Onko "sukupuolettomuus" mennyt mielestäsi liiallisuuksiin?

[Vieras]

En ylipäätään kertoile omia mielipiteitäni työpaikan kahvihuoneessa, esim että mielestäni työpaikan marjatta on ikävä ja ilkeä ihminen. En myöskään pidä naapuristani, mutta en mene sanomaan sitä hänelle suoraan. En kommentoi kenenkään homoutta sun muuta vaikka hän kysyisi minulta mitä mieltä olen siitä. Olen moneen kertaan joutunutkin sanomaan että en lähde tällaiseen keskusteluun. Silti voin olla mielessäni ja läheisten kesken mitä mieltä ikinä olenkin, ja toki myös anonyymisti netissä.
Itse voin olla yhtä hyvin niin nainen kuin mieskin, netissä nimettömänähän tämäkin on mahdollista.

[Mea]

^^ Yleisesti ottaen olen samaa mieltä. Toisaalta tehdäänhän sitä kaikenlaisia kauneusleikkauksia, jotka kustannetaan omasta pussista. Laitetaan silikonitissejä ja tehdään brasilian butt liftejä (joihin sitten kuollaan). En ole niitä vastaan, kunhan _ei minun verorahoillani_.

^ Nimenomaan, siinä on pieni ero missä ja miten tuo mielipiteensä esiin. Minullakin on transseksuaali fb-kaverina, enkä todellakaan mene hänelle sanomaan, mitä mieltä olen tuollaisesta. Tai kun minulla on mielipide esimerkiksi Maria Nordinista, niin en mene edes hänen henkilökohtaiseen instagramiinsa anonyyminä kirjoittamaan että "humpuukimaakari eläinrääkkääjä". Se on ihan eri asia keskustella asiasta _yleisellä tasolla_.

Niin ja aika huvittavaa arvostella toisia yleisestä mielipiteen esittämisestä, kun itsellä on tapana nimenomaan käydä henkilöön kiinni.

[Vieras]

Aina on ollut ihmisiä jotka kokevat olevansa eri sukupuolta mitä ovat, ja niitä jotka eivät koe olevansa mitään sukupuolta (kuten minä).
Käsittääkseni keskustelu koskee tässä sitä mitä näille ihmisten kokemuksille pitää yhteiskunnallisella tasolla tehdä, vai pitääkö tehdä mitään, sekä sitä miten ylipäätään on soveliasta ajatella. Itselleni myös sitä mikä on faktaa, ja mikä jonkun omaa kokemusta ja tuntemuksia. Olen tiettyä sukupuolta faktuaalisesti, vaikka itse kokisin asian eri tavalla.

[Vieras]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/shh ... #gs.26u9xy

[Koodi]

^Tuosta artikkelista lainaus:

"– Minusta tuntui, että olin lapsi enkä tiennyt mistään mitään. Halusin pysäyttää sen. Yritin peittää rinnat tiukoilla topeilla. Häpesin kuukautisia, eikä minulla ollut ketään kenelle puhua siitä. "

No huh... ihan samoja fiiliksiä oli itselläkin murrosikäisenä. Rintojen kasvu, karvoituksen ilmestyminen, kuukautiset... kaikki nuo olivat kauhea häpeä ja löysillä vaatteilla yritin peittää. Kavereiden kanssa ei tällaisista asioista puhuttu.

Keskusteluapua nuori tyttö tai poika (tai jotain siltä väliltä) tarvitsee eikä heti ensimmäiseksi hormoneja ja leikkauksia.

[Mella M]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/shh-tama-on-tabu-tasta-ei-saa-puhua-pajun-tarina/8826130#gs.26u9xy

Jos tämä aihe kerran kiinnostaa, niin luulis, että lukis tämän keskustelun ja huomais, että tämä artikkeli on tänne jo aiemmin linkattu, (olisko edelliselle sivulle) ja siitä on myös keskusteltu. Muutenkin linkkeihin liittyen toivois, että vähän viitsittäis nähdä vaivaa sen verran, että lyhyesti edes kerrottais, että mitä se koskee, mikä on esim. otsikko ja että jokohan siitä mahdollisesti on ollut puhetta.

