Missä vaiheessa olet lemmikinpidon kanssa?

[msk]

Tää on tyhmä kysymys, kun onhan sulla ollut koira aiemminkin.
Mutta tuli silti mieleen että kun haluat koiran siksi että lenkkeilisit sen kanssa 2 tuntia päivässä (kun muuten et saa aikaiseksi)
niin miten sitten se kaikki muu aika koiran kanssa. Sitä kun ei voi "kaappiin laittaa" väliajoiksi ja ottaa esille kun on ulkoilun aika.
En voi sille mitään mutta mielestäni tuo on huono syy ottaa koira

[Kissimyyr yhä vaan]

Kun minulla on aiemmin ollut koira/koiria, se on vaan ollut siinä elämässä mukana, sisällä tai ulkona. Mitä muiden koirat sitten 24/7 tekee? Minä teen vielä 95% etätöitä, ja löytyy aidattu tontti valmiina. Meitä on myös kaksi, aamupissatus menisi miehelle.

Tietysti koira koulutetaan, mutta kun en ole kiinnostunut kisaamaan (enää) niin eiköhän se suju siinä normaalissa arjessa se koulutuskin. Se istu-tänne-seuraa-irti ei sopivassa rodussa normaalilla koiralla ole mitään rakettitiedettä opettaa, etenkään kun koira ei ole eka.

Kiinnostaa, että mitä koiran kanssa sitten pitäisi tehdä, siis liikunnan ja normaalin elämän lisäksi? Joo pään väsytystä, eli nenätyötä. Jälkeä joskus ja sienestystä, sääli ettei sieniä ole koko vuotta, siinä kun on valmis tehtävärata kun vaan menee ulos...

Ei koira kaipaa mitään näyttelyitä tai aktiivista kisaamista (kun ei edelleenkään sitä viettitykkiä olla hankkimassa). Saati hirveää koirakuumetta, lässytystä ja kymmenen pannan ostoa tai vastaavaa.

Mikä mietityttää, on purjehdus, kissan voi jättää satunnaisesti päiväksi yksin, koira tarvitsee vähintään tarhan että pääse tarpeilleen. Kun täällä missä asun on koiria muttei yhtään räkyttäjää (mikä tietysti taas rajaa pois rotuja), vaan pennut totutetaan naapureihin. Mutta ulkona kaikkea räkyttävä koira ei siis ole vaihtoehto.
Plus että haussa olisi mieluummin jo aikuinen koira, kodinvaihtajia on ollut ennenkin.

Toki ei kaikki aina mene kuin Strömsössä, mutta ei hyvä koiranpito ole mitään rakettitiedettä.

[Iidis79]

^ Aika moni veneilijä ottaa koiran mukaan, eli koiralle vaan pelastusliivit ja tietty se pitää opettaa olemaan veneessä, mutta purjehdus onnistuisi hyvin koiran kanssa.
Silleenhän tollanen on ihanteellinen perhe koiralle, että ollaan kotona paljon ja on iso piha.
Itsekään en ole kiinnostunut mistään harrastuksesta koiran kanssa. Ja olen sen heti sanonutkin niille kasvattajille joille olen viestiä laittanut.

[msk]

Kissimyyr, kiitos selventävästä vastauksesta.
Kuten sanoin, tyhmä kysymys mutta tuli väkisinkin mieleen siitä kun sanoit että haluat koiran että voit lenkkeillä 2 tuntia päivässä.
Jostain syystä se kiinnitti huomioni ja aloin miettimään asiaa.

[Mea]

Minä en lenkkeilisi ikinä metriäkään jos ei olisi koiria. Eivät ole sitä varten, mutta kyllä se hyvänä sivutuotteena tulee.

[aunet]

Kissimyyr yhä vaan: sinullahan on ihanteelliset olot koiralle! Koira haluaa että sen kanssa ollaan ja eletään, ei hän kaipaa mitään ihmisten keksimiä rientoja ollakseen onnellinen. Reilu yhteistyösopimus, sopivasti liikuntaa ja ruokaa, joskus herkkuja, silloin tällöin koiraseuraa, ja helliähän ei voi koskaan liikaa, niitä koira tarvitsee.

