta auta armias jos sellainen neulan terävä karva meni nahan alle lattialta, sattui niin vietävästi. Sen tikkukarvan imuroiminen ei ole yhtä helppoa kuin pehmeän pidemmä'n karvan.

Tykkään hoffin turkista, on puolipitkä pohjavillalla, karva putoaa kaksi kertaa vuodessa ja noin kerran viikossa käyn läpi harjan kanssa, koen sen helpoksi. Junnulla karvan laatu himpun vaativampaa, sellaista pehmoista vielä, tuppaa tulemaan vamppuja korvien taakse, mutta vanhemmalla jotenkin liukkaampi ja kovempi karva, niin ei vamppuunnu.

[Tiibetinhelmi]

^Oon joskus tutulle kehrännyt hoffin karvasta lankaa, ja tosi hyvää tuli!

[Hovarontti]

wau Lemmyn karva olis varmaan hyvä siihen, kun on vielä niin pehmeää

Josku keräsin bernien karvaa pahvilaatikkoon, kun piti kilo olla että saa omasta karvasta lankaa kehräämössä. Oli määrä aika lailla täynnä, kun tuli putkivuoto ja se putki tietty vuoti suoraan siihen pavilaatikkoon. Sen jälkeen en ole edes ajatusta asialle uhrannut, harmitti vietävästi.

[Tiibetinhelmi]

^Joo, tiibetinmastiffeiltakin olen kerännyt pentuvillat erikseen ja kehrännyt, ne on tosi pehmeitä. Käsin kehrätessä sille karvalle ei oikeastaan ole minimimäärää. Kaupan hedelmäpussillinen riittää.

[Valkosipulisilakka]

Mun tuttavalla on hovawartin karvasta huovutettu liivi ja on hieno!

Vaikea arvottaa turkkeja. Itselläni oli muinoin kääpiöpinseri, jonka lyhyt karva oli toisaalta helppo. Toisaalta niitä tikkukarvoja oli mahdotonta saada irti vaatteista. Useamman kerran kävi myös niin, että kun kuljin kotona paljain jaloin, tikkukarva meni jalkapohjasta läpi. Se oikeasti sattui, ja karvaa oli liki mahdoton saada nyppäistyä itse pois, kun sen tunsi, ei oikein nähnyt. Kääpiöpinsereissäkin on sekä kovakarvaisempia kuten meillä, ja pehmeäkarvaisempia.

Saksanpaimenkoira on sinänsä helppohoitoinen eikä tarvitse vaatteita, mutta se karvan määrä karvanlähtöaikoina. Meillä on ollut pitkäkarvainen, josta karva sentään lähti vain kahdesti vuodessa. Normikarvaisista lähti tuppoja suurimman osan aikaa.

[Umac]

Omassa otuksessani en tunnista mitään tikkukarvaa, sillä onkin rotuisekseen tikusta seuraava pituus karvassa. Sen päälle siitä ei juuri lähde karvaa eli ei tarvitse miettiä vaatteita, lakanoita tai mattoja sen suhteen.
Emme myöskään pese koiraa paitsi koirauimalassa, toki leikkii vesileikkejä pihalla kesäisin. Ja ui. Mutta on silläkin tavoin helppo siis.

[MJK]

Mun mielestä whippetillä on ollut helpoin turkki, pukea täytyy ja yli 15 asteen pakkasella ei silti lenkkeillä pitempiä lenkkejä mutta helppo se turkki kyllä on. Pesu on äärettömän helppoa ja kuivuu nopeasti, karvaa ei lähde ihan tolkuttomasti ja on aika pehmeää mitä lähtee.

Seuraavaksi tulee pohjavillalliset "pystäri" turkkiset joita mulla on ollut montaa eri rotua. Karvaa lähtee kyllä mutta harjaa tarvii näyttää vain karvanlähtöaikaan, silloin kyllä paljonkin. Pesu on helppoa jos ei tarvitse föönätä kuivaksi, nyt mulla on toinen semmoinen (sterilaation jälkeen tullut tämä ongelma) joka pitää föönata koska muuten tulee selkään hotspottia kun karva on niin paksua ettei kuivu...

[Umac]

Minusta tuo eilinen trimmaajan kommentti turkin käsiteltävyydestä ja koiralle aiheutuvista ongelmista sietää saada oman osionsa, valitsin nyt tämän ketjun sanalla trimmaus:
https://yle.fi/a/74-20080944
Trendikoiran turkki vaatii parin kuukauden välein sadan euron hoitoa – muuten se aiheuttaa kärsimystä, uskoo trimmaaja

---Forsmanin mukaan osa kasvattajista jättää kertomatta ostajille, kuinka paljon vaivaa ja rahaa koiran turkin hoitoon kuluu.

– Kaikki myyjät eivät anna tarpeeksi hyviä ohjeita koiran turkin kunnossapitoon, hän sanoo.

[Tiibetinhelmi]

^Huomasin tuon saman artikkelin, ja tosi hyvä, että asia on otettu esille!