[Ninni_v]

Moni sanoo että asiasta ei saisi olla mieltä, ellei asia itseä mitenkään koske.
Mutta tuli mieleen lainsäädännöthän voivat koskea meitä kaikkia jossain vaiheessa.
Lapsia, läheisiä ihmisiä ja tulevia ihmisiä, joita emme vielä edes tunne, ja joihin vaikuttavat asiat voivat edelleenvaikuttaa meihin tai läheisiin.
Mitä jos tulee vaikka laki, että lapsille tehdään transhoitoja? Siitä ei ole mieltä olla mitään mieltä, jos ei ole lapsia. Mutta jos lapsia tulee, tai tulevaisuudessa nyt vielä syntymätön lapsi joutuu asian kohtaamaan.
se että yritetään eristää asia koskemaan vain niitä joille se kuuluu, niin kyl mun mielestä asiat joita lailla säädellään jossain määrin voi koskea meitä kaikkia. Ei ehkä kaikki pysty kuvittelemaan mikä olisi omalla kohdalla se tilanne, milloin joku transasioihin liittyvä laki voisi koskettaa mua, mutta kyllähän nää asiat ovat tärkeitä.

[Ninni_v]

Murrosiän kynnyksellä vajaat 10v myöhemmin lapsi on edelleen sitä mieltä että hän on tyttö ja stressaa tulossa olevista muutoksista jotka saattavat tehdä mahdottomaksi enää salata tuota biologista sukupuolta. Tässä tapauksessa en enää oikein usko että kyseessä olisi "vaan joku vaihe"

Pystyisin näkemään jotenkin, että tuokin tilanne voisi olla vaihe. Muutos on pelottavaa monelle.
Jos muutoksien kynnyksellä näkee ja hahmottaa sen vaihtoehdon, ettei niin tarvitsisi olla ja muutoksen voisi jotenkin estää, niin moni voisi tarttua siihen mahdollisuuteen estää muutos. Jos ei vaikkapa hahmota muita seurauksia, kuin vain on off. Lääketieteellisillä operatioilla on muitakin haittavaikutuksia, jotka voi ylittää saavutetut hyödyt vakavuudessaan.
Joku voi todella ahdistua ihan naisenakin vaikkapa liian varhain alkaneesta murrosiästä, kun on eri kehitystahdissa ikätovereiden kanssa.
Ahdistus voi olla tosi suurta, sellaisellakin joka ei koe sukupuolidysforiaa varsinaisesti. Yksittäistapauksiin ottamatta kantaa, niin vahvatkin merkit osoittava voi olla tulkinnasta kiinni, että tulkitaanko se hätä asiaksi mikä vaatii kirurgiaa, vai jotain apua siihen pelkoon muuten.

[Luftis]

Mä olen ihan tyytyväinen ettei mun teiniaikoina vielä vouhkattu eri sukupuolista, tai siis niistä kaikista muista kuin naisista ja miehistä.
Johonkin parikymppiseksi asti oli jokseenkin tukala olo olla omassa naiseksi kehittyvässä kehossa ja sen tuomista muutoksista. Plus jo sukupuoleeni liitetyistä oletuksista.

Kun naisen kuuluu olla kiinnostunut perinteisistä naisten hommista, kuten ruuanlaitosta, siivouksesta, puutarhanhoidosta ja lastenhoidosta. Jonkin aikaa toivoin että olisin syntynyt mieheksi, ne kun tuntui pääsevän huomattavasti helpommalla, ei tarvinnut opetella kokkaamaan, pyykkihuolto pyöri talon naisten kautta, huone sai olla järjestään kuin pommin jäljiltä, imuriin ei tarvinnut koskea, saatikka silityslautaan ja -rautaan ja tuttujen taaperoita suorastaan käskettin jättämään pojat rauhaan, siinä missä nuorena naisen alkuna tuttujen tullessa kylään, oli mun homma viihdyttää ja kaitsia ne lapset vaikka vanhempansa olikin paikalla, mutta tulivat "lomalle" meille.
Ja kun mä en ole oikein ikinä mahtunut edes siihen laatikkoon joka on luotu sukupuoleni perusteella.

Jos mun ollessa teini, olisi ollut edes mahdollisuus vaihtaa sukupuolta, olisin sen varmasti tehnyt miettimättä edes sitä kertaakaan.
Silläkin uhalla että olisin koulussa saanut pojiltakin turpiin, sukupuoleni ainoa hyvä puoli oli siinä, että enimmäkseen tytöt kiusasi ja se oli valheiden levittämistä ja huutelua, hyvin harvoin mitään fyysiseksi menevää, pojat tuppas vain kyyläämään ohi kävellessä kehittyviä muotoja ja joskus viheltelivät peräänkin. Onneksi kukaan ei ollut niin rohkea että olisi edes yrittänyt lääppiä sopimattomalla tavalla.