En usko että "harrastuskoira" on onnellinen, jos hänet viedään kerran viikossa treenihallille tai kentälle, käydään kisoissa silloin tällöin, juoksutetaan lenkillä tietty määrä kilometrejä ja otetaan kaapista kun aika on ihmiselle sopiva. Koira haluaa elää mukana omassa laumassa normaalia arkea. Kaikki muu on ekstraa, jos niin haluaa.

Ja veneilystä, riippuu niin veneestä ja koirasta! Tuttavallani on salukeja mukana purjeveneessä koko kesän. Toisella tuttavallani oli suht iso vene/laiva, jolla aikoinaan seilasimme pitkin Kallavettä noin viikon reissuja. Maissa kävimme vain kun oli pakko. Haasteensa reissuun teki hänen tanskandogginsa. Monta vaaran paikkaa ilmeni maihin mennessä ja veneeseen tultaessa. Iso doggi kun ei ole mikään trapetsitaiteilija, ja sen lisäksi kun herra teki tarpeitaan, sitä tuli sankollinen kerralla. Joten tarpeitten teko veneeseen ei ollut vaihtoehto. Eli veneeseen sopivin olisi kaiketi suht notkea ja sopivan kokoinen koira.

[Iidis79]

Nyt kun mä olen ollut reilun 2 vuotta ilman koiraa, niin kyllä se syö motivaatiota. On aivan eri asia lähteä yksin kävelylle kuin jos olisi koira mukana. Ja monesti jos on huono sää niin ei tule lähdettyä ulos ollenkaan koko päivänä, ei tule tehtyä mitään, jos ei ole pakko. Koira jo itsessään tuo niin paljon positiivista energiaa, että se vaikuttaa mielialaan.

Meillä oli mökki saaressa aikoinaan ja koira meni veneessä ihn hyvin. Toki venematka oli lyhyt vain noin 500m, mutta välillä lähdettiin käymään "kirkolla" minne oli pitempi matka. Koira oppii kyllä. Tekemään ne isot ja pienet asiat maassa ennen veneeseen menoa.

[smörgen]

Mulla on myös yhtenä isona syynä koiran hankkimiseen se, etten ulkoile ja liiku ilman koiraa juuri ollenkaan. Koiran kanssa se on luonnollista, ilman ei tule lähdettyä, kun ei ole pakko. Kolme vuotta koirattomana on tuonut yli 10 kg painoa lisää.

[Kissimyyr yhä vaan]

Komps kaikille, joilla se ulkoilu ei ilman koiraa onnistu. Liikunta vielä menee (useampi tunti etäbalettia viikossa), mutta ulos tuonne (saati tällä pakkasella) ei vaan saa itseään.

On monta kertaa miehen kanssa aloitettu mm juoksukoulu, sitten tulee joku flunssa, reissu tms, ja taas se jää.

[TlGER]

Kerran heitin ohimennen tolle yhelle miehelle, jota viimeksi tapailin, että hitto että mä olisin läski ilman koiria. Ni se sano siihen ihan vakavalla naamalla, että en mä nyt tiedä, sullahan jäis paljon enemmän aikaa esim. urheilemiseen. Meinasin kuolla nauruun.

[Lili]