[Mea]

Juu ei minunkaan nuoruudessani puhuttu sukupuolista eikä vaihtamisesta. Mutta ihan sama vaikka olisi puhuttukin, en ole ikinä tuntenut että jotain pitäisi tehdä tai jättää tekemättä siksi että on nainen. Menin yliopistoon linjalle missä 99% oli miehiä, mitä sen väliä. Lapsia en ole ikinä voinut sietää, joten en ole koskaan joutunut tekemisiin eikä ole edes ehdotettu. Tykkään kyllä meikeistä ja siististä kodista, ihan omaksi ilokseni.

[Biarritz]

sukupuoleni ainoa hyvä puoli oli siinä, että enimmäkseen tytöt kiusasi

Omien kokemusten perusteella en sanoisi, että tuo että vain tytöt kiusasivat johtui omasta sukupuolesta. Mä olen ihan cis-nainen ollut koko elämäni, ja silti yläasteella ja lukiossa pojat olivat pahimpia (pojat haukkuivat aina suoraan ulkonäköäni, tyttöjen piikittely taas oli ehkä enemmän epäsuoraa kettuilua, mutta ei sentään ulkonäön morkkausta).

[Umac]

Olen syntynyt aivan 70-luvun alussa ja meillä oli omalla asuinalueella yksi sukupuolen vaihtanut 80-luvulla. Työelämässä ekat tulivat vastaan 90-luvulla. Asiat oli opeteltava mm. sen aikaisen työnkuvan ja nyk. muutettujen hetujen takia.

[Kissimyyr6-66]

Mä olen ihan tyytyväinen ettei mun teiniaikoina vielä vouhkattu eri sukupuolista, tai siis niistä kaikista muista kuin naisista ja miehistä.


Jos mun ollessa teini, olisi ollut edes mahdollisuus vaihtaa sukupuolta, olisin sen varmasti tehnyt miettimättä edes sitä kertaakaan.

Sama täällä, totta kai olisin mieluummin ollut poika, kun ne sai mennä vapaammin, saisi tulevaisuudessa parempaa palkkaa eikä niillä ollut riesana mitään kipeitä kuukautisia. Ja nuorena, kun takana ei ole vielä yhtään isoa leikkausta, ei tajua mitä ne leikkaukset on ja miten arvokas on terve keho, vaikka se ei sitten olisi se maailman kaunein tai tismalleen sellainen jonka mieluiten ottaisi.

Nykyperspektiivistä se olisi ollut ihan älyttömän huono ratkaisu, nuoruus olisi jäänyt elämättä, kun aika ja energia olisi mennyt sitkuttelussa. Eikä lopputulos olisi silti ollut mies, vaan edelleen nainen, tosi isoilla terveysongelmilla.

Nuoret pitäisi jättää rauhaan näiltä puheilta kokonaan.

[Mella M]

Voi apua. Kokemus väärästä sukupuolesta on kyllä jotain ihan muuta kuin, että "olisin ollut mieluummin poika kun ne saa tehdä mitä haluaa ja saa enemmän palkkaa". Oikeasti. Ei tämä ole aikuisten ihmisten puhetta.

[Vieras]

Eikö edes niiden aikuisten jotka katuvat prosessia? Näin sitä tiedetään muiden puolesta taas. Et ole mikään sanomaan kenenkään elämästä.

[Mella M]

No voin kyllä sanoa sata varmasti, että yhtäkään ihmistä ei ole Suomessa otettu prosessiin ja tehty leikkauksia, koska vituttaa menkat ja haluaa enemmän palkkaa. Sä voit toki väittää vastaan ja olla eri mieltä, mutta silti mä sanon, että tuollainen puhe on lapsellista ja osoittaa hyvin, miten osa ihmisistä ei ymmärrä millään tasolla näiden ihmisten kokemuksia tai sitä, että millaisista prosesseista on kyse.

Se, että pieni osa muuttaa mieltään, tuntuu olevan keppi, jolla sitten sinunlaiset voi lyödä joka vaiheessa. Se ei ikävä kyllä toimi, koska osa ihmisistä saattaa velloa epämääräisessä sukupuoli-identiteetissä ehkä koko elämänsä eikä välttämättä koko elämänsä aikana löydä rauhaa itsensä kanssa. On myös ihmisiä, joilla tulee aivan selkeä kuva siitä, että muutos on ollut virhe, mutta onko syy siinä, että näistä asioista puhutaan? Että logiikka on se, että vaikka selvästi suurin osa on tyytyväisiä ja onnellisia korjausten kanssa, niin ei saisi sanoa mitään eikä millään tavalla puhua näistä asioista, koska siellä on pieni osa jotka katuu?

[Ninni]

Voi apua. Kokemus väärästä sukupuolesta on kyllä jotain ihan muuta kuin, että "olisin ollut mieluummin poika kun ne saa tehdä mitä haluaa ja saa enemmän palkkaa". Oikeasti. Ei tämä ole aikuisten ihmisten puhetta.

Nyt älä loukkaannu, mutta satuit vaan laittamaan sen kommentin mikä herätti miettimään. En siis yritä aloittaa mitään riitaa, vaan lainasin sua vain tehdäkseni pointtikokeen.

Käännetään tämä toisin, kuin ehkä ensin ajattelisi.

Toisinsanoen siis vähätteletkö sinä meidän kokemuksia, jotka sanomme että meillä oli niin vaikeaa aikaa se kun piti teininä siirtyä tytöstä naiseksi, ja koko sukupuoli vitutti, että se mitä olemme kokeneet ei olisi merkittävää, todellista ja jotain muuta, kuin pientä harmitusta? Verrattuna johonkin toiseen?
Mitä jos koimme nämä luetellut asiat erittäin painavina seikkoina.
Joku voi koeka että sukupuolenvuoksi rajoitetaan joko kotona tai yhteisön toimesta. Sen rinnalla tosi vahva vietti tehdä jotain tiettyä, eikä hän koe saavansa elää täyttä potentiaaliaan, niin se voi aiheuttaa voimakkaan negatiivisen kokemuksen. Siitä tunteesta pois ja jotain muuta kohti pyrkiessä ei tunne muuta kipua, kuin menemisen pakon.
Se että kokee ansaitsevansa enemmän kuin saa, voi olla teininä melko suuri myllerrys ja aiheuttaa sen olon, että elämä on kärsimystä.

[Mella M]

Nyt älä loukkaannu, mutta satuit vaan laittamaan sen kommentin mikä herätti miettimään. En siis yritä aloittaa mitään riitaa, vaan lainasin sua vain tehdäkseni pointtikokeen.

Käännetään tämä toisin, kuin ehkä ensin ajattelisi.

Toisinsanoen siis vähätteletkö sinä meidän kokemuksia, jotka sanomme että meillä oli niin vaikeaa aikaa se kun piti teininä siirtyä tytöstä naiseksi, ja koko sukupuoli vitutti, että se mitä olemme kokeneet ei olisi merkittävää, todellista ja jotain muuta, kuin pientä harmitusta? Verrattuna johonkin toiseen?
Mitä jos koimme nämä luetellut asiat erittäin painavina seikkoina.
Joku voi koeka että sukupuolenvuoksi rajoitetaan joko kotona tai yhteisön toimesta. Sen rinnalla tosi vahva vietti tehdä jotain tiettyä, eikä hän koe saavansa elää täyttä potentiaaliaan, niin se voi aiheuttaa voimakkaan negatiivisen kokemuksen. Siitä tunteesta pois ja jotain muuta kohti pyrkiessä ei tunne muuta kipua, kuin menemisen pakon.
Se että kokee ansaitsevansa enemmän kuin saa, voi olla teininä melko suuri myllerrys ja aiheuttaa sen olon, että elämä on kärsimystä.

Mä olen elänyt kahden veljen kanssa perheessä, missä mä todellakin usein tunsin, että mun elämä olisi ollut helpompaa jos olisin ollut poika. Mä olin lapsena poikatyttö, rasavilli, hyvin itsepäinen ja omanarvontuntoinen. Jouduin taistelemaan kotiintuloajat ja kaikki, koska ne oli erit tytöllä kuin pojilla. En ollut mikään kiltti lettipää (en ole vieläkään) ja sain kuulla tästä koko lapsuuden ja koko peruskoulun loppuun asti. En koskaan muilta lapsilta mutta ihan kaikilta aikuisilta mun elämässä. Olen siis todellakin monesti ajatellut, että elämä olisi ollut poikana helpompaa. Ja ketä tytöistä/naisista ei olisi vituttanut menkat? Mä tiesin jo aika nuorena, että mä en tule haluamaan lapsia joten ne ovat olleet mulle myös aivan tosi turhat ja kipeät. Kyllä olisi ollut helpompaa olla poika. Olen koko ikäni lisäksi ollut miesvaltaisella alalla töissä, jossa oikeasti naisena on välillä joutunut näyttämään enemmän kuin miehet ja yhden hyvän viran saatuani, joku äijä oli jopa avautunut somessa, että miten perseestä oli, että siihen virkaan valittiin nainen. Eikä edes missään omalla yksityisellä tilillään. Kyllä olisi helpompaa ollut olla mies.