Mulla on ollut koiria ja kissoja koko aikuisikäni. Nyt on yksi Romanian roskislöytökissa, joka ilmestyi elämääni väkisin ja jäi. Salmi ei muista kissoista välitä, joten saa olla ainoana. Tällä viikolla tuli hoitoon pariksi viikoksi koira, jonka aikanaan omistin, mutta annoin ystävälleni vuosikkaana. Nyt se on jotain 8-vuotias. Venäläinen, traumatisoitunut, sairaalloisen arka rescue. Maailman kiltein mutta arkuutensa vuoksi arvaamaton. Eivät myöskään ole kissani kanssa kavereita koska molemmat pelkää toistaan. Yhteiselo sujuu suunnilleen ongelmitta eikä kumpikaan ole syömässä toista, mutta onhan tämä stressi molemmille. Neera koira saisi olla täällä pidempäänkin hoidossa, koska sen omistaja on Japanissa ja se on joutunut harmittavan moneen hoitopaikkaan viimeisen puolen vuoden aikana mutta en tiedä kauanko viitsin kissani sietokykyä kasvattaa. Nyt se ei enään murise ja sähise Neeralle vaan pyrkii tuttavuuteen, mutta Neera sai jo tarpeekseen ja väläyttelee vain hampaitaan jos kissa lähestyy ellei sitä kehu kokoajan. Nyt olen vielä lomalla niin näiden kanssa sujuu hyvin, mutta ensi viikolla aloitan taas työt ja mietin miten ihmeessä ihmiset jaksaa yhtälöä työ ja kaksi eläintä yksin asuessa
Kissa pääsee ystävälleni hoitoon työpäivien ajaksi, jossa se muutenkin käy hoidossa viikoittain, joten Neera saa triggeröityä yksinään täällä mun työpäivien ajan. Sitä ei voi laittaa hoitoon koska se pahimmassa tapauksessa puree vierasta ihmistä. Tuttu ihminen voi vääntää sen vaikka solmuun, mutta tuntematon on uhka.

Eilen raahasin tätä kissaani hoitavan ystäväni lenkille meidän kanssa. Neera sietää vieraita ulkona, käy haistelemassa nanosekunnin ajan ja ignooraa sen jälkeen. Josko Neera ja ystäväni joskus ystävystyisivät niin Neeran hoitaminen olisi helpompaa jatkossa nyt kun asun alueella, jonne sen voin ottaa. Se pelkää kaikkea, eniten ääniä, joten sen asuinympäristön on oltava metsä (ja onkin silloin kun saa asua kodissaan). Tämä Helsingin Kontula on riittävän rauhallinen alue, jotta se suostuu lenkkeilemään. Kalasatamassa missä se oli aiemmin hoidossa se ei suostunut lenkille.

Yksi asia on varma. En koskaan ota koiraa kun vielä asun yksin kerrostalossa. Liian rankkaa. Olen niin saatanan väsynyt ihminen, että tämä ulkona ravaaminen ja aktivointi väsyttää. Ehkä joskus vielä asun ok-talossa isolla tontilla muiden ihmisten kanssa ja voin pelastaa muutaman katurakin nurkkiin pyörimään. Muuten en osaa tulevaisuutta "suunnitella".

Yhden kissan omistaminen sopii minulle. Kesäisin se tykkää ulkoilla valjaissa.

Koiria ja kissoja lukuunottamatta en osaa kuvitella itselleni mitään muuta eläintä. Akaattikotiloita oli vuosia kunnes viimeiset menivät entisen työkaverin lapselle. Joskus vieläkin haaveilen kauniista terraariosta, jossa olisi helppohoitoisia, minulle tuttuja mönkijöitä.

[MJK]

Neera koira saisi olla täällä pidempäänkin hoidossa, koska sen omistaja on Japanissa ja se on joutunut harmittavan moneen hoitopaikkaan viimeisen puolen vuoden aikana mutta en tiedä kauanko viitsin kissani sietokykyä kasvattaa.

Mulla tulee pakosta mieleen, että miksi ihmeessä paljon matkusteleva ihminen on ottanut koiran ja vielä tuollaisen koiran
Varmasti koiralle tosi stressaavaa....

[Iidis79]

Nyt olen vielä lomalla niin näiden kanssa sujuu hyvin, mutta ensi viikolla aloitan taas työt ja mietin miten ihmeessä ihmiset jaksaa yhtälöä työ ja kaksi eläintä yksin asuessa

Ihan hyvin se menee kun eläimet tulevat toimeen keskenään eivätkä ole erityisen vaikeita muutenkaan. Melkein helpompaa on kahden koiran kanssa, kun ei ole syyllisyytä siitä että koira olis ihan yksin.
Olen pahimmillaan tehnyt 3-vuorotyötä ja omistanut kaks koiraa. Silloin tosin rivarissa. Mut on ollut myös kerrostalossa kahden koiran yh, käynyt koulua / ollut töissä.

Kyllähän sitä helpommalla pääsee jos on jonkunlainen piha läntti, niin ei tarvii esim viimeistä iltapissatusta lähtee erikseen käyttämään. Tai jos on joku jonka kanssa jakaa hoitovastuu.