Ihan tämän takia pidän todellakin vähättelynä sitä, että tällaisessa keskustelussa joku tulee kertomaan, että miten ajatteli, että olisi ollut helpompaa olla poika. Mä luulen, että tuo ajatus on käynyt jos ei ihan kaikkien, niin lähestulkoon kaikkien tyttöjen ja naisten päässä usean kerran elämän aikana.

[Ninni]

Eli projisoit oman sisäisen maailmasi muihin, ja sen perusteella päätät kenen kokemus ansaitsee arvon.
Samalla asetut myös puolustamiesi yläpuolelle, olettamalla oman kokemuksen perusteella tietäväsi, miltä heistä tuntuu.
Saatat vahingossa joskus onnistua olemaan se viimeinen linkki, että joku saa kannatusta tai haukkuja omalle elämälleen. Melko polleaa siinä mielessä.

Mä luulen, että tuo ajatus on käynyt jos ei ihan kaikkien, niin lähestulkoon kaikkien tyttöjen ja naisten päässä usean kerran elämän aikana.

Siksipä on vaarana, että keskimääräistä määrätietoisempi henkilö on valmis viemään tuntemuksensa käytäntöön, hakiessaan niille validointia. Mutta vääristä syistä, koska moni on myös päässyt niiden tuntemusten yli ja se voisi olla hänellekin mahdollista.
Ihmisiä on niin eri luonteisia ja eri lähtökohdista. Sinä et ollut valmis kehittämään rintojen poistoideaa eteenpäin, mutta entä jos olisitkin nykypäivän nuori joka näkee somesta ja muualta mallia?

[TlGER]

No voin kyllä sanoa sata varmasti, että yhtäkään ihmistä ei ole Suomessa otettu prosessiin ja tehty leikkauksia, koska vituttaa menkat ja haluaa enemmän palkkaa.

Ei niin. Sitä varten on pitänyt netistä ja kavereilta opetella ne jutut, jotka sanomalla prosessin saa käyntiin. Ja sitten aikuiseksi kasvettua kaduttaa.

[Mella M]

Eli projisoit oman sisäisen maailmasi muihin, ja sen perusteella päätät kenen kokemus ansaitsee arvon.
Samalla asetut myös puolustamiesi yläpuolelle, olettamalla oman kokemuksen perusteella tietäväsi, miltä heistä tuntuu.
Saatat vahingossa joskus onnistua olemaan se viimeinen linkki, että joku saa kannatusta tai haukkuja omalle elämälleen. Melko polleaa siinä mielessä.

Mä luulen, että tuo ajatus on käynyt jos ei ihan kaikkien, niin lähestulkoon kaikkien tyttöjen ja naisten päässä usean kerran elämän aikana.

Siksipä on vaarana, että keskimääräistä määrätietoisempi henkilö on valmis viemään tuntemuksensa käytäntöön, hakiessaan niille validointia. Mutta vääristä syistä, koska moni on myös päässyt niiden tuntemusten yli ja se voisi olla hänellekin mahdollista.
Ihmisiä on niin eri luonteisia ja eri lähtökohdista. Sinä et ollut valmis kehittämään rintojen poistoideaa eteenpäin, mutta entä jos olisitkin nykypäivän nuori joka näkee somesta ja muualta mallia?

Siis mitä? Sä vedit tuollaiset johtopäätökset mun esimerkistä, jonka oli tarkoitus lähinnä arkipäiväistää nämä kokemukset. Ja mun sisäisen maailman? Mikä siis on? Anteeksi, mutta en mä nyt tätäkään ihan voi vakavasti ottaa.

Ja juu, ihmisiä on moniluonteisia ja siksi toki prosessin tulee olla sellainen, että se seuloisi siitä pois ihmiset, joille se korjaus ei olekaan se oikea vaihtoehto ja kyllähän tätä nytkin tapahtuu.

ps. Ja missä mä puhuin rintojen poistoideasta? En missään. En nyt tiedä mistä sä vetelet näitä juttuja.

[Mella M]

No voin kyllä sanoa sata varmasti, että yhtäkään ihmistä ei ole Suomessa otettu prosessiin ja tehty leikkauksia, koska vituttaa menkat ja haluaa enemmän palkkaa.

Ei niin. Sitä varten on pitänyt netistä ja kavereilta opetella ne jutut, jotka sanomalla prosessin saa käyntiin. Ja sitten aikuiseksi kasvettua kaduttaa.

En mäkään ole sitä mieltä, että mitään korjaamattomia muutoksia tulisi tehdä ennen kuin ihminen on täysi-ikäinen ja ennen kuin asia on perusteellisesti esim. keskustelujen ynnä muiden muodossa käyty läpi. Mutta sitä mieltä olen, että jo nuoremmilla pitää olla mahdollisuus esim. vaihtaa nimeä ja sillä tavalla virallisesti saada olla sitä sukupuolta jonka tuntee omakseen.

[Vieras]

No voin kyllä sanoa sata varmasti, että yhtäkään ihmistä ei ole Suomessa otettu prosessiin ja tehty leikkauksia, koska vituttaa menkat ja haluaa enemmän palkkaa. Sä voit toki väittää vastaan ja olla eri mieltä, mutta silti mä sanon, että tuollainen puhe on lapsellista ja osoittaa hyvin, miten osa ihmisistä ei ymmärrä millään tasolla näiden ihmisten kokemuksia tai sitä, että millaisista prosesseista on kyse.

Se, että pieni osa muuttaa mieltään, tuntuu olevan keppi, jolla sitten sinunlaiset voi lyödä joka vaiheessa. Se ei ikävä kyllä toimi, koska osa ihmisistä saattaa velloa epämääräisessä sukupuoli-identiteetissä ehkä koko elämänsä eikä välttämättä koko elämänsä aikana löydä rauhaa itsensä kanssa. On myös ihmisiä, joilla tulee aivan selkeä kuva siitä, että muutos on ollut virhe, mutta onko syy siinä, että näistä asioista puhutaan? Että logiikka on se, että vaikka selvästi suurin osa on tyytyväisiä ja onnellisia korjausten kanssa, niin ei saisi sanoa mitään eikä millään tavalla puhua näistä asioista, koska siellä on pieni osa jotka katuu?

Liioiteltua väittää että tässä ketään lyötiin, varsinkin sellaiselta joka dissaa muiden kokemukset. Miten edes kehtaat?

[Mella M]

No voin kyllä sanoa sata varmasti, että yhtäkään ihmistä ei ole Suomessa otettu prosessiin ja tehty leikkauksia, koska vituttaa menkat ja haluaa enemmän palkkaa. Sä voit toki väittää vastaan ja olla eri mieltä, mutta silti mä sanon, että tuollainen puhe on lapsellista ja osoittaa hyvin, miten osa ihmisistä ei ymmärrä millään tasolla näiden ihmisten kokemuksia tai sitä, että millaisista prosesseista on kyse.

Se, että pieni osa muuttaa mieltään, tuntuu olevan keppi, jolla sitten sinunlaiset voi lyödä joka vaiheessa. Se ei ikävä kyllä toimi, koska osa ihmisistä saattaa velloa epämääräisessä sukupuoli-identiteetissä ehkä koko elämänsä eikä välttämättä koko elämänsä aikana löydä rauhaa itsensä kanssa. On myös ihmisiä, joilla tulee aivan selkeä kuva siitä, että muutos on ollut virhe, mutta onko syy siinä, että näistä asioista puhutaan? Että logiikka on se, että vaikka selvästi suurin osa on tyytyväisiä ja onnellisia korjausten kanssa, niin ei saisi sanoa mitään eikä millään tavalla puhua näistä asioista, koska siellä on pieni osa jotka katuu?

Liioiteltua väittää että tässä ketään lyötiin, varsinkin sellaiselta joka dissaa muiden kokemukset. Miten edes kehtaat?

Kehtaan, ihan siinä missä sinäkin. Miksi en kehtaisi? Luuletko, että mun sanomisten sheimaamisella sä jotenkin saisit mut hiljaiseksi? Varmasti mä kehtaan sanoa, jos minusta keskustelu jauhaa edelleen jossain "mäkin vihasin menkkoja" tasolla.