[Iidis79]

Mä ihmettelen miksi ei kasvattajat voi vastata sähköpostiin, kun ne on sitä juuri toivoneet yhteydenottomuodoksi. Olen kertonut itsestäni aika kattavasti ensimmäisessä viestissä. En odota vastausta heti enkä pian, mutta jos menee viikkoja ja kuukausia. Ne kai menee roskapostiin tai jotain.
Olis vaan kiva tutustua kasvattajiin ja koiriin etukäteen, mutta kaipa tämä pian menee siihen että etsin koiran sellaiselta kasvattajalta, jolla on koiria paljon ja aina pentuja ja joka myy koiran vähän vähemmällä.
Olisin valmis odottamaan oikeaa sopivaa pentua sovivaan aikaan, mutta siten että oikeasti tuntisin edes sen tulevan koirani emän. Ja kasvattajan.

[Lili]

Neera koira saisi olla täällä pidempäänkin hoidossa, koska sen omistaja on Japanissa ja se on joutunut harmittavan moneen hoitopaikkaan viimeisen puolen vuoden aikana mutta en tiedä kauanko viitsin kissani sietokykyä kasvattaa.

Mulla tulee pakosta mieleen, että miksi ihmeessä paljon matkusteleva ihminen on ottanut koiran ja vielä tuollaisen koiran
Varmasti koiralle tosi stressaavaa....

En nyt osannut lainata fiksusti mutta siis ei Neeran omistaja yleensä näin matkustele, nyt työkeikka Japanissa. Kyllä mua silti säälittää tää koira, kun sille oikea ratkaisu olisi olla siellä metsänsä keskellä kuolemaansa saakka tarvitsematta ikinä poistua sieltä mihinkään. Ihmisen elämä ei vaan aina mene suunnitelmien mukaan. Neerakin on jo 8-vuotias. Ikä ei näy onneksi missään.

Neeran ja Salmin suhde kehittyy pikkuhiljaa parempaan joka päivä. Ei ne kavereita ole ja aina kun toinen kerää rohkeutta ja yrittää tutustua niin toinen pistää liinat kiinni Mutta menestyvät saman katon alla, yksin en niitä tosin keskenään koskaan jätä. Tänään ne myös olivat nanosekunnin nokakkain niin, että molempien elekieli oli lähinnä utelias. Mietin, että pitäisin Neeraa pidempään hoidossa, jos ensi viikko menee ok. Täällä se sentään suostuu lenkkeilemään ja saan sen raahattua lähimetsän poluille, jossa se ihan jopa viihtyy. Lenkkeily tekee mullekkin hyvää varsinkin nyt kun ulkona näyttää ihan satumaalta kokoajan tuon lumimäärän takia.

Mutta tämä tuoreena muistissa niin musta ei kyllä koskaan, ikinä tule koiranomistajaa kerrostaloon, jos vaan mitenkään sen voin estää. Koskaanhan ei tiedä mitä sit tapahtuu kun se koira jo on ja löydän itseni taas kerrostalosta koska talo paloi tai jotain
En myöskään haluaisi koiraa pelkästään omalle vastuulleni koska työssäkäyvänä olisi vaan aina huono omatunto. Enkä halua parisuhdetta. Ehkä koiranomistaminen on mun kohdalta ohi. Olen aina mieltänyt itseni vahvasti koiraihmiseksi ja nyt elän todellisuutta, että yksi kissa on ihan riittävä lemmikki.

[Iidis79]

En myöskään haluaisi koiraa pelkästään omalle vastuulleni koska työssäkäyvänä olisi vaan aina huono omatunto. Enkä halua parisuhdetta. Ehkä koiranomistaminen on mun kohdalta ohi. Olen aina mieltänyt itseni vahvasti koiraihmiseksi ja nyt elän todellisuutta, että yksi kissa on ihan riittävä lemmikki.

Ihanteellinen ratkaisu tuohon olisi jonkinlainen lemmikkikommuuni asuntola. Sinkku ihmisiä jossain maalla lemmikkien keskellä. Muuttaisin itsekin.
Iltapulussa oli juttu kommuuni asunnosta YH äideille.