[Ninni]

Lyömisestä puheen ollen, suvaitsemattomuutta käytetään jo aika lailla lyömäaseena.
Eli me jotka keskustelemme tavallisesta näkökulmasta, emme saisikaan olla mitään mieltä asioista jotka koskevat kaikkia, sen takia että jos olet väärää mieltä heilautetaan suvaitsemattomuuslapiota.
Itse asiassa monessa asiassa alkaa olla se oikeaoppinen mielipide vs. se mitä mieltä ihmiset on aidosti.
Puhumattakaan että moni ei vaivaudu mielipidettä muodostamaan, vaan opettelee valmiiksi asetellun mielipiteen jonka avuilla ei joutuisi ainakaan syyllistetyksi mistään.
Tietenkin tässä yhteydessä on ymmärrettävää että joku liittää sukupuolensa eteen cis-etuliitteen mutta yksi mikä on alkanut häiritä, on se että muutkin joutuvat toisten sukupuoliasioiden takia määrittelemään itseään suhteessa joihinkin erikoisuuksiin.
ADHD on yks kans, mihin vähän niinkuin pystyy opettelemaan vastauksia, mutta siinä on myös ihan mitattavia testejä joten niissä ei kukaan varmaan voi huijata, vaan se keskittymiskyky on just se mikä on. Ja historiaa ei voi muuttaa tai väärentää yleensä myöskään, kuten koulunumeroita tai vaikkapa autisminkirjolla omaa kykyprofiilia.Silti kirjolla olevia syytetään joskus, että nämä ovat niitä muotidiagnooseja.
Ajattelen nykyään, että olisi kohtuutonta vaatia että koko maailma yhtäkkiä ymmärtää ja lepuuttaa kämmenellään kaikkia uusia sääntöjä, jotka kuuluu vähemmistöön ja esitetään jotain ideoita, mitä yleensä ei käsitetä. Kuten unisex vessat. Siihen pitää sitten pikku hiljaa lisätä suvaitsevaisuutta ja yhteisymmärrystä, ja lähtökohtana on hyvä ettei kyseenalaisteta kenenkään kokemuksia, vaan lähinnä sitä miten sen pitäis vaikuttaa omaan ja mun läheisten elämään, että jollain on "joku". Suvaitsemattomuus on murskaavaa juuri sen syyn takia, että siinä ei edes kerrota omia lähtökohtia mistä minä tulen, vain lyödään toinen heti matalaksi väärän mielipiteen ansiosta.
Suvaitsemattomuuskortin käyttö lyömäaseena on yleistymässä, eli heti jos kehtaat edes ihmetellä ääneen jotain. Saahan asioita kuitenkin kyseenalaistaa ja ihmetellä, kuten vegaanikeskustelussakin joku ei ymmärrä, mutta sitten voi kertoa historiasta. Muita ei voi taivuttaa välttämättä omaan mielipiteeseen siitä huolimatta.

Yhdessä laitoksessa jossa olin töissä, oli kerran unisex vessa vaatimus yhtäkkiä. Se oli yhden hengen vessa, ja siellä ei sitten ollut kuitenkaan kuin yksi kerrallaan. Muttei saanut olla ne mies-nais symbolit, vaan niiden tilalle tuli joskikin aikaa muut merkit.

[TlGER]

Unisex-vessat on täysin älyvapaa villitys. Kuka nainen haluaa käydä vessassa, johon ukot on roiskineet kusta pitkin lattioita. Viimeksi kun jonotin unisex-vessaan, niin kummastakin kopista tuli ulos mies, jotka poistuivat paikalta pesemättä käsiään. Hyi hitto.

[aunet]

Ninni puhuu asiaa. Mielipiteitä on tasan yhtä monta kuin immeisiäkin. Ne eivät voi olla vääriä, koska ovat mielipiteitä. Myös kokemuksia on yhtä monta erilaista kuin ihmistäkin. Kukaan ei ole voinut eikä voi elää toisen elämää kokemuksineen, eli turha käyttää sanontaa "tiedän miltä sinusta tuntuu". Kun ei voi tietää. Kokemus on aina oma.

[Vieras]

No voin kyllä sanoa sata varmasti, että yhtäkään ihmistä ei ole Suomessa otettu prosessiin ja tehty leikkauksia, koska vituttaa menkat ja haluaa enemmän palkkaa. Sä voit toki väittää vastaan ja olla eri mieltä, mutta silti mä sanon, että tuollainen puhe on lapsellista ja osoittaa hyvin, miten osa ihmisistä ei ymmärrä millään tasolla näiden ihmisten kokemuksia tai sitä, että millaisista prosesseista on kyse.

Se, että pieni osa muuttaa mieltään, tuntuu olevan keppi, jolla sitten sinunlaiset voi lyödä joka vaiheessa. Se ei ikävä kyllä toimi, koska osa ihmisistä saattaa velloa epämääräisessä sukupuoli-identiteetissä ehkä koko elämänsä eikä välttämättä koko elämänsä aikana löydä rauhaa itsensä kanssa. On myös ihmisiä, joilla tulee aivan selkeä kuva siitä, että muutos on ollut virhe, mutta onko syy siinä, että näistä asioista puhutaan? Että logiikka on se, että vaikka selvästi suurin osa on tyytyväisiä ja onnellisia korjausten kanssa, niin ei saisi sanoa mitään eikä millään tavalla puhua näistä asioista, koska siellä on pieni osa jotka katuu?

Liioiteltua väittää että tässä ketään lyötiin, varsinkin sellaiselta joka dissaa muiden kokemukset. Miten edes kehtaat?

Kehtaan, ihan siinä missä sinäkin. Miksi en kehtaisi? Luuletko, että mun sanomisten sheimaamisella sä jotenkin saisit mut hiljaiseksi? Varmasti mä kehtaan sanoa, jos minusta keskustelu jauhaa edelleen jossain "mäkin vihasin menkkoja" tasolla.

Sanoo tyyppi joka sheimaa kaikkia muita
Itse en kehtaisi dissata toisten kokemuksia, mitra nähtävästi se on ainun tyylisi

[Purrfect]

Minustakin se, että halusi tyttölapsena olla poika on eri, kuin tuntea olevansa väärässä kehossa (tai poikana tyttö, mutta kun tuota esimerkkiä käytettiin). Tuntuiko se siltä, että minä en ole tyttö, vai siltä, että minä en halua olla tyttö? Nämä on minusta kaksi ihan eri asiaa, ja tässä minusta keskusteluissa mennään usein todella metsään.
Tekikö se olon todella ahdistuneeksi, masentuneeksi, jopa suicidaaliseksi että sinä olet tyttö, et ole oma itsesi omissa nahoissasi?
On eri asia vihata sitä, että on menkat, kuin vihata itseään ja kehoaan siksi, että on kehossa jossa on menkat.

Mä muistan itsestänikin kyllä sen, että yhdessä vaiheessa olisin paljon mielummin ollut poika, toivoin että olisin syntynyt pojaksi, saanut pissata seisaaltaan ja "rymytä risukoissa". En kuitenkaan ikinä ajatellut, että minä en ole tyttö ja tytöksi syntynyt.

Eihän sitä tosiaan ikinä toinen voi täysin ymmärtää mitä toinen ajattelee, tuntee ja käy läpi. Enkä todellakaan osaa asettaa itseäni "trans-henkilön nahkoihin" eli että ymmärtäisin miltä se tuntuu olla väärässä kehossa, miten se tuntuu? Ehkä se on aika mahdotontakin kunnolla cis-ihmisen käsittää, ja miksipä pitäisikään? Riittää kun hyväksyy sen, että jotkut näitä asioita käy läpi, se on oikea asia ja todellinen ongelma heille.

Minusta myös se mielipiteen ja disinformaation raja on joskus aika häilyvä. Ei kaikki mielipiteet vain ole yhtä valideja. Toki niitä saa silti olla, mutta mikäli menee enemmän disinformaation tai esimerkiksi vihapuheen puolelle (EN Tarkoita että tässä oltaisiin oltu vihapuhekategoriassa tai välttämättä disinformaatiotakaan levittämässä, mutta yleensä) , niin onhan se vähän erikoista, miksi niistä mielipiteistä haluaa väkisin pitää silti kiinni?

Loppuun disclaimeri, että olen vähän väsynyt, joten voi olla että tää mun "mielipidekijoitus" tästä asiasta on kanssa vähän epävalidi, koska aivokooma

[Mella M]

Just näin Purrfect, mahtavaa että edes joku saa kiinni tuosta ajatuksesta.

Ohi aiheen ja yleisesti, niin kyllä tosiaan on paljonkin mielipiteitä, jotka on niin sanotusti vääriä tai vääränlaisia silloin kun ne ovat ääneen sanottu tai kirjoitettu. Mullakin on mielessä mielipiteitä, jotka on ja pysyy, mutta joita en välttämättä sanoisi ääneen tai kirjoittaisi mihinkään. Ihan kaikilla on. On paljon mielipiteitä, jotka ei tosiaan ole valideja, joiden olemassaoloa sinänsä ei voi tietenkään kieltää, mutta niiden ääneen sanomista tai kirjoittamista voidaan paheksua tai kovimmillaan rangaista rikoksena ja ihan oikeutetusti.