[Lili]

En myöskään haluaisi koiraa pelkästään omalle vastuulleni koska työssäkäyvänä olisi vaan aina huono omatunto. Enkä halua parisuhdetta. Ehkä koiranomistaminen on mun kohdalta ohi. Olen aina mieltänyt itseni vahvasti koiraihmiseksi ja nyt elän todellisuutta, että yksi kissa on ihan riittävä lemmikki.

Ihanteellinen ratkaisu tuohon olisi jonkinlainen lemmikkikommuuni asuntola. Sinkku ihmisiä jossain maalla lemmikkien keskellä. Muuttaisin itsekin.
Iltapulussa oli juttu kommuuni asunnosta YH äideille.

Olenkin asunut monissa kommuuneissa perheellisten, parisuhteisten ja sinkkujen kanssa. Asuin vielä viime kesänä ja nyt taas muutin yksin. "Täydellistä" kommuunia on ihan vatun hankala löytää Ei saa olla liian hippi eikä liian juppi jaja. Mutta tämä on siis se mun haave; kommuuni maalla, tai "maalla" . Kommuuni asuminen vaatii tiettyjä ominaisuuksia myös koiralta. Pitää aikalailla olla okei kaikenlaisten ihmisten kanssa ja tottua siihen, että vierasta sakkia ravaa ovista ja ikkunoista, myös lapsia ja muita eläimiä. Ja mä haluan vaan rescueita tai kodinvaihtajia eli yhtälö on kinkkinen.

Onneksi on tuo täydellinen kissa. Se on lemmikkinä mitä mainion ja vie kaiken mun ajan, koska aktiivisena se haluaa huomiota ja tekemistä melko runsaasti. Se myös sietää muutoksia elämässään ehkä peruskissaa paremmin. Se on vasta neljä kohta ja olen muuttanut sen kanssa jo kolme kertaa. Se aloitti elämänsä kommuunissa, sitten yksiössä mun kanssa kahdestaan, sitten taas kommuunissa ja nyt taas mun kanssa kahdestaan kaksiossa. Kaikki muutokset kivuttomia. Arvostan siis sitä, että lemmikkini sopeutuu mun elämänrytmiin ja nyt kävi tuurilla näin hyvin ja ei tätä balanssia ihan helpolla halua rikkoa.
Onneksi on hoitokoiria. Tai saisi olla enemmänkin kun on oikeastaan vain tää yks kilipää ja toinen vastaava, joka tarvitsee hoitoa verrattain harvoin.

[Iidis79]

Joo varmaan vaikeeta on löytää useita tuntemattomia ihmisiä jotka vähintään sietää toisiaan. Mä en haluis mitään missä on lapsia joten ... eikä mitään tuntemattomien jatkuvaa ravaamista kodissa. #introvertti

[Hovarontti]

Pitkä ja itkuinen viikonloppu takana, Dio meidän vanha rouva, kunto romahti pakkasten aikaan ja tuli aika päästää irti.

Dio 3.5.2013 - 5.1.2024

[Tiibetinhelmi]

^Osanottoni Hovarontti! Ikävästi alkoi teillä vuosi, toivottavasti jatkossa on onnellisempaa.

[Umac]

^^Osanottoni.

[Avokaado]

Hovarontin perheessä surullisissa merkeissä alkoi tämä vuosi. Hei, hei Dio.

[Dacrest]

Osanottoni Hovarontille. Muistan Dion jo PP:n ajoilta.

[msk]

Lämmin osanottoni suuren suruun.
Voimia pahimman yli.

[Hovarontti]

kiitos kaikille <3 Ei vaan arki asetu uomiinsa, ehkä se tästä pikkuhiljaa. Aamulla laitoin kolmeen kippoon ruoat, vanhasta tottumuksesta, no pojat sai vähän extra apetta sitten.

[msk]

Tiedän tunteen. Outoa on täälläkin kun on vaan 2 koiraa.

[smörgen]

Osanottoni Hovarontti

[Darre]

Lämmin osanottoni Hovarontille.

[mimoi]

Osanotot <3

[Kissimyyr yhä vaan]

Osaanotto täälläkin.